Collectiveness within startup teams – Leading the way to initiating and managing collective pursuit of opportunities in organizational contexts

While traditional entrepreneurship literature addresses the pursuit of entrepreneurial opportunities to a solo entrepreneur, scholars increasingly agree that new ventures are often founded and operated by entrepreneurial teams as collective efforts especially in hightechnology industries. Researchers also suggest that team ventures are more likely to survive and succeed than ventures founded by the individual entrepreneur although specific challenges might relate to multiple individuals being involved in joint entrepreneurial action. In addition to new ventures, entrepreneurial teams are seen central for organizing work in established organizations since the teams are able to create major product and service innovations that drive organizational success. Acknowledgement of the entrepreneurial teams in various organizational contexts has challenged the notion on the individual entrepreneur. However, considering that entrepreneurial teams represent a collective-level phenomenon that bases on interactions between organizational members, entrepreneurial teams may not have been studied as indepth as could be expected from the point of view of the team-level, rather than the individual or the individuals in the team. Many entrepreneurial team studies adopt the individualized view of entrepreneurship and examine the team members’ aggregate characteristics or the role of a lead entrepreneur. The previous understandings might not offer a comprehensive and indepth enough understanding of collectiveness within entrepreneurial teams and team venture performance that often relates to the team-level issues in particular. In addition, as the collective-level of entrepreneurial teams has been approached in various ways in the existing literatures, the phenomenon has been difficult to understand in research and practice. Hence, there is a need to understand entrepreneurial teams at the collective-level through a systematic and comprehensive perspective. This study takes part in the discussions on entrepreneurial teams. The overall objective of this study is to offer a description and understanding of collectiveness within entrepreneurial teams beyond individual(s). The research questions of the study are: 1) what collectiveness within entrepreneurial teams stands for, what constitutes the basic elements of it, and who are included in it, 2) why, how, and when collectiveness emerges or reinforces within entrepreneurial teams, and 3) why collectiveness within entrepreneurial teams matters and how it could be developed or supported. In order to answer the above questions, this study bases on three approaches, two set of empirical data, two analysis techniques, and conceptual study. The first data set consists of 12 qualitative semi-structured interviews with business school students who are seen as prospective entrepreneurs. The data is approached through a social constructionist perspective and analyzed through discourse analysis. The second data set bases on a qualitative multiplecase study approach that aims at theory elaboration. The main data consists of 14 individual and four group semi-structured thematic interviews with members of core entrepreneurial teams of four team startups in high-technology industries. The secondary data includes publicly available documents. This data set is approached through a critical realist perspective and analyzed through systematic thematic analysis. The study is completed through a conceptual study that aims at building a theoretical model of collective-level entrepreneurship drawing from existing literatures on organizational theory and social-psychology. The theoretical work applies a positivist perspective. This study consists of two parts. The first part includes an overview that introduces the research background, knowledge gaps and objectives, research strategy, and key concepts. It also outlines the existing knowledge of entrepreneurial team literature, presents and justifies the choices of paradigms and methods, summarizes the publications, and synthesizes the findings through answering the above mentioned research questions. The second part consists of five publications that address independent research questions but all enable to answer the research questions set for this study as a whole. The findings of this study suggest a map of relevant concepts and their relationships that help grasp collectiveness within entrepreneurial teams. The analyses conducted in the publications suggest that collectiveness within entrepreneurial teams stands for cognitive and affective structures in-between team members including elements of collective entity, collective idea of business, collective effort, collective attitudes and motivations, and collective feelings. Collectiveness within entrepreneurial teams also stands for specific joint entrepreneurial action components in which the structures are constructed. The action components reflect equality and democracy, and open and direct communication in particular. Collectiveness emerges because it is a powerful tool for overcoming individualized barriers to entrepreneurship and due to collectively oriented desire for, collective value orientation to, demand for, and encouragement to team entrepreneurship. Collectiveness emerges and reinforces in processes of joint creation and realization of entrepreneurial opportunities including joint analysis and planning of the opportunities and strategies, decision-making and realization of the opportunities, and evaluation, feedback, and sanctions of entrepreneurial action. Collectiveness matters because it is relevant for potential future entrepreneurs and because it affects the ways collective ventures are initiated and managed. Collectiveness also matters because it is a versatile, dynamic, and malleable phenomenon and the ideas of it can be applied across organizational contexts that require team work in discovering or creating and realizing new opportunities. This study further discusses how the findings add to the existing knowledge of entrepreneurial team literature and how the ideas can be applied in educational, managerial, and policy contexts.

Towards conceptually comprehensive and integrated theory of entrepreneurial opportunity

Insufficient understanding of entrepreneurial opportunities characterizes entrepreneurship research (Companys & McMullen 2006, 302). Subsequently, the purpose of this study was to analyze the concept of entrepreneurial opportunity and to explore and synthetize the integrated theory of entrepreneurial opportunity. A theoretical and concept analytical approach was adapted. Findings of this study was that entrepreneurial opportunity concept was used for variety of different phenomena. No commonly accepted definition existed. Altogether 24 attributes that described the concept were found. The most frequently attached attributes were agent and action, new goods and services, market, value, new means ends or both, and future. Further, the results implied that opportunity could be best understood as a part of a process. Opportunity emerges out of intervened factors. Changes in the environment together with factors related to knowledge, cognition and social ties are the most important drivers of opportunity. Preventing factors that impeded the emergence of opportunity were typically related to cognitive and organizational factors. This study found a tendency towards more integrated theory of entrepreneurial opportunity. The integrated theory acknowledged the usefulness of both discovery and creation theories of opportunity in explaining opportunity. Yet three argument types of integrating two different opportunity theories were identified. These were process category, contextual category and complementing category. Opportunity is at the same time cognitive, social and linguistic construct, although it is shaped by the objective environment. Opportunity requires linguistic endeavors to become explicit. Materialization of opportunity occurs in a social context. Moreover, it is always characterized by some extent of subjectivity, as opportunities cannot appear without the agent and their action. Due to these the concept remains always to some extent ambiguous. Tolerating and harnessing change and investing in human and social capital create the preeminent environment for the entrepreneurial opportunity to be identified.

Agendi Modus; Yrittäjyyskasvatusta Etelä-Karjalassa. Yrittäjyys, koulut ja yrittäjyyskasvatuksenhanketoiminta

Julkaisu on kuvaus Agendi Modus - yrittäjyyskasvatushankkeesta, joka toteutettiin Etelä- Karjalassa vuosina 2004-2007. Samalla se on hankkeeseen osallistuneiden kokemuksista tehty vaikuttavuuden arviointiraportti. Agendi Modus-hanke oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston Koulutus ja kehittämiskeskuksen kouluille ja yrityksille suunnattu projekti. Hankkeen tavoitteet olivat 1. pedagogisen muutoksen tuottaminen, 2. oppimisympäristöjen kehittäminen ja 3. yrittäjämäistä koulutyötä tukevan koulun kulttuurin ja johtamisen muutoksen tuottaminen. Julkaisusta käy ilmi, että hankevoi oppia yhdessä asiakkaidensa eli hankkeen yhteistyötahojen kanssa. Raportin toisessa osassa tuodaan esille muutamia yrittäjyyskasvatuksen näkökulmia. Lukija voi myös pohtia, tulisiko yrittäjyyskasvatuksen koulutuskokonaisuus rakentua kuten Agendi Moduksessa, eli esitellen aihealuetta sekäyleisesti että perehtyen sen eri olemuspuoliin. Julkaisun keskeisimmät huomiot ovat että A) hanke, joka kuuntelee asiakastaan, tuottaa sen tarvitsemia tuotteita, B) pitkäkestoinen koulutusprosessi tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää yrittäjyyskasvatuksen metodologiaa ja pedagogiaa ja tukee aihealueen didaktiikan kokeilemista, C) on tärkeää kouluttaa sekä työyhteisöjä että näiden yksittäisiä toimijoita, D) eri osallistujilla on omanlaistaan osaamista yrittäjyyskasvatuksessa, koska kukin on valinnut erityyppistä koulutuksista itselleen soveltuvimpia, E) näyttää siltä, että noin puolet koulutuksiin osallistuneista käyttää yrittäjyyskasvatusta opetuksensa käyttöteoriana, F) oppimisympäristöjen kehittäminen on vähäisempää kuin yrittäjyyskasvatuksen käyttö oman opetuksen osana, G) hankkeen jälkeen osallistujilla on laaja ymmärrys yrittäjyyskasvatusta suosivasta oppimiskulttuurista, mutta vain harvat kokevat luovansa yrittäjämäistä koulukulttuuria. Jos uutta aihealueen hanketta suunnitellaan, se voisi keskittyä tätä hanketta tarkemmin koulukulttuurin muuttamiseen, jonka lisäksi toiminta-ajatuksissa kannattaisi huomioida oppimisen, teknologian ja yrittäjyyden strategiat.

Pienen matkailuyrityksen yrittäjän taival : Oppiminen yrittäjyysprosessissa

Tämä tutkimus liittyy keskusteluun yrittäjyydestä, strategisesta prosessista ja kasvunmerkityksestä pienissä yrityksissä ja edelleen keskusteluun yrittäjästä oppijana, tilaisuuteen tarttujana ja toisaalta elämäntapaansa vaalivana yksilönä. Yrittäjän oppiminen on liitettävissä keskusteluun oppimisesta organisaatioissa, mikä tässä ymmärretään yrittäjän, yksilön oppimisena ja mahdollisuutena innovointiin ja uusiutumiseen yrittäjyysprosessissa. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä yrittäjän oppimisen tapoja ja tuotoksia, roolia ja merkitystä strategisessa liiketoimintaprosessissa, jossa yrittäjän arvot ja pienen matkailu- ja perheyrityksen kulttuuri ohjaavat yrittäjän toimintatapaa. Edelleen tavoitteena on hahmottaa yrittäjän oppimisen ja kompetenssin ilmenemistä muutoksissa ja sidosryhmäsuhteissa. Työn lähestymistapa on hermeneuttinen. Yrittäjää lähestytään kokonaisvaltaisena yksilönä näkökulmasta, jossa yrittäjyyden prosessi ymmärretään inhimillisenä ja luovana toimintana sekä jatkuvana muutoksena. Yrittäjä nähdään oman prosessinsa määrittäjänä ja parhaana asiantuntijana. Empiirinen aineisto on laadullista. Vanhatyrittäjähaastatteluin vuosina 1998 - 99 kerätyt aineistot tarjosivat kokeilumahdollisuuden aineiston analysoinnin aloittamiseksi. Aineistojen kapean näkökulmanlaajentamiseksi kerättiin lisäaineisto neljältä yrittäjältä keskusteluin vuonna2003. Tämä Itä-Suomessa matkailualan yrittäjiltä kerätty uusi aineisto muodostaa tämän tutkimuksen keskeisen aineiston. Yrittäjyyden aiemmasta tutkimuksesta nousseet näkökulmat ovat suunnanneet tämän työn empiirisen aineiston tarkastelua. Tarkastelun kohteena ovat yrittäjä oppijana yrittäjyysprosessissaan ja yrittäjähistoriansa taitekohdissa sekä oppimisen näkyminen yrittäjän arvomaailmassa, matkailuyrityksen kulttuurissa ja sidosryhmäyhteistyössä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yrittäjille jatkuva muutos on arkipäiväistä työtä. Yrittäjät hallitsevat omaa oppimis- ja yrittäjyysprosessiaan. He asettavat itse tavoitteensa liiketoiminnan suhteen, ymmärtävät liiketaloudellisia realiteetteja riittävästi; erityisesti riskien hallinta on ominaista yrittäjille. Yritysten menestystä osoittaa se, että niissä on pystytty kasvattamaan toimintaa määrällisten mittareiden puitteissa tai ainakin yrittäjän omiin tavoitteisiin on päästy. Yrittäjien oppimis- ja uusiutumiskykyä todistaa yritysten olemassaolo sinänsä ja jatkuva olemassaolon kamppailu vaikuttamalla sidosryhmiin. Vaikka näitä yrittäjiä ei anglosaksisen, schumpeterilaisen määrittelytavan mukaan voida määritellä käsitteellä 'entrepreneur', voidaan kuitenkin väittää, että heidät voidaan ymmärtää 'yrittäjyys' yrittäjiksi - rohkeiksi, uteliaiksi, itsenäisiksi, oppiviksi ja jatkuvasti uusiutuviksi yksilöiksi, jotka luovat jatkuvasti uutta arvoa yritystoiminnallaan. Oppiminen ilmenee prosessissa niin, että yrittäjät hakevat uutta tietoa sosiaalisesta suhdeverkostostaan, asiakkaiden käyttäytymisestä ja reaktioista sekä havainnoivatympäristöään tarkasti tehden vertailuja oman yrityksenä näkökulmasta alan muihin yrityksiin ja toimivat yhteistyössä muiden yrittäjien kanssa. He kyseenalaistavat omaa ja yrityksensä toimintaa, laativat suunnitelmia yrityksen laajentamiseksi tai toimintojen lisäämiseksi, mutta myös toiminnoista luopumiseksi. Oppiminenja uusiutuminen näkyvät visioissa, joissa yritystoimintaa varaudutaan muuttamaan siten, että se vastaa kulloisenkin tilanteen vaatimuksia Kuitenkin yrittäjät ovat ymmärrettävissä toimintaa ennakoiviksi, eivät niinkään toimintaa sopeuttaviksi yksilöiksi. Ennakointi voidaan nähdä muutosten työntövoimana, jolloin yrittäjät ovat enemmänkin yritystensä eteenpäin työntäjiä kuin yritystensä vetäjiä. Yrittäjät ovat omissa yrityksissään paras mahdollinen kyvykkyys- ja osaamisresurssi, joka näyttää siirtyvän näissä yrityksissä myös seuraavan sukupolven käyttöön käytännön esimerkkien ja hiljaisen tiedon kautta. Jokaiselle yrittäjälle on muotoutunut oma selviytymisstrategiansa tai toimintamallinsa, jossa on nähtävissä yrittäjän koko yrittäjyyden historian aikana ja yrittäjyysprosessissa tapahtuvan oppimisen muotoutuminen yrittäjän osaamiseksi. Näissä selviytymisstrategioissa on havaittavissa yrittäjän oma arvokäsitys, perheyrityksen kulttuuri, suhtautumistapa ympäristöön ja yrittäjän oma, persoonallinen toimintatapa yrittäjänä.

Markkina-ajattelu kunnallisessa toiminnassa: Case Pietarsaaren tekninen virasto

Diplomityön pääongelmana oli selvittää miten markkina-ajattelu ilmenee Pietarsaaren teknisen viraston toiminnassa. Diplomityön aihe oli saatu toimeksiantona. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltaviksi valittiin Pietarsaaren kaupungin teknisen viraston ylin johto (kuusi henkilöä) sekä Pietarsaaren kaupungin teknisestä lautakunnasta kolme jäsentä. Markkina-ajattelun katsottiin tutkimuksessa rakentuvan kolmesta osasta: markkinamekanismien hyödyntämisestä kunnallisen palveluntuotannon järjestämisessä, kilpailutuksen käyttämisestä työkaluna ja yritysmäisestä toimintatavasta kunnallisella sektorilla. Tutkimuksen toisena teoreettisena lähtökohtana oli uusi julkisjohtaminen, joka nähtiin kokoelmana instrumentteja julkisen sektorin johtamisen tehostamiseksi. Perusasenteeltaan teknisen viraston haastateltavat antoivat itsestään melko uudistushaluisen kuvan. Palveluiden vaihtoehtoisia järjestämistapoja ei ole vielä organisaatiossa juurikaan sovellettu. Kilpailuttamisen koettiin tuovan pääosin lisätyötä ja haittapuolia toimintaan. Haastateltavat kokivat yrittäjämäisen toimintatavan sisältävän kapeasti lähinnä taloudellisten tavoitteiden tarkempaa seurantaa. Teknisen viraston kilpailemisen yksityisten palveluntuottajien kanssa pitää tulevaisuudessa mahdollisena kaikki kolme teknisestä lautakunnasta haastateltua. Palveluiden vaihtoehtoiset järjestämistavat eivät olleet heille tuttuja. Kilpailutustilanteista lautakunnasta haastatellut kokivat saavansa riittämättömästi informaatiota, mikä johtaa siihen, että halvin tarjous on aina hyväksyttävä.

Age in action

Selostus Pirjo Nikanderin väitöskirjasta

Market orientation and performance in entrepreneurial SMEs

Market orientation is the organizational culture that creates the necessary behaviors for continuous additional value for customers and thus continuous superior performance for the business. The field of market orientation has been studied repeatedly during the past two decades. Yet research has concentrated on large firms in large domestic markets creating a need for diversifying research. The master’s thesis at hand examined the general incidence of market orientation among SMEs from five different industries as well as its consequences on SME performance. The empirical part of the thesis was conducted with a web-based survey that resulted in 255 responses. The data of the survey was analyzed by statistical analysis. The incidence of market orientation varied among dimensions and market orientation did not show any direct effect on firm performance. Customer orientation was the only dimension that showed a direct (positive) effect. On the contrary, moderating effects were found which indicate that the effect of market orientation in SMEs is influenced by other factors that should receive further attention. Also industry specific differences were discovered and should be further examined.

Understanding Neolithic Southern Levant: case studies of archaeological semiosis in action

I undersökningen tillämpas Charles Sanders Peirces semiotik för en kritisk granskning av arkeologiska tolkningsprocesser. Enligt Peirce bygger all betydelsegivning på tecken, som kan vara teckningar, föremål, ord, byggkonstruktioner eller egentligen vad som helst. Ett tecken är tredimensionellt: ”objekt”, ”tecken” och ”tolkning”. I sina tidiga skrifter definierar han tre grundtyper för tecknet, Index, Icon och Symbol. De grundläggande definitionerna i Peirces semiotik blir till ett slags lins. När den placeras på skrifter av en arkeolog som uttolkar tecken, framträder deras inre uppbyggnad, motiveringar och logiska konsekvens klart. Att beakta är, att denna bok är lika lite avsedd att utgöra en systematisk klarläggning av den arkeologiska semiotiken, som en omfattande beskrivning av symboliken i det neolitiska Mellanöstern. Analysen är deskriptiv och inte avsedd att utvärdera tolkningarnas riktighet, utan enbart att klarlägga hur arkeologen kommit fram till dessa. Som objekt har valts neolitiska södra Levanten, där viktiga fynd gällande denna i mänsklighetens kulturhistoria så betydelsefulla skede har gjorts. Förhistorien är intressant med tanke på arkeologisk semiosis, eftersom uttolkaren av en symbol inte kan stöda sig på textfynd, utan måste på annat sätt upptäcka vad ett föremål eller en byggnad betytt för sin upphovsman. Att upptäcka en trovärdig betydelse är ofta en mycket svår och understundom rentav omöjlig uppgift. Efter att förhållandet mellan semiotik och arkeologi dryftats analyseras i boken John Garstangs och Kathleen M. Kenyons grundläggande tolkningar i Jeriko, Denise-Schmandt Besserats jämförande analyser för uttolkningen av \'Ain Ghazalis kranium, Michele A. Millers kontextuella analys i Jarmuk samt David Lewis-Williams’ starkt strukturalistiska analys av betydelsen av fynden i \'Ain Ghazal. Peirces semiotik har använts som stöd för arkeologin i mycket mindre utsträckning än F. de Saussures lingvistiska ja strukturalistiska semiotik. I Mellanöstern har man hittills inte alls gjort det. Ingen av de forskare som behandlas i boken hänvisar själv till semiotik eller tecken. Logiken i uttolkningen av dessa undersökningar är mycket invecklad, och de av Peirce gestaltade processerna för betydelsegivning visar sig härvidlag utgöra en ytterst klargörande kritisk apparat.

Contextualizing entrepreneurial intentions : a multiple case study on entrepreneurial cognition and perception

Avhandlingen behandlar entreprenöriella intentioner och individens uppfattningar om entreprenörskap. Om vi vill främja entreprenörskap så räcker det inte att vi förstår vilken nytta samhället kan ha av entreprenörer (arbetsplatser, mera skatteinkomster osv.). Vi måste förstå varför entreprenörskap är intressant och attraktiv ur individens synvinkel. Just den frågan har varit central inom kognitiv entreprenörskapsforskning de senaste 10 åren har vår förståelse för entreprenörer ökat betydligt tack vare den forskningen. Problemet med existerande forskning är att uppfattad genomförbarhet och uppfattad attraktivitet, dvs. de attityder som sägs leda till entreprenöriella intentioner, beskriver enbart vilken attityd individen generellt har till entreprenörskap. Enligt tidigare forskningsresultat så är det skillnad på generella attityder till en handling och attityder till att genomföra just den handlingen. Vill vi veta om individen kan tänka sig starta och driva ett företag så måste vi alltså studera individens attityd till att utföra just den specifika handlingen. Enligt avhandlingens forskningsresultat så kan vi lära oss mera om attityder till entreprenörskap genom att studera också motivation och mål. På så sätt kan vi förstå varför en del väljer att bli entreprenörer medan andra väljer att låta bli, även om de utåt sett har samma möjligheter att bli entreprenörer.

[Pas d'action -kohtaus baletista Prinsessa Ruusunen]

Soitinnus: orkesteri.

The Interplay between Market Orientation and Entrepreneurial Orientation - Empirical Evidence from SMEs

The purpose of this thesis is to investigate how the dimensions of market orientation and entrepreneurial orientation are carried out in small and medium-sized enterprises (SME). In addition, the research aims to answer how these strategic orientations are apparent in SMEs, how the orientations co-vary, and how the dimensions of orientations are carried out in successful SMEs. The qualitative case study was participated by 16 SMEs. The research sample was gathered trough face-to-face interviews, consisting of Likert scale statements and open-ended questions. The main restriction of implementing market and entrepreneurial orientations in SMEs were scarce resources. Thus, the enterprises were required to make trade-offs between the different dimensios of orientations. Risk-aversive enterprises had emphasis on reactive customer orientation whereas, willing to take risks was generally related to proactiveness. Proactive enterprises utilized interfunctional coordination, and innovativeness was supported by value network coordination. The majority of the successful enterprises were growth-oriented, aiming to be technologial leaders in their industries. The successful firms placed similar emphasis on customer and product orientation.