Implementing The KiVa Antibullying Program: What Does It Take?

There is variation in how teachers and schools implement bullying prevention programs. Although this variation has been discussed, there has been little empirical research concerning the relationship between implementation fidelity and program outcomes. This thesis contains three studies, each of them in the context of implementing the KiVa antibullying program, and examines teachers’ actions in preventing and intervening in school bullying. The first aim of this thesis is to examine implementation degree of the KiVa curriculum and its’ association with reductions in victimization and bullying perpetration (Study I). The second aim is to clarify why teachers displayed different degrees of adherence to the KiVa curriculum during a school year (Study II). Thirdly, it is investigated whether recognizing victimization can be difficult for school staff (Study III). In addition to these peer-reviewed studies, the thesis includes a qualitative analysis (unpublished) of the teachers’ open answers concerning their implementation experiences. The data were collected from elementary school teachers (Studies I–II; the unpublished study), elementary school students (Study I), and students on the elementary and middle school levels (Study III) during the evaluation of the effectiveness of KiVa antibullying program between 2007 and 2009. The findings demonstrate that a larger reduction in victimization can be achieved in classrooms where teachers display higher levels of adherence to the KiVa curriculum and invest more time for preparing the lessons. Bullying perpetration, however, was not equally affected by the level of curriculum implementation. With respect to the implementation process over one year, there was significant variation between individual teachers’ activity—ranging from systematic and high implementation to declining delivery from lesson to lesson. The sustained actions (high and moderate levels of implementation) were premised on principal support for antibullying work. Lesson preparation was associated with keeping implementation high throughout the school year. The findings also implied that the belief in the effectiveness of the program is important for a higher implementation degree at starting point of the process. Finally, there are severe flaws in teachers’ ability to identify students who are victimized. As it turns out, it is possible that only one-fourth of chronically victimized students are helped by the school staff. Especially when the victims are middle-school-aged girls, when they bully others themselves, or when they do not tell adults about bullying, reaching out for them is difficult. Implementation and dissemination of research-based interventions will take a good deal of time and effort. The findings demonstrate that active implementation is important for improving program outcomes. They also show how implementation can be sustained—there are both individual and interpersonal factors that facilitate or inhibit high-quality implementation. Thus, implications for future research regarding the implementation of school-based programs are suggested.

KiVa Koulu –ohjelman toteuttaminen: Onnistumisen Edellytykset Koulujen ja opettajien välillä on vaihtelua siinä kuinka hyvin ne toteuttavat kiusaamisenvastaisia interventio-ohjelmia. Vaikka tämä vaihtelu on aiemmin tiedostettu, empiiristä tutkimusta on ollut vähän liittyen toteuttamisen tason ja sen tuloksellisuuden yhteydestä. Tämä väitöskirja sisältää kolme osatutkimusta, jotka liittyvät KiVa-ohjelman toteuttamiseen ja tarkastelevat opettajan roolia koulukiusaamisen ennaltaehkäisijänä ja vähentäjänä. Väitöskirjan ensimmäinen tavoite on tutkia KiVa-ohjelman oppituntien toteuttamisen vaikutusta kiusaamisen ja kiusatuksi joutumisen vähentymiseen (osatutkimus I). Toisena tavoitteena on selvittää miksi opettajien sitoutumisessa KiVa-oppituntien toteuttamiseen ilmeni vaihtelua lukuvuoden aikana (osatutkimus II). Kolmanneksi on tarkasteltu onko opettajien vaikeaa tunnistaa pitkäaikaista kiusatuksi joutumista (osatutkimus III). Näiden vertaisarvioitujen osatutkimusten lisäksi väitöskirja sisältää laadullisen tutkimuksen (julkaisematon) opettajien omista KiVa-ohjelman käyttöön liittyvistä kokemuksista. Tutkimuksissa käytetty aineisto on kerätty luokanopettajilta (osatutkimukset I–II ja julkaisematon tutkimus), alakoulun oppilailta (osatutkimus I) sekä ala- ja yläkoulun oppilailta (osatutkimus III) vuosien 2007 ja 2009 aikana, jolloin KiVa-ohjelman vaikuttavuutta on arvioitu. Tulokset osoittavat, että kiusatuksi joutuminen voi vähentyä voimakkaammin niissä luokissa, joissa opettajat toteuttavat enemmän oppituntien sisältöjä ja käyttävät oppituntien valmisteluun enemmän aikaa. Sen sijaan kiusaamisen vähentymiseen, toteutuksen tasolla ei ollut merkittävää lisävaikutusta. Tulokset liittyen KiVa-oppituntien toteuttamiseen lukuvuoden aikana osoittavat merkittävää vaihtelua opettajien välillä—aina systemaattisesta ja korkeatasoisesta toteuttamisesta oppitunnista toiseen laskevaan. Systemaattisen oppituntien toteuttamisen lähtökohtana on rehtorin osoittama tuki kiusaamisenvastaiseen työhön. Oppituntien valmistelu on yhteydessä korkeatasoiseen oppituntien toteuttamiseen lukuvuoden aikana. Tulokset viittaavat myös, että usko ohjelman tehokkuuteen vähentää kiusaamisongelmia näyttää liittyvän korkeatasoiseen oppituntien toteuttamiseen ohjelman alkuvaiheessa. Lopuksi, opettajien kyvykkyydessä tunnistaa pitkäaikaisen kiusaamisen kohteeksi joutuneita oppilaita on selviä puutteita. Kuten tuloksista ilmenee, on mahdollista, että vain alle neljännes pitkäaikaisista kiusatuista saa apua koulun henkilökunnalta. Kiusatun tunnistaminen on vaikeaa erityisesti sellaisessa tapauksissa, joissa kiusattu oppilas on yläkouluikäinen tyttö, kiusaa itse muita tai ei kerro kiusaamista aikuisille. Tutkimuspohjaisten interventio-ohjelmien käyttöönotto ja niiden levittäminen vaativat paljon aikaa ja ponnisteluja. Tutkimustulokset ilmentävät aktiivisen toteuttamisen tärkeyttä ohjelman vaikuttavuuden parantamiseksi. Ne osoittavat myös miten ohjelmaa voidaan johdonmukaisesti toteuttaa—on olemassa yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä tekijöitä, jotka edistävät tai ehkäisevät ohjelman laadukasta toteuttamista. Lisäksi tutkielmassa esitetään suuntaviivoja koulujen käyttöön suunniteltujen interventio-ohjelmien toteuttamista koskevaan tutkimukseen.