Pharmaceutical generics, vertical product differentiation and public policy

This paper studies oligopolistic competition in off-patent pharmaceuticalmarkets using a vertical product differentiation model. This model canexplain the observation that countries with stronger regulations havesmaller generic market shares. It can also explain the differences inobserved regulatory regimes. Stronger regulation may be due to a higherproportion of production that is done by foreign firms. Finally, a closelyrelated model can account for the observed increase in prices by patentowners after entry of generic producers.

State and industry in the 1940s: The Spanish automobile industry

The decade of the 1940s was one of the darkest periods in the country's history, with years of famine, repression, general misery, and impoverishment of all aspects of national life ranging from culture to the economy. During those years plans were made to establish a Spanish motor industry once the Civil War had come to an end in 1939. It seemed a propitious moment for private enterprise and various foreign motor companies presented proposals for manufacturing their entire vehicle range, from cars to trucks. However, the government plans were for a State monopoly, a policy which meant that any private projects which did not contemplate the regime taking management decisions were rejected out of hand. From 1941 onwards, any new initiative was required to meet the plans set by INI. The main argument running through this paper is that one can only understand the development of the modern Spanish motor industry if one grasps the haggling between motor companies and government regarding market entry and the impact of the regime's autarchic policies in the 1940s.

The database industry in Catalonia: a ten year overview

Reviews growth in database production in Catalonia (ASCII, videotext, CD-ROM) over the past decade, with particular attention to the level of development, classification of producers, distribution, users and language. Examines the principal problems affecting the Catalan context: the lack of an informationand documentation policy, deficiencies in distribution of databases, the special situation in telecommunications, insufficient financial resources and the lack of specialized personnel.

The so-called "Spanish model" - Tobacco industry strategies and its impact in Europe and Latin America

Background To demonstrate the tobacco industry rationale behind the "Spanish model" on non-smokers' protection in hospitality venues and the impact it had on some European and Latin American countries between 2006 and 2011. Methods Tobacco industry documents research triangulated against news and media reports. Results As an alternative to the successful implementation of 100% smoke-free policies, several European and Latin American countries introduced partial smoking bans based on the so-called "Spanish model", a legal framework widely advocated by parts of the hospitality industry with striking similarities to "accommodation programmes" promoted by the tobacco industry in the late 1990s. These developments started with the implementation of the Spanish tobacco control law (Ley 28/2005) in 2006 and have increased since then. Conclusion The Spanish experience demonstrates that partial smoking bans often resemble tobacco industry strategies and are used to spread a failed approach on international level. Researchers, advocates and policy makers should be aware of this ineffective policy.

Nanoinventory : a representative survey of nanoparticle usage in Suisse industry

Background Addressing the risks of nanoparticles requires knowledge about their hazards, which is generated progressively, but also about occupational exposure and liberation into the environment. However, currently such information is not systematically collected, therefore the risk assessment of this exposure or liberation lacks quantitative data. In 2006 a targeted telephone survey among Swiss companies (1) showed the usage of nanoparticles in a few selected companies but did not provide data to extrapolate on the totality of the Swiss workforce. The goal of this study was to evaluate in a representative way the current prevalence and level of nanoparticle usage in Swiss industry, the health, safety and environment measures, and the number of potentially exposed workers. Results A representative, stratified mail survey was conducted among 1,626 clients of the Swiss National Accident Insurance Fund (SUVA). SUVA insures about 80,000 manufacturing firms, which represent 84% of all Swiss manufacturing companies. 947 companies answered the survey (58.3% response rate). Extrapolation to all Swiss manufacturing companies results in 1,309 workers (95%-confidence interval, 1,073 to 1,545) across the Swiss manufacturing sector being potentially exposed to nanoparticles in 586 companies (95%-CI: 145 to 1'027). This corresponds to 0.08% (95%-CI: 0.06% to 0.09%) of all Swiss manufacturing sector workers and to 0.6% (95%-CI: 0.2% to 1.1%) of companies. The industrial chemistry sector showed the highest percentage of companies using nanoparticles (21.2% of those surveyed) and a high percentage of potentially exposed workers (0.5% of workers in these companies), but many other important sectors also reported nanoparticles. Personal protection equipment was the predominant protection strategy. Only a minority applied specific environmental protection measures. Conclusions This is the first representative nationwide study on the prevalence of nanoparticle usage across a manufacturing sector. The information about the number of companies can be used for quantitative risk assessment. Furthermore it can help policy makers designing strategies to support companies in the responsible development of safer nanomaterial use. Noting the low prevalence of nanoparticle usage, there would still seem to be time to introduce necessary protection methods in a proactive and cost effective way in Swiss industry. But if the predicted "nano-revolution" becomes true, now is the time to take action.

An Evaluation of the Paper Profile - a comparative assessment of the applicability of an emerging environmental communication tool in pulp and paper industry

Diplomityön tavoitteena oli arvioida uutta sellu-, paperi- ja kartonkiteollisuuden Paper Profile -ympäristötuoteselostetta. Paper Profilen tarkoituksena on tarjota paperiteollisuuden asiakkaille ja muille kiinnostuneilla sidosryhmille yhtenäistä ympäristöinformaatiota koskien paperituotteiden koostumusta ja tuotteiden tärkeimpiä ympäristöparametrejä. Työn tärkein tavoite oli arvioida kriittisesti Paper Profilea ja verrata konseptia ISO:n, Kansainvälisen stardardisoimisliiton tuoteselosteeseen sekä löytää konseptien yhtäläisyydet ja erot. Tärkein tehtävä oli tunnistaa ne avaintekijät, joiden avulla Paper Profile -tuoteselostetta voitaisiin pitää yhtenevänä ISO/TR 14025 teknisen raportin kanssa. Lisäksi Paper Profile -tuoteselosteen mahdolliset kehittämistarpeet arvioitiin ISO-tuoteselosteen näkökulmasta. Työn toinen tavoite oli kerätä ja analysoida uuteen tuoteselosteeseen liittyvä asiakaspalaute ja verrata sitä Stora Enson tehtaiden ympäristöpäälliköiden antamiin Paper Profilea koskeviin kommentteihin. Työn tuloksena huomattiin, että Paper Profile -konsepti sellaisenaan ei ole kovin informatiivinen vaan tuoteseloste jättää monia ympäristökysymyksiä avoimeksi. Siitä huolimatta Paper Profile tarjoaa riittävän taustan eri paperituotteiden ympäristökuormitusten keskinäiselle vertailuille. Konseptin viestinnällinen näkökulma paranisi huomattavasti, jos tuoteselosteeseen lisättäisiin kolmannen osapuolen verifiointi. Lisäksi referenssiarvot kertoisivat asiakkaille paremmin esitettyjen parametrien taustoista. Stora Enson tehtaiden ympäristöpäälliköiden, samoin kuin asiakkaidenkin mielestä Paper Profile on yleisesti ottaen potentiaalinen ympäristöviestinnän työkalu, mutta silti konseptiin ehdotettiin joitakin pieniä muutoksia. Avoinna olevat metsäsertifiointikysymykset ja niiden puutteellinen tiedottaminen tuoteselosteessa puhututtivat sekä tehtaiden henkilöstöä että yritysasiakkaita.

Market Orientation in Rapidly Internationalizing Small Companies — Evidence from the Software Industry

For more than a decade, researchers have been aware of the increased pace of small-firm internationalization and the greater effect of these rapidly growing small businesses on the wealth, international trade, and job-creation opportunities of countries. Due to the small size of the home market, Finnish companies have been generally considered highly interested in internationalization. One particular domain in which rapid internationalization has been considered feasible is the global software business, with its knowledge-intensive nature and high growth potential. However, over time the failure rate of small entrepreneurial firms has remained especially high in high-technology markets. One of the reasons for this seems to lie in the fact that these companies are often formed by people with a strong technological background but limited competences in other areas. Further, research on the marketing capabilities of rapidly internationalizing high-tech firms has been scarce thus far. In addition, while there is much research on the first years of operations of rapidly internationalizing companies, it is not well known what becomes of them later on. Therefore, there is a need for more investigation into the managerial mindset, competences and decision-making in these small companies, especially from the perspective of how they acquire and exploit market knowledge, and enhance their networking capabilities in order to promote international expansion. The present study focuses on market orientation in small software firms that internationalize their operations rapidly in global software markets. It builds on qualitative data to illustrate how these companies develop their market-oriented product-market strategies during the process of increasing international commitment. It also shows how they manage their network relationships in order to be able to offer better customer service and to thrive in the fierce global competition. The study was conducted in the empirical context of Finnish small software companies, and the main data consists of interviews with top managers in these businesses. The interviews were designed to cover a minimum period of five years of the company's international operations, thus offering a retrospective in-depth perspective on market orientation, internationalization and partnerships in the given context. One particular focus is on less successfully internationalized software companies, and the challenges they face when approaching international markets. This study makes a significant contribution to the literature on market orientation for several reasons. First, building on data from the software industry, it clarifies the existing theory in the context of rapid internationalization and network relationships. Secondly, it provides a good body of evidence on market orientation in both successfully and less successfully internationalized companies, and identifies the key related differences between the two company groups. Thirdly, it highlights the importance of inter-firm networks in the rapid internationalization of small software firms, providing companies with important market knowledge and, in some cases, management challenges. Fourthly, this investigation clarifies market orientation in the context of different software-product strategies, thus, combining the perspectives of market orientation in both manufacturing and services. In sum, the results of the study are significant for both small software firms and public-policy makers since they shed light on the market-oriented managerial mindset and the market-information gathering and sharing processes that are needed in successful rapid internationalization.

Beyond pure public and pure private management models: Partial privatization in the European airport industry

The use of private funding and management is enjoying an increasing trend in airports. The literature has not paid enough attention to the mixed management models in this industry, although many European airports take the form of mixed public-private companies, where ownership is shared between public and private sectors. We examine the determinants of the degree of private participation in the European airport sector. Drawing on a sample of the 100 largest European airports, we estimate a multivariate equation in order to determine the role of airport characteristics, fiscal variables, and political factors on the extent of private involvement. Our results confirm the alignment between public and private interests in partially privatized airports. Fiscal constraints and market attractiveness promote private participation. Integrated governance models and the share of network carriers prevent the presence of private ownership, while the degree of private participation appears to be pragmatic rather than ideological.

Recovery Risk and Labor Costs in Public-Private Partnerships : Contractual Choice in the US Water industry

We use an ordered logistic model to empirically examine the factors that explain varying degrees of private involvement in the U.S. water sector through public-private partnerships. Our estimates suggest that a variety of factors help explain greater private participation in this sector. We find that the risk to private participants regarding cost recovery is an important driver of private participation. The relative cost of labor is also a key factor in determining the degree of private involvement in the contract choice. When public wages are high relative to private wages, private participation is viewed as a source of cost savings. We thus find two main drivers of greater private involvement: one encouraging private participation by reducing risk, and another encouraging government to seek out private participation in lowering costs.

Innovation and horizontal mergers in a vertically related industry

This paper analyzes the effects of horizontal mergers on innovation and consumer welfare in a vertically related industry context, in which downstream firms compete for customers with a differentiated final good and can undertake R&D activities to reduce their unit costs. Upstream and downstream horizontal mergers can take place. The results suggest that competition authorities aiming to promote innovation and consumer welfare should treat upstream and downstream mergers differently, since horizontal mergers between upstream firms are detrimental to innovation and consumer welfare. By contrast, policy makers should evaluate the market characteristics under downstream integration. We show that downstream horizontal mergers can be both innovation and consumer welfare enhancing in the short run, when the markets are sufficiently small. Keywords: Horizontal Mergers. Innovation. Vertical Relations. JEL Classification Numbers: L22, L41, O32

The long run development of Chile and the Natural Resources curse. Linkages, policy and growth, 1850-1950

This chapter analyses the effects of Natural Resources on the Chilean economy in the long run -1850-1950-. Specifically, the authors focus their attention on the mining cycles -nitrates and copper- and their impact on the mining activity. We also compare it with the evolution of the industry and whole economy, and how this has affected the economic growth of the country. In that sense, the industrial performance in Chile at the end of the 19th century until the Great Depression is still under debate. The optimistic view of Kirsch -1977- forehead the pessimistic view of Lagos -1966- and Palma -1979-. The new data and its analyses shows a neutral effect of the Natural Resources in the industrial development.

Warranty Practices and Costs in the Industry of Welding Machines Manufacturing

The objective of the master’s thesis is to define the warranty practices and costs in the welding machines manufacturing company and do a proposal for a warranty policy based on the practices and costs. The study include a disquisition of the warranty practices in the subsidiaries and distributor sales. The disquisition of the warranty practices introduces the information relates to warranty period, warranty costs, including repair, spare part and other costs, the practices with the replaced parts, the utilization rate of the eWarranty system and information relates to special arrangements in the warranties. The warranty costs are defined besides the group level also separately per regions and product families. From some product families the disquisition is done per products. In this study is also done a proposal for a warranty policy for the company. The proposal speaks out the length of warranty period, the compensation of the warranty costs, the practices with replaced parts and usage of eWarranty system.

Gambling in Spain: update on experience, research and policy

AIMS: To describe the current situation of gambling in Spain, sketching its history and discussing the regulations and legislation currently in force within the framework of the European Union (EU), and to review the epidemiology of gambling in Spain, the self-help groups and professional treatments available, and their potential effectiveness. METHODS: A systematic computerized search was performed in three databases (EMBASE, PubMed and PsychINFO, including articles and chapters) and the reference lists from previous reviews to obtain some of the most relevant studies published up to now on the topic of pathologic gambling in Spain. RESULTS: Similar to other EU countries, Spain has a high prevalence of pathologic gambling, focused on specific culturally bounded types of gambling. Expenditure in online gaming has risen significantly in the last few years, prompting the Spanish government to draft new legislation to regulate gaming. CONCLUSIONS: The gaming industry is expected to be one of the fastest growing sectors in Spain in the coming years owing to the rise of new technologies and the development of online gaming

Environmental policy instruments concerning industrial end-use energy efficiency

Energy efficiency and saving energy are the main question marks when thinking of reducing carbon dioxide emissions or cutting costs. The objective of thesis is to evaluate policy instruments concerning end-use energy efficiency of heavy industry in European Union. These policy instruments may be divided in various ways, but in this thesis the division is to administrative, financial, informative and voluntary instruments. Administrative instruments introduced in this thesis are Directive on Integrated Pollution Prevention and Control, Directive on Energy End-use Efficiency and Energy Services, and Climate and Energy Package. Financial means include energy and emission taxation, EU Emission Trading Scheme and diverse support systems. Informative instruments consist of horizontal BAT Reference Document for Energy Efficiency, as well as substantial EU documents including Green Paper on Energy Efficiency, Action Plan for Energy Efficiency and An Energy Policy for Europe. And finally, voluntary instruments include environmental managements systems like ISO 14001 and EMAS, energy auditing and benchmarking. The efficiency of different policy instruments vary quite a lot. Informative instruments lack the commitment from industry and are thus almost ineffective, contrary to EU Emission Trading Scheme, which is said to be the solution to climate problems. The efficiency of administrative means can be placed between those mentioned and voluntary instruments are still quite fresh to be examined fruitfully. However, each instrument has their potential and challenges. Cases from corporate world strengthen the results from theoretical part. Cases were written mainly on the basis of interviews. The interviewees praised the energy efficiency contract of Finnish industry, but the EU ETS takes the leading role of policy instruments. However, for industry the reductions do not come easily.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.