Pakkausrakenteenmateriaalinvalinta ja rakennesuunnittelu

Epäherkkien räjähteiden teknologian käyttö mahdollistaa räjähdeturvallisuuden ja sa-malla sotilaallisen suorituskyvyn parantumisen. Suomen Puolustusvoimat päätti IM-teknologian käyttöönotosta vuonna 2004, mikä on edellyttänyt räjähdevalmistajilta tuotteidensa kehitystoimenpiteitä. Yksi osa-alue erään räjähdevalmistajan ajopanostuotteen kehitystyöstä on Exel Oyj:n valmistama panospakkaus, joka pyritään kehittämään uudistuneiden vaatimusten mukaiseksi. Tässä diplomityössä selvitettiin IM-tuotteen vaatimukset ja laadittiin panospakkauksen vaatimusprofiili, jonka perusteella tehtiinkirjallisen selvitys ballistisista materiaaleista. Panospakkauksen rakenneratkaisut perustuivat materiaalinvalintaan, joka toteutettiin ominaisarvovertailulla.Rakenneratkaisuja testattiin sekä ballistisesti että mekaanisilla testausmenetelmillä. Lisäksi testausmenetelmien välille tehtiin korrelaatiovertailuja, joidentulokset ovat lupaavia. Projektin lopputuloksena saatiin kehitettyä Exel Oyj:lle panospakkausratkaisu, jolla voidaan edistää suojattavan tuotteen IM-vaatimusten täyttymistä. Rakenteelle toteutetun lujuusanalyysin perusteella pakkausrakennetta voidaan pitää käyttökohteeseen soveltuvana.

Karhiniemen Kyläkartano – entisen maalaiskansakoulun merkitys kyläyhteisön kohtaamispaikkana

Karhiniemi on 150 asukkaan kylä Satakunnan Huittisissa. Tutkimukseni keskiössä on Karhiniemen entinen kansakoulu eli nykyinen Karhiniemen kyläkartano. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää mitä merkityksiä kylän keskeisellä paikalla sijaitsevaan vanhaan rakennukseen on liitetty ennen ja liitetään nyt, ovatko merkitykset vuosien 1913-2012 aikana muuttuneet, ja onko koulutoiminnan lakkaaminen vuonna 1970 vaikuttanut näihin merkityksiin, ja sitä kautta kylän yhteishenkeen ja vireyteen. Pääasiallisena aineistona käytän suullista muistitietoa, jota olen kerännyt haastattelemalla. Valitsin tutkimusmenetelmäksi haastattelun, koska pidän kyläläisten omia muistoja ja kokemuksia tutkimuskysymyksen kannalta ensiarvoisen tärkeinä. Muistitietotutkimus on monitieteistä ja -metodista, joka sopii myös kulttuuriperinnön tutkimukseen hyvin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä, jotka edustivat Karhiniemen entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Karhiniemellä työskennelleitä henkilöitä. Karhiniemen koulu lakkautettiin vuonna 1970, jonka jälkeen kylän sosiaalinen elämä hiipui vuosikymmeniksi, ja jäi muutaman ulkopuolisen ihmisen järjestämän toiminnan varaan. Viimeistään kyläseuran perustamisen myötä vuonna 1989 kyläläiset saivat huomata, ettei koulun lakkautuksen tarvitse merkitä kylän tarinan loppua. Lakkautettu koulutalo voi parhaimmillaan olla kyläläisten yhteisöllisyyttä ja kylän identiteettiä ylläpitävä toiminnan ja muistojen paikka. Koettelemukset voivat parhaimmillaan kasvattaa kylän me-henkeä, ja lisätä kyläläisten kaipaamaa yhteistoimintaa. Kyläläiset saavat asuinpaikkansa virkistymään tauon jälkeenkin, jos talkootyöhön ja yhdessä tekemiseen jaksetaan sinnikkäästi panostaa. Jokaisella kylällä on elävän, sosiaalisen yhteisön edellytykset, mikäli kylällä on vahva kulttuuriperintö ja yhteishenki sekä aktiivisia asukkaita.

Diagnosing Gender: Transitivity Analysis on the Diagnostic Category of Gender Dysphoria in DSM-5

Tässä tutkielmassa analysoidaan teoksessa ’Diagnostic and Statistical Manual of Men-tal Disorders, Fifth Edition’ (DSM-5) ja tarkemmin sen kappaleessa ’Gender Dysphoria’ käytettyä kieltä. DSM-5 on mielenterveydenalan ammattilaisille suunnattu luokittelu virallisesti tunnustetuista mielenterveyden häiriöistä ja se sisältää myös oireiden kuvai-luun perustuvat ohjeet näiden mielenterveyshäiriöiden diagnosoimiseksi. ’Gender dys-phoria’ (vapaasti suomennettuna sukupuolidysforia) on lääketieteellinen termi, joka viittaa biologisesta sukupuolesta eriävän sukupuoli-identiteetin aiheuttamaan henki-seen pahoinvointiin. Sukupuoli-identiteetin ja mielenterveysongelman yhdistäminen sisältää ideologisiin arvoihin pohjautuvia perusteluja ja tässä tutkielmassa analysoi-daan ’Gender Dysphoria’ – kappaleen ideologista sisältöä kriittisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tarkastellaan ’Gender Dysphoria’ – kappaleessa käytetyn kielen ideologi-sia heijastumia ja niiden sosiaalisia vaikutuksia kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1) Kuinka diagnosoitu henkilö esitetään tekstissä? 2) Kuinka tekstissä rakennetaan kuvaa sukupuolidysforiasta mielenterveyshäiriönä? 3) Miten analyysin tulokset saattavat vai-kuttaa käsitykseen sukupuolen yhteydestä mielenterveyteen ja sukupuolidysforian diagnosoimiseen. Analyysissä käytetään metodina M. A. K. Hallidayn transitiivisuusteo-riaa ja tulosten sosiaalisia vaikutuksia analysoidaan Norman Faircloughn diskurssiana-lyysimallin avulla. Transitiivisuusanalyysin avulla tarkastellaan kirjoittajien tekemiä va-lintoja kielenkäytön suhteen, jotka Hallidayn teorian mukaan heijastavat kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta. Tutkimus paljasti, että sukupuolidysforia esitetään mielenterveysongelmana erotta-malla se yksilöstä erilliseksi toimijaksi, joka suorittaa erilaisia prosesseja yksilön sisällä. Yksilöistä erityisesti lapset esitetään tekstissä voimakkaasti perinteisiin sukupuoliroo-leihin pohjautuvan ideologian valossa, joka heijastuu oireiden kuvailuun. Analyysi osoittaa myös logiikkaongelmia lasten oireiden kuvailussa, jotka johtavat ristiriitoihin oireiden ja mielenterveysongelman yhteydessä ja kumoavat perusteet, joiden pohjalta lapset diagnosoidaan. Tutkimuksen lopussa ehdotetaan, että sukupuolidysforiaan liit-tyvien diagnoosiohjeiden ja – kriteerien perusteita muokataan yleisesti sukupuoli-identiteetin itsemääräämisoikeuteen pohjautuvaksi ja lasten osalta tekstiin sisällytet-täisiin mahdollisia tieteellisiä perusteluja, jotka kumoaisivat diagnoosiohjeiden nyky-muodossaan sisältämät ristiriidat ja perustelisivat lasten diagnosoinnin oikeellisuuden

The Rejection of Prioritarianism

Since the late 1990’s, a group of moral doctrines called prioritarianism has received a lot of interest from many moral philosophers. Many contemporary moral philosophers are attracted to prioritarianism to such an extent that they can be called prioritarians. In this book, however, I reject prioritarianism, including not only “pure” prioritarianism but also hybrid prioritarian views which mix one or more non-prioritarian elements with prioritarianism. This book largely revolves around certain problems and complications of prioritarianism and its particular forms. Those problems and complications are connected to risk, impartiality, the arbitrariness of prioritarian weightings and possible future individuals. On the one hand, I challenge prioritarianism through targeted objections to various specific forms of prioritarianism. All those targeted objections are connected to risk or possible future individuals. It seems to me that together they give good grounds for believing that prioritarianism is not the way to go. On the other hand, I challenge prioritarianism by pointing out and discussing certain general problems of prioritarianism. Those general problems are connected to impartiality and the arbitrariness of prioritarian weightings. They may give additional grounds for believing that all prioritarian views should be rejected. Prioritarianism can be seen as a type of weighted utilitarianism and thus as an extension of utilitarianism. Utilitarianism is morally ultimately concerned, and morally ultimately concerned only, with some kind of maximization of utility or expected utility. Prioritarianism, on the other hand, is morally ultimately concerned, and morally ultimately concerned only, with some kind of maximization of priority-weighted utility, expected priority-weighted utility or priority-weighted expected utility. Thus prioritarianism, unlike utilitarianism, is a distribution-sensitive moral view. Besides rejecting prioritarianism, I reject also various other distribution-sensitive moral views in this book. However, I do not reject distribution-sensitivity in morality, as I end up endorsing a type of distribution-sensitive hybrid utilitarianism which mixes non-utilitarian elements with utilitarianism.

Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.

Organizational creativity – Hegemonic and alternative discourses

SUMMARY Organizational creativity – hegemonic and alternative discourses Over the course of recent developments in the societal and business environment, the concept of creativity has been brought into new arenas. The rise of ‘creative industries’ and the idea of creativity as a form of capital have attracted the interests of business and management professionals – as well as academics. As the notion of creativity has been adopted in the organization studies literature, the concept of organizational creativity has been introduced to refer to creativity that takes place in an organizational context. This doctoral thesis focuses on organizational creativity, and its purpose is to explore and problematize the hegemonic organizational creativity discourse and to provide alternative viewpoints for theorizing about creativity in organizations. Taking a discourse theory approach, this thesis, first, provides an outline of the currently predominant, i.e. hegemonic, discourse on organizational creativity, which is explored regarding themes, perspectives, methods and paradigms. Second, this thesis consists of five studies that act as illustrations of certain alternative viewpoints. Through these exemplary studies, this thesis sheds light on the limitations and taken-for-granted aspects of the hegemonic discourse and discusses what these alternative viewpoints could offer for the understanding of and theorizing for organizational creativity. This study leans on an assumption that the development of organizational creativity knowledge and the related discourse is not inevitable or progressive but rather contingent. The organizational creativity discourse has developed in a certain direction, meaning that some themes, perspectives, and methods, as well as assumptions, values, and objectives, have gained a hegemonic position over others, and are therefore often taken for granted and considered valid and relevant. The hegemonization of certain aspects, however, contributes to the marginalization of others. The thesis concludes that the hegemonic discourse on organizational creativity is based on an extensive coverage of certain themes and perspectives, such as those focusing on individual cognitive processes, motivation, or organizational climate and their relation to creativity, to name a few. The limited focus on some themes and the confinement to certain prevalent perspectives, however, results in the marginalization of other themes and perspectives. The negative, often unintended, consequences, implications, and side effects of creativity, the factors that might hinder or prevent creativity, and a deeper inquiry into the ontology and epistemology of creativity have attracted relatively marginal interest. The material embeddedness of organizational creativity, in other words, the physical organizational environment as well as the human body and its non-cognitive resources, has largely been overlooked in the hegemonic discourse, although thereare studies in this area that give reason to believe that they might prove relevant for the understanding of creativity. The hegemonic discourse is based on an individual-centered understanding of creativity which overattributes creativity to an individual and his/her cognitive capabilities, while simultaneously neglecting how, for instance, the physical environment, artifacts, social dynamics and interactions condition organizational creativity. Due to historical reasons, quantitative as well as qualitative yet functionally- oriented studies have predominated the organizational creativity discourse, although studies falling into the interpretationist paradigm have gradually become more popular. The two radical paradigms, as well as methodological and analytical approaches typical of radical research, can be considered to hold a marginal position in the field of organizational creativity. The hegemonic organizational creativity discourse has provided extensive findings related to many aspects of organizational creativity, although the con- ceptualizations and understandings of organizational creativity in the hegemonic discourse are also in many respects limited and one-sided. The hegemonic discourse is based on an assumption that creativity is desirable, good, necessary, or even obligatory, and should be encouraged and nourished. The conceptualiza- tions of creativity favor the kind of creativity which is useful, valuable and can be harnessed for productivity. The current conceptualization is limited to the type of creativity that is acceptable and fits the managerial ideology, and washes out any risky, seemingly useless, or negative aspects of creativity. It also limits the possible meanings and representations that ‘creativity’ has in the respective discourse, excluding many meanings of creativity encountered in other discourses. The excessive focus on creativity that is good, positive, productive and fits the managerial agenda while ignoring other forms and aspects of creativity, however, contributes to the dilution of the notion. Practices aimed at encouraging the kind of creativity may actually entail a risk of fostering moderate alterations rather than more radical novelty, as well as management and organizational practices which limit creative endeavors, rather than increase their likelihood. The thesis concludes that although not often given the space and attention they deserve, there are alternative conceptualizations and understandings of organizational creativity which embrace a broader notion of creativity. The inability to accommodate the ‘other’ understandings and viewpoints within the organizational creativity discourse runs a risk of misrepresenting the complex and many-sided phenomenon of creativity in organizational context. Keywords: Organizational creativity, creativity, organization studies, discourse theory, hegemony

Magnus Ducatus Finlandiae

Kartussissa ylhäällä vasemmalla: Perill[ustri] ac Generos[issi]mo Domino Gustavo Horn Comiti Biörneburgi, B. in Marienburgh, D[omi]n[o] in Hering et Malla. et c[aetera] S[acr]ae R[egi]ae M. Regnorumq[ue] Sueciae Senatori et Campi Mareschallo, Finlandiæ Australis Iudici Provinciali Equiti Aurato. Tabulam hanc Auct. Andrea Bureo Sueco. D.D. J. Blaeu.

How to reach more potential global b2b customers to Finnish high tech company websites

This thesis examines the optimization of a website in terms of creating website visibility and interesting and attractive online information, with the aim of finding ways how the case company can increase the number of online visitors for the websites, who would even-tually contact the case company, and become customers. The theoretical part concentrates on website visibility, academic knowledge about search engine optimization, integrated marketing communications, website effectiveness and influence tactics (mostly non-coercive) in an online b2b buying context. The empirical part included an experiment of two weeks on the case website. Search engine optimization requires the most relevant key terms and keywords to be selected and carefully implemented to meta descriptions of the most informational pages. The information visible to visitors on these pages was also opti-mized to make it interesting and purposeful for the targeted audience. The most suitable influence tactics were implemented to certain pages to attract the website visitors to con-tact the case company. The results suggest that relevant key terms in meta descriptions do improve, or maintain the same high, ranking a page has on search engine result pages, but this is not directly connected to the amount of visitors to the website. The number of visi-tors does not either affect the amount of customer contacts the company received during the experiment period.