Money doctors

We present a new model of money management, in which investors delegate portfolio management to professionals based not only on performance, but also on trust. Trust in the manager reduces an investor's perception of the riskiness of a given investment, and allows managers to charge higher fees to investors who trust them more. Money managers compete for investor funds by setting their fees, but because of trust the fees do not fall to costs. In the model, 1) managers consistently underperform the market net of fees but investors still prefer to delegate money management to taking risk on their own, 2) fees involve sharing of expected returns between managers and investors, with higher fees in riskier products, 3) managers pander to investors when investors exhibit biases in their beliefs, and do not correct misperceptions, and 4) despite long run benefits from better performance, the profits from pandering to trusting investors discourage managers from pursuing contrarian strategies relative to the case with no trust. We show how trust-mediated money management renders arbitrage less effective, and may help destabilize financial markets.

Conservation of the Eurasian Lynx (Lynx lynx) in a fragmented landscape - habitat models, dispersal and potential distribution

Abstract: The expansion of a recovering population - whether re-introduced or spontaneously returning - is shaped by (i) biological (intrinsic) factors such as the land tenure system or dispersal, (ii) the distribution and availability of resources (e.g. prey), (iii) habitat and landscape features, and (iv) human attitudes and activities. In order to develop efficient conservation and recovery strategies, we need to understand all these factors and to predict the potential distribution and explore ways to reach it. An increased number of lynx in the north-western Swiss Alps in the nineties lead to a new controversy about the return of this cat. When the large carnivores were given legal protection in many European countries, most organizations and individuals promoting their protection did not foresee the consequences. Management plans describing how to handle conflicts with large predators are needed to find a balance between "overabundance" and extinction. Wildlife and conservation biologists need to evaluate the various threats confronting populations so that adequate management decisions can be taken. I developed a GIS probability model for the lynx, based on habitat information and radio-telemetry data from the Swiss Jura Mountains, in order to predict the potential distribution of the lynx in this mountain range, which is presently only partly occupied by lynx. Three of the 18 variables tested for each square kilometre describing land use, vegetation, and topography, qualified to predict the probability of lynx presence. The resulting map was evaluated with data from dispersing subadult lynx. Young lynx that were not able to establish home ranges in what was identified as good lynx habitat did not survive their first year of independence, whereas the only one that died in good lynx habitat was illegally killed. Radio-telemetry fixes are often used as input data to calibrate habitat models. Radio-telemetry is the only way to gather accurate and unbiased data on habitat use of elusive larger terrestrial mammals. However, it is time consuming and expensive, and can therefore only be applied in limited areas. Habitat models extrapolated over large areas can in turn be problematic, as habitat characteristics and availability may change from one area to the other. I analysed the predictive power of Ecological Niche Factor Analysis (ENFA) in Switzerland with the lynx as focal species. According to my results, the optimal sampling strategy to predict species distribution in an Alpine area lacking available data would be to pool presence cells from contrasted regions (Jura Mountains, Alps), whereas in regions with a low ecological variance (Jura Mountains), only local presence cells should be used for the calibration of the model. Dispersal influences the dynamics and persistence of populations, the distribution and abundance of species, and gives the communities and ecosystems their characteristic texture in space and time. Between 1988 and 2001, the spatio-temporal behaviour of subadult Eurasian lynx in two re-introduced populations in Switzerland was studied, based on 39 juvenile lynx of which 24 were radio-tagged to understand the factors influencing dispersal. Subadults become independent from their mothers at the age of 8-11 months. No sex bias neither in the dispersal rate nor in the distance moved was detected. Lynx are conservative dispersers, compared to bear and wolf, and settled within or close to known lynx occurrences. Dispersal distances reached in the high lynx density population - shorter than those reported in other Eurasian lynx studies - are limited by habitat restriction hindering connections with neighbouring metapopulations. I postulated that high lynx density would lead to an expansion of the population and validated my predictions with data from the north-western Swiss Alps where about 1995 a strong increase in lynx abundance took place. The general hypothesis that high population density will foster the expansion of the population was not confirmed. This has consequences for the re-introduction and recovery of carnivores in a fragmented landscape. To establish a strong source population in one place might not be an optimal strategy. Rather, population nuclei should be founded in several neighbouring patches. Exchange between established neighbouring subpopulations will later on take place, as adult lynx show a higher propensity to cross barriers than subadults. To estimate the potential population size of the lynx in the Jura Mountains and to assess possible corridors between this population and adjacent areas, I adapted a habitat probability model for lynx distribution in the Jura Mountains with new environmental data and extrapolated it over the entire mountain range. The model predicts a breeding population ranging from 74-101 individuals and from 51-79 individuals when continuous habitat patches < 50 km2 are disregarded. The Jura Mountains could once be part of a metapopulation, as potential corridors exist to the adjoining areas (Alps, Vosges Mountains, and Black Forest). Monitoring of the population size, spatial expansion, and the genetic surveillance in the Jura Mountains must be continued, as the status of the population is still critical. ENFA was used to predict the potential distribution of lynx in the Alps. The resulting model divided the Alps into 37 suitable habitat patches ranging from 50 to 18,711 km2, covering a total area of about 93,600 km2. When using the range of lynx densities found in field studies in Switzerland, the Alps could host a population of 961 to 1,827 residents. The results of the cost-distance analysis revealed that all patches were within the reach of dispersing lynx, as the connection costs were in the range of dispersal cost of radio-tagged subadult lynx moving through unfavorable habitat. Thus, the whole Alps could once be considered as a metapopulation. But experience suggests that only few disperser will cross unsuitable areas and barriers. This low migration rate may seldom allow the spontaneous foundation of new populations in unsettled areas. As an alternative to natural dispersal, artificial transfer of individuals across the barriers should be considered. Wildlife biologists can play a crucial role in developing adaptive management experiments to help managers learning by trial. The case of the lynx in Switzerland is a good example of a fruitful cooperation between wildlife biologists, managers, decision makers and politician in an adaptive management process. This cooperation resulted in a Lynx Management Plan which was implemented in 2000 and updated in 2004 to give the cantons directives on how to handle lynx-related problems. This plan was put into practice e.g. in regard to translocation of lynx into unsettled areas. Résumé: L'expansion d'une population en phase de recolonisation, qu'elle soit issue de réintroductions ou d'un retour naturel dépend 1) de facteurs biologiques tels que le système social et le mode de dispersion, 2) de la distribution et la disponibilité des ressources (proies), 3) de l'habitat et des éléments du paysage, 4) de l'acceptation de l'espèce par la population locale et des activités humaines. Afin de pouvoir développer des stratégies efficaces de conservation et de favoriser la recolonisation, chacun de ces facteurs doit être pris en compte. En plus, la distribution potentielle de l'espèce doit pouvoir être déterminée et enfin, toutes les possibilités pour atteindre les objectifs, examinées. La phase de haute densité que la population de lynx a connue dans les années nonante dans le nord-ouest des Alpes suisses a donné lieu à une controverse assez vive. La protection du lynx dans de nombreux pays européens, promue par différentes organisations, a entraîné des conséquences inattendues; ces dernières montrent que tout plan de gestion doit impérativement indiquer des pistes quant à la manière de gérer les conflits, tout en trouvant un équilibre entre l'extinction et la surabondance de l'espèce. Les biologistes de la conservation et de la faune sauvage doivent pour cela évaluer les différents risques encourus par les populations de lynx, afin de pouvoir rapidement prendre les meilleuresmdécisions de gestion. Un modèle d'habitat pour le lynx, basé sur des caractéristiques de l'habitat et des données radio télémétriques collectées dans la chaîne du Jura, a été élaboré afin de prédire la distribution potentielle dans cette région, qui n'est que partiellement occupée par l'espèce. Trois des 18 variables testées, décrivant pour chaque kilomètre carré l'utilisation du sol, la végétation ainsi que la topographie, ont été retenues pour déterminer la probabilité de présence du lynx. La carte qui en résulte a été comparée aux données télémétriques de lynx subadultes en phase de dispersion. Les jeunes qui n'ont pas pu établir leur domaine vital dans l'habitat favorable prédit par le modèle n'ont pas survécu leur première année d'indépendance alors que le seul individu qui est mort dans l'habitat favorable a été braconné. Les données radio-télémétriques sont souvent utilisées pour l'étalonnage de modèles d'habitat. C'est un des seuls moyens à disposition qui permette de récolter des données non biaisées et précises sur l'occupation de l'habitat par des mammifères terrestres aux moeurs discrètes. Mais ces méthodes de- mandent un important investissement en moyens financiers et en temps et peuvent, de ce fait, n'être appliquées qu'à des zones limitées. Les modèles d'habitat sont ainsi souvent extrapolés à de grandes surfaces malgré le risque d'imprécision, qui résulte des variations des caractéristiques et de la disponibilité de l'habitat d'une zone à l'autre. Le pouvoir de prédiction de l'Analyse Ecologique de la Niche (AEN) dans les zones où les données de présence n'ont pas été prises en compte dans le calibrage du modèle a été analysée dans le cas du lynx en Suisse. D'après les résultats obtenus, la meilleure mé- thode pour prédire la distribution du lynx dans une zone alpine dépourvue d'indices de présence est de combiner des données provenant de régions contrastées (Alpes, Jura). Par contre, seules les données sur la présence locale de l'espèce doivent être utilisées pour les zones présentant une faible variance écologique tel que le Jura. La dispersion influence la dynamique et la stabilité des populations, la distribution et l'abondance des espèces et détermine les caractéristiques spatiales et temporelles des communautés vivantes et des écosystèmes. Entre 1988 et 2001, le comportement spatio-temporel de lynx eurasiens subadultes de deux populations réintroduites en Suisse a été étudié, basé sur le suivi de 39 individus juvéniles dont 24 étaient munis d'un collier émetteur, afin de déterminer les facteurs qui influencent la dispersion. Les subadultes se sont séparés de leur mère à l'âge de 8 à 11 mois. Le sexe n'a pas eu d'influence sur le nombre d'individus ayant dispersés et la distance parcourue au cours de la dispersion. Comparé à l'ours et au loup, le lynx reste très modéré dans ses mouvements de dispersion. Tous les individus ayant dispersés se sont établis à proximité ou dans des zones déjà occupées par des lynx. Les distances parcourues lors de la dispersion ont été plus courtes pour la population en phase de haute densité que celles relevées par les autres études de dispersion du lynx eurasien. Les zones d'habitat peu favorables et les barrières qui interrompent la connectivité entre les populations sont les principales entraves aux déplacements, lors de la dispersion. Dans un premier temps, nous avons fait l'hypothèse que les phases de haute densité favorisaient l'expansion des populations. Mais cette hypothèse a été infirmée par les résultats issus du suivi des lynx réalisé dans le nord-ouest des Alpes, où la population connaissait une phase de haute densité depuis 1995. Ce constat est important pour la conservation d'une population de carnivores dans un habitat fragmenté. Ainsi, instaurer une forte population source à un seul endroit n'est pas forcément la stratégie la plus judicieuse. Il est préférable d'établir des noyaux de populations dans des régions voisines où l'habitat est favorable. Des échanges entre des populations avoisinantes pourront avoir lieu par la suite car les lynx adultes sont plus enclins à franchir les barrières qui entravent leurs déplacements que les individus subadultes. Afin d'estimer la taille de la population de lynx dans le Jura et de déterminer les corridors potentiels entre cette région et les zones avoisinantes, un modèle d'habitat a été utilisé, basé sur un nouveau jeu de variables environnementales et extrapolé à l'ensemble du Jura. Le modèle prédit une population reproductrice de 74 à 101 individus et de 51 à 79 individus lorsque les surfaces d'habitat d'un seul tenant de moins de 50 km2 sont soustraites. Comme des corridors potentiels existent effectivement entre le Jura et les régions avoisinantes (Alpes, Vosges, et Forêt Noire), le Jura pourrait faire partie à l'avenir d'une métapopulation, lorsque les zones avoisinantes seront colonisées par l'espèce. La surveillance de la taille de la population, de son expansion spatiale et de sa structure génétique doit être maintenue car le statut de cette population est encore critique. L'AEN a également été utilisée pour prédire l'habitat favorable du lynx dans les Alpes. Le modèle qui en résulte divise les Alpes en 37 sous-unités d'habitat favorable dont la surface varie de 50 à 18'711 km2, pour une superficie totale de 93'600 km2. En utilisant le spectre des densités observées dans les études radio-télémétriques effectuées en Suisse, les Alpes pourraient accueillir une population de lynx résidents variant de 961 à 1'827 individus. Les résultats des analyses de connectivité montrent que les sous-unités d'habitat favorable se situent à des distances telles que le coût de la dispersion pour l'espèce est admissible. L'ensemble des Alpes pourrait donc un jour former une métapopulation. Mais l'expérience montre que très peu d'individus traverseront des habitats peu favorables et des barrières au cours de leur dispersion. Ce faible taux de migration rendra difficile toute nouvelle implantation de populations dans des zones inoccupées. Une solution alternative existe cependant : transférer artificiellement des individus d'une zone à l'autre. Les biologistes spécialistes de la faune sauvage peuvent jouer un rôle important et complémentaire pour les gestionnaires de la faune, en les aidant à mener des expériences de gestion par essai. Le cas du lynx en Suisse est un bel exemple d'une collaboration fructueuse entre biologistes de la faune sauvage, gestionnaires, organes décisionnaires et politiciens. Cette coopération a permis l'élaboration du Concept Lynx Suisse qui est entré en vigueur en 2000 et remis à jour en 2004. Ce plan donne des directives aux cantons pour appréhender la problématique du lynx. Il y a déjà eu des applications concrètes sur le terrain, notamment par des translocations d'individus dans des zones encore inoccupées.

Kansainvälisen kilpailukyvyn perusteet pk-yrityksessä

Pk-yrityksen kansainvälistyminen on aina haasteellinen prosessi. Tähän haasteeseen on nyt tarttunut teräsohutlevyjen jatkojalostaja Metehe Oy, joka on patentoinut uuden julkisivujärjestelmän. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida ja määrittää kansainvälisen kilpailukyvyn perusteet Metehe Oy:ssä uuden tuotteen osalta ja selvittää, mitä yritysominaisuuksia sen tulee priorisoida kansainvälistymisessään. Diplomityö pohjautuu strategisen johtamisen prosessiin.Ensin luodaan strategiset analyysit liiketoimintaympäristön ja sisäisten tekijöiden osalta. Sen jälkeen valitaan kilpailustrategia sekä kansainvälisen kaupan operaatiomuoto. Lopuksi suoritetaan strategian toimeenpano, jossa esitellään onnistumisen edellytyksiä ja kansainvälistymistoimenpiteitä. Metehe Oy:n uusi tuote on erittäin innovatiivinen, ja Metehe Oy:n kansainvälistymismahdollisuudet ovat hyvät sekä yrityksen sisäiset että ulkoiset tekijät huomioiden. Pk-yrityksenä Metehe Oy:n resurssit ovat kuitenkin rajalliset, mikä täytyy huomioida muun muassa kansainvälisen kaupan operaatiomuotoa valittaessa. Avaintekijäksi nousee tällöin resurssien allokointi eli kriittisimmät yritysominaisuudettulee tunnistaa.

Tuotteen liiketoimintasuunnitelman tiedonhallintaprosessi

Työn tavoitteena oli tarkentaa uuden tuotteen liiketoimintasuunnitelman laadintaprosessia. Yrityksen käyttämän liiketoimintasuunnitelman formaatin suhteen oli kehittämistarpeita ja liiketoimintasuunnitelman tiedonhallintaprosessi tuli kuvata. Työn teoriaosassa käsiteltiin tuotekehitysprosessia ja tuotteen liiketoimintasuunnitelmaa yleisesti. Käytännön osassa perehdyttiin yrityksen tuotekehitysprosessiin, kuvattiin tuotteen liiketoimintasuunnitelman laatimisprosessi uudistettujen ohjeiden mukaisesti sekä laadittiin uudelle tuotteelle liiketoimintasuunnitelma. Työn tuloksena liiketoimintasuunnitelman laatimista tarkennettiin sekä tunnistettiin tärkeimmät laatimisessa tarvittavat tietolähteet ja vastuut. Uudelle tuotteelle laaditun liiketoimintasuunnitelman avulla saatiin selvitettyä tuotteen hyödyt, kustannukset, myyntivolyymi sekä kannattavuus. Prosessin käyttöönotto on alkamassa.

Konfiguraationhallintajärjestelmän näkymien hallinnan automatisointi

Työn tarkoituksena oli selvittää, miten näkymien hallintaa voidaanhelpottaa. Näkymien hallintaa lähestyttiin sekä organisaatiolle tärkeän tiedon hallinnan että konfiguraationhallintajärjestelmä ClearCasen ylläpidon kannalta. Työssä käytettiin menetelminä kirjallisuustutkimusta, mallinnusta ja konstruktiivista menetelmää. Työn alussa tutustuttiin ohjelmistojen konfiguraationhallintaan yleisesti ja työtilan hallintaan liittyviin termeihin. Työnaikana mallinnettiin ClearCasen dynaamisten näkymien hallintaprosessi ja sen pohjalta tehtiin näkymien hallintaa helpottava sovellus. Työssä kuvattiin sovelluksen muokkautuminen mallista sovellukseksi ja tarkasteltiin, miten sovelluksesta hyödytään käytännössä. Lopuksi pohdittiin näkymien hallinnan tulevaisuutta ja miten näkymien hallintaa voitaisiin jatkossa kehittää. Työn tuloksena syntyi näkymien hallintaan tarkoitettu tekstipohjainen sovellus, joka helpottaa näkymien hallintaan liittyviä ylläpitotoimia ja vuorovaikutusta ClearCasen käyttäjien kanssa. Työn aikana muodostui myös ajatuksia siitä, kuinka näkymien hallintaavoitaisiin jatkossa kehittää.

Aineettoman pääoman mittaaminen ja tietämyksen hallinnan kehittäminen metsäteollisuusyrityksessä

Tieto on aina ollut yksi yrityksen tärkeimmistä resursseista, mutta vasta nyt siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Tiedonjohtaminen ja tietämyksen hallinta ovat haastavia ja osin hankaliakin toimintoja, koska on vaikeaa johtaa sellaista, mitä ei voi kuvata. Tietojohtamista voidaan kuitenkin ajatella prosessina, joka koostuu useammasta alaprosessista, kuten tiedon hankinta, tiedon luominen, tiedon varastointi, tiedon jakaminen ja tiedon soveltaminen. Kun ongelma-alue pilkotaan pienempiin kokonaisuuksiin, on siihen helpompi vaikuttaa. Tässä diplomityössä kehitettiin Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Varkauden tehtaalle toimivia työkaluja/-menetelmiä tiedonjohtamisen ja tietämyksen hallinnan tueksi. Työssä luotiin yrityksen tarpeita vastaava mittaristomalli ja keskityttiin siinä erityisesti aineettomaan pääomaan liittyviin mittareihin. Jotta voidaan mitata jotain, on se ensin pystyttävä kuvaamaan. Siksi työssä käsiteltiin myös prosessijohtamista ja analysoitiin hieman yrityksen prosesseja sekä kehitettiin yritykselle uusi "tietojohtaminen" -prosessi. Mittariston ja prosessin luomisen lisäksi työssä esitettiin muutamia toimivia työkaluja/ menetelmiä tiedonjohtamisen ja tietämyksen hallinnan avuksi. Työn teoriaosuudessa tutustuttiin ensin prosessijohtamisen yleisimpiin teorioihin ja tarvittaviin käsitteisiin. Tämän jälkeen luotiin teoriapohja mittariston rakentamiseksi määrittelemällä käsitteet tieto ja aineeton pääoma sekä käsittelemällä muutamia mittaristomalleja, mittariston rakentamista ja aineettoman pääoman mittaamista. Tutkimuksen empiirisessä osassaanalysoitiin yrityksen johtamismalleja sekä määriteltiin prosessijohtamisessa käytetyt termit teorian pohjalta. Pääpaino työssä oli mittariston rakentamisessa ja tiedonjohtamisen sekä tietämyksen hallinnan tehostamisessa. Mittaristomalli luotiin useamman teorian pohjalta painottuen kuitenkinselvästi Balanced Scorecard -menetelmään. Työn tuloksena oli kattava mittaristomalli, aineettoman pääoman mittareita sekä uusia työkaluja/-menetelmiä tiedonjohtamiseen ja tietämyksen hallintaan.

Strategisten investointienhallinta ryhmäpäätöksenteon tukisysteemien avulla

Tutkielman tavoitteena on kehittää prosessi yrityksen strategisten investointien hal-lintaan siten, että yrityksen strateginen arkkitehtuuri mukailee dynaamisten mark-kinoiden jatkuvasti muuttuvia kriittisiä menestystekijöitä. Tutkielma tarjoaa ratkai-sun strategisten investointien kohtaamaan epävarmuuteen, kompleksisuuteen ja si-säisiin konflikteihin luomalla dynaamisiin kyvykkyyksiin perustuvan prosessin, joka toteutetaan ryhmäpäätöksenteon tukisysteemien avulla asiantuntijatietoa hyö-dyntäen. Yrityksen strateginen arkkitehtuuri on mahdollista mallintaa skenaariopohjaisen strategiakartan eli kyvykkyyskartan avulla. Kyvykkyyskarttaan sisällytetyt QFD- ja AHP-mallit mahdollistavat strategisten investointien arvottamisen markkinoiden kriittisten menestystekijöiden suhteen. Dynaamisiin kyvykkyyksiin perustuvat lead user- ja skenaariosuunnitteluvaiheet mahdollistavat puolestaan joustavan investoin-tistrategian luonnin. Tutkielma osoittaa dynaamisia kyvykkyyksiä ja ryhmäpäätök-senteon tukisysteemejä hyödyntävän strategisten investointien hallintaprosessin tarjoavan ratkaisun strategisien investointipäätösten kohtaamiin haasteisiin.Ky-vykkyyskarttaan pohjautuvan strategisen arkkitehtuurin optimointimallin katsottiin olevan realistinen ja uskottava ja korostavan investointien strategisia vaikutuksia.

Sähkösalkun tuotteistaminen ja salkunhallinnan menestyksen seuranta

Sähkömarkkinoiden vapautumisen ja pörssimuotoisen kaupankäynnin myötäyhä useampi toimija on siirtynyt perinteisistä kiinteähintaisista sopimuksista salkkumuotoiseen sähkönhankintaan. Aktiivisen salkunhallinnan myötä kanava markkinoille pysyy jatkuvasti avoimena ja ostopäätös voidaan jakaa pidemmälle ajanjaksolle, jolloin riippuvaisuus vain yhden hetken hintatasosta pienenee. Sähkön hankintahinnan suojaamiseen käytettävien finanssituotteiden määrä pörssissä ja OTC-markkinalla on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Tämän seurauksena myös käytettävien instrumenttien valinta ja perustelu asiakkaalle vaatii entistä tarkempaa huomiota. Työssä käsiteltävän tuotteistuksen tavoitteena oli luoda salkunhallinnan perustapauksille yksinkertaiset rungot, joita voidaan täydentää erilaisillalisäominaisuuksilla. Tuotteistuksella pyritään myös selkeyttämään asiakkaalle muodostuvaa mielikuvaa tarjolla olevista vaihtoehdoista sekä edesauttamaan markkinointia. Diplomityön toisena tavoitteena oli kehittää salkunhallinnan menestyksen seurantaa varten mittarit, joiden avulla sekä asiakas että salkunhoitaja pystyvät seuraamaan salkunhallinnan onnistumista. Mittarit toteutettiin Excel-ympäristössä ja testattavat salkut koostuivat pääasiassa lopullisista tuotteistettaviksi valituista salkuista. Työn pohjalta on määrä toteuttaa olemassa olevan internet-pohjaisen salkunhallintapalvelun osaksi sovellus, joka mahdollistaa salkunhallinnan menestyksen jatkuvan seurannan.

Innovaatiojohtaminen ja sen vaikutuksia metsäteollisuudessa

Työn tavoitteena on selvittää metsäteollisuuden innovaatiotoiminnan johtamisprosessia ja sen vaikutuksia yksittäisissä innovaatioissa. Tarkoituksena on tuoda esiin uutta tietoa metsäteollisuuden innovaatiotoiminnan nykytilasta, innovaatiojohtamisesta ja sen merkittävimmistä tekijöistä, sekä analysoida tätä tietoa toiminnan kehittämiseksi. Yrityshaastattelujen avulla työssäselvitetään johtamisprosessia ja sen toimintoja, sekä siihen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Innovaatiojohtamisen vaikutuksista tutkitaan kaupallistettujen innovaatioiden kehitysaikoja ja eri yhteistyösuhteiden merkitystä SIN-mallin (System Integration and Networking) mukaan. Työssä havaittiin, että metsäteollisuusyritykset ovat viime vuosina jossain määrin alkaneet kehittää innovaatiotoimintaansa, mutta systemaattisempi innovaatioprosessi ja selkeät strategiset suuntaukset toiminnan ohjaamiseen ja prosessin hallintaan puuttuvat. Innovaatiotoiminnan epäjärjestelmällisyyteen vaikuttaa ristiriita eri aikavälien tavoitteissa: toisaalta yritykset tavoittelevat nopeasti kustannustehokkuutta ja toisaaltapitkäjänteisempää uudistumista. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita innovaatiotoiminnassa ovat asiakkaat, alihankkijat ja toimittajat. Verkostoituminen, innovaatioprosessin tehokkuus ja kyky tuottaa menestyviä innovaatioita korostuvat tulevaisuudessa. Lisäksi innovaatiojohtamisella on tuettava innovaatioiden lähteitä ja radikaalimpia innovaatioita, sekä pyrittävä alentamaan muutosvastarintaa.

Asiakaskannattavuus osana yrityksen suorituskykyä prosessiteollisuusyrityksessä

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia asiakaskannattavuutta yhtenä yrityksen suorituskyvyn osatekijänä. Tutkimuksen edetessä määriteltiin asiakaskannattavuuden johtamisen viitekehys ja käytiin läpi tämän jatkuvan prosessin eri vaiheet, jotka ovat suunnittelu, itse toiminnan raportointi ja analysointi sekä kehitystoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus. Tutkimuksen empiriaosuudessa kuvattiin prosessiteollisuuden alalla toimivan kohdeorganisaation asiakaskannattavuusjohtamisen nykytila. Teoria- ja empiriatarkastelun perusteella voidaan todeta, että asiakaskannattavuuden johtaminen ei vielä ole kohdeorganisaatiossa jatkuvan prosessin kaltainen toimintatapa. Asiakaskannattavuutta raportoidaan kohdeorganisaatiossa useilla eri organisaatiotasoilla mutta näiden raporttien perusteella on harvemmin tapahtunut mitään konkreettisia toimenpiteitä. Tutkimuksessa on esitetty myös kehitysehdotuksia ja suosituksia prosessin jatkuvuuden mahdollistamiseksi. Tutkimus on toteutettu pääasiallisesti osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.

Toimintojohtamisen soveltuminen päivittäistavarakaupan johtamiseen

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia johdon näkökulmasta toimintojohtamisen soveltuvuutta Pirkanmaan Osuuskaupan päivittäistavarakaupan johtamiseen. Tavoitteena oli rakentaa esimerkkiyritykselle toimintolähtöinen organisaatiomalli ja tutkia organisaation muutoksen edellytyksiä sekä strategian vaikutusta organisaatiomallin valintaan. Tutkimuksessa käytetään konstruktiivista tutkimustapaa. Tutkimus on teoreettinen ja toiminta-analyyttinen case-tutkimus. Toimintojohtaminen, jonka tavoitteena on liiketoiminnan horisontaalinen ohjaus, ei sovellu päivittäistavarakaupan johtamiseen. Toimintojohtaminen ei lisää Pirkanmaan Osuuskaupan market-kaupan kilpailukykyä, koska sen resurssitarve on suuri ja näin ollen se on kustannustehokkuus-strategian vastainen. Organisaatiomuutos edellyttää erityisesti johdolta strategista ajattelua ja kykyä nähdä nykyisen toimintamallin uhat tulevaisuuden kilpailuympäristössä ja toisaalta nähdä tulevaisuuden menestystekijät, joita toteuttamalla yritys menestyy jatkossakin. Johdon tulee pystyä viestimään henkilöstölle muutoksen välttämättömyys ja kuva tulevaisuuden toimintamallista. Johdon rooli ja tuki organisaatiolle muutosprosessissa on keskeistä. Strategia on keino toteuttaa yrityksen visio, päämäärät ja tavoitteet. Toiminnan organisointi on keskeisin keino strategisten päämäärien ja tavoitteiden toteuttamiseksi.

Corporate governancen vaikutus osuustoiminnallisten yritysten riskienhallintaan

Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua corporate governance -keskusteluun tuomalla esiin riskienhallinnan näkökulma osuustoiminnallisessa yritystoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata corporate governancen vaikutuksia tuottajaosuustoiminnallisten yritysten riskienhallintaan, selvittää tuottajaosuustoiminnan riskienhallinnan tilaa ja toteutusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tuoda esille näkökulmia riskienhallinnan kehittämiseksi tuottajaosuustoiminnallisissa yrityksissä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea osuustoiminnan asiantuntijaa ja seitsemää riskienhallinnan ja hallinnon vastuuhenkilöä. Haastattelut tehtiin vuoden 2006 kesän ja alkusyksyn aikana. Tutkimuksen perusteella corporate governancen vaikutus organisaatioiden riskienhallintaan on ollut rajallinen. Myös riskienhallintaan sidoksissa olevien toimi- ja hallintoelinten osalta suosituksilla on ollut vähäinen vaikutus. Huolimatta corporate governancen ja riskienhallinnan merkityksen lisääntymisestä tuottajaosuustoiminnallisissa yrityksissä, konkreettisella tasolla riskienhallinta ei toteudu corporate governance -periaatteiden edellyttämällä tavalla niin, että riskienhallintaa voisi kuvata kokonaisvaltaiseksi, periaatteiltaan määritellyksi ja suunnitelmalliseksi prosessiksi. Tutkimuksessa on myös pyritty nostamaan esiin riskienhallinnan eroja eri organisaatiomallien välillä. Tarkastelussaolleiden perusosuuskuntien sekä hybridimallien väliset erot liittyvät lähinnä yritysten resurssien ja koon vaikutuksista syntyviin eroihin riskienhallinnan toteutuksessa ja organisoinnissa. Merkittävään rooliin tuottajaosuustoiminnallistenyritysten riskienhallinnassa nousee erillisen riskienhallintatoiminnon osaaminen ja sen hyödyntäminen organisaatioiden riskienhallintatyössä.

Lentävän hollantilaisen rantautuminen Tanskaan - kuvaus oopperavierailuprosessista ja sen johtamisesta

Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja selittää oopperavierailuprosessia. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää miten prosessia johdetaan, miten sitä pitäisi prosessissa keskeisesti toimivien toimijoiden mielestä johtaa ja minkälaisissa tilanteissa johtamista tarvitaan. Tutkielman kohteena oli Hedelandiin, Tanskaan tehty oopperavierailu. Tutkielma toteutettiin teoreettis-empiirisesti. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista toimintatutkimusta, jonka avulla on kuvattu ja analysoitu oopperavierailuprosessia ja sen johtamista. Empiiristä aineistoa on täydennetty haastattelemalla prosessin keskeisiä toimijoita. Tutkielma osoitti, että oopperavierailuprosessin onnistumisen kannalta tärkeitä tekijöitä löytyy sekä prosessista itsestään, että sen johtamisesta. Huolellinen ennakkosuunnittelu, prosessin rajapintojen tunnistaminen ja hyvä tiedonvälitys ovat kriittisiä tekijöitä prosessin onnistumisen kannalta. Prosessissa olevan osaamisen ja tiedon yhdistämistä sekä johtamista tarvitaan oopperavierailuprosessille ominaisessa luovassa kaaoksessa.

Materiaalinohjauksen ja varastojenhallinnan kehittäminen eristeteollisuudessa

Tuotantotoimintaa harjoittavalla yrityksellä raaka-aineet ja materiaalit ovat keskeinen osa tuotantotoimintaa ja usein niihin on sitoutuneena myös paljon arvokasta pääomaa. Diplomityössä selvitettiin materiaalinohjauksen ja varastojenhallinnan kehittämismahdollisuuksia mineraalipohjaisia eristetuotteita valmistavassa teollisuusyrityksessä. Työn tavoitteena oli kehittää organisaatiolle uusi toimintamalli, jonka pohjalta yrityksen materiaalinohjaus on tehokkaampaa ja systemaattisempaa pääoman käytön kannalta mitattuna sekä paremmin tuotantoa palvelevaa. Työ perustuu organisaatiossa toteutettuun haastattelututkimukseen sekä tietojärjestelmäpohjaiseen tutkimukseen. Haastattelututkimuksella on selvitetty organisaation sisäinen materiaalinohjausprosessi ja tietojärjestelmätietojen pohjalta on analysoitu lähtökohtatilannetta ABC-analyysin avulla sekä laskettu uudet ohjausarvot materiaalinimikkeille. Työn tuloksena organisaation materiaalinohjaukseen luotiin uusi yksinkertaistettu toimintamalli sisältäen valitut ohjausmenetelmät ohjausarvoineen, tietojärjestelmäintegraation sekä suositukset tulevaisuuden toiminnan suhteen.