Poikkeustila uuskolonialismin välineenä. (Post-)foucault’lainen valta-analyysi Yhdysvaltain tuottamista poikkeustiloista 9/11 jälkeisenä aikana.

Tutkielmassa käsitellään Yhdysvaltain 9/11 jälkeistä ulkopolitiikkaa Giorgio Agambenin esittelemän poikkeustilan käsitteen valossa. Pyrkimys on tarkastella sitä, millä tavalla Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa uuskolonialismissaan sekä terrorisminvastaisessa sodassaan. Lisäksi uuskolonialismin oikeuttamisessa käytetyt poikkeustilan maantieteelliset mielikuvat ovat kiinnostuksen kohteena. Näiden tavoitteiden tukena käsitellään uuskolonialismissa käytettyjä vallan ja hallinnan muotoja. Michel Foucault’n valtakäsitys toimii Agambenin valtakäsityksen parina, sitä täydentäen ja kyseenalaistaen. Aineistoa on lähestytty Agambenin ja Foucault’n tuotannon pohjalta luodun valta-analyysin keinoin. Tukena on käytetty Peter Milleriin ja Nikolas Roseen sekä Mitchell Deaniin pohjaavaa hallintamentaliteetin teoriaa. Tutkielman kolmitasoisessa lähestymistavassa metatasona on Yhdysvaltain harjoittama uuskolonialismi, makrotasona terrorisminvastainen sota ja mikrotasona konkreettinen leiriesimerkki, Guántanamo Bay. Aineistona on käytetty Kansakunnan tila -puheita, Yhdysvaltain hallintoelinten virallisia dokumentteja sekä YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raportteja ja kannanottoja. Analyysin tuloksena väitetään, että Yhdysvallat käyttää poikkeustilaa hallinnan teknologiana ensisijaisesti normalisoidakseen poikkeuksellisia yksilöitä. Poikkeustilan avulla pyritään hallitsemaan uusliberalistiselle hallinnalle ominaisia määritelmiä pakenevaa modernia yhteiskuntaa. Keskeisenä hallintamentaliteetin rationaliteettina eli päämääränä nousee esiin rauhaisa ja vakaa, Yhdysvaltain arvot omaksunut maailma. Päämäärän tavoittelemisessa hyödynnetään poikkeustilan lisäksi erilaisia biovallan ja suvereenin vallan mekanismeja. Thanatovaltaa, kuoleman valtaa, hyödynnetään erityisesti leireillä. Poikkeuksellisia subjekteja normalisoidaan kurinpidollisin menetelmin, ja subjekteja tuotetaan keskeisesti desubjektivaation mekanismein. Tiedon ja vallan välinen dialektiikka on keskeinen väline hallinnassa. Poikkeustila on virtuaalinen hallinnan teknologia, joka voi materialisoituessaan tuottaa leirin minne tahansa, milloin tahansa. Poikkeustilaan liitettävät maantieteelliset mielikuvat suosivat mielikuvia vaarallisesta, vaikeasti paikannettavasta, poikkeuksellisesta vihollisesta. Näin suvereeni varaa mahdollisuuden lokalisoida vihollisen – ja poikkeustilan – maantieteellisesti minne tahansa, tarpeidensa mukaan.