Ammatillinen varhaiskasvatus ja näyttötutkintojärjestelmä. Tutkintotilaisuuksien kautta varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi

Ammatillisen koulutusjärjestelmän kehitystä on viime vuodet ohjannut osaamisen työelämälähtöisyyden johdonmukainen vahventaminen. Avainkäsitteiksi ovat nousseet autenttinen ammattitaito ja – arviointi. Uudistukset ovat toteutuneet mm. näyttötutkintoina. Tutkimus tarkastelee näyttötutkintojärjestelmän ja varhaiskasvatusosaamisen välistä suhdetta. Erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat varhaiskasvatuksellisen ammattitaidon määrittyminen sekä varhaiskasvatusosaamisen näyttöperustainen arviointi. Tutkimusaineiston ensimmäisen osan muodostavat tutkintotilaisuuden toteutusta ohjaavat aineistot. Keskeisimmässä osassa ovat Lapsi- ja perhetyön ammattitaitovaatimukset. Tutkimusaineiston toisen osan muodostavat 1188 työelämän tuottamaa ammattitaitovaatimuskohtaista arviointia. Aineistoon sisältyy myös 60 tutkinnon järjestäjän arvioijien antamaa osaamisen arviointia. Tutkimus on lähtökohdiltaan deskriptiivinen, painottaen kuvailevan ja selittävän analyysin ohella evaluoivaa näkökulmaa. Tutkimuksen menetelmällinen lähtökohta on laadullinen sisällön analyysi. Sisällön analyysin tukena sovelletaan tietokoneperustaista laadullisen aineiston analyysiohjelmaa QSR NVivo7:ää. Aineistoa tarkastellaan myös kvantitatiivisesti. Tutkimuksen metodologinen ja epistemologinen lähestymistapa edustaa selkeimmin hermeneuttista suuntausta. Aineiston osalta keskeistä on autenttisuus ja naturalistisuus. Tutkimuksen perusteella ammattitaitovaatimukset pyrkivät todentamaan ammatillisen varhaiskasvatuksen laaja-alaista ja moniulotteista olemusta. Tiettyjä varhaiskasvatuksellisen osaamisen sisältöalueita ei kuitenkaan kyetä kaikilta osin luotettavasti sekä pätevästi osoittamaan ja todentamaan autenttisissa työtilanteissa. Työelämälähtöisissä arvioinneissa erityisen ongelmallisia sisältöalueita ovat perhelähtöinen yhteistyö sekä moniammatillinen verkosto-osaaminen. Varhaiskasvattajat painottavat arvioinneissaan selkeästi varhaispedagogista osaamista. Tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatustyön edellyttämät osaamisvaatimukset ovat saavutettavissa ainoastaan varhaiskasvatustyöhön kokonaisuudessaan kohdentuvan tutkinnon kautta. Osaamisvaatimusten tulee myös todentua kattavasti jo ammatillisen kelpoisuuden tuottavan osaamisen vähimmäistasolla. Näyttötutkinto tarjoaa aikuisväestölle mielekkään ja joustavan mallin saavuttaa ammatillinen kelpoisuus. Varhaiskasvatuksellisen osaamisen näkökulmasta ideaalinen tutkinto- ja koulutusjärjestelmä rakentuisi työelämälähtöisen oppimisen ja koulutusperustaisen oppimisen tasapainoiselle yhdistelmälle.

Orkesterityön haasteet : ihanteellinen orkesterikoulutus jousisoittajan näkökulmasta

Opinnäytetyössä käsitellään orkesterisoittoa ja sen koulutusta sekä ammattilaisten että opiskelijoiden näkökulmien pohjalta. Varsinkin käytännön orkesterityöstä kertovat luvut tarjoavat ajankohtaista tietoa orkesterityön haasteista ja vaatimuksista sekä tuleville muusikoille että muille asiasta kiinnostuneille. Tämän lisäksi työ on kohdistettu orkesterikoulutuksen parissa työskenteleville henkilöille. Työ perustuu kahden orkesterimuusikon ja kahden kapellimestarin asiantuntijahaastatteluihin sekä aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin ja opinnäytetöihin. Punaisena lankana työssä on orkesterikoulutuksen kehittämisen tarve. Vastavalmistuneelle opiskelijalle on suuri haaste selvitä ensimmäisistä vuosista ammattiorkesterissa, jossa vallitsee nopea työtahti, mikäli orkesterityöskentelyyn ei ole valmistautunut monipuolisesti jo ammattiopintojen aikana. Työn tarkoituksena on esittää ehdotuksia ja ideoita orkesterikoulutuksen kehittämiseksi ja herättää keskustelua orkesterikoulutuksesta. Työ luo näin siltaa orkesterisoiton ammattiopintojen ja työelämän välille.

Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990-luvuilla

Academic Career Paths. The early career phases of generalists in the fields of humanities, social science and education in the 1980’s and 1990’s This doctoral thesis analyses how generalist graduates of master’s degree have attached to the labour market in two different time periods, and how their career paths in the first eight years following graduation have shaped up. The thesis also analyses the channels of employment through which the generalists have got employed in their early career path. By generalists I am referring to graduates of studies in academic fields which have not qualified the person in a specific profession but rather offered a more general readiness for working life. I address two groups of generalist master’s degree graduates of The University of Turku; one including graduates of the year 1985 and the other consisting of graduates of 1995. All subjects have graduated in the field of humanities, social studies or education. 71 respondents from the group of 1985 and 80 respondents from the group of 1995 answered a survey, which provided the data for the thesis. I interpret the data through the theoretical approaches of changing working life, model of normal employment, transitional labour markets, linear life path, overlapping life courses, hidden labour market and social capital. The conclusion of the thesis is that societal era is connected with employment and career paths of academic generalists. Between the two groups there were differences especially in attachment to labor market, in forms of employment (permanent full-time job vs. temporary job) and in employment channels. Compared to the situation the 1985 group had been in after their graduation, the 1995 group - after getting their degree - became more often unemployed and/or employed in duties below their level of education. Their mobility was also greater and their contracts were often temporary, whereas the graduates of 1985 had been employed in more permanent positions. I demonstrate that the career paths of generalists can be categorized in five career types: steady state, transitory, linear, unsteady and diverging career. Graduates of 1985 have been treading on more stable paths than the latter group. The channels of employment they used were roughly equally divided between formal (e.g. newspaper advertisement and employment office) and informal (e.g. personal contacts and unprompted search for work) channels, whereas amongst the 1995 group employment happened through more varied channels and mostly through informal channels. Regardless of their year of graduation the generalists’ careers had begun to evolve already while they were still in the university and had started working at the same time. The thesis displays how the model of normal employment has weakened and career paths have become unsteady as a consequence of temporary positions. What is also evident in employment when turning from the 1980’s towards the succeeding decade is the rise of significance of the hidden labour market and social capital.

Työelämäyhteys ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opinnäytetöissä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työelämäyhteys ilmenee terveysalan ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opinnäytetöissä. Tutkimusaineistoksi kerättiin erään terveysalan ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden vuonna 2008 valmistuneita opinnäytetöitä (N=18). Tutkimusaineiston opinnäytetöistä 10 oli sairaanhoitajaopiskelijan, 5 terveydenhoitajaopiskelijan ja 3 kätilötyön opiskelijan opinnäytetyötä. Aineisto kerättiin kohdeammattikorkeakoulun kirjastosta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tulokset osoittivat, että hoitotyön opiskelijoiden opinnäytetöiden työelämäyhteys ilmeni opinnäytetöiden lähtökohdissa, opinnäytetöiden tuotoksina ja niiden työelämähyödynnettävyytenä, työelämäyhteistyönä sekä opiskelijan oppimisessa. Opinnäytetöiden lähtökohdissa korostui opiskelija-, potilas-, asiakas- sekä työelämälähtöisyys. Opiskelijat olivat kiinnostuneita tutkimaan ja kehittämään hoitotyötä. Hoitotyön asiakkaiden tarpeet vaikuttivat opinnäytetyön sisältöön, toteutuksen ja tuotokseen. Työelämän kehittämistarpeet ja opinnäytetöiden aiheet saatiin terveysalan ammattikorkeakoulun ja hoitotyön työelämän välisistä kehittämishankkeista tai suoraan käytännön hoitotyöstä. Opinnäytetöiden tuotoksilla kehitettiin hoitotyötä. Opinnäytetöiden tuotosten työelämähyödynnettävyys toteutui välittömästi tai opiskelijat toivat esiin hyödyntämisen mahdollisuudet ja toivoivat, että tuotoksia hyödynnettäisiin hoitotyössä. Työelämäyhteistyö toteutui ammattikorkeakoulun ja työelämän välisinä kehittämishankkeina sekä opiskelijan ja työelämäedustajien käytännönläheisenä yhteistyönä opinnäyteprosessin aikana. Työelämäyhteistyössä toteutettu opinnäytetyö oli opiskelijalle ammatillinen oppimisprosessi, jossa opittiin myös tutkimuksellisuutta ja yleisiä työelämävalmiuksia. Tulokset osoittivat, että hoitotyön opiskelijoiden opinnäytetyöt täyttivät lakien ja asetuksien vaatimukset terveysalan ammattikorkeakoulun opinnäytetyölle. Työelämäyhteistyössä tehty opinnäytetyö kehitti opiskelijan oppimista, hoitotyön työelämää ja ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Työelämäyhteistyötä ja opinnäytetöiden työelämähyödynnettävyyttä tulisi edelleen kehittää.

Raportti Turun yliopiston lääketieteen lisensiaatti-tutkinnon opiskelijoille, opettajille, oppiaineille ja valmistuneille lääkäreille suunnatusta koulutuksen työelämävalmiuksia koskevasta kyselystä

Tässä selvityksessä pyrittiin monitasoisten kyselyjen avulla selvittämään, kuinka lääketieteen lisensiaatin tutkintokoulutuksen tarjoamat yleiset taidot kohtaavat työelämän vaatimukset. Tavoitteena oli tuoda yleisten taitojen merkitys opetuksessa näkyväksi, ei niinkään korostaa näiden taitojen suhdetta muun lääketieteellisen tiedon ja taidon opetukseen tai opetusmääriin. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2007-08 viideltä eri vastaajaryhmältä: Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen opiskelijoilta, opettajilta, opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöiltä, vuonna 2005 valmistuneilta lääkäreiltä vuosi valmistumisen jälkeen sekä vuonna 2002 valmistuneilta lääkäreiltä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin likert-asteikollisia kyselykaavakkeita sekä avoimiin vastauksiin perustuvia lomakkeita. Vastaajat arvioivat yleisten taitojen merkitystä työelämässä sekä näiden taitojen kehittymistä opetuksen aikana ja tulosten analysoinnissa käytettiin ryhmän antamien vastausten keskiarvoja, jolloin oli mahdollista verrata eri ryhmien suhteellisia arvioita. Arvioitavat yleiset taidot oli jaettu neljään pääryhmään: oman työn hallintataitoihin, kommunikaatiotaitohin, verkostoitumistaitoihin ja jatkuvaan muutokseen liittyviin taitoihin. Kaikki vastaajaryhmät kokivat, että yleisten taitojen merkitys työelämässä on suhteellisesti suurempi kuin näiden taitojen koettu keskimääräinen kehittyminen koulutuksen aikana. Oman työn hallintaan liittyvät taidot katsottiin kaikissa vastaajaryhmissä tärkeiksi työelämässä ja samalla niitä arvioitiin opetettavan suhteellisen runsaasti ja useimpien niistä koettiin myös kehittyvän hyvin koulutuksen aikana. Kommunikaatiotaitojen työelämätärkeys, empatiaa ja potilaan kohtaamista lukuunottamatta, koettiin toisaalta vain keskinkertaiseksi ja erityisesti opetus- ja ohjaustaitojen sekä vieraan kielen hallinnan osalta jopa suhteellisen vähäiseksi. Kommunikaatiotojen määrä ja kehittyminen koulutuksessa koettiin samoin vain keskinkertaiseksi ja varsinkin opetus- ja ohjaustaitojen osalta suhteellisen huonoksi. Verkostoitumistaidot, ryhmätyötaitoja lukuunottamatta, koettiin eri vastaajaryhmissä vähämerkityksellisiksi työelämässä ja niiden määrä ja kehittyminen koulutuksen aikana nähtiin samoin suhteellisen vähäiseksi. Useat jatkuvan muutoksen taidot, erityisesti ajanhallinnan, epävarmuuden siedon ja työssä jaksamisen taidot, koettiin työelämässä tärkeiksi, mutta niiden kehittyminen koulutuksessa riittämättömäksi. Tämä tulos oli erityisen selvä opiskelijoilla ja vastavalmistuneilla. Opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöille tehty kysely osoitti, että lähes kaikkia kysyttyjä yleisiä taitoja, kädentaitoja, tutkimustaitoja ja teorian soveltamista käytäntöön lukuun ottamatta, opetettiin tyypillisimmin oppimisympäristön ”sivutuotteena”, eli valitussa oppimisympäristössä katsottiin olevan tekijöitä jotka kehittivät yleisiä taitoja. Esimerkiksi opetus- ja ohjaustaitojen arvioitiin kehittyvän pelkästään koulutuksessa käytössä olevien oppimisympäristöjen vaikutuksesta ja tämä oli myös tyypillinen tapa välittää kommunikaatio- ja verkostoitumistaitoja. Toiseksi tyypillisin tapa opettaa yleisiä taitoja oli pienryhmäopetus, varsinkin kädentaitojen ja teorian käytäntöön soveltamisen osalta. Varsinkin jatkuvan muutoksen ryhmään sijoittuvia taitoja, kuten monikulttuurisuutta ja erilaisuutta, työssä jaksamista, joustavuutta ja sopeutumista sekä konfliktien hallintaa, arvioitiin opetettavan lähinnä satunnaisesti tai tilanteen mukaan. Vaikka yleisten taitojen arvioiduilla opetuksen määrillä näytti olevan selvä yhteys näiden taitojen kehittymisarvioihin peruskoulutuksessa, opetusmuodon ja arvioitujen opetuksen yleisiä taitoja kehittävän vaikutuksen välillä ei havaittu suoraa yhteyttä eikä opetuksen arvioitu kehittävä vaikutus näytä edellyttävän suoraa kontaktiopettamista. Selvityksessämme havaitut trendit ja erot eri yleisten taitojen opetuksessa ja työelämämerkityksessä antavat hyvän pohjan lääketieteellisen koulutuksen jatkosuunnittelulle ja laatutyölle.

Logistiikka-alan työvoima- ja koulutustarpeet Vakka-Suomessa, Raisiossa ja Raumalla

Työvoiman saatavuudesta on logistiikka-alalla puhuttu viime vuosina paljon. Suurten ikäluokkien eläköityminen, nuorten houkutteleminen alalle sekä muuttuvat koulutus- ja osaamistarpeet ja -vaatimukset ovat keskeisiä työvoiman saatavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tässä selvityksessä on selvitetty logistiikka-alan työvoimanäkymiä, koulutuksentarvetta ja logistiikka-alan oppilaitosten opetustarjonnan työelämävastaavuutta sekä yhteistyötä logistiikkayritysten ja alan oppilaitosten kanssa. Selvityksen aineisto muodostui yrityskyselystä, joka kohdistettiin Vakka-Suomen, Raision ja Rauman alueella toimiville logistiikkayrityksille sekä merkittävimmille teollisuuden ja kaupan alan yrityksille. Keväällä 2009 toteutettuun kyselyyn vastasi 51 logistiikkayritystä (19 %) ja 16 teollisuuden ja kaupan alan yritystä (29 %). Pienestä aineistosta johtuen yleistyksiä tulee tehdä varoen. Kysely toteutettiin erittäin haasteelliseen aikaan. Talouden laman vaikutusta lyhyen aikavälin työllisyysnäkymiin ei voi olla huomioimatta tuloksia arvioitaessa, vaikkakaan kaikkien yritysten toimintaan lama ei ainakaan vielä ollut iskenyt. Tulosten perusteella logistiikka-alan työvoimapula on tällä hetkellä varsin marginaalinen ilmiö, sillä kyselyyn vastanneista logistiikkayrityksistä ainoastaan kahdeksan prosenttia vastasi yrityksessä olevan työvoimapulaa, ja joka kymmenennessä yrityksessä oli tarvetta vähentää työvoimaa. Menneen vuoden aikana logistiikkayrityksistä 18 prosenttia vastasi kohdanneensa pulaa työvoimasta. Teollisuuden ja kaupan yrityksissä logistiikka- alan työvoimasta oli koettu pulaa useammin: vuoden aikana lähes joka kolmannessa yrityksessä logistiikka-alan henkilöstöstä oli koettu pulaa. Tulevan vuoden sisällä logistiikkayrityksistä 16 prosenttia ja teollisuuden ja kaupan yrityksistä joka neljäs ennakoi kohtaavansa logistiikka-alan ammattilaisista pulaa. Huomattavaa on kuitenkin se, että lähitulevaisuudessa, ellei sitä rajata seuraavaan vuoteen, jopa lähes puolet logistiikkayrityksistä arvelee kohtaavansa työvoimapulaa, joka kohdistuu ennen kaikkea yhdistelmäajoneuvonkuljettajiin. Logistiikka-alan koulutuksen nähdään yleisesti kohtaavan työelämän tarpeet kohtalaisen hyvin. Vaikka käytännön harjoittelun määrää logistiikka-alan koulutuksessa on viime vuosina lisätty, sitä kaivataan yrityksissä edelleen enemmän. Logistiikkayritysten mukaan sekä logistiikka-alan perus- että täydennyskoulutuksessa tulisi painottaa nykyistä enemmän erityisesti taloudellisuutta, kun taas teollisuuden ja kaupan osalta kuormankäsittely ja -sidonta nousevat tärkeimmiksi painotettaviksi aihepiireiksi sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Teollisuuden ja kaupan yritykset ovat lähes poikkeuksetta ulkoistaneet ainakin osan kuljetuksista ulkopuolisille yrityksille, mutta logistiikkayritysten välinen yritysyhteistyö on selvästi harvinaisempaa. Kyselyyn vastanneista logistiikkayrityksistä vajaa kolmannes vastasi toimivansa yhteistyössä muiden logistiikkayritysten kanssa. Yhteistyötä kuitenkin kaivataan selvästi lisää. Myös yhteistyö logistiikka-alan oppilaitosten kanssa on melko yleistä: yhteistyötä on ollut lähinnä harjoittelujaksojen muodossa logistiikkayrityksistä 39 prosentilla ja kyselyyn vastanneista teollisuuden ja kaupan yrityksistä 75 prosentilla.

Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta

Succestul players of the university game? A study about the short duration of master’s degree studies and graduating at a young age The duration of studies has long been a topic of conversation. It was first mentioned in 1883, but the discussion has been quite active and topical for the last fifty years. During that time, there have been numerous committees, working groups for the Ministry of Education, and revisions to the structure of the master’s degree program. All of these have focused on lowering the duration of studies as well as the age at which students graduate. These two factors have been regarded as indicators of efficiency. Achieving these goals is seen to promote the successful transition from studies to work. In addition, the greater time that people spend working is thought to help with the fiscal burden of an aging population. The reasons for prolonged study seem to be: students working during the course of their studies; the actual workload of the studies, which sometimes does not correlate with the calculated workload; problems with the students’ course selections and with their financial support from the government; issues in teaching; and problems with university funding. This study focuses on students’ study experiences, their progress, and the university itself. Of particular interest was the students’ use of different resources—cultural, social, and economical capital. Participants in the study had graduated from the University of Turku between the years of 1999 and 2001 and were divided into two groups: prompt graduates, those who graduated among the fastest 18th percent in their faculty; and those who graduated at a slower pace. A survey (N=499) and interviews (N=69) were among the methods used, along with a compilation of statistics on the students’ duration of studies, the number of modules studied, and marks obtained. Bourdieu’s theory about fields and the games people play in those fields formed the theoretical background of this study. The university was seen to form a playing field with historically and politically changeable rules. The students playing in this field were considered to possess different economical, social, and cultural resources, which they use more or less successfully. Some of the strategies used by students result in gra¬duating at a young age and/or a short duration of study; some do not. This study divided the age of graduation and the duration of study into separate games. This allowed the study to determine the relationship between these two factors and to examine their similarities and differences. The study also focused on the idea of success. Short duration of studies and a young graduation age can be considered, be some, an indication of success in navigating the university field. This study aimed to see if this concept held true or whether these seeming indicators of success have negative side effects. The main result of this study is that, even though the games of duration and age have similarities, they are sufficiently diverse to be considered separate games, which need different resources. To graduate with a short duration of studies, it is important for a student to successfully view and navigate the university field, tailoring one’s studies and extracurricular activities to suit the individual. In the game of youth, the background of the student seemed to be of greater importance. The youngest graduates had spent more time with their parents, who also had higher educational qualifications. They also had higher achievement in their previous studies. This seems to indicate that their background allowed them to assimilate a better understanding of the school and university fields and that playing the university game was natural for them. As for the aspect of success, it seems that there are many ways to define the term. Youth on graduation and short duration of studies can be seen as two indicators of success. Both revealed negative and positive outcomes, even though short duration of studies seemed more often to be connected with positive outcomes. However, it seems that the best indicator for success is the way in which students organize study into their lives to support and suit their needs and abilities to realize a meaningful life and a successful entry into the field of work.

Ikääntyvät työelämässä. Päihittääkö nuoruus ja koulutus aikuisuuden ja kokemuksen?

The Ageing in Working Life. Do Adolescence and Schooling Beat Adulthood and Experience? This study examines the changes in the work and the work organisations of employees in the fields of health care and retail trade who have turned 45 and their experience of change. In addition, the question of how ageing employees experience their status in post-modern working life is explored. Attention is also focused on the choices and decisions connected with staying at work and retiring. These views are examined in relation to professions and professional cultures. Thematic interviews (N=98) were used to gather the material. The effects of the market liberalistic turn in welfare policy are clearly seen in the everyday work of the health care professions. These changes were examined from the point of view of managing by outcomes and quality assurance, multi-professional cooperation, flexibility in the division of labour, and the spread of market-like procedures. The discourse of those in involved retail trade was dominated by extremely tight global market competition and control of outcomes, and by the structural changes taking place in the retail trade sector. This change discourse was to a large extent a reaction to those changes in the functional environment which were experienced as negative and to the conflict between their own professional identity and professional ethics on the one hand, and their functional environment on the other. There were also obstacles connected with professional culture: defending one's own station and power, guarding the 'frontier', showed up in attitudes towards new management and organisation models or towards structural and functional reforms. The deep structures of professional culture and the mindset of the actors change much more slowly than the functional practices of organisations. For those in a supervisory position, the loss of power due to becoming part of a chain or because of the introduction of a team organisation model was not an easy thing to accept. The nurses and others in related fields felt that they were forced to do work that was below their level of training and professional skill. For sales personnel and those who did assisting work in health care, power and the possibility of having an influence were not so important, as long as they were able to do their work in their own way and were trusted. This view is often completely forgotten, for example, in various organisation models in which power and the possibility of having an influence entwined with power are taken for granted as being clearly positive and desired aspects of job satisfaction. Up to date professional skills were experienced as being important from the point of view of professional identity and self-worth. Thus, training can be understood as a moral obligation, which in turn is intertwined with professional ideology. In the rhetoric of adult education, an adult is expected to be an active player who will seek training again and again if working life so requires. The dark side of this ideology, which leads to feelings of guilt, was apparent in the thoughts of the respondents. Am I never good enough at my job; why must I continually strive for better, additional qualifications? The majority of the respondents evaluated their expertise as being at quite a high level. This self-confidence did not extend to applying for a job. Job recruitment was seen as a situation in which age discrimination reached its peak. The interviewees were unanimous about the idea that society favours the young. Especially among those in the retail trade sector, there was a feeling that it would be difficult, if not impossible, to find a new job of the same level or a permanent post if they were made redundant. Age discrimination was also apparent in the retail trade field in the form of older employees being retired against their will or transferred to other tasks. It was felt that ruthless forced retirement of older workers was part of the personnel policy of some organisations. The importance of one's outward appearance was connected with the theme of discrimination. This phenomenon is described using the concept of the double standard of ageing in feminist research. An ageing woman is relegated to an inferior position due to both her age and her sex. A culture that would both make possible and allow various types of choices regardless of age, which is described as being characteristic of the post-modern era, does not seem to be very topical in the practice of working life. It is important for employees that the management and the personnel policy that is being implemented makes them feel like both their contribution and they as individuals are appreciated, that their opinions are listened to and that they are noticed as persons. The interviewees hoped for gratitude and a concern for the well-being of employees that shows in everyday life. They valued training and activities aimed at maintaining their work ability, but thought that better coping at work and a pleasant working environment cannot be achieved through such measures as along as the foundation is 'in a mess'. Development of the quality of working life is the only thing that can improve job satisfaction and get people to remain in the work force longer than at present. There should be a sufficient number of properly trained employees at the work place. It was important to the respondents that they be able to stay on their job to the end with honour, since compromising with their own quality standards or acting contrary to their ideal self-image in terms of professional ethics would strike a blow to their professional self-esteem. They called for the development of various types of workplace flexibility, and felt that they have the right to a lightened workload and to early retirement. Early retirement was even seen as an altruistic deed: it would free up a place for younger workers. Thoughts of retirements were explained by familiar factors such as health and finances, life situation, the enticement of free-time, as well as by various factors related to work. It is very important to ageing employees that their work has meaningful content. The values related to self-fulfilment are felt to be of great importance, and if they cannot be realised at work, the respondents wanted more free time, either through retirement or in the form of flexibility in working life.

Ammattikurssikeskuksesta talousalueen kehittäjäksi

Maamme teollistuminen sai alkunsa 1850-luvulla. Tämän jälkeen maassamme käynnistettiin ensimmäisiä ammatillisia kouluja. Niiden perustehtävä oli palvella senaikaista teollisuutta. Sotavuosien jälkeen teollistuminen suuntautui sotakorvauksien maksamiseen. Tämän myötä maahamme kasvoi vahva teollistunut yhteiskunta. 1960- ja 1970-luvun Suomessa koettiin epävarmuutta osaavasta ammattikunnasta. Näihin aikoihin hallituksemme ryhtyi kiinnittämään erityistä huomiota työvoimapolitiikkaan. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tarkastella keinoja, joilla hallituksemme on ohjaillut ammatillista koulutusta tarjoavia oppilaitoksia lähemmäksi elinkeinoelämän tarpeita. Toisena merkittävänä tutkimuksen kohteena on ollut hallituksen lain muutos (40/2005 työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä) ja sen vaikutukset Hyvinkään–Riihimäen talousalueeseen. Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa huomataan, että Opetushallituksen laatimien lakien ja asetuksien muutoksilla on ollut vaikutusta koulutuksien toteutumiseen sekä työvoimaviranomaisten väliseen yhteistyöhön. Matti Vanhasen hallituksen esittämän lain muutoksen (40/2005) myötä Hyvinkään–Riihimäen talousalueen verkostoituminen muiden elinkeinoelämän edustajien ja oppilaitosten kanssa on onnistunut erittäin hyvin. Sen tuloksista voidaan mainita talousalueelle syntynyt aikuisopisto.

Ekonomien ammatillisen kehittymisen tarpeet

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ekonomien ammatillisen kehittymisen tarpeita muuttuvassa maailmassa, jossa ammatillinen erityisosaaminen vanhenee nopeasti. Tutkimuksessa tarkastellaan ekonomikunnassa koettuja ammatillisen kehittymisen tarpeita substanssin ja oppimistapojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia ammatillisen kehittymisen tarpeita ekonomeilla on ja miten näihin tarpeisiin voisi vastata. Tutkimuksen pyrkimyksenä on selvittää myös, miten Suomen Ekonomiliitto SEFE voisi auttaa jäseniään kehittymään edelleen ammatillisesti. Aikuisoppimis- ja motivaatioteorioita on olemassa lukuisia. Pro gradun teoriaosassa selvitetään, miten aikuisten oppiminen tapahtuu, mitä se pitää sisällään ja mikä motivoi oppimaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan työelämän ekonomeille asettamia vaatimuksia tänään ja tulevaisuudessa. Pro graduni tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä kyselyä, ja otoksena oli 2000 SEFEn jäsenrekisteristä poimittua ekonomia. Tutkimustulokset osoittavat, että heterogeenisen ekonomikunnan näkemykset ammatillisen kehittymisen tarpeista ja varsinkin juuri itselle sopivista koulutusmuodoista eroavat melko paljon. Tärkeimmiksi ekonomiosaamisen osa-alueiksi nousivat seikat, joista on hyötyä muuttuvan maailman mukana pysymisessä, kuten valmius omaksua uusia asioita ja ongelmanratkaisutaito. Seuraavaksi tärkeimmäksi osaamisalueeksi nimettiin yleinen talouden tuntemus. Kehittää tulisi paitsi näitä osa-alueita, myös erilaisia johtamistaitoja. Tulosten mukaan suurin este ammatilliselle lisäkoulutukselle on ajan puute. Kyselyn vastauksissa painotettiin koulutuksesta saatavaa hyötyä suhteessa siihen laitettuihin panostuksiin. Kiireessä priorisoidaan työssä oppimista ja lyhyitä täsmäkoulutuksia.

Turbokapitalismin helvetinnäyt

Kirjallisuusarvostelu

Ammattikorkeakoulutuskirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu