Polttolaitosten päästöjen viranomaisraportoinnin uudistaminen

EU:n suurtenpolttolaitosten direktiivi (2001/80/EY) sekä jätteenpolttodirektiivi (2000/76/EY) aiheuttavat lähivuosina oleellisia muutoksia polttolaitosten päästöjen tarkkailuun. Nämä direktiivit on pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä vastaavina asetuksina. Tässä diplomityössä selvitettiin, mitä muutoksia uudistunut lainsäädäntö tuo polttolaitosten päästölaskentaan ja viranomaisraportointiin. Suurimpia muutoksia ovat päästöjen tarkkailujaksojen lyhentyminen, raja-arvojen tulkinnan muuttuminen, häiriö- sekä ylös- ja alasajojaksojen jättäminen pois pitoisuusraja-arvojen tarkkailusta sekä siirtyminen ominaispäästöjen (mg/MJ) laskennasta pitoisuusarvojen (mg/m3n) laskentaan. Päästötietojen raportoinnissa on huomioitava, että ympäristöhallinnon tavoitteena on siirtyä sähköisesti tapahtuvaan tiedonsiirtoon ja kuukausittain tapahtuvaan raportointiin kaikkien tarkkailtavien päästöjenosalta. Uudistunut ympäristölainsäädäntö koskee jo eräitä polttolaitoksia ja lopuillekin uudistuneet vaatimukset astuvat voimaan lähivuosien aikana. LCP-asetuskoskee uusia laitoksia heti, olemassa oleville laitoksille uudet mittausvelvoitteet astuvat voimaan 27.11.2004 ja asetuksen mukaiset raja-arvot 1.1.2008 alkaen. Samoin jätteenpolttoasetus koskee uusia laitoksia heti, käytössä oleville laitoksille se astuu voimaan 29.12.2005. Ensimmäisen ympäristöluvan myöntämisajankohta määrää, luetaanko laitos uusiin vai olemassa tai käytössä oleviin laitoksiin.LCP-asetuksessa uusien ja olemassa olevien laitosten päästöjen tarkkailu poikkeaa hieman toisistaan. Jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitoksilla päästöjen tarkkailun toteutustapa puolestaan riippuu poltettavan jätteen laadusta ja sen määrän suhteesta muuhun polttoaineeseen. Lisäksi tämän diplomityöprojektin aikana laadittiin yksityiskohtaiset toteutusohjeet polttolaitoksia koskevan uudistuneen ympäristölainsäädännön mukaiselle päästöjen tarkkailulle ja raportoinnille. Ohjeet laadittiin erikseen LCP- ja jätteenpolttoasetusten soveltamiseksi sekä CO2-päästöjen määrittämistä varten. Ohjeita ei ole sisällytetty tähän työhön, vaan niitä kannattaa tiedustella Kontram Oy:ltä, mikäli niihin halutaan tutustua tarkemmin.

Ympäristövaikutusten velvoitetarkkailun tulosten epävarmuuden arviointi

Tämä diplomityö tehtiin Neste Oil Oyj:n Kehittäminen ja Laboratoriot yksikön HSE-palveluille. Työn tavoitteena oli arvioida Neste Oilin ympäristövaikutusten velvoitetarkkailujen mittaustulosten epävarmuutta. Tarkastelu koski ilmanlaadun SO2-, NO2-, TRS- sekä O3-mittauksia, ympäristömelumittauksia sekä pohjavesinäytteenottoa. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) velvoittaa tuotantolaitoksia selvittämään toimintansa ympäristövaikutukset. Myös esimerkiksi akkreditoitaessa menetelmiä mittausepävarmuus on tunnettava. On arvioitu, että tulevaisuudessa direktiivit tulevat tiukentamaan päästöraja-arvoja ja mittausepävarmuuden käsite tulee käyttöön kaikilla ympäristösektoreilla.Tässä työssä ilmanlaadun mittausepävarmuus arvioitiin vertaamalla Neste Oilin mittaustuloksia Ilmatieteenlaitoksen vertailumittausten ja kalibrointien tuloksiin. Ympäristömelun mittausepävarmuus arvioitiin Ympäristöministeriön ympäristömelunmittausohjeen (1/1995)mukai-sesti. Pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuus arvioitiin laskemalla haitta-aineiden ajallisen vaihtelun, näytteenottomenetelmien, näytteiden kuljetuksenja säilytyksen aiheuttaman kontaminaation sekä analyysivaiheen epävarmuustekijöiden yhdistetty mittausepävarmuus. Tarkastelussa todettiin, että ilmanlaadunmittaustulokset eivät poikenneet merkittävästi vertai-lumittausten ja kalibrointien tuloksista. Menetelmien laajennetuksi mittausepävarmuudeksi saatiin 6-8 %. Ympäristömelun mittausepävarmuus vastasi ympäristömelunmittausohjeessa esitettyjä arvoja ja vaihtelivat 2-10 dB:n välillä, riippuen mittausetäisyydestä ja mittauskertojen lukumäärästä. Pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuudelle ei ole asetettu laatutavoitteita. Tässä tarkastelussa pohjavesinäytteenoton mittausepävarmuudeksi saatiin 33 %.

Elektroniikka - ja sähköromun (SER) kierrätys

Tässä työssä pyrin tarkastelemaan sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä erityisesti EU - direktiivin mukaisen tuottajavastuun näkökulmasta. Käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vuori kasvaa koko ajan kaikkialla Euroopassa. Euroopan parlamentti hyväksyi joulukuussa 2002 kaksi uutta direktiiviä, joilla pyritään lieventämään sähköromuongelmaa. Parlamentin vaatimusten ansiosta unionin jäsenvaltioiden on taattava, että laitteiden valmistajat maksavat omista tuotteistaan syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen keräys-, käsittely- ja kierrätyskustannukset. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että kuluttajat voivat viedä vanhat sähkölaitteensa asuinpaikkansa läheisyydessä sijaitseviin maksuttomiin keräyspisteisiin. Myös kuluttajien on otettava vastuu hankkimistaan tuotteista: sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen hävittäminen tavallisen kotitalousjätteen seassa tullaan kieltämään.

Problemática de género en los altos cargos empresariales

Aquest treball pretén detectar i aflorar les dificultats que afecten a les dones treballadores per accedir a llocs d'alta direcció. Tot i estar al segle XXI, aquests llocs segueixen estant, en un percentatge molt alt, en mans d'homes. Es compara la societat espanyola davant de la mundial. S'afegeix una avaluació d'enquestes efectuades al col·lectiu femení que desenvolupa el seu treball en alts càrrecs d'empreses. Per evitar aquests problemes, s'aporten diverses solucions i mesures que podrien adoptar tant per part de les dones com per les empreses i Administracions. En concret, són dues les mesures exposades: Discriminatòries positives i Conciliació de la vida laboral i personal. A la primera mesura, es comentarà la Llei d'Igualtat (cas de NH Hoteles) i la Llei de Quotes. I en la segona, s'exposen les dificultats que hi ha a les empreses espanyoles.

Polttodirektiivien soveltaminen sellutehtaiden ilmapäästömittauksissa

EU:n polttodirektiivit, LCP- ja jätteenpolttodirektiivi ovat arkipäivää suuressa osassa polttolaitoksia Suomessakin lähivuosien kuluessa. Molemmat direktiivit on otettu mukaan Suomen lain-säädäntöön asetuksina, joita on hieman muutettu vastaamaan kansallisia tarpeita. Polttolaitokset tulevat muuttamaan aikaisempia käytäntöjään päästöistä mitattavien komponenttien sekä tarkkailujaksojen että raportoinnin osalta. Mittausten tulokset raportoidaan jatkossa yksikössä mg/Nm3. Jatkuvatoimisia mittausjärjestelmiä on asennettava yhä useampaan laitokseen ja savukaasuista tarkkaillaan pitoisuuksia päästöjen sijaan. Edelleen raportoidaan esim. ympäristölupaviranomaiselle vuosipäästöjen suuruus. Vuonna 2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain ja -asetuksen velvoittamina toiminnassa olevat sellutehtaat ovat hakeneet uuden lain mukaista ympäristölupaa vuoden 2004 loppuun mennessä. Ympäristöluvan tarvitsevat myös kaikki teholtaan yli 50 MW:n polttolaitokset. Suuria polttolaitoksia koskeva LCP-direktiivi astuu voimaan vuoden 2008 alussa. Siksi uusissa ympäristöluvissa tullaantodennäköisesti vaatimaan myös sellutehtailta ko. direktiivin mukaisia mittaus-järjestelmiä ja päästörajoja. Laitoksissa on jo nyt melko kattavat päästömittausjärjestelmät, sillä myös voimassaolevat ympäristöluvat ja ilmapäästöjen tarkkailuohjelmat velvoittavat päästöjen jatkuvaan seurantaan pääosin samoista savukaasukomponenteista kuin mitä direktiivissäkin edellytetään. Tässä diplomityössä keskitytään LCP- ja jätteenpolttodirektiivien mittausvaatimuksiin, raja-arvoihin sekä raportointiin sekä Metsä-Botnian sellutehtaiden mittausjärjestelmien parantamis-toimenpiteisiin. Yksityiskohtainen toimintamalli on tehty Joutsenon tehtaan laitosta ja mittaus-järjestelmää silmällä pitäen. Sitä voidaan käyttää myös muillatehtailla mallina savukaasupäästöjen mittauksien ja laitteiden päivitysten yhteydessä. Toimintamalliin siirtyminen ei velvoita Metsä-Botnian tehtaita, mutta monet tehtaat haluavat laitteistokannan uusimisen yhteydessä siirtyä direktiivien vaatimuksia vastaavaan järjestelmään.

Leasingsopimusten kirjaaminen tilinpäätökseen, case: Toyota Finance Finland Oy

Tutkielman pääaiheena on leasingsopimusten kirjaaminen tilinpäätökseen viiden eri tilinpäätösnormiston näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää viiden tilinpäätösnormiston, suomalaisen GAAP:n ja IFRS:n, UK GAAP:n, US GAAP:n sekä Japanin GAAP:n, eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä ja keskittyä näissä varsinkin leasingsopimusten kirjanpidollisten käsittelytapojen eroavaisuuksien tarkasteluun. Lisäksi tutkielman alatavoitteena on selvittää näiden normistojen yleisiä kirjanpidon ja tilinpäätöksen periaatteita. Tutkielman empiria perustuu case-yritys Toyota Finance Finland Oy:n ja sen emoyritysten tilinpäätösten muodon sekä konsernitilinpäätösten sisällön ja leasingsopimusten käsittelyn tarkasteluun. Tutkielma on case-tutkimus mutta se perustuu myös ongelman teoreettiseen käsittelyyn lähdemateriaalin, caseyrityksestä saadun informaation ja oman päättelyn pohjalta. Tutkielma on deskriptiivistä ja sen tarkoituksena onpyrkiä saamaan vastauksia kysymyksiin 'miten on?' ja 'miksi on?'. Tutkielman edetessä voidaan havaita, että vaikka yleiset kirjanpito- ja tilinpäätösperiaatteet ovat aika lailla samansisältöisiä kaikissa viidessä tilinpäätösnormistossa, sisältävät tietyt tilinpäätösstandardit ja -periaatteet huomattaviakin eroavaisuuksia. Leasingsopimukset ovat hyvä esimerkki tilinpäätöseristä, joiden käsittelypoikkeaa huomattavasti toisistaan näiden viiden tilinpäätösnormiston välillä.Suurimman ongelman aiheuttavat käyttö- ja rahoitusleasingsopimusten erilaiset käsittelytavat eri tilinpäätösnormistoissa. Suomalaisen lainsäädännön mukaan käyttö- ja rahoitusleasingsopimukset käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla mutta esimerkiksi IFRS-normiston, UK GAAP:n ja US GAAP:n mukaan leasingsopimukset tulee jaotella käyttö- ja rahoitusleasingsopimuksiksi niille annettujen luokittelukriteereiden perusteella. Leasingsopimuksen luonteen perusteella määräytyy myös sen kirjanpidollinen käsittely. Suurimman eron suomalaisen käytännön ja esimerkiksi IFRS-normiston välillä aiheuttaa se, että rahoitusleasingsopimukset viedään IFRS-normistossa vuokralle ottajan taseeseen omaisuudeksi ja rahoitusleasingsopimuksen myötä vuokralle ottajalle siirtyy myös kaikki leasinghyödykkeeseen liittyvät edut ja riskit. Suomalaisessa käytännössä rahoitusleasing käsitellään aivan kuin käyttöleasingsopimus, vuokralle antajan taseessa. Käyttöleasingsopimuksen kirjanpidollinen käsittelytapa on kaikissa normistoissa jokseenkin samankaltainen.

Julkisen osakeyhtiön omien osakkeiden hankinta ja niiden kirjanpidollinen käsittely. Case HEXTech - Indeksin yhtiöt

Tavoitteena on selvittää ja kuvata lainsäädännön kehitys julkisen osakeyhtiön omien osakkeiden hankinnassa ja esittämisessä tilinpäätöksessä sekä miten teoriaa sovelletaan käytännössä julkisiin osakeyhtiöihin. Lähestymistapa on teoriasidonnainen, säädöstaustaan perustuva ja analyysin perustana ovat dokumentoidut säädökset. Tutkimusmenetelmä on deskriptiivinen tapaustutkimus, jonka analyysi rajoittuu vuoteen 2005. Tutkimustyön sisältö koostuu julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden omien osakkeiden hankkimisesta ja esittämisestä tilinpäätöksessä koskevista EuroopanUnionin direktiivien sisällön käsittelystä, niiden vaikutuksesta osakeyhtiö-, kirjanpito- ja arvopaperimarkkinalakiin sekä HEXTech - Indeksin yhtiöiden käytäntöön. Tätä käytäntöä selvitetään ja kuvataan tutkimusosuudessa. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että lait on harmonisoitu Euroopan Yhteisöjen direktiivejä vastaavaksi. HEXTech - Indeksin yhtiöt ovat noudattaneet kirjanpito-, osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinalain ohjeita ja määräyksiä käytännöissään. Yhtiökokoukselta on saatu valtuutuksia hankkia omia osakkeita.Kymmenestä yhtiöstä seitsemän oli saanut valtuutuksen ja vain neljä toteutti käytännössä saamansa valtuutuksen. Kaksi yhtiötä mitätöi, yksi kannusti avainhenkilöitään hankkimillaan omilla osakkeilla ja yksi toteutti takaisinostotarjouksella omien osakkeiden hankinnan.

Natural aphrodisiacs: studies of commercially-available herbal recipes, and phytochemical investigation of "Erythroxylum vacciniifolium" Mart. (Erythroxylaceae) from Brazil

De tout temps, hommes et femmes ont cherché par tous les moyens à développer, préserver ou recouvrer leurs propres capacités sexuelles mais également à stimuler le désir du partenaire. L?utilisation d?aphrodisiaques naturels a été l?un des recours les plus répandus. De nos jours, la commercialisation de nouvelles "love drugs" de synthèse, e.g. Viagra®, Cialis®, Levitra®, a remis au goût du jour les aphrodisiaques classiques et à relancer la recherche sur des molécules nouvelles. La pratique croissante de l?automédication, le matraquage publicitaire sur les aphrodisiaques naturels, la prolifération sur le marché de compléments alimentaires non contrôlés et l?absence de véritable législation accroissent les risques qui pèsent sur la santé publique. Dans le but d?évaluer les risques potentiels sur le consommateur de produits aphrodisiaques commercialisés, le développement et la validation d?une méthode rapide d?analyse qualitative et quantitative de la yohimbine dans ces préparations du marché sont exposés dans la première partie de ce travail. La yohimbine est un antagoniste ?2-adrénocepteur du système nerveux central et périphérique, elle est employée depuis plus d?un siècle dans le traitement des dysfonctionnements érectiles. Cette méthode analytique utilise la chromatographie liquide couplée à l?ultraviolet et à la spectrométrie de masse (LC-UV-MS) et au total, vingt préparations aphrodisiaques ont été étudiées. La dose journalière de yohimbine mesurée s?est révélée très variable selon les produits puisqu?elle varie de 1.32 à 23.16 mg. La seconde partie de ce travail concerne l?étude phytochimique et pharmacologique d?Erythroxylum vacciniifolium Mart. (Erythroxylaceae), une plante, appelée localement catuaba, utilisée dans la médecine traditionnelle brésilienne comme tonique et aphrodisiaque. Dans un premier temps, l?extrait alcaloïdique a été analysé par chromatographie liquide haute performance (HPLC) couplée soit à un détecteur UV à barrette d?iode (LC-UV-DAD), soit à un spectromètre de masse (LC-MS), ou soit à un spectromètre de résonance magnétique nucléaire (LC-RMN). L?interprétation de ces données spectrales enregistrées en ligne a permis d?obtenir des informations structurales et d?identifier partiellement près de 24 alcaloïdes appartenant à la classe des tropanes et potentiellement originaux. Par des méthodes classiques de chromatographie liquide sur l?extrait alcaloïdique de la plante, dix sept tropanes nouveaux ont ensuite été isolés dont les catuabines et leurs dérivés, et les vaccinines. Tous ces composés sont des tropane-diols ou triols estérifiés par au moins un groupe acide 1-méthyl-1H-pyrrole-2-carboxylique. Un de ces composés a été identifié comme un tropane N-oxyde. Toutes les structures ont été déterminées par spectrométrie de masse haute résolution et spectroscopie RMN multi-dimensionnelle. Parmi les nombreux tests biologiques réalisés sur ces tropanes, seuls les tests de cytotoxicité se sont révélés faiblement positifs pour certains de ces composés.<br/><br/>Throughout the ages, men and women have incessantly pursued every means to increase, preserve or recapture their sexual capacity, or to stimulate the sexual desire of selected individuals. One of the most recurrent methods has been the use of natural aphrodisiacs. Nowadays, the commercialization of new synthetic "love drugs", e.g. Viagra®, Cialis® and Levitra®, has fascinated the public interest and has led to a reassessment of classical aphrodisiacs and to the search for new ones. The practice of self-medication by an increasing number of patients, the incessant aggressive advertising of these herbal aphrodisiacs, the invasion of the medicinal market with uncontrolled dietary supplements and the absence of real directives amplifies the potential health hazards to the community. In order to evaluate the possible risks of commercialized aphrodisiac products on consumer health, the development and validation of a rapid qualitative and quantitative method for the analysis of yohimbine in these products, is reported in the first part of the present work. Yohimbine, a pharmacologically well-characterized ?2-adrenoceptor antagonist with activity in the central and peripheral nervous system, has been used for over a century in the treatment of erectile dysfunction. The analytical method is based on liquid chromatography coupled with ultraviolet and mass spectrometry (LC-UV-MS) and in total, 20 commercially-available aphrodisiac preparations were analyzed. The amount of yohimbine measured and expressed as the maximal dose per day suggested on product labels ranged from 1.32 to 23.16 mg. The second part of this work involved the phytochemical and pharmacological investigation of Erythroxylum vacciniifolium Mart. (Erythroxylaceae), a plant used in Brazilian traditional medicine as an aphrodisiac and tonic, and locally known as catuaba. With the aim of obtaining preliminary structure information on-line, the alkaloid extract was analyzed by high performance liquid chromatography (HPLC) coupled to diode array UV detection (LC-UVDAD), to mass spectrometry (LC-MS) and to nuclear magnetic resonance spectroscopy (LCNMR). Interpretation of on-line spectroscopic data led to structure elucidation and partial identification of 24 potentially original alkaloids bearing the same tropane skeleton. Seventeen new tropane alkaloids were then isolated from the alkaloid extract of the plant, including catuabines D to I, their derivatives and vaccinines A and B. All compounds were elucidated as tropane-diol or -triol alkaloids esterified by at least one 1-methyl-1H-pyrrole-2-carboxylic acid. One of the isolated compounds was identified as a tropane alkaloid N-oxide. Their structures were determined by high resolution mass spectrometry and multi-dimensional NMR spectroscopy. Among the numerous bioassays undertaken, only the cytotoxicity tests exhibited a weak positive activity of certain compounds.

Vaarinpidosta virtuaaliaikaan : Sata vuotta suomalaista tilintarkastusta

Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!

Immateriaalioikeuksien merkitys ohjelmistotuotantoprosessissa

Työn tavoitteena on selvittää immateriaalioikeuksien merkitystä ja käytäntöä ohjelmistotuotantoprosessissa. Työn painopiste on ohjelmistojen tekijänoikeudellisten ja patenttioikeudellisten kysymysten tarkastelussa sekä niiden sitomisessa osaksi ohjelmistotuotantoprosessia. Tarkastelun lisäksi työn tarkoituksena on antaa käytännön ohjeita patentoinnin ja ohjelmistoprosessin yhteensovittamisesta. Tarkastelu on tehty suomalaisen tuotekehittelijän näkökulmasta. Pääpaino on Suomen käytännössä ja lainsäädännössä, mutta koska ohjelmistotuotteiden markkinat ovat maailmanlaajuiset, on tärkeää tietää miten tuote voidaan suojata kaikilla markkina-alueilla. Käytäntö eri markkina-alueilla vaihtelee merkittävästi. Tämän jälkeen immateriaalioikeuksia tarkastellaan itse ohjelmistoprosessin kannalta vaihe vaiheelta. Tarkastelua ei rajoiteta vain yhteen näkökulmaan, vaan ohjelmistoprosessia tarkastellaan immateriaalioikeuksien näkökulmasta ja immateriaalioikeuksia ohjelmistoprosessin näkökulmasta. Koska tarkastelu keskittyy itse prosessin teknisiin näkökohtiin, immateriaalioikeuksissa keskitytään patentointiin. Työ on tehty kirjallisuustyönä tarkastelemalla alan viimeisintä kirjallisuutta, tieteellisiä julkaisuja, lakien valmistelua sekä EU:n direktiivejä sekä ehdotuksia direktiiveiksi, Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksiä ja oikeustapauksia. Työn tuloksena on kattava katsaus käytettävissä olevista tietokoneohjelmien suojamuodoista. Erityisesti työssä on keskitytty patentoinnin ja ohjelmistotuotantoprosessin vaiheisiin ja niiden yhteensovittamiseen. Tarkastelun tuloksena huomataan, että suurin osa vaiheista on yhteisiä, joten yhteensovittamisessa ei tarvitse tehdä merkittävää lisätyötä. Tämän ansiosta ohjelmistotuotantoprosessin ja patentoinnin yhteensovittaminen on edullista, vaikka omia patentteja ei olisi tarkoitus hankkiakaan. Tämä tiedostamalla ohjelmistoprosessia voidaan tehostaa. Vaikka omia patentteja ei olisikaan tarkoitus hankkia, patentoinnin huomioiminen kannattaa ottaa osaksi ohjelmistotuotantoprosessia kilpailijoiden patenttien havaitsemiseksi.

Jätteenpolttolaitoksen elinkaarimalli ja sen kiinnostavuus kunnissa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuntien kiinnostusta uutta yrityksen tarjoamaa lämpökeskuskonseptia kohtaan, joka perustuu mm. tieliikennehankkeista tuttuun elinkaarimalliin. Konseptin ideana oli tarjota asiakkaalle kokonaisvaltainen laitosratkaisu, joka sisältäisi hankkeen kaikki vaiheet suunnittelusta, rakentamiseen sekä ylläpidosta rahoitukseen. Tutkimuksen keskeinen sisältö oli jätteenpolton käsittelyssä ja EU:n lainsäädännön mukanaan tuomissa uusissa liiketoimintamahdollisuuksissa yrityksessä. Tutkimus sisälsi sekä asiantuntijahaastatteluja että kyselyitä kuntien energia-asioista vastaaville avainhenkilöille, joilla pyrittiin kartoittamaan kiinnostusta uutta konseptia kohtaan. Tutkimuksen johtopaatoksena oli, että Jätteenpoltto tulee kasvamaan Suomessa pääasiassa EU:n kaatopaikkadirektiivin 1999/31/EY vaikutuksesta lähivuosina, mutta kasvu tulee olemaan maltillista. Uusista voimalaitoksista oli tehty ennen työn alkua ja sen aikana tilaussopimuksia, joihin yritys ei omaa konseptiaan ehtinyt tarjota. Sopimusta vailla olevista kunnista kahdesta ilmaistiin kiinnostus jatkokeskusteluille.

Kaasutuskaasun puhdistus

Tässä diplomityössä on selvitetty hiilestä, jätteestä tai biopolttoaineesta kaasutetun kaasun märkä- ja kuivapuhdistusta. Kaasutuskaasun puhdistuksella voidaan likainen ja jopa ongelmallinen aines muuttaa tai puhdistaa sellaiseksi ympäristökelpoiseksi polttoaineeksi, että sitä voidaan käyttää nykyisissä kulutuskohteissa ongelmitta. Lisäkannustusta kaasutuskaasun puhdistus saa uusista EU-direktiiveistä, jotka tulevat rajoittamaan jätteiden läjittämistä kaatopaikoille. Loppusijoitukseen meneviä jätevirtoja voidaan energiakäytöllä pienentää huomattavasti.Työ on tehty PVO-Engineering Oy:n voimalaitostekniikan osastolle kevään 2001 aikana. Työn tavoitteena oli kasvattaa yrityksen tietomäärää kaasutuskaasun puhdistuksen osalta. Lisäksi pyrittiin selvittämään uuden keraamisen pussisuodatinmateriaalin käyttöä kaasutuskaasun kuumakuivasuodatuksessa. Työn ensimmäisessä osassa esitetään kaasutuskaasun koostumuksen ja syntymisen lisäksi tämän työn lähtökohdat ja tavoitteet. Toisessa osassa selvitetään kaasulle asetettavia vaatimuksia eri käyttötapojen mukaan. Kolmannessa ja neljännessä osassa selvitetään puhdistettavien komponenttien käyttäytymistä ja sopivia puhdistusmenetelmiä.Kaasutuskaasun puhdistustekniikka vaihtelee paljonkin riippuen kaasun käyttökohteesta. Eroja syntyy käyttökohteen asetettamista vaatimuksista polttoaineelle, kaasutettavan polttoaineen koostumuksesta ja laadun vaihtelusta. Puhdistuksessa keskitytään kloori -, rikki -, typpi - ja metalliyhdisteiden poistamiseen kaasuvirrasta. Erotuskyvyllä arvioituna eri puhdistusmenetelmistä tehokkaimpia ovat pesurisähkösuodatinyhdistelmät. Niiden suuret jätemäärät ovat kuitenkin iso ongelma. Kuumakuivapuhdistuksessa pyritään kehittämään menetelmä, jossa syntyvät jätemäärät ovat pieniä ja puhdistustulos on riittävä. Puhdistuksen apukeinona käytetään usein erilaisia katalyyttejä. Tunnetuimpia ovat erilaiset kalsiumpohjaiset materiaalit ja mineraalit. Katalyyteillä voidaan tehostaa tarpeellisia kemiallisia reaktioita puhdistusprosessissa. Kaikki puhdistukseen liittyvät ongelmat ovat kooltaan niin suuria, että niiden ratkaisemiseksi on tulevaisuudessa tehtävä lujasti töitä. Markkinanäkymät toimivalle puhdistustekniikalle ovat nykymaailmassa hyvät. Niinpä tuotekehitykseen laitetut panokset voivat tulevaisuudessa olla yritykselle kullan arvoisia.

Polttolaitosten päästöjen viranomaisraportoinnin uudistaminen

EU:n suurten polttolaitosten direktiivi (2001/80/EY) sekä jätteenpolttodirektiivi (2000/76/EY) aiheuttavat lähivuosina oleellisia muutoksia polttolaitosten päästöjen tarkkailuun. Nämä direktiivit on pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä vastaavina asetuksina. Tässä diplomityössä selvitettiin, mitä muutoksia uudistunut lainsäädäntö tuo polttolaitosten päästölaskentaan ja viranomaisraportointiin. Suurimpia muutoksia ovat päästöjen tarkkailujaksojen lyhentyminen, raja-arvojen tulkinnan muuttuminen, häiriö- sekä ylös- ja alasajojaksojen jättäminen pois pitoisuusraja-arvojen tarkkailusta sekä siirtyminen ominaispäästöjen (mg/MJ) laskennasta pitoisuusarvojen (mg/m3n) laskentaan. Päästötietojen raportoinnissa on huomioitava, että ympäristöhallinnon tavoitteena on siirtyä sähköisesti tapahtuvaan tiedonsiirtoon ja kuukausittain tapahtuvaan raportointiin kaikkien tarkkailtavien päästöjen osalta. Uudistunut ympäristölainsäädäntö koskee jo eräitä polttolaitoksia ja lopuillekin uudistuneet vaatimukset astuvat voimaan lähivuosien aikana. LCP-asetus koskee uusia laitoksia heti, olemassa oleville laitoksille uudet mittausvelvoitteet astuvat voimaan 27.11.2004 ja asetuksen mukaiset raja-arvot 1.1.2008 alkaen. Samoin jätteenpolttoasetus koskee uusia laitoksia heti, käytössä oleville laitoksille se astuu voimaan 29.12.2005. Ensimmäisen ympäristöluvan myöntämisajankohta määrää, luetaanko laitos uusiin vai olemassa tai käytössä oleviin laitoksiin. LCP-asetuksessa uusien ja olemassa olevien laitosten päästöjen tarkkailu poikkeaa hieman toisistaan. Jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitoksilla päästöjen tarkkailun toteutustapa puolestaan riippuu poltettavan jätteen laadusta ja sen määrän suhteesta muuhun polttoaineeseen. Lisäksi tämän diplomityöprojektin aikana laadittiin yksityiskohtaiset toteutusohjeet polttolaitoksia koskevan uudistuneen ympäristölainsäädännön mukaiselle päästöjen tarkkailulle ja raportoinnille. Ohjeet laadittiin erikseen LCP- ja jätteenpolttoasetusten soveltamiseksi sekä CO2-päästöjen määrittämistä varten. Ohjeita ei ole sisällytetty tähän työhön, vaan niitä kannattaa tiedustella Kontram Oy:ltä, mikäli niihin halutaan tutustua tarkemmin.

Suomen väliyhteisölainsäädäntö ja sen asettamat vaa-timukset suomalaisille yrityksille: ulkomaiset väliyh-teisöt osana kansainvälisen konsernin verosuunnittelua

Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä Suomen väliyhteisölainsäädäntö sekä tutkia, miten kansainväliset konsernit ja niihin kuuluvat suomalaiset yhteisöt voivat hyödyntää ulkomaisia väliyhteisöjä toimintansa verosuunnittelussa. Väliyhteisöjen käytön mahdollisuuksia pohditaan ottaen huomioon väliyhteisölain sille asettamat reunaehdot. Tutkielmassa käytetään sekä oikeusdogmaattista että analyyttista tutkimusotetta. Suomen väliyhteisölainsäädäntö jättää kansainvälisesti toimiville yrityksille muu-tamia mahdollisuuksia hyödyntää alhaisen verotuksen maahan perustettuja väliyhteisöjä. Huomioon on kuitenkin otettava väliyhteisölain ohella monia muitakin tekijöitä, kuten konserniyhtiöiden asuinvaltioiden sisäinen lainsäädäntö, verosopimusverkosto sekä EU:n välitöntä verotusta koskevat direktiivit. Yleissääntönä voidaankin sanoa, että väliyhteisöjärjestelyn kautta mahdollisesti saavutettavia etuja on aina arvioitava tapauskohtaisesti.

Lapsille suunnatun mainonnan erityispiirteitä ja niiden ilmeneminen tv-mainoksissa

Tämän tutkielman tavoitteena oli perehtyä niihin eri tekijöihin, jotka muokkaavat lapsille suunnattujen mainosten ulkoasua ja sisältöä. Lapsella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan alle 12-vuotiasta lasta, tutkimuksen pääpaino oli kuitenkin alle kouluikäisissä, 3-6 -vuotiaissa lapsissa. Tutkimuksen tutkimusmetodologia on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusta varten haastateltiin 16 alle kouluikäistä lasta, yhdeksää tyttöä ja seitsemää poikaa. Lapsille suunnattujen mainosten sisältöön ja ulkoasuun vaikuttavat muiden muassa. seuraavat tekijät: 1. ulkoinen säätely (lait, asetukset, kuluttaja-asiamiehen ohjeet, EU-direktiivit), 2. sisäinen säätely (mainostajien alan oma eettinen ohjeistus), 3. lapsen ikä ja kehitysaste sekä 4. lapsen mielipiteet. Suunniteltaessa lapsille suunnattua mainontaa, ulkoisen ja sisäisen säätelyn antamien ohjenuorien lisäksi on mainosviestin ymmärtämisen kannalta tärkeää huomioida lapsen kognitiivinen kehitysaste ja sen vaikutus lapsen kykyyn ymmärtää mainoksia. Lapsen mielipiteeseen siitä, millainen on hyvä mainos ja millaisista mainoksista hän ei pidä vaikuttaa iän lisäksi hyvin vahvasti lapsen sukupuoli.