Timing of Capacity Change: Models for Capital Intensive Industry

The suitable timing of capacity investments is a remarkable issue especially in capital intensive industries. Despite its importance, fairly few studies have been published on the topic. In the present study models for the timing of capacity change in capital intensive industry are developed. The study considers mainly the optimal timing of single capacity changes. The review of earlier research describes connections between cost, capacity and timing literature, and empirical examples are used to describe the starting point of the study and to test the developed models. The study includes four models, which describe the timing question from different perspectives. The first model, which minimizes unit costs, has been built for capacity expansion and replacement situations. It is shown that the optimal timing of an investment can be presented with the capacity and cost advantage ratios. After the unit cost minimization model the view is extended to the direction of profit maximization. The second model states that early investments are preferable if the change of fixed costs is small compared to the change of the contribution margin. The third model is a numerical discounted cash flow model, which emphasizes the roles of start-up time, capacity utilization rate and value of waiting as drivers of the profitable timing of a project. The last model expands the view from project level to company level and connects the flexibility of assets and cost structures to the timing problem. The main results of the research are the solutions of the models and analysis or simulations done with the models. The relevance and applicability of the results are verified by evaluating the logic of the models and by numerical cases.

Koneistuksen kannattavuus ostaa-valmistaa päätöksentekotilanteessa

Työn tavoitteena oli tutkia kohdeyrityksen oman koneistuksen tämän hetkistä kannattavuutta ostaa-valmistaa päätöksentekotilanteessa. Tarkoituksena oli löytää edullisin menetelmä hankkia yrityksen tarvitsemat koneistetut osat. Työssä selvitettiin oman koneistuksen aiheuttamat vuotuiset kustannukset, ulkoa ostettavan koneistuksen kustannukset sekä muille yrityksille myytävän alihankinnan tuomat tulot yritykselle. Työn lopussa on verrattu eri vaihtoehtojen vuotuisia kokonaiskustannuksia, joista perustellen valittiin kyseisen yrityksen toimintaan parhaiten soveltuva koneistettavien tuotteiden hankintamalli.Toimintamalleissa, missä yritykselle syntyy uutta liiketoimintaa, on kyseisen toiminnan osalta otettu huomioon yrityksen johdon asettama myyntikatetavoite. Työn lopputulemana on joko yrityksen koneistuksen jatkaminen entisellään, koneistustoiminnan laajentaminen tai koneistuksen täydellinen tai osittainen ulkoistaminen. Koneistusta on tarkasteltu tässä työssä kokonaisuutena.

Strategic groupsin the European energy industry

Strategisten ryhmien teoria tarjoaa mahdollisuuden keskitason analyysiin yritysten ja toimialan välillä yritysten kilpailullisen aseman tarkasteluun. Strategiset ryhmät ovat samalla toimialalla toimivia yrityksiä, joilla on samanlaiset strategiset ominaisuudet, jotka kilpailevat samanlaisilla perusteilla tai jotka toteuttavat samanlaista strategiaa. Tässä tutkimuksessa strategisten ryhmien teoriaa on käytetty eurooppalaisten energiayritysten ryhmittelyyn. Tutkimuksessa oli mukana 104 energia-alan yritystä, jotka jaettiin viiteen strategiseen pääryhmään yritysten maantieteellisen toiminta-alueen ja koon mukaan. Jokainen ryhmä edustaa erilaista strategiaa. Muita strategisia ominaisuuksia, joita ovat diversifikaatioaste, tuotantoteknologia ja omistusmuoto, käytettiin muodostamaan alaryhmiä edellisistä pääryhmistä. Muodostettuja strategisia ryhmiä käytettiin seuraavaksi suoristuskykyerojen tutkimiseen ryhmien välillä. Suorituskykyä kuvaaviksi muuttujiksi valittiin liikevoitto-%, koko pääoman tuottoaste, vakavaraisuus-% ja current ratio. Tulokset osoittavat, että energiayritykset voidaan jakaa ryhmiin valittujen strategisten ominaisuuksien perusteella. Nämä yritysten strategiset valinnat eivät vaikuta merkittävästi yritysten taloudelliseen suorituskykyyn valittujen suorituskykymuuttujien osalta. Monikansalliset jättiläisyritykset ovat suorituskyvyltään heikoimpia ja eurooppalaiset suuryritykset parhaita ryhmiä, mutta erot eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Ainut merkittävä ero suorituskykymuuttujissa oli vakavaraisuudessa monikansallisten ja eurooppalaisten suurten yritysten välillä. Muut suorituskykymuuttujat eivät eronneet ryhmien välillä tilastollisesti merkittävästi. Tilastollisesti merkittäviä eroja ei löydetty myöskään alaryhmien välillä.

Allianssit metsä- ja ICT -sektoreilla vuosina 1990-2005 - globaalin kehityksen analyysi

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella metsä- ja ICT-sektorin allianssien kehitystä vuosina 1990-2005. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, voidaanko osoittaa yhteys allianssien ja yrityksen taloudellisen menestymisen välillä. Yhteyden testaamissa käytetään lineaarista regressiota. Aineisto perustuu SDC Platinum -tietokannasta haettuihin allianssitietoihin sekä Thomson One Banker -tietokannan tilinpäätöstietoihin, jotka koskevat 70 liikevaihdoltaan maailman suurinta metsäyritystä ja 43 liikevaihdoltaanmaailman suurinta ICT-yritystä. Hypoteesit vahvistuivat osittain. Toimialan kehitysvaihetta ja alliansseja koskevat hypoteesit vahvistuivat kahta lukuun ottamatta, eli toimialan luonne ja kehitysvaihe vaikuttavat allianssimääriin ja -laatuun. Allianssien ja taloudellisen menestymisen yhteyttä koskevat hypoteesit vahvistuivat osittain. Testauksessa löydettiin positiivinen, tilastollisesti merkitsevä yhteys allianssien ja liikevaihdon välillä sekä sijoitetunpääoman tuoton väliltä. Allianssien yhteismäärä vaikutti positiivisesti liikevaihdon kasvuprosenttiin ICT- ja yhdistelmäaineistossa. Uusien allianssien osuus vaikutti positiivisesti vain sijoitetun pääoman tuottoon. Strategisten allianssien osalta saatiin vain ristiriitaisia tuloksia. Metsäaineistossa ne vaikuttivat negatiivisesti liikevaihdon kasvuun, mutta yhdistelmäaineistossa löydettiin positiivinen yhteys. Liiketuottoprosentin ja allianssien välillä ei voitu osoittaa lainkaan yhteyttä.

Rahavirta-analyysit, erityisesti kassavirtalaskelma, kunnan talouden ohjauksen apuvälineenä

 The aim of this research was to determine whether a cash basis financial statement would give additional value for the financial management of a local government and whether the cash flow statement would assist in getting a true and fair view of the financial position of the local government. The goal was to develop a cash flow statement and cash flow based key ratios for the needs of local government and the possibilities to utilise them were studied. In the theoretical part of this work, the literature review section,municipal economy, the main objectives and key ratios of financial control in municipal financial management, central control systems, control instruments and different financial statements were studied. In the empirical part the possibilities of utilising the information of these different financial statements as onecontrol instrument of municipal financial management were compared. Also empirical testing of the exploitation of these financial statements was carried out. The suggestion for municipal cash flow statement and its key ratios were defined on the basis of the theoretical and empirical parts. The results show that the municipal cash flow statement is most effective in a three-part form: cash flow from ordinary operations, cash flow from investments and funding cash flow. The added value of the cash flow statement comes from its ability to better attest the financial ability for investments better than the profit and loss account. Themunicipal cash flow statement is therefore especially suitable when analysing of the sufficiency of money. In addition to absolute ratios, such as the financial margin, also relative cash basis ratios such as the financial margin percentage, liquidity percentage and investment income financing percentage are important. Also the simple cash based calculation about receiving and using money is applicable to local governments. The statement could be a part of municipal financial statements, budgets and annual reports. On the other hand, working capital flow and expense and revenue flow statements do not give added value for municipal financial management.

Lajinvaihtokustannusten vaikutus tuotevalikoiman kannattavuuteen

Asiakkaat vaativat yhä suurempaa tuotannon joustavuutta ja lyhyitä toimitusaikoja paperiteollisuudelta. Samanaikaisesti kiristyvä kilpailu ajaa yritykset tavoittelemaan parempaa kannattavuutta kasvattamalla tuotevalikoimaa. Edellä mainitut tekijät lisäävät lajinvaihtojen määrää ja aiheuttavat kustannuksia. Diplomityön pääasiallisena tavoitteena on selvittää kohdeyrityksen paperikoneen lajinvaihdoista aiheutuvat kustannukset ja niiden vaikutus tuotevalikoiman kannattavuuteen. Toisena merkittävänä tavoitteena voidaan mainita lajinvaihtokustannusten simulointimallin rakentaminen, jota voidaan käyttää apuna tuotannonsuunnittelussa. Lisäksi saatujen tutkimustulosten perusteella pyritään löytämään keinoja kannattavuuden parantamiseksi. Paperikoneella tehdyn seurannan avulla selvitettiin eri tyyppisten lajinvaihtojen aiheuttamat tuotannonmenetykset. Tämän perusteella laskettiin niiden kustannusvaikutukset. Tarkastelua laajennettiin kahden toteutuneen syklin avulla syklitasolle ja lopuksi tuotevalikoimatasolle. Lajinvaihtokustannukset lisääntyivät paperin laatusuureiden muutoksen kasvaessa. Kalanterointimuutokset osoittautuivat kalleimmiksi ja niiden määrä tulisi minimoida. Kustannukset eivät osoittautuneet syklitasolla kovin suuriksi, mutta laji- ja ajokohtaisesti ne ovat merkittäviä erityisesti pienivolyymisilla tuotteilla. Niiden ajofrekvenssin harventaminen vähentäisi kustannuksia ja parantaisi kannattavuutta. Lajinvaihto-kustannukset tulisi jatkossa huomioida tuotekustannuslaskennassa.

Tuotekohtaisen kustannuslaskennan kehittäminen metallituoteyrityksessä

Työn tavoitteena oli muodostaa kustannuslaskentajärjestelmä tuotekohtaisten kustannusten selvittämiseen ja raportointiin. Kustannuksien määrätietoinen johtaminen ei ole mahdollista, ellei tuotteiden kustannusrakenne ja kustannuksiin vaikuttavat tekijät ole selvillä. Tavoitteeksi laskentajärjestelmälle asetettiin, että sen avulla tulisi pystyä selvittämään tuotteiden kustannusrakenteet sekä myyntikatteiden vaikutus yrityksen tuloksen muodostumiseen. Mallille asetettuja vaatimuksia oli vaivaton päivitysmahdollisuus, sekä laskentaperusteiden selvittäminen ja mahdollinen muokkaaminen. Laskentajärjestelmä toteutettiin taulukkolaskentaohjelmalla. Ensisijaiseksi laskentakohteeksi asetettiin yrityksen tuotteet, mutta tarvetta ilmeni myös projekti- ja asiakaskohtaisen kannattavuuden tarkasteluun. Työ jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa suoritetaan kirjallisuustutkimus tuotekohtaisesta kustannuslaskennasta. Toisessa osassa on selvitetty kustannuslaskentajärjestelmän kehittämisen vaiheita kohdeyrityksessä, sekä esitelty järjestelmän rakennetta. Viimeiseksi on käyty läpi laskentajärjestelmän testausta, käyttömahdollisuuksia, tuloksien tarkastelua sekä jatkokehitysmahdollisuuksia.

Sähkönmyyntisopimusten markkinalähtöinen hinnoittelu

Vuonna 1995 alkanut sähkömarkkinoiden vapautuminen on muuttanut sähköyhtiöiden myyntisopimusten hinnoittelua merkittävästi. Ennen markkinauudistusta voitiin sähkön myyntisopimukset hinnoitella perustuen oman sähkön tuotannon kustannuksiin ja haluttuun katteeseen. Nykyään sähköpörssissä noteerattava sähkön hinta muodostaa perustan kaikkien myyntisopimusten hinnoittelulle. Sähkön markkinahinnan lisäksi on myyntisopimusten hinnoittelussa otettava huomioon sähkömarkkinoiden ominaispiirteistä aiheutuvat riskit sähkön myyjälle. Tässä työssä mallinnetaan Lappeenrannan Energia Oy:n markkinalähtöiset hinnoittelumenetelmät kahdelle sähkönmyyntisopimustyypille. Lisäksi tutkitaan markkinalähtöisen hinnoittelun tärkeimpien riskikomponenttien, aluehintaeron sekä profiililisän, merkitystä markkinalähtöisten myyntisopimusten hinnoittelussa. Aluehintaeron hyväksikäyttöä myyntisopimusten hinnoittelussa on tutkittu selvittämällä Suomen hinta-alueen CfD-johdannaisten riskipreemiot. Profiililisän merkitystä myyntisopimusten hinnoittelussa on tutkittu havainnoimalla profiililisän muutoksia hinta- ja kulutusaikasarjoissa sekä suojaushinta ja tehotasossa tapahtuneiden muutosten suhteen. Ennustetun ja toteutuneen profiililisän eroja on tutkittu laskemalla ne seitsemälle Lappeenrannan Energia Oy:n merkittävälle asiakkaalle. Lisäksi on tarkasteltu profiililisän laskentaan tarvittavan hinta-aikasarjan mallintamiseen käytettyjen termiinituotteiden hintojen merkitystä lasketun profiililisän suuruuteen. Työn lopuksi esitetään kaksi vaihtoehtoista sähkösopimusten hinnoittelumenetelmää ja vertaillaan esitettyjä hinnoittelumenetelmiä keskenään. Työssä havaitaan, että aluehintaerolta suojautumiseen käytettävien CfD-johdannaisten avulla olisi ollut mahdollista lisätä markkinalähtöisten myyntisopimusten tuottoa viimeisen kolmen vuoden aikana. Suoritettujen herkkyysanalyysien perusteella voidaan todeta, että toteutuneen ja ennustetun profiililisän erot johtuvat laskentaan käytettävien hinta- sekä kulutusaikasarjojen epätarkkuudesta. Lappeenrannan Energia Oy:n käyttämät profiililisät osoittautuivat ex-post -tarkastelussa liian suuriksi yhtä asiakasta lukuun ottamatta. Lisäksi tarjousaikana laskettujen profiililisien voidaan katsoa muuttuvan täysin samassa suhteessa hinta-aikasarjan mallintamiseen käytettyjen termiinituotteiden volatiliteettien kanssa. Esiteltyjen vaihtoehtoisten myyntisopimusten hinnoittelumenetelmien voidaan katsoa antavan varsin samanlaisia tuloksia kuin Lappeenrannan Energia Oy:n nykyinen hinnoittelumenetelmä. Saatuihin tuloksiin vaikuttavat kuitenkin painokertoimien estimointiin käytetyn vuoden volatiliteetti sekä profiililisän laskentamenetelmä

The Sottunga-Jurmo shear zone : structure and deformation history of a crustal-scale ductile shear zone in SW Finland

The aim of this study is to gain a better understanding of the structure and the deformation history of a NW-SE trending regional, crustal-scale shear structure in the Åland archipelago, SW Finland, called the Sottunga-Jurmo shear zone (SJSZ). Approaches involving e.g. structural geology, geochronology, geochemistry and metamorphic petrology were utilised in order to reconstruct the overall deformation history of the study area. The study therefore describes several features of the shear zone including structures, kinematics and lithologies within the study area, the ages of the different deformation phases (ductile to brittle) within the shear zone, as well as some geothermobarometric results. The results indicate that the SJSZ outlines a major crustal discontinuity between the extensively migmatized rocks NE of the shear zone and the unmigmatised, amphibolite facies rocks SW of the zone. The main SJSZ shows overall dextral lateral kinematics with a SW-side up vertical component and deformation partitioning into pure shear and simple shear dominated deformation styles that was intensified toward later stages of the deformation history. The deformation partitioning resulted in complex folding and refolding against the SW margin of the SJSZ, including conical and sheath folds, and in a formation of several minor strike-slip shear zones both parallel and conjugate to the main SJSZ in order to accommodate the regional transpressive stresses. Different deformation phases within the study area were dated by SIMS (zircon U-Pb), ID-TIMS (titanite U-Pb) and 40Ar/39Ar (pseudotachylyte wholerock) methods. The first deformation phase within the ca. 1.88 Ga rocks of the study area is dated at ca. 1.85 Ga, and the shear zone was reactivated twice within the ductile regime (at ca. 1.83 Ga and 1.79 Ga), during which the strain was successively increasingly partitioned into the main SJSZ and the minor shear zones. The age determinations suggest that the orogenic processes within the study area did not occur in a temporal continuum; instead, the metamorphic zircon rims and titanites show distinct, 10-20 Ma long breaks in deformation between phases of active deformation. The results of this study further imply slow cooling of the rocks through 600-700ºC so that at 1.79 Ga, 2 the temperature was still at least 600ºC. The highest recorded metamorphic pressures are 6.4-7.1 kbar. At the late stages or soon after the last ductile phase (ca. 1.79 Ga), relatively high-T mylonites and ultramylonites were formed, witnessing extreme deformation partitioning and high strain rates. After the rocks reached lower amphibolite facies to amphibolite-greenschist facies transitional conditions (ca. 500-550ºC), they cooled rapidly, probably due to crustal uplift and exhumation. The shear zone was reactivated at least once within the semi-brittle to brittle regime between ca. 1.79 Ga and 1.58 Ga, as evidenced by cataclasites and pseudotachylytes. In summary, the results of this study suggest that the Sottunga-Jurmo shear zone (and the South Finland shear zone) defines a major crustal discontinuity, and played a central role in accommodating the regional stresses during and after the Svecofennian orogeny.