19 resultados para Youth -- Attitudes
em Doria (National Library of Finland DSpace Services) - National Library of Finland, Finland
Resumo:
”METKU –projektissa” (Merenkulun turvallisuuskulttuurin kehittäminen) tutkitaan kansainvälisen turvallisuusjohtamiskoodin (ISM-koodin) vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen ja etsitään kehittämiskohteita merenkulun turvallisuusjohtamisen parantamiseksi. Tämä haastatteluraportti on laadittu METKU –projektin yhteistyössä työpakettien 1 ja 2 kesken. Tähän raporttiin haastateltiin yhteensä 94 merenkulun ammattilaista. Suurimman osan haastateltavista muodostivat aktiiviset merenkulkijat: miehistön jäsenet, päällystö ja alusten päälliköt. Haastattelukohteena oli seitsemän suomalaista varustamoa. Haastatteluissa kerättiin merenkulkijoiden kokemuksia ja mielipiteitä ISM-koodin vaikutuksesta heidän käytännön työhönsä. Suomalaiset merenkulkijat uskovat, että tänä päivänä varustamoiden johtajat ovat hyvin sitoutuneita turvallisuuteen. Myös miehistön asenteet turvallisuuteen ovat ISM-koodin käytön myötä parantuneet. Haasteltavien yhteinen huoli kohdistui jatkuvan parantamisen toimivuuteen. Kaikki haastatellut ryhmät olivat samaa mieltä siitä, että poikkeamien raportointi ei ISMkoodin vaatimuksesta huolimatta toimi kunnolla. ISM-koodin käyttöön otosta on ollut merenkululle selkeää hyötyä. Haastateltavat esittivät hyötyinä parantuneen yhteistyön ja tiedonkulun alusten ja varustamon välillä sekä sen, että merenkulun toiminnan laatu on parantunut. Monet haastateltavat korostivat, että ISM-koodin selkeät turvallisuusvastuut yhtiölle on ollut merkittävä hyöty. Itse ISM-koodiin merenkulkijoilla ei ollut juurikaan huomauttamista. Sen sijaan turvallisuusjohtamisen käytännön toteutuksessa nähtiin parantamisen varaa. ISMkoodin aiheuttamina ongelmina mainittiin mm. lisääntynyt byrokratia ja liian monimutkaiset ja yksityiskohtaiset turvallisuuskäsikirjat. Monet haastateltavat toivovat, että ISM-koodin käytännön soveltamiseen laadittaisiin ohjeita.
Resumo:
Artikkelit
Resumo:
Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.
Resumo:
Olfactory packaging is an emerging technology which uses the aromatic capsules to release various scents. Normally, manufacturers add these aromatic capsules in the printing ink, the label or packaging material itself. When the aromatic capsules meet suitable release triggers, the scents will be released. The common release triggers are external forces, temperature changes, humidity changes and so on. The aim for this Masters of Science Thesis is to understand the aroma printing technology from literature and make market research for this kind of technology. The main target is to collect the current technology principle of aroma packaging and figure out how they are implemented on products with those. In addition, an investigation is made about consumers' attitudes from Chinese and Finnish market through the questionnaire, and the market potential is analyzed as well. The key points researched in this work are: the general attitudes on aroma printing technology, market potential and economic possibilities. This thesis specifies the main technologies used in aroma printing, the solutions of products with aroma packaging and the original results of the questionnaires. It also includes analysis of the acceptance of Chinese and Finnish consumers, what are their opinions of the aroma printing technology and the products packed by aroma printing technology. In addition, various factors which impact the market is discussed in the thesis. At last, some comparisons are made from the point of views of similarities and differences between Chinese and Finnish market.
Family-based dietary intervention in the STRIP study – influences on diet and diet-related attitudes
Resumo:
The focus of this dissertation was to investigate the effects of family-based dietary intervention during childhood and adolescence. The participants comprised of children and parents who participated in a longitudinal, randomised atherosclerosis prevention trial (STRIP study). The intervention families (n=540) took part in a dietary intervention since the child’s age of 8- months. The control group (n=522) did not receive any tailored dietary intervention. The main focus of the intervention was to improve the quality of dietary fat. The diet of children and parents was evaluated by daily food records and dietrelated attitudes by a questionnaire. The dietary intervention influenced, favourably, the dietary fat quality in children and parents. Fat quality improved mainly by the decrease of saturated fat intake. Some minor effects of the intervention were also observed in children’s fruit and vegetable (F&V) consumption although the F&V consumption was very low. The intervention increased parental interest in healthy eating, but there was no difference in interest in natural products or in attitudes towards hedonic eating attitudes between the intervention and control parents. Parents’ interest in healthy eating associated with parents’ and children’s high fruit and vegetable consumption but not with their fat quality ratio. On the other hand, dietary fat quality improved at every level of interest in healthy eating. It seems that the main target of the intervention, the dietary fat quality of the children, was promoted effectively. In the future, more emphasis should be given on increasing unsaturated fat intake and on elevating F&V consumption in children. Children’s diet, especially F&V consumption, associated with diet-related attitudes of the parents. Therefore, co-operation with parents and family-based premises for working should be capitalized upon when promoting healthy eating in children and adolescents.
Resumo:
The main objective of this Master’s Thesis was to examine the perceived city brand image of tourists and residents. It was aimed to accomplish by examining first the contribution of city attributes and marketing communications on forming brand attitudes, and then discover how the brand attitudes influence on city brand image. The impact of brand attitudes and city brand image on behavioral intention was also reviewed. The empirical part of the thesis was conducted with a quantitative method through online-based survey. The sample (n = 492) consisted of tourists and residents of the case city. The data was analyzed with statistical analyses by SPSS program. Brand attitudes, based on the main attributes, were calculated through multi-attribute attitude model. The results confirmed exposure to marketing communications has direct and positive influence on brand attitudes, especially the offline marketing communications. The findings revealed brand attitudes impact directly on city brand image perception. Brand attitudes and brand image dimensions had direct impact on tourists and residents’ behavioral intention. The findings provide important information for the city marketers. They increase marketers understanding on how target population perceives the city brand image and how it impacts on their future behavior. This thesis reveals the perception of current city brand image and gives guidance on what to emphasize in city branding to increase city’s attractiveness in conjunction with its economic development. Furthermore, the created framework can be utilized also in the future researches.
Resumo:
Strikes provide a current, fresh but also a seldom-addressed issue to study from economic sciences perspective. This study provides to filling this research gap by trying to identify attitudes towards strikes that can be found inside organizations. The research problem this study then sets out to answer is: “What kinds of attitudes exist inside organizations towards industrial actions and how attitudes vary between labour, management and human resources?” This study has been planned with a view to test how qualitative attitudinal research, as a method, is suited to studying a phenomenon such as strike. At the heart of this research approach lies an assumption linked to rhetoric social psychology, that attitude is a phenomenon that can be identified in argumentation. For this research 10 semi-structured interviews in 4 organizations were conducted utilizing statements and pictures as stimulants for discussion. The material was transcribed and analysed following the two levels, categorical and interpretive, demanded by the chosen method. Altogether five attitudes were discovered; three of them negative, one indifferent and one positive by nature. The negative attitudes of unfairness, failure and personification towards strikes represented the side of strikes that was perhaps the most anticipated, portraying the contradictions between employees and employer. The attitude of ordinariness, which portrayed indifference, and the positive attitude of change however, were more unanticipated findings. They reflect shared understanding and trust between conflict parties. The utilization of qualitative attitudinal approach to study strikes was deemed successful. The results of this study support prior literature on workplace conflicts for example in regards of the definition of conflict and typologies conflicts. In addition the multifaceted nature of strikes can be perceived as one statement supported by this study. It arises in the nature of the attitudes, the diversity of discussion themes during the interviews as well as in the extent of possible theories to apply.
Resumo:
Online sexual solicitation (solicitation) of youth has received widespread media and research attention during the last decade. The prevalence rates of youth who have experienced solicitation or solicitation attempts vary between studies depending on the methodology used (e.g., whether youth or adults are the target study group). In studies focusing on youth victims, the prevalence of solicitation attempts made by adults during the past year is typically reported to be between 5 and 9%. Adults who solicit youth online have been found to use deception and other manipulative behaviors to gain access to sexual activities with youth. However, previous studies have lacked a control group of adults who solicit other adults online. Without this comparison, one could argue that deceiving others online about one’s identity, and engaging in manipulative behaviors, is an inherent part of most online sexual interactions with strangers. Additionally, little is known about the associations between manipulative behaviors and the solicitation outcomes. In research concerning offline sexual behaviors, it has been noted that situational factors, such as sexual arousal, may alter both sexual interest and behavior. The effects of situational factors on online sexual behaviors have been less extensively studied (especially so with a quantitative approach); no studies have to date focused on adults’ solicitation of youth. Investigating the role of a lowered sexual age preference and the role of situational factors in the soliciting adults could be an important step in order to receive deeper knowledge of the role of traits and states in the context of solicitation. Additionally, there is a lack of knowledge of the effect of the age of the youth. Although previous studies on solicitation has found that older youth, compared with younger youth and children, are more often solicited, the possible reasons for this have not been investigated. Are adults who solicit youth affected by legal deterrence (through the legal age of consent), is it because older youth are more available online, or are the adults’ age preferences merely a product of a normally distributed age preference in the population? The purpose of the present thesis was fivefold: 1) to obtain an estimate of the frequency of adults’ solicitation of youth as self-reported and observed in actual behavior; 2) to explore whether the legal age of consent (LAC) affects solicitation frequency, or whether a normally distributed sexual age preference more accurately describe the proportion of solicited youth of different ages; 3) to investigate the associations of both traits (e.g., lower sexual age preference) and states (immediate situational factors, such as alcohol intoxication), and the solicitation target; 4) to explore whether adults who solicit youth and adults who solicit adults are equally deceitful and manipulative online, and whether the different solicitation outcomes are as common in both groups; and 5) to investigate whether the deceitful and manipulative behaviors engaged in had different associations with the solicitation outcomes depending on the age of the solicited. In the survey study, a convenience sample of 1393 adult participants (aged 18 years or older) self-reported any online communication with strangers during the past year. Of these, 56% (776 respondents) reported that they had solicited or attempted to solicit at least one stranger. Of the respondents, 453 (58.4%) were men, and 323 (41.6%) were women. Participants with only adult contacts (18 years or older) constituted the majority (640 respondents). In contrast, 136 individuals reported a youth contact (a 13 year old or younger, or a 14 to 17-year old). Approximately half of the participants were men in the adult contact group, while 75% of the participants were men in the youth contact group. Approximately 60% of the participants with youth contacts were recruited from two websites associated with a pedophilic sexual interest. In an online quasi-experimental study, with researchers impersonating youth of different ages (10–18 year olds) in chat rooms, 251 online conversations with chat room visitors made up the entire sample. All chat room visitors alleged to be men. The self-reported frequency of having solicited youth (0–17-year olds) during the past year was approximately 10% in our sample of adults who reported communicating with any strangers online. When we observed this behavior in chat rooms, we found that approximately 30% of the chat room visitors who believed they interacted with a 10 to 14 year old attempted to solicit the youth. We found that solicitation attempts increased equally much when increasing the age of the impersonated youth from 14 to 16, as from 16 to 18. Thus, we concluded that a normally distributed age preference in the population was a more plausible explanation to the effect of the age of the solicited, rather than the LAC (here; 15 and 16). If the chat room visitors would have been deterred only by the LAC, we would have expected that the change in amount of solicitation attempts from an illegal age group to a legal age group would have been significantly stronger than changes between age groups within illegal-illegal and legal-legal groups. Our subsample of survey participants from the pedophilia-related websites expectedly reported that they had solicited youth more often in comparison to the sample gathered through general (i.e., not associated with any particular sexual preference) websites. We also found that participants with a youth contact reported higher levels of sexual arousal and shame before the sexual interaction with their online contact, compared with participants with an adult contact. Additionally, the participants with youth contacts who reported consumption of child- and adolescent pornography also reported being more sexually aroused before the interaction, compared to the participants with youth contacts who did not report consumption of these kinds of pornography. We also found clear indications that the online sexual interaction had an alleviatory effect on reported levels of sadness, boredom and stress, independent of the age of the contact. Generally, the participants with youth and adult contacts reported deceiving their contacts as often and suggesting keeping the communication a secret from someone as often. Participants with a youth contact, however, reported using more persuasion techniques for online sexual purposes or for the purpose of an offline meeting, compared to those with an adult contact. In the chat rooms, we found that more indirect ways of future sexual communication (e.g., continuing chatting) was suggested by the chat room visitors that were under the assumption of interacting with youth aged 10 to 14, compared with more direct means (e.g., meeting offline). Survey participants with youth contacts who had used deception, suggested keeping the interactions a secret, and/or persuaded their contact by appealing to the contacts feelings of love and attachment for the participant had also more often engaged in cybersex with the contact. No other manipulative behaviors were associated with the other investigated solicitation outcomes (receiving a sexual picture, meeting offline, and engaging in sexual contact offline) within this group of participants. However, using deception, suggesting secrecy and using persuasion was also positively associated with certain solicitation outcomes within participants with an adult contact. In summary, adults’ solicitation of youth is much more frequent when observed in chat rooms than self-reported. Additionally, an underlying lowered sexual age preference seems to be a motivating factor on a group level in adults who solicit youth. We concluded that directed prevention efforts should be made on pedophiliarelated websites. Additionally, the role of situational factors, especially sexual arousal in persons with a pedo- or hebephilic sexual interest should be investigated further in the context of online sexual solicitation.