Managerial experiences related to corporate demerger

In the current economic situation very few business operations are static. In some cases, organizations feel that the most rational solution is not expanding but focusing on their core competencies or certain areas of business through corporate restructuring. The focus in this thesis is on corporate demerger, a process that involves a complete separation of units within a company. Despite the vast amount of research considering corporate demergers, there is still a lack of knowledge about how top managers experience these kinds of organizational rearrangements. In this qualitative case study, the aim is to bring forward the thoughts of executives in two companies that emerged from a single company through corporate demerger a few years ago. By conducting dyadic semi-structured interviews with the management group and board members in both the parent company and the demerger company, I pursue to understand the impressions that they had during the demerger process as well as during the change that followed afterwards. Additionally, their retrospective sense-making patterns are briefly examined. The findings suggest that the way operations are managed before plays an important role in the demerger process. In this case the pre-demerger organization was quite distinctly divided into two business areas, which allowed a somewhat natural allocation of resources. In addition, apart from the top management, every employee knew their future company and role, thus decreasing the amount of uncertainty in lower organizational levels. Consequently, the ambiguity and change faced by the top executives was evidently more powerful compared to the operational actors. The fragmented characteristics also enabled certain points of reference in the unfolding demerger process. Along with the information about future management groups, the pre-demerger re-grouping took place. This sparked up the mental division, where both groups started to act separately. On a personal level, the managers involved in the demerger planning have made retrospective sense of the repercussions related to the restructuring process. For them, it was an extremely demanding, ambiguous and burdensome project that provided them with managerial experiences they are likely not to have again.

Nykyisessä taloustilanteessa yritystoiminta on harvoin staattista. Joissain tapauksissa organisaatiot kokevat, että järkevin ratkaisu on laajentumisen sijaan keskittyminen omiin ydinkyvykkyyksiin ja tiettyihin osa-alueisiin yrityksen uudelleenjärjestelyllä. Tässä tutkielmassa keskitytään osittaisjakautumiseen, prosessiin, joka johtaa yksiköiden erottelemiseen yhtiön sisällä. Vaikka jakautumisia on käsitelty kirjallisuudessa merkittävästi, on vielä epäselvää miten ylin johto kokee tämän kaltaiset rakenteelliset organisaatiomuutokset. Tässä laadullisessa case-tutkimuksessa tavoitteena on nostaa esiin johtajien ajatuksia kahdessa yrityksessä, jotka kävivät läpi osittaisjakautumisen muutama vuosi sitten. Johtoryhmän ja hallituksen jäsenten kanssa käytyjen kahdenkeskisten haastattelujen avulla pyrin ymmärtämään niitä kokemuksia ja käsityksiä, joita heillä on ollut jakautumisprosessin ja sen jälkeisen muutoksen aikana. Johtajien kokemusten perusteella pyrkimyksenä on selvittää, miten he ovat tulkinneet muutosta ja erinäköisiä jakautumisprosessiin liittyneitä tapahtumia. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että organisaatiorakenteella on merkittävä rooli jakautumisprosessissa. Tässä tapauksessa organisaatio oli suhteellisen selvästi jaettu kahtia, mikä mahdollisti esimerkiksi luonnollisen resurssien jakamisen. Lisäksi, ylintä johtoa lukuunottamatta kaikki tiesivät, missä yhtiössä he tulisivat jatkossa työskentelemään, mikä vähensi monitulkintaisuutta ja epävarmuutta operatiivisten toimijoiden keskuudessa. Näin ollen ylimmän johdon kohtaama muutos ja epävarmuus olivat selkeämpiä kuin muilla työntekijöillä. Fragmentoitunut toiminta johti myös siihen, että tulevien johtoryhmäkokoonpanojen nimityksen jälkeen kyseiset ryhmät alkoivat toimimaan itsenäisesti, vaikka he olivat yhä osa samaa yritystä. Yhtiö alkoi siis henkisesti jakautumaan jo ennen varsinaista jakautumispäivää. Tämä johti osittain opportunistiseen käytökseen sekä yhteistyön puutteeseen. Henkilökohtaisella tasolla päätöksenteossa mukana olleet johtajat ovat takautuvasti tulkinneet jakautumisprosessia ja sen seurauksia. Heille jakautuminen merkitsi äärimmäisen haastavaa, työlästä ja moniulotteista projektia, joka tarjosi heille täysin ainutlaatuisia johtamiskokemuksia. Tietyistä haasteista huolimatta osittaisjakautuminen onnistui ja kumpikin yritys on jakautumisen jälkeen kyennyt fokusoitumaan omaan tekemiseensä aiempaa kokonaisvaltaisemmalla tavalla.