Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta

<b>Succestul players of the university game? A study about the short duration of master’s degree studies and graduating at a young age</b> The duration of studies has long been a topic of conversation. It was first mentioned in 1883, but the discussion has been quite active and topical for the last fifty years. During that time, there have been numerous committees, working groups for the Ministry of Education, and revisions to the structure of the master’s degree program. All of these have focused on lowering the duration of studies as well as the age at which students graduate. These two factors have been regarded as indicators of efficiency. Achieving these goals is seen to promote the successful transition from studies to work. In addition, the greater time that people spend working is thought to help with the fiscal burden of an aging population. The reasons for prolonged study seem to be: students working during the course of their studies; the actual workload of the studies, which sometimes does not correlate with the calculated workload; problems with the students’ course selections and with their financial support from the government; issues in teaching; and problems with university funding. This study focuses on students’ study experiences, their progress, and the university itself. Of particular interest was the students’ use of different resources—cultural, social, and economical capital. Participants in the study had graduated from the University of Turku between the years of 1999 and 2001 and were divided into two groups: prompt graduates, those who graduated among the fastest 18th percent in their faculty; and those who graduated at a slower pace. A survey (N=499) and interviews (N=69) were among the methods used, along with a compilation of statistics on the students’ duration of studies, the number of modules studied, and marks obtained. Bourdieu’s theory about fields and the games people play in those fields formed the theoretical background of this study. The university was seen to form a playing field with historically and politically changeable rules. The students playing in this field were considered to possess different economical, social, and cultural resources, which they use more or less successfully. Some of the strategies used by students result in gra¬duating at a young age and/or a short duration of study; some do not. This study divided the age of graduation and the duration of study into separate games. This allowed the study to determine the relationship between these two factors and to examine their similarities and differences. The study also focused on the idea of success. Short duration of studies and a young graduation age can be considered, be some, an indication of success in navigating the university field. This study aimed to see if this concept held true or whether these seeming indicators of success have negative side effects. The main result of this study is that, even though the games of duration and age have similarities, they are sufficiently diverse to be considered separate games, which need different resources. To graduate with a short duration of studies, it is important for a student to successfully view and navigate the university field, tailoring one’s studies and extracurricular activities to suit the individual. In the game of youth, the background of the student seemed to be of greater importance. The youngest graduates had spent more time with their parents, who also had higher educational qualifications. They also had higher achievement in their previous studies. This seems to indicate that their background allowed them to assimilate a better understanding of the school and university fields and that playing the university game was natural for them. As for the aspect of success, it seems that there are many ways to define the term. Youth on graduation and short duration of studies can be seen as two indicators of success. Both revealed negative and positive outcomes, even though short duration of studies seemed more often to be connected with positive outcomes. However, it seems that the best indicator for success is the way in which students organize study into their lives to support and suit their needs and abilities to realize a meaningful life and a successful entry into the field of work.

Opintojen kesto nousi ensimmäistä kertaa puheenaiheeksi jo vuonna 1883, mutta keskustelu on ollut erityisen aktiivista viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, jolloin useiden työryhmien, komiteoiden ja tutkinnonuudistuksien tavoitteena on ollut opintojen keston lyhentäminen sekä, viime vuosina, valmistumisiän alentaminen. Nämä kaksi nähdään tehokkuuden mittareina ja pyrkimysten tavoitteena on edistää muun muassa opiskelijavirtojen sujuvaa etenemistä ja siirtymistä työelämään. Valmistumisiän alenemisen ja yliopisto-opintojen keston lyhenemisen nähdään myös kasvattavan työelämässä vietettyä aikaa, joka mahdollistaa suomalaisen hyvinvointivaltion tulevan toiminnan jatkumisen väestön ikääntyessä. Opintojen pitkän keston takana on nähty muun muassa lukukausien aikainen työssäkäynti, tutkintojen tosiasialliset laajuudet, opiskelijavalinnan ongelmat, opintotuen ongelmat, opetusjärjestelyt ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin liittyvät syyt. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten opiskelijat ovat opiskeluympäristönsä kokeneet, miten he ovat edenneet yliopistossa, mitä resursseja he ovat käyttänyt ja mitä valintoja he ovat tehnet. Tutkimukseen osallistuivat Turun yliopiston kuudesta tiedekunnasta vuosina 1999-2001 valmistuneet ja aineiston muodostivat nopeasti ja hitaammin valmistuneiden kyselyt (N=499), haastattelut (N=69) sekä tilastot muun muassa valmistumisajoista, suoritettujen opintojen määrästä sekä opintomenestyksestä. Nopean valmistuminen määritelmänä oli valmistuminena nopeimman 18% prosentin joukossa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Bourdieun kenttäteoria ja sen mahdollistama pelin metafora. Tässä pelissä yliopisto muodostaa pelikentän ja sen säännöt, jotka ovat historiallisesti ja jatkuvasti muuttuvia. Opiskelijoilla on omista taustoistaan johtuvia, taloudellisia sekä sosiaalisia resurssejaan, joita he käyttävät omien pelistrategioidensa mukaisesti. Osa strategioista johtaa nopeasti tai nuorena valmistumiseen. Tässä tutkimuksessa nopeutta ja nuoruutta tarkastellaan erikseen, näin voidaan myös tarkastella, ovatko nopeus ja nuoruus kaksi erillistä peliä, eli johtavatko samat asiat sekä nuoruuteen että nopeuteen valmistumisessa. Lisäksi pyritään selvittämään, ovatko nopeat ja nuoret valmistujat ”menestyjiä”. He ovat onnistuneesti navigoineet tiensä yliopistokentällä, mutta tutkimuksessa pyritään selvittämään myös se, mitä etua ja haittaa heille on siitä ollut niin yliopistoaikana kuin sen jälkeenkin. Tutkimuksen yhtenä keskeisenä tuloksena oli se, että vaikka nopeuden ja nuoruuden peleillä on yhtäläisyyksiä, ovat ne silti riittävän erilaisia, että ne muodostavat omat pelinsä, joiden pelaajat tarvitsevat eri tavoin rakentuneita pääomia. Nopeasti valmistumiselle on keskeistä on kyky yliopistokentän oikeaan hahmottamiseen sekä opintojen suunnitteluun. Monista yliopiston tarjoamista vaihtoehdoista nopeasti valmistuneet kykenivät parhaiten valitsemaan yhdistelmiä, jotka sopivat heille ja monien valintojen jälkeen johtivat, joko tarkoituksella tai tahattomasti, nopeasti valmistumiseen. Nuoruuden pelissä puolestaan oikeanlainsella taustalla vaikuttaisi olevan keskeinen merkitys. Nuorimpina valmistuneiden vanhemmat viettivät enemmän aikaa lastensa kanssa ja heillä oli korkeampi koulutustaso. Tämä mahdollisti nuorena valmistuneille paremman ymmärryksen koulumaailman toiminnasta ja luonnolliset keinot pelata yliopistopeliä, kuten heidän oma koulumenestyksensäkin osoittaa. Tämän tutkimuksen puitteissa menestys näytti olevan termi, jonka jokainen määrittää eri tavoilla. Nopeus ja nuoruus voidaan nähdä yhdenlaisina menestyksen mittareina. Molemmat voivat kuitenkin olla sekä etuja että haittoja ja kukin haastateltu koki tilanteen omalla tavallaan. Nopeus oli kuitenkin näistä kahdesta useammin puhtaasti etu. Keskeiseksi tulokseksi muodostui kuitenkin se, että menestyksen mittarina toimi opiskelijan kyky muodostaa elämänsä ja opiskelunsa itselleen mielekkäällä tavalla ja siirtyä sujuvasti työelämään.