”Käsitteitä tarpeen mukaan". Kirjallisuustieteelliset käsitteet lukion kirjallisuudenopetuksessa

Tavoitteeni tässä tutkimuksessa oli selvittää, miten kirjallisuustieteellisiä proosa-anayysin käsitteitä opetetaan opetussuunnitelman mukaisissa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa ja miten hyvin kokelaat hallitsivat kertoja-käsitteen tekstitaidon ylioppilaskokeessa keväällä 2007. Samalla pohdin, minkälainen kirjallisuustieteellinen käsitteistö palvelisi tekstianalyysin opetusta koulussa, koska Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja äidinkielen ylioppilaskoe edellyttävät äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselta ja oppilailta käsitteiden käyttöä. Tutkimusaineistonani olivat kaikki kuusi käytössä olevaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa ja 440 kpl kevään 2007 äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen vastaustekstiä. Oppikirjoja tarkastelin soveltamalla niiden arviointiin Lev S. Vygotskin ajatuksia arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden opettamisesta ja Hans Aeblin esittämiä teoreettisia malleja käsitteiden opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelmassa mainittujen proosa-analyysin käsitteiden kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema opetus on epätäsmällistä. Oppikirjoissa ei ole otettu huomioon sitä, että käsitteenoppiminen on monivaiheinen prosessi. Myöskään problematiikkaa, joka aiheutuu kyseisten käsitteiden määrittelyn kirjavuudesta ja käytöstä sekä arkikielen käsitteinä että tieteellisinä käsitteinä, ei oppikirjoissa käsitellä. Sama näkyy ylioppilaskoeaineistossa: oppilaat eivät hallitse käsitettä kertoja tieteellisenä käsitteenä. Tietoisuus kirjallisuustieteellisten käsitteiden määrittelyn problematiikasta ja arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden ontologisista kategorioista on onnistuneen käsitteenoppimisen edellytys. Kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat metakäsitteitä, jotka edellyttävät oppilaiden metakäsitteellisen tietoisuuden ja motivaation hyödyntämistä opetuksessa, jossa olisi sovellettava monipuolisesti eri oppimiskäsitysten parhaita puolia hyödyntäviä lähestymistapoja, erilaisia pedagogisia diskursseja. Koulujen kirjallisuudenopetusta suunniteltaessa ja kirjallisuustieteellisiä käsitteitä opetettaessa on otettava huomioon niin kirjallisuustieteen kuin kasvatustieteen näkökulma. Opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen asettama vaatimus käsitteiden käytöstä on kohtuuton, mikäli ei sovita, miten käsitteet määritellään ja mitä käsitteitä kokelaiden oletetaan ylioppilaskokeessa hallitsevan. Kirjallisuustieteellisten käsitteiden puutteellisen opetuksen oppikirjoissa ja niiden epämääräisen käytön ylioppilaskokeen tehtävänannoissa ja arvioinnissa voi kärjistyneimmillään nähdä oppilaan oikeusturvakysymyksenä

Beyond the obvious : three acts in educational drama

Researching research is not a common theme in educational drama. Nor is the educational drama process from a participant perspective a typical focus of research, at least not if the participants are disabled. Yet this is the theme of this thesis, a drama in three acts. The aim of this thesis is to describe, analyse, and discuss both the ways in which research within educational drama can be carried out and represented, and the experiences of the participants of the educational drama process. The theoretical framework that steers the research process is built up of two pairs of frames, each of them, like Russian nesting dolls, containing further frames. The first frame, relating to the outcomes of conducting research in educational drama, comprises philosophical, representational, and personal theories. As the second question asks what educational drama is, the subject related frame is built up of pedagogical, drama educational, and aesthetic theories. The study in its entirety follows the structure of the researcher’s hermeneutical learning process and takes the form of a journey starting from what is familiar, stretching towards what is new and different, and finally returning back to the beginning with a new view on what was there at the start. The thesis consists of two separate but related studies. The first, a familiar study conducted earlier, Alpha in Act I, was carried out among upper secondary school pupils. In the second, the new and therefore unfamiliar study, Omega in Act III, the participants are adult individuals who are physically and communicatively disabled. In between these two Acts an element of “Verfremdung” where the Alpha study is systematically scrutinized as the purpose is to teach and to manage the reader to think. Meta-discussions on the philosophical issues of the study are conducted throughout the text, parallel to the empirical parts. The outcomes of the first research question show that philosophical, methodical, and representational consistency is crucial for research. While this may sound like stating the obvious, this has nevertheless not always been considered fact, especially not within qualitative research. The outcomes further stress that representational issues are also to be recognized when presenting non-rational aspects of educational drama. By wording the world, through the use of visualising language, the surplus of meanings of educational drama can be, as they are within this study, made visible, sensible, and almost tangible, not only cognitively understandable. The outcomes of the second question point to the different foci of the studies, with Alpha focusing on the rationally retold experiences and Omega focusing on nonrational experiences. The outcomes expose educational drama as a learning process comprising doing, reflecting, and being. The doing aspect communicates the concrete efforts in creating a piece of theatre, while the being aspect relates experiences of being as situated, embodied and sensuous, reciprocal, empowering, aesthetic and artistic, and existential. Reflection is the twine that runs throughout the process and connects both doing and being. In summary, the outcomes could be formulated as “learning from learning how to make theatre”.

”Jos tietää, mitä haluaa.” Seurantatutkimus lukio-opiskelijoiden itsesäätelystä, opiskelun kulusta ja odotusten toteutumisesta

Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää lukio-opiskelijoiden käsityksiä oppimisensa itsesäätelystrategioista. Lukiokoulutuksessa toteutetut muutokset kuten valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ovat antaneet lukio-opiskelijoille kasvaneen mahdollisuuden omanlaisensa lukio-opiskelupolun suunnitteluun ja yksilölliseen tavoitteenasetteluun. Työssä tarkastellaan myös lukio-opiskelijoiden opintojen kulkua, erilaisia opiskeluodotuksia ja niiden toteutumista sekä näiden yhteyttä itsesäätelyyn. Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena, jossa kyselylomakkeilla kerättiin tietoa syksyllä 2004 Turun kaupungin suomenkielisissä päivälukioissa (10 koulua) opintonsa aloittavilta opiskelijoilta kahdesti; ensimmäisenä ja kolmantena opiskeluvuotena. Tutkimuksessa oli mukana 245 opiskelijaa, 142 tyttöä ja 103 poikaa. Tutkimuksen vastausprosentti oli 84 %. Kyselylomakkeiden itsesäätelyä ja oppimisorientaatioita koskevat kysymykset pohjautuivat Jan Vermuntin ILS-oppimistyylimittariin (Inventory of Learning Styles) (Vermunt 1994; 1996). Lisäksi haastateltiin 15 tutkimuksessa mukana ollutta opiskelijaa. Kyselylomakeaineisto analysoitiin ristiintaulukoinneilla, korrelaatiokertoimilla, t-testeillä ja erilaisilla varianssianalyyseillä. Itsesäätelystrategiamittarin neljän summamuuttujan oletus testattiin erikseen mittauksissa 1 ja 2 konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Tutkimuksessa identifioitiin klusterianalyysillä tehdyssä ryhmittelyssä neljä erilaista lukio-opiskelijaryhmää: menestyvät navigoijat, tavalliset tasapainoilijat, säätelemättömät kulkeutujat ja ylikuormittuneet avuntarvitsijat. Navigoijille on tyypillistä niin prosessin/ tulosten kuin sisällön suhteen korkea itsesäätely. Tyypillinen piirre navigoijien kohdalla on myös ulkoisen säätelyn korkea taso. Avuntarvitsijat eroavat muista ryhmistä selkeästi korkeampien puutteellisten säätelystrategioidensa perusteella, vaikka heidän itsesäätelynsä on suhteellisesti niihin ja muihin ryhmiin nähden melko korkealla tasolla. Tasapainoilijat sijoittuvat itsesäätelyn ja ulkoisen säätelyn osalta ryhmien keskitasolle. Kulkeutujien itsesäätely samoin kuin ulkoinen säätely ovat ryhmien matalinta tasoa. Tuloksista nähdään, että kehittyneemmällä itsesäätelyllä on selvä yhteys lukio-opintojen sujuvuuteen ja opintomenestykseen, mutta noin kolmasosalle opiskelijoista itsesäätelevä, suunnitelmallinen tavoitteenasettelu on vaikeaa. Navigoijilla ja tasapainoilijoilla opiskelu on sekä heille itselleen mielekästä että ulkoisesti arvioituna tehokasta. Joidenkin opiskelijoiden erityisesti avuntarvitsijoiden ja kulkeutujien keskuudessa opintojen kulku sen sijaan hapuilee. Lukiolaisten opiskeluun kohdistuvien odotusten voidaan tämän tutkimuksen tuloksen perusteella katsoa ennustavan todellista opintojen kulkua ja opintomenestystä melko hyvin. Eroja on sekä tavoitetasossa, opiskeluprosessiin liittyvissä kokemuksissa että jatko-opintosuunnitelmissa ja ne ovat yhteydessä sukupuoleen, isän sosioekonomiseen asemaan, erikoislinjalla opiskeluun sekä lukion alun itsesäätelyryhmiin.

Nuorten kokemien elämysten yksilölliset ja yhteisölliset merkitykset

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten antamia merkityksiä elämykseksi nimetylle kokemukselle ja tunteelle. Tavoitteena on ollut selvittää elämysten kokemista nuorten näkökulmasta ja suhteuttaa nuorten kokemuksilleen antamia merkityksiä laajemmin nuoruutta ja elämyksien kokemista käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Elämysten merkityksellistämistä analysoidaan suhteessa identiteetin muodostukseen. Yksilöllisesti koetut elämykset saavat merkityksensä diskursiivisesti rakentuneen todellisuuden ympäröimänä. Tutkimus paikantuu sosiologisen nuorisotutkimuksen ja tunteiden tutkimuksen alaan sekä metodologisesti fenomenologis-konstruktivistisen tutkimuksen alaan. Tutkimuksen taustalla on elämyshakuisuutta käsittelevä teoria. Elämyshakuisuuden tulkinta fenomenologisesta viitekehyksestä tuo käsitteen ymmärtämiseen uuden ulottuvuuden. Elämyshakuisuus kuvaa asennoitumistapaa eli sitä, miten yksilö orientoituu ympäröivään maailmaan. Tällöin ei edellytetä intentionaalisten tekojen tietoista luonnetta. Toiminnalliset prosessit muovautuvat vuorovaikutuksen myötä samaan tapaan kuin ihminen ruumiillisena subjektina muovautuu. Tutkimuksen aineisto koostuu lukion ensimmäisen luokan oppilaiden kirjoituksista (519 kpl), lastensuojeluinstituutioissa ja kuntoutuskeskuksissa asuvien nuorten yksilöteemahaastatteluista (16 nuorta) sekä seikkailualan asiantuntijoiden teemahaastatteluista (20 aikuista). Nuorten kirjoitukset on kerätty vuosina 1996–1997 ja 2002–2003. Aineiston analyysi on aineistolähtöinen. Erilaiset osa-aineistot työssäni avaavat erilaisia näkökulmia elämysten kokemiseen. Aineistojen analyysi ja tutkimukset teoreettiset lähtökohdat ovat rakentuneet analyysin edetessä ja vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Nuorten elämyksiä käsittelevä kerronta on moninaista ja elämyksiä koetaan erilaisissa tilanteissa. Elämykselle ei ole yhtä määritelmää, kokemisen paikkaan tai kokemisen syytä vaan kokemuksen merkitys rakentuu tilanteisesti. Elämys kuitenkin erottuu muista kokemuksista sen muistettavuuden, ainutlaatuisuuden, uutuuden ja intensiivisyyden perusteella. Nuorten elämyksellisissä hetkissä korostuvat harrastusten yhteydessä koetut uudet, erilaiset, yhteisöllisesti jaetut, mutta myös maailmaa nuorille avaavat itsenäisyyden tunnetta ja hallintaa tuottavat kokemukset. Yksi merkittävä uusia elämyksiä ja tietoa tuottava asia nuorten elämässä on seurustelu. Myös matkailu, erilaiset retket ja leirit olivat nuorille elämyksiä tuottavia tilanteita. Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole sellaisia harrastuksia, joihin he olisivat sitoutuneita tai joissa he pääsisivät ilmaisemaan itseään ja kokemaan onnistumista. Nuorten elämyksiä käsittelevissä hetkissä nuorten vapaa-ajan toiminta, ympäristö ja sosiaaliset suhteet ovat keskeisessä asemassa. Nuoret eivät ensisijaisesti ajatelleet itse etsivänsä tai toisten nuorten etsivän elämyksiä viihdeteollisuuden tuottamista asioista. Elämyksissä arvostettiin aitoutta ja koettu tunne määritti sitä, oliko jokin koettu elämyksenä vai ei. Toisaalta erilaisten päihteiden todettiin mahdollisesti tuottavan elämyksiä, mutta niidenkin yhteydessä korostettiin usein muita asioita kokemusta rakentavina. Nuorten elämyskokemuksissa toisten nuorten merkitys, luottamus, läheisyyteen ja hyväksyntään liittyvät kokemukset korostuvat. Myös aikuisten asiantuntijoiden omaa nuoruutta käsittelevät elämykset olivat emotionaaliselta merkitykseltään hyvin samanlaisia kuin tämän päivän nuorten esittämät. Elämyksiksi miellettyjä kokemuksia pidettiin arvokkaina. Niiden uskottiin suuntaavan yksilön toimintaa.

Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulun tuutoriopettajat antavat ja millaista uraohjausta opiskelijat haluavat. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö opiskelijoiden koulutusalavalinnan perusteista yhteyttä uran suunnittelutaitoihin ja ohjauksen tarpeeseen, ja tunnistavatko tuutoriopettajat opiskelijoiden erilaiset uraohjauksen tarpeet. Tutkimuksen teoreettisissa rakenteissa hyödynnettiin kolmea postmodernia urateoriaa, jotka olivat Hodkinsonin ja Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksentekoteoria, Mitchellin, Lewinin ja Krumbolzin (1999) suunnitellun sattuman teoria ja Savickasin (2005) uran rakentamisteoria. Tutkimusympäristönä oli Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin harkinnanvaraisesti valituilta tuutoriopettajilta (n=14) ja opintojensa eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta (n=65) kirjoitettu aineisto. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella löydettiin kolmenlaisia urasuunnittelijoita: epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Aineiston perusteella laadittiin kyselylomake tutkimuksen toisen vaiheen tiedonkeruuta varten. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin opintojen eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta kyselylomakekyselynä kvantitatiivinen aineisto (n=903), joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan mahdollisuudet, oma toive, kutsumus, aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella ammattikorkeakoulussa olivat yhteydessä opiskelijan hyvään urasuunnittelukykyyn. Näillä perusteilla koulutusalansa valinneita tietoisiksi luokiteltuja urasuunnittelijoita oli 72 % vastanneista. Alavalinnan perusteista sattuman, kavereiden, sukulaisten, lukion opinto-ohjauksen ja paikkakunnan perusteella koulutusalansa valinneet luokiteltiin epävarmoiksi urasuunnittelijoiksi, ja heitä oli 28 % vastanneista. Tulokset antavat ohjaajille tukea epävarman ja muita enemmän uraohjausta tarvitsevan opiskelijan tunnistamiseen ja heidän hops-prosessinsa tehostamiseen opintojen alusta asti. Lisäksi tulosten perusteella esitetään seuraavia suosituksia: tuutoriopettajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukseksi ohjausalan opintojen suorittaminen; opiskelijoita tulisi ohjata tunnistamaan erilaisia satunnaisesti avautuvia mahdollisuuksia ja tietoisesti hyödyntämään niitä elämässään; uraohjaukseen tulisi kytkeä mukaan työelämäyhteistyö; ohjaajien tulisi tiivistää yhteistyötä toisen asteen ohjaajien kanssa, jotta opiskelijoiden koulutusalavalinnat onnistuisivat paremmin; uraohjausta tulisi antaa tulevaisuuden kvalifikaatioiden ennakoinnin ja elinikäisten oppimisvalmiuksien näkökulmasta.

Are We Terribly Different? : A case-study of male and female fiction-writing in English

The aim of this study is to find similarities and differences between male and female fiction-writing. The data has been collected from pupils at an upper secondary school in Central Sweden. They were given an extract from a novel by Bernard MacLaverty and from that they were supposed to continue the story.Theories that have evolved during the last centuries claim that the language use between men and women differ in many aspects. Women, it is said, use a more emotional language than men do, while men use more expletives than women. Likewise, the language is said to differ in the use of adverbs, verbs and adjectives. It has also been claimed that men and women have different topic developments and that women write longer sentences than men.The results of the current study show that most of these claims are false, or at least not true in this specific context. In most cases there is little or no difference between the male writing and the female writing. There are also cases where the opposite is true – for example, the female participants write shorter sentences than the male participants. A general conclusion of the study is that the writing between the two groups are quite similar – or at least that similarities are present to a larger extent than differences.

Förlorad i övergången från aritmetik till algebra : Hur gymnasieelever översätter aritmetik till algebra

The aim of this thesis is to look for signs of students’ understanding of algebra by studying how they make the transition from arithmetic to algebra. Students in an Upper Secondary class on the Natural Science program and Science and Technology program were given a questionnaire with a number of algebraic problems of different levels of difficulty. Especially important for the study was that students leave comments and explanations of how they solved the problems. According to earlier research, transitions are the most critical steps in problem solving. The Algebraic Cycle is a theoretical tool that can be used to make different phases in problem solving visible. To formulate and communicate how the solution was made may lead to students becoming more aware of their thought processes. This may contribute to students gaining more understanding of the different phases involved in mathematical problem solving, and to students becoming more successful in mathematics in general.The study showed that the students could solve mathematical problems correctly, but that they in just over 50% of the cases, did not give any explanations to their solutions.

On Aspects of Mathematical Reasoning : Affect and Gender

This thesis explores two aspects of mathematical reasoning: affect and gender. I started by looking at the reasoning of upper secondary students when solving tasks. This work revealed that when not guided by an interviewer, algorithmic reasoning, based on memorising algorithms which may or may not be appropriate for the task, was predominant in the students reasoning. Given this lack of mathematical grounding in students reasoning I looked in a second study at what grounds they had for different strategy choices and conclusions. This qualitative study suggested that beliefs about safety, expectation and motivation were important in the central decisions made during task solving.  But are reasoning and beliefs gendered? The third study explored upper secondary school teachers conceptions about gender and students mathematical reasoning. In this study I found that upper secondary school teachers attributed gender symbols including insecurity, use of standard methods and imitative reasoning to girls and symbols such as multiple strategies especially on the calculator, guessing and chance-taking were assigned to boys. In the fourth and final study I found that students, both male and female, shared their teachers view of rather traditional feminities and masculinities. Remarkably however, this result did not repeat itself when students were asked to reflect on their own behaviour: there were some discrepancies between the traits the students ascribed as gender different and the traits they ascribed to themselves. Taken together the thesis suggests that, contrary to conceptions, girls and boys share many of the same core beliefs about mathematics, but much work is still needed if we should create learning environments that provide better opportunities for students to develop beliefs that guide them towards well-grounded mathematical reasoning. 

Teachers' conceptions about students' mathematical reasoning : Gendered or not?

This study looks at how upper secondary school teachers gender stereotype aspects of students' mathematical reasoning. Girls were attributed gender symbols including insecurity, use of standard methods and imitative reasoning. Boys were assigned the symbols such as multiple strategies especially on the calculator, guessing and chance-taking. 

Ways of knowing in ways of moving : A study of the meaning of capability to move

The overall aim of this thesis has been to investigate the meaning of the capability to move in order to identify and describe this capability from the perspective of the one who moves in relation to specific movements. It has been my ambition to develop ways to explicate, and thereby open up for discussion, what might form an educational goal in the context of movements and movement activities in the school subject of physical education and health (PEH). In this study I have used a practical epistemological perspective on capability to move, a perspective that challenges the traditional distinction between mental and physical skills as well as between theoretical and practical knowledge. Movement actions, or ways of moving, are seen as expressions of knowing. In order to explore an understanding of the knowing involved in specific ways of moving, observations of  actors’ ways of moving and their own experiences of moving were brought together. Informants from three different arenas took part: from PEH in upper secondary school, from athletics and from free-skiing. The results of the analyses suggest it is possible to describe practitioners’ developed knowing as a number of specific ways of knowing that are in turn related to specific ways of moving. Examples of such specific ways of moving may be discerning and modifying one’s own rotational velocity and navigating one’s (bodily) awareness. Additionally, exploring learners’ pre-knowing of a movement ‘as something’ may be fruitful when planning the teaching and learning of capability to move. I have suggested that these specific ways of knowing might be regarded as educational goals in PEH. In conducting this study, I have also had the ambition to contribute to the ongoing discussion of what ‘ability’ in the PEH context might mean. In considering specific ways of knowing in moving, the implicit and taken-for-granted meaning of ‘standards of excellence’ and ‘sports ability’can be discussed, and challenged.

Vocational English in policy and practice

The aim of this licentiate thesis is to examine how, and in what ways, vocational English is a part of English language teaching in the Building and Construc­tion Programme in Sweden, and what the influences are for such pedagogy. The main research question is how policy documents relate to the views of teachers and their educational practice regarding vocational English. The study consists of two parts: a textual policy analysis of the three latest upper secondary school reforms in Sweden (Lgy 70, Lpf 94, and Gy 2011), and semi-structured interviews with practicing English teachers in the Building and Construction Programme. The interviews are categorised by using Spradley’s (1979) semantic relationships and taxonomies. Balls’ (Ball, 1993) and Ozga’s (1990; 2000) concept of policy enactment is used in the analysis as well as Bernstein’s (1990; 2000) theoretical framework of classification, framing, and horizontal and vertical discourse. The results show that five of the six teachers in the interviews work with vocational English in some way. The study also shows that there is a distinct gap between policy and practice. Several of the teachers have the notion that they are supposed to work with vocational English and that it must be written down in policy somewhere. The greatest influence on the teaching for these teachers are their students, either indirectly or directly. Further, the study shows that different frame factors such as time poverty hinders the teachers from reading policy texts and cooperating with the vocational teachers in the Building and Construction Programme.

Representation and interpretation : textbooks, teachers, and historical culture

This article presents a study of how contemporary Swedish lower secondary school textbooks present the emergence of the Cold War and how 10 active lower secondary school history teachers interpreted a quotation that was ambiguous in relation to the general narrative in the studied Swedish textbooks, seeking to analyse textbooks both from the perspectives of content and reception. Applying a theoretical framework of uses of history, the study finds that the narratives presented in the studied textbooks are what could be called traditional in the sense that they do not acknowledge perspective and representation in history. While the interviewed teachers generally acknowledged that textbook narratives are representations of history and contingent on perspective, few teachers extended this to include how their own views affect their interpretations, suggesting an intermediary appreciation of the contextual contingency of historical narratives.

”När man kollar på bilden tänker man så här” : en receptionsstudie av gymnasieelevers uppfattning om bilder som kunskapskällor i historieundervisningen

Images are used in history education for a variety of reasons, not least to generate interest through a better understanding of historical events and people. The aim of this study was to investigate how historical pictures, either illustrated or documentary/photographic, can be used as a resource for activating and improving pupils' historical empathy, in the way described by Stéphane Lévasque. I conducted a reception study on five different focus groups consisting of pupils from different upper secondary schools in Sweden. The pupils varied with regard to number of credits for admission to upper secondary school. A sixth group of pupils was interviewed as a contrasting control group in order to add perspective to the results. The discussions were based on the pupils' interpretations of 34 selected pictures, all of which were taken from the most common history textbooks. Each pupil was asked to choose the picture he/she felt was the most representative historical image. On the basis of the strategies used by the pupils when interpreting the pictures and discussing them, the material was analysed in accordance with Lévesque's categories: imagination, historical contextualisation and morals. The last category, morals, was further divided into three sub-categories: sense of justice, sympathy and progression. The reflections of the pupils and the degree of contextualisation varied. It appeared that the pupils were less inclined to discuss assumptions about the persons in the pictures; instead they chose to discuss the historical context in question. The pictures in this study did not seem to trigger the pupils to fabricate anachronistic reasoning about history; when they did produce lengthy reasoning, it was contextual, structural and metahistorical. In this context, the pupils who belonged to the group with the highest average of credits showed some signs of reflection on the basis of historical context and some criticism about the historical sources. On no occasion did any of the pupils choose a picture as a concrete expression of injustice. One of the questions this study aimed to explore was whether a lack of historical context affects how pictures trigger emotions and reasoning on the basis of moral aspects. Some of the pupils displayed moral standpoints, primarily the degree of morals concerning injustice. One possible interpretation could be that the feeling of being unfairly treated and subjected to insulting behaviour and social injustice was something the pupils could relate to. The group of pupils who had not yet studied history at upper secondary school, the control group, generally made reflections using this sort of reasoning when they discussed the historical aspects of the pictures.

Det är enklare i teorin… Om skolutveckling i praktiken : En fallstudie av ett skolutvecklingsprojekt i en gymnasieskola

This dissertation is a case study dealing with a school development project that took place in an upper secondary school as a result of a merger of two schools with different cultures. The project used a method called “Frirumsmodellen” and was planned to be conducted in three steps. The first was to carry out a cultural analysis in order to map the preconditions to start a school development project. The second was to carry out concrete actions and finally study eventual effects from such activities by doing a second cultural analysis. My role was to be a supervisor in the school development work, but at the same time study how this work was conducted and its impact in the ordinary school day. The dissertation takes its departure in the fact that schools are political governed. The mission of schools is never neutral; it is always an expression of behind laying social forces, ideologies and ideals of the contemporary society. Of this reason, there is a close connection between the macro political level and the micro political level. Another point of departure is the transition from a modern to a post modern society that gives the character to the changes that take place in schools. Steering of schools has partly been treated as a technical implementation problem. Schools contain on going conflicts between different interest groups that, more or less regularly, end up in educational reforms. These reforms generate school development activities in the single school. Undoubtedly, this makes school development to a complex process. At a rather late stage of the study I decided not to fulfil my task to follow the original plan. I instead let the school development project as a model to be in focus. The over all purpose was formulated: How is it possible to understand what happened in the school development project in the Falkgymnasiet and why was it not possible to carry it out as it was said in the project plan? To interpret what took place during the project I did create an interpretation frame of implementation and complexity theory that also made it possible to critically scrutinise the “Frirumsmodellen”. Already in an early stage of the process it was obvious that the “Frirumsmodellen” did not supply any tools to use and it became disconnected from the project. The project in it selves was marginalised and made invisible. The headmaster used the situation to change things she thought were important to develop. As a result, things happened, but most of the involved people did not at first hand connect this to the project. It is, of course, difficult in detail to say what caused what. The complexity theory successively made the hidden patterns revealed, hidden unofficial potentates visible, as well as unpredictable conditions that generated reactions from the personnel in front of a development work. Together this was rather efficient obstacles for not changing this school. I also discuss school development and implementation problems on a general level, for example, the possibility to transform a top-down initiated project to be bottom-up driven and using project as a tool for school development work. It was obvious that headmasters and teachers must be prepared to handle the ideological dimensions of problems schools have to face. Consequently, development work is about making problems visible and to handle these in the intersection point between the intentions of educational policies, pedagogical researchers, school administrators, headmasters, teachers and pupils. The ideological dimension also contains an existential issue. Do I as a teacher share the intentions for the development work? If not, how must I act?

The Nurse Professional Competence (NPC) scale : self-reported competence among nursing students on the point of graduation

BACKGROUND: International organisations, e.g. WHO, stress the importance of competent registered nurses (RN) for the safety and quality of healthcare systems. Low competence among RNs has been shown to increase the morbidity and mortality of inpatients. OBJECTIVES: To investigate self-reported competence among nursing students on the point of graduation (NSPGs), using the Nurse Professional Competence (NPC) Scale, and to relate the findings to background factors. METHODS AND PARTICIPANTS: The NPC Scale consists of 88 items within eight competence areas (CAs) and two overarching themes. Questions about socio-economic background and perceived overall quality of the degree programme were added. In total, 1086 NSPGs (mean age, 28.1 [20-56]years, 87.3% women) from 11 universities/university colleges participated. RESULTS: NSPGs reported significantly higher scores for Theme I "Patient-Related Nursing" than for Theme II "Organisation and Development of Nursing Care". Younger NSPGs (20-27years) reported significantly higher scores for the CAs "Medical and Technical Care" and "Documentation and Information Technology". Female NSPGs scored significantly higher for "Value-Based Nursing". Those who had taken the nursing care programme at upper secondary school before the Bachelor of Science in Nursing (BSN) programme scored significantly higher on "Nursing Care", "Medical and Technical Care", "Teaching/Learning and Support", "Legislation in Nursing and Safety Planning" and on Theme I. Working extra paid hours in healthcare alongside the BSN programme contributed to significantly higher self-reported scores for four CAs and both themes. Clinical courses within the BSN programme contributed to perceived competence to a significantly higher degree than theoretical courses (93.2% vs 87.5% of NSPGs). SUMMARY AND CONCLUSION: Mean scores reported by NSPGs were highest for the four CAs connected with patient-related nursing and lowest for CAs relating to organisation and development of nursing care. We conclude that the NPC Scale can be used to identify and measure aspects of self-reported competence among NSPGs.