Heart rate variability in young adults - Reference values and associations with cardiometabolic risk factors and vascular properties. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study.

Background: The function of the autonomic nervous system (ANS) can be evaluated with heart rate variability (HRV). Decreased HRV is associated with aging, the male sex, increased heart rate, and overall increased cardiometabolic risk. It has been hypothesized that early atherosclerotic vascular changes and ANS function are related. Aims: The aims were to assess reference values on HRV in young adults, and examine associations with HRV and cardiometabolic risk factors and metabolic syndrome (MetS) and to study relations between HRV and ultrasonographically measured vascular properties. Participants and methods: The present thesis is part of the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. The thesis is based on the follow-up study in 2001, when the study individuals were 24-39 years of age. HRV data were available on 1 956 individuals. Results: HRV was inversely associated with age and heart rate (for all p<0.001). Highfrequency HRV (HF) was higher, and low-frequency HRV (LF) lower in women than men (p<0.0001 for both). MetS was associated with 11% decreased HF and 12% increased LF/HF-ratio in women, and 8% decreased HF and 4% increased LF/HF-ratio in men. Carotid artery distensibility was independently associated with HF and total HRV (for both p<0.05). Conclusions: The reference values in young adults were generated. Decreased HRV was associated with age, the male sex and increased heart rate. Women had higher HF and lower LF variability than men. MetS was related to decrease in HRV. The observed associations between carotid elasticity and HRV, supports the hypothesis that reduction in carotid elasticity may lead to decrease in autonomic cardiac control.

Korkea tai matalatehoinen kestävyysharjoittelu yhdistettynä voimaharjoitteluun : vaikutukset hermolihasjärjestelmän toimintaan ja kehonkoostumukseen sotilailla

Nuoren ikäluokan fyysinen kunto on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuitenkin samaan aikaan aseteknologian kehityksen myötä yksittäisen taistelijan kantama taakka on kasvanut painavammaksi. Nykyaikaisella taistelukentällä ei enää pärjää pelkästään hyvän kestävyyskunnon turvin, taistelijan on omattava myös riittävän hyvä hermolihasjärjestelmän kestävyys- ja voimantuottokyky. Kenttäarmeijaan sijoitettujen reserviläisten kunto on niin ikään huonontunut. Vain osa reser-viläisistä täyttää heidän tehtäväänsä asetetut suorituskyky vaatimukset. Kriisitilanteen uhan kasvaessa reserviläisistä perustettavalle armeijalle on varattu vain rajallinen aika kerrata soti-lastaitoja ja parantaa fyysistä suorituskykyä. Näin ollen tarve tutkia lyhyen harjoitusohjelman vaikutuksia sotilaan hermolihasjärjestelmän toimintaan on ilmeinen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin yhdistetyn korkea- tai matalatehoisen kestävyysharjoittelun ja voimaharjoittelun vaikutuksia sotilaiden hermolihasjärjestelmän toimintaan ja kehonkoos-tumukseen. Tutkimuksen harjoittelujakso kesti 6 viikkoa ja viikko sisälsi 2 voimaharjoitusta, 2 kestävyysharjoitusta ja 1 yhdistelmäharjoituksen. Voima- ja kestävyysharjoitukset suoritet-tiin eri päivinä. Tutkimukseen osallistui 29 melko aktiivisesti liikuntaa aiemmin harrastanutta nuorta miestä, jotka opiskelivat Maanpuolustuskorkeakoulussa, joko kadetteina tai sotatietei-den maisterikurssilla. Koehenkilöiden ikä oli keskimäärin 25- vuotta. Tutkimusjoukosta muodostettiin kestävyysharjoittelu metodin perusteella kolme ryhmää, jotka olivat: korkeate-hoinen (HIT), matalatehoinen (LIT) ja kontrolli (KON), joihin koehenkilöt jaettiin. Ryhmien lopulliset koot olivat (HIT 8, LIT 7 ja KON 6). Tutkimuksessa koehenkilöiltä mitattiin maksimaalista isometrista voimantuottoa ylä- ja ala-vartalon ojentajien osalta, sekä vartalon koukistajien osalta. Lihaskestävyyden testinä käytet-tiin Puolustusvoimien lihaskuntotestiä. Anaerobisena kenttäkokeena käytettiin haavoittuneen evakuointia. Lisäksi koehenkilöiden kehonkoostumusta, ja veren hormonaalisten markkerei-den sekä insuliinin kaltaisen kasvutekijän (IGF-1) pitoisuusmuutoksia seurattiin koko tutki-muksen ajan. Tulos parannuksia (p≤0,05) tapahtui korkeatehoisen yhdistetyn ryhmän osalta istumaannou-sussa (4,8%), etunojapunnerruksissa (18,6%), ja haavoittuneen evakuoinnin ajassa (7,6%,). Matalatehoinen ryhmä paransi tuloksiaan (p≤0,05) maksimaalisessa vartalon koukistajissa (22,9%) ja haavoittuneen evakuoinnin ajassa (6,0%). Tärkeimpinä löydöksinä tutkimuksessa oli, ettei harjoitteluryhmien välisessä tarkastelussa havaittu tuloskehityksessä tilastollisesti merkitseviä eroja. Harjoitteluryhmien IGF- 1 pitoi-suus veressä kasvoi koko tutkimusjakson ajan tilastollisesti merkitsevästi (p≤0,05). Tämän tutkimuksen perusteella ei kestävyysharjoittelun teholla ole vaikutusta hermolihasjär-jestelmän suorituskyvyn paranemiseen yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun seuraukse-na. Kuitenkin on syytä ottaa huomioon pieneksi kutistuneiden koeryhmien koot, jotka vaikut-tavat tilastolliseen analyysiin.

Urheilukoulussa palvelleiden varusmiesten fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet vuosina 1979–2010

Urheilukoulu on nuorten huippu-urheilijoiden valtakunnallinen valmennuskeskus, joka toimii ikäluokkiensa parhaimpien urheilijoiden varusmiespalveluspaikkana. Urheilukoulussa palve-luksessa olevat saavat sotilaskoulutuksena tiedustelukoulutuksen. Erikoisjoukkojen, kuten tiedustelijoiden maksimaalisen hapenottokyvyn suoritusvaatimus on 55–60 ml·kg-1·min-1, joka tarkoittaa 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin tulosta. On tutkittu, että suomalais-ten nuorten miesten 2000-luvun fyysinen kunto on heikompi ja paino suurempi kuin aikai-sempina vuosikymmeninä. Trendi on samanlainen ympäri maailmaa. Samanaikaisesti useas-sa urheilulajissa huippu-urheilijoiden fyysinen koko on keskimäärin suurempi kuin aikai-semmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Urheilukoulussa palvelleiden nuorten miesten fyysinen kunto ja antropometria sekä niiden eroavaisuudet vuosien 1979–2010 väli-senä aikana. Tutkimusaineistona käytettiin varusmiespalveluksen alussa suoritettujen 12-minuutin juoksu-testien sekä paino- ja pituusmittausten tuloksia vuosilta 1979–2010 ja lihaskuntotestien (kä-sinkohonta, etunojapunnerrus, vatsalihakset, selkälihakset, vauhditon pituus) tuloksia vuosil-ta 1996–2010. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 2766 miehen tuloksia, joiden keski-ikä oli 19.6 ±1.0 vuotta. Tuloksia käsitellään kaikkien palveluksessa olleiden osalta sekä lajeittain (hiihto, kestävyysjuoksu, jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, aita- ja pikajuoksulajit sekä yleisurheilun heitto- ja hyppylajit). Tutkimuksen mukaan Urheilukoulussa vuosina 1979–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo oli 3060 ±339 m, keskipituus 181.7 ±7.6 cm, keskipaino 76.6 ±11.3 kg ja painoindeksin keskiarvo 23.2 ±2.6 kg/m2. Lihaskuntotestissä vuosien 1996–2010 keskiarvot olivat käsinkohonnassa 13 ±6 toistoa, etunojapunnerruksessa 46 ±13 toistoa, vatsalihastestissä 53 ±10 toistoa, selkälihastestissä 80 ±15 toistoa ja vauhdittomassa pituu-dessa 252 ±21 cm. Fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet eroavat lajeittain. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo (3016 ±329 m) oli 230 m pienempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 109 m pienempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001) palvelleilla. Lisäksi 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin juoksijoiden osuus vuosina 1979–1989 oli 79 %, 63 % vuosina 1990–1999 ja 53 % vuosina 2000–2010. Lajeittain tarkasteltuna 12-minuutin juoksutestin vuosien 2000–2010 keskiarvot (hiihto 3479 ±189 m, suunnistus 3457 ±140 m, jalkapallo 3106 ±146 m) olivat hiihtäjillä 95 m (p<0.05), suunnistajilla 73 m (p<0.05) ja jalkapalloilijoilla 113 m (p<0.001) pienemmät kuin vuosina 1990–1999. Lihaskuntotestissä kaikkien Urheilukoulussa vuosien 2006–2010 aikana palvelleiden käsinkohonnan keskiarvo (12 ±6 toistoa) oli 1 toiston pienempi (p<0.001) ja selkälihastestin keskiarvo (78 ±16 toistoa) 3 toistoa pienempi (p<0.05) kuin vuosina 1996–2000. Sen sijaan vuosien 2006–2010 vauhdittoman pituuden keskiarvo (253 ±21 cm) oli 3 cm suurempi verrattuna vuosien 1996–2000 keskiarvoon (p<0.05). Suun-nistajien käsinkohonnan (p<0.05), etunojapunnerruksen (p<0.05) ja vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät kuin vuosina 1996–2000. Jalkapalloilijoi-den käsinkohonnan (p<0.05) sekä aita- ja pikajuoksulajien selkälihastestin (p<0.001) kes-kiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät ja jääkiekkoilijoiden etunojapunnerruksen (p<0.05) sekä vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot suuremmat kuin vuosina 1996–2000. Kaikkien Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden keskipaino (78.3 ±11.5 kg) oli 4.0 kg suurempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 3.2 kg suurempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001). Lajeittain tarkasteltuna palloilulajien sekä teho- ja nopeuslajien keskipainot olivat vuosina 2000–2010 suuremmat kuin vuosina 1979–1989. Vuosien 2000–2010 keski-painot (jalkapallo 77.2 ±7.8 kg, jääkiekko 86.2 ±7.6 kg, hyppylajit 76.9 ±6.7 kg) olivat jalka-palloilijoilla 4.4 kg (p<0.05), jääkiekkoilijoilla 4.9 kg (p<0.001) ja hyppylajien urheilijoilla 5.4 kg (p<0.05) suuremmat kuin vuosien 1990–1999 keskiarvot. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden miesten aerobinen kestävyys oli keskimäärin heikompi ja keskipaino suurempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä palvelleilla. Lisäksi alavartalon räjähtävä voima oli vuosina 2006–2010 keskimäärin parempi kuin vuosina 1996–2000 ja 2001–2005. Tässä tutkimuksessa käytössä olleiden tulosten rajallisuus erityisesti vuosilta 1979–1995 ja eri urheilulajien urheilijoiden määrien sekä niiden keskinäisten osuuksien muuttuminen vaikuttavat osiltaan kaikkien Urheilukoulussa palvelleiden tuloksiin. Tuloksiin vaikuttavat myös eri lajien vuosien 2000–2010 heikompi aerobinen kestävyys (hiihto, suunnistus, jalkapallo) sekä suurempi keskipaino (palloilulajit, nopeus- ja teholajit). Suuremman keskipainon taustalla on mahdollisesti lihasmassan ja voiman merkitysten korostuminen. Keskipaino onkin suurempi kuin muilla suomalaisilla nuorilla miehillä. Tästä huolimatta useiden urheilulajien painojen ja painoindeksien keskiar-vot ovat kuitenkin pääsääntöisesti pienemmät kuin vastaavien lajien kansainvälisillä huippu-urheilijoilla. Tämä mahdollisesti osoittaa edelleen lihasmassan ja voiman tarvetta erityisesti hiihdossa, palloilulajeissa sekä teho- ja nopeuslajeissa. Urheilukoulussa palvelleiden aerobinen kestävyys ja lihaskunto ovat huomattavasti paremmat kuin normaaliväestöllä. Täs-tä huolimatta vuosina 2000–2010 palvelleista vain 53 % on maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella sijoituskelpoisia sodan ajan tiedustelutehtäviin. Tämän perusteella Urheilukoulus-sa palvelevien varusmiesten sodan ajan sijoituksia tulisikin tarkistaa.

Children at psychiatric risk and their families in Bucharest, in the context of 25 years of changes after December 89’ Romanian Revolution

The aim of the present dissertation was to capture a picture of child and adolescent mental health in Romania, in the context of almost 25 years of changes following the Romanian Revolution of December ’89. A three-part study was carried out in order to provide consistent answers to the pre-defined objectives: to appraise the development of child and adolescent mental health services in Romania (Part I), to explore the characteristics of clinically-referred patients in a Romanian child and adolescent psychiatry department (Part II), to examine the children’s mental health state and its connections with family functioning and associated risk factors (Part III). A multi-method research approach was used, comprising one qualitative analysis and two quantitative research studies. Part I consisted of a comparative qualitative analysis of the answers given by 10 mental health professionals at a 12-questions open ended interview about the current situation in child and adolescent mental health in Romania, on three topics: changes, challenges, solutions. Part II involved a descriptive quantitative analysis of certain variables (e.g. age, gender, primary diagnosis, co-morbidities, time of hospitalization) conducted on the patients who had been admitted to the Child and Adolescent Psychiatry Department at “Prof. Dr. Alexandru Obregia” Psychiatry Hospital, Bucharest in 1991 and in 2013. Part III was conducted on 342 subjects enrolled in two clinical groups and one school group, this study being performed through a cross-sectional analysis on multi-informant child and adolescent mental health problems and competencies (CBCL, YSR, SDQ P, SDQ SR) and their interrelation with household information (HQ) and family functioning (FAD). Outlining the results it can be stated that: 1) The CAMH System in Romania is definitely set on the path of reorganization, including a higher involvement of beneficiaries and of the community. 2) The characteristics of the admitted patients have changed significantly during the last almost 25 years since `89 December Revolution, under the influence of word wide trends in child psychiatry and of administrative aspects of the mental health network in Romania. 3) The rates of main diagnoses and co-morbidities confirm the reports in literature, with Autism Spectrum Disorder being the most frequent childhood psychiatric disorders in this study. 4) The children’s mental health problems in the psychiatry group are comparable to those reported for other clinical populations. 5) Significant score differences were observed according to various household features and also meaningful associations between a child’s clinical status and different aspects of family functioning. The Romanian Child and Adolescent Psychiatry has started to adopt the norms and standards of the European Union. In the 25 years that have elapsed after the 1989 Revolution, many changes have occurred in Romanian CAMH, but many unresolved issues have also risen. Therefore, the major contribution of this thesis is that it provides a coherent and updated overview of the present-day situation from three different perspectives- those of mental healthcare professionals, the one observed in clinical patients and the one reported by children’s families.

Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey

The objective of this thesis was to identify the determinants of bone strength and predictors of hip fracture in representative samples of Finnish adults. A secondary objective was to construct a simple multifactorial model for hip fracture prediction over a 10-year follow-up period. The study was based on the Health 2000 Survey conducted during 2000 to 2001 (men and women aged 30 years or over, n=6 035) and the Mini-Finland Health Survey conducted during 1978 to 1980 (women aged 45 years or over, n=2 039). Study subjects participated in health interviews and comprehensive health examination. In the Health 2000 Survey, bone strength was assessed by means of calcaneal quantitative ultrasound (QUS). The follow-up information about hip fractures was drawn from the National Hospital Discharge Register. In this study, age, weight, height, serum 25-hydroxyvitamin D (S-25(OH)D), physical activity, smoking and alcohol consumption as well as menopause and eventual HRT in women were found to be associated with calcaneal broadband ultrasound attenuation (BUA) and speed of sound (SOS). Parity was associated with a decreased risk of hip fracture in postmenopausal women. Age, height, weight or waist circumference, quantitative ultrasound index (QUI), S-25(OH)D and fall-related factors, such as maximal walking speed, Parkinson’s disease, and the number of prescribed CNS active medication were significant independent predictors of hip fracture. At the population level, the incremental value of QUS appeared to be minor in hip fracture prediction when the fall-related risk factors were taken into account. A simple multifactorial model for hip fracture prediction presented in this study was based on readily available factors (age, gender, height, waist circumference, and fallrelated factors). Prospective studies are needed to test this model in patient-based study populations.

Social Solidarity and Fear of Crime - Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence after School Shootings

The aim of this study was to examine community and individual approaches in responses to mass violence after the school shooting incidents in Jokela (November 2007) and Kauhajoki (September 2008), Finland. In considering the community approach, responses to any shocking criminal event may have integrative, as well as disintegrative effects, within the neighborhood. The integration perspective argues that a heinous criminal event within one’s community is a matter of offence to collectively held feelings and beliefs, and increases perceived solidarity; whereas the disintegration perspective suggests that a criminal event weakens the social fabric of community life by increasing fear of crime and mistrust among locals. In considering the individual approach, socio-demographic factors, such as one’s gender, are typically significant indicators, which explain variation in fear of crime. Beyond this, people are not equally exposed to violent crime and therefore prior victimization and event related experiences may further explain why people differ in their sensitivity to risk from mass violence. Finally, factors related to subjective mental health, such as depressed mood, are also likely to moderate individual differences in responses to mass violence. This study is based on the correlational design of four independent cross-sectional postal surveys. The sampling frames (N=700) for the surveys were the Finnish speaking adult population aged 18–74-years. The first mail survey in Jokela (n=330) was conducted between May and June 2008, approximately six months from the shooting incident at the local high-school. The second Jokela survey (n=278) was conducted in May–June of 2009, 18 months removed from the incident. The first survey in Kauhajoki (n=319) was collected six months after the incident at the local University of Applied Sciences, March– April 2009, and the second (n=339) in March–April 2010, approximately 18 months after the event. Linear and ordinal regression and path analysis are used as methods of analyses. The school shootings in Jokela and Kauhajoki were extremely disturbing events, which deeply affected the communities involved. However, based on the results collected, community responses to mass violence between the two localities were different. An increase in social solidarity appears to apply in the case of the Jokela community, but not in the case of the Kauhajoki community. Thus a criminal event does not necessarily impact the wider community. Every empirical finding is most likely related to different contextual and event-specific factors. Beyond this, community responses to mass violence in Jokela also indicated that the incident was related to a more general sense of insecurity and was also associating with perceived community deterioration and further suggests that responses to mass violence may have both integrating and disintegrating effects. Moreover, community responses to mass violence should also be examined in relation to broader social anxieties and as a proxy for generalized insecurity. Community response is an emotive process and incident related feelings are perhaps projected onto other identifiable concerns. However, this may open the door for social errors and, despite integrative effects, this may also have negative consequences within the neighborhood. The individual approach suggests that women are more fearful than men when a threat refers to violent crime. Young women (aged 18–34) were the most worried age and gender group as concerns perception of threat from mass violence at schools compared to young men (aged 18–34), who were also the least worried age and gender group when compared to older men. It was also found that concerns about mass violence were stronger among respondents with the lowest level of monthly household income compared to financially better-off respondents. Perhaps more importantly, responses to mass violence were affected by the emotional proximity to the event; and worry about the recurrence of school shootings was stronger among respondents who either were a parent of a school-aged child, or knew a victim. Finally, results indicate that psychological wellbeing is an important individual level factor. Respondents who expressed depressed mood consistently expressed their concerns about mass violence and community deterioration. Systematic assessments of the impact of school shooting events on communities are therefore needed. This requires the consolidation of community and individual approaches. Comparative study designs would further benefit from international collaboration across disciplines. Extreme school violence has also become a national concern and deeper understanding of crime related anxieties in contemporary Finland also requires community-based surveys.

Prenatal and perinatal risk factors for bipolar disorder

Bipolar disorder (BPD) is a severe mental disorder associated with considerable morbidity and mortality. Prenatal insults have been shown to be associated with later development of mental disorders and there is a growing interest in the potential role of prenatal and perinatal risk factors in the development of BPD. The aims of this thesis were to describe the overall study design of the Finnish Prenatal Study of Bipolar Disorders (FIPS-B) and demographic characteristics of the sample. Furthermore, it was aimed to examine the association of parental age, parental age difference, perinatal complications and maternal smoking during pregnancy with BPD. This thesis is based on FIPS-B, a nested case-control study using several nationwide registers. The cases included all people born in Finland between January 1st 1983 and December 31st 1998 and diagnosed with BPD according to the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) before December 31st 2008. Controls for this study were people who were without BPD, schizophrenia or diagnoses related to these disorders, identified from the Population Register Centre (PRC), and matched two-fold to the cases on sex, date of birth (+/- 30 days), and residence in Finland on the first day of diagnosis of the matched case. Conditional logistic regression models were used to examine the association between risk factors and BPD. This study included 1887 BPD cases and 3774 matched controls. The mean age at diagnosis was 19.3 years and females accounted for 68% of the cases. Mothers with the lowest educational level had the highest odds of having BPD in offspring. Being born in Eastern and Southern region of Finland increased the odds of having BPD later in life. A U-shaped distribution of odds ratio was observed between paternal age and BPD in the unadjusted analysis. Maternal age and parental age difference was not associated with BPD. Birth by planned caesarean section was associated with increased odd of BPD. Smoking during pregnancy was not associated with BPD in the adjusted analyses. Region of birth and maternal educational level were associated with BPD. Both young and old father’s age was associated with BPD. Most perinatal complications and maternal smoking during pregnancy were not associated with BPD. The findings of this thesis, considered together with previous literature, suggest that the pre- and perinatal risk factor profile varies among different psychiatric disorders.

Kotona asuvan muistipotilaan läheisen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotona asuvan muistipotilaan läheisen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Tavoitteena oli selvittää, miten muistipotilaaseen ja hänen läheiseensä itseensä liittyvät tekijät ovat yhteydessä muistipotilaan läheisen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Tutkimus oli osa Euroopan Unionin rahoittamaa RightTi-mePlaceCare -tutkimusprojektia (FP7-Health-F3-2010–242153). Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat säännöllisen kotihoidon piirissä olevat yli 65-vuotiaat muistipotilaat sekä heidän läheiset (N=182). Tutkimus toteutettiin Varsinais-Suomessa kolmen kaupungin alueelta tarkoituksenmukaista otantaa käyttäen. Aineisto kerättiin 19.11.2010–29.2.2012 välisenä aikana muistipotilaiden kotona haastattelemalla muistipotilaan nimeämää yhtä läheistä strukturoidun haastattelulomakkeen avulla, joka sisälsi neljä mittaria. Resource Utilization in Dementia (RUD)-mittarilla kerättiin tietoa läheisten taustasta, ajankäytöstä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä. Läheisten elämälaatuun liittyvää terveydentilaa tutkittiin EQ-5D-mittarilla. Muistipotilaan päivittäisistä toiminnoista selviytymistä kuvattiin KATZ (The KATZ Index of Independence in Activities of Daily Living)-mittarin avulla ja kognitiivista toimintakykyä S-MMSE (Standardized Mini-Mental State Examination)-mittarilla. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmien SPSS -tilasto-ohjelmalla. Läheisten keski-ikä oli 65 vuotta ja heistä yli puolet oli muistipotilaiden lapsia (54 %) ja naisia (60 %). Vajaa puolet (45 %) läheisistä asui muistipotilaan kanssa samassa taloudessa. Muistipotilaiden keski-ikä oli 83 vuotta ja heistä yli puolet (63 %) oli naisia. Läheisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö oli vähäistä. Eniten he käyttivät yleislääkärin, fysioterapeutin palveluita ja maksettuja kuljetuspalveluita. Muistipotilaiden puolisot ja heidän kanssaan asuvat sekä naispuoliset läheiset käyttivät eniten palveluita. Kyseiset tekijät olivat yhteydessä palvelujen käyttöön. Muistipotilaat tarvitsivat jonkin verran apua päivittäisissä toiminnoissa. Läheiset, jotka käyttivät eniten aikaa muistipotilaan päivittäisissä toiminnoissa auttamiseen, käyttivät enemmän palveluita. Läheisten palvelujen käyttö oli yhteydessä muistipotilaan valvontaan käytetyn ajan kanssa. Muistipotilaan ja hänen läheisensä taustaan liittyvillä tekijöillä on merkittävä rooli läheisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Läheisten palvelujen käyttöön liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon kun tuloksia hyödynnetään käytäntöön ja kun muistipotilaan läheisiä tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita suunnitellaan ja kohdennetaan läheisille.

Biomassan käsittely voimalaitoksissa

Tässä diplomityössä tutkitaan biomassan esikäsittelyä suurissa voimalaitoksissa. Työssä keskitytään puusta saataviin polttoaineisiin. Biomassan esikäsittely on tärkeä osa voimalaitoksen toimintaa. Sillä pyritään saamaan puulle halutut ominaisuudet loppukäyttöä, kuten polttoa tai kaasutusta varten. Puubiomassan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kosteus, palakoko ja tasalaatuisuus. Työ on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tutkitaan kiinteän biomassan ominaisuuksia ja ongelmia. Toisessa osassa esitellään erilaisia voimalaitoksissa käytettäviä puubiomassoja ja niiden erityisominaisuuksia ja -vaatimuksia. Kolmannessa osassa esitellään biomassan käsittelyä voimalaitoksella. Käsittely jaotellaan vastaanottoon, esikäsittelyyn, varastointiin ja käsittelylaitteistoihin. Kolmannessa osassa tutkitaan myös käsittelyn erityisvaatimuksia ja esitellään esimerkkejä biomassan kokonaiskäsittelystä laitoksella. Työn neljäs osa paneutuu biomassan käsittelyn turvallisuus- ja ympäristöasioihin. Puubiomassan esikäsittely on suunniteltava käytettävien puulaatujen ja -määrien mukaan. Biomassan kosteuden ollessa korkea, on tutkittava onko kuivurien käyttö kannattavaa ja perusteltua. Jos voimalaitokselle tuleva puu on epätasalaatuista tai sisältää epäpuhtauksia, on käytettävä erilaisia puhdistus- ja murskainlaitteistoja. Biomassan käsittelyssä syntyy melua ja päästöjä. Ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi käsittelylaitteistoihin on suunniteltava tarpeelliset suojat ja varojärjestelmät.

Neuvostoliiton intressit Keski-idässä

Tutkielma vastaa kahteen sille asetettuun tutkimuskysymykseen. Mitkä olivat Neuvostoliiton intressit Keski-idässä sekä kuinka he pyrkivät saavuttamaan näitä intressejään? Johdannossa tuodaan esille tietoa tutkimuksen taustoista sekä lähteistä. Edellä mainitut tutkimuskysymykset myös esitetään ja selitetään hieman tarkemmin lukijalle. Keskeisimmät käsitteet ja määritelmät on myös käsitelty johdanto osiossa. Tsaarivaltion perintö osiossa käsitellään Keski-itää koskevaa Venäjän historiaa. Venäjän historia on yksi taustatekijä Neuvostoliiton Keski-idän intressien takana ja näin ollen siihen on pyritty pureutumaan hieman. Kolmas luku käsittelee itse Keski-itää ja sen rakennetta. Samalla luvussa selvitetään jo hieman Neuvostoliiton ja Keski-idän välisiä yhteyksiä sekä näiden tarkempia alkuperiä. Neljäs kappale käsittelee jo selkeämmin Keski-itää Neuvostoliiton näkökulmasta. Siinä selvitetään kuinka Neuvostoliitto on yhdessä muiden maiden kanssa kiistellyt jo pitkään Keski-idän asioista. Laajat Keski-idän ja Neuvostoliiton väliset rajat ovat myös olleet yksi huolenaihe Moskovassa. Keski-idän merkitys on myös muodostunut sen suurista luonnonvaroista, joista öljy on selkeästi tärkein, sekä sen geopoliittisesta asemasta. Viidennessä luvussa on selvitetty millä keinoilla Neuvostoliitto on pyrkinyt parantamaan omia asemiaan Keski-idässä. Asekauppojen sekä länsivaltojen vaikutuksen heikentämisellä pyrittiin vaikuttamaan Keski-idän konflikteihin sekä eri maiden johtajiin. Lopputuloksena selviää kuinka länsivaltojen vaikutuksen heikentämisellä, asekaupoilla, konfliktien sekä eri maiden johtajien manipuloinnilla Neuvostoliitto on pyrkinyt tavoitteisiinsa. Selkeitä tavoitteita tutkimuksella löydettiin useita. Niitä olivat muun muassa Länsivaltojen heikentäminen globaalisti, oman turvallisuuden parantaminen sekä rajojen stabilisointi.

De anima Christi

Variantti A.

De aeternitate poenarum

Invokaatio: Q.F.F.Q.S.

De actionibus illicitis sed concessis

Invokaatio: B.C.D.

De syncretismo philosophico

Invokaatio: Q.B.V.

Philosophiam theoreticam in practicam influentem sistens 1

Invokaatio: Deus benedicat.