Läheltä piti vai pitikö? Opiskelijalähtöinen tiedonkeruu työturvallisuuskulttuurin kehittäjänä pedagogisessa ympäristössä

Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa turvallisuuskulttuuriin vaikuttavista tekijöistä ja kehittää työturvallisuutta käsityön aineenopettajankoulutuksessa. Tutkimus on toteutettu hermeneuttisena tapaustutkimuksena, jossa on käytetty aineistotriangulaation menetelmää. Tutkimusaineisto on koottu kolmesta eri suunnasta ja se on analysoitu laadullisen tutkimuksen keinoin. Aineistolähteet ovat opiskelijoiden työskentelyn aikana tehdyt läheltä piti -tilanne- ja tapaturmailmoitukset, käsityön aineenopettajankoulutuksen pääasiallisen oppimisympäristön Teknikan iltavalvojakierroksen tarkistuspöytäkirjat sekä viikonloppujen omatoimityöskentelyn palautekyselyn vastaukset. Tutkimusta varten luotiin uudenlainen pedagoginen työväline, läheltä piti -tilanne- ja tapaturmailmoituskäytäntö. Käytäntö on ensisijaisesti suunnattu opiskelijoiden käyttöön. Samalla tämän tutkielman myötä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön käsityön aineenopettajankoulutuksessa on alettu kerätä rekisteriä tapahtuneista läheltä piti- ja tapaturmatilanteista. Saaduista ilmoituksista koostui aineiston pääosio, jota tuettiin kahdella muulla aineistolähteellä. Kolmen aineistolähteen pohjalta tutkimuksen tulokseksi yksilöityivät neljä työturvallisuuteen vaikuttavaa tekijää: siisteys ja järjestys, ajankäyttö, työstön aikainen yllätystekijä sekä huolimattomuus.

Kielen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielma päiväkodin henkilökunnan käyttämistä pedagogisista keinoista.

Tässä pro gradu –tutkielmassa oltiin kiinnostuneita varhaiskasvatuksen kentällä ilmenevistä kieltä tukevista käytänteistä. Kielen kautta olemme yhteydessä ympäröivään maailmaan ja teemme sitä itsellemme ymmärrettäväksi. Kieli on valtava osa ihmisen minuutta. Kielen kehittymisprosessi alkaa jo äidin kohdussa ja jatkuu läpi varhaislapsuuden. Tässä prosessissa sosiaalisella ympäristöllä on suuri merkitys. Kielen kehittyminen on yksilöllinen tapahtumaketju, ja aina se ei etene toivotulla tavalla. Kielen kehitys voi viivästyä tai vaikeutua eri tavoin. Varhaiskasvatus on se konteksti, jossa valtaosa lapsista viettää suuren osan päivästään. Oli lapsella erityisen tuen tarvetta kielen kehitysprosessissaan tai ei, tulee varhaiskasvatuksen tarjota monipuolinen ja rikas oppimisympäristö kielen kehittymisen tueksi. Videohavainnoinnin keinoin lähdin selvittämään päiväkodin tarjoamia malleja kielen kehityksen tueksi. Havainnointi tapahtui alle kolmevuotiaiden ja yli kolmevuotiaiden ryhmissä sekä integroidussa erityisryhmässä pukeutumistilanteessa ja ohjatussa tilanteessa. Videoaineiston huolellisen litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustuloksista ilmenee, kuinka tuki vaihtelee eri päiväkotiryhmissä ja eri tilanteissa. Eniten kielellisiä malleja havaittiin alle kolmevuotiaiden ryhmässä pukeutumistilanteessa ja yli kolmevuotiaiden ryhmässä ohjatussa tilanteessa. Paradoksaalisesti integroidussa erityisryhmässä kielen tukeminen näytti olevan kaikkein vähäisintä. Jokaiseen ryhmään tarvittaisiin kuitenkin monipuolisempia pedagogisia välineitä kielen kehityksen tukemiseen kaiken ikäisillä lapsilla.

Turvakävely turvallisuuskasvatuksen menetelmänä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen on tarkoituksenmukainen turvakävely pedagogisessa kontekstissa. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla turvakävelyn kehittämisprosessia tulkittiin oppimisympäristön turvallisuuskulttuurin ulottuvuuksien (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) näkökulmista. Tutkielman teon ensivaiheessa kehitettiin pedagoginen turvakävelykäytäntö käsityön aineenopettajan koulutukseen, sillä turvakävelykäytäntöä ei ollut ennen tutkielmaa olemassa. Turvakävely toteutettiin neljällä opiskelijaryhmällä ja käsityökasvatuksen aineryhmällä. Käsityökasvatuksen aineryhmään kuului käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestön edustajia ja Rauman yksikön henkilökunnan jäseniä. Tutkimusaineisto (N=30) kerättiin opiskelijaryhmille toteutetuista turvakävelyistä kyselylomakkeella. Tutkielma toteutettiin design-tutkimuksena (engl. design-based research), jonka menetelmällistä kokonaisuutta täydennettin hermeneuttisen kehän avulla. Tutkielman menetelmällistä kokonaisuutta voidaan kuvailla hermeneuttiseksi design-tutkimukseksi. Tutkielman kyselylomakkeen avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Suljetut väittämät on analysoitu osallistujien vastausten prosenttiosuuksien mukaan. Tutkijat toimivat pidettyjen turvakävelyjen ohjaajina ja keräsivät havainnointimateriaalia tulosten analyysin tueksi. Tutkimustulosten pohjalta tutkijat määrittelivät pedagogisessa kontekstissa toteutettavan turvakävelyn olevan oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria kehittävä ja toiminnallinen turvallisuuskasvatuksen menetelmä. Tarkoituksenmukaisen turvakävelyn ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa osallistujat oppimisympäristöön ja sen turvallisuuskulttuuriin. Turvakävely antaa osallistujille valmiuksia vaara- ja hätätilanteissa toimimiseen ja avun hälyttämiseen. Turvakävely toimii lähtökohtana turvallisen työskentelyn takaamiseksi. Turvakävelyn ohjaaja ja osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään huomioiden erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita. Turvakävelyn avulla kehitetään oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria, havainnoidaan epäkohtia ja raportoidaan niistä eteenpäin

Pulpetteja, köllötystuoleja eikä liikaa huvijuttuja. Oppilaiden näkemyksiä luokkahuoneen fyysisestä oppimisympäristöstä

Tutkielmassa tarkastellaan oppilaiden näkemyksiä oppimisen kannalta hyvästä fyysisestä oppimisympäristöstä. Tarkoituksena on kuvailla, millainen on oppilaiden näkemys oppimisen kannalta hyvästä luokkahuoneesta. Lisäksi näitä oppilaiden oppimisympäristökäsityksiä vertaillaan oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvien aiempien tutkimusten löydöksiin. Tapaustutkimuksen aineisto hankittiin pienen keskisuomalaisen koulun yhdistetyltä neljänneltä ja viidenneltä luokalta toukokuussa 2015. Tutkimukseen osallistui 15 oppilasta, joista 11 oli tyttöjä ja neljä poikia. Tutkimuksen aineisto koostui oppilaiden ryhmissä rakentamista neljästä luokkahuoneen pienoismallista. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin kattava sekundääriaineisto, joka muodostui oppilaiden kanssa tehdystä ajatuskartasta, luokkahuonemallien suunnitelmapiirroksista, tutkimustilanteen havaintoaineistosta, videomateriaalista sekä oppilaiden kanssa käydyistä keskusteluista. Aineisto analysoitiin soveltavasti erilaisia visuaalisia tutkimusmenetelmiä yhdistellen. Oppilaiden rakentamat luokkahuonemallit edustavat melko perinteistä luokkahuonetta. Opettajajohtoisten yksilöpulpetteja sisältävien ratkaisujen lisäksi kahdesta luokkahuonemallista oli löydettävissä myös pari- ja ryhmätyöskentelyä tukevia työpisteitä sekä rentoja oleskeluryhmiä. Luokkahuonemallit ovat melko värikkäitä ja tilavia. Ne ovat myös vahvasti kiinni käytännön kouluarjessa vesipisteineen ja säilytysratkaisuineen. Luokkahuonemallien analyysin perusteella oppilaiden oppimisympäristökäsitykset ovat jossain passiivisen ja staattisen, perinteisen luokkatilan sekä dynaamisemman ja monimuotoisempiin työskentelytapoihin kannustavan oppimisympäristön välimaastossa. Tämä tutkielma varmentaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että fyysinen oppimisympäristö on oppilaille hyvin tärkeä. Ympäristöpsykologian teorian sekä oppimisympäristöjen kehittämisen ja koulusuunnittelun tutkimusten kontekstissa tutkielmassa otetaan kantaa myös käyttäjälähtöisen koulusuunnittelun tärkeyteen.

Käsityön aineenopettajan turvallisuusasenne ja sen välittyminen oppimisympäristössä

Tämän pro gradu –tutkielman aiheena ovat käsityön aineenopettajien asenteet työturvallisuutta koskien. Tutkimuksessa pyritään kuvailemaan näitä asenteita ja pohtimaan niiden välittymistä käsityön oppimisympäristön työturvallisuuskulttuuriin. Tutkimuksen teoriaosa pohjautuu käsityökasvatuksen, kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian tutkimustietoon ja kirjallisuuteen. Tutkimuksen painopiste on työturvallisuudessa ja sen vuoksi olemme pyrkineet hakemaan tutkimustietoa juuri työturvallisuuteen liittyen. Osa siitä on myös säädöksiä ja lainsäädäntöä. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen, kuvaileva tutkimus. Tutkimusaineiston hankinta on toteutettu puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui 10 käsityön aineenopettajaa. Aineiston yhteenveto on esitetty tutkimustuloksissa. Aineistoa on tarkasteltu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tuloksista selviää, millaisia asenteita haastatelluilla käsityön aineenopettajilla on työturvallisuutta ja sen osa-alueita kohtaan. Asenteen laatua kuvaamme ja arvioimme asenteen kolmikomponenttimallin ja turvallisuuskulttuurin neljän ulottuvuuden, fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, sekä pedagoginen, avulla. Asenteesta on pyritty erottamaan, onko se positiivinen vai negatiivinen Koska tutkimus on kuvaileva, sen pohjalta ei pyritty yksiselitteisiin, laajasti yleistettäviin, johtopäätöksiin. Tutkimuksesta selviää, mitä työturvallisuuden osa-alueita opettajat painottivat työturvallisuuskasvatuksessa ja mitkä jäivät vähemmälle huomiolle. Tutkimustuloksissa pohdimme myös opettajien työturvallisuusasenteiden vaikutusta turvallisuuskulttuurin rakentumiseen. Päädyimme siihen, että pääsääntöisesti opettajien asenne työturvallisuutta kohtaan on positiivinen, mutta siitä löytyi myös puutteita.

Rannikko-ohjus 2006 -simulaattorijärjestelmän käyttö rannikko-ohjusampujien koulutuksessa

Asejärjestelmien kehittyminen, teknistymisen ja kustannusten nousun vuoksi ovat sotilaskoulutuksessa käytettävät simulaattorit yleistyneet. Simulaattoreilla ja autenttisilla muilla välineillä on mahdollista saavuttaa turvallinen ja kustannustehokas oppimisympäristö. Simulaattorit mahdollistavat harjoittelun sellaisissa sovellutuksissa, jossa harjoittelu ilman simulaattoreita olisi kallista, vaarallista tai jopa mahdotonta. Rannikko-ohjus on puolustusvoimien käytössä oleva ohjusasejärjestelmä, jota käytetään alusten torjuntaan rannikolla ja saaristossa. Rannikko-ohjusjärjestelmä kuuluu samaan tuoteper-heeseen kun Panssaritorjuntaohjus 2000 -järjestelmä. Rannikko-ohjussimulaattori on rannikko-ohjuskoulutuksessa käytettävä simulaattori, jolla simuloidaan rannikko-ohjusasejärjestelmällä ampuminen. Simulaattorissa ampuja voi harjoitella eri tähtäimien, hakupäiden ja erilaisten lentoratojen käyttöä sekä ohjuksen lentovaiheen aikana tapahtuvaa ohjuksen ohjaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa rannikko-ohjussimulaattorin käytöstä rannikko-ohjuskoulutuksessa. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan simulaattorin käyttöä osana rannikko-ohjusampujille annettavaa ampujien koulutusta. Rannikko-ohjusjärjestelmän simulaattoria ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli miten rannikko-ohjussimulaattoria käytetään rannikko-ohjusasejärjestelmän ampujien koulutuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä, havainnointia ja teemahaastattelua. Kirjallisuusselvityksellä hankittiin taustatietoa oppimisesta, simulaattoreista ja simulaattori-kouluttamisesta. Havainnoinnilla perehdyttiin rannikko-ohjuskoulutukseen ja teemahaastattelulla haastateltiin järjestelmän kokeneita käyttäjiä simulaattorin koulutuskäyttöä koskevan tiedon keräämiseksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että rannikko-ohjussimulaattori on merkittävin koulutusväline rannikko-ohjusampujien koulutuksessa. Simulaattori on ainoa väline, joka mahdollistaa ammuntaan liittyvien toimintojen ja motoristen taitojen harjoittelemista käytännössä. Rannikko-ohjussimulaattoria käytetään siihen tarkoitukseen mihin se on suunniteltu ja se tarjoaa rajoitteistaan huolimatta tehokkaan oppimisympäristön. Ampujien koulutuksen osalta tärkeimmäksi kehityskohdaksi paljastui koulutuksen yhtenäistäminen. Nykyistä koulutusta ohjaavaa virallista koulutusohjelmaa ei ole olemassa. Simulaattorin osalta kehitysmahdollisuudet liittyvät simulaattorin kykyyn mallintaa todellisuutta sekä itse laitteiston kehittämistä käyttäjäystävällisempään muotoon.

Yhteisopetusta monimateriaalisessa käsityön opetuksessa länsisuomalaisessa peruskoulussa

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten opettajat kokevat yhteisopetuksen monimateriaalisessa käsityön opetuksessa länsisuomalaisessa peruskoulussa. Selvitämme, mitkä asiat vaikuttavat monimateriaalisen käsityön ja yhteisopetuksen toteutumiseen. Tutkielman aineisto kerättiin länsisuomalaisessa peruskoulussa havainnoimalla ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n= 5). Havainnointi suoritettiin osallistumalla kevään suunnittelupalaveriin ja seuraamalla syksyllä yhteisopetusta monimateriaalisessa käsityön opetuksessa. Aineiston analysoinnissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tekstiilityön ja teknisen työn opetustilat on yhdistetty tutkimuskoulussa yhdeksi monimateriaaliseksi käsityön oppimisympäristöksi. Tilamuutoksen yhteydessä myös opetusta haluttiin uudistaa ja ryhdyttiin yhteisopetukseen siten, että teknispainotteinen ja tekstiilipainotteinen käsityön opettaja toimivat yhteisopetuksessa. Uudistus on oppimisympäristö-kehittämishanke, jolle myönnettiin opetushallituksen apuraha syyskuussa 2014. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että opettajat kokevat käsityön opetuksen toimintakulttuurin muutoksen pääosin positiivisena. Yhteisopetuksen koettiin edistävän monimateriaalista käsityön opetusta. Tulosten mukaan monimateriaalisuus käsityön opetuksessa mahdollistaa ja antaa valmiuksia eri materiaalien yhdistämiseen, minkä nähtiin hyödyttävän oppilaita heidän arkielämässään. Haasteellisena koettiin se, etteivät opettajat saaneet perehdytystä yhteisopetukseen ja monimateriaaliseen käsityöhön. Lisäksi opettajien yhteisen suunnitteluajan puute koettiin ongelmallisena.

Konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta esiopetuksessa

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta ja tuen järjestämisestä esiopetuksessa kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen. Tarkoituksena oli myös selvittää kasvun ja oppimisen tukemisen yhdistymistä esiopetusryhmän lapsilähtöiseen toimintaan. Tutkimuksen tarkoitukseen liittyi pyrkimys saada tietoa, miten kolmiportaiselle tuelle asetetut tavoitteet kaikille yhteisen koulun kehittämisestä ja varhaisen tuen edistämisestä näkyvät esiopetuksen järjestämisessä ja toiminnassa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen konsultoivaa erityislastentarhanopettajaa. Haastattelutyyppinä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vuonna 2011 otettiin käyttöön oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportainen tuki. Siinä korostuu pedagoginen asiantuntijuus lapsen kasvun ja oppimisen tuen määrittämisessä ja arvioinnissa. Kolmiportaisen tuen myötä on esiopetuksen alkaminen erityiskoulun esiopetuksessa valtakunnallisesti vähentynyt. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan esiopetuksen erityisopetus järjestettiin erityiskoulujen esiopetusryhmissä. Konsultoivien erityislastentarhanopettajien työn painopiste on muuttunut varhaisen tuen suuntaan. Tutkittavien kokemusten mukaan oppimisen vaikeudet on pyritty tunnistamaan varhain muun muassa konsultoivan erityislastentarhanopettajan ja lastentarhanopettajan välistä yhteistyötä tiivistämällä. Käytetyimmät opetusmuodot olivat pienryhmätyöskentely ja joustavat ryhmittelyt. Lasten yhteistä toimintaa pidettiin tärkeänä ja yksilöopetuksesta oli luovuttu lähes kokonaan. Esiopetusryhmän toiminnassa lapsilähtöisyys ja kaikkien lasten osallisuus tuli esiin lapsia kuuntelemalla ja heidän ideoihinsa tarttumalla toiminnan järjestämisessä. Tutkimuksen tuloksissa painottui lastentarhanopettajan pedagogisen vastuun selkiintyminen kolmiportaisen tuen käyttöön myötä.

ActionTrack oppimisympäristönä kuudennen luokan matematiikan opetuksessa

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ActionTrack-mobiilisovelluksen käyttökelpoisuutta kuudennen luokan matematiikan opetuksessa oppimisympäristö näkökulmasta. ActionTrack on suomalaisen Team Action Zonen kehittämä paikkatietoja hyödyntävä mobiilisovellus, joka mahdollistaa erilaisten tehtäväratojen, eli pelien luomisen ulko- tai sisätiloihin. ActionTrackillä voidaan rakentaa teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä mihin tahansa oppiaineeseen ja samalla lisätä oppilaiden oppitunnin aikaista liikuntaa. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2015 opetuskokeiluna eräässä satakuntalaisessa alakoulussa. Opetuskokeilun aikana kaksi kuudetta luokkaa opiskelivat saman matematiikan desimaaliluku jakson. Vertailuryhmä opiskeli perinteisesti luokkahuoneessa oppikirjoja käyttäen, koeryhmä ulkona ActionTrackillä ilman oppikirjoja. Aineisto koostuu lähtötasotestistä ja lopputestistä, joilla saatiin tietoa molempien ryhmien matematiikan osaamisesta, ActiGraph-kiihtyvyysantureilla saadusta datasta oppilaiden jakson aikaisesta fyysisestä aktiivisuudesta sekä ActionTrackillä opiskelleiden oppilaiden antamista kirjallisista loppupalautteista. Aineiston analysoinnissa kvantitatiivista otetta edustaa ryhmien välisten testitulosten ja ActionTrackiä käyttäneiden oppilaiden fyysisen aktiivisuuden aktiivisuuslukujen vertailu kuvailevan tilastonanalyysin avulla. Oppilaiden kirjoittamat loppupalautteet ActionTrack jaksosta analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Oppilaiden kirjoitukset luokiteltiin tuntiviihtyvyyteen ja oppimiseen liittyviin kommentteihin ja tutkittiin mitkä teemat nousivat suosituimmiksi.

Virtuaalisten oppimisympäristöjen ominaisuusvertailu ja suunnittelu

Tietotekniikan ja tietoliikenneyhteyksien nopea kehittyminen on avannut opetusteknologialle paljon uusia mahdollisuuksia. Nopeat tietoliikenneyhteydet ja mobiililaitteet ovat yhä useamman oppilaan ja opettajan saatavilla, mikä on mahdollistanut uudenlaisten, teknologiaa hyödyntävien opetusmuotojen suosion runsaan kasvun. Tällaisia ovat esimerkiksi massiiviset avoimet verkkokurssit, sulautettu oppiminen ja käänteinen opetus. Työelämässä olevien informaatioteknologian alan ammattilaisten tulee jatkuvasti kehittää osaamistaan, kun uusia ja korvaavia teknologioita tulee käyttöön nopeassa tahdissa. Todistuksena tiedoista ja taidoista ovat eritasoiset, kansainvälisesti hyväksytyt sertifikaatit. Tämän tutkielman tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa virtuaalinen oppimisympäristö, jossa teorian opiskelu yhdistetään käytännön harjoitteluun. Oppimisympäristö on tarkoitettu erityisesti informaatioteknologia-alan sertifiointikokeisiin harjoittelua varten. Erilaisten virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä on tutkittu jonkin verran, mutta tutkimus on painottunut pääosin perusasteen opintoihin. Virtuaaliopiskelun hyödyntämisestä IT-alan sertifiontijärjestelmässä on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Uuden oppimisympäristön suunnittelun perustana käytetään tässä tutkimuksessa toteutettua, suosittujen virtuaalisten oppimisympäristöjen vertailua. Vertailuun valikoituivat opetusvideosivusto Khan Academy, Cisco Systems Oy:n Networking Academy, massiivisia avoimia verkkokursseja tarjoava Coursera sekä yhteistyötä tukeva opetusjärjestelmä ViLLE. Vertailun pohjalta todetaan uuden oppimisympäristön soveltuvan erinomaisesti IT-alan sertifiontikokeiden opiskeluun erityisesti tapauksissa, joissa käytännön harjoituksia tekemällä voidaan saavuttaa parempi oppimistulos. Uusi oppimisympäristö on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen eikä vastaavaa järjestelmää ole toistaiseksi kehitetty. Keskeisimpinä ominaisuuksina mainitaan esimerkiksi automaattinen arviointi sekä harjoitteluympäristön palauttaminen alkutilaan täysin automaattisesti. Lopuksi kuitenkin todetaan, että kehitetyn ratkaisun hyödyllisyyden arvioimiseksi vaaditaan nykyistä merkittävästi suurempi käyttäjämäärä sekä kehittyneemmät menetelmät käyttäjädatan analysointiin.

Turvakävely turvallisuuskasvatuksen menetelmänä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen on tarkoituksenmukainen turvakävely pedagogisessa kontekstissa. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla turvakävelyn kehittämisprosessia tulkittiin oppimisympäristön turvallisuuskulttuurin ulottuvuuksien (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) näkökulmista. Tutkielman teon ensivaiheessa kehitettiin pedagoginen turvakävelykäytäntö käsityön aineenopettajan koulutukseen, sillä turvakävelykäytäntöä ei ollut ennen tutkielmaa olemassa. Turvakävely toteutettiin neljällä opiskelijaryhmällä ja käsityökasvatuksen aineryhmällä. Käsityökasvatuksen aineryhmään kuului käsityön aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestön edustajia ja Rauman yksikön henkilökunnan jäseniä. Tutkimusaineisto (N=30) kerättiin opiskelijaryhmille toteutetuista turvakävelyistä kyselylomakkeella. Tutkielma toteutettiin design-tutkimuksena (engl. design-based research), jonka menetelmällistä kokonaisuutta täydennettin hermeneuttisen kehän avulla. Tutkielman menetelmällistä kokonaisuutta voidaan kuvailla hermeneuttiseksi design-tutkimukseksi. Tutkielman kyselylomakkeen avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Suljetut väittämät on analysoitu osallistujien vastausten prosenttiosuuksien mukaan. Tutkijat toimivat pidettyjen turvakävelyjen ohjaajina ja keräsivät havainnointimateriaalia tulosten analyysin tueksi. Tutkimustulosten pohjalta tutkijat määrittelivät pedagogisessa kontekstissa toteutettavan turvakävelyn olevan oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria kehittävä ja toiminnallinen turvallisuuskasvatuksen menetelmä. Tarkoituksenmukaisen turvakävelyn ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa osallistujat oppimisympäristöön ja sen turvallisuuskulttuuriin. Turvakävely antaa osallistujille valmiuksia vaara- ja hätätilanteissa toimimiseen ja avun hälyttämiseen. Turvakävely toimii lähtökohtana turvallisen työskentelyn takaamiseksi. Turvakävelyn ohjaaja ja osallistujat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään huomioiden erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita. Turvakävelyn avulla kehitetään oppimisympäristön turvallisuuskulttuuria, havainnoidaan epäkohtia ja raportoidaan niistä eteenpäin

Oppisopimuskoulutus yritysten tuottamana koulutuspalveluna: tavoitteista vaikutuksiin

Työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen merkitys korostuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla nyt ja tulevaisuudessa. Tämä väitöstutkimus määrittelee oppisopimuskoulutuksen yritysten tuottamana koulutuspalveluna osana ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta, jota tuotetaan työpaikoilla ja yrityksissä. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan niitä tavoitteita, joita yrityksissä oppisopimuskoulutukseen liittyy ja vaikutuksia, joita koulutusta tuottamalla yrityksessä syntyy. Tutkimuksen kohteena ovat eri alojen pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), jotka ovat tuottaneet oppisopimuskoulutusta ja joilla on siitä vuosien kokemus. Lisäksi tutkimukseen osallistui pk-yrityksiä, joille oppisopimuskoulutus ja siihen liittyvä toiminta on vierasta. Tutkimus tuo uutta tietoa vain vähän tutkittuun aikuisten oppisopimuskoulutukseen, mutta ei sulje pois nuorten oppisopimuskoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus yhdistää oppisopimuskoulutuksen ja koulutuksen tuottamisen yrityksissä, mikä uudistaa sekä oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, palvelun tuottamiseen että osaamiseen liittyvää teoreettista viitekehystä. Lisäksi tutkimus tuo yrityksille sekä oppisopimuskoulutuksen hallinnollisille tahoille palvelun tuottamisen ja siihen liittyvien tavoitteiden ja vaikutusten näkökulman. Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu ja jakautuu kolmeen osaan: palveluun ja sen tuottamiseen, osaamispääomiin ja niiden eri muotoihin sekä vaikutuksiin palvelutuotannossa. Teoreettinen viitekehys kuvaa monimuotoisesti oppisopimuskoulutuksen ilmiötä, jonka olemus muuttuu sen mukaan, miten, kuka tai mikä taho sitä arvioi tai tarkastelee. Väitöstutkimus on empiiriseltä luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimusote pohjautuu abduktiiviseen päättelyyn. Tutkimustulokset esitetään ja luokitellaan niin tavoitteiden kuin vaikutusten osalta inhimillisen, rakenteellisen ja suhdepääoman kautta. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen vaikutukset nähdään positiivisina ja neutraaleina, eikä alakohtaisia eroja vaikutusten osalta juuri ole. Myönteisten vaikutusten saavuttamiseen liittyy tärkeänä osana arvon luomisen ja tuottamisen kokemus molemmilla koulutukseen osallistuvilla osapuolilla. Lisäksi myönteisten vaikutusten taustalla ovat yrityksen sitoutuminen sekä työn ja koulutuksen johtamisosaaminen. Yrityksissä on tärkeää, että imago kouluttajana on hyvä. Oppisopimuskoulutuksen tuottamisesta syntyneet vaikutukset ovat asetettuja tavoitteita laajemmat, erityisesti rakenteelliseen pääomaan liittyvien vaikutusten osalta. Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus yrityksessä syntyy asetettujen tavoitteiden ja vaikutusten välisestä suhteesta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus ja suorituskyky yrityksissä ovat hyvät, vaikka koulutuksen laatu vaihtelee jonkin verran. Oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen, aloittaminen ja tuottaminen liittyvät usein niin sanottuihin oppisopimusagentteihin eli sellaisiin kehityshakuisiin henkilöihin, joilla jossakin elämäntilanteessa on ollut myönteisiä kokemuksia oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen kustannukset koostuvat työsuhteesta, tietopuolisen koulutuksen aikaisesta työstä poissaolosta sekä ohjauksesta ja arvioinnista, mutta koulutusta pidetään taloudellisesti kannattavana. Oppisopimuskoulutuksen tuottamista estävät pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen puute, koulutusmahdollisuuden tunnistamatta jääminen, yritysten heikko koulutuskulttuuri sekä epäselvät mielikuvat ja käsitykset. Nuorten oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen hidasteina ovat tutkimuksen mukaan työsuhteeseen ja talouteen liittyvät seikat, nuorten kasvun vaiheeseen sisältyvät tekijät sekä monenlaiset pedagogiset ja eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuori on käsitteenä ja viiteryhmänä epämääräinen. Ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen eri muodot ja monet käsitteet myös aiheuttavat epäselvyyttä molemmissa tutkimuksen konteksteissa eli yrityksissä, joissa oppisopimuskoulutusta tuotetaan sekä yrityksissä, joissa sitä ei tuoteta.

YHTEISTYÖTÄ VAI YLIMÄÄRÄISTÄ TYÖTÄ? Opettajien kokemuksia kolmiportaisen tuen asiakirjojen käytöstä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa

Suomessa esi- ja perusopetuksessa otettiin 1.1.2011 käyttöön uusi oppimisen kolmiportainen tukimalli, joka korostaa kaikkien lasten oikeutta oppimiseen ja koulunkäyntiin aivan tavallisilla luokilla. Tuen malli muotoutui vuoden 2010 perusopetuslakimuutoksessa. Tukimallin jokaiseen eri vaiheeseen kuuluu kiinteästi tuen toteuttamiseen liittyviä asiakirjoja. Niihin kirjataan lapsen tukeen liittyvät asiat. Asiakirjoja ovat: pedagoginen arvio, oppimissuunnitelma, pedagoginen selvitys sekä henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia asiakirjojen käytettävyyttä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia esi- ja alkuopettajilla on kolmiportaisen tuen asiakirjoista sekä niiden vaikutuksista heidän yhteistyöhönsä. Tutkimukseen osallistui viisi esiopettajaa ja viisi alkuopettajaa. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluna fenomenologista lähestymistapaa noudattaen. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan esi- ja alkuopettajat kokivat, että kolmiportaisen tuen asiakirjoihin kirjattu tieto vaikuttaa positiivisesti lapsen saamaan tukeen. Asiakirjat ohjaavat tukea tarvitsevan lapsen oppimisen polkua inkluusioperiaatteen mukaisesti kohti omaa lähikoulua. Opettajat näkivät kuitenkin asiakirjoihin liittyviä epäkohtia. Asiakirjat olivat epäselviä ja eri kunnissa hyvin erilaisia. Esiopettajat kokivat niiden kirjaamisen työläänä ja osittain turhana, sillä heillä ei ollut tietoa, lukevatko alkuopettajat heidän esiopetuksesta lähettämiään asiakirjoja. Tuen eri asteiden ”rajapinnat” olivat opettajille epäselviä. Ei ollut selvää, milloin esimerkiksi oppimissuunnitelma oli aiheellista kirjoittaa. Alkuopettajien mielestä lasten pulmia oli vaikea ennakoida, koska eri esiopettajat kirjasivat samoja asioita eri tavalla. Asiakirjoihin liittyvät yhteistyö- ja siirtokäytänteet eivät myöskään olleet selviä. Tutkimus osoitti, että kolmiportaisen tuen asiakirjoja pitäisi esiopetuksessa selkeyttää ja yhdenmukaistaa. Esimiesten tulisi antaa yhtenevät ohjeet asiakirjojen kirjaamis- ja siirtokäytänteisiin: kuka tekee mitä ja millä ajalla. Erityisopettajien työpanosta asiakirjojen suhteen tulisi myös tarkentaa. Opettajien lisäkoulutukseen oli selkeästi tarvetta.