Ylirajaista rauhaa rakentamassa. Kansainvälisyys osana rauhanaatetta Concord-lehdessä vuosina 1898–1903

Peace Associationin julkaisemassa Concord-lehdessä rakennettua kansainvälisyyttä osana rauhanaatetta vuosina 1898–1903. Lehden näkemys heijasteli vuosisadan vaihteen rauhanliikkeessä suosittua uskoa sotien poistamiseen kansainvälisellä toiminnalla. Tukea näkemys sai valtioiden keskinäisen yhteistyön tiivistymisestä, mutta myös 1800-luvun alussa syntyneiden rauhanjärjestöjen kansainvälisen toiminnan ammattimaistumisesta vuosisadan lopulla. Toisaalta samanaikaisesti vahvistunut nationalismi ja tieteeseen nojannut aikalaisnäkemys Euroopan ylivoimasta kyseenalaistivat rauhanjärjestöjen tavoitteet. Pro gradu -tutkielmassani tutkitaan, miten nämä kolme eri ulottuvuutta – kansallinen, valtioiden välinen ja rauhanliikkeen ei-valtiollinen toiminta – kohtasivat Concordin tulkinnassa kansainvälisyydestä. Tutkielmassani myötäillään transnationalistista tutkimussuuntausta, jonka avulla kansainvälisyyttä tarkastellaan ylirajaisena, valtioiden rajat ylittävänä prosessina ja aatemaailmana. Kansainvälisyys mielletään täten valtiotasoa laajemmaksi toiminnaksi, johon osallistuivat myös ei-valtiolliset toimijat. Näkökulma ei kiellä kansallisen ja kansainvälisten suhteiden tasojen vaikutusta, vaan paljastaa niiden lomasta uusia painotuksia. Näkemykseen liittyy risteävät historiat -teorian korostama eriaikaisten tasojen monitahoinen vuorovaikutus vastakkainasettelun sijaan. Tärkeänä tutkimuksellisena lähtökohtana työssä on myös käsitehistoriallinen näkökulma, joka korostaa herkistymistä määritteiden monimuotoisuudelle ja avoimuudelle lopullisen määrittelyn sijaan. Rauhanaatteeseen kietoutunut kansainvälisyys miellettiin kirjoituksissa prosessiksi, joka pyrki ihmiskunnan ykseyden toteutumiseen kanssakäymistä lisäämällä. Kansainvälinen rauhan edistäminen laajennettiin totutusta valtioiden välisestä toiminnasta osaksi ei-valtiollisia ja kansallisia painotuksia. Toisaalta tutkielmassa havaittiin, etteivät artikkeleiden kirjoittajat olleet vapaita ajan vallitsevista aatevirtauksista. Aikalaiskeskusteluissa toistetut teemat, kuten kansalaisyhteiskunnan muutokset ongelmineen, kansalliset ennakkoluulot, kansainvälisen oikeuden kehittyminen sekä tieteis- ja edistysusko, ulottuivat myös Concordiin. Näin ennalta vastakkaisilta ja ristiriitaisilta näyttäytyneet kansallisen, valtioiden välisen ja ylirajaisen tematiikat kohtasivat lehdessä toisensa leikaten ja kirjoituksissa rakennettua kansainvälisyyden määritelmää muokaten.

A performance analysis of conventional and fundamental exchange traded funds: ETFs and their risk-return characteristics in relation to building institutional investor’s passive portfolio

An exchange traded fund (ETF) is a financial instrument that tracks some predetermined index. Since their initial establishment in 1993, ETFs have grown in importance in the field of passive investing. The main reason for the growth of the ETF industry is that ETFs combine benefits of stock investing and mutual fund investing. Although ETFs resemble mutual funds in many ways, also many differences occur. In addition, ETFs not only differ from mutual funds but also differ among each other. ETFs can be divided into two categories, i.e. market capitalisation ETFs and fundamental (or strategic) ETFs, and further into subcategories depending on their fundament basis. ETFs are a useful tool for diversification especially for a long-term investor. Although the economic importance of ETFs has risen drastically during the past 25 years, the differences and risk-return characteristics of fundamental ETFs have yet been rather unstudied area. In effect, no previous research on market capitalisation and fundamental ETFs was found during the research process. For its part, this thesis seeks to fill this research gap. The studied data consist of 50 market capitalisation ETFs and 50 fundamental ETFs. The fundaments, on which the indices that the fundamental ETFs track, were not limited nor segregated into subsections. The two types of ETFs were studied at an aggregate level as two different research groups. The dataset ranges from June 2006 to December 2014 with 103 monthly observations. The data was gathered using Bloomberg Terminal. The analysis was conducted as an econometric performance analysis. In addition to other econometric measures, the methods that were used in the performance analysis included modified Value-at-Risk, modified Sharpe ratio and Treynor ratio. The results supported the hypothesis that passive market capitalisation ETFs outperform active fundamental ETFs in terms of risk-adjusted returns, though the difference is rather small. Nevertheless, when taking into account the higher overall trading costs of the fundamental ETFs, the underperformance gap widens. According to the research results, market capitalisation ETFs are a recommendable diversification instrument for a long-term investor. In addition to better risk-adjusted returns, passive ETFs are more transparent and the bases of their underlying indices are simpler than those of fundamental ETFs. ETFs are still a young financial innovation and hence data is scarcely available. On future research, it would be valuable to research the differences in risk-adjusted returns also between the subsections of fundamental ETFs.

Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin − merkitykset ja tulkinnat

Suomalaisia työeläkevakuutusyhtiöitä koskevassa laissa ei ole säädetty sijoittamista ohjaavista vastuullisuuskriteereistä, mutta yhtiöiden odotetaan siitä huolimatta sijoittavan vastuullisesti. Vastuuton sijoitustoiminta voi johtaa legitimiteetin menettämiseen ja uhata liiketoimintaa. Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin on tutkimusalue, jota ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja analysoida suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentamaa merkitystä ja sen tulkintaa hedgerahastosijoittamisessa. Tutkielman tavoitteena oli myös analysoida hedgerahastojen vastuullisuuden edistämistä sekä siihen liittyviä haasteita ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisena tutkimuksena, jossa aineiston keruutapana käytettiin teemahaastatteluja. Yhteensä haastateltiin viittä henkilöä neljästä eri työeläkevakuutusyhtiöstä. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa työeläkevakuutusyhtiöille lakien mukaan sijoittamista, ESG-asioiden eli ekologisten, yhteiskunnallisten ja hallintotapa-asioiden huomioimista sijoitusanalyysissa, vastuullista omistajuutta sekä UN PRI:n periaatteiden ja muiden kansainvälisten ohjeistojen noudattamista. Vastuullinen sijoittaminen on integroitu yhtiöissä kaikkeen sijoitustoimintaan. Hedgerahastosijoittamisessa vastuullisen sijoittamisen rooli korostuu riskienhallinnan työkaluna. Yhtiöt pyrkivät tunnistamaan mahdolliset kriittiset talous- ja maineriskit jo valintavaiheessa. Eniten huomiota kiinnitetään hedgerahastojen hallintotapa-asioihin, koska ne ovat riskienhallinnan kannalta kriittisiä. Hedgerahastojen ei tarvitse täyttää kaikkia yhtiöiden vastuullisuuskriteereitä ennen sijoituksen tekemistä. Yhtiöt pyrkivät edistämään hedgerahastojen vastuullisuutta omistuksen aikana vaikuttamisen keinoin. Hedgerahastojen vastuullisuuden edistäminen koettiin haasteelliseksi useista syistä. Ratkaisuiksi haasteisiin yhtiöt näkivät aktiivisen jatkuvan dialogin hedgerahastojen managereiden kanssa sekä yhteistyön muiden sijoittajien kanssa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentama merkitys on samanlainen. Vastuullinen sijoittaminen on yhtiöille taloudellisen, oikeudellisen ja moraalisen vastuun kantamista. Yhtiöt huomioivat ESG-tekijät siltä osin, millainen vaikutus niillä on hedgerahastojen riskeihin ja tuottoihin. Taloudelliset asiat ovat loppukädessä niitä, jotka hallitsevat yhtiöiden vastuullista sijoittamista hedgerahastoihin. Tämä korostaa eläkkeiden turvaamista, joka on yhtiöiden pääasiallinen tehtävä

Varusmiespalvelusajan muutokset ja niiden taustat Suomessa vuosina 1932 ja 1950

Asevelvollisten koulutus luo Suomen puolustusjärjestelmän rungon. Kysymys varusmies-palvelusajan pituudesta onkin keskeisessä osassa rakennettaessa uskottavaa puolustusta. Vuosien 1932 ja 1950 asevelvollisuuslakien väliin ajoittuvat sotavuodet ovat itsenäisen Suomen historian raskaimmat, joten lähtökohdat lakien säätämiselle olivat hyvin erilaiset. Vuoden 1932 palvelusaikakeskustelua olivat edeltäneet useat epäonnistuneet palvelusajan lyhentämispyrkimykset, ja liikekannallepanojärjestelmän uudistaminen oli ollut laajan selvitystyön alla. Vuonna 1950 taas punnittavina olivat sotakokemusten ohella niin Pariisin rauhansopimus kuin Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-sopimuskin. Lisäksi puolustusvoimien rauhan ajan kokoonpano oli muutospaineiden alla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä tekijät ovat johtaneet toteutuneisiin varusmiespalvelusajan pituuden muutoksiin Suomessa vuosien 1932 ja 1950 asevelvollisuuslaeissa. Kysymykseen pyritään vastaamaan kolmen alatutkimuskysymyksen avulla. Ne ovat: Millä tekijöillä hallituksen asevelvollisuuslakiesityksessä ehdottamia palvelusaikoja on perusteltu, millä tekijöillä hallituksen esityksestä poikkeavia palvelusaikoja on perusteltu sekä minkälaisia keskeisiä yhtäläisyyksiä ja eroja eri vuosina esitetyillä palvelusajan pituutta koskevilla perusteluilla on? Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, eli laadullinen, ja tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Lähdeaineiston rungon muodostavat julkaistut alkuperäislähteet, keskeisimpinä valtiopäiväasiakirjat ja -pöytäkirjat sekä asetus- ja säädöskokoelmat. Lisäksi lähteinä on käytetty aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja yleisteoksia. Sisällöllisesti tutkimus jakaantuu johdannon jälkeen kahteen eri asevelvollisuuslakia käsittelevään päälukuun ja yhdistelmälukuun. Pääluvut koostuvat täysistuntokäsittelyjen taustoituksista sekä palvelusaikakantojen perusteella jaotelluista täysistuntokäsittelyjen tarkasteluista. Painopiste on poliittisessa päätöksenteossa ja sotilaiden kanta näkyy lähes yksinomaan erilaisten poliittisten elinten asiantuntijalausunnoista ja muutamista upseerien tekemistä selvitystöistä. Tutkimuksen tuloksena kummankin käsiteltävänä olevan asevelvollisuuslain taustalta kyettiin löytämään tärkeimmät palvelusajan pituuden muutokseen johtaneet tekijät. Vuoden 1932 osalta ne olivat taloudelliset tekijät, sotilaallinen valmius, sotilasasiantuntijat, palvelusajan lyhentäminen sekä aluejärjestelmän valmistelu. Vuoden 1950 osalta ne olivat taas puolustusvoimien rooli sotaa ennaltaehkäisevänä organisaationa, taloudelliset tekijät, puoluekentän hajanaisuus sekä kansainvälisten sopimusten tulkinta. Suurena yhtäläisyytenä lakien välillä oli selkeän päätekijän ilmeneminen kummankin vuoden palvelusaikamuutosten takana aluejärjestelmän valmistelun ja kansainvälisten sopimusten tulkinnan muodostuttua merkittävimmiksi muutoksiin johtaneiksi perusteluiksi.

Taistelualusta vastaan kohdistuva EI-valtiollinen uhka itäisellä välimerellä

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata, minkälainen uhka taistelualusta kohtaan suuntautuu itäisen Välimeren alueella. Päätutkimusmenetelmä on lähdekirjallisuuteen ja – artikkeleihin kohdistettu sisällönanalyysi, jonka avulla luokitellaan keskeisimpiä taistelualusta vastaan kohdistuvan uhkan ilmiöitä. Tukeva tutkimusmenetelmä on artikkelikatsaus, jossa tutkittava tapahtuma on Israelin merioperaatio Libanonin sodassa 2006 ja syyt jotka johtivat meritorjuntaohjusiskun onnistumiseen INS Hanitia vastaan. Tutkimuksen kannalta tärkeintä lähdeaineistoa ovat eri medialähteiden arkistot, sotilasammattilehdistö sekä asiantuntijakunnan luoma kirjallisuusaineisto. Lähteinä on lisäksi käytetty kansainvälisten järjestöjen sekä sotilasopetuslaitosten julkaisuja. Tutkimus perustuu siis täysin julkisiin lähteisiin. Aiempaa tutkimusta Suomessa otsikon aihealueesta ei juuri ole tehty ja siksi tutkimustulosten vertailu aiempaan materiaaliin perustuu pitkälti ulkomaalaisiin teoksiin. Tutkimuksessa selvisi, että taistelualusta vastaan kohdistuvaa uhkaa alueella leimaavat vahvasti ei-valtiolliset toimijat. Tässä tutkimuksessa uhka voidaan yleistää kolmeen ilmiöön, jotka ovat iskut satamiin, asymmetriset iskut merelle sekä kehittynein asejärjestelmin tehtävät iskut. Keskeisin havainto on, että itäisen Välimeren alueella terroristijärjestöt ovat 2000-luvun aikana onnistuneet luomaan itselleen kyvyn laukaista pitkän kantaman meritorjuntaohjuksia sekä rajallisen kyvyn horisontin takaiseen maalinosoitukseen. Lisäksi samat organisaatiot ovat saaneet koulutus- ja materiaaliapua valtiollisilta tahoilta. Tutkielman merkittävimpiä johtopäätöksiä on, että osa toteutuneista terrori-iskuista sota-aluksia vastaan olisivat mahdollisesti olleet vältettävissä selkeämmällä ohjeistuksella, paremmin kohdistetulla koulutuksella sekä tiedustelutiedon tulkinnalla ja jakamisella alemmille johtoportaille. Laadullisena kandidaatintutkielmana tämän raportin tulokset ovat luonteeltaan kuvailevia. Aiheeseen liittyviä laajempia ja tarkentavampia jatkotutkimusmahdollisuuksia onkin runsaasti. Sellaisia ovat esimerkiksi laivastojoukkojen vastataktiikat hybridi- ja perinteistä terrorismiuhkaa vastaan tai suomalaisten taistelualusten kyky ja koulutus toimintaan uhanalaisella operaatioalueella.

Komentajan vastuu : kenraali Krstic´

Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kuva komentajan vastuusta kenraali Krstic´n tuomion perusteella. Tuomio perustuu Bosnian sodan aikana erityisesti Srebrenicassa tapahtuneisiin laajamittaisiin väkivallantekoihin, jotka kohdistettiin tiettyyn kansanosaan. Tekoja ja niihin liittyviä vastuita puntaroi kansainvälinen rikostuomioistuin ICTY kansainvälisen humanitäärisen oikeuden pohjalta. Yhtenä tarkastelun kohteena on alueella toimineen komentajan, Krsticin, vastuu teoista. Tutkimuksen pääkysymys on: Mikä on komentajan vastuu sodankäynnissä omista sekä alaisten teoista ja päätöksistä? Tutkimus on edellyttänyt kansainvälisiin säädöksiin perehtymistä. Kansainvälisiä säädöksiä sisältävässä osassa käytetään tutkimusmenetelmänä lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Lainopin tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Komentajan vastuuta määrittelevät oikeussäännöt tarkastellaan lainopin metodilla, sillä siinä selvitetään voimassaolevien oikeusnormien sisältöä. Keskeisinä tämän diplomityön aineistoina käytettiin ICTY:n Krsticille antamia tuomioita. Tutkimuksesta voidaan todeta, että komentajan vastuu on kokonaisvaltaista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tuntemista. Komentajan vastuuta ei voida jakaa tai unohtaa missään kriisin vaiheessa. Vastuun ulottuminen ei ole yksiselitteistä, toisaalta sen laaja määritelmä antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden käyttää harkintavaltaa vastuun ulottumisesta. Komentaja on yksin vastuunsa kanssa. Hänen on kyettävä toimimaan itse humanitaarisen oikeuden lakien mukaan, ilman sitä ei voi vaatia alaisiltaan niiden noudattamista. Hänen on ehkäistävä laittomuudet kaikin tavoin, muun muassa kansainvälisten sopimusten olemassaolosta tiedottamalla ja komentajan vastuun määritelmän läpikäymisellä. Komentajan on puututtava alaisensa rikolliseen toimintaan välittömästi saadessaan sellaisesta viitteitä. Hänen on viimeistään tiedon saatuaan saatettava rikoksen tekijä oikeuden eteen.

Internal Changes in International New Ventures During Initial Internationalization: Finnish SMEs Operating in Dynamic High-tech Industries

The purpose of this qualitative research is to study how international new ventures change internally during initial internationalization. Based on the analysis of seven INV firms, a framework illustrating this change process, will be developed. This research will also develop earlier theories, and create a solid combination of existing theories to explain the phenomenon. INV firms internationalize more rapidly and aggressively than traditional MNEs. At the same, external and internal drivers cause changes in INVs culture, resources, capabilities, strategic management, and output decisions inside the company. Organizational learning and resource acquisition through international business networks explain how INVs are able to cope with the dynamic high-technology industry and be able to adapt. Internationalization of INVs proceeds through several phases, which may be gone through rapidly due to the network effects and INVs’ special characteristics. The results of this research revealed that INVs internal change process proceeds through four phases; pre-incorporation phase, product development phase, internationalization and growth phase, and maturation phase. INVs culture, resources, capabilities, strategic management, and outputs change significantly during initial internationalization, and INVs develop from small start-ups into fully established companies.

Sotaa vai taistelua terrorismia vastaan? Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin liiton terrorismin vastaisen toiminnan diskurssien analyysi

1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi. Länsimaissa alkoi prosessi, jossa käsitykset uhkamalleista ja -kuvista uudistuivat. Uhkamallit, joissa painopiste oli suurten massa-armeijoiden hyökkäykset ja niiden torjunta, alkoivat vaikuttaa vanhentuneilta. Perinteisen sodan uhan rinnalle nousi uusia, globaaleja uhkia, kuten ympäristökatastrofit, joukkotuhoaseiden leviäminen sekä terrorismi. Syyskuun 11. päivä 2001 terroristi-iskut lisäsivät länsimaiden panostusta terrorismin vastaiseen toimintaan merkittävästi. Yhdysvallat julistivat sodan terrorismia vastaan muiden länsimaiden ja yhteisöjen kuten EU:n ja Naton tuella. Merkittävää on, että Yhdysvaltojen sodanjulistus terrorismia vastaan on aiheuttanut historiallisessa kontekstissa ristiriitoja transatlanttisessa turvallisuusympäristössä. Erityisesti EU on suurimpien jäsenvaltioiden, kuten Ranskan ja Saksan, johdolla vastustanut Yhdysvaltojen toimenpiteitä, kuten Irakin sotaa. EU on nähnyt Yhdysvaltojen toimet kansainvälisten lakien ja erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien periaatteiden vastaisina. Tätä näkemystä on osiltaan tukenut Nato, joka ei ole osallistunut hyökkäyksellisiin operaatioihin, vaan on muodostanut toimintamallin, jossa kriisinhallinnan ja terrorismin vastaisen toiminnan periaatteet sekoittuvat. Tutkimuksessa tuodaan esille Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Natossa vallitsevat diskurssit, jotka ovat määrittämässä osapuolien toimintaa terrorismin vastaisessa toiminnassa. Diskurssien määrittämisen kautta on mahdollista arvioida, millä tavoin Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton terrorismin vastainen politiikka on vaikuttanut transatlanttiseen turvallisuusajatteluun ja -käytäntöihin ja samalla Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton välisiin suhteisiin. Samalla syntyy käsitys siitä, miten toimijat ovat rakentaneet käsityksensä terrorismista uhkana, vaarana tai riskinä ja miten toimijoiden terrorismin vastaisen toiminnan päädiskurssit ovat rakentaneet toimijoiden identiteettejä turvallisuustoimijoina. Näin syntyy käsitys osapuolien tavasta määritellä yksityisiä ja yhteisiä tulkintoja alueelliseen ja kansainväliseen turvallisuusympäristöön vaikuttavista uhista ja pyrkimyksistä vaikuttaa kansainvälisen ja erityisesti transatlanttisen turvallisuusympäristön sääntöihin. Työn tulokset lisäävät ymmärrystä Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisen tavoiteasettelun lähtökohdista sekä toimijoiden päätöksentekoa ohjaavista tekijöistä. Aineistona tutkimuksessa käytetään Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton turvallisuuspoliittisia virallisdokumentteja. Yhdysvaltojen turvallisuusajattelussa painottuu näkemys Yhdysvaltojen erinomaisuudesta ja hegemonisesta asemasta globaalissa turvallisuusympäristössä. Tähän liittyy oleellisesti rakennettu identiteetti maailman johtavana valtiona sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Yhdysvaltojen ”sota terrorismia vastaan”- diskurssi pohjautuu näkemykselle, jonka mukaan Yhdysvallat kykenee ja voi käyttää sotilaallista voimaa omien intressiensä ja kansalaistensa suojaamiseksi maailmanlaajuisesti. Yhdysvallat on luokitellut terrorismin sodankäynniksi Yhdysvaltoja vastaan jolloin Yhdysvallat on legitimoinut ennaltaehkäisevän voimankäytön keinoksi torjua terrorismia minkä tahansa itsenäisen valtion alueella. Terrorismiin on läheisesti sidottu käsitteet joukkotuhoaseiden leviäminen ja käyttö sekä roistovaltioiden muodostama uhka. Näiden kautta Yhdysvallat ovat rakentaneet itselleen identiteetin yleismaailmallisten arvojen, kuten demokratian, vapauden ja oikeuden puolustajana. EU:n ajattelussa painottuu näkemys, jonka mukaan EU on ylikansallinen toimija, joka koordinoi ja mahdollistaa jäsenvaltioiden tehokkaan kokonaistoiminnan. EU ei ole hyväksynyt Yhdysvaltojen näkemystä terrorismista vaan on rakentanut käsitteen, jonka mukaan terrorismi on rikollisuutta. Tämä heijastaa EU:n rakentamaa identiteettiä sekä institutionaalista rakennetta, jonka mukaan sen päätehtävä eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä on vapauden, oikeuden ja turvallisuuden mahdollistaminen. Oman ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssinsa kautta EU on pyrkinyt vahvistamaan omaa identiteettiään sekä alueellisena että kansainvälisenä toimijana. Terrorismin turvallisuudelle muodostaman uhan kautta EU on siis hakenut oikeutuksen omalle kasvaneelle roolilleen turvallisuustoimijana. Naton turvallisuusajattelussa painottuvat jäsenvaltioiden näkemyksistä nousevat elementit. Jäsenvaltioiden keskinäiset suhteet sekä poliittiset ja taloudelliset intressit ovat olleet ratkaisevassa roolissa Naton rakentaessa ”taistelu terrorismia vastaan”- diskurssiaan. Naton uhkakuvatulkintoihin terrorismista ovat vaikuttaneet sen suhde Euroopan unioniin. Nato on ollut ratkaisevassa roolissa transatlanttisten suhteiden säilyvyyden kannalta terrorismin vastaisen toiminnan aikakautena. Merkittävää on, että terrorismin muodostaman uhan kautta Nato on kyennyt rakentamaan itselleen identiteetin kriisinhallintajärjestelmänä, joka on voinut ottaa vastuuta YK:lta. Terrorismi ja sen vastainen toiminta on mahdollistanut Naton olemassaolon ja jatkuvuuden kylmän sodan jälkeisessä globaalissa turvallisuusympäristössä.

Tuulivoimaloiden meluhaitat

Tuulivoiman tuotanto yleistyy nopeasti ja vaikka tuotannosta on monia hyötyjä, myös haittoja löytyy, yksi niistä voimaloista aiheutuva melu. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on aikaisempien kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten avulla kertoa tuulivoimalamelun syntymisestä ja siihen liittyvästä ohjeistuksesta sekä siitä, mikä melussa häiritsee, aiheuttaako se terveyshaittoja ja miten melua ehkäistään. Melu on epämiellyttäväksi koettavaa ääntä, joka voi olla myös kuulolle haitallista. Tuulivoiman tuotannosta syntyvä melu on joko aerodynaamista, mekaanista, matalataajuista tai infraääntä. Melua syntyy turbiinin pyörimisestä sekä sähköosien toiminnasta. Suomessa Ympäristönsuojelulaissa on annettu ohjeistus tuulivoimalamelun mittaami-seen käytettävistä mittalaitteista, niiden sijoittamisesta sekä mittaamisen toteuttamisesta eri olosuhteissa. Myös melun suurimmat sallitut arvot ulkona ja sisällä sekä päivällä, että yöllä on valtioneuvosto määritellyt Suomessa tarkasti. Näitä raja-arvoja melu ei saa ylittää kuin poikkeustapauksissa lyhytaikaisesti. Tuulivoimalamelun aiheuttamia terveyshaittoja on tutkittu laajasti ja joitain johtopäätöksiä on voitu tehdä. Tuulivoiman tuotannosta syntyvä melu voi häiritä unta ja unen laatua sekä vaikeuttaa nukahtamista ja lisätä stressiä. Se, kuinka voimakkaasti henkilö ärsyyntyy tuulivoimalasta, riippuu paljon olosuhteista, hyötyykö henkilö taloudellisesti voimalasta, kuinka paljon henkilö luottaa alueensa virkamiehiin, näkeekö hän voimalan tai asuuko henkilö maaseudulla vai kaupungissa. Jatkotutkimuksia tarvitaan siitä, aiheutuvatko terveyshaitat tuulivoimalamelun synnyttämästä stressistä, vai yhdistetäänkö muusta syystä syntynyt stressi tuulivoimalaan. Lisäksi lisätutkimuksia tarvitaan matalataajuisen ja infraäänen aiheuttamista terveyshaitoista. Melun ehkäisemiseen on monia eri keinoja, joista tärkeimmät ovat oikeanlaisen tuulivoimalatyypin ja tehonsäätötavan valitseminen sekä oikeanlainen rakennustekniikka. Nykyaikaiset tuulivoimalat ovat jo melko hyvin suunniteltuja ennaltaehkäisemään voimalan toiminnasta syntyvää melua.

Pienten yhtiöiden tilintarkastusstandardin arvioitu vaikutus tilintarkastuksen hyötyihin – Standard for Audits of Small Entities, SASE

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on tunnistettu haasteita kansainvälisten tilintarkastusstandardien eli ISA-standardien soveltamisessa pienten yhtiöiden tilintarkastuksiin. ISA-standardien on kritisoitu sisältävän liian yksityiskohtaisia ja jopa epärealistisia vaatimuksia ajatellen pienien yhtiöiden tilintarkastuksia. Pohjoismaisella yhteistyöllä onkin alettu kehittää omaa standardia pienten yhtiöiden tilintarkastuksiin. Niin sanotun SASE-standardin on raportoitu muun muassa korostavan tilintarkastajan ammatillista harkintaa ja keventävän pienten yhtiöiden tilintarkastuksen vaatimuksia. Koska kuitenkin aikaisemmin sääntelyn lisäämisellä on pyritty muun muassa lisääntyneeseen tilintarkastuksen luotettavuuteen, josta myös pienten yhtiöiden on itse tutkittu hyötyvän, on tutkimuksessa haluttu selvittää, miten kehitteillä olevan SASE-standardin arvioidaan vaikuttavan yleisesti pienten yhtiöiden tilintarkastuksella saavutettaviin hyötyihin. Tutkimus on toteutettu toiminta-analyyttisena laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusmetodina on käytetty tilintarkastajien ja yliopiston tutkijatohtorin haastatteluja. Tutkimuksen tulosten mukaan kehitteillä olevan SASE-standardin arvioidaan vaikuttavan pienten yhtiöiden tilintarkastuksen hyötyihin kaksisuuntaisesti. Toisaalta SASE-standardi voi lisätä tilintarkastuksen hyötyjä, koska tilintarkastaja voisi keskittyä tarkastuskohteen kannalta olennaisempiin asioihin, hyödyntää hiljaista tietoaan sekä lisätä vuorovaikutusta yhtiön omistajajohdon kanssa. SASE-standardin ei arvioida muuttavan juurikaan käytännön tilintarkastustyötä ja periaatteessa olennaisuuksiin keskittymisen ja riskien tehokkaamman tunnistamisen tulisi hyödyttää myös tilintarkastuskohteen ulkoisia sidosryhmiä, kuten rahoittajia. Kuitenkin tutkimuksessa nousi esiin SASE-standardin mahdollinen heikko maine. Mikäli SASE-standardia pidettäisiin vähäpätöisempänä tai epäluotettavampana kuin aikaisempaa käytäntöä, luottamus tilintarkastusta ja tarkastuskohdetta kohtaan heikkenisi ja sitä kautta myös tilintarkastuksen hyödyt pienenisivät. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan esittää, että tilintarkastuksen sääntelyn keventämisen vaikutus tilintarkastuksen hyötyihin ei niinkään synny käytännön työn kautta. Tilintarkastuksen hyötyihin pikemminkin vaikuttavat maineeseen, viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvät seikat. Toimivalla vuorovaikutuksella yhtiön omistajajohdon ja tilintarkastajan välillä voidaan tilintarkastuksen hyötyjä korostaa, ja toisaalta taas riittävällä ulkoisiin sidosryhmiin kohdistuvalla tiedottamisella voidaan hyötyjen heikkenemistä ehkäistä. Keskeiseksi seikaksi tutkimuksessa nousee se, että tilintarkastuksen luotettavuuden ja tason säilyminen on pystyttävä todistamaan.

Uusien konsolidointistandardien vaikutus suomalaisten pörssiyhtiöiden konsernitilinpäätöksiin

Vuonna 2011 julkaistun IFRS-konsernitilinpäätöksen laatimista koskevan sääntelyuudistuksen noudattaminen on ollut suomalaisille pörssiyhtiöille pakollista vuoden 2014 alusta alkaen. Tämän konsolidointistandardiuudistuksen seurauksena julkaistiin kolme täysin uutta tilinpäätösstandardia: IFRS 10, IFRS 11 sekä IFRS 12. Näiden standardien julkaisemisen yhteydessä aikaisemmin olemassa olleet standardit IAS 27 ja IAS 28 uudistettiin vastaamaan uusien standardien mukanaan tuomaa sääntelyä. Uudistuksen taustalla on vaikuttanut vahvasti vuonna 2007 alkanut ja koko maailmantaloutta koskettanut finanssikriisi, joka lisäsi merkittävästi yrityksen sidosryhmien tarvetta saada tietoa riskeistä, joille yritykset altistuvat sijoituksissaan toisiin yrityksiin. Tämän lisäksi sääntelyn uudistamiseen on vaikuttanut tarve vähentää konsernitilinpäätöksen laatimiseen liittyviä tulkintakysymyksiä ja siten parantaa konsernitilinpäätösten vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä. Tutkielmassa selvitetään standardiuudistuksen keskeinen sisältö ja pyritään vastaamaan kysymykseen, onko uudistuksella vaikutusta suomalaisten pörssiyhtiöiden konsernitilinpäätöksiin ja millaisia nämä mahdolliset vaikutukset ovat. Tutkielman teoria koostuu tilinpäätösraportoinnin, kansainvälisten tilinpäätösstandardien sekä konserniraportoinnin perusteisiin liittyvistä teorioista ja standardiuudistuksesta aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta uudistuksen keskeiseksi sisällöksi todettiin uusi määräysvallan määrittämismalli, pääomaosuus-menetelmän soveltaminen yhteisyritysten ainoana yhdistelymenetelmänä, uudistettu yhteis-järjestelyjen luokittelu sekä uudet liitetietovaatimukset. Tutkielman empiirisessä osiossa standardiuudistuksen vaikutuksia tutkittiin aineistolla, joka koostui Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden vuoden 2014 konsernitilinpäätöksistä. Tutkimus-menetelmänä aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Sen avulla saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että IFRS 10 ja IFRS 11 -standardien vaikutukset tutkimusaineistossa olivat lähinnä yksittäisiä, mutta hieman yli kolmasosa yrityksistä raportoi IFRS 12 -standardin vaikuttaneen konsernitilinpäätöksen liitetietoihin. Tutkielman johtopäätöksenä todettiin, että konsolidointistandardiuudistus ei lähtökohtaisesti sisällä merkittäviä uudistuksia konsernitilinpäätöksen laatimiseen ja tutkimusaineistosta havaitut vaikutukset olivat siten linjassa tämän sekä aikaisempien tutkimusten kanssa, sillä havaitut muutokset konsernien raportointiin olivat yleisesti melko vähäisiä.

Terrorismin torjuntaan perustuvan verkkovalvonnan suhde yksityiselämän suojaan

Tässä tutkimuksessa käsittelen tiedonhankintalakityöryhmän Suomeen esittämän verkkoliikenteen massavalvonnan suhdetta yksityiselämän ja viestinnän luottamuksellisuuden suojaan. Kansallisen turvallisuuden takaamisen perusteella toteutettava viestiliikenteen laajamittainen viranomaisvalvonta on noussut merkittäväksi keskustelun aiheeksi muuttuneen rikollisuuden ja tekniikan jatkuvasti kiihtyvän kehityksen takia. Taustalla piilee ikuinen konflikti yksilön oikeuksien ja yhteisön turvallisuuden välillä. Arvioinnin kohteeksi olen valinnut PL:n yksityiselämää ja viestinnän luottamuksellisuuden suojaa turvaavan 10 §:n, EU:n perusoikeuskirjan yksityis- ja perhe-elämän suojan 7 artiklan, EIS:n yksityiselämän suojaa turvaavan 8 artiklan sekä yksityiselämää suojaavan YK:n KP-sopimuksen 17 artiklan. Kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi olen arvioinut mahdollista verkkovalvontalainsäädäntöä EUT:n ja EIT:n ratkaisukäytännön sekä YK:n ihmisoikeuskomitean lausuntojen avulla. Suomen perustuslain kannalta selkein konfliktitilanne kansallisen turvallisuuden takaa-miseen tähtäävän verkkovalvonnan osalta lienee se, ettei kansallista turvallisuutta nykymuotoisessa perustuslaissa mainita sallittuna perusteena rajoittaa viestinnän luottamuksellisuuden suojaa. Pelkästään kansalliseen turvallisuuteen perustuvat rajoitukset edellyttäisivät siten PL:n 10 §:n 3 momentin sanamuodon muuttamista. Tämän lisäksi laajamittainen viestiliikenteen viranomaisvalvonta ilman konkreettista rikosepäilyä ei nähdäkseni täyttäisi perusoikeusrajoitukselta edellytettyjä laatukriteereitä. Verkkovalvonnan hyväksyttävyyden kannalta ongelmia vaikuttaisi muodostavan erityisesti perusoikeusrajoituksen suhteellisuus-, välttämättömyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukset.

Formation of the Employer Brand Image

The purpose of this study was to explore the employer brand image and its formation of a Finnish (yet international) service company in B2B sector. In the research qualitative case study method was used to explore the most preferred attributes in employer attraction, the employer brand perceptions towards the case company, and the effectors behind these brand perceptions among the prospective group of employees. The research was conducted through in-depth semistructured interviews among 23-30 undergraduate or graduate business students in Finnish universities close to their graduation. After deriving the attributes of an attractive employer, and exploring their relation to the case company, the employer brand image of the case company was determined and its attractiveness level evaluated. Moreover, the formation of the employer brand image was investigated and its sources detected. The most important factors for the target group in employer attractiveness were found to be company reputation and company culture/work atmosphere. Also career opportunities and international opportunities were seen important. The case company was found to hold a positive, attractive image on company culture and international opportunities, but failing to hold a good reputation as a fair employer. The main and most impactful source of employer brand image was former and current employees - directly or indirectly. Company’s own actions played only small part in employer brand formation as credibility is a critical factor in brand image formation and corporate communication found not to be perceived genuine. Based on the findings, suggestions for further employer branding were made.

Energiaturvallisuus Baltian maissa – Energiajärjestelmien muutos uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään

Pro gradu –tutkielma Energiaturvallisuus Baltian maissa – Energiajärjestelmien muutos uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään käsittelee Viron, Latvian ja Liettuan energiatur-vallisuutta ja maiden energiajärjestelmissä tapahtuneita muutoksia maiden uudelleenit-senäistymisestä nykypäivään. Tutkielma sisältää myös tulevaisuuskatsauksen, jossa arvi-oidaan maiden energiajärjestelmien muutoksia ja energiaturvallisuuden tulevaisuutta alueella. Empiirisen analyysin lisäksi tutkielma tutustuttaa lukijan energiaturvallisuustutkimuksen problematiikkaan muun muassa energiaturvallisuuden tarkan määrittelyn vaikeuden kautta. Kirjallisuuskatsaus perehdyttää lukijan energiaturvallisuustutkimuksen historiaan ja kehitykseen 1900–luvun lopulla ja 2000–luvulla. Tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti tutkijoiden Aleh Cherpin ja Jessica Jewellin laajaa tuotantoa energiaturvallisuustutkimuksen kentällä. Kyseisten tutkijoiden vuonna 2011 julkaisema energiaturvallisuusmalli toimii tutkielman empiirisen analyysin pohjana. Tutkielman aineistossa on hyödynnetty muun muassa kansainvälisten energia-alan orga-nisaatioiden raportteja, yritysten vuosikertomuksia, valtioiden tilastollista dataa sekä uutis- ja sanomalehtilähteitä. Työtä ohjasivat kaksi tutkimuskysymystä: Ensimmäisen tarkoituksena oli selvittää liit-tyivätkö Virossa, Latviassa ja Liettuassa tehdyt energiapoliittiset muutokset energiatur-vallisuuden parantamiseen Cherpin ja Jewellin energiaturvallisuusmalliin verrattaessa. Toiseen tutkimuskysymykseen ansiokas vastaus analysoi pyrittiinkö energiaturvallisuutta parantamaan maissa ensisijaisesti geopoliittisista syistä, vai ottivatko Baltian maat ener-giapoliittisissa päätöksissään myös tekniset ja taloudelliset energiaturvallisuuskysymyk-set huomioon. Analyysista voitiin johtaa seuraavanlaiset päätelmät: Kunkin Baltian maan energiapoliit-tiset päätökset toimivat pitkälti myös energiaturvallisuuden parantamisen kannalta siinä määrin, miten energiaturvallisuuden parantaminen voidaan Cherpin ja Jewellin mallin mukaan määritellä. Etenkin liittyminen Euroopan unioniin näytti lisäävän maiden ener-giaturvallisuutta. Energiaturvallisuutta on parannettu maissa kokonaisvaltaisesti, eikä geopolitiikka ole ollut yliedustettuna turvallisuusratkaisuissa.

Energiaturvallisuus Baltian maissa - Energiajärjestelmien muutos uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään

Pro gradu –tutkielma Energiaturvallisuus Baltian maissa – Energiajärjestelmien muutos uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään käsittelee Viron, Latvian ja Liettuan energia-turvallisuutta ja maiden energiajärjestelmissä tapahtuneita muutoksia maiden uudelleenitsenäistymisestä nykypäivään. Tutkielma sisältää myös tulevaisuuskatsauksen, jossa arvioidaan maiden energiajärjestelmien muutoksia ja energiaturvallisuuden tulevaisuutta alueella. Empiirisen analyysin lisäksi tutkielma tutustuttaa lukijan energiaturvallisuustutkimuksen problematiikkaan muun muassa energiaturvallisuuden tarkan määrittelyn vaikeuden kautta. Kirjallisuuskatsaus perehdyttää lukijan energiaturvallisuustutkimuksen historiaan ja kehitykseen 1900–luvun lopulla ja 2000–luvulla. Tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti tutkijoiden Aleh Cherpin ja Jessica Jewellin laajaa tuotantoa energiaturvallisuustutkimuksen kentällä. Kyseisten tutkijoiden vuonna 2011 julkaisema energiaturvallisuusmalli toimii tutkielman empiirisen analyysin pohjana. Tutkielman aineistossa on hyödynnetty muun muassa kansainvälisten energia-alan organisaatioiden raportteja, yritysten vuosikertomuksia, valtioiden tilastollista dataa sekä uutis- ja sanomalehtilähteitä. Työtä ohjasivat kaksi tutkimuskysymystä: Ensimmäisen tarkoituksena oli selvittää liittyivätkö Virossa, Latviassa ja Liettuassa tehdyt energiapoliittiset muutokset energiaturvallisuuden parantamiseen Cherpin ja Jewellin energiaturvallisuusmalliin verrattaessa. Toiseen tutkimuskysymykseen ansiokas vastaus analysoi pyrittiinkö energiaturvallisuutta parantamaan maissa ensisijaisesti geopoliittisista syistä, vai ottivatko Baltian maat energiapoliittisissa päätöksissään myös tekniset ja taloudelliset energiaturvallisuusky-symykset huomioon. Analyysista voitiin johtaa seuraavanlaiset päätelmät: Kunkin Baltian maan energiapoliittiset päätökset toimivat pitkälti myös energiaturvallisuuden parantamisen kannalta siinä määrin, miten energiaturvallisuuden parantaminen voidaan Cherpin ja Jewellin mallin mukaan määritellä. Etenkin liittyminen Euroopan unioniin näytti lisäävän maiden energiaturvallisuutta. Energiaturvallisuutta on parannettu maissa kokonaisvaltaisesti, eikä geopolitiikka ole ollut yliedustettuna turvallisuusratkaisuissa.