The Use of Data Envelopment Analysis as Equity Portfolio Selection Criterion in the Finnish Stock Market

This thesis examines the application of data envelopment analysis as an equity portfolio selection criterion in the Finnish stock market during period 2001-2011. A sample of publicly traded firms in the Helsinki Stock Exchange is examined in this thesis. The sample covers the majority of the publicly traded firms in the Helsinki Stock Exchange. Data envelopment analysis is used to determine the efficiency of firms using a set of input and output financial parameters. The set of financial parameters consist of asset utilization, liquidity, capital structure, growth, valuation and profitability measures. The firms are divided into artificial industry categories, because of the industry-specific nature of the input and output parameters. Comparable portfolios are formed inside the industry category according to the efficiency scores given by the DEA and the performance of the portfolios is evaluated with several measures. The empirical evidence of this thesis suggests that with certain limitations, data envelopment analysis can successfully be used as portfolio selection criterion in the Finnish stock market when the portfolios are rebalanced at annual frequency according to the efficiency scores given by the data envelopment analysis. However, when the portfolios were rebalanced every two or three years, the results are mixed and inconclusive.

Green supplier selection via Multiple Criteria Data Envelopment Analysis

An appropriate supplier selection and its profound effects on increasing the competitive advantage of companies has been widely discussed in supply chain management (SCM) literature. By raising environmental awareness among companies and industries they attach more importance to sustainable and green activities in selection procedures of raw material providers. The current thesis benefits from data envelopment analysis (DEA) technique to evaluate the relative efficiency of suppliers in the presence of carbon dioxide (CO2) emission for green supplier selection. We incorporate the pollution of suppliers as an undesirable output into DEA. However, to do so, two conventional DEA model problems arise: the lack of the discrimination power among decision making units (DMUs) and flexibility of the inputs and outputs weights. To overcome these limitations, we use multiple criteria DEA (MCDEA) as one alternative. By applying MCDEA the number of suppliers which are identified as efficient will be decreased and will lead to a better ranking and selection of the suppliers. Besides, in order to compare the performance of the suppliers with an ideal supplier, a “virtual” best practice supplier is introduced. The presence of the ideal virtual supplier will also increase the discrimination power of the model for a better ranking of the suppliers. Therefore, a new MCDEA model is proposed to simultaneously handle undesirable outputs and virtual DMU. The developed model is applied for green supplier selection problem. A numerical example illustrates the applicability of the proposed model.

Ranking RegionalInnovation Policies: DEA-based Benchmarking in an European Setting

Seudullinen innovaatio on monimutkainen ilmiö, joka usein sijaitsee paikallisten toimijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen kentässä. Täten sitä on perinteisesti pidetty vaikeasti mitattavana ilmiönä. Työssä sovellettiin Data Envelopment Analysis menetelmää, joka on osoittautunut aiemmin menestyksekkääksi tapauksissa, joissa mitattavien syötteiden ja tuotteiden väliset suhteet eivät ole olleet ilmeisiä. Työssä luotiin konseptuaalinen malli seudullisen innovaation syötteistä ja tuotteista, jonka perusteella valittiin 12 tilastollisen muuttujan mittaristo. Käyttäen Eurostat:ia datalähteenä, lähdedata kahdeksaan muuttujsta saatiin seudullisella tasolla, sekä mittaristoa täydennettiin yhdellä kansallisella muuttujalla. Arviointi suoritettiin lopulta 45 eurooppalaiselle seudulle. Tutkimuksen painopiste oli arvioida DEA-menetelmän soveltuvuutta innovaatio-järjestelmän mittaamiseen, sillä menetelmää ei ole aiemmin sovellettu vastaavassa tapauksessa. Ensimmäiset tulokset osoittivat ylipäätään liiallisen korkeita tehok-kuuslukuja. Korjaustoimenpiteitä erottelutarkkuuden parantamiseksi esiteltiin ja sovellettiin, jonka jälkeen saatiin realistisempia tuloksia ja ranking-lista arvioitavista seuduista. DEA-menetelmän todettiin olevan tehokas ja kiinnostava työkalu arviointikäytäntöjen ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen, sikäli kun datan saatavuusongelmat saadaan ratkaistua sekä itse mallia tarkennettua.

Ranking Regional Innovation Policies: DEA-based Benchmarking in an European Setting

Seudullinen innovaatio on monimutkainen ilmiö, joka usein sijaitsee paikallisten toimijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen kentässä. Täten sitä on perinteisesti pidetty vaikeasti mitattavana ilmiönä. Työssä sovellettiin Data Envelopment Analysis menetelmää, joka on osoittautunut aiemmin menestyksekkääksi tapauksissa, joissa mitattavien syötteiden ja tuotteiden väliset suhteet eivät ole olleet ilmeisiä. Työssä luotiin konseptuaalinen malli seudullisen innovaation syötteistä ja tuotteista, jonka perusteella valittiin 12 tilastollisen muuttujan mittaristo. Käyttäen Eurostat:ia datalähteenä, lähdedata kahdeksaan muuttujsta saatiin seudullisella tasolla, sekä mittaristoa täydennettiin yhdellä kansallisella muuttujalla. Arviointi suoritettiin lopulta 45 eurooppalaiselle seudulle. Tutkimuksen painopiste oli arvioida DEA-menetelmän soveltuvuutta innovaatiojärjestelmän mittaamiseen, sillä menetelmää ei ole aiemmin sovellettu vastaavassa tapauksessa. Ensimmäiset tulokset osoittivat ylipäätään liiallisen korkeita tehokkuuslukuja. Korjaustoimenpiteitä erottelutarkkuuden parantamiseksi esiteltiin ja sovellettiin, jonka jälkeen saatiin realistisempia tuloksia ja ranking-lista arvioitavista seuduista. DEA-menetelmän todettiin olevan tehokas ja kiinnostava työkalu arviointikäytäntöjen ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen, sikäli kun datan saatavuusongelmat saadaan ratkaistua sekä itse mallia tarkennettua.

Railway Wagon Market Analysis and New Multi-Purpose Wagon Solution for Freight Transports - Finnish Manufacturing Perspective

Rautateillä käytettävät tavaravaunut ovat vanhenemassa hyvin nopeasti; tämä koskee niin Venäjää, Suomea, Ruotsia kuin laajemminkin Eurooppaa. Venäjällä ja Euroopassa on käytössä runsaasti vaunuja, jotka ovat jo ylittäneet niille suositeltavan käyttöiän. Silti niitä käytetään kuljetuksissa, kun näitä korvaavia uusia vaunuja ei ole tarpeeksi saatavilla. Uusimmat vaunut ovat yleensä vaunuja vuokraavien yritysten tai uusien rautatieoperaattorien hankkimia - tämä koskee erityisesti Venäjää, jossa vaunuvuokraus on noussut erittäin suosituksi vaihtoehdoksi. Ennusteissa kerrotaan vaunupulan kasvavan ainakin vuoteen 2010 saakka. Jos rautateiden suosio rahtikuljetusmuotona kasvaa, niin voimistuva vaunukysyntä jatkuu huomattavan paljon pidemmän aikaa. Euroopan ja Venäjän vaunukannan tilanne näkyy myös sitä palvelevan konepajateollisuuden ongelmina - yleisesti ottaen alan eurooppalaiset yritykset ovat heikosti kannattavia ja niiden liikevaihto ei juuri kasva, venäläiset ja ukrainalaiset yritykset ovat olleet samassa tilanteessa, joskin aivan viime vuosina tilanne on osassa kääntynyt paremmaksi. Kun näiden maanosien yritysten liikevaihtoa, voittoa ja omistaja-arvoa verrataan yhdysvaltalaisiin kilpailijoihin, huomataan että jälkimmäisten suoriutuminen on huomattavan paljon parempaa, ja näillä yrityksillä on myös kyky maksaa osinkoja omistajilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää uuden tyyppinen kuljetusvaunu Suomen, Venäjän sekä mahdollisesti myös Kiinan väliseen liikenteeseen. Vaunutyypin tarkoituksena olisi kyetä toimimaan monikäyttöisenä, niin raaka-aineiden kuin konttienkin kuljetuksessa, tasapainottaen kuljetusmuotojen aiheuttamaa kuljetuspaino-ongelmaa. Kehitystyön pohjana käytimme yli 1000 venäläisen vaunutyypin tietokantaa, josta valitsimme Data Envelopment Analysis -menetelmällä soveliaimmat vaunut kontinkuljetukseen (lähemmin tarkastelimme n. 40 vaunutyyppiä), jättäen mahdollisimman vähän tyhjää tilaa junaan, mutta silti kyeten kantamaan valitun konttilastin. Kun kantokykyongelmia venäläisissä vaunuissa ei useinkaan ole, on vertailu tehtävissä tavarajunan pituuden ja kokonaispainon perusteella. Simuloituamme yhdistettyihin kuljetuksiin soveliasta vaunutyyppiä käytännössä löytyvässä kuljetusverkostossa (esim. raakapuuta Suomeen tai Kiinaan ja kontteja takaisin Venäjän suuntaan), huomasimme lyhemmän vaunupituuden sisältävän kustannusetua, erityisesti raakaainekuljetuksissa, mutta myös rajanylityspaikkojen mahdollisesti vähentyessä. Lyhempi vaunutyyppi on myös joustavampi erilaisten konttipituuksien suhteen (40 jalan kontin käyttö on yleistynyt viime vuosina). Työn lopuksi ehdotamme uuden vaunutyypin tuotantotavaksi verkostomaista lähestymistapaa, jossa osa vaunusta tehtäisiin Suomessa ja osa Venäjällä ja/tai Ukrainassa. Vaunutyypin tulisi olla rekisteröity Venäjälle, sillä silloin sitä voi käyttää Suomen ja Venäjän, kuten myös soveltuvin osin Venäjän ja Kiinan välisessä liikenteessä.

Relative Technical Efficiency of European Transportation Systems

Talouden kasvaessa myös tavarankuljetusmäärät kasvavat. Kuljetusjärjestelmät ja niiden sujuva toiminta on erittäin tärkeää taloudellisen kasvun kannalta tällä hetkellä, ja se tulee olemaan yhä tärkeämpää tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa tarvitaan kokonaisvaltainen ja selkeästi tehokkaampi kuljetusjärjestelmä, mikäli tulevaisuuden kuljetusvirrat halutaan hoitaa kestävästi. Tässä opinnäytetyössäni tutkin kolmen eurooppalaisen kuljetusjärjestelmän (rautatiet, lentoliikenne ja konttiliikenne meritse) suhteellista teknistä tehokkuutta ja menetelmänä on data envelopment analysis (DEA). Vertailtaessa kuljetusjärjestelmiä löytyi suuria eroja kuljetusmuotojen välille. lentoyhtiöt suoriutuivat huomattavan tasaisesti eli tehokkaiden ja ei-tehokkaiden toimijoiden välillä ei ollut suuria eroja. Rautatiepuolella erot venyivät huomattavan suuriksi niin eri yritysten välillä kuin jopa saman yrityksen sisällä eri vuosina. Pikaisemmassa laivayhtiöiden tarkastelussa erot niiden välillä olivat lähes yhtä pieniä kuin lentoyhtiöiden välillä. Tarkasteltaessa omistajuuden vaikutusta lentoyhtiöiden toiminnassa huomattiin, että yksityisessä omistuksessa olevat yritykset olivat huomattavasti tehokkaampia matkustajien kuljettamisessa. Rahtipuolella merkittäviä eroja ei havaittu. Merkittävät korrelaatiot eri mallien välillä antoivat joitain viitteitä myös kuljetuspoliittiseen päätöksentekoon; investoinnit matkustajienkuljetuksiin raiteilla parantaisivat koko rautatiepuolen teokkuutta, mutta myös samalla lentopuolen matkustajakuljetuksen tehokkuutta.

Pricing anomalies in the Finnish stock market

The aim of this thesis is to examine whether the pricing anomalies exists in the Finnish stock markets by comparing the performance of quantile portfolios that are formed on the basis of either individual valuation ratios, composite value measures or combined value and momentum indicators. All the research papers included in the thesis show evidence of value anomalies in the Finnish stock markets. In the first paper, the sample of stocks over the 1991-2006 period is divided into quintile portfolios based on four individual valuation ratios (i.e., E/P, EBITDA/EV, B/P, and S/P) and three hybrids of them (i.e. composite value measures). The results show the superiority of composite value measures as selection criterion for value stocks, particularly when EBITDA/EV is employed as earnings multiple. The main focus of the second paper is on the impact of the holding period length on performance of value strategies. As an extension to the first paper, two more individual ratios (i.e. CF/P and D/P) are included in the comparative analysis. The sample of stocks over 1993- 2008 period is divided into tercile portfolios based on six individual valuation ratios and three hybrids of them. The use of either dividend yield criterion or one of three composite value measures being examined results in best value portfolio performance according to all performance metrics used. Parallel to the findings of many international studies, our results from performance comparisons indicate that for the sample data employed, the yearly reformation of portfolios is not necessarily optimal in order to maximally gain from the value premium. Instead, the value investor may extend his holding period up to 5 years without any decrease in long-term portfolio performance. The same holds also for the results of the third paper that examines the applicability of data envelopment analysis (DEA) method in discriminating the undervalued stocks from overvalued ones. The fourth paper examines the added value of combining price momentum with various value strategies. Taking account of the price momentum improves the performance of value portfolios in most cases. The performance improvement is greatest for value portfolios that are formed on the basis of the 3-composite value measure which consists of D/P, B/P and EBITDA/EV ratios. The risk-adjusted performance can be enhanced further by following 130/30 long-short strategy in which the long position of value winner stocks is leveraged by 30 percentages while simultaneously selling short glamour loser stocks by the same amount. Average return of the long-short position proved to be more than double stock market average coupled with the volatility decrease. The fifth paper offers a new approach to combine value and momentum indicators into a single portfolio-formation criterion using different variants of DEA models. The results throughout the 1994-2010 sample period shows that the top-tercile portfolios outperform both the market portfolio and the corresponding bottom-tercile portfolios. In addition, the middle-tercile portfolios also outperform the comparable bottom-tercile portfolios when DEA models are used as a basis for stock classification criteria. To my knowledge, such strong performance differences have not been reported in earlier peer-reviewed studies that have employed the comparable quantile approach of dividing stocks into portfolios. Consistently with the previous literature, the division of the full sample period into bullish and bearish periods reveals that the top-quantile DEA portfolios lose far less of their value during the bearish conditions than do the corresponding bottom portfolios. The sixth paper extends the sample period employed in the fourth paper by one year (i.e. 1993- 2009) covering also the first years of the recent financial crisis. It contributes to the fourth paper by examining the impact of the stock market conditions on the main results. Consistently with the fifth paper, value portfolios lose much less of their value during bearish conditions than do stocks on average. The inclusion of a momentum criterion somewhat adds value to an investor during bullish conditions, but this added value turns to negative during bearish conditions. During bear market periods some of the value loser portfolios perform even better than their value winner counterparts. Furthermore, the results show that the recent financial crisis has reduced the added value of using combinations of momentum and value indicators as portfolio formation criteria. However, since the stock markets have historically been bullish more often than bearish, the combination of the value and momentum criteria has paid off to the investor despite the fact that its added value during bearish periods is negative, on an average.

Resurssiperusteinen ajattelu ammattijoukkueurheilussa: NHL-joukkueiden kyky tunnistaa suorituskykyä parantavat henkilöstöresurssit

Tutkijoita on viime vuosina yhä enenevissä määrin kiinnostanut johtamisen ja johtajuuden tutkimuksen eri teorioiden soveltaminen urheiluympäristössä. Tämä pätee myös kestävän kilpailuedun ja resurssiperusteisen ajattelun tutkimukseen. Urheilullisen menestyksen ylläpitäminen on ammattiurheilujoukkueiden kiinnostavuuden ja hyvän taloudellisen tuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huono urheilullinen menestys voi tarkoittaa myös suurta menetystä joukkueiden kykyyn luoda tuloja, sillä kannattajien sekä sponsoreiden kiinnostus seuraa kohtaan voi laskea. Valmentajanvaihdokset eri urheilulajeissa ovat kiinnostaneet niin urheilu- kuin strategisen johtamisen tutkijoita jo pitkään, mutta niiden vaikutuksista joukkueiden suorituskykyyn ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten johtajavaihdosten ilmiö näkyy NHL-joukkueissa, ja millaisia vaikutuksia sillä on joukkueiden suorituskykyyn. Tämän lisäksi selvitetään kuinka hyvin NHL-joukkueiden seurajohto on onnistunut omien henkilöstöresurssiensa kyvykkyyden ja tehokkuuden arvioimisessa tehdessään päätöksen vaihtaa valmentajaa. Tässä tutkielmassa tutkittiin yhteensä 19 kesken kauden tapahtunutta valmentajanvaihdosta jääkiekon NHL:ssä kausien 2005–2006 ja 2014–2015 välisenä aikana. Valmentajien tehokkuutta hyödyntää käytössään olevia resursseja mitattiin data envelopment analysis (DEA) -menetelmän avulla. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että valmentajanvaihdoksen myötä joukkueiden suorituskyky parani lähes poikkeuksetta. Suorituskyky oli myös parempaa, kun sitä verrattiin vaihdosta edeltäneeseen kauteen, ja se parani edelleen vaihdosta seuranneella kaudella. Saatujen tulosten valossa voidaan siis todeta, että NHL:ssä valmentajan vaihtamisella kesken kauden on positiivista vaikutusta joukkueen suorituskykyyn. Vaikutus on positiivista ainakin silloin, kun vaihdettu valmentaja sekä tämän korvaaja ovat molemmat saaneet valmentaa joukkuetta vähintään yhden kokonaisen kauden ajan ennen vaihdoskautta tai sen jälkeen. Tulokset myös viittaavat siihen, että huonon urheilullisen menestyksen pohjalta tehdyt vaihdospäätökset ovat perusteltuja. Näin ollen voidaan todeta, että NHL-joukkueen johto on pääsääntöisesti onnistunut tunnistamaan tehottoman henkilöstöresurssin ja kyennyt korvaamaan sen kyvykkyyksiltään paremmalla resurssilla. Tutkielman tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää yli sarja- ja lajirajojen, sillä jokaisella urheilusarjalla ja -lajilla on omat erityispiirteensä, minkä takia niiden keskinäinen vertailu ei ole mielekästä.

Verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksen ohjausvaikutusten analysointijärjestelmä

Tässä diplomityössä oli tavoitteena suunnitella ja toteuttaa verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksen ohjausvaikutusten analysointijärjestelmä. Verkkoliiketoiminta on monopoliasemassa olevaa liiketoimintaa, jossa ei ole kilpailusta johtuvaa pakotetta pitää liiketoimintaa tehokkaana ja hintoja alhaisina. Tämän vuoksi verkkoliiketoiminnan hinnoittelua ja toiminnan tehokkuutta tulee valvoa viranomaisen toimesta. Tehokkuusmittauksessa käytettäväksi menetelmäksi on valittu DEA-menetelmä (Data Envelopment Analysis). Tässä työssä on esitelty DEA-menetelmän teoreettiset perusteet sekä verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksessa havaitut ongelmat. Näiden perusteella on määritelty analysointijärjestelmältä vaadittavat ominaisuudet sekä kehitetty kyseinen järjestelmä. Tärkeimmiksi järjestelmän ominaisuuksiksi osoittautuivat herkkyysanalyysin tekeminen ja etenkin sitä kautta suoritettava keskeytysten hinnan laskeminen sekä mahdollisuudet painokertoimien rajoittamiselle. Työn loppuosassa on esitelty järjestelmästä saatavia konkreettisia tuloksia, joiden avulla on pyritty havainnollistamaan järjestelmän käyttömahdollisuuksia.

Investigation and data adaptive analysis of CARS spectra

In this diploma work advantages of coherent anti-Stokes Raman scattering spectrometry (CARS) and various methods of the quantitative analysis of substance structure with its help are considered. The basic methods and concepts of the adaptive analysis are adduced. On the basis of these methods the algorithm of automatic measurement of a scattering strip size of a target component in CARS spectrum is developed. The algorithm uses known full spectrum of target substance and compares it with a CARS spectrum. The form of a differential spectrum is used as a feedback to control the accuracy of matching. To exclude the influence of a background in CARS spectra the differential spectrum is analysed by means of its second derivative. The algorithm is checked up on the simulated simple spectra and on the spectra of organic compounds received experimentally.

Kunnan optimikoko Suomessa

Tämän diplomityön päätavoitteena on tutkia voidaanko kunnille löytää optimaalinen kokoluokka Suomessa. Työn muita tavoitteita on tutkia voidaanko vastaava optimikoko löytää myös kahdelle kunnan tehtävistä, joiksi tässä tutkimuksessa on valittu sosiaali- ja terveystoimi sekä perusopetus. Lisäksi työssä tutkitaan miten paljon maakuntien välillä on tehokkuuseroja. Tutkimusmenetelminä on käytetty laskelmia, case -analyysiä, tilinpäätösanalyysiä ja tilastollisia menetelmiä. Työssä tehokkuutta mitattiin neljällä osa-alueella, jotka olivat tehokkuus toimintakatteen suhteen, tehokkuus toimintakustannusten suhteen, sosiaali- ja terveystoimen tehokkuus sekä perusopetuksen tehokkuus. Optimikoon määrityksien yhteydessä saatuihin tehokkuuslukuihin yhdistettiin kuntakohtaiset toimintaympäristötekijät kuten työttömyys ja väestön ikäjakauma. Työn lopputulos oli, että kunnan optimikoko Suomessa olisi noin 35 tuhatta asukasta, mutta erot välillä 25-40 tuhatta asukasta olivat pienet. Kustannustietojen perusteella kaikkein tehottomin kuntakokoluokka oli alle 3 tuhannen asukkaan kuntakoko, mutta toimintaympäristötekijöiden huomioimisen jälkeen kaikkein tehottomimmaksi osoittautui suurimmat yli 120 tuhannen asukkaan kunnat.

Epävarmuuden vaikutus strategisiin alliansseihin vuosina 2000-2010

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdyttiin globaalin telekommunikaatiosektorin allianssitoimintaan vuosina 2000-2010. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kvantitatiivisin menetelmin yrityskohtaisen ja makrotaloudellisen epävarmuuden vaikutusta solmittujen allianssien rakenteeseen, muotoon ja osapuolten maantieteelliseen sijaintiin. Lisäksi oli tarkoitus tutkia, kuinka allianssien vuosittainen määrä ja niihin osallistuvien yritysten määrä muuttuu epävarmuuden vaihtelujen myötä. Tutkielman empiirisen rungon muodosti sekundaarinen data SDC Platinum ja Thomson Datastream –tietokannoista. Lopulliseen aineistoon sisältyi 50 maailman suurinta telekommunikaatioyritystä useasta eri maasta. Tilastollinen analyysi suoritettiin logistisen ja paneelidataregression avulla. Tutkielman viidestä hypoteesista vain kaksi vahvistuivat osittain. Kyseiset hypoteesit olettivat epävarmuuden kasvun negatiivista vaikutusta vertikaalisten ja kotimaisten allianssien suosioon yrityksen silmissä. Muut regressiomallit tuottivat ristiriitaisia ja tilastollisesti ei-merkitseviä tuloksia.

Collectiveness within startup teams – Leading the way to initiating and managing collective pursuit of opportunities in organizational contexts

While traditional entrepreneurship literature addresses the pursuit of entrepreneurial opportunities to a solo entrepreneur, scholars increasingly agree that new ventures are often founded and operated by entrepreneurial teams as collective efforts especially in hightechnology industries. Researchers also suggest that team ventures are more likely to survive and succeed than ventures founded by the individual entrepreneur although specific challenges might relate to multiple individuals being involved in joint entrepreneurial action. In addition to new ventures, entrepreneurial teams are seen central for organizing work in established organizations since the teams are able to create major product and service innovations that drive organizational success. Acknowledgement of the entrepreneurial teams in various organizational contexts has challenged the notion on the individual entrepreneur. However, considering that entrepreneurial teams represent a collective-level phenomenon that bases on interactions between organizational members, entrepreneurial teams may not have been studied as indepth as could be expected from the point of view of the team-level, rather than the individual or the individuals in the team. Many entrepreneurial team studies adopt the individualized view of entrepreneurship and examine the team members’ aggregate characteristics or the role of a lead entrepreneur. The previous understandings might not offer a comprehensive and indepth enough understanding of collectiveness within entrepreneurial teams and team venture performance that often relates to the team-level issues in particular. In addition, as the collective-level of entrepreneurial teams has been approached in various ways in the existing literatures, the phenomenon has been difficult to understand in research and practice. Hence, there is a need to understand entrepreneurial teams at the collective-level through a systematic and comprehensive perspective. This study takes part in the discussions on entrepreneurial teams. The overall objective of this study is to offer a description and understanding of collectiveness within entrepreneurial teams beyond individual(s). The research questions of the study are: 1) what collectiveness within entrepreneurial teams stands for, what constitutes the basic elements of it, and who are included in it, 2) why, how, and when collectiveness emerges or reinforces within entrepreneurial teams, and 3) why collectiveness within entrepreneurial teams matters and how it could be developed or supported. In order to answer the above questions, this study bases on three approaches, two set of empirical data, two analysis techniques, and conceptual study. The first data set consists of 12 qualitative semi-structured interviews with business school students who are seen as prospective entrepreneurs. The data is approached through a social constructionist perspective and analyzed through discourse analysis. The second data set bases on a qualitative multiplecase study approach that aims at theory elaboration. The main data consists of 14 individual and four group semi-structured thematic interviews with members of core entrepreneurial teams of four team startups in high-technology industries. The secondary data includes publicly available documents. This data set is approached through a critical realist perspective and analyzed through systematic thematic analysis. The study is completed through a conceptual study that aims at building a theoretical model of collective-level entrepreneurship drawing from existing literatures on organizational theory and social-psychology. The theoretical work applies a positivist perspective. This study consists of two parts. The first part includes an overview that introduces the research background, knowledge gaps and objectives, research strategy, and key concepts. It also outlines the existing knowledge of entrepreneurial team literature, presents and justifies the choices of paradigms and methods, summarizes the publications, and synthesizes the findings through answering the above mentioned research questions. The second part consists of five publications that address independent research questions but all enable to answer the research questions set for this study as a whole. The findings of this study suggest a map of relevant concepts and their relationships that help grasp collectiveness within entrepreneurial teams. The analyses conducted in the publications suggest that collectiveness within entrepreneurial teams stands for cognitive and affective structures in-between team members including elements of collective entity, collective idea of business, collective effort, collective attitudes and motivations, and collective feelings. Collectiveness within entrepreneurial teams also stands for specific joint entrepreneurial action components in which the structures are constructed. The action components reflect equality and democracy, and open and direct communication in particular. Collectiveness emerges because it is a powerful tool for overcoming individualized barriers to entrepreneurship and due to collectively oriented desire for, collective value orientation to, demand for, and encouragement to team entrepreneurship. Collectiveness emerges and reinforces in processes of joint creation and realization of entrepreneurial opportunities including joint analysis and planning of the opportunities and strategies, decision-making and realization of the opportunities, and evaluation, feedback, and sanctions of entrepreneurial action. Collectiveness matters because it is relevant for potential future entrepreneurs and because it affects the ways collective ventures are initiated and managed. Collectiveness also matters because it is a versatile, dynamic, and malleable phenomenon and the ideas of it can be applied across organizational contexts that require team work in discovering or creating and realizing new opportunities. This study further discusses how the findings add to the existing knowledge of entrepreneurial team literature and how the ideas can be applied in educational, managerial, and policy contexts.

Customer Discovery and Customer Validation in Lean Software Startups

The traditional business models and the traditionally successful development methods that have been distinctive to the industrial era, do not satisfy the needs of modern IT companies. Due to the rapid nature of IT markets, the uncertainty of new innovations‟ success and the overwhelming competition with established companies, startups need to make quick decisions and eliminate wasted resources more effectively than ever before. There is a need for an empirical basis on which to build business models, as well as evaluate the presumptions regarding value and profit. Less than ten years ago, the Lean software development principles and practices became widely well-known in the academic circles. Those practices help startup entrepreneurs to validate their learning, test their assumptions and be more and more dynamical and flexible. What is special about today‟s software startups is that they are increasingly individual. There are quantitative research studies available regarding the details of Lean startups. Broad research with hundreds of companies presented in a few charts is informative, but a detailed study of fewer examples gives an insight to the way software entrepreneurs see Lean startup philosophy and how they describe it in their own words. This thesis focuses on Lean software startups‟ early phases, namely Customer Discovery (discovering a valuable solution to a real problem) and Customer Validation (being in a good market with a product which satisfies that market). The thesis first offers a sufficiently compact insight into the Lean software startup concept to a reader who is not previously familiar with the term. The Lean startup philosophy is then put into a real-life test, based on interviews with four Finnish Lean software startup entrepreneurs. The interviews reveal 1) whether the Lean startup philosophy is actually valuable for them, 2) how can the theory be practically implemented in real life and 3) does theoretical Lean startup knowledge compensate a lack of entrepreneurship experience. A reader gets familiar with the key elements and tools of Lean startups, as well as their mutual connections. The thesis explains why Lean startups waste less time and money than many other startups. The thesis, especially its research sections, aims at providing data and analysis simultaneously.

Customer Discovery and Customer Validation in Lean Software Startups

The traditional business models and the traditionally successful development methods that have been distinctive to the industrial era, do not satisfy the needs of modern IT companies. Due to the rapid nature of IT markets, the uncertainty of new innovations‟ success and the overwhelming competition with established companies, startups need to make quick decisions and eliminate wasted resources more effectively than ever before. There is a need for an empirical basis on which to build business models, as well as evaluate the presumptions regarding value and profit. Less than ten years ago, the Lean software development principles and practices became widely well-known in the academic circles. Those practices help startup entrepreneurs to validate their learning, test their assumptions and be more and more dynamical and flexible. What is special about today‟s software startups is that they are increasingly individual. There are quantitative research studies available regarding the details of Lean startups. Broad research with hundreds of companies presented in a few charts is informative, but a detailed study of fewer examples gives an insight to the way software entrepreneurs see Lean startup philosophy and how they describe it in their own words. This thesis focuses on Lean software startups‟ early phases, namely Customer Discovery (discovering a valuable solution to a real problem) and Customer Validation (being in a good market with a product which satisfies that market). The thesis first offers a sufficiently compact insight into the Lean software startup concept to a reader who is not previously familiar with the term. The Lean startup philosophy is then put into a real-life test, based on interviews with four Finnish Lean software startup entrepreneurs. The interviews reveal 1) whether the Lean startup philosophy is actually valuable for them, 2) how can the theory be practically implemented in real life and 3) does theoretical Lean startup knowledge compensate a lack of entrepreneurship experience. A reader gets familiar with the key elements and tools of Lean startups, as well as their mutual connections. The thesis explains why Lean startups waste less time and money than many other startups. The thesis, especially its research sections, aims at providing data and analysis simultaneously.