Johtamisosaaminen osuustoimintayrityksen menestystekijänä

Työn tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää ylimmän johdon osaamista ja osaamisen strategista merkitystä osuustoimintayrityksen liiketoiminnassa. Tavoitteena on ymmärtää, millainen rooli osaamisella on osuustoimintayrityksen johtamisessa ja liiketoiminnassa sekä tutkia osuustoiminnallisten erityispiirteiden vaikutusta johtamiseen. Työ on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen tutkimusaineisto koostuu S-ryhmän ylimmässä johdossa loka-joulukuussa 2007 tehdyistä teemahaastatteluista sekä kohdeorganisaation johtamista käsittelevistä kirjallisista dokumenteista. Tutkimustulokset osoittavat, että osaamisen strateginen rooli on kasvanut kohdeorganisaatiossa tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Johtamisen osaamisvaatimukset ovat samaan aikaan kasvaneet ja monipuolistuneet. Erityisesti ihmisten johtamiseen sekä yritysverkoston johtamiseen liittyvän osaamisen merkityksen kasvu on ollut huomattava. Lisäksi tutkimus esittää väitteen, jonka mukaan yrityksen osuustoiminnalliset erityispiirteet vaikuttavat merkittävästi johdon osaamisvaatimuksiin.

Valmentava johtamisosaaminen kuntaorganisaation esimiestyössä

Kuntaorganisaatioissa esimiehen rooli on muotoutumassa työntekijän edustaman asiantuntijuuden vahvistajaksi. Tämä edellyttää esimieheltä uusia osaamisvalmiuksia. Valmentavalla johtamisella tehostetaan yksilöiden ja tiimien suoritustasoa kannustamalla alaisia kyseenalaistamaan asioita sekä tekemään ongelmanratkaisua itsenäisesti. Valmentavan johtamisotteen juurtumisen keskiössä on esimiehen valmennusosaaminen, jonka on todettu lisäävän alaisen työsuoritusta, työhön sitoutumista sekä työtyytyväisyyttä. Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuntaorganisaation esimiestyössä toteutuu valmentava johtamisosaaminen ja mitä valmentavan johtamisen toimintatapoja esimiestyössä on tunnistettavissa. Tutkimustapauksena toimi yksi kuntaorganisaatio ja sen keski- ja työnjohdossa työskentelevät esimiehet. Tutkimus toteutettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta hyödyntäen. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin tapausorganisaation neljän eri toimialueen esimiehille (N= 90) saaden vastausprosentiksi 36 %. Kyselyn määrällinen aineisto kerättiin strukturoiduilla väittämillä ja laadullinen aineisto lomakkeeseen lisätyillä avoimilla kysymyksillä. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake perustui strukturoidulta osaltaan validoituun arviointimittariin, jonka sisältämät viisi ulottuvuutta: avoin vuorovaikutus, tiimityöskentely, ihmisten arvostaminen, epävarmuuden hyväksyminen ja kehittämisen mahdollistaminen mittaavat esimiehen valmennusosaamista. Ulottuvuuksista johdetuille väittämäpareille suoritettiin kaksoiskäännöstoimenpide. Strukturoidut vastaukset analysoitiin tilastollisesti hyödyntäen Pearsonin korrelaatiotestiä sekä yhdensuuntaista ja monen eri tekijän varianssianalyysejä. Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimustulosten perusteella esimiesten valmennusosaaminen näyttäytyi tapausorganisaatiossa vahvimpana avoimen vuorovaikutuksen ja heikoimpana ihmisten arvostamisen alueilla. Tilastollisesti merkitsevästi (P < 0,05) vuorovaikutusosaaminen oli yhteydessä kykyyn hallita epävarmoja muutostilanteita sekä vahvistavan tiimityöskentelyä. Epävarmuuden sieto korreloi osaamista kehittämisen mahdollistamisen alueella varsinkin naisesimiesten kohdalla. Esimiesten valmentavista toimintatavoista keskeisin oli kehityskeskustelu. Muiksi keinoiksi tunnistettiin jatkuvan palautteen antaminen sekä kuunteleva ja kyseenalaistava oivalluttaminen. Alaisia tuettiin vastuuseen voimavaraistavin keinoin. Valmennusosaaminen näyttäytyi kohdeorganisaatiossa enemmän tiedostamattomana toimintana. Tapaustutkimuksen perusteella voitiin kuitenkin todeta valmentavan johtamisen aktiviteettia ja hallinnan elementtejä esimiesten toiminnassa.

Sosionomien (AMK) käsityksiä koulutuksensa hyödynnettävyydestä Kansaneläkelaitoksen työtehtävissä

Opinnäytetyömme tarkoitus on selvittää minkälaisia käsityksiä Kansaneläkelaitoksessa työskentelevillä sosionomeilla (AMK) on koulutuksensa hyödynnettävyydestä Kansaneläkelaitoksen työtehtävissä. Olemme tehneet opinnäytetyömme yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli käsitys, että Kansaneläkelaitos ei ole sosionomeille (AMK) tyypillinen työpaikka. Koulutuksessamme ei ollut otettu esille Kansaneläkelaitosta mahdollisena työharjoittelupaikkana tai tulevana työpaikkana. Tiesimme kuitenkin, että Kansaneläkelaitoksessa arvostetaan sosionomi (AMK) tutkintoa ja sosionomeja (AMK) palkataan mielellään Kansaneläkelaitokseen. Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä käytimme sosiaalialan koulutusohjelman osaamisprofiilia. Sosiaalialan osaamisprofiilissa kuvataan sosionomien (AMK) tiedollinen ja taidollinen osaaminen. Osaamiseen kuuluu sosiaalialan eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, yhteiskunnallinen analyysitaito, reflektiivinen kehittämis- ja johtamisosaaminen sekä yhteisöllinen osaaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tutkimusmenetelmämme on kvalitatiivinen. Opinnäytetyömme tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluin sekä sähköpostitse. Tutkimusaineistomme koostuu kolmestatoista Kansaneläkelaitoksessa työskentelevän sosionomin sähköpostitarinasta sekä teemahaastattelusta, johon osallistui viisi Kansaneläkelaitoksessa työskentelevää sosionomia. Aineistonanalyysimenetelmänä käytimme teorialähtöistä sisällönanalyysia. Opinnäytetyömme tulosten perusteella sosionomit voivat työssään Kansaneläkelaitoksessa hyödyntää parhaiten koulutuksesta saamiaan valmiuksia, jotka liittyvät asiakkaan kohtaamiseen, palvelujärjestelmäosaamiseen ja yhteiskunnalliseen analyysitaitoon. Kansaneläkelaitoksessa on potentiaalia hyödyntää sosionomien osaamista, mutta sosionomien (AMK) työnkuva ei ole selkeästi määrittynyt. Kuitenkin sosionomien (AMK) ammattitaitoa arvostetaan Kansaneläkelaitoksessa ja heidän urakehityksensä näyttää tulosten perusteella hyvältä. Opinnäytetyömme tulosten perusteella Kansaneläkelaitosta tulisi esitellä mahdollisena työnantajana sosionomeille (AMK), ja muistuttaa, että sosionomin (AMK) työkenttä sisältää muitakin vaihtoehtoja

Osuustoiminnallisen yrityksen kilpailukyky: Johtamisosaamisen ja yrittäjyysorientaation merkitys - Case S-ryhmä

Osuustoiminnallisuus on herättänyt kiinnostusta viime vuosina, ja moni osuustoimintaa harjoittava yritys on heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta pystynyt toimimaan menestyksekkäästi markkinoilla ja säilyttämään kilpailukykynsä. Aiempien tutkimusten mukaan johdon osaaminen sekä yrittäjyysorientaatio vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaiset seikat viittaavat johtamisosaamisen sekä yrittäjyysorientaation olemassa oloon, ja miten nämä tekijät vaikuttavat osuustoiminnallisten yritysten toimintatapoihin erityisesti johdon näkökulmasta. Aikaisempien tutkimusten mukaan osuustoiminnallisten yritysten johdon on osuustoiminnan tarkoituksen ja arvojen tuntemuksen lisäksi omattava tiettyjä tietoja, taitoja sekä asenteita. Yrittäjyysorientaation näkökulmasta keskeisiä teemoja johdon työssä ovat innovatiivisuus, ennakoivuus sekä riskinottohalukkuus. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelun keinoin yhden S-ryhmän alueosuuskaupan johtoryhmän jäseniä ja kerättiin heidän näkemyksiään johdon osaamisen sekä yrittäjyyshenkisyyden teemoihin liittyen. Osuustoiminnallisen yrityksen johdon voidaan nähdä kiinnittävän paljon huomiota osaamiseensa ja sen jakamiseen tulevaisuuden johtajille. Johdon tavassa toimia voidaan havaita myös yrittäjyysorientaatioon viittaavia seikkoja, joskin tutkimuksen mukaan yrittäjyysorientaation merkitys yrityksen kilpailukykyyn on vähäisempi suhteessa johtamisosaamiseen.

Oppisopimuskoulutus yritysten tuottamana koulutuspalveluna: tavoitteista vaikutuksiin

Työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen merkitys korostuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla nyt ja tulevaisuudessa. Tämä väitöstutkimus määrittelee oppisopimuskoulutuksen yritysten tuottamana koulutuspalveluna osana ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta, jota tuotetaan työpaikoilla ja yrityksissä. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan niitä tavoitteita, joita yrityksissä oppisopimuskoulutukseen liittyy ja vaikutuksia, joita koulutusta tuottamalla yrityksessä syntyy. Tutkimuksen kohteena ovat eri alojen pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), jotka ovat tuottaneet oppisopimuskoulutusta ja joilla on siitä vuosien kokemus. Lisäksi tutkimukseen osallistui pk-yrityksiä, joille oppisopimuskoulutus ja siihen liittyvä toiminta on vierasta. Tutkimus tuo uutta tietoa vain vähän tutkittuun aikuisten oppisopimuskoulutukseen, mutta ei sulje pois nuorten oppisopimuskoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus yhdistää oppisopimuskoulutuksen ja koulutuksen tuottamisen yrityksissä, mikä uudistaa sekä oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, palvelun tuottamiseen että osaamiseen liittyvää teoreettista viitekehystä. Lisäksi tutkimus tuo yrityksille sekä oppisopimuskoulutuksen hallinnollisille tahoille palvelun tuottamisen ja siihen liittyvien tavoitteiden ja vaikutusten näkökulman. Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu ja jakautuu kolmeen osaan: palveluun ja sen tuottamiseen, osaamispääomiin ja niiden eri muotoihin sekä vaikutuksiin palvelutuotannossa. Teoreettinen viitekehys kuvaa monimuotoisesti oppisopimuskoulutuksen ilmiötä, jonka olemus muuttuu sen mukaan, miten, kuka tai mikä taho sitä arvioi tai tarkastelee. Väitöstutkimus on empiiriseltä luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimusote pohjautuu abduktiiviseen päättelyyn. Tutkimustulokset esitetään ja luokitellaan niin tavoitteiden kuin vaikutusten osalta inhimillisen, rakenteellisen ja suhdepääoman kautta. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen vaikutukset nähdään positiivisina ja neutraaleina, eikä alakohtaisia eroja vaikutusten osalta juuri ole. Myönteisten vaikutusten saavuttamiseen liittyy tärkeänä osana arvon luomisen ja tuottamisen kokemus molemmilla koulutukseen osallistuvilla osapuolilla. Lisäksi myönteisten vaikutusten taustalla ovat yrityksen sitoutuminen sekä työn ja koulutuksen johtamisosaaminen. Yrityksissä on tärkeää, että imago kouluttajana on hyvä. Oppisopimuskoulutuksen tuottamisesta syntyneet vaikutukset ovat asetettuja tavoitteita laajemmat, erityisesti rakenteelliseen pääomaan liittyvien vaikutusten osalta. Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus yrityksessä syntyy asetettujen tavoitteiden ja vaikutusten välisestä suhteesta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus ja suorituskyky yrityksissä ovat hyvät, vaikka koulutuksen laatu vaihtelee jonkin verran. Oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen, aloittaminen ja tuottaminen liittyvät usein niin sanottuihin oppisopimusagentteihin eli sellaisiin kehityshakuisiin henkilöihin, joilla jossakin elämäntilanteessa on ollut myönteisiä kokemuksia oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen kustannukset koostuvat työsuhteesta, tietopuolisen koulutuksen aikaisesta työstä poissaolosta sekä ohjauksesta ja arvioinnista, mutta koulutusta pidetään taloudellisesti kannattavana. Oppisopimuskoulutuksen tuottamista estävät pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen puute, koulutusmahdollisuuden tunnistamatta jääminen, yritysten heikko koulutuskulttuuri sekä epäselvät mielikuvat ja käsitykset. Nuorten oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen hidasteina ovat tutkimuksen mukaan työsuhteeseen ja talouteen liittyvät seikat, nuorten kasvun vaiheeseen sisältyvät tekijät sekä monenlaiset pedagogiset ja eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuori on käsitteenä ja viiteryhmänä epämääräinen. Ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen eri muodot ja monet käsitteet myös aiheuttavat epäselvyyttä molemmissa tutkimuksen konteksteissa eli yrityksissä, joissa oppisopimuskoulutusta tuotetaan sekä yrityksissä, joissa sitä ei tuoteta.