Corporate governance kasvuyritysten rahoituskelpoisuuden nostamisen välineenä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä corporate governance on nuorten yritysten kohdalla ja miten he sillä voivat parantaa omia tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia. Tutkimuksessa haastateltiin Lappeenrantalaisia kasvuyrityksiä ja pääomasijoittajien edustajia, minkä avulla saatiin tietoa siitä, mikä on tämän hetken tilanne hyvän hallintotavan suhteen. Tutkielmassa tutkittiin eri osa-alueita, jotka tämänhetkisessä tilanteessa on yhdistetty yritysten hyvän hallintotavan mukaiseen toimintaan. Näistä asioista nostetaan esille ne peruslinjaukset, joita nuorten yritysten tulisi noudattaa, jottaheidän toimintansa noudattaisi hyvää hallintotapaa. Tämän lisäksi tutkitaan pääomasijoittamista. Tutkimuksessa käydään läpi Suomessa toimivat erityyppiset pääomasijoittajat, heidän käyttämänsä sijoitusprosessit ja - kriteerit sekä arvonmääritys. Tutkimuksessa myös käsitellään pääomasijoittamisen merkitystä nuorille yrityksille ja sitä, mitä kohdeyrityksen hyvä hallintotapa voi pääomasijoittajillemerkitä. Corporate governance mielletään vielä suurten yritysten asiaksi, muttase on myös selkeästi käännettävissä pienille yrityksille sopivaksi. Mitään yksiselitteistä suositusten listaa ei voida antaa, mutta tärkeämpää olisi saada nuoret yritykset miettimään ja panostamaan oman yrityksen hyvän hallintotavan mukaiseen toimintaan. Tämän avulla on mahdollista parantaa yrityksen toimintaedellytyksiä ja torjua uhkia.

The Effect of Family Ownership on Firm Performance: Empirical Evidence from Norway

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko perheomistajuus, eli yksityisomistus, kannattavampi omistusmuoto kuin institutionaalinen omistajuus ja, onko yrityksen iällä ja koolla vaikutusta perheyritysten menestymiseen. Aikaisempaan tutkimustietoon tukeutuen, tutkimuksen aluksi käydään myös läpi perheomistajuuteen yleisesti liitettyjä ominaispiirteitä sekä perheyritysten menestymistä verrattuna ei-perheyrityksiin. Empiirinen analyysi perheomistajuuden vaikutuksista yrityksen kannattavuuteen sekä yrityksen iän ja koon vaikutuksista perheyritysten menestymiseen toteutetaan kahden otoksen avulla, jotka koostuvat listaamattomista norjalaisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yrityksistä). Näin ollen satunnaisotos ja päätoimialaotos, johon listaamattomat pk-yritykset on valittu satunnaisesti Norjan tärkeimmiltä toimialoilta, analysoidaan erikseen. Analyysi toteutetaan käyttäen lineaarista regressioanalyysia. Vaikka satunnaisotoksen perusteella perheyritykset eivät näytä olevan ei-perheyrityksiä kannattavampia, päätoimialaotos osoittaa, että listaamattomissa pk-yrityksissä perhe- eli yksityisomistajuus on merkittävästi institutionaalista omistajuutta kannattavampi omistusmuoto. Eritoten nuoret ja pienet yritykset vastaavat perheyritysten paremmasta kannattavuudesta.

E-demokratian ja elämysten arkea

ESIPUHE Julkaisun artikkelit liittyvät ajankohtaiseen teemaan: demokratian ja osallistumisen tulevaisuuden kehitys. Suomalainen hyvinvointivaltio julkisen sektorin tuottamine palveluineen tarvitsee tuekseen kansalaisten sitoutumisen yhteisen hyvän puolesta. Järjestelmän edellytyksenä on demokraattisen päätöksenteon rakenteiden ja käytännön toteuttamisen kehittäminen niin, että tällä hetkellä vielä koulussa olevat nuoret saadaan kiinnostumaan entistä voimakkaammin yhteisten asioiden hoitamisesta. Artikkelikokoelmamme liittyy saumattomasti parhaillaan meneillään olevaan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa luomme sekä sisältöjä että teknologiaa tukemaan nuorten kunnallista e-demokratiaa. Ampers -hanke (Ambient Personalised Society) eli nuoret ja mediayhteisöllisyys on ainutlaatuinen kombinaatio taiteiden, yhteiskuntatieteiden jateknologian tutkimusta. Osallistujina hankkeessamme ovat erityisesti nuoret. Käsittelemme kirjoituksissamme informaatioyhteiskunnan, virtuaaliorganisaatioiden ja tulevaisuuden osallistumisen visioita. Outi Cavén aloittaa kokoelman koko julkaisua taustoittavalla artikkelillaan. Kari Heikkinen jatkaa edellä mainittua teemaa pohtiessaan teknologian mahdollisuuksia tukea demokratian toteuttamisen arkea. Miia Kosonen on analysoinut sekä kaikenikäisille että erityisesti nuorille suunnattuja suomalaisia osallistumisen ja e-demokratian harjoittamisen sivustoja.Pelin henki -artikkelissa Cavén luo katseen virtuaalisen maailman pelisääntöihin ja uhkiin. Päätämme artikkelikokoelman menetelmälliseen katsaukseen, jossa Hanna-Kaisa Ellonen ja Outi Cavén esittelevät ryhmähaastattelun perusteita. Artikkelikokoelma on ensimmäinen hankkeemme yhteisjulkaisu. Toivomme lukijoille mielenkiintoisia hetkiä ajatustemme ja tutkimuksen lähtökohtiemme tarkastelujen parissa

Temporomandibular Disorders and Headache in Adolescents

13-16-vuotiaiden purentaelimistön toimintahäiriöt ja päänsärky Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää purentaelimistön toimintahäiriöihin (TMD) liittyvien oireiden ja kliinisten löydösten esiintyvyyttä ja muutosta kolmen vuoden seurannan aikana päänsärystä kärsivillä nuorilla ja heidän verrokeillaan, TMD-löydösten yhteyttä eri tyyppisiin päänsärkyihin ja päänsärkyyn liittyviin tekijöihin, TMD-löydöksiä ennustavia tekijöitä sekä perhetaustan osuutta TMD-löydösten esiintyvyyteen. Tutkimus perustui kahteen laajaan koululaismateriaaliin Turun seudulla. Ensimmäinen 13-vuotiaiden nuorten ryhmä (n = 311) osallistui myös 16-vuotiaana seuranta-tutkimukseen. Toisen 13-vuotiaiden nuorten ryhmän (n = 154) äidit (n = 154) osallistuivat myös tutkimukseen, jossa selvitettiin tapaus-verrokkiasetelmassa TMD-löydösten ja päänsärkyjen esiintyvyyttä kahdessa sukupolvessa. Nuoret jaettiin päänsärkyryhmiin ja terveisiin kontrolleihin IHS (1988) päänsärky-kriteerien mukaisesti kyselykaavakkeen ja lääkärin suorittaman haastattelun ja kliinisen tutkimuksen antamien tietojen perusteella. Lääkäri määritteli äitien päänsärkydiagnoosin kyselykaavakkeen tietojen perusteella. Kaikki nuoret ja heidän äitinsä haastateltiin ja heille tehtiin kliininen purentafysiologinen tutkimus sokkoutetusti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tytöillä esiintyi TMD-löydöksiä selvästi enemmän kuin pojilla sekä ennen puberteettia että sen jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin selkeä yhteys TMD-löydösten ja molempien päänsärkytyyppien, migreenin ja episodisen tensiotyyppisen päänsäryn, välillä. Kolmen vuoden seurannan aikana TMD-löydöksissä havaittiin runsasta muutosta ja iän myötä vähenemistä, mutta TMD-oireiden kohdalla ei vastaavaa muutosta todettu. TMD-löydösten ja niska-hartiaseudun lihaskipujen välillä havaittiin yhteys 13-vuotiailla nuorilla. Mikään päänsärkyyn liittyvistä tekijöistä 13-vuotiailla ei osoittautunut ennustavaksi taustatekijäksi myöhemmille TMD-löydöksille. TMD-löydösten suhteen ei todettu perheyhteyttä. Päänsäryistä kärsivillä nuorilla on enemmän myös muita kiputiloja, kuten purentaelimistön toimintahäiriöitä ja niska-hartiaseudun kipuja, kuin heidän terveillä verrokeillaan. 1316 vuoden iässä nämä löydökset ovat valtaosaltaan lieviä ja vaihtelevia.

Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä maahanmuuttajia koskevat erityiskysymykset suomalaisessa lastensuojelun sosiaalityössä ovat ja miten näitä kysymyksiä lastensuojelussa käsitellään. Teoreettismetodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Etnisten suhteiden tutkimusperinteessä työ paikantuu keskusteluun, jossa kulttuuri ja etnisyys nähdään sosiaalisesti rakentuvina ja muuntuvina. Analyysissä sovelletaan diskurssianalyyttistä metodologiaa. Tutkimus rakentuu yhteenveto-osiosta ja neljästä artikkelista. Maahanmuuttajasosiaalityötä ja lastensuojelua tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden, muiden ammattilaisten ja asiakkaiden kielenkäytön kautta. Aineisto koostuu 11 lastensuojelun asiakaskeskustelusta ja niiden jälkeen keskustelun osapuolille tehdyistä haastatteluista, joita on yhteensä 35. Tutkimuksessa analysoidaan seuraavia kysymyksiä: Miten sosiaalityöntekijät tulkitsevat maahanmuuttajasosiaalityön erityisyyttä oman ammatillisen tehtävänsä näkökulmasta? Minkälaisia ominaisuuksia sosiaalityöntekijät rakentavat maahanmuuttaja-asiakkaille? Miten lastensuojelun keskusteluissa puhutaan monikulttuurisuuteen liittyvistä teemoista, kuten erilaisuudesta ja samanlaisuudesta sekä kulttuuri- ja rasismikysymyksistä? Miten maahanmuuttajalasten ja -nuorten osallisuus lastensuojelun asiakaskeskusteluissa rakentuu aikuisten ja lasten itsensä tuottamana? Mitä ja miten maahanmuuttajalapset ja -nuoret puhuvat kokemuksistaan lastensuojelussa ja suomalaisessa yhteiskunnassa? Maahanmuuttajien erityiskysymyksiä ovat kieleen, kulttuuriin ja valtayhteiskunnan toimintaan liittyvät ymmärtämisvaikeudet, kokemukset arkipäivän rasismista sekä perheen ja yhteisön merkittävä, osin ristiriitainen rooli. Lapsilla ja nuorilla kulttuuri on muuntuvaa ja jatkuvien neuvottelujen kohteena. Aineiston lastensuojelutilanteiden taustalla on usein kouluympäristöön liittyviä vaikeuksia. Haastatteluissa lapset kertovat kokemuksistaan ja toimijuudestaan perheeseen, yhteisöön ja kouluun paikantuvissa tilanteissa. Asiakaskeskusteluissa lasten puhuja-asema on usein heikko, jos aikuiset eivät aktiivisesti vahvista sitä. Jotkut lapset ottavat itse vahvan puhuja-aseman. Asiakaskeskusteluissa maahanmuuttajien erityiskysymyksistä puhutaan harvoin eksplisiittisesti. Haastatteluissa sosiaalityöntekijät enemmän tai vähemmän tietoisesti paikantavat maahanmuuttajasosiaalityötä vieraannuttavaan, sopeuttavaan, tasa-arvoistavaan, kulttuuritietoiseen, rasismitietoiseen ja osallistavaan kehykseen. Kehykset nostavat sosiaalityön tavoitteista, menetelmistä ja asiakkaasta keskeisiksi erilaisia asioita. Tulkinnat ovat muuntuvia, vaikka osoittavat myös tiettyä säännönmukaisuutta. Kulttuuri on keskeinen käsite erilaisuuden ja samanlaisuuden ymmärtämiseksi. Sekä työntekijät että asiakkaat perustelevat toivottavia elämäntapoja "omalla kulttuurillaan" ja selittävät ongelmia ”erilaisella kulttuurilla”. Kulttuurin käsitettä voidaan myös käyttää työvälineenä asiakaskeskusteluissa avattaessa asiakkaan omaa näkökulmaa korostavaa dialogia. Perheen ja kulttuurisen yhteisön merkitys on tärkeää arvioida lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja kulttuurisen identiteetin kehittymisen näkökulmasta. Sosiaalityöntekijöillä on merkittävä välittäjän rooli yhtäältä valtayhteiskunnan ja maahanmuuttaja-asiakkaiden, toisaalta vanhempien, yhteisöjen sekä lasten ja nuorten välillä. Lastensuojelussa haasteena on arkipäivän rasismin tiedostaminen sekä siihen pureutuvien työmenetelmien kehittäminen.

Opetusmateriaali nuorten ravitsemuskasvatukseen

Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa nuorten ravitsemuskasvatusmateriaalin kehittämiseen. Opinnäytetyö tehtiin Finfood Suomen Ruokatieto ry:n toimeksiannosta. Heidän toimintasuunnitelmansa yhtenä painoalueena on vaikuttaminen nuoriin, erityisesti perusopetuksen 9.luokkalaisiin. Tutkimustulosten perusteella tehtävä materiaali edistää nuorten ravitsemuskasvatusta ja sillä on sekä yksilöllistä että kansanterveydellistä merkitystä. Tutkimuksessa oppilaat vastasivat internetkyselyyn ja tekivät aiheeseen liittyviä kollaaseja. Tavoitteena oli saada tietoa, millainen terveelliseen ruokavalioon ja ruokaan liittyvä materiaali kiinnosti nuoria. Tutkimus toteutettiin survey -tutkimuksena ja tutkimusote oli kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen. Teoriaosuudessa perehdyttiin nuorten ravitsemuskasvatukseen ja terveellisen ruokavalion merkitykseen nuoruusiässä. Nuorten ruokatottumuksia ja suhtautumista ruokaan on käsitelty Palojoen tutkimuksen, WHO:n koululaistutkimuksen ja Stakesin kouluterveyskyselyn pohjalta. Tutkimustuloksista selvisi, että eniten nuoria kiinnostivat energiantarve liikunnan yhteydessä, mitä terveellinen ruokavalio sisältää, montako ateriaa päivittäin tulisi syödä ja miksi kannattaa syödä terveellisesti. Myös terveellisen ruoan valmistaminen, aterian koostaminen ja liiallisen herkuttelun haitat kiinnostivat. Tytöt olivat hieman kiinnostuneempia terveelliseen ruokavalioon liittyvistä asioista kuin pojat. Koulujen kesken ei ollut huomattavia eroja. Mieluiten nuoret opiskelivat käytännönläheisesti ja internetin kautta. He saivat tietoa terveellisestä ruoasta parhaiten kotoa, koulusta, harrastuksista ja internetistä. Kollaaseista kävi ilmi terveellisen ruoan vaikutus tulevaisuuteen ja ikääntymiseen. Eri ruoka-aineet ja niiden sisältämät ravintoaineet sekä terveysvaikutteiset ruoka-aineet kiinnostivat nuoria eniten. Heidän mielestä terveellinen ruokavalio vaikutti terveyteen, jaksamiseen, painon ja stressin hallintaan, liikuntaan ja hyviin ihmissuhteisiin. Nuorille tarkoitetun materiaalin tulisi käsitellä monipuolisesti, kiinnostavasti ja perustellusti ruokavalion ja ruoan terveellisyyttä, aterian koostamista, energian tarvetta, ateriarytmiä ja epäterveellisen ruoan haittoja sekä yleisesti näiden vaikutusta jaksamiseen ja terveyteen. Materiaalin toteutuksen tulisi olla käytännönläheistä, nuoria aktivoivaa, heidän harrastuksiinsa ja omaan elämäänsä yhdistettyä sekä koulussa tai kursseilla toteutettavaa. Nuoret motivoituvat parhaiten, kun opiskelussa yhdistetään itsenäinen työskentely, esim. internetin kautta ja käytännön ruoanvalmistus. Käytännön ruoanvalmistuskurssien järjestämisen apuna toimisi yhteistyö järjestöjen tai koulujen kanssa. Seuraava vaihe on opetusmateriaalin toteutuksen suunnittelu saatujen tulosten pohjalta.

Nuorten seksuaaliterveys Suomessa : kirjallisuuskatsaus suomalaisista julkaisuista

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla kirjallisuuskatsauksen avulla nuorten seksuaaliterveyttä ja seksuaaliterveyden edistämistä Suomessa. Tavoitteena oli selvittää nuorten seksuaaliterveyden nykytilannetta ja seksuaaliterveydessä tapahtuneita muutoksia sekä terveyden edistämisehdotuksia ja toimintasuosituksia. Opinnäytetyö on osa Helsingin ammattikorkeakoulussa toteutettavaa hanketta, jonka aiheena on Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen osaaminen ja kehittäminen metropolialueella ja hoitotyön koulutuksessa. Hanke suuntautuu erityisesti nuorten seksuaaliterveyteen vuosina 2008-2009. Opinnäytetyö tehtiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto hankittiin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kirjastosta löytyvistä tietokannoista Lindasta, Kurresta ja Terveysportista sekä Googlen hakukonetta käyttämällä. Hauilla etsittiin 2000-luvulla julkaistuja aineistoja. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu 13 julkaisusta, joiden valinnassa pääkriteerinä oli, että lähteen otsikon tuli vastata mahdollisimman tarkasti opinnäytetyömme aihetta. Aineiston tuli myös sisältää suomalaisia nuoria koskevaa tietoa. Katsauksen aineiston tutkimusten mukaan nuorten seksuaaliterveys on huonontunut. Erityisesti 1990-luvulla on nähtävissä selkeä muutos suomalaisten nuorten seksuaaliterveydentilassa; nuorten seksuaalinen aktiivisuus lisääntyi, klamydiatartunnat lähtivät uuteen kasvuun sekä raskaudenkeskeytysten ja synnytysten määrät kasvoivat huomattavasti. Myös nuorten käyttämä ehkäisy on kokenut muutoksia; ehkäisynä käytetään usein ehkäisypillereitä, mikä on muutos huonompaan sukupuolitautien ehkäisyssä. Seksuaalikasvatuksen osalta on tapahtunut kuitenkin parannusta. Kotona saatu seksuaalikasvatus on yleistynyt sekä kouluissa tapahtuvaan seksuaalikasvatuksen laatuun ja määrään on alettu kiinnittämään huomiota. Nykypäivän nuorten seksuaaliterveyteen tulisi jatkossa panostaa enemmän. On tärkeää, että nuorella muovaantuu oikeanlainen käsitys seksuaalisuudesta, koska nykypäivän nuoret kasvattavat tulevaa sukupolvea. Avainasemassa on avoin, nuorille suunnattu, kouluissa, mediassa ja terveydenhuoltojärjestelmässä annettava seksuaalikasvatus.

Nuorten kokemuksia lastenkodin itsenäistymisohjelmasta

Opinnäytetyössäni tarkastelen erään lastenkodin itsenäistymisohjelmaa. Itsenäistymisohjelma koostuu keittiökoulusta, umbrella-työkirjasta ja asumisharjoittelusta itsenäistymisasunnossa. Omahoitaja on tärkeässä roolissa itsenäistymisohjelman toteutumisessa. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kartoittaa ohjelmaan osallistuneiden nuorten kokemuksia. Nuorten kokemusten perusteella pyrin löytämään itsenäistymisohjelman toimivia ja kehitettäviä puolia ja luomaan kehitysehdotuksia ohjelmaan. Pyrin myös selvittämään näkyvätkö nuorten kokemuksissa itsenäistymisohjelman takana olevat periaatteet eli elämänhallinnan ja subjektiuden tukeminen sekä dialogisuus. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen. Keräsin aineiston haastattelemalla kolmea lastenkodin itsenäistymisohjelmaan osallistunutta nuorta. Menetelmänä käytin teemahaastattelua. Aineiston analyysissä käytin teemoittelua. Tuloksista selvisi, että nuoret kokivat itsenäistymisohjelman tarpeellisena ja hyvänä kokonaisuutena. Nuoren ja hänen taitojensa tunteminen oli tärkeä osa itsenäistymisohjelmaa. Ongelmaksi ohjelmassa nousi, ettei kaikkia osa-alueita suoritettu loppuun nuoren kanssa. Umbrella-työkirjan käyttö ei ollut toimiva alue itsenäistymisohjelmassa. Nuoret kokivat asumisharjoittelun lastenkodin itsenäistymisasunnossa merkittävimpänä itsenäistymisohjelman osa-alueena. Ongelmana koettiin aikuisten liika kontrollointi ja soluasuminen. Lastenkodista pois muutto nähtiin asiana, joka voi olla nuorelle vaikea. Nuoret toivoivat lastenkodilta enemmän tukea tähän vaiheeseen. Tulosten perusteella itsenäistymisohjelmasta on tärkeä luoda juuri kyseiselle nuorelle sopiva kokonaisuus, jossa otetaan huomioon hänen jo osaamat taidot ja harjoittelua vaativat alueet. Umbrella-työkirjan käyttöä pitää soveltaa paremmin nuoren tarpeita kohtaavaksi. Itsenäistymisohjelman taustalla olevat periaatteet näkyvät nuorten kanssa työskenneltäessä, mutta periaatteita voidaan kuitenkin huomioida vielä enemmän ohjelman osa-alueissa. Lastenkodin tulee kehittää rakenne, joka tukee nuoria heidän muutettuaan pois lastenkodista sekä työmuoto, joka kartoittaa nuorten mielipiteitä lastenkodin työskentelystä.

Osallisuuden toteutuminen ja kehittäminen nuorten näkökulmasta Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueella

Opinnäytetyössäni selvitin Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen nuorten mielipiteitä heidän osallisuudestaan omassa toimintaympäristössään sekä alueellisten nuorisopalveluiden kehittämisestä. Opinnäytetyöni tulosten avulla saatiin tietoa alueen nuorten mielipiteistä ja kehittämisideoista koskien heidän osallisuuttaan, sekä toiminnallisesta että tunteiden näkökulmasta. Toimin koko työprosessin ajan yhteistyössä alueen nuorisotyöyksikön ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on osallisuus, jonka jaoin osallisuuden tunteisiin ja toimintaan liittyviin teorioihin. Osallisuus on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen keskeisimpiä toimintaperiaatteita ja osallisuuden kehittäminen sekä mahdollistaminen on yksi suurimmista haasteista alueellisessa nuorisotyössä. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineistonhankinnan keinona käytin Internetissä täytettävää kyselylomaketta. Toteutin kyselyn neljän Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen yläkoulun seitsemäsluokkalaisilla. Yläkouluilla oli kyselyn toteuttamisen aikaan 487 seitsemäsluokkalaista, joista 235 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 48,3 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että toiminnallisessa osallisuudessa on kehittämistarpeita eivätkä osallisuuden tunteet toteudu täysimääräisesti alueen nuorten elämässä. Nuoret eivät koe saavansa vaikuttaa omilla asuinalueillaan, eikä heidän mielipiteitä ole kuunneltu tai otettu asuinalueilla huomioon. Toisaalta nuoret eivät ole erityisen kiinnostuneita vaikuttamaan oman asuinalueen asioihin. Osallisuutta mahdollistavat tunteet eivät kaikilta osin toteudu nuorten elämässä. Huomattava osa nuorista ei koe itseään tasa-arvoiseksi aikuisten kanssa eikä täysin koe, että heidän mielipiteensä hyväksytään. Nämä asiat ovat osallisuuden tunteen kokemisen kannalta tärkeitä. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmasta opinnäytetyöni tulokset antavat alueelliseen nuorisotyöhön pohdittavaa. Osallisuuden toteutumisen kannalta useamman nuoren ääni tulisi saada kuuluviin asuinalueilla ja kouluissa. Nuorille tulisi kehittää nykyistä monipuolisempia osallisuusareenoita, joista mahdollisimman moni nuori olisi kiinnostunut ja näin ollen pääsisi vaikuttamaan omaa elämää ja toimintaympäristöä koskeviin asioihin. Osallisuusareenoita kehitettäessä tulisi lähteä nuorten lähtökohdista, eikä kehittää nuorten osallisuutta aikuisten toimintamalleja noudattaen. Työtä tullaan käyttämään alueen nuorisotyön ja erityisesti kaakkoisen nuorisotyöyksikön toiminnan kehittämiseen.

Nuorisotilan toiminta vanhemmuuden tukena

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten nuorisotilatyössä pystytään vastaamaan vanhempien huolen aiheisiin nuoren kasvuun ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Vanhempien ajatusten pohjalta on tarkoitus kehittää nuorisonohjaajien ja vanhempien välistä yhteistyötä. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen. Aineiston keräsin haastattelemalla kuutta vanhempaa, joiden nuoret olivat nuorisotilan kävijöitä. Käytin teemahaastattelua, jonka lähtökohtana olivat nuorisotyön yleiset tehtävät Juha Niemisen mukaan. Aineiston analysoin teemoittelun avulla. Aineistosta selvisi, että vanhemmat kokivat nuorisotilan nuorten vapaa-ajanvietossa hyvänä ja turvallisena paikkana. Nuorten asioissa vanhempia huolestuttivat kaikista eniten päihteet ja varsinkin ensimmäiset alkoholikokeilut ja humalat. Vanhemmat toivoivat, että nuorisotilalla keskusteltaisiin nuorten kanssa paljon, jotta nuoret saisivat erilaisia näkökulmia asioihin omien ajatustensa pohjaksi. Vanhemmat olivat valmiita tehostamaan yhteistyötä nuorisonohjaajien kanssa, jos oman nuoren kohdalla olisi jotain ongelmia tai huolen aiheita havaittavissa. Näissä asioissa vanhemmat kannattivat varhaista puuttumista. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että nuorisotilalla on positiivinen maine niiden vanhempien keskuudessa, joiden nuoret viettävät vapaa-aikaansa siellä. Nuorisotilan toimintatavat ja säännöt ovat linjassa nuorten lähiympäristön kanssa. Nuorisotilan toiminnassa on keskeistä ohjata nuoria erilaisten keskustelujen kautta löytämään omat näkemyksensä asioihin. Nämä auttavat nuorta tekemään valintoja kenties vaikeidenkin tilanteiden edessä. Ennaltaehkäisevä työn mukaisesti nuorisotilalla puututaan jo varhain nuorilla havaittuihin huolen aiheisiin.

Tyypin I diabetesta sairastavan nuoren ohjausmenetelmät ja niiden vaikuttavuus : kirjallisuuskatsaus

Diabeetikkojen määrä on lisääntynyt viime vuosina ja sairastuvuus on edelleen nousussa. Ohjaus on tämän päivän hoitotyössä yksi sairaanhoitajan tärkeimmistä taidoista. Tätä aihetta on siis ajankohtaista käsitellä. Työ kuuluu osana Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia. Tarkoituksena on ollut selvittää mitä eri ohjausmenetelmiä on käytössä kun ohjataan tyypin I diabetekseen sairastunutta nuorta ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet nuorten voimaantumiseen ja omahoitoon sitoutumiseen. Työ on rajattu käsittelemään 13-18 vuotiaiden nuorten ohjausta. Työ on tehty soveltaen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuushaut tehtiin Helka, Kurre, Ovid (CINAHL ja MEDLINE) sekä Medic tietokannoista. Työhön on koottu mahdollisimman kattavasti aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 17 tieteellisestä artikkelista, pro graduista ja väitöskirjoista. Kirjallisuuden mukaan tyypin I diabeteksen ohjausmenetelmiä ovat: yksilö- ja ryhmäohjaus, suullinen ja kirjallinen ohjaus, diabetesleirit ja sopeutumisvalmennuskurssit, puhelin- ja sähköpostiohjaus, demonstraatio ja käytännönharjoittelu, audiovisuaalinen ohjaus, ongelmaperustainen oppiminen eli PBL (problem based learning) sekä empowerment-ajattelutapaan perustuva viiden askeleen ohjausmalli. Tutkimusten mukaan potilaat arvostavat enemmän yksilöohjausta. Sairauden hyväksymisen ja sopeutumisen kannalta erityisen tärkeää nuorille on ryhmältä saatu tuki, jota on mahdollista saada muun muassa sopeutumisvalmennuskursseilla. Kirjallisen ohjausmateriaalin on todettu olevan vaikuttava ja taloudellinen menetelmä, kun se on tukemassa suullista ohjausta. Puhelinohjaus on varteenotettava tapa antaa ohjausta diabeetikoille, varsinkin niille jotka eivät ole lähellä terveyspalveluita. Tutkimuksista tuli myös esille, että potilaat halusivat ohjausmateriaalia myös videoina, koska se auttaa heitä havainnollistamisessa. Verrattaessa PBL-ohjausta saaneita nuoria yksilöohjausta saaneisiin diabeetikoihin, oli PBL-ohjauksessa olevat nuoret sitoutuneempia hoitoon. Nuorten hoitoon sitoutumiseen vaikuttaa myös perheeltä ja kavereilta saatu tuki sekä hoitohenkilökunnalta saatu tuki. Diabetesohjausta voidaan toteuttaa monella eri menetelmällä. Ohjausmenetelmistä löytyy vaihtelevasti syventävää tietoa. Tutkimuksellista tietoa tarvitaan lisää ohjausmenetelmien käytännön toteutuksesta ja niiden vaikutuksesta nuoren omahoitoon sitoutumiseen.

Nuorten esimiesten ja asiantuntijoiden organisaatioon sitoutuminen, case: Kesko Oyj

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten nuoret esimiehet ja asiantuntijat ovat sitoutuneita organisaatioon. Lisäksi pyritään nostamaan esille tekijöitä, joita voidaan pitää sitoutumisen kannalta tärkeimpinä sekä hahmottamaan keinoja, joilla sitoutumiseen liittyviä tekijöitä voisi kehittää entisestään. Työn teoriaosassa keskitytään organisaatioon sitoutumiseen käsitteenä, esitellään erilaisia sitoutumismalleja, tarkastellaan sitoutumisen seurauksia sekä käydään läpi sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiiriseen osioon aineisto kerättiin haastattelujen avulla Keskon nuorilta esimiehiltä ja asiantuntijoilta. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut työntekijät ovat pääasiassa affektiivisesti eli tunnepitoisesti sitoutuneita organisaatioon. Sitoutumisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat itse työ jonka parissa työskennellään, organisaation tarjoamat koulutusmandollisuudet, työilmapiiri, esimiestoiminta sekä urakehitysmandollisuudet. Tulosten mukaan organisaatiossa nimenomaan halutaan työskennellä eikä sitä koeta niinkään pakkona tai velvollisuutena.

The Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ-Fin) among Finnish children and adolescents

Objective: The psychometric properties of The Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ-Fin), a Finnish version of a brief screening instrument were studied. Emotional and behavioural problems of 7- to 15-year-olds measured by the SDQ were reported, as well as the occurrence of self-reported eating disturbance symptoms and alcohol use among adolescents. Methods and samples: The cross-sectional school survey included 25 items of the SDQ-Fin, items about eating disturbance, alchol use and child psychiatric help-seeking. The study consists of three community samples: 1. The SDQ-Fin parent (n = 703) and teacher (n = 376) versions of 7 – 12 –year-olds, and self-report versions (n = 528) of 11 – 16 years-olds were obtained, and 2. the parent (n = 81) and self-report versions of 15-16 –year olds (n = 129) were obtained in Laitila and Pyhäranta. 3. The self-report versions of 13 – 16 – year-olds (n = 1458) in Salo and Rovaniemi were obtained. Results: The psychometric properties of the SDQ-Fin were for the most part comparable with the other European SDQ research results. The internal consistency (Cronbach’s alpha = 0.71 in all informants’ reports) and inter-rater reliability (between the pairs of reports r = 0.38 - 0.44) were adequate. The concurrent validity (r = 0.75 between the SDQ and the CBCL total scores; r = 0.71 between the SDQ and the YSR total scores) was sufficient. Factor analysis of the SDQ self-report generally confirmed the postulated structure for girls and boys, except for the conduct problems scale of boys, which was fused with emotional symptoms and with hyperactivity. The response rates, means and cut-off points of the SDQ self-report scores were similar to those found, e.g. in Norway and in Britain. A high level of psychological problems, especially emotional and conduct problems and hyperactivity-inattention, were associated with high level of eating disturbance symptoms and alcohol use. Conclusion: The results showed that the psychometric properties of the SDQ-Fin are adequate and provide additional confirmation of the usefulness of the SDQ-Fin for, e.g. screening, epidemiological research and clinical purposes.

Draaman ja teatterin sovelluksia nuorten työpajaympäristössä : kuvaus Dynamo-hankkeen draamapajan toiminnan muotoutumisesta

Opinnäytetyö on kuvaus Lahden kaupungin nuorisopalveluiden Dynamo-hankkeen draamapajan toiminnasta. Kirjoittaja on työskennellyt draamapajan työvalmentajana Dynamon ensimmäisellä projektikaudella vuosina 2006-2008. Nuorten seudullinen työllisyyshanke Dynamo on Lahden nuorisopalveluiden hallinnoima ESR-rahoitteinen projekti. Dynamo tarjoaa tuettua työharjoittelua Lahden kaupunkiseudun 17-24-vuotiaille työttömille nuorille. Työharjoittelu kestää viisi kuukautta draama-, media-, sisustus- tai remonttipajassa. Opinnäytetyö on hankkeistettu Lahden kaupungin nuorisopalveluille. Draamapajassa nuoret tutustuvat taiteen ja kulttuurin tekemiseen. Opinnäytetyössä avataan ja tutkitaan draamapajan tavoitteita ja toiminnan muotoja. Draamapajan toimintaa lähestytään kolmesta teoreettisesta näkökulmasta, jotka ovat sosiokulttuurinen innostaminen, draamakasvatus ja soveltava teatteri. Draamapajan työskentely on luonteeltaan prosessinomaista. Opinnäytetyössä esitellään tapausesimerkkinä yksi draamapajan loppuprojekteista; devising-esitys Delirium tremensis eli kuinka jokerit sinä meiltä pimität. Esityksen syntyprosessin kuvauksessa havainnoillistetaan työtapoja käytännössä. Opinnäytetyön luvussa seitsemän tarkastellaan, millaisia välineitä teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus tarjoaa työvalmentajana toimimiseen. Kirjoituksessa pohditaan työvalmennuksen pedagogisia haasteita esittävän taiteen koulutuksen näkökulmasta. Loppupäätelmissä draamapaja nähdään soveltavan teatterin, draamakasvatuksen ja sosiokulttuurisen innostamisen sulatusuunina, jossa draaman eri lajityyppien väliset rajat ovat häilyviä. Toiminnassa sovelletaan erilaisia draamallisia ja toiminnallisia menetelmiä. Työskentelyn tavoitteena on mahdollistaa taiteeseen ja kulttuuriin tutustuminen sekä työharjoittelijan omien tavoitteiden saavuttaminen. Työvalmentajan tehtävä työskentelyssä on luoda tilaa osallistujien omalle merkityksenannolle. Parhaimmillaan merkityksenanto draamatyöskentelyssä voi saada aikaan uudelleenrakentumista nuoren ajattelussa ja toiminnassa.

Japanilaisia opiskelijoita

Japanilaisia opiskelijoita, markkinat, ruoka-annosten kaupustelua. Hirosaki, Japani.