Hyvinvointipalvelujen markkinointi matkailutoimialalla – Case Naantalin kylpylä, Haikon Kartano ja Kasnäsin kylpylä

Tutkielma käsittelee hyvinvointipalvelujen tuotteistamista kohderyhmien profiloinnin kautta matkailutoimialalla. Tutkielman osaongelmat ovat hyvinvointimatkailun ja hyvinvointipalvelujen määrittely kirjallisuudessa, tutkituissa kylpylähotelleissa tarjolla olevat hyvinvointipalvelut, hyvinvointipalvelujen käyttäjien profilointi kirjallisuuden mukaan sekä profilointi tutkituissa kylpylähotelleissa, keinot hyvinvointipalvelujen tuotteistamiseen asiakasprofiilien tuntemisen kautta sekä hyvinvointipalvelujen tuotteistaminen tutkituissa kylpylähotelleissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimuksen kohteena oli kolme Etelä-Suomessa toimivaa kylpylähotellia. Palveluidean muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi edellyttää ymmärrystä markkinoista ja kuluttajista. Asiakkaista voidaan kerätä esimerkiksi demografisia tekijöitä, motiiveja ja kulutuskäyttäytymistä koskevaa tietoa. Asiakastietoa hyödynnetään palvelujen tuotteistamisessa. Tuotteistaminen on keino luoda aineettomalle palvelulle aineellisen tuotteen ominaisuuksia. Näin palvelun sisältö ja sen tarjoama lisäarvo konkretisoituu, ja kuluttajan kokeman riskin taso laskee. Palvelun luonteesta ja yrityksen strategiasta riippuu, mikä tuotteistamisen aste on kannattavin. Tähän tutkimukseen osallistuneiden yritysten palvelut sijoittuvat joko jakauman keskivaiheille tai lähemmäs standardoituja tuotteita. Tutkituissa kylpylähotelleissa asiakastietoa kerätään esimerkiksi kanta-asiakasjärjestelmien, ajanvarausjärjestelmien, kyselyjen ja palautelomakkeiden sekä henkilökunnan tietämyksen kautta. Hyvinvointipalvelujen keskeisimpiin kohderyhmiin kuuluvat aikuiset naiset, pariskunnat ja erilaiset ryhmät. Lisäksi miehet ja nuoret ovat huomionarvoisia kohderyhmiä. Tutkimukseen osallistuneet yritykset tuotteistavat palvelujaan esimerkiksi markkinointiviestinnän keinoin. Näihin keinoihin sisältyvät päätökset markkinoinnin kohdentamisesta, markkinointikanavista, hinnoittelusta ja brändien kehittämisestä. Palvelut suunnitellaan tiettyjen kohderyhmien tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi naisille, miehille, nuorille ja pariskunnille suunnatuilla palveluilla on kaikilla omat erityispiirteensä. Kohderyhmien profilointia voisi tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä kehittää kerätyn asiakastiedon laajuutta lisäämällä. Esimerkiksi kylpylöiden päiväkävijöistä ei tällä hetkellä kerätä systemaattisesti tietoa, vaikka päiväkävijät ovat merkittävä asiakasryhmä. Palvelujen tehokas tuotteistaminen edellyttää mahdollisimman tarkan asiakastiedon hyödyntämistä. Prosessi vaatii seurantaa ja pitkäjänteisyyttä, sillä asiakaskunnassa ja kysynnässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia.

Yksinäisyyden kokemukset, tyypit ja hyvinvointi – tarkastelussa Nyyti ry:n keskustelupalstan kirjoitukset

Yksinoloa on sekä positiivista että negatiivista. Tässä tutkielmassa käsittelen negatiivista yksinäisyyttä, kun ihminen ei ole yksin omasta tahdostaan. Tarkastelen, miten yksinäiset kuvaavat yksinäisyytensä syitä ja sen kestoa. Lisäksi tarkastelen aineistosta esille nousseita eri yksinäisyyden tyyppejä. Aineistonani toimivat korkeakouluopiskelijoille suunnatun Nyyti ry:n yksinäisyys-aiheisen keskustelupalstan kirjoitukset vuodelta 2013, joita tutkielmaani valikoitui tarkasteltavaksi 267 kappaletta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Yksinäisyys voi olla mielenterveyttä uhkaava ongelma ja se voi olla esteenä kehitykselle, sillä lapsuudessa ja nuoruudessa oman minän ja persoonan muotoutuminen ovat tärkeässä kehitysvaiheessa. Yksinäisyydelle altistavia piirteitä ovat esimerkiksi ujous, sisäänpäin kääntyneisyys, kiltteys, erilaisuus ja haluttomuus ottaa sosiaalisia riskejä. Yksinäiset selittivät yksinäisyyttään myös heikosta itsetunnosta tai puutteellisista sosiaalisista taidoista johtuvaksi. Aikaisemmat pettymykset ihmissuhteissa, kuten koulukiusaaminen, vaikuttivat yksinäisten asennoitumiseen muita kohtaan negatiivisesti. Monet yksinäisistä vetäytyivät ihmissuhteista, eivätkä enää tehneet aloitteita. Opiskelijayhteisössä ryhmät muodostuvat tiiviiksi jo ensimmäisenä opiskeluvuonna ja aktiivinen osallistuminen yhteisiin tapahtumiin on tärkeää. Useat yksinäiset kokivat ulkopuolisuutta suhteessa ryhmiin tai yhteisöön ja kokivat, että heillä ei ollut riittävästi läheisiä ihmissuhteita, joissa voisi olla oma aito itsensä. Monet yksinäisistä kokivat joutuvansa piiloutumaan jonkinlaisen suojamuurin taakse ja näyttelemään roolia muiden seurassa. Lähes kaikki kirjoittajista olivat kroonisesti yksinäisiä, eli sitä oli kestänyt kaksi vuotta tai enemmän. Sosiaalinen, emotionaalinen ja fenomenologinen yksinäisyys nousivat vahvasti esiin yksinäisyyden tyypeistä. Muita tyyppejä olivat kosminen, kollektiivinen ja normatiivinen. Yksinäisyys voidaan ajatella myös yhteiskunnasta sivuun jäämiseksi. Yksinäisyyden ollessa moninainen ongelma, sitä on kuitenkin tutkittu vähän, teoriapohja ei ole erityisen vankkaa ja yksinäisyyden mittareiden luotettavuutta on kyseenalaistettu.

Joukkovalvonnan tekniikat internetissä ja joukkovalvonnan estäminen Tor-anonyymiverkon avulla

Joukkovalvonnalla tarkoitetaan jonkin tietyn ison ihmisryhmän valvontaa. Sen tarkoituksena on kerätä valvonnan kohteista kaikentyyppistä informaatiota. Joukkovalvonta voi olla fyysistä, viestintään kohdistuvaa tai elektronista valvontaa. Internetin ulkopuolella tapahtuvaa joukkovalvontaa on harjoitettu jo kauan aikaa sitten. Joukkovalvontaa on esiintynyt jo Rooman keisarikunnan aikana, jolloin valvonnan kohteena olivat muun muussa keisarikunnan eri ministeriöt. Nykyään joukkovalvonnassa on käytössä paljon teknistä laitteistoa kuten valvontakameroita. Tutkielmassa kerrotaan erilaisista internetissä käytettävistä joukkovalvontamenetelmistä, kartoitetaan niitä hyödyntäviä osapuolia, sekä esitellään Tor-verkkoa työkaluna joukkovalvonnan estämiselle. Tutkimuksen lähteinä toimivat tieteelliset artikkelit, sekä verkkosivut. Internetissä tapahtuva joukkovalvonta voidaan jaotella niitä hyödyntävien tahojen mukaan. Tällaisia tahoja ovat valtiot, yhtiöt ja erilaiset ryhmät, kuten rikolliset. Näiden tahojen toimintatavoissa ja tavoitteissa on eroja. Valtiot säätävät lakeja ja velvoittavat ihmisiä sekä yhtiöitä toimimaan tiettyjen rajojen puitteissa. Jotkut yhtiöt tarjoavat palveluitaan ilmaiseksi ja saavat vastineeksi käyttäjän dataa. Rikollisryhmät keräävät dataa muun muassa haittaohjelmien avulla. Tor-anonyymiverkon avulla voidaan vaikeuttaa joukkovalvontaa ja näin ollen tehdä siitä työkalu joukkovalvonnan estämisessä. Täysin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, sillä väärinkäytettynä Tor-anonyymiverkosta ei ole mitään hyötyä.

”Ollaanko me rasisteja?” : kadettien suhtautuminen maahanmuuttajiin vuonna 2007

Tämä empiirinen tutkimus käsittelee kadettien suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Tutkimusta varten haastateltiin syksyn 2007 aikana valtaosa (n = 474) kaikkien neljän tuolloin Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelleiden kadettikurssien kadeteista. Tutkimus pohjautuu osittain jo syksyllä 2006 tehtyyn kandidaatin tutkimukseen, jolloin kahdelle myös vuonna 2007 kyselyyn osallistuneelle kadettikurssille tehtiin sama kysely. Työn tarkoituksena oli tutkia kadettien suhtautumista maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon yleisellä tasolla sekä selvittää, mitä eroja kadeteilta kyselyssä kerättyjen taustatietojen perusteella voidaan löytää vastaajien välillä. Kahdesti kyselyyn vastanneiden osalta tutkittiin mahdollisia suhtautumisessa ja asenteissa tapahtuneita muutoksia. Vuonna 2007 kerätyn aineiston perusteella tutkittiin, mitä eroja kadettien suhtautumisessa on vertailtaessa tuloksia muuhun väestöön ja erilaisiin viranomaisryhmiin. Kadetit suhtautuivat muuta Suomen väestöä jonkin verran torjuvammin maahanmuuttajiin. Eroja ei ollut kaikkien kysymysten kohdalla, mutta pääosassa kysymyksiä voitiin todeta selvä ero kadettien ja muun väestön välillä. Erot suhtautumisessa verrattuna samanikäisiin ja samantyyppisellä koulutustaustalla oleviin ihmisiin olivat suurempia, koska nämä ryhmät suhtautuivat maahanmuuttajiin pääsääntöisesti muuta väestöä myönteisemmin. Eri viranomaisryhmiin vertailtaessa kadettien vastausjakaumat sijoittuivat pääosin lähelle poliisien ja rajavartijoiden vastaavia.

Auf den Spuren der Interferenz: Das Vorkommen von Interferenzerscheinungen in studentischen und maschinellen Übersetzungen aus der Sicht der grammatischen Komplexität

Das Thema dieser Arbeit ist die Interferenzuntersuchung im Sprachenpaar Deutsch–Finnisch und das Thema wird anhand der Theorie der grammatischen Komplexität betrachtet. In dieser Arbeit findet die Theorie mit ihren zentralen Elementen der Komplexität des Finnischen in studentischen und maschinellen Übersetzungen eines von der Autorin ausgesuchten Textes ihre Anwendung. Der Fokus liegt jedoch in studentischen Übersetzungen. Anhand der Ergebnisse wird versucht herauszufinden, ob beim Übersetzen eines komplexeren Ausgangstextes mehr Interferenz vorkommt als bei einem einfacheren Text. Dazu gibt es zwei von ihrem Komplexitätsgrad unterschiedliche Versionen desselben Ausgangstextes. Eine weitere Zuteilung wird aufgrund der Studienphase (Grund- bzw. Fachstudium) gemacht. In der Untersuchung wird angenommen, dass Interferenz sich messen lässt. Jedoch wird die quantitative Analyse durch eine qualitative Betrachtung erweitert. Anhand der Ergebnisse wird auch versucht, einen ersten Rahmen zum Modell zum Messen von Interferenz zu skizzieren. Neben den zentralen Elementen der Komplexität wären dabei die numerische Stellung des Verbes, Anzahl an geketteten Nomina sowie Modi miteinzubeziehen. Die quantitative Annäherung könnte mit qualitativer Betrachtung bzw. Expertenverfahren ergänzt werden. Aus den somit analysierten maschinell übersetzten Texten könnte der mit dem geringsten Interferenzgrad ausgesucht werden. Die quantitative Analyse ergab, dass in beiden Textversionen die wesentlichsten Faktoren der Komplexität die Wortanzahl und die Satzlänge waren, wobei die letztere auch statistisch bestätigt wurde. Zwischen den Studentengruppen waren auch die Satzlänge sowie die Anzahl an Ableitungen von Bedeutung. Die maschinell übersetzten Texte haben andere Eigenschaften erwiesen als die studentischen, und diese Unterschiede waren kleiner als erwartet. Laut qualitativer Betrachtung waren die meisten Vorkommnisse der Interferenz auf syntagmatisch-syntaktischem Niveau, d.h. in der Wort- und Satzstellung, wie auch erwartet wurde. Aufgrund der Ergebnisse lässt sich nicht verallgemeinern, ob sich die Hypothese von mehr Interferenz mit wachsender Komplexität im Ausgangstext sich bestätigen lässt, was auf den geringen Umfang des Korpuses (n=10) zurückzuführen ist. Das schließt jedoch nicht eine weitere Betrachtung mit einem größeren Korpus aus.

Suusyöpäpotilaiden puheterapeuttisen kuntoutuksen toteutuminen

Suu- ja nielusyöpä hoitoineen aiheuttavat useimmille potilaille puheen tai nielemisen ongelmia. Syöpäpotilaiden puhetta ja nielemistä kuntouttaa puheterapeutti, mutta kuntoutukselle ei ole kansallisia käytänteitä. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa Turun yliopistollisen keskussairaalan Korva- ja suutautien osaston suu- ja nielusyöpäpotilaiden puheterapeuttista kuntoutusta. Tarkasteluun valittiin kansainvälisen tautiluokituksen syöpädiagnoosin C01–C06 tai C09–C14 saaneet, vuosina 2009–2014 osastolta kotiutetut potilaat. Tutkielmaa varten haettiin tutkimuslupa (nro T239/2014), joka mahdollisti potilaiden sukupuolen, iän, diagnoosipäivän, diagnoosin, hoidon tavoitteen, hoitotavan ja -ajan, syövän levinneisyyden, puheterapeuttiseen kuntoutukseen ohjautumisen syiden sekä kuntoutuksen tavoitteiden määrittämisen potilastietorekisteristä. Tietojen perustella verrattiin kuntoutusta saaneiden potilaiden ryhmää kuntoutusta ilman jääneisiin potilaisiin taustamuuttujien sekä syöpää määrittävien tunnuslukujen perusteella. Potilaista (N=374) sai puheterapeuttista kuntoutusta 30 %, joista oli naisia enemmän (54 %) kuin puheterapiaan ohjautumattomissa (37 %, p=0.002). Kuntoutusta saaneella ryhmällä oli enemmän kieli-, ien-, sekä suupohjan syöpää, mutta vähemmän kielen tyven sekä nielurisojen syöpää kuin ohjautumattomissa (p=0.001). Kuntoutetuissa oli enemmän edenneen syövän sairastavia (p=0.023), potilaita, joilla oli trakeostomia (p<0.001) sekä leikkaus- (p<0.001) ja yhdistelmähoitoa saaneita potilaita (p=0.002), mutta vähemmän definitiivistä sädehoitoa saaneita (p<0.001). Toisaalta ryhmät eivät eronneet iän (p=0.597) tai syövän paikallisen levinneisyyden (p=0.724) suhteen. Toisessa vaiheessa selvitettiin kuntoutukseen ohjautuneiden osalta puheterapian määrä, ajoitus suhteessa lääketieteellisiin hoitoihin, kuntoutukseen ohjautumisen syyt sekä kuntoutuksen tavoitteet. Kuntoutukseen ohjautuneet 113 potilasta kävivät 488 kertaa kuntoutuksessa, terapiakertoja oli potilasta kohti 1–16. Ennen leikkausta tapasi puheterapeutin vain 12 % potilaista, ennen definitiivistä sädehoitoa kaksi potilasta. Pääsääntöisesti kuntoutus toteutui hoitojen jälkeen. Yleisin puheterapiaan ohjautumissyy oli nielemistoimintojen arviointi tai kuntoutus (49 %) ja kuntoutuksen tavoitteissa nielemisen (35 %) sekä oraalimotoriikan kuntoutus (26 %). Turun yliopistollisessa keskussairaalan Korva- ja suutautien osastolla puheterapia ajoittuu hoitojen jälkeen, terapiaan ohjautuu naisia, sekä paikallista syöpää sairastavia leikkauspotilaita. Kuntoutetuista yli puolet tapasi terapeutin vähintään kolme kertaa, kuntoutustavoitteista yleisin oli nielemistoimintojen kuntoutus, mutta sisällöstä saatiin potilastietorekisterin perusteella rajoitetusti tietoa. Tulosten perusteella sädehoitoa saaneiden (mies)potilaiden kuntoutusta sekä ennen hoitoja toteutettavaa puheterapeuttista arviointia tulisi kehittää.

Managerial experiences related to corporate demerger

In the current economic situation very few business operations are static. In some cases, organizations feel that the most rational solution is not expanding but focusing on their core competencies or certain areas of business through corporate restructuring. The focus in this thesis is on corporate demerger, a process that involves a complete separation of units within a company. Despite the vast amount of research considering corporate demergers, there is still a lack of knowledge about how top managers experience these kinds of organizational rearrangements. In this qualitative case study, the aim is to bring forward the thoughts of executives in two companies that emerged from a single company through corporate demerger a few years ago. By conducting dyadic semi-structured interviews with the management group and board members in both the parent company and the demerger company, I pursue to understand the impressions that they had during the demerger process as well as during the change that followed afterwards. Additionally, their retrospective sense-making patterns are briefly examined. The findings suggest that the way operations are managed before plays an important role in the demerger process. In this case the pre-demerger organization was quite distinctly divided into two business areas, which allowed a somewhat natural allocation of resources. In addition, apart from the top management, every employee knew their future company and role, thus decreasing the amount of uncertainty in lower organizational levels. Consequently, the ambiguity and change faced by the top executives was evidently more powerful compared to the operational actors. The fragmented characteristics also enabled certain points of reference in the unfolding demerger process. Along with the information about future management groups, the pre-demerger re-grouping took place. This sparked up the mental division, where both groups started to act separately. On a personal level, the managers involved in the demerger planning have made retrospective sense of the repercussions related to the restructuring process. For them, it was an extremely demanding, ambiguous and burdensome project that provided them with managerial experiences they are likely not to have again.