Bacillus cereus spores and cereulide in food-borne illness

B. cereus is a gram-positive bacterium that possesses two different forms of life:the large, rod-shaped cells (ca. 0.002 mm by 0.004 mm) that are able to propagate and the small (0.001 mm), oval shaped spores. The spores can survive in almost any environment for up to centuries without nourishment or water. They are insensitive towards most agents that normally kill bacteria: heating up to several hours at 90 ºC, radiation, disinfectants and extreme alkaline (≥ pH 13) and acid (≤ pH 1) environment. The spores are highly hydrophobic and therefore make them tend to stick to all kinds of surfaces, steel, plastics and live cells. In favorable conditions the spores of B. cereus may germinate into vegetative cells capable of producing food poisoning toxins. The toxins can be heat-labile protein formed after ingestion of the contaminated food, inside the gastrointestinal tract (diarrhoeal toxins), or heat stable peptides formed in the food (emesis causing toxin, cereulide). Cereulide cannot be inactivated in foods by cooking or any other procedure applicable on food. Cereulide in consumed food causes serious illness in human, even fatalities. In this thesis, B. cereus strains originating from different kinds of foods and environments and 8 different countries were inspected for their capability of forming cereulide. Of the 1041 isolates from soil, animal feed, water, air, used bedding, grass, dung and equipment only 1.2 % were capable of producing cereulide, whereas of the 144 isolates originating from foods 24 % were cereulide producers. Cereulide was detected by two methods: by its toxicity towards mammalian cells (sperm assay) and by its peculiar chemical structure using liquid-chromatograph-mass spectrometry equipment. B. cereus is known as one of the most frequent bacteria occurring in food. Most foods contain more than one kind of B. cereus. When randomly selected 100 isolates of B. cereus from commercial infant foods (dry formulas) were tested, 11% of these produced cereulide. Considering a frequent content of 103 to 104 cfu (colony forming units) of B. cereus per gram of infant food formula (dry), it appears likely that most servings (200 ml, 30 g of the powder reconstituted with water) may contain cereulide producers. When a reconstituted infant formula was inoculated with >105 cfu of cereulide producing B. cereus per ml and left at room temperature, cereulide accumulated to food poisoning levels (> 0.1 mg of cereulide per serving) within 24 hours. Paradoxically, the amount of cereulide (per g of food) increased 10 to 50 fold when the food was diluted 4 - 15 fold with water. The amount of the produced cereulide strongly depended on the composition of the formula: most toxin was formed in formulas with cereals mixed with milk, and least toxin in formulas based on milk only. In spite of the aggressive cleaning practices executed by the modern dairy industry, certain genotypes of B. cereus appear to colonise the silos tanks. In this thesis four strategies to explain their survival of their spores in dairy silos were identified. First, high survival (log 15 min kill ≤ 1.5) in the hot alkaline (pH >13) wash liquid, used at the dairies for cleaning-in-place. Second, efficient adherence of the spores to stainless steel from cold water. Third, a cereulide producing group with spores characterized by slow germination in rich medium and well preserved viability when exposed to heating at 90 ºC. Fourth, spores capable of germinating at 8 ºC and possessing the psychrotolerance gene, cspA. There were indications that spores highly resistant to hot 1% sodium hydroxide may be effectively inactivated by hot 0.9% nitric acid. Eight out of the 14 dairy silo tank isolates possessing hot alkali resistant spores were capable of germinating and forming biofilm in whole milk, not previously reported for B. cereus. In this thesis it was shown that cereulide producing B. cereus was capable of inhibiting the growth of cereulide non-producing B. cereus occurring in the same food. This phenomenon, called antagonism, has long been known to exist between B. cereus and other microbial species, e.g. various species of Bacillus, gram-negative bacteria and plant pathogenic fungi. In this thesis intra-species antagonism of B. cereus was shown for the first time. This brother-killing did not depend on the cereulide molecule, also some of the cereulide non-producers were potent antagonists. Interestingly, the antagonistic clades were most frequently found in isolates from food implicated with human illness. The antagonistic property was therefore proposed in this thesis as a novel virulence factor that increases the human morbidity of the species B. cereus, in particular of the cereulide producers.

Hydrothermal phase equilibria in Ln2O3-H2O-CO2 systems for Tm, Yb and Lu

Phase diagrams for Tm2O3-H2O-CO2. Yb2O3-H2O-CO2 and Lu2O3-H2O-CO2 systems at 650 and 1300 bars have been investigated in the temperature range of 100–800°C. The phase diagrams are far more complex than those for the lighter lanthanides. The stable phases are Ln(OH)3, Ln2(CO3)3.3H2O (tengerite phase), orthorhombic-LnOHCO3, hexagonal-Ln2O2CO3. LnOOH and cubic-Ln2O3. Ln(OH)3 is stable only at very low partial pressures of CO2. Additional phases stabilised are Ln2O(OH)2CO3and Ln6(OH)4(CO3)7 which are absent in lighter lanthanide systems. Other phases, isolated in the presence of minor alkali impurities, are Ln6O2(OH)8(CO3)3. Ln4(OH)6(CO3)3 and Ln12O7(OH)10,(CO3)6. The chemical equilibria prevailing in these hydrothermal systems may be best explained on the basis of the four-fold classification of lanthanides.

Structure of pentacyclo[7.4.2.02,6.06,15.011,14]pentadec-4-ene-7,13-dione, a novel pentacyclic C15 quinane system

C 15H 1602 (a synthetic precursor to dodecahedrane), monoclinic, P21/n, a = 12.171 (5), b = 6.976(5), c = 13.868 (3) A, B = 102.56 (3) ° , Z = 4, D m = 1.30, D c = 1.318 g cm -3, F(000) = 488, g(Mo K¢t) = 0.92 cm- 1. Intensity data were collected on a Nonius CAD-4 diffractometer and the structure was solved by direct methods. Full-matrix least-squares refinement gave R = 0.077 (R w = 0.076) for 1337 observed reflections. All the five-membered rings are cis fused and have envelope (C s symmetry) conformations.

Evaluation of the efficacy and economics of irrigation management, plant resistance and Brassica(spot)(TM) models for management of white blister on Brassica crops

Options for the integrated management of white blister (caused by Albugo candida) of Brassica crops include the use of well timed overhead irrigation, resistant cultivars, programs of weekly fungicide sprays or strategic fungicide applications based on the disease risk prediction model, Brassica(spot)(TM). Initial systematic surveys of radish producers near Melbourne, Victoria, indicated that crops irrigated overhead in the morning (0800-1200 h) had a lower incidence of white blister than those irrigated overhead in the evening (2000-2400 h). A field trial was conducted from July to November 2008 on a broccoli crop located west of Melbourne to determine the efficacy and economics of different practices used for white blister control, modifying irrigation timing, growing a resistant cultivar and timing spray applications based on Brassica(spot)(TM). Growing the resistant cultivar, 'Tyson', instead of the susceptible cultivar, 'Ironman', reduced disease incidence on broccoli heads by 99 %. Overhead irrigation at 0400 h instead of 2000 h reduced disease incidence by 58 %. A weekly spray program or a spray regime based on either of two versions of the Brassica(spot)(TM) model provided similar disease control and reduced disease incidence by 72 to 83 %. However, use of the Brassica(spot)(TM) models greatly reduced the number of sprays required for control from 14 to one or two. An economic analysis showed that growing the more resistant cultivar increased farm profit per ha by 12 %, choosing morning irrigation by 3 % and using the disease risk predictive models compared with weekly sprays by 15 %. The disease risk predictive models were 4 % more profitable than the unsprayed control.

Presence of Lipids in Mycobacteriophage 13

The presence of lipids has been demonstrated in mycobacteriophage 13. The total lipid was composed of 69% phospholipids and 31% neutral lipids. More than two-thirds of phospholipids present in the phage were synthesized in the host prior to infection. The fatty acid composition of the phage differed markedly from that of its host, both in chain length and the degree of saturation. The phage lipid was mostly composed of saturated fatty acids of which more than 50% were short chain fatty acids. Changes in growth temperatures reflected variations in fatty acid composition, characteristic of the phage, and which were distinctly different from those of the host. Electron microscopic observations revealed that the phage has a membranous bilayer structure. The presence of lipids may facilitate the phage-host interaction especially in lipid-rich organisms like mycobacteria.

Dirichlet problem at infinity for p-harmonic functions on negatively curved spaces

The object of this dissertation is to study globally defined bounded p-harmonic functions on Cartan-Hadamard manifolds and Gromov hyperbolic metric measure spaces. Such functions are constructed by solving the so called Dirichlet problem at infinity. This problem is to find a p-harmonic function on the space that extends continuously to the boundary at inifinity and obtains given boundary values there. The dissertation consists of an overview and three published research articles. In the first article the Dirichlet problem at infinity is considered for more general A-harmonic functions on Cartan-Hadamard manifolds. In the special case of two dimensions the Dirichlet problem at infinity is solved by only assuming that the sectional curvature has a certain upper bound. A sharpness result is proved for this upper bound. In the second article the Dirichlet problem at infinity is solved for p-harmonic functions on Cartan-Hadamard manifolds under the assumption that the sectional curvature is bounded outside a compact set from above and from below by functions that depend on the distance to a fixed point. The curvature bounds allow examples of quadratic decay and examples of exponential growth. In the final article a generalization of the Dirichlet problem at infinity for p-harmonic functions is considered on Gromov hyperbolic metric measure spaces. Existence and uniqueness results are proved and Cartan-Hadamard manifolds are considered as an application.

Queensland Agricultural Journal Volume 13 Parts 1-6 July to December 1903

General Index Vol 13 Parts 1-6, pages 1-81

Plan zemelʻnogo uchastka poselka N 13

Digital image

Plan zemelʻnogo uchastka poselka Nº 13 Leninskogo fonda

Digital image

8-13 Hz fluctuations in rectal pressure are an objective marker of clitorally-induced orgasm in women

Orgasm is a subjective experience accompanied by involuntary muscle contractions. We hypothesized that orgasm in women would be distinguishable by frequency analysis of a perineal muscle-derived signal. Rectal pressure, an index of perineal muscle activity, was measured continuously in 23 healthy women during different sexual tasks: receiving clitoral stimulation, imitation of orgasm, and attempt to reach orgasm, in which case the women were asked to report whether orgasm had been reached ("orgasm") or not ("failed orgasm attempt"). We performed spectral analysis on the rectal pressure data and calculated the spectral power in the frequency bands delta (0.5-4 Hz), theta (4-8 Hz), alpha (8-13 Hz), and beta (13-25 Hz). The most significant and most important difference in spectral power between orgasm and both control motor tasks (imitation of orgasm and failed orgasm attempt) was found in the alpha band. An objective rule based on spectral power in the alpha band recognized 94% (29/31) of orgasms and correctly labeled 69% (44/64) of all orgasm attempts as either successful or failed. Because outbursts of alpha fluctuations in rectal pressure only occurred during orgasm and not during voluntary imitation of orgasm or failed attempts, we propose that they represent involuntary contractions of muscles in the rectal vicinity. This is the first objective and quantitative measure that has a strong correspondence with the subjective experience of orgasm.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

Jeesus Nasaretilainen - Jumalan Poika - Markuksen evankeliumissa

Tutkielma käsittelee Markuksen evankeliumissa esiintyvää Jumala Poika -arvonimen merkitystä. Evankelista Markus käyttää useissa yhteyksissä Jeesuksesta Jumalan Poika -tunnustusformelia. Mitä hän sillä tarkoittaa? Oliko Markus ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti tätä arvonimeä? Kuinka evankeliumissa esiintyvät kohdat selittyvät lukijalle? Miten Jeesuksesta tuli Jumalan Poika, ja mitä tuolloin kyseisellä termillä ylipäätään tarkoitettiin? Näihin kysymyksiin etsitään tässä tutkimuksessa vastauksia. Johdannossa käsitellään Jumalan poika -arvonimen syntykontekstia, Markuksen evankeliumin syntyä sekä messiassalaisuuden teemaa. Wreden työn pohjalta syntynyttä messiassalaisuuden ongelmaa käsitellään melko laajasti, koska redaktiokritiikin kannalta sen tulokset ovat hyvin merkittäviä. Analyysiosiossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kymmentä Markuksen mainintaa Jeesuksesta Jumalan Poikana. Näissä maininnoissaan evankelista käyttää apuna eri osapuolia, jotka vakuuttavasti antavat tunnustuksensa Jumalan Pojasta. Evankelista antaa itse oman henkilökohtaisen tunnustuksensa heti evankeliumin alussa kohdassa Mk. 1:1. Tunnustusten ketju jatkuu Jumalan tunnustuksilla kohdissa Mk. 1:1-9 ja 9:2-7. Saastaiset henget tunnustavat myös Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdissa Mk. 3:11 ja 5:1-13. Metafyysisen maailman lisäksi myös näkyvän maailman luonnonvoimat tunnustavat Jeesuksen jumalallisen käskyvallan kohdassa Mk. 6:45-52, jossa Jeesus murtaa fysiikan lait kävelemällä veden päällä. Traditioon kuulunut paralleelikohta on Jeesuksen myrskyn tyynnyttäminen kohdassa Mk. 4:35-41. Tähän tutkimukseen on valittu ainoastaan ensimmäinen. Jeesuksen opetuslapsijoukosta Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdassa Mk. 8:27-30. Jeesus itse tunnustaa ylimmäisen papin edessä oman olemuksensa kohdassa Mk. 14:50-62 ja kertomalla vertauksen viinitarhan vuokraajista kohdassa Mk. 12:1-12. Evankeliumin tunnustusten sarjan päättää roomalainen upseeri Jeesuksen ristin äärellä kohdassa Mk. 15:39. Tunnustusten näkökulmasta tämä merkitsee täydellistä loppua Markuksen kirjalliselle työlle. Johtopäätöksissä pohditaan mm. sitä, miten historiallisesta Jeesus Nasaretilaisesta tuli Jumalan Poika? Miksi kastekertomus on tässä niin keskeinen? Yhtenä taustatekijänä lienee Lähi-idän alueella vuosisatoja vaikuttaneet Mesopotamian aikaiset uskonnolliset traditiot. Jumalan Pojan terminologista sisältöä päätellään kahden kysymyksen avulla. Millä perusteella Markus esittää Jeesuksen Jumalan Pojaksi, ja toiseksi missä merkityksessä Jeesus on Jumalan Poika? Vastauksena on, että Jeesus on Jumalan Poika, koska Jumala asetti hänet kasteen yhteydessä messiaaniseen tehtäväänsä. Toiseksi Jeesus on Jumala Poika siinä merkityksessä, että hän toteutti Jumalan antamaa tehtävää oikeana kärsivänä Jumalan Poikana, joka apostoli Paavalin käyttämän tradition mukaan asetettiin kuoleman jälkeen asemaan, jossa hänellä on valta (Rm. 1:4). Johtopäätöksenä on, että tradition tasolla Jeesus oli saarnaaja, ihmeiden tekijä ja parantaja, jolla oli erityisen läheinen suhde Jumalaan. Markuksen redaktion tasolla Jeesus oli metafyysinen Jumalan Poika. Evankeliumisssa punoutuvat yhteen Jeesuksesta kertova traditio ja Markuksen redaktio.

Jeremia 20:7-13 psykoanalyysissa : Nimettömän valituslaulun syntyprosessi tekstin objektimielikuvien muutosten valossa

Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.

The role of cyclase-associated protein (CAP) in actin dynamics during cell motility and morphogenesis

The highly dynamic remodeling of the actin cytoskeleton is responsible for most motile and morphogenetic processes in all eukaryotic cells. In order to generate appropriate spatial and temporal movements, the actin dynamics must be under tight control of an array of actin binding proteins (ABPs). Many proteins have been shown to play a specific role in actin filament growth or disassembly of older filaments. Very little is known about the proteins affecting recycling i.e. the step where newly depolymerized actin monomers are funneled into new rounds of filament assembly. A central protein family involved in the regulation of actin turnover is cyclase-associated proteins (CAP, called Srv2 in budding yeast). This 50-60 kDa protein was first identified from yeast as a suppressor of an activated RAS-allele and a factor associated with adenylyl cyclase. The CAP proteins harbor N-terminal coiled-coil (cc) domain, originally identified as a site for adenylyl cyclase binding. In the N-terminal half is also a 14-3-3 like domain, which is followed by central proline-rich domains and the WH2 domain. In the C-terminal end locates the highly conserved ADP-G-actin binding domain. In this study, we identified two previously suggested but poorly characterized interaction partners for Srv2/CAP: profilin and ADF/cofilin. Profilins are small proteins (12-16 kDa) that bind ATP-actin monomers and promote the nucleotide exchange of actin. The profilin-ATP-actin complex can be directly targeted to the growth of the filament barbed ends capped by Ena/VASP or formins. ADF/cofilins are also small (13-19 kDa) and highly conserved actin binding proteins. They depolymerize ADP-actin monomers from filament pointed ends and remain bound to ADP-actin strongly inhibiting nucleotide exchange. We revealed that the ADP-actin-cofilin complex is able to directly interact with the 14-3-3 like domain at the N-terminal region of Srv2/CAP. The C-terminal high affinity ADP-actin binding site of Srv2/CAP competes with cofilin for an actin monomer. Cofilin can thus be released from Srv2/CAP for the subsequent round of depolymerization. We also revealed that profilin interacts with the first proline-rich region of Srv2/CAP and that the binding occurs simultaneously with ADP-actin binding to C-terminal domain of Srv2/CAP. Both profilin and Srv2/CAP can promote nucleotide exchange of actin monomer. Because profilin has much higher affinity to ATP-actin than Srv2/CAP, the ATP-actin-profilin complex is released for filament polymerization. While a disruption of cofilin binding in yeast Srv2/CAP produces a severe phenotype comparable to Srv2/CAP deletion, an impairment of profilin binding from Srv2/CAP results in much milder phenotype. This suggests that the interaction with cofilin is essential for the function of Srv2/CAP, whereas profilin can also promote its function without direct interaction with Srv2/CAP. We also show that two CAP isoforms with specific expression patterns are present in mice. CAP1 is the major isoform in most tissues, while CAP2 is predominantly expressed in muscles. Deletion of CAP1 from non-muscle cells results in severe actin phenotype accompanied with mislocalization of cofilin to cytoplasmic aggregates. Together these studies suggest that Srv2/CAP recycles actin monomers from cofilin to profilin and thus it plays a central role in actin dynamics in both yeast and mammalian cells.