Fertility preservation in cancer patients. Review of the French speaking part of Switzerland and recommendations for different situations.

Due to constant progress in oncology, survival rates of patients (children and adults) with cancer are increasing. Consequently, the reproductive future of young cancer patients needs to be addressed carefully. Fertility preservation techniques are available and issues such as the time available for fertility treatments, patients' age, presence of a partner and patients' personal wishes have to be considered. In Switzerland, a first therapeutic network (Réseau Romand de Cancer et Fertilité), was created in the French speaking part of Switzerland in 2006. Since 2010, a global Swiss network (FertiSave) has been created. The goal of these networks is to maximise the safety and efficacy of fertility preservation options offered to cancer patients without compromising their oncological prognosis. Patients' needs have to be identified, the therapeutic options evaluated rapidly and the optimal treatment promptly implemented in these urgent situations. This article reviews the fertility preservation options currently available and makes recommendations for different specific cancer situations, consistent with the latest scientific evidence and in general agreement with international recommendations.

Offer and use of complementary and alternative medicine in hospitals of the French-speaking part of Switzerland.

Background: In 2004, complementary and alternative medicine (CAM) was offered by physicians in one third of Swiss hospitals. Since then, CAM health policy has considerably changed. This study aims at describing the present supply and use of CAM in hospitals of the French-speaking part of Switzerland, and qualitatively explores the characteristics of this supply. Methods: Between June 2011 and March 2012, a short questionnaire was sent to the medical directors of hospitals (N=46), asking them whether a CAM was offered, where and by whom. Then, a semi-directive interview was conducted with 10 CAM therapists. Results: Among 37 responses (return rate 80%), 19 medical directors indicated that their hospital offered at least one CAM and 18 reported that they did not. Acupuncture was the most frequently proposed CAM, followed by manual therapies, osteopathy and aromatherapy. The disciplines that offered CAM most frequently were rehabilitation, gynaecology- obstetrics, palliative care, psychiatry and anaesthesiology. In eight out of ten interviews, it appeared that the procedures for introducing a CAM in the hospital were not tightly supervised by the hospital but were mainly based on the goodwill of the therapists, rather than clinical/scientific evidence. Conclusion: Hospitals offering CAM in the French-speaking part of Switzerland seems to have risen since 2004. The selection of CAM to be offered in a hospital should be based on the same procedure of evaluation and validation as conventional care, and if their safety and efficiency is evidence-based, they should receive the same structural resources.

Effectiveness of anti-psychotics and related drugs in the Huntington French-speaking group cohort.

PURPOSE: Huntington's disease is a rare condition. Patients are commonly treated with antipsychotics and tetrabenazine. The evidence of their effect on disease progression is limited and no comparative study between these drugs has been conducted. We therefore compared the effectiveness of antipsychotics on disease progression. METHODS: 956 patients from the Huntington French Speaking Group were followed for up to 8 years between 2002 and 2010. The effectiveness of treatments was assessed using Unified Huntington's Disease Rating Scale (UHDRS) scores and then compared using a mixed model adjusted on a multiple propensity score. RESULTS: 63% of patients were treated with antipsychotics during the survey period. The most commonly prescribed medications were dibenzodiazepines (38%), risperidone (13%), tetrabenazine (12%) and benzamides (12%). There was no difference between treatments on the motor and behavioural declines observed, after taking the patient profiles at the start of the drug prescription into account. In contrast, the functional decline was lower in the dibenzodiazepine group than the other antipsychotic groups (Total Functional Capacity: 0.41 ± 0.17 units per year vs. risperidone and 0.54 ± 0.19 vs. tetrabenazine, both p<0.05). Benzamides were less effective than other antipsychotics on cognitive evolution (Stroop interference, Stroop color and Literal fluency: p<0.05). CONCLUSIONS: Antipsychotics are widely used to treat patients with Huntington's disease. Although differences in motor or behavioural profiles between patients according to the antipsychotics used were small, there were differences in drug effectiveness on the evolution of functional and cognitive scores.

Validation of the Postnatal Perceived Stress Inventory in a French-speaking population of primiparous women

Objective To develop a Postnatal Perceived Stress Inventory (PNPSI) and assess its psychometric properties. Design Cross-sectional quantitative study. Setting One nurse-managed labor and delivery unit in a university hospital in a major metropolitan area. Participants One hundred seventy-nine (179) primiparous French speaking women who gave birth at term. Methods The PNPSI was validated at 6 weeks postpartum. Its predictive validity for depression and anxiety was assessed at the same time. Results The exploratory analysis revealed a 19-item structure divided into six factors. This inventory has good internal consistency (Cronbach's alpha = .815). The predictive validity shows that the PNPSI significantly predicts depression and anxiety at 6 weeks postpartum, and that certain factors are particularly prominent. Conclusion The PNPSI's psychometric properties make it a useful tool for future research to evaluate interventions for perceived stress during the postnatal period. Its predictive power for depression indicates that it is also a promising tool for clinical settings.

Logistics Development in Finnish and Swedish Companies with Respect of Russia and Four Asian Countries: Traffic Flow and Warehousing Analysis from Current Situation and Likely Development Trends

On selvää, että tänä päivänä maailmankaupan painopiste on hiljalleen siirtymässä Aasiaan ja varsinkin Kiina on ollut huomion keskipisteessä. Erityisesti valmistavien yritysten perspektiivistä muutos on ollut merkittävä ja tämä tosiasia kasvattaa yrityksissä paineita luoda kustannustehokkaita toimitusketjuratkaisuja,joiden vasteaika on mahdollisimman lyhyt. Samaan aikaan kun tarkastellaan kuljetusvirtoja, huomattaan että maanosien välillä on suuri epätasapaino. Tämä on enimmäkseen seurausta suurten globaalisti toimivien yritysten toimitusketjustrategioista. Useimmat näistä toimijoista optimoivat verkostonsa turvautumalla 'paikalliseen hankintaan', jotta he voisivat paremmin hallita toimitusketjujaan ja saada näitä reagointiherkimmiksi. Valmistusyksiköillä onkin monesti Euroopassa pakko käyttää kalliita raaka-aineita ja puolivalmisteita. Kriittisiksi tekijöiksi osoittautuvat kuljetus- ja varastointikustannukset sekä näiden seurauksena hukka-aika, joka aiheutuu viivästyksistä. Voidakseen saavuttaa optimiratkaisun, on tehtävä päätös miten tuotteet varastoidaan: keskitetysti tai hajautetusti ja integroida tämä valinta sopivien kuljetusmuotojen kanssa. Aasiasta Pohjois-Eurooppaan on halpaa käyttää merikuljetusta, mutta operaatio kestää hyvin pitkään - joissain tapauksessa jopa kahdeksan viikkoa. Toisaalta lentokuljetus on sekä kallis että rajoittaa siirrettävien tuotteiden eräkokoa.On olemassa kolmaskin vaihtoehto, josta voisi olla ratkaisuksi: rautatiekuljetus on halvempi kuin lentokuljetus ja vasteajat ovat lyhyemmät kuin merikuljetuksissa. Tässä tutkimuksessa tilannetta selvitetään kyselyllä, joka suunnattiin Suomessa ja Ruotsissa toimiville yrityksille. Tuloksien perusteella teemme johtopäätökset siitä, mitkä kuljetusmuotojen markkinaosuudet tulevat olemaan tulevaisuudessa sekä luomme kuvan kuljetusvirroista Euroopan, Venäjän, Etelä-Korea, Intian, Kiinan ja Japanin välillä. Samalla on tarkoitus ennakoida sitä, miten tarkastelun kohteena olevat yritykset aikovat kehittää kuljetuksiaan ja varastointiaan tulevien vuosien aikana. Tulosten perusteella näyttää siltä, että seuraavan viiden vuoden kuluessa kuljetuskustannukset eivät merkittävissä määrin tule muuttuman ja meri- sekä kumipyöräkuljetukset pysyvät suosituimpina vaihtoehtoina.Kuitenkin lentokuljetusten osuus laskee hiukan, kun taas rautatiekuljetusten painotus kasvaa. Tulokset paljastavat, että Kiinassa ja Venäjällä kuljetettava konttimäärä kasvaa; Intiassa tulos on saman suuntainen, joskaan ei niin voimakas. Analyysimme mukaan kuljetusvirtoihin liittyvä epätasapaino säilyy Venäjän kuljetusten suhteen: yritykset jatkavat tulevaisuudessakin vientiperusteista strategiaansa. Varastoinnin puolella tunnistamme pienemmän muutoksen, jonka mukaan pienikokoisten varastojen määrät todennäköisesti vähenevät tulevaisuudessa ja kiinnostus isoja varastoja kohtaan lisääntyy. Tässä kohtaa on mainittava, että suomalaisilla yrityksillä on enemmän varastoja Keski- ja Itä-Euroopassa verrattuna ruotsalaisiin toimijoihin, jotka keskittyvät selkeämmin Länsi-Euroopan maihin. Varastoja yrityksillä on molemmissa tapaukissa paljolti kotimaassaan. Valitessaan varastojensa sijoituskohteita yritykset painottavat seuraavia kriteereitä: alhaiset jakelukustannukset, kokoamispaikan/valmistustehtaan läheisyys, saapuvan logistiikan integroitavuus ja saatavilla olevat logistiikkapalvelut. Tutkimuksemme lopussa päädymme siihen, että varastojen sijoituspaikat eivät muutu satamien rakenteen ja liikenneyhteyksien takia kovinkaan nopeasti.