From Persephone to Pan: D. H. Lawrence's mythopoeic vision of the integrated personality with special emphasis on the short fiction and other writings in the early nineteen twenties

This doctoral thesis was published in printed form in 1987. It was digitized from paper copy in 2013. Unfortunately on some pages the digitizaion process has not been complete, i.e there are some minor typographic erros on some pages.

Suomi tiellä sivistyskieleksi. Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla

Tutkimukseni käsittelee suomen kielen sanaston kehitystä 1800-luvulla eli aikana, jolloin suomen kielestä kehittyi monialainen sivistyskieli. Esimerkkiaineistona on yhden erikoisalan, maantieteen sanasto. Suomen kirjakieli syntyi 1500-luvulla, mutta aluksi kirjoitettua kieltä tarvittiin pääasiassa uskonnollisissa yhteyksissä. 1800-luvun aikana kielen käyttöalat monipuolistuivat ja uutta sanastoa tarvittiin monien erikoisalojen tarpeisiin. Ryhdyttiin tietoisesti kääntämään tietokirjallisuutta ja kirjoittamaan eri aiheista. Tutkimukseni selvittää maantieteen sanaston kehittymistä sadassa vuodessa erityisesti maantieteen oppikirjoissa. Tutkimus kuvaa sanaston kehitystä teoreettisesti uudenlaisista lähtökohdista tarkastelemalla leksikaalista variaatiota. Variaatiota on kuvattu tarkasti sekä yksittäisten käsitteiden nimitysten kehityksenä että ilmiönä yleisesti. Tutkimus hyödyntää myös kognitiivista lähestymistapaa, etenkin sosiokognitiivisen terminologian teoriaa. Aineiston analyysin pohjalta syntyy kuva sanaston kehityksestä ja vakiintumisesta. Tutkimus kuvaa myös tapoja, joilla uusia käsitteitä nimettiin. Se pohtii eri nimeämistapojen suhdetta sekä kirjoittajien ja aikalaisten roolia sanaston vakiintumisessa. 1800-luvun maantieteen sanastossa on runsaasti variaatiota; vain harvojen käsitteiden nimitykset ovat vakiintuneita tai vakiintuvat nopeasti. Tämän variaation kuvaaminen leksikaalisena variaationa osoittautui tutkimuksessa hyväksi metodiksi. Koska kirjakieli oli vakiintumatonta, nimityksissä esiintyy paljon kontekstuaalista variaatiota esimerkiksi sanojen kirjoitusasuissa. Kirjoittajat myös pohtivat havainnollista tapaa nimetä käsitteitä, ja tästä aiheutuu onomasiologista variaatiota. Semasiologinen variaatio taas kertoo käsitejärjestelmän vakiintumattomuudesta. Aineiston sanaston lähtökohdat ovat vanhan kirjasuomessa, mutta tältä pohjalta luodaan valtava määrä uutta sanastoa tai otetaan aiemmin kirjakielessä käytettyjä nimityksiä uuteen merkitykseen. Tärkeä rooli on sekä nimitysten muodostamisella kotoisista aineksista että kääntämisellä, jossa malli saadaan toisesta kielestä mutta nimitysten ainekset ovat omaperäisiä.

Palveluyrityksen strateginen ohjaus ja tavoiteasetanta tiimiorganisaatiossa. Case: Etelä-Karjalan Osuuspankki

Tutkielman tavoitteena oli selvittää talouden ohjauksen tila case -yrityksessä, pyrkiä tunnistamaan kehityskohteita ohjauksessa ja ehdottaa mallia, joka huomioi tunnistetut kehittämiskohteet. Teoriaosassa analysoidaan yrityksen ohjausta aiemman teoreettisen kirjoittelun perusteella ja esitetään käsitteet sekä viitekehys. Empiirisessä osassa analysoidaan case -yrityksen ohjauksen nykytilaa ja tunnistetaan kehityskohteita ohjauksessa. Tutkielmassa on käytetty sekä hermeneuttista että normatiivista tutkimusotetta Tutkimuksessa havaittiin strategian jalkautumisen jäävän puutteelliseksi ja tämän vaikeuttavan tavoitteiden takana olevan ajattelun ymmärtämistä. Tavoitteisiin sitoutumista vaikeutti myös näkemys, jonka mukaan tavoitteet tulivat liikaa annettuina tekijöinä. Tutkielman lopuksi kehitettiin case-yritykselle tavoiteasetantamalli, jonka nähtiin auttavan strategian jalkauttamista ja sitouttamista yrityksen myyntitavoitteisiin.

Myyttinen nainen johtajana – diskurssianalyysi ”naisjohtajan” kuvan rakentumisesta mediatekstissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisista näkökulmista naisesta johtajana kirjoitetaan ja löytyykö mediateksteistä viittauksia myytteihin, arkkityyppeihin tai stereotypioihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla valittuja tekstejä tutkitaan. Tässä tutkimuksessa media on rajattu käsittämään sanoma- ja aikakauslehdet. Media muokkaa, mallintaa ja uusintaa lukijan käsityksiä naisesta johtajana. Mediatekstissä johtajuus määrittyy miehisen maailmankuvan kautta. Roolijako miehen ja naisen välillä on kirjoituksissa selvä. Naiseen johtajana liitetään sukupuoli, perhe ja yksityiselämä, mies mielletään kirjoituksissa pelkästään johtajaksi. Perheen merkitys naisen johtajakuvassa on hyvin voimakas. Asenteiden ja uskomusten muutostarpeet ovat olemassa, mutta muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti. Media ylläpitää ja uusintaa vanhoja arvoja ja asenteita. Myytit, arkkityypit ja stereotypiat vaikuttavat alitajuisesti sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Ne säilyvät ja vaikuttavat kansantaruissa, mytologioissa ja uskomuksissa, kuten myös mediatekstissä. Medialla voidaan katsoa olevan merkitystä ”naisjohtajan” kuvan rakentumiseen.

Sisäinen laskenta-ajattelu monikanavamallissa. Case: Etelä-Karjalan Osuuspankki

Tutkielman tavoitteena on luoda suuntaviivat Etelä-Karjalan Osuuspankin uudelle sisäisen laskennan ajattelutavalle, joka tukisi palvelukanavien yhteistyötä ja poistaisi niiden välistä keskinäistä kilpailua. Käsiteanalyyttisessä teoriaosiossa analysoidaan laskenta-ajattelun muutostarvetta aikaisemman teoreettisen kirjoittelun perusteella. Empiirisessä osiossa analysoidaan Etelä-Karjalan Osuuspankin laskenta-ajattelun nykytilaa sekä toiminnan muutoksia, jotka luovat tarpeen uudelle laskenta-ajattelulle. Tutkielman tutkimusote koko työn osalta on hermeneuttinen, eli ymmärtämään pyrkivä. Empiirinen osuus sisältää myös normatiivisia piirteitä. Tutkimustulosten mukaan kanavakohtainen kannattavuuslaskenta on hylättävä ja siirryttävä kannattavuuden osalta pankkitasoiseen tarkasteluun. Sisäisen laskennan tulee selventää edelleen eri kanavien rooleja ja korostaa uuden ansainnan tärkeyttä. Sen pitää myös tukea eri palvelukanavien välistä yhteistyötä.

Palvelupisteen rooli monikanavamallissa Case: Etelä-Karjalan Osuuspankki

Tutkielman tavoitteena oli luoda pankin palvelupisteille monikanava-ajattelua tukeva rooli, joka huomioi arvonmuodostumisen sekä asiakkaan että pankin näkökulmasta. Teoriaosassa analysoidaan pankin arvonmuodostumista aikaisemman teoreettisen kirjoittelun perusteella ja luodaan viitekehys arvonmuodostumiselle pankkipalveluissa. Empiirisessä osiossa analysoidaan Etelä-Karjalan Osuuspankin palvelupisteiden nykytilaa ja muodostetaan uusi rooli palvelupisteille. Tutkielman tutkimusote on hermeneuttinen, eli ymmärtävään pyrkivä. Empiirinen osuus sisältää myös normatiivisia piirteitä. Tutkimustulosten mukaan palvelupisteet eivät nykyisessä roolissaan tue monikanavamallia. Uusi rooli on olla lähellä asiakkaita. Mikäli palvelupisteiden toimintaa halutaan jatkaa, on niihin kiinnitettävä enemmän huomiota niin pankin kuin toimihenkilöidenkin taholta.

Teurastusta ja muita eläinsuhteita

Kirjallisuusarvostelu

Romanssien ja runouden aikakausi. Thomas Warton keskiaikaa määrittelemässä 1750–1790

Tutkimukseni käsittelee keskiajan nousua historian tärkeäksi periodiksi 1700-luvun Englannissa näkökulmanaan Thomas Wartonin (1726–1790) kirjoitukset. Warton oli Oxfordin yliopistossa toiminut oppinut antikvaari. Wartonin pääteos History of English Poetry (1774–1781) ei nimestään huolimatta ollut moderni kirjallisuushistoria vaan 1000–1500-luvun kirjoitettua kulttuuria laajasti käsitellyt vernakulaariin kirjallisuuteen pohjautunut esitys. Warton ja hänen lähipiiriinsä kuuluneet tutkijat tarjoavat erityisen mahdollisuuden tarkastella, miten käsitys keskiajasta omana aikakautenaanmuodostui 1700-luvun lopulla. Tutkin Wartonin ja hänen aikalaistensa toisen vuosituhannen alusta kirjoittamia arvioita Michel de Certeaun historiografisen operaation käsitteen avulla. Se koostuu kolmesta vaiheesta: Alue määrittelee sosiaaliset riippuvuussuhteet ja vaikuttimet, jotka ohjaavat tutkimusta. Käytäntö viittaa siihen, miten historioitsija valitsee materiaalinsa ja muokkaa siitä historiankirjoituksena hahmottuvan kokonaisuuden. Lopuksi kirjoitus konkreettisena ja fyysisenä ilmiönä luo illuusion lopullisuudesta ja huonosti sopivien osien yhteenkuuluvuudesta. de Certeaun teoria soveltuu paremmin vanhemman historiankirjoituksen ja oppineisuuden tarkasteluun kuin historiantutkimuksen narratiiveja analysoivat teokset, koska se kontekstualisoi laajemmin historiankirjoitukseen vaikuttavat ilmiöt. Thomas Warton ja muut 1700-luvun puolivälin oppineet määrittelivät keskiajan fiktiivisten tekstien avulla. Warton tutustui tarkasti romansseihin ja kronikoihin. Erityisen suuri merkitys keskiajan hahmottamisen kannalta oli Geoffrey Monmouthilaisen kronikalla Historia regum britanniae, joka esitteli Englannin myyttisen varhaisen historian yhdistämällä Rooman ja oman kansallisen perinteen. Geoffreyn kronikan avulla Warton huomasi keskiaikaisten tarinoiden laajan vaikutuksen; hän kirjoitti erityisesti kuningas Arthuriin liittyneiden kertomusten merkityksestä, joka jatkui aina 1500-luvulle asti. Näin Warton löysi antiikin perinteelle haastajan keskiaikaisesta kulttuurista. Wartonin tapa esitellä keskiaikaa perustui osittain valistusajan sulavasti kirjoitetuille universaalihistorioille, osittain oppineelle luettelomaiselle esitystavalle. Käytännössä Wartonin pitkät johdantotutkielmat kuitenkin johdattavat lukijaa keskeisiin teemoihin. Niitä ovat mielikuvituksen väheneminen uusimmassa kirjallisuudessa ja toisaalta hienostuneisuuden ja tiedon kasvu. Warton ei missään vaiheessa kerro, liittyvätkö nämä teemat yhteen, mutta tulkintani mukaan ne liittyivät. Warton ajatteli kirjallisuuden menettäneen olennaisen mielikuvituksen samaan aikaan, kun yhteiskunta oli kehittynyt. Tämä auttaa hahmottamaan koko kirjallisuuden historiaa: Warton etsi alkuperäistä mielikuvitusta niin antiikin Kreikasta, Orientista kuin muinaisesta Skandinaviasta. History of English Poetry ei pohtinut vain kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhdetta, sillä Warton ajatteli voivansa tutkia keskiajan yhteiskuntaa kronikoiden ja romanssien avulla. Hänen käsityksensä feodalismista, hovien elämästä ja keskiaikaisista tavoista perustuivat niihin. Warton ei huomannut, että hänen käyttämänsä lähteet olivat tietoisia kirjallisia konstruktioita vaan hän piti niitä totuudenmukaisina kuvauksina. Toisaalta Wartonin tulkintaan heijastuivat myös 1700-luvun käsitykset yhteiskunnasta. Keskiajan lähteiden kuvaukset ja 1700-luvun ideaalit vaikuttivat lopulta siihen, millaiseksi populaari kuva keskiajasta kehittyi.

Rahatalous

Suomen Pankin kirjaston rahatalouden kokoelma on maan kattavin ja monipuolisin rahatalouteen ja rahoitusmarkkinoihin painottunut kokoelma. Kokoelmaan kuuluu merkittävä määrä nimekkeitä, joita ei ole hankittu muihin suomalaisiin kirjastoihin. Rahatalouden kokoelma koostuu monografioista, painetuista kausijulkaisuista ja elektronisista lehtitietokannoista. Kokoelma on painottunut tieteelliseen kirjallisuuteen, joka tukee pankissa tehtävää tutkimusta. Lisäksi aineistossa on huomattava määrä yleistajuista kirjallisuutta rahatalouden eri aihealueilta. Rahatalouden kokoelmaan kuuluu monografioita n. 9000 nimekettä (joulukuu 2010). Kokoelma käsittää nimekkeitä useilta eri aihealueilta, kuten rahapolitiikka ja rahateoria (n. 900), valuutat, valuuttajärjestelmät ja valuuttakurssit (n. 1100), pankkitoiminta ja keskuspankit (n. 1300), rahoitusmarkkinat (n. 1700), yleinen talousteoria ja oppihistoria (n. 1300), talouspolitiikka ja -historia (n. 450), hyöty- ja hintateoriat (n. 300), taloudellinen kasvu ja kansantulo (n. 700), suhdanteet (n. 250), julkinen talous ja verotus (n. 400) ja ekonometria (n. 600). Lehtiä kokoelmaan kuuluu n. 300 nimekettä, joista edelleen tilataan 200 nimekettä. Osa lehdistä löytyy painettuna ja osa on käytettävissä kirjastoon hankittujen elektronisten lehtitietokantojen kautta. Kokoelma karttuu pääosin ostojen kautta ja uutta aineistoa hankitaan jatkuvasti. Kokoelmaa on kartutettu systemaattisesti 1950-luvulta lähtien, minkä vuoksi siihen kuuluu merkittävästi vanhempaa aineistoa. Kokoelmaan kuuluvista kirjoista n. 26 % on julkaistu 2000-luvulla ja n. 21 % 1990-luvulla. Varsin suuri osa kirjoista, n. 29 %, on julkaistu 1970- ja 1980-luvulla. Ennen vuotta 1950 julkaistua aineistoa on n. 10 % kokoelmasta. Aineisto on valtaosin englanninkielistä, mutta kokoelmaan kuuluu myös suomen-, ruotsin- ja saksankielisiä nimekkeitä. Monografiat on luokiteltu Suomen Pankin kirjaston oman luokitusjärjestelmän mukaan. Kokoelmaa säilytetään Suomen Pankin kirjaston tiloissa jaettuna avokokoelmaan ja varastokokoelmaan. Aineiston ensisijaisia käyttäjiä ovat pankin oma henkilökunta, mutta kirjasto on avoinna myös kaikille ulkoisille asiakkaille. Kokoelma on lainattavissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mikael Agricolan teosten kielen ala-, ylä-, ja -pää-vartaloiset adpositiot

Adpositions with the stems ala, ylä and pää in the language of Mikael Agricola’s writings The language of Mikael Agricola’s (c 1510–1557) writings represents an interesting phase in the development of the Finnish system for adpositions. In the Finnish language, the older Uralic system of postpositions has undergone expansion and a new system of prepositions has been adopted. On the other hand, the adposition system found in Agricola’s writings has also been strongly affected by foreign models, because Agricola’s texts are mainly translations of religious texts, which by and large use a word-for-word translation strategy. In the thesis, I explore Agricola’s use of adpositions; more specifically, which adpositions carry the meaning of ‘being under’ or ‘being over’ something, and in what other functions these adpositions are used. My main focus is on the semantics of the adpositions. I also study the syntactic features of adpositions and adposition structures; these are intertwined with semantics, since the meaning of adpositions is established in the adposition clause. Finally, I compare Agricola’s use of adpositions to the corresponding adpositions of present-day Finnish. Adpositions with stems ala, ylä and pää form an interesting subject for research. Their frequency in the data, however, is highly uneven. The overwhelming majority of the adpositions studied in the thesis are päälle; there are only two occurrences of adpositions with the stem ylä. Adpositions typically denote a location ‘under’ or ‘above’ something. Almost half of the adpositions, however, can be classified as semantically unmotivated and as representing a foreign model in terms of the Finnish language; they do not occur in present-day Finnish. In Agricola’s texts they act in more grammatical roles than the corresponding adpositions of present-day Finnish. In the thesis, the corresponding adpositions in the source languages are carefully analysed. All other uses of the adpositions are marginal in relation to spatial ones and those based on foreign models. The original meanings of the adpositions have not changed much since Agricola, but adpositions considered to originate from foreign models have been intentionally eliminated in presentday standard Finnish. It is also noteworthy that the system of adpositions with the stems ala, ylä and pää has changed since Agricola. His texts include the adposition ala, which corresponds to the modern adposition alle. Likewise the adposition yllä is absent in Agricola, as are the internal locative cases of the adposition pää.

Eettinen kasvu ja dialogisuus draaman näyttämöllä : valokiilassa päiväkodin draamaprosessi

This research is a phenomenological-hermeneutic case-study based on the methods of action research in which narrative methods are used to examine a process drama carried out in a day-care centre, focusing on its dialogicality and possibilities of offering children and adults ethical problems to examine and solve. A process drama built around a story was carried out in a Finnish day-care centre in 1999 with the aim of bringing ethical education to the level of conscious consideration and action. The research consists of two case-studies. The first focuses on Risto, one of the children who participated in the process, his actions in group situations, his commitment to the rules set by the leaders, his attitude towards the group and its members as well as the common agreements concerning the group, and his solutions to fictive dilemmas in relation to Lawrence Kohlberg’s and Carol Gilligan’s concepts of justice and care. On this basis conclusions are made on how drama can be applied to dealing with ethical dilemmas with children aged four to seven. The second case-study searches for ethical themes and signs of dialogicality in the story that was created together by the children and leaders, and in the action that took place in the drama sessions. The subjects of this study consist of two groups participating in the process drama, both consisting of seven children aged four to seven. Narratives were written on each child based on his/her participation in four drama sessions selected to be used in this study. The narratives include the writer’s interpretations of the dialogicality of the drama and the ethical themes observed and recognised in the videos and in the transcriptions of the video recordings. The description and interpretation of the dialogicality and the ethical themes observed in the drama sessions is based on the researcher’s dialogue with the writings of Georg Henrik von Wright, Martin Buber and Mihail Bahtin, as well as Nicholas C. Burbules’ definitions of the basic conditions for dialogical teaching. As a result of the study, drama activity proved to be a means by which dialogically abstract ethical questions and conflicts could be dealt with even with young children and which revealed the zone of proximal development of both children and adults. Drama became a stage for ethical growth and dialogicality, and the common play of children and adults could be seen as an indicator of deep dialogicality. On the basis of this study, it can be said that drama is a very suitable way of establishing a shape and form of ethical education in which it is possible to make planned, target-oriented progress and which can be consciously observed by following the development of both the child and the educator.

Lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa : 2 jakso : Maamme kirja : Z. Topeliusʼelta. Suomentanut Joh. Bäckwall.

Translated into Finnish by Joh. Bäckwall.

Matkustus Suomessa. : Ensimmäinen jakso. ... : Selitykset Z. Topeliusʼen kirjoittamat.

Engraved illustrations are based on the original oil paintings of several Finnish artists: A. v. Becker, A. Edelfelt, R. W. Ekman, W. Holmberg, K. E. Jansson, O. Kleineh, J. Knutson, B. Lindholm, H. Munsterhjelm och B. Reinhold.

En resa i Finland. : Första serien. ... : Text af Z. Topelius.

Engraved illustrations are based on the original oil paintings of several Finnish artists: A. v. Becker, A. Edelfelt, R. W. Ekman, W. Holmberg, K. E. Jansson, O. Kleineh, J. Knutson, B. Lindholm, H. Munsterhjelm och B. Reinhold.