An eroding social justice agenda: The case of physical education and health edu-business in schools

In this paper we draw on current research to explore notions of a socially just Health and Physical Education (HPE), in light of claims that a neoliberal globalisation promotes markets over the states, and a new individualism that privileges self-interest over the collective good. We also invite readers to consider United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization’s ambition for PE in light of preliminary findings from an Australian led research project exploring national and international patterns of outsourcing HPE curricula. Data were sourced from this international research project through a mixed method approach. Each external provider engaged in four phases of research activity: (a) Web-audits, (b) Interviews with external providers, (c) Network diagrams, and (d) School partner interviews and observations. Results We use these data to pose what we believe to be three emerging lines of inquiry and challenge for a socially just school HPE within neoliberal times. In particular our data indicates that the marketization of school HPE is strengthening an emphasis on individual responsibility for personal health, elevating expectations that schools and teachers will “fill the welfare gap” and finally, influencing the nature and purchase of educative HPE programs in schools. The apparent proliferation of external providers of health work, HPE resources and services reflects the rise and pervasiveness of neoliberalism in education. We conclude that this global HPE landscape warrants attention to investigate the extent to which external providers’ resources are compatible with schooling’s educative and inclusive mandates.

Understanding who cares: Creating the evidence to address the long-standing policy problem of staff shortages in early childhood education and care

Evidence-based policy is a means of ensuring that policy is informed by more than ideology or expedience. However, what constitutes robust evidence is highly contested. In this paper, we argue policy must draw on quantitative and qualitative data. We do this in relation to a long entrenched problem in Australian early childhood education and care (ECEC) workforce policy. A critical shortage of qualified staff threatens the attainment of broader child and family policy objectives linked to the provision of ECEC and has not been successfully addressed by initiatives to date. We establish some of the limitations of existing quantitative data sets and consider the potential of qualitative studies to inform ECEC workforce policy. The adoption of both quantitative and qualitative methods is needed to illuminate the complex nature of the work undertaken by early childhood educators, as well as the environmental factors that sustain job satisfaction in a demanding and poorly understood working environment.

Digital competence and professional development of vocational education and training teachers in Queensland

Teaching with digital technologies is essential to the development of 21st century students’ graduate capabilities. However, relatively little is known about the extent to which Queensland VET teachers engage with digitally-enhanced teaching, or have the capacity to do so. Using a mixed methods approach, this thesis investigated the current digital teaching capacities of VET teachers and how current professional development opportunities are helping to address their learning needs.

Whose ETSIP? National and local ownership of Namibia's education and training sector improvement programme

Tämä työ tarkastelee kansallista ja paikallista omistajuutta Namibian opetussektorin kehittämisohjelmassa. Opetussektorin kehittämisohjelma ETSIP on 15-vuotinen sektoriohjelma vuosille 2005-2015 ja sen tavoitteena on edesauttaa Namibian kehittymistä tietoyhteiskunnaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kansallinen ja paikallinen omistajuus on toteutunut ETSIP prosessin aikana. Erityisesti pyritään selvittämään paikallistason opetussektorin virkamiesten näkemyksiä ETSIP prosessista, heidän roolistaan siinä ja siitä millaisia vaikuttamisen ja hallinnan mahdollisuuksia heillä on ollut prosessin aikana. Tutkimuksen lähtökohta on laadullinen ja lähestymistapa konstruktionistinen: tutkimus tarkastelee todellisuutta ihmisten kokemusten, näkemysten ja toiminnan kautta. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista, epävirallisista keskusteluista, lehtiartikkeleista ja ETSIP dokumenteista. Tutkimus osoittaa että kansallinen omistajuus on epämääräinen käsite sillä kansallisia toimijoita ja näkemyksiä on useita. Tutkimus vahvistaa Castel-Brancon huomion siitä, että omistajuutta on tarkasteltava kontekstissaan: muuttuvana ja kilpailtuna. ETSIPin rinnalle ollaan valmistelemassa uutta strategista ohjelmaa opetusministeriölle mikä saattaa muuttaa omistajuutta ETSIPiin. ETSIP dokumenttien omistajuusretoriikka myötäilee kansainvälisiä sitoumuksia avun vaikuttavuuden parantamiseksi mutta niistä puuttuu syvällisempi analyysi siitä, miten kansallinen ja paikallinen omistajuus toteutuisi käytännössä. Avunantajien näkemys omistajuudesta on suppea: omistajuus nähdään lähinnä sitoutumisena ennalta määrättyyn politiikkaohjelmaan. Haastatteluaineistosta nousee esiin Whitfieldin ja Frazerin jaottelu suppeista ja laajoista omistajuuskäsityksistä. Sitoutumista ETSIP ohjelmaan pidetään tärkeänä mutta riittämättömänä määritteenä omistajuudelle. Paikallisella tasolla sitoutuminen ETSIP ohjelman periaatteisiin ja tavoitteisiin on toteutunut melko hyvin mutta jos omistajuutta tarkastellaan laajemmin vaikutusvallan ja hallinnan käsitteiden kautta voidaan todeta että omistajuus on ollut heikkoa. Paikallisella tasolla ei ole ollut juurikaan vaikutusvaltaa ETSIP ohjelman sisältöön eikä mahdollisuutta hallita ohjelman toteutusta ja päättää siitä mitä hankkeita ohjelman kautta rahoitetaan. Tujanin demokraattisen omistajuuden käsite kuvaa tarvetta muuttaa ja laajentaa omistajuusajattelua huomioiden paikallisen tason paremmin. Tämä tutkimus viittaa siihen että omistajuuden toteutuminen paikallisella tasolla edellyttäisi institutionaalisen kulttuurin muutosta ja institutionaalisen legitimiteetin vahvistamista. Omistajuuden mahdollistamiseksi paikallisella tasolla tarvittaisiin poliittista johtajuutta, luottamusta, vastuullisuuden kulttuurin kehittämistä, tehokkaampaa tiedonjakoa, laajaa osallistumista, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ennen kaikkea tarvittaisiin paikallisen tason vaikutusvaltaa päätöksenteossa ja kontrollia resurssien käytöstä. Tälle muutokselle on selvä tarve ja tilaus.

Education and the dynamics of family decisions

This paper investigates the extent to which a biased transmission of educational endowments affects fertility. To this end, we devise a version of Becker’s family decision model that takes preference change into account. Specifically, we model education as an instrument that increases the autonomy (to prefer), and autonomy as an instrument of preference-change for household-structures. The empirical validity of the proposed model is examined for the European setting using the European Community Household Panel. In the context of the model, empirical findings imply the following. On the one hand, both preference for quantity and preference for bequest for each offspring (quality) increases with education, while preference for current consumption decreases. On the other hand, education is found to be negatively correlated with fertility, at a decreasing rate. Therefore, the paper provides a useful additional toolkit for public policy evaluation. It explains how public policies oriented toward the guarantee of personal freedoms, such as the expansion of education and autonomy, are likely to guarantee the same freedoms for subsequent generations.

Education and research international collaboration - a recipe for success!

Podcast interview with Richard French, international coordinator at Jisc.