Onnistunut organisaatiomuutos henkilöstöresurssin näkökulmasta : tapaustutkimus Raja- ja merivartiokoulun toimintojen keskittämisestä

Vuosina 2012-1014 Rajavartiolaitoksen toteuttama talouden sopeuttamisohjelma aiheutti huomattavia muutoksia Raja- ja merivartiokoulun toiminnassa. Koululle annettiin tehtäväksi parantaa oman toimintansa kustannustehokkuutta noin 2 miljoonalla eurolla. Ratkaisuna koulu päätti kokonaan sulkea Espoossa sijaitsevan koulutuskeskuksen ja keskittää siellä olleet palvelut pääosin Imatralla sijaitsevan koulutuskeskuksen yhteyteen. Lisäksi Espoossa toiminut merellinen koulutus sijoitettiin Porkkalan merivartioasemalle. Muutoksen myötä myös organisaatiota uudistettiin ja sen toimintoja yhdistettiin. Esimerkiksi korkeakouluosasto ja kurssiosasto yhdistettiin yhdeksi osastoksi. Kokonaisratkaisussa päästiin alustavien laskelmien mukaan asetettuun kustannussäästötavoitteeseen. Tässä työssä keskityttiin tapaustutkimuksen keinoin tarkastelemaan toteutuneen muutosjohtamisen onnistumista syvällisemmin henkilöstön näkökulmasta. Muutos aiheutti erityisesti Espoossa työskennelleelle henkilöstölle huomattavaa henkistä ahdistusta ja pettymyksen tunteita. Prosessi koettiin liian tiukasti ylhäältä johdetuksi, eikä henkilöstö kokenut oman äänensä päässeen kuuluviin ratkaisua päätettäessä. Osa henkilöistä irtisanoutui muutoksen seurauksena ja osa siirtyi muihin tehtäviin Rajavartiolaitoksen sisällä. Tutkimustulosten perusteella, haasteeksi muodostuivat jäykkä organisaatiorakenne ja vahva sotilasjohtamisen kulttuuri, joka ei edesauttanut vuorovaikutteisen ja avoimen ilmapiirin syntymistä vaikeassa muutostilanteessa. Muutoksen suunnittelusta vastannut johtoryhmä ei onnistunut saavuttamaan yhteistä muutosvisiota, joka puolestaan aiheutti ongelmia muutoksen viestinnässä ja henkilöstön sitouttamisessa. Alussa toteutettu vaihtoehtojen kartoittaminen koettiin henkilöstön mielestä merkityksettömäksi lopputuloksen kannalta, sillä toteutettu muutosprosessi antoi heille sen vaikutelman, että asiat olivat jo etukäteen päätetty ylemmällä tasolla. Viestintää pyrittiin prosessin aikana lisäämään, mutta se koettiin henkilöstön mielestä lähinnä yksisuuntaisena, eikä kunnollista dialogia päässyt syntymään. Yllämainitut epäkohdat toteutetussa muutosprosessissa heikensivät työilmapiiriä sekä henkilöstön luottamusta työnantajaa kohtaan. Tämän tutkimuksen keskiössä on itse muutosprosessi ja se miten vaikeassa tilanteessa olisi voitu muutoksen aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia hallinnoida suunnitellummin. Työn viitekehyksenä käytettiin olemassa olevaa, professori John P. Kotterin kehittämää kahdeksanportaista muutosjohtamisen mallia. Sitä hyödynnettiin sekä kyselylomakkeen laadinnassa että tulosten analysoinnissa. Pääaineisto muodostui henkilöstölle lähetetystä kyselystä, mutta sen lisäksi tutkimukseen on haastateltu neljää johtoryhmässä työskennellyttä henkilöä. Tämän lisäksi on perehdytty kattavasti muutokseen liittyvään asiakirja-aineistoon. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan yleisesti organisaatiomuutoksia sekä niiden johtamista. Lähtökohta työn tekemiselle liittyy siihen oletukseen, että vaikea taloustilanne tulee jatkossakin pakottamaan Rajavartiolaitosta toteuttamaan haastavia muutoksia omien toimintaedellytyksiensä varmistamiseksi. Muutokset ovat organisaatiolle aina hankalia ja aikaisempi organisaatioon sidottu tutkimus aiheesta on ollut vähäistä. Tavoitteena on, että perehtymällä syvällisemmin jo toteutettuun muutokseen, voidaan omaa johtamistoimintaa pyrkiä kehittämään.

Sanelua vai vuorovaikutusta? - Soteva, Karelia ja Porin Konepajan sotakorvaustuotanto 1944–1952

Tämän tutkimuksen aiheena on yksittäisen metalliteollisuusyrityksen asema sotakorvaustuotannossa sekä kanssakäyminen Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan (Soteva) ja Neuvostoliiton sotakorvauksista vastaavan valtuuston eli ”Karelian” kanssa. Sotevalla oli asetuksin määrätty valta sotakorvausten järjestämisessä ja tarvittaessa valtuudet puuttua teollisuuslaitosten tuotantoon sekä yrityssalaisuuksiksi katsottaviin seikkoihin.Karelian mittavat oikeudet nojautuivat puolestaan rauhansopimukseen. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, kuinka paljon yritys sai päättää sotakorvaustuotannostaan ja mitkä seikat siihen vaikuttivat. Esimerkkinä toimii Rosenlew-yhtiöön kuulunut Porin Konepaja Oy. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa päälähteenä on käytetty Porin Konepajan sekä Sotevan välistä laajaa kirjeenvaihtoa ja yrityksen vuosikertomuksia sekä Lars Holmströmin Porin Konepajalle sijoittuvaa yrityksen sotakorvaustuotantoa käsittelevää muistelmateosta. Lähteitä lähestytään laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sotakorvausurakasta suoriutuminen edellytti toimijoiden välistä luottamusta sekä yhteistyötä. Sotevalla oli vaikeuksia teollisuuskentän kapasiteetin tuntemisessa ja tuotantoa pyrittiin sijoittamaan suurempiin yrityksiin, joihin se myös luotti. Suuremmille yrityksille annettiin myös verrattain tasavertainen neuvotteluasema tuotantoon liittyvissä kysymyksissä. Myös valmistettavalla tuotteella oli vaikutusta. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin myös Sotevan ja teollisuuslaitosten yhteistyöhön, johon vaikutti esimerkiksi se, että teollisuuskenttä piti ideologisesti kiinni normaalin kaupankäynnin periaatteista, joita ei voitu valtion näkökulmasta sotakorvauksissa soveltaa. Sotevan kankea byrokratia sekä hinnoittelu koettiin ongelmallisiksi. Kanssakäymiseen vaikutti merkittävästi myös Neuvostoliiton vastaanottajataho Karelia, jolla oli myös omat valtuutensa ja agendansa puuttua teollisuuslaitosten toimintaan. Erittäin tiukka laadunvalvonta on melko usein yleistetty poliittiseksi painostuskeinoksi, mutta ainakin Porin Konepajan tapauksessa kyseessä oli eri tavoitteet. Tutkimuksessa avataan myös tuotantolaitoksen keinoja vaikuttaa vastaanottajatahoon ja keskinäiseen luottamukseen. Viime vuosikymmeninä on purettu sotakorvausten myyttiä, eli aikanaan poliittisesti värittynyttä uskomusta siitä, että sotakorvaukset loivat Suomen metalliteollisuuden.Tässä tutkimuksessa sivutaan myös yksittäisen yrityksen hyötynäkökulmaa käsittelemällä sotakorvausten ja Sotevan avulla saavutettuja etuja. Sodanjälkeisessä tilanteessatärkeyslistalla ensisijaiseen sotakorvaustuotantoon osallistuminen voidaan katsoa hyödyttäneen yrityksiä. Tuotannon kehittäminen ei olisi ollut mahdollista ilman Sotevanmyöntämiä hankintalisenssejä ja luottoa. Samanaikaisesti Soteva tarvitsi motivoituneitayrityksiä sotakorvauksista suoriutumiseen, mikä osittain hillitsi suoranaisten mahtikäs kyjen antamista.

”Tää on vaa niinku hauska koulu, mä viihdyn tääl” Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulukokemukset alakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulukokemuksia maahanmuuttajataustaisilla oppilailla oli ollut alakoulussa. Tutkimuskysymykset olivat ”Millaisia koulukokemuksia maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on alakoulusta?” ja ”Millaisia ongelma maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on alakoulussa?” Tutkimuksen kohteena olivat 5.-6.-luokkalaiset maahanmuuttajaoppilaat. Tutkimus toteutettiin yhdessä varsinaissuomalaisessa alakoulussa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää maahanmuuttajataustaista oppilasta, joista viisi oli tyttöjä ja neljä poikia. Aineisto analysoitiin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmällä. Tutkimukseen osallistuneilla maahanmuuttajataustaisilla oppilailla oli ollut pääasiassa positiivisia koulukokemuksia kyseisestä alakoulusta. He kaikki viihtyivät koulussa kivojen opettajien ja koulukavereiden vuoksi. Oppilaat kokivat, että koulussa oli haastatteluhetkellä kaikki hyvin. Koulussa ilmentyneet ongelmat liittyivät sosiaalisiin suhteisiin (kiusaaminen) sekä oppilaan oman huonon käytöksen seurauksiin. Oppilaat olivat saaneet aina apua ongelmatilanteisiin ja riitatilanteet oli ratkaistu koulun toimesta.

"Our aim is to challenge this conventional wisdom". Luokkatutkimuksen keskusteluja Sosiologia-lehdessä ja British Journal of Sociologyssa 1970–2010

Tutkielmani aiheena on sosiologisen luokkatutkimuksen erot ja vaiheet Suomessa ja Iso-Britanniassa neljän vuosikymmenen aikana. Keskeinen tutkimuskysymykseni on, minkälaisia muutoksia suomalaisessa ja brittiläisessä luokkatutkimuskeskustelussa on tapahtunut vuosina 1970–2010, ja miten maiden sisäiset painotukset sosiologisessa luokkatutkimuksessa eroavat toisistaan. Empiirinen tutkimusaineisto koostuu suomalaisen Sosiologian ja brittiläisen British Journal of Sociologyn vuosina 1970–2010 julkaistuista luokkatutkimusartikkeleista. Tarkastelen aineistoani ja sen diskursseja luokasta Foucault'n tiedonarkeologista tutkimusotetta soveltaen. Historian keskeisyys kyseisessä lähestymistavassa sopii tämän tutkimuksen historialliseen tutkimusasetelmaan. Tiedonarkeologinen näkökulma erottuu diskurssianalyysin perinteistä siten, että se ei ole kiinnostunut esimerkiksi kirjoittajien positioinnista erilaisiin valta-asemiin, vaan teksteistä sekä niiden suhteista toisiinsa ja historialliseen tekstien jatkumoon. Haasteelliseksi tutkimukselle osoittautui mm. luokkatutkimuksen rajaaminen foucault'laisittain niin, että saataisiin tutkittavien diskurssien kokonaisuus ja suhteet esiin mahdollisimman hyvin. Diskurssien muutosten ohella olen myös tarkastellut luokkatutkimuksen artikkelimäärien prosentuaalista osuutta kaikista tutkimusartikkeleista vuosittain. Tuloksissa näkyy joitakin eroja maiden välillä, mutta osaksi myös samankaltaisia kehityskulkuja. Muutoksia näkyy esimerkiksi keskustelujen luokkateoreettisissa painotuksissa ja puheessa luokan selitysvoimasta.

Poikkeustila uuskolonialismin välineenä. (Post-)foucault’lainen valta-analyysi Yhdysvaltain tuottamista poikkeustiloista 9/11 jälkeisenä aikana.

Tutkielmassa käsitellään Yhdysvaltain 9/11 jälkeistä ulkopolitiikkaa Giorgio Agambenin esittelemän poikkeustilan käsitteen valossa. Pyrkimys on tarkastella sitä, millä tavalla Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa uuskolonialismissaan sekä terrorisminvastaisessa sodassaan. Lisäksi uuskolonialismin oikeuttamisessa käytetyt poikkeustilan maantieteelliset mielikuvat ovat kiinnostuksen kohteena. Näiden tavoitteiden tukena käsitellään uuskolonialismissa käytettyjä vallan ja hallinnan muotoja. Michel Foucault’n valtakäsitys toimii Agambenin valtakäsityksen parina, sitä täydentäen ja kyseenalaistaen. Aineistoa on lähestytty Agambenin ja Foucault’n tuotannon pohjalta luodun valta-analyysin keinoin. Tukena on käytetty Peter Milleriin ja Nikolas Roseen sekä Mitchell Deaniin pohjaavaa hallintamentaliteetin teoriaa. Tutkielman kolmitasoisessa lähestymistavassa metatasona on Yhdysvaltain harjoittama uuskolonialismi, makrotasona terrorisminvastainen sota ja mikrotasona konkreettinen leiriesimerkki, Guántanamo Bay. Aineistona on käytetty Kansakunnan tila -puheita, Yhdysvaltain hallintoelinten virallisia dokumentteja sekä YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raportteja ja kannanottoja. Analyysin tuloksena väitetään, että Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa hallinnan teknologiana ensisijaisesti normalisoidakseen poikkeuksellisia yksilöitä. Poikkeustilan avulla pyritään hallitsemaan uusliberalistiselle hallinnalle ominaisia määritelmiä pakenevaa modernia yhteiskuntaa. Keskeisenä hallintamentaliteetin rationaliteettina eli päämääränä nousee esiin rauhaisa ja vakaa, Yhdysvaltain arvot omaksunut maailma. Päämäärän tavoittelemisessa hyödynnetään poikkeustilan lisäksi erilaisia biovallan ja suvereenin vallan mekanismeja. Thanatovaltaa, kuoleman valtaa, hyödynnetään erityisesti leireillä. Poikkeuksellisia subjekteja normalisoidaan kurinpidollisin menetelmin, ja subjekteja tuotetaan keskeisesti desubjektivaation mekanismein. Tiedon ja vallan välinen dialektiikka on keskeinen väline hallinnassa. Poikkeustila on virtuaalinen hallinnan teknologia, joka voi materialisoituessaan tuottaa leirin minne tahansa, milloin tahansa. Poikkeustilaan liitettävät maantieteelliset mielikuvat suosivat mielikuvia vaarallisesta, vaikeasti paikannettavasta, poikkeuksellisesta vihollisesta. Näin suvereeni varaa mahdollisuuden lokalisoida vihollisen – ja poikkeustilan – maantieteellisesti minne tahansa, tarpeidensa mukaan.

Jokainen on oma yrittäjänsä. Identiteetti, talous ja yhteiskunta Image-lehdessä vuosina 1990–1993

Tutkielman aiheena ovat lausumat identiteetistä, taloudesta ja yhteiskunnasta aikakauslehti Imagessa vuosina 1990–1993. Tutkielman alkuperäislähteinä on käytetty Imagen artikkeleita, joita tarkastellaan 1990-luvun alun Suomen yhteiskunnallisen murroksen kontekstia vasten. Tälle aikakaudelle keskeisiä tekijöitä olivat syvä lama, Neuvostoliiton romahdus sekä EU-jäsenyyshanke. Tutkielma käsittelee yhteiskunnallisen murroksen kuvaamista sekä lehden tekijöiden ihanteita ja argumentaatiota vertailevan diskurssianalyysin keinoin. Työssä lausumia käsitellään temaattisesti liittäen ne esimerkiksi sukupolvikapinan, globalisaation ja kilpailutalouden puheavaruuksiin. Vuonna 1985 perustettu Image haki 1990-luvun alkupuolella paikkaansa julkaisuna. Vapaaehtoisvoimin toimitetusta kulttuurialbumista alettiin muovata kaupallista aikakauslehteä, joka tähtäsi kunnianhimoiseen yhteiskunnalliseen journalismiin. Tekijät halusivat haastaa vakiintuneen suomalaisen identiteetin ja korostaa kaupunkilaisen kulutuskulttuurin ja luovan työn merkitystä syvän taloustaantuman keskellä. Tutkielmassa esitettyjen tulosten mukaan Imagen 1990-luvun alun retoriikassa keskeistä oli Suomen liberalisoiminen. Yksilöllisempää, moniäänisempää ja kriittisempää kansalaisuutta ajettiin voimakkaasti samalla, kun Suomi haluttiin sitoa länsieurooppalaiseen viitekehykseen. Johtajavaltaiseksi koettua suomalaisuutta, korporatiivista kulttuuria ja suurten ikäluokkien valta-asemaa kritisoitiin lehdessä runsaasti. Tilalle haluttiin tuoda kosmopoliittinen identiteetti, joka kiinnittyisi etenkin luovaan työhön ja kaupunkilaiseen kulutuskulttuuriin. Image kiinnittyy tarkasteluajankohtansa kontekstissa laajempiin yhteiskunnallisiin puheavaruuksiin, joissa vaaditaan markkinalähtöisempää ja vapaampaa Suomea. Tutkielman keskiöön nouseekin lehden yhteiskunnan ja identiteetin liberalisointia sekä suomalaisen identiteetin uudistamista vaativa retoriikka, jonka yhteydet 2010- luvun talousvetoiseen yhteiskunnalliseen puheeseen ovat selkeät. 1990-luvun alussa esitettyjen puheenvuorojen tarkastelu auttaa siis ymmärtämään myös myöhempää yhteiskunnallista keskustelua.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tapaus: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry

Hyväntekeväisyysorganisaatiot tarvitsevat toimintansa rahoittamiseen lahjoittajia. Yksityishenkilöiden lahjoittamiskäyttäytymisen ymmärtäminen ja tunteminen on tärkeää, ja auttaa hyväntekeväisyysorganisaatioita markkinointitoimenpiteiden ja varainhankinnan suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hyväntekeväisyyteen lahjoittavien lahjoittamiskäyttäytymistä sekä arvojen ja sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutusta siihen. Tarkempi tutkimuskysymys on: miten lahjoittajan arvot ja sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuskysymys sisältää kolme osa-ongelmaa: 1) Miten lahjoittamiskäyttäytymistä voidaan kuvata? 2) Miten lahjoittajan arvot vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? 3) Miten lahjoittajan sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuksen tapausorganisaationa on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sargeantin lahjoittajien käyttäytymisen mallista (1999) ja Schwartzin arvoteoriasta (1992) sekä aiemmasta tutkimuksesta lahjoittamiskäyttäytymisestä, arvoista ja sosio-demografisista ominaisuuksista. Teoriaosan lopuksi esitellään tutkimusmalli. Tutkimuksessa selitettävänä tekijänä on lahjoittamiskäyttäytyminen, joka määriteltiin neljän dimension mukaan: lahjoituskohde, lahjoitettu määrä, lahjoittamistiheys ja lahjoittamistapa. Selittävinä tekijöinä tarkastellaan Schwartzin arvoteorian mukaisia 56 yksittäistä arvoa, jotka tiivistyvät tässä tutkimuksessa yhdeksäksi arvoulottuvuudeksi: Itseohjautuvuus, virikkeisyys, mielihyvä, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus/perinteet, hyväntahtoisuus ja universalismi. Lisäksi selittävinä tekijöinä tarkastellaan sosio-demografisista ominaisuuksista sukupuolta, ikää, tuloja ja koulutusta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kvantitatiiviseen tutkimukseen. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka oli esillä Kansanlähetyksen verkkosivuilla: suuressamukana.fi ja sekl.fi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen muun muassa ristiintaulukointia, khiin neliö –testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulosten mukaan lahjoittajan arvomaailmalla oli vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen. Lahjoittajien tärkeimpinä pitämät arvoulottuvuudet olivat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus/perinteet. Vähiten tärkeänä pidettiin valtaa ja mielihyvää. Eri kohteisiin lahjoittavien, eri määrän lahjoittavien ja eri tiheydellä lahjoittavien kesken oli eroja kahden tai kolmen arvoulottuvuuden suhteen. Sosio-demografisista tekijöistä sukupuolella ja koulutuksella ei ollut vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen, mutta iällä ja tuloilla oli

Rehtoreiden näkemyksiä asiantuntijuudesta ja muodollisen kelpoisuuden merkityksestä luokanopettajan ammatissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa alakoulujen rehtoreiden näkemyksiä luokan-opettajan asiantuntijuudesta ja muodollisen kelpoisuuden merkityksestä. Tarkoituksena oli saada ensinnäkin käsitystä elementeistä, joista luokanopettajan asiantuntijuuden voi-daan katsoa rakentuvan. Asiantuntijuuden osana omaan tarkasteluunsa nostettiin koulu-tus, joka nähtiin tärkeäksi tekijäksi jo pelkästään siitä syystä, että se on ainoa tie hankkia muodollinen kelpoisuus luokanopettajan ammattiin. Tutkimuksessa kartoitettiin lisäksi, miten luokanopettajan työtä ja asiantuntijuuden toteutumista seurataan käytännössä ja mitkä asiat näyttäytyvät kehittämisen alueita luokanopettajan asiantuntijuudessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin kahdeksaa alakoulun rehtoria neljällä eri paikkakunnalla Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Alakoulujen rehtoreiden valikoituminen tutkimushenkilöiksi perustui heidän luokanopettajan koulu-tustaustaansa sekä heidän asemaansa alakoulussa toimivien luokanopettajien esimiehinä. Näillä perusteilla rehtoreiden arvioitiin kykenevän moniulotteiseen ja perusteltuun luokanopettajan asiantuntijuuden arviointiin. Tulosten laajin kokonaisuus muodostui luokanopettajan asiantuntijuuden elementeistä, joista muodostettiin neljä yläluokkaa. Niiden puitteissa asiantuntijuutta tarkasteltiin op-pilas−opettaja-suhteessa, kollegiaalisina taitoina, jaetun ja uuden tiedon rakentamisena sekä persoonan merkityksen korostumisena. Siinä missä asiantuntijuuden oppi-las−opettaja-suhteessa katsottiin edustavan varsin perinteisellä tavalla opettajan asian-tuntijuutta, nähtiin kollegiaalisen toiminnan ja sen myötä rakentuvan jaetun ja uutta tie-toa luovan asiantuntijuuden edustavan osaltaan kehittymässä ja kehitettävänä olevaa luokanopettajan asiantuntijuutta. Kollegiaalisiin valmiuksiin liittyen erityisesti opetuk-sellinen yhteistyö ja sen kehittäminen vaikuttivat olevan ajankohtaisia koulussa. Muo-dollisen kelpoisuuden merkityksen tarkastelussa voitiin puolestaan erottaa luokanopetta-jan, työyhteisön, oppilaan ja arvostuksen näkökulmat. Kelpoisuustarkastelun yhteydessä ristiriitaa nähtiin siinä, että rehtorit esittivät poikkeuksetta kannattavansa luokanopetta-jan koulutuksen pitämistä ylempänä korkeakoulututkintona, mutta toisaalta luokanopet-tajan työtä katsottiin voitavan tehdä menestyksekkäästi ilman koulutuksen tuottamaa muodollista kelpoisuutta. Kartoitettaessa kehittämisen alueita luokanopettajan asiantun-tijuudessa nousi selvimmin esiin erityispedagoginen osaaminen. Parantamista kaipaavan osaamisen tunnistamisen voi katsoa antavan koulutuksen järjestäjille hyödyllistä tietoa koulutuksen suunnittelua varten. Luokanopettajan asiantuntijuuden tarkastelu erityispe-dagogisen osaamisen näkökulmasta voidaan tämän tutkimuksen perusteella nähdä myös kiinnostavana jatkotutkimuksen aiheena.

Sisältömarkkinoinnin johtaminen - Tapaustutkimus ravintola Olon ja ravintola Emon sisältömarkkinoinnista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa ymmärrystä siitä, miten sisältömarkkinointia, eli vetovoimaista markkinointia johdetaan. Tutkimuksessa pyrittiin myös vastaamaan kysymyksiin, kuten miten muodostetaan merkityksellinen sisältömarkkinointistrategia sekä mikä on sisältömarkkinoinnin ja perinteisen markkinoinnin suhde. Sisältömarkkinoinnin tutkiminen koettiin arvokkaaksi sekä ajankohtaiseksi aiheeksi, sillä sisältöön painotettu markkinointi on markkinoinnin osa-alue, joka on suhteellisen tuore, ja näin ollen käsitys siitä, mitä sisältömarkkinointi on, vakiinnuttaa vielä asemaansa. Tutkielma koostui teoriaosuudesta sekä empiriaosuudesta. Teoriaosuudessa luotiin käsitys siitä, miten tehokas sisältömarkkinointistrategia luodaan, sekä miten jatkuvaa, laadukasta sisältöä johdetaan. Teorian perusteella johdettiin viitekehys, jonka jälkeen toteutettiin sisältömarkkinointia koskeva empiirinen tutkimus. Tutkimuksessa suoritettiin tapaustutkimus, joka käsitteli kahden helsinkiläisen luksusravintolan sisältömarkkinointia. Tapaustutkimusta varten suoritettiin kolme teemahaastattelua sekä hyödynnettiin sekundääriaineistoa. Tavoitteena oli tuottaa yksityiskohtaista tietoa ravintoloiden sisältömarkkinoinnista. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että sisältömarkkinointi on hyvin laajaa taustatyötä vaativaa markkinointia, jonka lopputulos ei parhaimmillaan vaikuta kaupalliselta markkinoinnilta. Tutkimuksessa luotiin sisältömarkkinoinnille kolmivaiheinen malli, jonka avulla luodaan laadukas sisältömarkkinointistrategia. Teoriaan pohjautuen vaiheiksi määriteltiin kartoitus, analyysit ja prosessit. Ollakseen laadukasta, sisältöstrategian tulee sisältää vaiheiden lisäksi neljä elementtiä: tavoitteellisuus, mitattavuus, relevanttius ja jaettavuus. Sisältömarkkinoinnin luominen on näin ollen melko vaivaa vievää ja mekaanista, mutta lopputuloksen tulee vaikuttaa hyvin vaivattomalta. Tutkimuksen perusteella nykypäivänä sisältömarkkinoinnin uskotaan kasvattavan asemaansa markkinoinnin alalla, sillä digitalisaation myötä kuluttajalla on valta valita mitä sisältöä ja markkinointia kuluttaa.

Wood density of trees in black water floodplains of Rio Jaú National Park, Amazonia, Brazil

The Jaú National Park is the largest protected forested area in the world. The Vitória Amazônica Foundation is working towards understanding its ecosystem, to which this paper contributes. Wood density was analysed in 27 common tree species growing in the blackwater flood-plains of the Rio Jaú, an affluent of the Rio Negro (Amazonia, Brazil). Wood was sampled with an increment borer. Mean wood density of the analysed species ranged from 0.35 to 0.87 g cm-3. The mean of all sampled species was 0.67 g cm-3 (st. dev. 0.13). Lowest density was found for Hevea spruceana with 0.32 g cm-3 and highest for Crudia amazonica with 0.9 g cm-3.

Estudo antropométrico da população infantil da calha do Rio Negro, Amazonas, Brasil. III - parque nacional do Jaú

Foi realizado no Parque Nacional do Jaú (1999) estudo transversal, onde avaliou-se o estado nutricional de 49 pré-escolares e 130 escolares, adotando-se os critérios propostos pela OMS (1986). Segundo estes critérios, 23,9% dos pré-escolares e 9,4% dos escolares apresentavam inadequação no indicador "altura/idade" (desnutrição crônica). A inadequação no indicador "peso/altura" (desnutrição aguda) foi constatada em apenas 2,2% dos pré-escolares e 1,6% dos escolares. Estes resultados evidenciam as precárias condições de saúde e nutrição da referida população.

Dinastíneos (Coleoptera, Scarabaeidae, Dynastinae) do parque nacional do Jaú, Amazonas, Brasil

Besouros dinastíneos foram coletados no Parque Nacional do Jaú, Estado do Amazonas, entre julho de 1993 a junho 1996, em dias de Lua minguante e nova, em 5 localidades diferentes, abrangendo principalmente a região dos baixos cursos dos rios Jaú, Carabinani e Unini. Utilizou-se para as coletas luz mista de mercúrio de 250 W e duas lâmpadas ultra-violeta, black-light (BL) e black-light blue (BLB), sobre um lençol branco em períodos diários de 12 horas consecutivas. Foram identificadas 34 espécies de 14 gêneros, sendo as espécies da tribo Cyclocephalini as mais representadas (19 espécies), seguidas por Oryetini (6 spp.), Phileurini (4 spp.), Pentodontini (3 spp.) e Dynastini com 2 espécies.

Esfingofauna (Lepidoptera: Sphingidae) do Parque Nacional do Jaú e arredores, Amazonas, Brasil

A fauna de esfingídeos (Lepidoptera, Sphingidae) foi estudada no Parque Nacional do Jaú e arredores, Amazonas, Brasil, durante o período de julho de 1993 a junho de 1996. O método empregado para as coletas foi luz mista de mercúrio e luz negra UV montadas sobre um lençol branco em períodos de 12 horas consecutivas. Foram coletados 2362 espécimes de 25 gêneros e 79 espécies, com a predominância de espécies das tribos Dilophonotini (45 espécies), seguida por Sphingini (13 spp.), Macroglossini (8 spp.), Philampelini (7 spp.) e Ambulycini (6 spp.). Os dados são comparados a outras áreas da Amazônia brasileira: Município de Itacoatiara (AM), Ilha de Maracá e Pacaraima (RR). Apresenta-se uma lista das espécies de esfingídeos incluindo 16 registros novos para o Estado do Amazonas e igualmente para todas as localidades em que foram coletadas.