Käsinhitsauksen mekanisointiratkaisujen kehittäminen

Työn tavoitteena on kehittää asiakkaiden käsinhitsausta kartoittamalla heidän hitsaavaa tuotantoa, sekä sen mahdollisia ongelmia. Järjestettävän hitsauskokeen avulla mitataan mekanisoidun hitsauksen tuottavuutta, laatua ja työergonomiaa. Työ sisältää teoreettisen ja käytännöllisen osuuden. Teoreettinen osuus pohjautuu kirjallisuuteen ja käytännöllinen osuus eri yrityksien kyselyihin ja haastatteluihin sekä hitsauskokeeseen. Teoreettinen osuus käsittelee käsinhitsausta ja siihen liittyviä mekanisointiratkaisuja. Käsinhitsauksessa käsitellään yleisimmät käsinhitsausprosessit, käsinhitsattava tuote ja tuotanto sekä sen tuottavuutta. Mekanisointiratkaisuissa käsitellään yleisimmät mekanisointiratkaisut ja laitteet sekä käytännön toteutusta. Käytännöllisessä osuudessa yritykset pitivät nykyisin hitsauksessa tärkeimpänä hitsaajien ammattitaitoa, tuottavuutta, työn mielekkyyttä, laatua sekä työturvallisuutta. Yrityksien tulisi tarkastella tuotannossaan hitsaussolujen sisältöä, sisäistä logistiikkaa ja kappaleiden kiinnitystä. Kappaleenkäsittelijään yrityksiltä tuli paljon kehitysideoita, kuten kiinnitykseen valmiita ratkaisuja sekä pöytälevyyn erilaisia vaihtoehtoja. Hitsauskokeen perusteella kappaleenkäsittelijällä työaika oli 29,4 % pienempi kuin työpöydällä. Laadullisesti koe antoi myös positiivisia tuloksia, käsittelypöydässä hitsattuja rakenteita ei tarvinnut korjata, mutta normaalissa työpöydässä piti, jotta C –luokan vaatimukset täyttyivät. Työturvallisuuden ja ergonomian kannalta suurimmat hyödyt olivat hyvä työasento, huurujen ja kurkottelun vähentyminen, mahdollisten palovammojen vähentyminen sekä vähemmän vaaraa osien putoamisesta.

ICT-varautumisen analyysi ja kehittäminen julkisen sektorin virastossa

Lainsäädäntö velvoittaa valtionhallintoa huolehtimaan riittävästä ICT-varautumisesta, jotta yhteiskunnan kriittiset toiminnot ovat turvattu normaaliolojen lisäksi normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. ICT-varautumisen vaatimukset on määrätty VAHTI ICT-varautumisen vaatimukset - ohjeessa. ICT-varautuminen on riskienhallintaan perustuvaa toimintaa, joka liittyy keskeisesti organisaation kokonaisturvallisuuteen, tietohallintoon ja yleiseen varautumiseen. Tutkielman teoriakatsauksessa perehdytään riskienhallintaan ja kokonaisturvallisuuteen painottaen ICT-varautumisen kannalta tärkeitä osa-alueita tietoturvallisuutta ja IT-riskienhallintaa. Kohdeorganisaation ICT-varautumisen toimintajärjestelmää varten kartoitetaan ICT-varautumisen viitekehys. Empiirisessä osiossa toteutetaan tapaustutkimuksena kohdeorganisaation ICT-varautumisen nykytilan suppea analyysi ja laaditaan kehittämisehdotelmana toimintamalli ICT-varautumisen organisoimiseksi ja käyttöönottamiseksi. Tutkielman tuotoksena kohdeorganisaatiolla on systemaattinen organisaation eri tasot huomioiva toimintamalli ICT-varautumisen toteuttamiseksi.

Valtatien 10 kehittäminen välillä Hattelmala (vt 3) – Velssi, Hämeenlinna : Aluevaraussuunnitelma

Valtatiet 10 ja 12 muodostavat valtakunnallisesti merkittävän itä–länsisuuntaisen poikittaisen päätieyhteyden Turusta Hämeenlinnan ja Lahden kautta Kouvolaan. Hämeenlinnan ja Lahden välillä valtatiet kuuluvat maan tärkeimpien pääteiden verkkoon. Valtatiet 10 ja 12 Hämeenlinnasta Lahteen kuuluvat EU:n päättämään kattavaan (TEN-T) verkkoon. Suunnitelmassa on käsitelty valtatien 10 (Turku–Hämeenlinna–Tuulos) kehittämistä Hämeenlinnan kaupunkiseudun kohdalla. Työ rajautuu lännessä valtateiden 3 ja 10 eritasoliittymän itäpuolelle (2+2-kaistaisen osuuden loppuun) ja idässä Velssiin. Tarkasteltavan alueen pituus on noin kahdeksan kilometriä. Aluevaraussuunnitelmassa on määritelty tiejakson kehittämisen tavoitetilanne ja tärkeimmät 1.vaiheen kehittämistoimenpiteet jatkosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun pohjaksi. Aluevaraussuunnitelma toimii alueen kaavoituksen lähtöaineistona ja kaavoituksen yhteydessä on joitakin vaikutuksia tarkennettava. Suunnitelman varsinainen käsittely tapahtuu pääosin kaavoituksen tai yksittäisten kohteiden tiesuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Valtatien 10 tavoitetilassa tie parannetaan nykyisessä maastokäytävässä Hattelmalasta Ruununmyllyyn 2+2-kaistaiseksi kaupunkipääväyläksi, jolla on vain eritasoliittymiä ja nopeusrajoitus 80 km/h lukuun ottamatta Vanajan eritasoliittymän ja Katisten–Viipurintien liittymien välistä osuutta, jossa nopeusrajoitus on vähintään 60 km/h, mutta mielellään 70 km/h. Ruununmyllystä itään tavoitetilana on jatkuva ohituskaistatie, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h. Tielle tehdään Katuman, Katisten ja Kahiliston eritasoliittymät. Vanajan eritasoliittymään parannetaan. Viipurintien liittymä muutetaan suuntaisliittymäksi. Kahiliston ja Siirin välille jää kaksi tasoliittymää. Rinnakkaista katuverkkoa täydennetään. Myös Paasikiventien jatkeeseen on varauduttu. Jalankulun ja pyöräilyn yhteyksiä parannetaan ja tehdään melutorjuntaa. Tavoitetilanteen kustannusennuste on 49,8 miljoonaa euroa (MAKU2005; 137,0). Ensimmäisen vaiheen parantamistoimenpiteet kohdistuvat Katuman ja Katisten liittymiin sekä osuudelle Kahilisto–Velssi. Kaikissa kohteissa on esitetty vaihtoehtoisia ratkaisuja, joiden valintaan vaikuttavat maankäytön kehittyminen sekä saatava rahoitus.

Alkeisohjaajien airmanship ja sen kehittäminen : inhimillinen ulottuvuus lentäjäksi kasvamisessa lentoreserviupseerikurssilla

Airmanship voidaan ymmärtää lentämisen inhimillisen ulottuvuuden käsittävänä kokonaisuutena, joka koostuu ainakin tiedoista, taidoista ja asenteista. Airmanship ilmenee muun muassa lennolla varautumisena tulevaan ja johdonmukaisena päätöksentekona sekä yleisesti haluna kehittää itseään lentäjänä. Tutkimuksessa käsiteltiin tätä lentämisen kokonaisuutta monesta näkökulmasta. Airmanship-malleista tutkittiin Kernin niin sanottua temppelimallia sekä Ebbagen ja Spencerin kolmiomallia. Lisäksi käsiteltiin itseohjautuvuutta, ammatillista kasvua ja kokemuksellista oppimista osana lentäjäksi kasvamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää käsitystä alkeisohjaajien airmanshipistä, löytää siitä mahdollisia puutteita ja esittää edellisten perusteella alkeisohjaajien koulutukseen kehitysehdotuksia. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineistoon pureuduttiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea lennonopettajaa. Kirjallisen materiaalin ja haastattelujen lisäksi aineistona olivat häiriöilmoitukset VN1-alkeislentokoulutuksesta vuosilta 2006–2008. Tutkimus perustuu kirjoittajan aiempaan airmanship-käsitteen tarkasteluun. Alkeisohjaajien airmanshipistä löytyi vain pieniä puutteita. Korjausehdotuksia esitettiin muun muassa lentojen valvojan kanssa toimimisesta ja häiriöilmoitusten laatimisesta. Airmanshipin opettamisesta todettiin, että sen tulee olla koulutuksen keskiössä eikä sen erillisenä osana. Ainakin lennonopettajien olisi tiedostettava airmanshipin sisältö, jotta alkeisohjaajia voitaisiin järjestelmällisesti kouluttaa ja kasvattaa haluttuun suuntaan. Tutkimuksessa todettiin myös, ettei airmanshipiä voida yksiselitteisesti ja tyhjentävästi määritellä.

Sotilasrikosten esitutkinnan opetuksen haasteet ja kehittäminen kadettien oikeudenhoidon koulutuksessa

Hallituksen esityksessä (HE 100 / 2000) Eduskunnalle laeiksi sotilasoikeudenkäyntilain, yleisistä syyttäjistä annetun lain 9 §:n ja kurinpitolain todetaan, että puolustusvoimien esitutkinnan taso on ollut vaihteleva ja usein vaatimaton. Eduskunnan oikeusasiamies on usein todennut esitutkinnan tason puolustusvoimissa varsin vaatimattomaksi (mm EOA 512/4/90). Tarkastuksissa on usein kiinnitetty huomiota myös sotilasrikosten esitutkinnoissa tapahtuneisiin puutteisiin ja laiminlyönteihin. Lisäksi puolustusvoimien esitutkintojen laatuun ja oikeudesta itsenäiseen esitutkintaan, pakkokeinojen käyttöön ja seuraamuksen määräämiseen on keskusteltu julkisuudessa eri tiedotusvälineissä. Tutkielman aihe on: Sotilasrikosten esitutkinnan opetuksen haasteet ja kehittäminen kadettien oikeudenhoidon koulutuksessa. Tutkimusongelmana on: Miten kadeteille annettavaa esitukintakoulutusta tulisi kehittää? Tutkimusmenetelmänä on käytetty pääosin dokumenttianalyysiä täydennettynä kyselyllä esitutkinnan opetustilaisuuteen osallistuneille puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluville opiskelijoille, sekä uusimuotoisen upseerikoulutuksen mukaiselle 93. kadettikurssille. Tutkimusaineistona ovat julkiset asiakirjat, opintomateriaalit ja kysely. Perusteena on luoda yleiskuva puolustusvoimien joukko-osastoissa suoritettavien esitutkintojen tasosta tutkijoiden ja kurinpitoesimiesten näkökulmasta. Tutkimusta lähestytään johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa ilmeni, että puolustusvoimissa annettava esitutkintakoulutus kadettien oikeudenhoidon opetuksessa on tyydyttävällä tasolla. Perusteet osataan mutta varsinkin vaativimpien esitutkintojen osalta on selviä puutteita. Koulutuksen tuntimääriä, opetuksen sisältöä ja ajankohtaa tulisi tarkastella kriittisesti. Lisäksi jo virassa olevien sotilaiden esitutkintakoulutusta tulisi lisätä, sekä yhteistyötä koulutuksen osalta muiden viranomaisten kanssa tulisi harkita resurssien puitteissa.

Indikaattorin vaikutus tuloksellisuusrahoitukseen : TKI-toiminnan vaikuttavuuden mittaamisen haasteita ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuuden mittaamisen ja toimivan mallin kehittämiseen tuloksellisuuden vertailuun ammattikorkeakoulujen välillä on tehty paljon työtä erityisesti ammattikorkeakoulujen yhteisissä kehittämishankkeissa, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä ammattikorkeakouluissa. Tuloksellisuuden mittaaminen liittyy myös ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjen menestykseen, koska tulos vaikuttaa ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitukseen ja sitä myötä opetuksen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminta) mahdollisuuksiin. TKI-toiminta muodostaa 15 % ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksesta. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen kohteena on tuloksellisuusmittari, joka kuvaa hakemuspohjaisen, ulkopuolisen rahoituksen volyymia ammattikorkeakoulun TKItoiminnassa ja jonka osuus ammattikorkeakoulun kokonaisrahoituksesta on 8 %. Työssä tutkittiin hakemuspohjaisen rahoituksen taustalla vaikuttavia tekijöitä tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden mittaamisen haasteina. Hakemuspohjaisen rahoituksen kokonaisuus koostuu eri rahoittajien erilaisille kohteille ja eripituisille toteutuksille ajoittuvista hankkeista ja projekteista. Tutkimuksen aineistona olivat aiheesta tehdyt tutkimukset, raportit, selvitykset ja asiantuntijoiden kannanotot sekä tutkijan havainnot TKI-toiminnan työtehtävissä vuosina 1997 – 2012. Tutkimusmenetelmänä oli aineistolähtöinen tutkimus ja tutkimuksen tuloksena esitettiin 84 tuloksellisuusmittarin taustalla vaikuttavaa tekijää. Ensimmäisenä johtopäätöksenä tuloksellisuusmittarin taustatekijöiden analyysistä esitettiin, että taustatekijöiden vaikutus vaihtelee ammattikorkeakouluittain ja taustatekijät vaikuttavat tuloksellisuusrahoituksen indikaattoriin. Toisena johtopäätöksenä esitettiin, että ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan tuloksellisuuden vertailuun on mahdollista tuoda alueellista näkökulmaa.

Esimies osaamisen mahdollistajana

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli esitellä ja analysoida osaami-sen johtamista sekä tuottaa käytännön suosituksia Alko Oy:n myymälöiden lähiesimiehille heidän henkilökuntansa osaamisen kehittämiseksi. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyrittiin kerätyn aineiston avulla luomaan ymmärrys siitä, miten osaamisen johtamiset keinot vaikuttavat asiakastyytyväisyyteen. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena ja tutkimusaineistoa kerättiin sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kohdeyrityksen myyjille lähetettiin kyselylomake heidän esimiestensä osaamisen johtamisen toimista, ja kyselystä saadun tiedon syventämiseksi haastateltiin kahdeksaa myymäläpäällikköä osaamisen johtamisen teemoista. Tutkimuksen perusteella pystyttiin muodostaman käsitys siitä, mistä osaa-misen johtaminen koostuu ja miten paremman ja heikomman osaamisen omaavien myymälöiden esimiesten toimet eroavat toisistaan. Vastausten perusteella saatiin myös ymmärrys niistä osa-alueista, joita kohdeyrityksen esimiesten toiminnassa pitäisi pyrkiä kehittämään. Osaamisen kehittämisen perustan muodostavat esimiehen oma esimerkki ja oppimiseen kannustava ilmapiiri. Esimies, joka onnistuu suuntaamaan henkilökuntansa oppimisen tukemaan organisaation tavoitteita, osaa henkilökohtaistaa yhtiön strategian sopimaan jokaisen toimenkuvaan. Oppimisen tukemisessa vaaditaan esimieheltä vahvaa henkilökunnan tuntemusta, tavoitteiden asettamista ja niiden toteutumisen seurantaa. Tutkimus osoitti esimiesten olevan pääsääntöisesti innostuneita työstään ja onnistuvan osaamisen suuntaamisen toimissa hyvin. Esimiehet voisivat kehittää toimintaansa ottamalla oman henkilökuntansa mukaan toiminnan suunnitteluun ja vastuuttamalla heitä myymälän toiminnan ja oman ammattitaitonsa jatkuvaan kehittämiseen.

Harjoitustyön kehittäminen ohjelmoinnin perusteet kurssille

Työn tarkoituksena on luoda uusi harjoitustyö Ohjelmoinnin perusteet –kurssille. Harjoitustyön tavoitteena oli olla nykyistä työtä mielekkäämpi, sekä sidottu käytäntöön. Näiden avulla tavoiteltiin kurssin harjoitustyön suorittavien opiskelijoiden osuuden kasvattamista. Lopputuloksena on kolmeosainen harjoitustyö, jossa opiskelija suorittaa kuvamanipulointia sekä hyödyntää avoimia rajapintoja. Tulevaisuuteen jää haasteeksi harjoitustyön tarkastaminen ja siihen liittyvät ongelmat, sekä työn jatkokehitys.

Helikopteritoiminnan johtamisen kehittäminen virka-aputehtävissä

Puolustusvoimien yksi kolmesta päätehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen. Utin Jääkärirykmentissä vuoden 2010 alusta aloitettu helikopteripäivystys on osa tämän tehtävän suorittamista. Myös rajavartiolaitos suorittaa helikopteripäivystystä, mutta rajavartiolaitok-sen tehtävät ja vastuut poikkeavat puolustusvoimien tehtävistä. Erityisesti meripelastuksessa rajavartiolaitoksen rooli on merkittävä. Tutkimuksen avulla selvitetään helikopterivirka-aputehtävien hälytysketjua sekä johtamisen haasteita puolustusvoimien näkökulmasta. Käytännön toiminnassa havaittuihin ongelma-kohtiin pyritään löytämään ratkaisuja. Tutkimuksen pääkysymys on: miten helikoptereiden johtamista on kehitettävä erilaisissa virka-aputehtävissä? Tutkimusmenetelmänä on käytet-ty triangulaatiota, joka koostuu asiakirjatutkimuksesta, kyselystä sekä haastattelusta. Asia-kirjatutkimuksen avulla on selvitetty, millaisia virka-aputehtäviä helikoptereilla suoritetaan ja miten näiden virka-aputehtävien suorittamista ohjataan asiakirjoilla, käskyillä ja määrä-yksillä. Kyselyllä ja haastattelulla on selvitetty virka-aputehtävien käytännön hälytys- ja johtamistoiminta sekä johtamiseen liittyvät keskeiset haasteet sekä puolustusvoimien että rajavartiolaitoksen osalta. Puolustusvoimien helikopterivirka-aputehtävissä osa päivystyspäälliköistä oli sitä mieltä, että hälytysketjua olisi nopeutettava. Lisäksi koulutusta eri viranomaisten kesken olisi lisät-tävä yhteisten toimintatapojen sopimiseksi ja oppimiseksi. Samalla verkostoidutaan, mikä hyödyntää myös kokonaismaanpuolustusta. Virka-aputoiminnassa käytettävien johtamisvälineiden hallinta koettiin puutteelliseksi. Kou-lutustoiminnassa voitaisiin hyödyntää muita viranomaisia, joilla on parempi rutiini kyseis-ten laitteiden käytössä. Johtamisvälineiden tulevaisuuden hankinnat on tehtävä yhteistoi-minnassa muiden viranomaisten kanssa, jotta johtaminen on jatkossakin tehokasta. Vähäiset henkilöstö- ja talousresurssit sekä rajoittavat viranomaisyhteistyötä, vaikka kaikilla viranomaistahoilla onkin halua yhteistyöhön koulutuksen lisäämiseksi sekä johtamisjärjes-telmien yhteensovittamiseksi.

Keinoja kaihtamatta : aliupseerien osaamisen kehittäminen Panssariprikaatissa

Puolustusvoimia on alettu kehittää oppivan organisaation periaatteiden mukaisesti vuositu-hannen alussa. Kehitystyön tuloksena on syntynyt muun muassa osaamisen kehittämisen stra-tegia vuonna 2004. Strategiassa määritettiin keinovalikoima, jota tulisi hyödyntää henkilös-tön osaamisen kehittämisessä. Uusimuotoisen aliupseeriston muodostaminen käynnistettiin 2000-luvun puolivälissä teknistyvien asejärjestelmien käyttö- ja koulutushenkilöstön tarpeen vuoksi. Lisäksi aliupseereita tarvittiin opistoupseerien korvaajiksi heidän eläköitymisen myö-tä. Aliupseerit ja puolustusvoimat ovat haasteen edessä: Kuinka ammattitaitoinen kouluttaja-henkilöstö taataan sukupolvenvaihdon myötä? Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana on selvittää, miten osaamisen kehittämisen keinova-likoimaa hyödynnetään Panssariprikaatissa aliupseerien osaamisen kehittämiseksi. Tutki-musongelma pyritään ratkaisemaan seuraavien alaongelmien avulla: 1. Miten aliupseerien osaamisen kehittäminen on ohjeistettu Puolustusvoimissa? 2. Miten aliupseerien osaamisen kehittämistä voidaan kehittää Panssariprikaatissa? Tutkimusongelmaa lähestyttiin sekä päälliköiden, että aliupseerien näkökulmasta. Tutkimus-aineistona käytettiin puolustusvoimien dokumentaatiota osaamisen kehittämisestä sekä em-piiristä aineistoa. Empiirinen aineisto kerättiin sähköpostikyselyllä ja teemahaastatteluilla. Analysointi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että Pääesikunnassa määritetty osaamisen kehittämisen keinovalikoima ja oppivan organisaation käsitteet eivät jalkaudu aliupseerien osaamisen kehittämisen ohjeistuksessa Panssariprikaatissa perusyksikköön asti. Ne jäävät Pääesikuntatason asiakirjoihin. Kyselyn ja haastattelun pohjalta voidaan tulkita, että eri kei-noja kuitenkin hyödynnetään aliupseerien osaamisen kehittämisessä tutkituissa perusyksi-köissä. Panssariprikaatin esikunnalta toivottiin olevan aktiivisempi niin koulutustapahtumista informoinnin, kuin koulutuksen järjestämisenkin osalta. Suurimpana haasteena osaamisen kehittämiselle nähtiin käynnissä oleva puolustusvoimauudistus. Aliupseereiden kouluttami-nen nähdään turhaksi, koska työsuhteen päättymistä pidetään todennäköisenä.

Lentoreserviupseerikurssin johtaja- ja kouluttajakoulutus lentopalveluskauden aikana

Lentoreserviupseerikurssin tehtävä on tuottaa riittävä määrä upseerikokelaita valittavaksi Maanpuolustuskorkeakoulun ohjaajalinjalle. Lentoreserviupseerikurssin johtajakaudesta käytetään nimitystä lentopalveluskausi, koska koulutuksen painopiste on silloin alkeislentokoulutuksessa. Reservinupseerin tutkintoon vaaditaan myös johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelman suorittaminen. Tämän merkitys korostuu, kun kadettikurssille halutaan opiskelijoiksi upseeriksi soveltuvia. Tämän tutkimuksen päämääränä oli tarkastella johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelman tavoitteiden toteutumista lentopalveluskauden aikana koulutuksen suunnittelua varten. Tästä muodostui tavoite selvittää, miten Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskauden johtaja- ja kouluttajakoulutuksen päämäärä ja yleiset tavoitteet koetaan toteutuvan. Tarkastelu oli koulutukseen osallistuvien näkökulmasta, eli kurssin kouluttajien ja kahden viimeisen kurssin. Tutkimuksessa selvitettiin ensin kirjallisuustutkimuksen keinoin, mistä rakentuu johtajakauden johtaja- ja kouluttajakoulutuksen sisältö ja sen päämäärä sekä yleiset tavoitteet. Tämän jälkeen selvitettiin, mistä muodostuu Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskausi ja erityisesti sen aikainen johtaja- ja kouluttajakoulutus. Painopiste oli, miten siihen liittyvä koulutus koetaan toteutuvan. Tämä toteutettiin laadullisella tutkimusotteella teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttämällä. Aineistoa kerättiin asiakirjoista, teemahaastatteluin ja kurssilaisten antamista palautteista. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta selvitettiin koulutusohjelman päämäärä ja koulutusohjelman yleiset tavoitteet. Tämän jälkeen selvitettiin koulutuksen sisällöt ja millaisia menetelmiä toteutuksessa tulee käyttää. Koulutuksen ohjauksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota kohtiin, joissa koulutettavilla ei ole omia alaisia. Kolmantena kokonaisuutena käsiteltiin johtaja- ja kouluttajakoulutuksen rakennetta neljän ulottuvuuden kautta. Tällä tuotiin tutkimukseen käsitys siitä, mitkä kaikki osatekijät johtaja- ja kouluttajakoulutukseen vaikuttavat. Perusoletuksista tuli käsitys erinomaisesta johtamisesta. Sisältötiedosta esille nousi syväjohtamisen malli. Syväjohtamisen mallin kautta muodostui näkemys siitä, miten tavoitteita koulutusohjelman mukaan tulisi saavuttaa. Toinen merkillepantava ulottuvuus oli järjestelmätieto. Tämän ulottuvuus sisältää ne osatekijät, jotka tekevät Lentoreserviupseerikurssin johtajakauden, eli lentopalveluskauden, poikkeukselliseksi. Alkeislentokoulutus tuo poikkeavan organisaation, koulutusjärjestelmän ja sitä kautta toimintaympäristön kurssille. Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskauden sisällön avaaminen oli tutkimuksen haastavin luku. Luvussa selvitettiin ensin, mikä on lentoreserviupseerikurssi, millainen on lentopalveluskausi ja mitä tavoitteita ne asettavat johtaja- ja kouluttajakoulutukseen. Tulos oli se, ettei erityisiä tavoitteita ole kuin koulutusohjelman kokonaisarvosanaan ja soveltuvuus sotilaslentäjäksi. Lentoreserviupseerikoulutuksen johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta tarkasteltiin, miten koulutus on ohjeistettu ja miten koulutusohjelma toteutuu. Tulos oli, ettei koulutusta ole juurikaan oheistettu ja koulutusohjelmasta ei toteudu kuin murto-osa. Teemahaastattelujen kautta muodostettiin käsitys koulutuksen toteutuksesta ja millaisia käsityksiä kou-luttajilla on tavoitteiden saavuttamisesta. Sen lisäksi kurssilaisten antama palaute jäsennel-tiin, jolla muodostettiin käsitys koulutuksen vahvuuksista ja heikkouksista. Kurssilaisten antama palaute oli huomattavasti parempi mitä koulutuksen toteutus olisi antanut odottaa. Pääongelman ratkaisu muodostui yhdistämällä kouluttajien haastattelut, kurssilaisten palaut-teet ja annettu koulutus määritettyihin päämäärään ja tavoitteisiin. Tulosten perusteella ta-voitteista koetaan parhaiten saavutettavan oman käyttäytymisen kriittinen arviointi, kannus-taminen koulutettavia jatkuvaan itsensä ja oman toiminnan kehittämiseen ja osin ymmärrys syväjohtamisen mallin käyttöajatuksesta. Heikosti saavutetuksi koettuja tavoitteita olivat oman joukon hallinta sekä joukon toiminta- ja suorituskyvyn kehittäminen tehtävän edellyt-tämälle tasolle. Vahvuudet ja heikkoudet korostuivat niitä verrattaessa valtakunnallisiin tu-loksiin. JOKO-koulutuksen päämäärää ei koettu saavutettavan, koska se vaatisi oman koulu-tettavan joukon, jotta riittävä harjaantuminen tehtäviin voitaisiin saavuttaa. Tulosten perus-teella muodostui johtopäätös, että lentopalveluskauden koulutuksen täytyy sisältää nykyisel-lään JOKO-koulutusohjelman mukaisia elementtejä. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoit-teita voitaisiin jatkossa saavuttaa paremmin, jos koulutukselle laadittaisiin soveltamisohje. Kurssin koulutussuunnitelmassa tulisi tunnistaa johtaja- ja kouluttajakoulutus osaksi alkeis-lentokoulutusta.