The effects of ICT on school: teachers’ and students’ perspectives

The purpose of this study was to investigate the effects of information and communication technology (ICT) on school from teachers’ and students’ perspectives. The focus was on three main subject matters: on ICT use and competence, on teacher and school community, and on learning environment and teaching practices. The study is closely connected to the national educational policy which has aimed strongly at supporting the implementation of ICT in pedagogical practices at all institutional levels. The phenomena were investigated using a mixed methods approach. The qualitative data from three cases studies and the quantitative data from three statistical studies were combined. In this study, mixed methods were used to investigate the complex phenomena from various stakeholders’ points of view, and to support validation by combining different perspectives in order to give a fuller and more complete picture of the phenomena. The data were used in a complementary manner. The results indicate that the technical resources for using ICT both at school and at homes are very good. In general, students are capable and motivated users of new technology; these skills and attitudes are mainly based on home resources and leisuretime use. Students have the skills to use new kinds of applications and new forms of technology, and their ICT skills are wide, although not necessarily adequate; the working habits might be ineffective and even wrong. Some students have a special kind of ICT-related adaptive expertise which develops in a beneficial interaction between school guidance and challenges, and individual interest and activity. Teachers’ skills are more heterogeneous. The large majority of teachers have sufficient skills for everyday and routine working practices, but many of them still have difficulties in finding a meaningful pedagogical use for technology. The intensive case study indicated that for the majority of teachers the intensive ICT projects offer a possibility for learning new skills and competences intertwined in the work, often also supported by external experts and a collaborative teacher community; a possibility that “ordinary” teachers usually do not have. Further, teachers’ good ICT competence help them to adopt new pedagogical practices and integrate ICT in a meaningful way. The genders differ in their use of and skills in ICT: males show better skills especially in purely technical issues also in schools and classrooms, whereas female students and younger female teachers use ICT in their ordinary practices quite naturally. With time, the technology has become less technical and its communication and creation affordances have become stronger, easier to use, more popular and motivating, all of which has increased female interest in the technology. There is a generation gap in ICT use and competence between teachers and students. This is apparent especially in the ICT-related pedagogical practices in the majority of schools. The new digital affordances not only replace some previous practices; the new functionalities change many of our existing conceptions, values, attitudes and practices. The very different conceptions that generations have about technology leads, in the worst case, to a digital gap in education; the technology used in school is boring and ineffective compared to the ICT use outside school, and it does not provide the competence needed for using advanced technology in learning. The results indicate that in schools which have special ICT projects (“ICT pilot schools”) for improving pedagogy, these have led to true changes in teaching practices. Many teachers adopted student-centred and collaborative, inquiry-oriented teaching practices as well as practices that supported students' authentic activities, independent work, knowledge building, and students' responsibility. This is, indeed, strongly dependent on the ICT-related pedagogical competence of the teacher. However, the daily practices of some teachers still reflected a rather traditional teacher-centred approach. As a matter of fact, very few teachers ever represented solely, e.g. the knowledge building approach; teachers used various approaches or mixed them, based on the situation, teaching and learning goals, and on their pedagogical and technical competence. In general, changes towards pedagogical improvements even in wellorganised developmental projects are slow. As a result, there are two kinds of ICT stories: successful “ICT pilot schools” with pedagogical innovations related to ICT and with school community level agreement about the visions and aims, and “ordinary schools”, which have no particular interest in or external support for using ICT for improvement, and in which ICT is used in a more routine way, and as a tool for individual teachers, not for the school community.

In pursuit of an intercultural dimension in EFL-teaching : exploring cognitions among Finland-Swedish comprehensive school teachers

This thesis is about the educational purpose of foreign language teaching (FLT) in an increasingly internationalised world.The past 20-30 years have witnessed a fundamental rethinking of the aims of FLT, entailing a shift in emphasis from linguistic competence over communicative competence to intercultural competence. The growing emphasis on cultural issues, called for by research and international curricular documents, places new demandson language teachers. The overall aim of this study is to deepen the knowledge about the attitudes of teachers at the upper level of the Finland-Swedish comprehensive school towards the treatment of culture in English foreign language (EFL) teaching. The questions in focus are: 1) How do teachers interpret the concept"culture" in EFL-teaching?, 2) How do they specify the cultural objectives of their teaching? and 3) What do they do to attain these objectives? The thesis strives to reveal whether or not language teaching today can be describedas intercultural, in the sense that culture is taught with the aim of promotingintercultural understanding, tolerance and empathy. This abductive and largely exploratory study is placed within a constructivist and sociocultural framework,and is inspired by both phenomenography and hermeneutics. It takes its starting-point in language didactics, and can also be regarded as a contribution to teacher cognition research. The empirical data consists of verbatim transcribed interviews with 13 Finland-Swedish teachers of English at grades 7-9. The findings are presented according to three orientations and reviewed with reference to the 2004 Finnish National Framework Curriculum. Within the cognitive orientation, "culture" is perceived as factual knowledge, and the teaching of cultureis defined in terms of the transmission of knowledge, especially about Britain and the USA (Pedagogy of Information). Within the action-related orientation, "culture" is seen as skills of a social and socio-linguistic nature, andthe teaching aims at preparing the students for contacts with people from the target language areas (Pedagogy of Preparation). Within the affective orientation, which takes a more holistic approach, "culture" is seen as a bi-directional perspective. Students are encouraged to look at their own familiar culture from another perspective, and learn to empathise with and show respect for otherness in general, not just concerning representatives of English-speaking countries (Pedagogy of Encounter). Very few of the interviewed teachers represent the third approach, which is the one that can be characterised as truly intercultural. The study indicates that many teachers feel unsure about how to teach culture in an appropriate and up-to-date manner. This is attributed to, among other things, lack of teacher insights as well as lack of time and adequate material. The thesis ends with a set of recommendations as to how EFL could be developed ina more intercultural direction.

Experiences among primary school teachers in Tanzania

The overall aim of the study was to explore primary school teachers’ experiences of constraints to their work, and actions taken for improvement after undergoing in-service courses in the Education Quality Improvement through Pedagogy program. The research interest was thus to deepen the understanding of teachers’ experiences of constraints to their work and experiences of actions taken to improve classroom actions. In order to achieve this ambition, the study was conducted with primary school teachers in Shinyanga district-Tanzania. Two research questions guided the study: What do teachers experience as constraints to their work? The second: How have teachers improved their classroom actions after undergoing professional development courses? The theoretical framework of the study is centred on limiting and enabling frames on teachers’ work and professional development. In order to understand the classroom situations, qualitative research was designed applying a phenomenological approach with semi-structured interview, observation and videotaping to collect data. Forty experienced primary school teachers from ten primary schools participated in the study. The results of the first research question indicate that teachers face many constraints in their work. Three categories identified as interactional, environmental and professional role constraints. The most critical experienced by all teachers is teaching in large classes and inadequate teaching and learning materials. The results of the second research question show that teachers’ actions taken for improving their work were influenced by professional development activities. Three main categories including expanded interaction, expanded use of environment and expanded professional roles were identified. Generally, the knowledge generated is relevant for viewing teachers’ experiences of the challenges they encounter in teaching and the importance of professional development beyond the sampled respondents. The results suggest that constant provision of teachers’ professional development could improve teaching performance.

Integrating environmental education in primary school education in Tanzania : teachers’ perceptions and teaching practices

The study focuses on primary school teachers’ perceptions of environmental education, its integration into primary school education and teachers’ teaching practices in Tanzania. The thesis is based on empirical research. The theoretical underpinnings of the study are based on Palmer’s (1998) model of environmental education. According to the model, meaningful environmental education should include education about, in or through and for the environment. The study is supported by national and international literature from research done on environmental education and education for sustainable development and policy statements. The study is qualitative in nature, adopting phenomenography and phenomenology as points of departure. The empirical data was collected from four primary schools in Morogoro region in Tanzania. The study sample consisted of 31 primary school teachers. Data was collected through interviews and lesson observations. According to the results of the study, primary school teachers expressed variations in their perceptions of environmental education and education for sustainable development. Most of the teachers focused on the aspect of knowledge acquisition. According to Tanzanian education and training policy, environmental education has to be integrated into all subjects. Although there is environmental education in the primary school curriculum, it is not integrated on an equal footing in all subjects. Some subjects like science, social studies and geography have more environmental content than other subjects. Teachers claim that the approach used to integrate environmental education into the school curriculum was not favoured because many claimed that what is to be taught as environmental education in the various subjects is not shown clearly. As a result, many teachers suggested that to ensure that it is taught properly it should be included in the curriculum as an independent subject or as specific topics. The study revealed that teachers’ teaching practices in integrating environmental education varied from one subject to another. Although most of the teachers said that they used participatory methods, lesson observations showed that they limited themselves to question and answer and group discussion. However, the teachers faced a number of barriers in the teaching of environmental education, some of which include lack of teaching and learning resources, time and large class size. The role of teachers in the implementation of environmental education in developing an environmentally literate citizenry is of great significance. The responsibility of the government in developing a curriculum with clear goals and content, developing teachers’ capacity in the teaching of environmental education and provision of teaching and learning materials needs to be taken seriously by the government in educational plans and programs.

Understanding and improving quality of secondary school education : conceptions among teachers in Tanzania

Temat för studien handlar om gymnasielärares uppfattningar om kvalitet och om hur kvalitet kan utvecklas i gymnasieutbildningen in Tanzania. Studien är till sin karaktär kvalitativ och består av utprövade semistrukturerade intervjuer med sammanlagt trettio lärare som arbetar i fyra gymnasieskolor både i urbana och rurala miljöer. Lärarna har varierande arbetserfarenhet och undervisar i olika ämnen. Huvudfokus har gällt identifieringen av variationer i lärares uppfattningar om kvalitet. På basen av två forskningsfrågor avslöjar analysen uppfattningar av hur lärare förstår och önskar utveckla kvaliteten på gymnasieutbildningen. Resultaten visar att lärare förstår kvaliteten på utbildningen i sina skolor som försök att möta skolans och samhällets mål, som individuella prestationer och förmågor som att inneha kompetenser och som att möta utmaningar inom utbildning, Identifierade uppfattningar var baserade på lärarnas personliga kunskap, arbetsmiljön och varierande omständigheter som rådde i deras skolor. Uppfattningar om en förbättring av kvaliteten i gymnasieutbildningen innefattade utveckling av lärares motivation, skolmiljön, arbetet i klassrum, kvaliteten på lärares kunskaper och färdigheter och undervisningsmaterial. Ambitionen bakom studien ar att erbjuda en plattform för strategier för att förbättra kvaliteten på gymnasieutbildningen. Resultaten strävar till att ge en fördjupad insikt i uppfattningar hos en utvald grupp av lärare som arbetar under samma villkor inom gymnasieskolor I Tanzania. Av den här anledningen är den genererade kunskapen därför relevant för att belysa lärares uppfattningar även utanför den studerade gruppen av respondenter.

Induction practices : experiences of newly qualified teachers

The thesis consists of four studies (articles I–IV) and a comprehensive summary. The aim is to deepen understanding and knowledge of newly qualified teachers’ experiences of their induction practices. The research interest thus reflects the ambition to strengthen the research-based platform for support measures. The aim can be specified in the following four sub-areas: to scrutinise NQTs’ experiences of the profession in the transition from education to work (study I), to describe and analyse NQTs’ experiences of their first encounters with school and classroom (study II), to explore NQTs’ experiences of their relationships within the school community (study III), to view NQTs’ experiences of support through peer-group mentoring as part of the wider aim of collaboration and assessment (study IV). The overall theoretical perspective constitutes teachers’ professional development. Induction forms an essential part of this continuum and can primarily be seen as a socialisation process into the profession and the social working environment of schools, as a unique phase of teachers’ development contributing to certain experiences, and as a formal programme designed to support new teachers. These lines of research are initiated in the separate studies (I–IV) and deepened in the theoretical part of the comprehensive summary. In order to appropriately understand induction as a specific practice the lines of research are in the end united and discussed with help of practice theory. More precisely the theory of practice architectures, including semantic space, physical space-time and social space, are used. The methodological approach to integrating the four studies is above all represented by abduction and meta-synthesis. Data has been collected through a questionnaire survey, with mainly open-ended questions, and altogether ten focus group meetings with newly qualified primary school teachers in 2007–2008. The teachers (n=88 in questionnaire, n=17 in focus groups), had between one and three years of teaching experience. Qualitative content analysis and narrative analysis were used when analysing the data. What is then the collected picture of induction or the first years in the profession if scrutinising the results presented in the articles? Four dimensions seem especially to permeate the studies and emerge when they are put together. The first dimension, the relational ˗ emotional, captures the social nature of induction and teacher’s work and the emotional character intimately intertwined. The second dimension, the tensional ˗ mutable, illustrates the intense pace of induction, together with the diffuse and unclear character of a teacher’s job. The third dimension, the instructive ˗ developmental, depicts induction as a unique and intensive phase of learning, maturity and professional development. Finally, the fourth dimension, the reciprocal ˗ professional, stresses the importance of reciprocity and collaboration in induction, both formally and informally. The outlined four dimensions, or integration of results, describing induction from the experiences of new teachers, constitute part of a new synthesis, induction practice. This synthesis was generated from viewing the integrated results through the theoretical lens of practice architecture and the three spaces, semantic space, physical space-time and social space. In this way, a more comprehensive, refined and partially new architecture of teachers’ induction practices are presented and discussed.

In search of good relationships to music : understanding aspiration and challenge in developing music school teacher practices

This study focuses on teacher practices in publicly funded music schools in Finland. As views on the aims of music education change and broaden, music schools across Europe share the challenge of developing their activities in response. In public and scholarly debate, there have been calls for increased diversity of contents and concepts of teaching. In Finland, the official national curriculum for state-funded music schools builds on the ideal that teaching and learning should create conditions which promote ‘a good relationship to music’. The meaning of this concept has been deliberately left open in order to leave room for dialogue, flexibility, and teacher autonomy. Since what is meant by ‘good’ is not defined in advance, the notion of ‘improving’ practices is also open to discussion. The purpose of the study is to examine these issues from teachers’ point of view by asking what music school teachers aim to accomplish as they develop their practices. Methodologically, the study introduces a suggestion for building empirical research on Alperson’s ‘robust’ praxial approach to music education, a philosophical theory which is strongly committed to practitioner perspectives and musical diversity. A systematic method for analysing music education practices, interpretive practice analysis, is elaborated with support from interpretive research methods originally used in policy analysis. In addition, the research design shows how reflecting conversations (a collaborative approach well-known in Nordic social work) can be fruitfully applied in interpretive research and combined with teacher inquiry. Data have been generated in a collaborative project involving five experienced music school teachers and the researcher. The empirical material includes transcripts from group conversations, data from teacher inquiry conducted within the project, and transcripts from follow-up interviews. The teachers’ aspirations can be understood as strivings to reinforce the connection between musical practices and various forms of human flourishing such that music and flourishing can sustain each other. Examples from their practices show how the word ‘good’ receives its meaning in context. Central among the teachers’ concerns is their hope that students develop a free and sustainable interest in music, often described as inspiration. I propose that ‘good relationships to music’ and ‘inspiration’ can be understood as philosophical mediators which support the transition from an indeterminate ‘interest in music’ towards specific ways in which music can become a (co-)constitutive part of living well in each person’s particular circumstances. Different musical practices emphasise different aspects of what is considered important in music and in human life. Music school teachers consciously balance between a variety of such values. They also make efforts to resist pressure which might threaten the goods they think are most important. Such goods include joy, participation, perseverance, solid musical skills related to specific practices, and a strong sense of vitality. The insights from this study suggest that when teachers are able to create inspiration, they seem to do so by performing complex work which combines musical and educational aims and makes general positive contributions to their students’ lives. Ensuring that teaching and learning in music schools remain as constructive and meaningful as possible for both students and teachers is a demanding task. The study indicates that collaborative, reflective and interdisciplinary work may be helpful as support for development processes on both individual and collective levels of music school teacher practices.

Perusasteen ja lukion opettajien yrittäjyysasenteita yrittäjyyskasvattajina Etelä-Karjalassa

Tämän työn tarkoituksena on kuvata perusasteen ja lukion opettajien yrittäjyysasenteita. Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, johon haastateltiin 14 eteläkarjalaista opettajaa. Tutkimuksessa opettajat kertovat asenteistaan yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla on positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, mutta asenne yrittäjyyskasvatusta kohtaan vaihtelee positiivisesta neutraaliin ja jopa negatiiviseen, riippuen siitä, onko opettaja osallistunut yrittäjyyskasvatus-aiheisiinkoulutuksiin vai ei.

Lukion opettajien ääni - Aineenopettajien käsityksiä muutoksista ja visioista lukiossa

Tulevaisuusorientaatio on tullut entistä tärkeämmäksi myös koulumaailmassa johtuen yhteiskunnassa nopeasti eteen tulevista muutoksista. On myös esitetty epäilyjä, että tulevaisuuteen reagoimisessa heikoin tilanne olisikin juuri kuntatason päätöksenteossa. Ymmärrys ja tieto opettajan työstä nimenomaan opettajan omasta perspektiivistä tarkasteltuna mahdollistavat lähtökohdan ja edellytykset todelliselle koulun uudistamiselle. Peruskysymys, johon tässä tutkimuksessa etsittiin vastausta oli: Millaisia ovat lukion aineenopettajien käsitykset lukion muutosprosesseista ja miten he visioivat oman lukionsa ja yleensä lukioiden tulevaisuutta? Aineiston keruu osui ajankohtaan, joka oli hyvin otollinen tulevaisuuden tarkasteluun, sillä uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön kaikissa Suomen lukioissa viimeistään lukuvuonna 2005-2006. Tutkimuksessa oli mukana kaksi hyvin erilaista lukiota Länsi-Suomen läänistä eli pieni maaseudun lukio ja hyvin suuri kaupunkilukio. Tutkimusaineiston keruu eteni kaksivaiheisesti: informoitu kysely ja teemahaastattelu. Tutkimusjoukon suuruus oli yhteensä 20, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Aineenopettajien käsityksiä muutoksista ja visioista tutkittiin fenomenografisen tutkimusotteen avulla. Fenomenografiassa kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset todellisuudesta ja näin saatava ymmärrys tavoista, joilla ihmiset kokevat tilanteita ja maailmaa. Organisaation muutosprosesseja voidaan kutsua myös oppimiseksi. Tutkimuksen oppivan organisaation näkökulmat perustuivat juuri yhteistyössä tapahtuvaan yhteisen toiminnan kehittämiseen. Aineenopettajien käsityksiä työyhteisöstään tarkasteltiin seuraavista oppivan organisaatiomallin näkökulmista: vuorovaikutus, päätöksenteko sekä rehtorin ja aineenopettajan rooli ja asema työyhteisössä. Aineenopettajien keskeisimmät käsitykset muutoksista lukiossa viime vuosina kohdistuivat aineenopettajan ammattirooliin ja lukio-opiskelijaan sekä opiskelijalta vaadittaviin lukio-opintoihin. Muutokset ammattiroolissa korostavat tutkimustulosten perusteella aineenopettajilta vaadittavia muitakin kuin opetettavien aineiden hallintataitoja. Suoranaista ammattitaidon puutetta opettajat kokivat varsinkin ryhmänohjaustehtävien yhteydessä, osittain myös uusien oppimisympäristöjen, esimerkiksi verkkopedagogisten taitojen, yhteydessä. Opettajien lisäkoulutuksen tarve koetaan konkreettisena, mutta sekä koulutusten sisältöihin, järjestelyihin ja ajankohtiin että koulun sijais- ym. järjestelyihin kaivattaisiin parannuksia. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin näyttäisi siltä, että luokaton lukio on saanut opettajat enenevässä määrin huolestumaan opiskelijoiden syrjäytymisriskistä ja hyvinvoinnista. Opiskelijoiden syrjäytymisriskin kasvu lukio-opintojen aikana nouseekin yhdeksi lukion pessimistiseksi skenaarioksi. Muista pessimistisistä skenaarioista lukiolle, jotka saattoi johtaa tutkimustuloksista, voidaan mainita työyhteisön demokratiavajeen syveneminen sekä opetussuunnitelmasisältöjen ja ylioppilastutkintovaatimusten välisen kuilun syveneminen. Aineenopettajien käsitykset oman lukionsa visioista olivat sisällöiltään pääosin välineellisiä ja ne kohdentuivat kaikki opiskelijoihin. Esimerkiksi työyhteisöllisiä kehittämisajatuksia ei visioissa ilmennyt. Myöskään visioinnin dynaamisuus ei aineistossa korostunut. Aineenopettajien käsitykset visioiden arvopohjasta heijastivat perinteistä suomalaista arvomaailmaa eli itsekuria, velvollisuudentuntoa, kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan ja perinteisten arvojen kunnioittamista. Sen sijaan antiikista perityviä Sokrateen edustamia keskustelua ja auktoriteettien kyseenalaistamista ei arvoissa ilmennyt, eikä myöskään uusliberalistista individualismia. Käsitykset visioiden synnystä näyttävät parhaiten selittävän opettajan muita käsityksiä liittyen visioon, visiointiin ja työyhteisöllisiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä opettajan tulevaisuusorientoitumiseen.. Käsitykset vision syntytaustasta voidaan jakaa seuraaviin pää- ja alakategorioihin: 1. auktoriteettikeskeinen visiointi: johdon linjaus tai valtakunnallinen linjaus, 2. yhteisökeskeinen visiointi: yhteisöllinen linjaus tai toiminnallinen linjaus ja 3. yksilökeskeinen visiointi. Pessimistisimmiksi eli vähiten tulevaisuusorientoituneiksi opettajiksi työyhteisössä osoittautuivat ne opettajat, jotka pitivät oman lukionsa visiota koulun johdon sanelemana. Monet teoriat oppivasta organisaatiosta korostavat johtajuuden merkitystä työyhteisöä kehitettäessä. Johtajuuden merkitys nousi tämänkin tutkimuksen aineistosta keskeisesti esiin. Pyrkimystä kohti oppivaa organisaatiota opettajien puheista löytyy paljonkin, esimerkkeinä viittaukset johtajuuden ja vuorovaikutustapojen kehittämistarpeisiin. Sen sijaan opettajien puheet omista työyhteisöllisistä kehittymistarpeistaan, ns. alaistaidot, jäivät vähäisiksi. Tutkimustuloksista on luotu sovellusmalli kouluyhteisöjen visioinnin ja muun kehittämistyön tueksi.

Att förstå det stora i det lilla : byskolan som pedagogik, kultur och struktur

I det lilla sammanhanget synliggörs de stora frågorna om både pedagogik, kultur och struktur och om samverkan mellan dem. Studiet av de minsta enheterna i den finländska utbildningen ger kunskap om det viktiga i pedagogiska relationer och i skolgemenskaper, men synliggör också samhällsskeendets inbyggda konflikter om mål och värderingar. Det övergripande syftet med studien är att fördjupa kunskapen om de små skolornas pedagogiska, kulturella och strukturella innebörd och betingelser. Genom djupintervjuer med 12 finlandssvenska lärare i byskolor med färre än 30 elever, analys av skolindragningsdebatt och utbildningspolitiska styrdokument, samt genom teoretiskt förankrade reflektioner skapas en förståelse av såväl lärares arbete och pedagogiska tänkande som skolans funktion i samhället. Avhandlingen byggs upp enligt ett hermeneutiskt och narrativt tänkande. I studien framkommer att byskollärares pedagogiska tänkande syftar till det enskilda barnets optimala och balanserade helhetsutveckling i en gemenskap, där det är centralt att finna den pedagogiska balansen och möjligheten inom kontinuum mellan bl.a. elevbemyndigande och beledsagande. De pedagogiska intentionerna bär syftet att ge rötter och vingar, samhörighet och frihet. I lärarnas beskrivningar uttrycks en sammanvävning mellan deras pedagogiska intentioner och de kontextuella möjligheterna att realisera dessa. Byskollärarna är bärare av en pedagogisk professionalitet som utvecklas i relation till arbetets betingelser. Det praktiska yrkeskunnandet innefattar en balansgång mellan å ena sidan systematik och organisering och å andra sidan flexibilitet och frihet. Att samma lärare handhar eleverna en lång tid är en pedagogisk möjlighet och utmaning. I lärarnas berättelser aktualiseras vad balansgången i en god pedagogisk relation innebär. Både lärare och elever fostras in i en särskild skolkultur och undervisningskultur, i en växelverkan. Yrkeskulturen präglas av olika former av samverkan, både med skolans hela personal som ett teamarbete och med lokalsamhället. Lärarna uttrycker god arbetstrivsel, men friheten och ansvaret i arbetet kan vara både stimulerande och betungande. I en metaanalys skapas teoretiska modeller för vad arbete i närhetens och litenhetens spänningsfält kan innebära och hur det kan påverka lärares professionella utveckling och ork. Den lilla byskolan relaterad till en större samhällskontext öppnar för frågor om vad kvalitet innebär och vilka värderingar som är riktgivande inom utbildningsplanering. Kampen för kontinuiteten i byskolans berättelse tolkas som en kamp för det lokala rummet, för gemenskap, existens, framtid, likvärdighet och trygghet. Kampen för byskolan är ett försvar av både lokal livskvalitet och pedagogisk kvalitet för den enskilde eleven. I det övergripande kulturella sammanhanget synliggörs motsättningar. Det verkar finnas en inbyggd konflikt i utbildningsplaneringens föresatser att samtidigt uppnå jämlikhet, kostnadseffektivitet och kvalitet. En teoretisk modell synliggör hur pedagogik, kultur och struktur samverkar inom utbildning/byskola och påverkar lärares och elevers handlingsutrymme.

Sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät ja siivouskäytäntöjen laadunvarmistus

Sisäilman laatuun vaikuttaa moni eri tekijä. Sisäilma on tavallisesti laadultaan hyvää silloin, kun tilojen käyttäjät ovat siihen tyytyväisiä. Hyvän sisäilman saavuttamiseksi tulee ilmanvaihdon, lämmityslaitteiden, siivouksen ja talon rakenteiden olla kunnossa. Tämä työ on tehty Helsingin kaupungin Tilakeskukselle, ja se on osa vuoden jatkuvaa projektia, jossa selvitetään siivouksen riittävyyttä ja sen vaikutusta koulujen sisäilmaan. Työn tavoitteena on luoda siivouksen laadunvarmistusmenetelmä, jonka avulla voidaan varmistaa toteutunut siivouksen taso. Lisäksi projektissa selvitetään, pystytäänkö siivouksen palvelusopimus toteuttamaan käytännössä kunnolla. Työssä kehitettävät menetelmät ovat subjektiivinen ja objektiivinen pölyisyyden arviointi sekä kyselylomake koulujen opettajille. Työssä kehitetyn menetelmän laatutasojen raja-arvot noudattavat INSTA 800 -standardissa esitettäviä arvoja. Kehitettyä menetelmää käytettiin suoritetuissa lähtö- ja nollatasomittauksissa. Mittauksista saadut tulokset vastasivat silmämääräisesti tiloissa tehtyjä havaintoja.

Implementing The KiVa Antibullying Program: What Does It Take?

There is variation in how teachers and schools implement bullying prevention programs. Although this variation has been discussed, there has been little empirical research concerning the relationship between implementation fidelity and program outcomes. This thesis contains three studies, each of them in the context of implementing the KiVa antibullying program, and examines teachers’ actions in preventing and intervening in school bullying. The first aim of this thesis is to examine implementation degree of the KiVa curriculum and its’ association with reductions in victimization and bullying perpetration (Study I). The second aim is to clarify why teachers displayed different degrees of adherence to the KiVa curriculum during a school year (Study II). Thirdly, it is investigated whether recognizing victimization can be difficult for school staff (Study III). In addition to these peer-reviewed studies, the thesis includes a qualitative analysis (unpublished) of the teachers’ open answers concerning their implementation experiences. The data were collected from elementary school teachers (Studies I–II; the unpublished study), elementary school students (Study I), and students on the elementary and middle school levels (Study III) during the evaluation of the effectiveness of KiVa antibullying program between 2007 and 2009. The findings demonstrate that a larger reduction in victimization can be achieved in classrooms where teachers display higher levels of adherence to the KiVa curriculum and invest more time for preparing the lessons. Bullying perpetration, however, was not equally affected by the level of curriculum implementation. With respect to the implementation process over one year, there was significant variation between individual teachers’ activity—ranging from systematic and high implementation to declining delivery from lesson to lesson. The sustained actions (high and moderate levels of implementation) were premised on principal support for antibullying work. Lesson preparation was associated with keeping implementation high throughout the school year. The findings also implied that the belief in the effectiveness of the program is important for a higher implementation degree at starting point of the process. Finally, there are severe flaws in teachers’ ability to identify students who are victimized. As it turns out, it is possible that only one-fourth of chronically victimized students are helped by the school staff. Especially when the victims are middle-school-aged girls, when they bully others themselves, or when they do not tell adults about bullying, reaching out for them is difficult. Implementation and dissemination of research-based interventions will take a good deal of time and effort. The findings demonstrate that active implementation is important for improving program outcomes. They also show how implementation can be sustained—there are both individual and interpersonal factors that facilitate or inhibit high-quality implementation. Thus, implications for future research regarding the implementation of school-based programs are suggested.

Teachers' conceptions of literacies during and after a school library development project

Abstrakti

A Comparative Study on the Homeroom Teachers’ Perception of the School guidance in Korea and Finland

This study has four major purposes. First, it compares school guidance of homeroom teachers in Korea and Finland, in order to understand the reality of education, based on the teachers’ perceptions. Secondly, it also considers the topic within its historical, social, and cultural backgrounds, from a critical standpoint. Thirdly, it investigates the direction of the improvement of school guidance, based on the analysis of similarities and differences between Korea and Finland, with regards to the meaning, practice, and environmental factors of the school guidance. Lastly, the influential factors surrounding the school guidance are noted by analysing empirical data from a microscopic approach, and extending the understanding of it into a social context. As for the methods, it employs thematic analysis approach through 10 homeroom teacher interviews in the lower secondary schools. As a result, firstly, the teachers in both countries assumed similarly, that the role of the teacher was not only to teach the subject, but also to care about every aspects of the students’ development in their school life. In addition, they accepted the fact that school guidance became more significant. However, the school guidance became the top priority for the Korean teachers, while teaching subject is the main task for the Finnish teachers. Secondly, the homeroom teachers in both countries hoped to have a better working environment, to perform school guidance concerning education budget for the resources of school guidance, tight curriculum, and increasing the teachers’ tasks. Thirdly, the school guidance in Korea seemed to be influenced by social expectation and government demand, whereas, the Finnish teachers considered school guidance in more aspects of adjustment and academic motivation, rather than resolving the social problems. Fourthly, the Korean teachers perceived that the trust and respect from the society and home became weakened, also expressing doubts about the educational policies and the attitude of the government with regards to school guidance. On the other hand, the Finnish teachers believed that they were trusted and respected by the society. However, blurred lines in the roles and accountability between the homeroom teachers, home, and the society were also controversial among the teachers in both countries. To sum up, Finland needs to ameliorate the system and conditions for school guidance of the homeroom teachers. The consensus on the role and tasks of Finnish homeroom teachers for school guidance seem to be also necessary. Meanwhile, Korea should improve the social system and social consciousness of the teacher, school guidance, and schooling, preceding the reform of the education system or conditions.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti