Kolmen hyvinvointiaseman toimintakustannusten määritys Etelä-Karjalassa

Työn tavoitteena oli tutkia, millä tavalla perusterveydenhuollon perinteisestä terveysasemamallista hyvinvointiasemamalliin siirtyminen vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonnan kustannuksiin, mikäli vaikutus on havaittavissa. Toisaalta tavoitteena oli kartoittaa, millä keinoilla hyvinvointiasemien kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa tulevaisuudessa ja mitä kustannushyötyjä tiiviimmällä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa. Tutkimuksessa käsiteltiin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen roolin merkitystä perusterveydenhuollossa, sähköistä asiointipalveluja ja terveydenhuollon ammattiryhmien välistä työnjakoa sekä edelleen, miten näillä voidaan vaikuttaa tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen. Havaittiin, että sähköisellä asioinnilla ja työnjaolla on selkeä yhteys kustannuksiin. Työn empiirisessä osassa tarkasteltiin kolmea hyvinvointiasemamallin pilottihankkeessa mukana olevaa asemaa Lauritsalassa, Lemillä ja Ruokolahdella. Kustannusten tarkastelu keskittyi henkilöstö- ja tilakustannuksiin. Tutkittiin myös, miten sähköinen asiointi ja Eksoten alueen puhelinpalvelujen keskittäminen vaikuttaa edellä mainittuihin kustannuseriin. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että hyvinvointiasemamallin pilotointi ei ole tutkittavilla asemilla merkittävästi vaikuttanut kustannuksiin henkilöstön osalta; tilakustannukset olivat pienentyneet Lemillä ja Ruokolahdella. Laskelmien perusteella muodostettujen tavoitteiden mukaisesti on hyvinvointiasemilla kuitenkin pyrittävä vähintään noin 14 % tai enintään 32 % säästöön henkilöstö- ja tilakustannuksissa pilottivaiheen kustannuksiin verrattuna. Tulevaisuudessa olennaiseksi kustannusten hallinnan edellytykseksi havaittiin työnjaon muuttaminen hoitajavetoisemmaksi ja sähköisten asiointipalvelujen lisääntyvä tarjonta. Sähköisten asioinnin lisääntyvällä käytöllä on mahdollista vähentää hoitohenkilöstön tarvetta kokonaisuudessaan. Sekä sähköisen asioinnin käytön lisäämisellä että puhelinpalvelujen keskittämisellä tulevaisuudessa havaittiin olevan huomattava vaikutus henkilöstöresurssien käyttöön ja edelleen kustannustehokkuuteen.

Improving reporting management with relational database management system

Data management consists of collecting, storing, and processing the data into the format which provides value-adding information for decision-making process. The development of data management has enabled of designing increasingly effective database management systems to support business needs. Therefore as well as advanced systems are designed for reporting purposes, also operational systems allow reporting and data analyzing. The used research method in the theory part is qualitative research and the research type in the empirical part is case study. Objective of this paper is to examine database management system requirements from reporting managements and data managements perspectives. In the theory part these requirements are identified and the appropriateness of the relational data model is evaluated. In addition key performance indicators applied to the operational monitoring of production are studied. The study has revealed that the appropriate operational key performance indicators of production takes into account time, quality, flexibility and cost aspects. Especially manufacturing efficiency has been highlighted. In this paper, reporting management is defined as a continuous monitoring of given performance measures. According to the literature review, the data management tool should cover performance, usability, reliability, scalability, and data privacy aspects in order to fulfill reporting managements demands. A framework is created for the system development phase based on requirements, and is used in the empirical part of the thesis where such a system is designed and created for reporting management purposes for a company which operates in the manufacturing industry. Relational data modeling and database architectures are utilized when the system is built for relational database platform.

Öljynporaus arktisilla merialueilla

Tässä työssä selvitetään millaisissa olosuhteissa öljyä porataan arktisilla merialueilla, miten olosuhteiden tuomiin riskeihin varaudutaan ja miten kansainvälinen lainsäädäntö rajoittaa öljynporaamista arktisilla merialuilla. Lisäksi tarkastellaan arktisilla alueilla suoritettavan öljynporauksen kustannuksia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen öljynporaukseen. Öljynporaus arktisilla merialueilla on saanut toistuvasti julkisuutta ympäristöjärjestöjen suorittamista laittomista tunkeutumisista öljynporausasemille. Teollisen toiminnan lisääntymisestä arktisilla alueilla on uutisoitu paljon 2010-luvulla. Julkinen keskustelu on osittain jakautunut ympäristöjärjestöjen ja energiasektorin kilpailuksi toiminnan moraalisuudesta. Tässä työssä on pyritty ymmärtämään molempien osapuolien näkökantoja tarkan lähdekritiikin kautta.

Jauhekaarihitsauksen tunkeumasyvyyden vertailu vakiovirralla ja vakiojännitteellä hitsattaessa

Tämän työn tavoitteena on tutkia jauhekaarihitsauksessa käytettyjen vakiojännite- ja vakiovirtasäätöjen vaikutusta tunkeumaprofiiliin ja erityisesti tunkeumaan, sekä tekijöihin, joilla voidaan hallita tunkeumaa. Työ rajoittuu vakiovirralla ja vakiojännitteellä hitsattujen hitsien tunkeuman tarkasteluun ja niiden vertailuun. Vertailussa käytetään apuna tunkeuman määrittäviä parametreja, joiden avulla voidaan todeta tunkeuman hallintaan vaikuttavat parametrit.

Valtatien 10/12 ja kantatien 54 roolit : Palvelutasolähtöinen vertailu teiden toiminnallisesta asemasta

Tässä selvityksessä on palvelutasolähtöisesti vertailtu valtatien 10/12 ja kantatien 54 asemaa pitkämatkaisen henkilöliikenteen ja kuljetusten kannalta Forssan ja Lahden välillä. Kantatie 54 on suunnittelualueen läpikulkuliikenteelle nykyisin matka-ajaltaan noin viisi minuuttia nopeampi ja myös ennakoitavuudeltaan parempi väylä, mistä johtuen suurin osa läpikulkuliikenteestä käyttää yhteyttä jo nyt. Liikennekäytävän strategisten kehittämistavoitteiden pohjalta määritettiin kulkumuodoittain ja tiejaksoittain tavoitteet eri palvelutasotekijöiden tasolle ottaen huomioon eri tiejaksoilla painottuvat matka- ja kuljetusvirrat sekä ympäröivä maankäyttö. Palvelutasotekijöistä priorisoitiin korkeimmalle turvallisuus kaikilla kulkumuodoilla sekä kuljetusten ennakoitavuus ja hallittavuus tavaraliikenteen keskeisillä jaksoilla. Myös työmatkaliikenteen merkittävimmillä jaksoilla joukkoliikenteen matka-aika, yhteydet, ennakoitavuus ja mukavuus asetettiin korkeimmalle tavoitetasolle. Forssan ja Lahden välisen pitkämatkaisen liikenteen näkökulmasta on kustannustehokkaampaa ja vaikuttavampaa kehittää kantatietä 54 kuin valtateitä 10 ja 12. Kantatiellä 54 on nykyisen parempi ennakoitavuus ja liikenneturvallisuuden taso. Liikennemäärien kasvaessa myös tavoiteltava palvelutaso on edullisempaa saavuttaa ja ylläpitää tätä reittiä kehittämällä. Matka-ajan ja ennakoitavuuden kannalta Hämeenlinnan kaupunkiliikenteen jakso valtatiellä 10 on ongelmallisempi, pitempi ja selvemmin sisällä kaupunkirakenteessa kuin vastaava jakso kantatiellä 54 Riihimäen kohdalla, mikä myös puoltaa kantatien 54 ensisijaista kehittämistä pitkämatkaisen liikenteen tarpeisiin. Valtatiellä 10 Hämeenlinnan kohdalla painottuvat väistämättä enemmän paikallisen liikenteen tarpeet ja maankäytön asettamat reunaehdot. Palvelutasotavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaimpia parantamistoimenpiteitä ovat ne, jotka palvelevat samalla tiejaksojen useamman ongelmallisen palvelutasotekijän, kuten turvallisuuden ja ennakoitavuuden, nostamista tavoiteltavalle palvelutasolle. Tärkeää on jatkossa maankäytön ja liikenteen suunnittelun yhteistyö, jotta kaupunkijaksoilla ja taajamissa varmistetaan tavoiteltava palvelutaso, eikä sitä esimerkiksi maankäyttöratkaisuilla tehdä mahdottomaksi toteuttaa.

Maailman ydinvoimaloiden alttius maanjäristyksille

Ydinvoimaloiden maanjäristysturvallisuutta on tutkittu uudelleen vuoden 2011 Fukushiman onnettomuuden seurauksena. Vuoden 2014 tammikuussa maailmalla oli 438 toimivaa ydinreaktoria, joista arviolta 20 % sijaitsi järistysherkillä alueilla. Työssä tutkitaan ydinvoimalaitosten varautumista maanjäristyksiin, sekä kartoitetaan myös maailmalta maanjäristysten suhteen vaarallisia alueita. Työssä selvitetään myös mitä Fukushiman onnettomuudesta on opittu. Maailmalla tapahtuneita maanjäristyksiä käydään läpi internetistä löytyvien tilastojen avulla. Maanjäristysten vaikutusta ydinvoimaloiden turvallisuuteen tarkastellaan Fukushiman onnettomuuden seurauksena aloitettujen tutkimusten, sekä Euroopan stressitestien avulla. Maanjäristyksen todennäköisyyksien ja ydinvoimalaitosten sijaintien perusteella maanjäristysriskin kannalta vaarallisimmat alueet sijaitsevat Japanissa, Yhdysvaltojen länsirannikolla ja Intiassa. Maanjäristyksiin varautuminen perustuu maanjäristysriskin suuruuden ennustettavuuteen. Suurimmilla riskialueilla on tehty tutkimustyötä maanjäristysriskin suuruuden arvioinnissa, sekä varauduttu arvioitujen riskitasojen mukaisesti.

Aurinkoenergian hyödyntäminen Lappeenrannassa

Työssä tarkastellaan aurinkosähkönjärjestelmän kannattavuutta sähkön pientuotannossa. Työn tavoitteena on tarkastella asioita, jotka vaikuttavat aurinkosähkön tuotannon tehokkuuteen, kustannusrakennetta, lainsäädäntöä, aurinkosähkön tuotantotapoja ja aurinkosähkön tulevaisuutta Lappeenrannassa. Työssä keskitytään tarkastelemaan ostosähkön osittaista korvaamista aurinkosähköllä Lappeenrannassa.

Johdon mittariston kehittäminen

Tämän diplomityön tarkoituksena on tarjota yritykselle ratkaisu talouden seu-rantaan reaaliaikaisesti. Nykyaikaisessa maailmassa yrityksen on kehitettävä toimintaansa jatkuvasti toimintaansa pysyäkseen kilpailussa mukana. Yrityksen toiminnan kehittämisen taustalla ovat myös muuttuneet omistussuhteet ja yri-tyksen uuden pääomistajan kiinnostus seurata taloutta reaaliaikaisemmin. Diplomityössä yritykselle tarjottavat ratkaisut tuotetaan teorian ja yritykseltä saadun tiedon yhdistämisellä. Teoriaosuudessa käydään erilaiset ratkaisumallit perusteluineen läpi. Empiirisessä osassa sovelletaan teoriaosa käytäntöön. Lop-putuloksena yrityksen johdolle tarjotaan valmiita työkaluja talouden seurantaan. Työn tulosten luotettavuus perustuu kirjoittajan laajaan yrityksen tuntemukseen, sekä avoimiin keskusteluihin yrityksen ylimmän johdon kanssa. Yritysjohto an-toi työssä käyttöön kaiken mahdollisen, hyvin salaisenkin materiaalin käyttöön, työn mahdollisimman hyvän lopputuloksen saamiseksi. Pääasiallisen lopputuloksena luotiin sähköinen tuntiseurantalomake, jota nimetyt henkilöt pystyvät seuraamaan reaaliaikaisesti internetin avulla. Yritykselle mää-ritettiin olennaisimmat taloudenmittarit, joita yrityksen tulee seurata ja päivittää määritellyin aikavälein, lisäksi määrättiin vastuu alueet, kenelle asioiden päivitys kuuluu. Lisäksi luotiin avainlukujen seurantatyökalupohja, jonne on kerätty kaikki yrityksen toiminnan kannalta tärkeimmät tiedot. Työkalut ovat valmiina käyttöönotettavaksi. Lopullinen luodun ohjelman hyödyntäminen ja käyttöönot-to tapahtuu myöhemmin.

Leijukattilan savukaasujen loppulämpötilan hallinta

Nykyaikaista leijukattilaa voidaan ohjata ja säätää erilaisten säätöpiirien ja sekvenssien kautta erittäin tarkasti. Toiminnot on optimoitu parhaan hyötysuhteen saavuttamiseksi ja kunnossapitokustannusten minimoimiseksi. Tehokkaasta automaatiosta ja nykyaikaisista laitevalinnoista huolimatta leijukattiloissa on usein yksi osa-alue, jota ei pystytä hallitsemaan tehokkaasti. Useilla voimalaitoksilla savukaasu poistuu liian korkeassa lämpötilassa viimeiseltä lämpöpinnalta. Kun kattilahyötysuhdetta tarkastellaan epäsuoralla menetelmällä, savukaasuhäviö on merkittävin tekijä kaikista häviöstä. Tässä diplomityössä on etsitty mahdollisuuksia savukaasun loppulämpötilan hallintaan kattilan ajoarvojen muutoksella sekä lämpöpintoja muuttamalla. Tutkimus keskittyy Järvi-Suomen Voima Oy:n Ristiinan voimalaitokselle. Tutkimus on tehty yhteistyössä laitoksen omistajien Pohjolan Voima Oy:n, UPM-Kymmene Oyj:n sekä laitetoimittaja Valmet Oyj:n kanssa.

Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla

Kylmän sodan alkaminen toisen maailmansodan jälkeen merkitsi Ruotsille turvallisuuspoliittista ongelmaa. Ruotsi katsoi voivansa puolueettomuuspolitiikan ja vahvan puolustuksen avulla parhaiten säilyttää maan itsenäisyyden. Kuitenkin samalla Ruotsissa katsottiin eristäytyneen puolueettomuuden yksistään olevan riittämätöntä takaamaan maan turvallisuus. Kylmän sodan vuosina Ruotsia hallitsi uhkakuva, joka oli heitä vastaan kohdistuva suurhyökkäys, invaasio. Tämän uhkakuvan mukaisesti Ruotsi teki poliittiset linjaukset sellaiseksi, että valtakuntaa oli puolustettava kaikin käytettävissä olevin resurssein. Tutkimuksessa selvitetään millainen oli Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla sekä miten Ruotsi tuohon uhkaan varautui. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa käsitellään perinteiseen tapaan aihetta käsittelevää lähdeaineistoa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Neuvostoliiton hyökkäys oli Ruotsin suurin uhkakuva 1950-luvulla ja, että tähän uhkaan varauduttiin Ruotsissa mittavin järjestelyin. Ruotsi oli omassa puolustussuunnittelussaan valmistautunut sen muodostaman uhkakuvan mukaisiin sotatoimiin ja se oli valmis puolustamaan maataan mahdollisen hyökkäyksen tapahduttua.

Hiilinanojohteiden makroskooppinen johtavuus

Hiilinanojohteet ovat sähkönjohteita, joiden valmistuksessa on käytetty hiilinanoputkia, eli yhden atomikerroksen paksuisesta hiiliatomiverkosta koostuvia rakenteita. Hiilinanoputket ovat viime vuosina keränneet suurta mielenkiintoa erinomaisten fysikaalisten ominaisuuksiensa ansiosta. Tämän työn tavoitteena on selvittää, voitaisiinko hiilinanojohteiden sähkönjohtavuus saada riittävälle tasolle, jotta niillä saatettaisiin korvata nykyisiä kuparista valmistettuja johteita. Vaikka kuparilla on erinomainen johtavuus, sen käytöllä on omat heikkoutensa, kuten korkea hinta, virran ahtautuminen, suuri tiheys ja heikko mekaaninen kestävyys. Hiilinanojohteet voisivat olla yksi osa-alue kehitettäessä uusia energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä laitteita nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että nykyisten hiilinanojohteiden sähkönjohtavuus on yhä liian pieni laajamittaiseen käyttöön. Johtavuus on kuitenkin lisääntynyt jatkuvasti viime vuosina. Kehitystyön avulla hiilimateriaalin potentiaalia saadaan hyödynnettyä koko ajan enemmän, ja ajan myötä hiilijohteista voi tulla varteenotettava kilpailija perinteisille johdemateriaaleille. Hiilinanojohteet tulevat luultavasti aluksi yleistymään käyttökohteissa, joissa niiden muut ominaisuudet täydentävät hyvin sähkönjohtavuutta.

Valtatien 25 palvelutasotarkastelu välillä valtatie 1-maantie 132

Tässä esiselvityksessä on palvelutasolähtöisesti tarkasteltu valtatien 25 merkitystä ja suunniteltu valtatien 1 ja maantien 132 välisen tiejakson kehittämistoimenpiteitä pitkämatkaisen liikenteen ja kuljetusten kannalta ottaen myös huomioon paikallisen liikenteen ja maankäytön tarpeet. Tarve selvitykseen on tullut erityisesti Vihdin maankäytön suunnittelusta. Vihti on voimakkaasti kasvava kunta ja Nummela, joka on kasvanut valtatien 25 molemmin puolin, sen päätaajama. Valtatiellä 25 on Vihdin kunnan läpi kulkevaa pitkämatkaista liikennettä noin 3 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vihtiin päättyvää/ Vihdistä alkavaa liikennettä on lännestä noin 6 000 ja idästä noin 1 700 ajoneuvoa vuorokaudessa. Lännestä tulevalla tai sinne menevällä liikenteellä selvästi merkittävin lähtö-/määräpaikka on Lohja. Valtakunnallisten ja alueellisten suunnitelmien perusteella valtatien 25 strategiseksi kehittämistavoitteeksi asetettiin elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaaminen ja toimivien arjen matkojen varmistaminen. Strategisen tavoiteasettelun pohjalta määritettiin kulkumuodoittain ja tiejaksoittain tavoitteet eri palvelutasotekijöiden tasolle ottaen huomioon eri tiejaksoilla painottuvat matka- ja kuljetusvirrat sekä ympäröivä maankäyttö. Palvelutasotekijöistä priorisoitiin korkeimmalle turvallisuus kaikilla kulkumuodoilla sekä kuljetusten matka-aika, ennakoitavuus ja hallittavuus. Palvelutasotavoitteiden saavuttamiseksi valtatien 25 tehokkaimpia parantamistoimenpiteitä ovat ne, jotka palvelevat samalla useamman ongelmallisen palvelutasotekijän, erityisesti liikenneturvallisuuden ja ennakoitavuuden, nostamista tavoiteltavalle palvelutasolle. Suositeltaviksi nousevia toimenpiteitä pitkällä aikavälillä ovat toisen ajoradan rakentaminen valtatien 1 ja 2 välille, keskikaiteellisten ohituskaistojen rakentaminen, liittymien parantaminen ja yksityistiejärjestelyt, selkeiden maankäyttöratkaisujen toteuttaminen ja rinnakkaisteiden/-katujen rakentaminen niiden tueksi sekä kevyen liikenteen alikulkukäytävien toteuttaminen. Näiden lisäksi tarvitaan ongelmallisimmissa pisteissä tai lyhyillä jaksoilla monia pienempiä toimenpiteitä, joissa korostuvat erityisesti liikenneturvallisuusnäkökulmat. Tärkeää on jatkossa maankäytön ja liikenteen suunnittelun yhteistyö, jotta varmistetaan tavoiteltava palvelutaso.

Panssarihälytys : hyökkäysvaunukokeiluosaston ajokokeet Karjalan kannaksella

Panssariaseen synty ensimmäisessä maailmansodassa oli tuonut uuden operatiivisesti merkittävän toimijan taistelukentille. Suomessa kehitys otettiin huomioon perustamalla omat panssarivaunujoukot vuonna 1919. Seuraavan vuosikymmenen alussa Karjalan kannaksella tutkittiin panssarivaunujen käyttömahdollisuuksia ja päädyttiin siihen, että vaunuja voitaisiin käyttää siellä rajoitetusti ainoastaan muutamilla alueilla. Tästä johtuen Suomeen jäi vallalle yleinen ajatus siitä, ettei panssarivaunuja voida käyttää maan peitteisessä ja pinnanmuodostukseltaan epätasaisessa maastossa. Tultaessa 1930-luvulle Suomessa herättiin Neuvostoliitossa tapahtuneeseen kehitykseen panssariaseen osalta. Mahdollisessa sodassa olisi enemmän kuin todennäköistä, että Neuvostoliitto hyökkäisi panssaroiduilla joukoilla myös Suomelle ominaisessa peitteisessä maastossa. Panssarivaunujen mahdollisen käytön testaamiseksi käynnistettiin laajat ajokokeilut Karjalan kannaksella. Kokeilut suoritettiin maaliskuussa ja elo-syyskuussa 1934. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää panssarivaunuilla tehtyjen ajokokeiden aloittamiseen johtaneet syyt, miten kokeet toteutettiin sekä niiden vaikutukset panssariaselajiin ja panssarintorjuntaan, erityisesti toimintatapoihin ja välineistöön. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lähdekritiikkiin perustuvaa sisällönanalyysiä. Tutkimus etenee kronologisessa järjestyksessä, muodostaen näin havaittavan kehityskaaren, ja nostaen syyt ja seurannaisvaikutukset esille. Lähdeaineisto perustuu tärkeimmiltä osiltaan kansallisarkistossa säilytettävään julkaisemattomaan alkuperäismateriaaliin, joka jakautuu virallisiin asiakirjoihin ja epävirallisiin eri henkilöiden muistioihin ja muistiinpanoihin. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty yleisesikuntaupseerikurssien diplomitöitä sekä sotilasammattilehdissä julkaistuja aikalaiskirjoituksia. Lehtiartikkelit antavat kuvan kyseisen ajan taktisesta ajattelusta ja sotateknisestä kehityksestä. Vuonna 1934 suoritetut ajokokeet, todistivat oikeiksi uhkakuvat panssarivaunujen käyttömahdollisuuksista Suomen maaperällä ja torjuntavälineiden, -henkilöstön ja koulutuksen välttämättömyyden. Kokeiluiden tulokset poistivat lopullisesti 1920-luvulta periytyneen olettamuksen, ettei maastomme mahdollista panssarivaunujen käyttöä. Reilussa kymmenessä vuodessa tapahtunut panssarivaunujen tekninen kehitys oli muuttanut maaston luoman estearvon paljon luultua pienemmäksi. Ajokokeita seurannut koulutus- ja kokeilutoiminta paransi suomalaisten joukkojen ymmärrystä ja osaamista panssarivaunuista ja niiden torjunnasta. Karjalan kannaksella aloitettiin linnoitustyöt ja maastoa muokattiin siellä panssarintorjuntaan soveltuvaksi. Myös kalustohankinnat käynnistyivät sekä panssarintorjunta-aseistuksen osalta, että uusien panssarivaunujen osalta. Kokeilut edesauttoivat suomalaisen panssarintorjuntajärjestelmän syntymistä, joka ei kuitenkaan ehtinyt muodostua teoriasta käytäntöön ennen talvisodan alkua.