Pienjännitteisen tasasähkönjakelun hyödyntäminen ja siihen liittyvä tutkimus maailmalla

Tässä kandidaatintyössä selvitetään kirjallisuustutkimuksena, minkälaista tutkimusta maailmalla on tehty liittyen pienjännitteiseen tasasähkönjakeluun, sekä missä sovelluskohteissa sitä hyödynnetään. Työssä esitetään yleisimmät järjestelmärakenteet ja sovelluskohteet sekä organisaatiot, joiden on havaittu tutkivan tasasähkönjakelua kiinteistöissä, microgrideissä tai julkisessa sähkönjakelussa. Katsauksen perusteella havaittiin, että maailmalla on tehty erityisesti laskennallisia tutkimuksia ja simulointeja liittyen pienjännitteiseen tasasähkönjakeluun. Näkökulma on pääasiassa ollut kiinteistöissä ja microgrideissä, vähäisemmässä määrin myös julkisissa sähkönjakeluverkoissa. Pienjännitteistä tasasähkönjakelua hyödynnetään, tai ainakin voitaisiin hyödyntää näissä kohteissa. Pääasiassa konseptilla on pyritty hakemaan kustannussäästöjä ja toisaalta parantamaan hyötysuhdetta. Ympäri maailmaa on käynnissä pilottihankkeita sekä kiinteistöihin, että julkiseen sähkönjakeluun liittyen. Bipolaarinen ratkaisu näytti olevan yleisempi. Käytetyt ja tutkitut jännitetasot vaihtelivat riippuen sovelluskohteesta – kiinteistön sisällä oli käytössä tasot pienoisjännitteestä aina 350–400 VDC jännitetasoon asti, ja sama 350–400 VDC oli selvästi suosittu jännitealue myös jakeluverkossa, mutta myös korkeampia jännitteitä, kuten 700–750 VDC, oli käytössä.

Sisäisen tarkastuksen organisointi. Case Satakunnan sairaanhoitopiiri

Monien menestyvien yritysten epäonnistuminen 2000-luvulla puutteellisen valvonnan takia sekä tä-män hetkinen talouden kehitys ovat saaneet organisaatiot kiinnittämään yhä enemmän huomiota corporate governanceen ja näin ollen myös sisäiseen tarkastukseen. Sisäisen tarkastuksen tehtävä-kenttä on laajentunut ja muuttunut yhä haastavammaksi. Talouden epävarmuus on muuttanut riski-kenttien painopisteitä, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, ja näin ollen vaikuttanut myös sisäisen tarkastuksen toimintoihin, joiden tarkoituksena on luoda järjestelmällinen lähestymistapa organisaatioiden valvonta-, riskienhallinta- sekä johtamis- ja hallintoprosessien tuloksellisuuden ke-hittämiseen ja arviointiin. Kuntalain vuoden 2014 alusta voimaan astunut muutos on velvoittanut kunnallisia organisaatioita kiinnittämään enemmän huomiota sisäiseen valvontaan ja tarkastukseen. Vuoden 2013 tilinpäätöksestä lähtien kunnan toimintakertomuksessa on tullut olla arvio todennäköi-sestä tulevasta kehityksestä, tiedot riskienhallinnasta ja sisäisen valvonnan järjestämisestä sekä kes-keisiä johtopäätöksiä. Tämän konstruktiivisen tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa Satakunnan sairaanhoitopiirille sisäisen tarkastuksen päätöksentekomalli. Päätöksentekomallin tarkoituksena on toimia apuvälineenä johdolle sisäistä tarkastusta järjestettäessä ja tuoda esille sisäisen tarkastuksen järjestämisen kannalta tärkeimmät asiat. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa tarkastellaan sisäistä tarkastusta ja sen eri järjes-tämismahdollisuuksia, ulkoistamista, osittaista ulkoistamista ja organisaation sisäisesti järjestettyä tarkastusta. Teoreettinen osuus perustuu sisäisen tarkastuksen tutkimuksiin ja kirjallisuuteen sekä IIA:n ohjeistukseen. Tutkimuksen empiirinen osuus käsittelee Satakunnan sairaanhoitopiirin sisäistä tarkastusta ja perustuu Satakunnan sairaanhoitopiiriltä saatuihin sisäisen tarkastuksen materiaaleihin sekä sisäiseen tarkastukseen osallistuvien henkilöiden haastatteluihin. Tutkimuksen tuloksena syntyi sisäisen tarkastuksen päätöksentekomalli Satakunnan sairaanhoitopii-rille. Mallin soveltuvuutta testattiin haastattelemalla Satakunnan sairaanhoitopiirin edustajia. Erona aikaisempiin tutkimuksiin, tämän päätöksentekomallin tarkoituksena on tarjota kokonaisvaltainen päätöksentekomalli sisäisen tarkastuksen järjestämiseen, ottaen huomioon kaikki järjestämismuodot sekä keskeisimmät askeleet sisäisen tarkastuksen organisoimisessa.

Organisaation innovatiivisuus ja innovatiivisuuden johtaminen

Organisaatiot toimivat tällä hetkellä hyvin muuttuvassa ympäristössä, jossa organisaation on kehityttävä ja kehitettävä uutta säilyttääkseen kilpailukykynsä. Tämä tarkoittaa organisaatioille toiminnan kehittämistä uusin tavoin, innovatiivisin tuottein ja palveluin. Jotta tällainen innovaatio voidaan organisaatiossa tuottaa, vaaditaan organisaatiolta tehokasta innovatiivisuuden johtamista. Tämän tutkielman tavoitteena on laajentaa näkemystä organisaation innovatiivisuudesta ja innovatiivisuuden johtamisesta, sekä niiden vaikutuksesta organisaation liiketoiminnan laajentumiseen. Tähän tavoitteeseen pyrittiin analysoimalla laadullista aineistoa. Aineisto kerättiin kaupan alan case-organisaatiosta haastattelemalla kuutta toimihenkilöä puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että organisaation innovatiivisuus ilmenee organisaatiossa henkilöstön innovatiivisuutena ja innokkuutena kehittää uutta, organisaatiokulttuurin asenteissa innovatiivisuutta kohtaan sekä organisaation toimintatavoissa. Organisaation innovatiivisuuden johtamisessa kaikkein tärkeintä on asettaa organisaation toiminnalle suunta ja johtaa toimintaa organisaatiossa tämän mukaisesti. Liiketoiminnan laajentaminen edellyttää organisaatiolta innovatiivista ajattelutapaa, innovatiivisuuteen kannustamista organisaation johdon osalta sekä riskinottokykyä.

Työnantajamaineen hallinta suomalaisissa suuryrityksissä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työnantajamainetta ja sen hallintaa organisaation menestystekijänä. Erityislaatuisen osaamisen ollessa yhä voimakkaammin organisaatioiden kilpailukyvyn perusta, sitä keskeisempää yrityksille on saada houkuteltua ja rekrytoitua palvelukseensa lahjakkaita työntekijöitä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä tavoin suuret suomalaiset yritykset hallitsevat työnantajamainettaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena monitapaustutkimuksena. Tutkittavia tapauksia olivat Kone Oyj, Wärtsilä Oyj, UPM-Kymmene Oyj sekä OP ryhmä. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla tapausorganisaatioista. Tutkimus osoittaa, että hyvällä työnantajamaineella on olennainen merkitys siinä kuinka vetovoimainen organisaatio on potentiaalisten työntekijöiden keskuudessa. Panostamalla työnantajamaineensa hallintaan, organisaatiot kykenevät houkuttelemaan palvelukseensa lahjakkaimpia ja parhaiten soveltuvia työntekijöitä. Tutkimuksen perusteella työnantajamaineen hallinta on organisaation strategiaan pohjautuvaa jatkuvaa työtä, jota eri organisaatiotahot toteuttavat yhteistyössä. Työnantajamainetta voidaan rakentaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sidosryhmien kanssa. Nykyisellä henkilöstöllä on tutkimuksen perusteella merkittävä rooli ulkoisen työnantajamaineen hallinnassa.

”Ne ei sitä toimintaa niin kuin sinänsä uhkaa” – IT-palveluiden jatkuvuudenhallinta suomalaisissa julkishallinnon organisaatioissa

Tämä tutkimus tarkastelee IT-palveluiden jatkuvuudenhallintaa suomalaissa julkishallinnon organisaatioissa. Teoreettisena käsitteenä jatkuvuudenhallinta on melko uusi, vaikka jatkuvuutta on pyritty hallitsemaan kautta aikojen. Jatkuvuudenhallinnan tavoite on ehkäistä organisaatioissa epätoivottuja poikkeustiloja, kuten IT-palveluiden häiriöitä, ja varautua niihin mahdollisimman tehokkaan toipumisen varmistamiseksi. Mediassa on viime vuosina käsitelty lukuisia tapauksia, joissa IT-palveluiden häiriöt ovat johtaneet epätoivottuihin vaikutuksiin organisaatioiden toiminnalle. Näihin häiriöihin varautumista ja niistä toipumista on tutkittu julkishallinnon organisaatioiden näkökulmasta vasta melko vähän, joten on mielekästä tarkastella sitä, kuinka hyvin IT-palveluiden jatkuvuutta hallitaan julkishallinnon organisaatioissa. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, millainen on IT-palveluiden jatkuvuudenhallinnan tila suomalaisissa julkishallinnon organisaatioissa tutkimusajankohtana. Tutkimusongelmaan pyritään vastaamaan laadullisen tutkimuksen keinoin, jotta voidaan saavuttaa mahdollisimman syvällinen ymmärrys tutkittavien organisaatioiden IT-palveluiden jatkuvuudenhallinnan tilasta. Tutkimusstrategiana käytetään laajaa tapaustutkimusta, jotta voidaan muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys usean eri organisaation jatkuvuudenhallinnasta. Teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu Järveläisen vuonna 2013 julkaisema IT-palveluiden jatkuvuudenhallinnan viitekehys, ja tutkimuksen aineistona hyödynnetään tätä tutkimusta varten kerättyä haastatteluaineistoa kymmenestä suomalaisesta julkishallinnon organisaatiosta. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta pyritään tunnistamaan tutkimuksen kohteena oleville organisaatioille yhteneväisiä ja eroavaisia IT-palveluiden jatkuvuudenhallinnan piirteitä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että IT-palveluiden jatkuvuudenhallinnan tila suomalaisissa julkishallinnon organisaatioissa on vaihteleva, eikä jatkuvuudenhallintaa toteuteta johdonmukaisesti. Aineiston analyysiin perustuvien havaintojen pohjalta todetaan, että tutkimuksen kohteena olevat organisaatiot voidaan jakaa kolmeen erilaiseen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvissa organisaatioissa jatkuvuudenhallintaan on selvästi panostettu enemmän, kuin muissa tutkittavissa organisaatioissa keskimäärin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien organisaatioiden jatkuvuudenhallintaa voidaan pitää strategisena. Toiseen ryhmään kuuluvissa organisaatioissa jatkuvuudenhallintaan on panostettu sillä tasolla, että jatkuvuudenhallinta luo ainakin jonkinasteista lisäarvoa organisaation toiminnalle. Kolmannessa ryhmässä jatkuvuudenhallinnan kokonaistila on heikko ja jatkuvuudenhallintaa toteutetaan vain minimitasolla.

Tiedon omaksumiskyky projekteissa

Julkisten organisaatioiden toimintaympäristöt muuttuvat ja monimutkaistuvat. Julkisen sektorin organisaatiot joutuvat myös omaksumaan uusia tapoja toimia yhä nopeammin. Julkiset organisaatiot tekevät kehittämistyötä paljon projektien kautta, jolloin projektijohtamisen osaamisesta on muodostumassa myös julkisen sektorin organisaatiolle tärkeä strateginen kyky. Julkisen sektorin projektijohtamiseen liittyy luonnollisesti samoja vaikuttavia ominaispiirteitä ja taustavaikuttajia, kuin julkisen sektorin johtamisessa yleensä. Kaikissa projekteissa on yksi yhteinen tekijä – tieto. Organisaation kyky omaksua tietoa on tärkeä ominaisuus, jonka kehittämiseen organisaation tulisi kiinnittää huomiota. Projekteissa erityisesti, jossa toteutetaan nopeasti usean henkilön ja organisaation osaamisesta ja tiedosta koostuvia kompleksisia ja monimutkaisia kokonaisuuksia, on omaksumiskyvyllä erityinen merkitys. Omaksumiskyky on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin yksilön kyky tunnistaa arvokasta tietoa, yhdistää ja omaksua sitä sekä organisaation kyky muuttaa omaksuttu tieto sellaiseen muotoon, että siitä on hyötyä organisaatiotasolla. Tämän tutkimuksen aiheena on tieto ja tiedon omaksuminen projekteissa. Tavoitteena on tutkia julkisen kuntaorganisaation projektijohtamisessa olevaa tietoa ja organisaatioon liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat tiedon omaksumiseen projekteissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus suoritettiin tapaustutkimuksena kunnallisessa organisaatiossa. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla seitsemää organisaation projekteissa toimivaa projektipäällikköä tai projekteihin osallistunutta henkilöä. Tutkimuksen mukaan organisaation projekteissa syntyvän tiedon on useimmiten tunnistettu, mutta välttämättä sen omaksumista edellyttäviin ja tukeviin mekanismeihin ei vielä ole riittävästi kiinnitetty huomiota eikä kehitetty, joten projekteissa syntyvän tiedon hyödyntäminen ei välttämättä toteudu organisaatiotasolla. Projekteissa oleva tieto on organisaation kehittämiseen ja projektien kehittämiseen liittyvää tietoa, jota tulisi hyödyntää niin yksilö-, projekti- kuin myös organisaatiotasolla.

Johtamisen päätöksentekoon vaikuttavat tekijät sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa - Ikäihmisten palveluiden ja RAVA™ -mittarin näkökulma

Väestön ikääntyminen on sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta merkittävä asia, johon organisaatioiden on reagoitava tuottamalla laadukkaita ja tehokkaita palveluita. Johtamisen päätöksenteolla on merkittävä vaikutus siihen, miten organisaatiot pystyvät vastaamaan väestön ikääntymisen haasteeseen ja johdon päätöksenteon tueksi tarvitaankin tietoa organisaation toiminnasta. Ikäihmisten palveluissa esimerkiksi RAVA-mittarilla on vakiintunut sija ja sitä voidaan hyödyntää muun muassa palvelurakennetarkastelussa. Tämä tutkimus oli osa FCG Konsultointi Oy:n RAVA-mittarin kehittämistyötä. Päätutkimusongelmat olivat 1) Mitkä tekijät vaikuttavat johtajien päätöksentekoon sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa ikäihmisten palveluissa? 2) Mitä ja miten tietoa päätöksenteossa hyödynnetään johtamisen päätöksenteossa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa ikäihmisten palveluissa? 3) Miten RAVA-mittarin tietoja hyödynnetään johdon päätöksenteon tukena? Kolmanteen päätutkimusongelmaan liittyvä alatutkimusongelma oli: miten käyttäjät kehittäisivät RAVA-mittaria? Tutkimusmenetelmänä oli menetelmätriangulaatio, joka painottui kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Aineisto kerättiin haastatteluin (n = 4) ja kyselyllä (n = 125). Ikäihmisten palveluiden johtajien päätöksentekoon vaikuttivat niin yhteiskunnalliset kuin organisatorisetkin tekijät, joista keskeisimmät olivat lainsäädäntö ja organisaation sisäiset rakenteet. Keskeisiä tietolähteitä olivat alaiset, asiakkaat ja mittarit. Päätöksenteko kohdistui pääsääntöisesti henkilöstöhallintoon ja asiakaskohtaisten palvelujen suunnitteluun ja palvelurakennetarkasteluun. RAVA-mittaria hyödynnettiin erityisesti asiakaskunnan toimintakyvyn kuvaamiseen ja siten palvelurakennekuvaukseen. Mittaria voitaisiin kehittää laajentamalla tietyin varauksin sen osa-alueita, liittämällä mittaukseen kustannustiedot ja syventämällä koulutusta hallinnon näkökulmasta.

Taistelualusta vastaan kohdistuva EI-valtiollinen uhka itäisellä välimerellä

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata, minkälainen uhka taistelualusta kohtaan suuntautuu itäisen Välimeren alueella. Päätutkimusmenetelmä on lähdekirjallisuuteen ja – artikkeleihin kohdistettu sisällönanalyysi, jonka avulla luokitellaan keskeisimpiä taistelualusta vastaan kohdistuvan uhkan ilmiöitä. Tukeva tutkimusmenetelmä on artikkelikatsaus, jossa tutkittava tapahtuma on Israelin merioperaatio Libanonin sodassa 2006 ja syyt jotka johtivat meritorjuntaohjusiskun onnistumiseen INS Hanitia vastaan. Tutkimuksen kannalta tärkeintä lähdeaineistoa ovat eri medialähteiden arkistot, sotilasammattilehdistö sekä asiantuntijakunnan luoma kirjallisuusaineisto. Lähteinä on lisäksi käytetty kansainvälisten järjestöjen sekä sotilasopetuslaitosten julkaisuja. Tutkimus perustuu siis täysin julkisiin lähteisiin. Aiempaa tutkimusta Suomessa otsikon aihealueesta ei juuri ole tehty ja siksi tutkimustulosten vertailu aiempaan materiaaliin perustuu pitkälti ulkomaalaisiin teoksiin. Tutkimuksessa selvisi, että taistelualusta vastaan kohdistuvaa uhkaa alueella leimaavat vahvasti ei-valtiolliset toimijat. Tässä tutkimuksessa uhka voidaan yleistää kolmeen ilmiöön, jotka ovat iskut satamiin, asymmetriset iskut merelle sekä kehittynein asejärjestelmin tehtävät iskut. Keskeisin havainto on, että itäisen Välimeren alueella terroristijärjestöt ovat 2000-luvun aikana onnistuneet luomaan itselleen kyvyn laukaista pitkän kantaman meritorjuntaohjuksia sekä rajallisen kyvyn horisontin takaiseen maalinosoitukseen. Lisäksi samat organisaatiot ovat saaneet koulutus- ja materiaaliapua valtiollisilta tahoilta. Tutkielman merkittävimpiä johtopäätöksiä on, että osa toteutuneista terrori-iskuista sota-aluksia vastaan olisivat mahdollisesti olleet vältettävissä selkeämmällä ohjeistuksella, paremmin kohdistetulla koulutuksella sekä tiedustelutiedon tulkinnalla ja jakamisella alemmille johtoportaille. Laadullisena kandidaatintutkielmana tämän raportin tulokset ovat luonteeltaan kuvailevia. Aiheeseen liittyviä laajempia ja tarkentavampia jatkotutkimusmahdollisuuksia onkin runsaasti. Sellaisia ovat esimerkiksi laivastojoukkojen vastataktiikat hybridi- ja perinteistä terrorismiuhkaa vastaan tai suomalaisten taistelualusten kyky ja koulutus toimintaan uhanalaisella operaatioalueella.

Saman "kolikon" kolme puolta : David Galulan, Sir Robert Thompsonin ja Sir Frank Kitsonin vastakumouksellisen sodankäynnin teorioiden vertailu ja niitä yhdistävät tekijät.

Toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona Iso-Britannia ja Ranska päätyivät useissa siirtomaissaan vastakumouksellisiin sodankäynnin konflikteihin. Nämä konfliktit kytkeytyivät siirtomaiden itsenäistymispyrkimyksiin ja kylmän sodan maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Konflikteissa Ison-Britannian ja Ranskan siviili- ja sotilasviranomaiset kehittivät innovatiivisesti vastakumouksellisen sodankäynnin menetelmiään. Läntisissä valtioissa tehtiin 1960-luvulla myös merkittävä määrä vastakumouksellisen sodankäynnin tutkimusta. Tämän tutkimusjakson keskeisimpiä teoreetikkoja olivat ranskalainen David Galula (1919 - 1967) ja britit Robert Thompson (1916 - 1992) ja Frank Kitson (1926 -). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät yhdistivät David Galulan, Robert Thompsonin ja Frank Kitsonin kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin teorioita. Tutkimuksessa on käytetty metodina tulkitsevaa diskurssianalyysiä teoreetikkojen kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin näkemysten tulkitsemiseksi. Tulkinta on suoritettu sitomalla teoriat historialliseen ja henkilöiden taustat käsittävään kontekstiin. Laadullisella sisällönanalyysillä on tunnistettu teoreetikkojen taustoista niitä tekijöitä, joilla voidaan katsoa olleen merkitystä teorioiden muodostumiselle. Diskurssianalyysin rinnalla on käytetty tapaustutkimusta Galulan, Thompsonin ja Kitsonin teorioiden ja heidän taustatekijöidensä vertaamiseksi. Keskeisen tutkimusaineiston muodostivat Galulan, Thompsonin ja Kitsonin vastakumouk-sellista sodankäyntiä käsittelevät kirjat sekä heidän kirjoittamansa muistelmat. Tätä tutkimusaineistoa täydennettiin teoreetikkoja ja vastakumouksellista sodankäyntiä käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella. Tutkimuksen tärkeimpänä havaintona voidaan pitää sitä, että teoreetikkojen näkemykset kumouksellisesta ja vastakumouksellisesta sodankäynnistä ovat pitkälti yhteneväisiä. Tämän johtui siitä, että kumouksellinen sodankäynti havainnollistettiin pitkälti Mao Zedongin vallankumouksellisen sodankäynnin mallin kautta. Kumouksellisen sodankäynnin ytimeksi nähtiin syy tai aate, jota käytettiin kansan tuen voittamiseksi. Kaikki teoreetikot korostivat kumouksellisen sodankäynnin poliittista ulottuvuutta. Tämän takia vastakumouksellisen sodankäynnin tuli olla ensisijaisesti poliittisesti johdettua toimintaa, jota turvallisuusjoukot tukevat. Teoreetikot näkivät asevoimien roolin ja toimintaperiaatteet vastakumouksellisessa sodankäynnissä pitkälti yhteneväisesti. Teoreetikkojen taustoissa havaittiin useita näkemysten yhtenäisyyttä selittäviä tekijöitä.

Yhdysvaltojen maavoimien kehittäminen 2015 - 2030

Yhdysvaltojen asevoimat julkaisi vuonna 2012 uuden strategisen ohjauksen asiakirjan. Asiakirjan keskeisenä sisältönä on Yhdysvaltojen säilyttäminen maailman johtavana suurvaltana. Asiakirja vahvistaa Yhdysvaltojen painopisteen siirron Tyynen valtameren alueelle. Painopisteen siirron myötä Yhdysvalloissa kirjoitettiin uusi doktriini. AirSea Battle -doktriinissa kuvataan sitä miten Yhdysvallat vastaa Kiinan nousevaan taloudelliseen ja sotilaalliseen suorituskykyyn. Painopisteen siirron sekä uusimman doktriinin myötä Yhdysvaltojen maavoimien rooli vähenee ilmavoimien ja merivoimien roolin kasvaessa. Samaan aikaan vähentyvät taloudelliset resurssit kohdennetaan uudelleen ja maavoimat menettää osan resursseistaan. Maavoimat siirtyvät tukevaan asemaan asevoimien kokonaisuudessa. Yhdysvaltojen maavoimat oli toisen maailmansodan jälkeen luotu kohtaamaan Neuvostoliiton ja Varsovan liiton määrällisesti ylivoimaiset asevoimat. Ensimmäinen Irakin sota oli osoitus maavoimien merkittävästä kyvystä taistella perinteistä asevoimaa vastaan. Toisaalta jo ensimmäinen Irakin sota antoi viitteitä maavoimien kehittämistarpeista. Huomattiin, etteivät organisaatiot vastanneet käyttötarkoitusta. Organisaatiot muutettiin modulaarisiksi ja joukkovalikoimaan lisättiin Stryker-kalustolla toimiva prikaatin taisteluryhmä. Maavoimat aloitti 2000-luvun alussa kunniahimoisen kehittämisohjelman Future Combat System, joka sisälsi maavoimille kokonaan uuden kaluston. Ohjelma kuitenkin lakkautettiin osittain kustannussyistä. Osiltaan ohjelma jäi kuitenkin voimaan selkeästi typistettynä. Painopisteen siirto kuitenkin vähentää maavoimien resursseja siten, että teknologiaa tullaan hankkimaan aikaisempaa vähemmän seuraavien 15 vuoden aikana. Maavoimien pääkalustona tulee jatkossakin olemaan nykyisin käytössä oleva kalusto modernisoituna. Yhdysvaltojen maavoimien keskeisimpänä kehittämiskohteena on ajatusmaailmallinen muutos asevoimien keskiöstä osittain tukevaan rooliin. Maavoimien perimmäiset tehtävät tulevat kuitenkin säilymään ennallaan ja niitä tullaan kehittämään toimimaan paremmin yhteisoperaatiokehyksessä. Maavoimien sisällä aselajien ja toimialojen yhteistoimintaa parannetaan kehittämällä joukkojen combined arms -suorituskykyä. Joukkojen määrän supistuessa tilannekuvan ja tilanneymmärryksen merkitys korostuu. Määrällisesti pienempien joukkojen on kyettävä entistä hajautetummasta ryhmityksestä keskitettyyn vaikutukseen. Tulevaisuudessa maavoimat ei halua sitoutua pitkiin Afganistanin tai toisen Irakin sodan kaltaisiin operaatioihin, vaan pyrkivät nopeaan ratkaisuun mahdollisimman pienellä logistisen tuen tarpeella. Tutkimus on hyödynnettävissä tutustuttaessa Yhdysvaltojen strategiseen ohjaukseen, doktriineihin, Yhdysvaltojen asevoimiin ja niiden tulevaisuuteen sekä painopisteisesti Yhdysvaltojen maavoimien nykytilaan sekä kehittämiseen tulevaisuudessa.

Seuraajasuunnittelu julkisella sektorilla Vertaileva tutkimus johtajuusresurssien turvaamisesta neljän kaupungin välillä

Riittävän johtamisosaamisen turvaaminen on avainasemassa, jotta julkisten organisaatioiden on mahdollista saavuttaa niille asetetut tulevaisuuden tavoitteet ja jotta ne kykenevät toteuttamaan niille asetettuja strategisia päämääriä. Julkiset organisaatiot ovat tulevaisuudessa entistä suuremman haasteen edessä pyrkiessään turvaamaan johtajuusresurssejaan. Suurten ikäluokkien eläköityminen ja alati muuttuva toimintaympäristö asettavat organisaatiot tilanteeseen, jossa poistuvan tiedon ja osaamisen korvaamisen lisäksi tarvitaan uudenlaista johtamisosaamista. Johtajuusresurssien turvaamiseen liittyvien haasteiden hallinnan yhdeksi ratkaisumalliksi on esitetty seuraajasuunnittelua, jonka päämääränä on varmistaa, että organisaatiossa toimii oikeanlaisia johtajia oikeantyyppisissä työtehtävissä oikeaan aikaan. Tässä laadullisin menetelmin toteutetussa tutkimuksessa valitsin tarkastelun kohteeksi julkiselta sektorilta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun kaupunkiorganisaatiot. Tämä tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Minkälaisilla menetelmillä julkisen sektorin organisaatioissa varmistetaan, että sen johdossa toimii oikeanlaisia johtajia oikeantyyppisissä työtehtävissä oikeaan aikaan? Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia julkisen sektorin seuraajasuunnitteluun liittyy? Missä määrin julkisen sektorin organisaatioiden johtajuusresurssien turvaaminen eroaa toisistaan? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tutkimuskaupunkien olemassa olevista dokumenteista, kuten strategioista ja henkilöstöraporteista/-kertomuksista sekä tutkimusta varten haastattelemalla kerätystä aineistosta. Tutkimushaastatteluissa haastateltiin tutkimuskaupunkien henkilöstöjohtajia. Haastattelut toteutin pääosin puolistrukturoituina ja osin teemahaastattelun menetelmin. Aineiston jäsentelyä ja analysointia ohjasi teoreettinen esiymmärrys. Hyvän johtamisen ja johtajuusresurssien turvaamisen merkitys oli tunnistettu kaikissa tutkimuskaupungeissa. Organisaatioissa oli panostettu johtajuusresurssien turvaamiseen, mutta johtajuusresurssien kehittämistä toteutettiin lähinnä yleisellä tasolla eikä kuten seuraajasuunnitteluprosessissa, jossa on tyypillisempää keskittyä valikoituihin johto- ja avaintehtäviin. Johtajuusresurssien turvaamiseen liittyvässä riskien hallinnassa, kuten äkillisissä johtajavaihdostilanteissa, tutkimuskaupungeissa hyödynnettiin korvaajasuunnittelua seuraajasuunnittelun sijaan. Julkisen sektorin seuraajasuunnittelun keskeisimmiksi haasteiksi nousi virkojen julkinen hakumenettely ja vallitseva organisaatiokulttuuri. Toisaalta seuraajasuunnitteluun liitettiin myös mahdollisuuksia, kuten pätevien hakijoiden turvaaminen kaikkiin johto- ja avaintehtäviin sekä naisjohtajien määrän kasvattaminen.

”KOULUTUS, SE VAAN ON NIINKU PÄIVÄN SANA.” Haastattelututkimus koulutuksen diskursseista sekä yksilöön että työyhteisöön kohdistuvista paineista työelämän muutoksessa

Tässä Pro gradu –tutkielmassa haluttiin selvittää työssäkäyvien näkemyksiä työn merkityksestä, työyhteisöstä sekä koulutuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada uudenlaista näkökulmaa koulutuksen diskursseista, siitä, miten koulutus nähdään nykypäivänä sekä siitä, mikä merkitys työllä sekä sosiaalisella kanssakäymisellä on muuttuvassa yhteiskunnassamme. Kyseessä oli haastattelututkimus, jossa haastateltiin seitsemää työssäkäyvää ihmistä. Heistä viisi oli naisia ja kaksi miehiä. Kaikki osallistujat olivat olleet työelämässä vähintään kymmenen vuoden ajan. Kolme vastaajista toimi esimiesasemassa ja neljä taas työntekijän asemassa. Haastattelu oli puolistrukturoitu, jotta saatiin mahdollisuus haastattelutilanteen hieman vapaampaan kulkuun. Ajatuksena oli keskustelunomainen haastattelutilanne, jossa haastateltava sai osaltaan ohjata keskustelun kulkua. Tämän laadullisen tutkimuksen aineiston analyysimenetelminä toimivat sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Sisällönanalyysilla saatiin luotua yleiskatsaus työn ja koulutuksen tilanteeseen ja diskurssianalyysilla pyrittiin syvällisempään tietoon koulutuksesta vallitsevista diskursseista. Kahden menetelmän käyttö loi tietyllä tapaa eri tasoja tutkimukseen ja teki siitä mielenkiintoisemman. Työn merkitys on edelleen suuri tämän päivän työntekijälle. Työ saattaa olla muuttunut ja varsinkin tavat, joilla työtä tehdään, mutta edelleen nähdään tärkeänä työ, sillä siitä saadaan toimeentulon lisäksi vahvistettua omaa identiteettiä sekä henkistä jaksamista henkilökohtaiseenkin elämään. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä jokaisella työpaikalla jossain määrin täytyy olla tekemisissä ihmisten kanssa, oli kyseessä oma työyhteisö tai asiakkaat. Koulutuksesta puhuttaessa löydettiin kuusi erilaista diskurssia, joissa kaikissa koulutuksen vaikutukset nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena. Kaikenlainen koulutus, sekä ammatillinen sekä ilmapiirin parantamiseen tähtäävä koulutus nähdään mielenkiintoisena, kunhan se täyttää tietyt vaatimukset. Koulutuksen tulee tarjota jotain uutta. Se täytyy kohdistaa oikealle kohderyhmälle. Ja sen täytyy olla laadukasta. Koulutus nähdään edelleen yhtenä menestystekijöistä, mutta sen kritiikitön asema alkaa olla vaakalaudalla.

Modularity in Health and Social Services: Perspectives on Organization and Management

Organizations that provide health and social services operate in a complex and constantly changing environment. Changes occur, for example, in ageing, technology and biotechnology, and customers’ expectations, as well as the global economic situation. Organizations typically aim to adapt the changes by introducing new organizational structures and managerial practices, such as process and lean management. Only recently has there been an interest in evaluating whether organizations providing health and social services could apply modularity in order to respond to some of the changes. The concept of modularity originates from manufacturing, but is applied in many other disciplines, such as information technology and logistics. However, thus far, the literature concerning modularity in health and social services is scarce. Therefore the purpose of this thesis is to increase understanding concerning modularity and the possibilities to apply modularity in the health and social services context. In addition, the purpose is to shed light on the viewpoints that are worth taking into account when considering the application of modularity in the health and social services context. The aim of the thesis is to analyze the way in which the modular structures are applied in the health and social services context and to analyze what advantages and possible barriers, as well as managerial concerns, might occur if modularity is applied in the health and social services context. The thesis is conducted by using multiple methods in order to provide a broad aspect to the topic. A systematic literature review provided solid ground for pre-understanding the topic and supported the formulation of the research questions. Theoretical reasoning provided a general overview of the special characteristics of the health and social services context and their effect on application of modularity. Empirical studies concentrated on managerial concerns of modularity particularly from the perspective of health and social services for the elderly. Results of the thesis reveal that structures in products, services, processes, and organizations are rather modular in health and social services. They can be decomposed in small independent units, while the challenges seem to occur especially in the compatibility of the services. It seems that health and social services managers have recognized this problem and they are increasingly paying attention to this challenge in order to enhance the flexible compatibility of services. Advantages and possible barriers of modularity are explored in this thesis, and from the theoretical perspective it could be argued that modularity seems to be beneficial in the context of health and social services. In fact, it has the potential to alleviate several of the challenges that the health and social services context is confronting. For example, modular structures could support organizations in their challenging task to respond to customers’ increasing demand for heterogeneous services. However, special characteristics of the health and social services context create barriers and provide significant challenges in application of modularity. For example, asymmetry of information, negative externalities, uncertainty of demand, and rigid regulation prevent managers from extensively drawing benefits from modularity. Results also reveal that modularity has managerial implications in health and social service. Modularity has the potential to promote and support new service development and outsourcing. Results also provide insights into network management and increases managerial understanding of different network management strategies. Standardization in health and social services is extensive due to legislation and recommendations. Modularity provides alternative paths to take an advantage of standardization while still ensuring the quality of the services. Based on this thesis, it can be concluded, both from a theoretical perspective and from empirical results concerning modularity in health and social services, that modularity might fit well and be beneficial. However, the special characteristics of the health and social services context prevent some of the benefits of modularity and complicate its application. This thesis contributes to the academic literature on the organization and management of health and social services by describing modularity as an alternative way for organizing and managing health and social services. In addition, it contributes to the literature of modularity by exploring the applicability of modularity in the context of health and social services. It also provides practical contribution to health and social services managers by evaluating the pros and cons of modularity when applied to health and social services.

Lähisuhdeväkivallan sovittelu osana sovittelulain lainsäädäntöprosessia

Sovittelulain säätämisen tarkoituksena oli yhdenvertaisuuden nimissä yhdenmukaistaa ja valtakunnallistaa sovittelutoiminta, jota on Suomessa harjoitettu 1980-luvulta alkaen. Sovittelun on ajateltu olevan hyvä keino puuttua erityisesti nuorisorikollisuuteen, joissa tapauksissa sovittelun on uskottu mm. ehkäisevän uusintarikollisuutta. Sovittelutoiminta ei kuitenkaan rajoitu nuorten tekemien rikosten käsittelyyn. Jo sovittelutoiminnan alkuajoista alkaen, mutta etenkin 1990-luvulta lähtien yksi sovittelutoiminnan kiistanalaisimmista muodoista on ollut lähisuhdeväkivallan sovittelu. Sovittelun puolustajien mielestä sovittelu voi olla paras mahdollinen tapa käsitellä lähisuhdeväkivaltatapausta, kun taas kriitikoiden mielestä tämän kaltainen väkivalta ei kuulu sovitteluun ollenkaan. Sama näkemyserojen kamppailu toistuu myös sovittelulain lainsäädäntöaineistossa, joka toimii tämän pro gradu -tutkielman empiirisenä aineistona. Aineisto koostuu lainsäädäntöasiakirjoista lähtien hallituksen esityksestä ja päätyen valmiiseen lakiin. Tutkielmassa selvitetään miten lähisuhdeväkivaltaa ja sen sovittelua on määritelty ja mitkä tekijät vaikuttivat lainsäädäntöratkaisuun. Aineistoa on käsitelty soveltaen diskurssianalyysiä. Aineisto pitää sisällään näkemyksiä, joissa suhtaudutaan lähisuhdeväkivallan sovitteluun hyväksyvästi liki ehdoitta, varauksellisen hyväksyvästi, kriittisesti tai ehdottoman kielteisesti. Suhtautumiseen vaikuttavat mm. millaiseksi toiminnaksi väkivalta mielletään ja se, kenen ongelma väkivallan katsotaan olevan. Aineistoa on tarkasteltu lähisuhdeväkivallan sovittelun määrittelijöiden, sekä perhedynaamisen ja rikosoikeudellisen diskurssin kautta. Lain lopputulos on kompromissi, jossa näkyy sekä kriitikoiden että sovittelun puolustajien vaikutus. Alkuperäinen hallituksen esityksen mukainen lakiehdotus oli hyvin avoin ja epämääräinen muodoltaan. Lakiesitys muokkaantui prosessin edetessä ja rajautui paikoin huomattavasti alkuperäiseen nähden. Laki kuitenkin sallii tietyin edellytyksin lähisuhdeväkivallan sovittelun. Lainsäädäntöratkaisu ilmentää sovittelun puolustajien hyvää uskoa ja toiveikkuutta sovittelun mahdollisuuksiin, kuten myös sovittelusta päättävien tahojen ja toimijoiden kykyyn rajata sovittelun ulkopuolelle sovitteluun soveltumattomat tapaukset. Sovittelua koskevasta tutkimuksesta voidaan kuitenkin havaita, etteivät asetetut odotukset ole täyttyneet kaikilta osin. Sovittelulain voimaantulosta tulee kuluneeksi 10 vuotta ja tutkielmassa ehdotetaankin lähisuhdeväkivallan sovittelun aseman uudelleenarviointia osana sovittelutoimintaa.

Organisaatiokulttuurin erityispiirteiden huomioonottaminen osana hallittua muutoksenhallintaa organisaatiomuutoksessa

Organisaatiot ja niiden toimintaympäristö muuttuvat jatkuvasti ja organisaatiomuutokset ovat monissa yrityksissä arkipäivää. Valitettavan usein organisaatiomuutokset epäonnistuvat ja suunnittelut hyödyt niistä jäävät vähäisiksi. Syitä tähän on monia. On tutkittu, että organisaatiokulttuurilla ja organisaation kyvykkyydellä, siinä mielessä, kun ne ovat liitoksissa organisaatiomuutokseen, on huomattavia vaikutuksia organisaatiomuutosten menestyksekkäälle läpiviennille. Organisaation kulttuuri luo perustan muutoksen johtamiselle. Muutoksille altis ja vahva organisaatiokulttuuri luo jatkuvuuden, jotta sen sisällä on organisaation mielestä turvallista muuttua. Tässä tutkimuksessa on käyty läpi Pöyryn liiketoiminta-alueen organisaatiokulttuuria ja organisaatiomuutosta Suomessa. Pöyryn teollisuusliiketoiminta-alue fuusioi kaksi Suomessa toimivaa liiketoiminta-aluettaan yhdeksi ja tutkimuksessa määritellään esimiesten arvioiden perusteella, minkälainen organisaatiokulttuuri kyseisellä liiketoiminta-alueella on ennen organisaatiomuutosta. Organisaatiokulttuurin erityispiirteiden ja haastattelututkimuksen yhteydessä esille tulleiden kehityskohteiden perusteella on tehty ehdotukset liiketoimintajohdolle niistä asioista, joita tulisi huomioida organisaatiomuutoksen läpiviennissä.