The Rejection of Prioritarianism

Since the late 1990’s, a group of moral doctrines called prioritarianism has received a lot of interest from many moral philosophers. Many contemporary moral philosophers are attracted to prioritarianism to such an extent that they can be called prioritarians. In this book, however, I reject prioritarianism, including not only “pure” prioritarianism but also hybrid prioritarian views which mix one or more non-prioritarian elements with prioritarianism. This book largely revolves around certain problems and complications of prioritarianism and its particular forms. Those problems and complications are connected to risk, impartiality, the arbitrariness of prioritarian weightings and possible future individuals. On the one hand, I challenge prioritarianism through targeted objections to various specific forms of prioritarianism. All those targeted objections are connected to risk or possible future individuals. It seems to me that together they give good grounds for believing that prioritarianism is not the way to go. On the other hand, I challenge prioritarianism by pointing out and discussing certain general problems of prioritarianism. Those general problems are connected to impartiality and the arbitrariness of prioritarian weightings. They may give additional grounds for believing that all prioritarian views should be rejected. Prioritarianism can be seen as a type of weighted utilitarianism and thus as an extension of utilitarianism. Utilitarianism is morally ultimately concerned, and morally ultimately concerned only, with some kind of maximization of utility or expected utility. Prioritarianism, on the other hand, is morally ultimately concerned, and morally ultimately concerned only, with some kind of maximization of priority-weighted utility, expected priority-weighted utility or priority-weighted expected utility. Thus prioritarianism, unlike utilitarianism, is a distribution-sensitive moral view. Besides rejecting prioritarianism, I reject also various other distribution-sensitive moral views in this book. However, I do not reject distribution-sensitivity in morality, as I end up endorsing a type of distribution-sensitive hybrid utilitarianism which mixes non-utilitarian elements with utilitarianism.

1990-luvun loppupuolelta lähtien moraalidoktriinien joukko nimeltään prioritarismi on saanut osakseen paljon mielenkiintoa moraalifilosofien keskuudessa. Monet nykymoraalifilosofit ovat niin viehättyneitä prioritarismista, että heitä voi kutsua prioritaristeiksi. Tässä kirjassa kuitenkin hylkään sekä ”puhtaan” prioritarismin että sellaiset prioritarismin sekamuodot, jotka yhdistävät yhden tai useampia ei-priori-taristisia elementtejä prioritarismiin. Tämä kirja pyörii pääasiassa eräiden prioritarismiin ja sen tiettyihin muotoihin liittyvien ongelmien ja hankaluuksien ympärillä. Nämä ongelmat ja hankaluudet kytkeytyvät riskiin, impartiaalisuuteen, prioritarististen painotusten mielivaltaisuu-teen ja mahdollisiin tuleviin yksilöihin. Yhtäältä haastan prioritarismin kohdista-malla vastalauseita monia tiettyjä prioritarismin muotoja kohtaan. Kaikki kyseiset vastalauseet kytkeytyvät riskiin tai mahdollisiin tuleviin yksilöihin. Nähdäkseni yhdessä ne antavat hyviä perusteita uskoa, että prioritarismi ei ole oikea tie. Toi-saalta asetan prioritarismin kyseenalaiseksi tunnistamalla ja tarkastelemalla eräitä yleisiä prioritariamiin liittyviä ongelmia. Kyseiset ongelmat kytkeytyvät impartiaa-lisuuteen ja prioritarististen painotusten mielivaltaisuuteen. Ne saattavat antaa lisäperusteita sen puolesta, että kaikki prioritaristiset näkemykset pitäisi hylätä. Prioritarismi voidaan ymmärtää yhdeksi painotetun utilitarismin muodoksi ja näin ollen utilitarismin jatkeeksi. Utilitarismi on moraalisesti pohjimmiltaan kiinnostu-nut, ja moraalisesti pohjimmiltaan kiinnostunut ainoastaan, jonkinlaisesta utiliteetin tai odotetun utiliteetin maksimoinnista. Prioritarismi taas on moraalisesti pohjim-miltaan kiinnostunut, ja moraalisesti pohjimmiltaan kiinnostunut ainoastaan, jonkinlaisesta prioriteettipainotetun utiliteetin, odotetun prioriteettipainotetun utilititeetin tai prioriteettipainotetun odotetun utiliteetin maksimoinnista. Näin ollen prioritarismi, toisin kuin utilitarismi, on jakaumasensitiivinen moraalinäkemys. Sen lisäksi että hylkään prioritarismin, hylkään tässä kirjassa myös useita muita ja-kaumasensitiivisiä moraalinäkemyksiä. En kuitenkaan hylkää jakaumasensitiivi-syyttä moraalissa, sillä päädyn kannattamaan tietyntyyppistä jakaumasensitiivistä utilitarismin sekamuotoa, joka yhdistää ei-utilitaristisia elementtejä utilitarismiin.