Digitaalisen markkinointiviestinnän keinot digitaalista jakelukanavaa hyödyntävässä videopeliyrityksessä

Tämän kandinaatintutkielman lopullisena tavoitteena oli määritellä mitkä ovat keskisuuren suomalaisen pelinkehittäjän digitaalisen markkinointiviestinnän keinot digitaalisessa jakelukanavassa sekä selvittää miten digitaalinen jakelukanava vaikuttaa yrityksen liiketoimintamalliin ja miten yritys toteuttaa digitaalisen markkinointiviestintänsä. Teoriaosuus koostuu digitaalisen jakelun, digitaalisten jakelukanavien, markkinointiviestinnän ja digitaalisen markkinointiviestinnän määrittelystä sekä digitaalisen markkinointiviestinnän toteutuksesta digitaalisessa jakelukanavassa. Empiriaosuus käy läpi suomalaisen keskisuuren pelinkehittäjän Frozenbyte Oy:n kautta lävitse miten yritys pystyy vaikuttamaan digitaaliseen markkinointiviestinsäänsä. Lopputulemana tutkimus päätyi johtopäätökseen, ettei erityistä jakelukanavalta ostettua markkinointiviestintää keskisuurella tai pienellä pelinkehittäjälle ole mahdollista hankkia, vaan viestintä täytyy toteuttaa epäsuorasti. Tutkimuksen myötä löydettiinkin kaksi keinoluokkaa digitaalisen julkaisukanavan sisäisen markkinointiviestinnän toteuttamiseen: välillinen vaikuttaminen ja tuotteen kehittämisen kautta tapahtuva viestintä.

Suomalaisen artistin kansainvälistymispolut

Kansainvälinen musiikkitoimiala on keskellä merkittäviä muutoksia. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti Internetin ja tekniikan kehittyminen, jotka ovat muuttaneet toimialan rakenteita ja vaikuttaneet artistin mahdollisuuksiin toimia kannattavasti. Äänitemyynti on selkeästi laskenut ja live-esiintymiset ja kiertueet ovat nousseet yhdeksi tärkeimmistä tulonlähteistä artisteille. Vaikka suomalaisten artistien kansainvälinen menestyminen on suhteellisen uusi ilmiö suomalaisessa musiikkikulttuurissa, suomalaisten artistien kilpailukyky ja halu menestyä kansainvälisesti on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta myös kilpailu on kovempaa ja artistien määrä kansainvälisillä markkinoilla on suurempi kuin aikaisemmin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aineistolähtöisesti suomalaisen artistin kansainvälistymispolkuja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen pohjana oli artistin näkökulma. Aihetta lähestyttiin kolmen osaongelman kautta: Mitkä ovat kansainvälistymiseen vaikuttavat muutokset musiikkitoimialalla? Mitä artistin kansainvälistyminen tarkoittaa? Miten artistin kansainvälinen ura muodostuu? Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjana oli musiikkitoimialan rakenteiden ja niiden muutoksen, kansainvälistymisen ja artistin urakehityksen tarkastelu. Teoreettisen viitekehyksen olennaisin tarkastelu perustui Frithin (1988) kahteen urakehitysmalliin, joiden avulla voitiin hahmottaa artistin kansainvälistymistä. Tutkimuksen empiirisessä osassa sovellettiin laadullista tapaustutkimusta. Tutkimuksen kohteena oli viisi suomalaista rock- ja popartistia, joille Music Export Finland oli vuonna 2007 myöntänyt julkaisukiertuetukea. Jokaisesta artistista muodostettiin tutkimusta varten oma tutkimustapaus. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen yksilöhaastatteluiden kautta ja aineiston analysointitapana sovellettiin teemoittelua. Tutkimuksen empiiristen tulosten perusteella haastateltavat näkivät tärkeimmän musiikkitoimialan muutoksen kohdistuneen romahtaneeseen levymyyntiin. Levymyynnistä saatavat tulot ovat nykyään todella pieniä artistille ja albumin tarkoituksena on enemmänkin olla markkinointiväline artistin live-esiintymisiin. Toimialan tulevaisuus nähtiin pääsääntöisesti epävarmana ja pelottavana johtuen kehittymättömistä jakelukanavista. Artistin kansainvälisen uran voidaan nähdä etenevän vähitellen, kovan ja määrätietoisen työn kautta. Menestymisen edellytys on tiivis yhteistyö managerin, levy-yhtiön ja agentin kanssa. Monesti myös kansainvälisen menestymisen edellytyksenä on menestyminen ensin kotimaassa. Artistin kansainvälisen uran tärkeimmät käännekohdat liittyvät yleensä artistin ja jonkin uuden toimijan, kuten esimerkiksi managerin tai levy-yhtiön, välisen yhteistyön alkamiseen ja kehittymiseen. Artistien suurimmat haasteet kansainvälisessä toiminnassa liittyivät taloudellisiin näkökulmiin, kuten taloudellisten voimavarojen niukkuuteen tehdä kiertueita tai kilpailla kansainvälisesti maailman suurimpien artistien kanssa.

Seitajärven museotie, Savukoski : Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Seitajärven museotie, maantie 19905, sijaitsee Savukosken kunnassa Lapin maakunnan Itä-Lapin seutukunnassa. Seitajärventie on pistotie, joka erkanee eteläpäässään Sodankylän ja Savukosken yhdistävästä tiestä (maantie 967) ja johtaa viiden talon muodostamaan Seitajärven kylään. Seitajärven museotien pituus on 13,6 kilometriä. Museotieksi tie määriteltiin vuonna 2010. Seitajärventie edustaa Liikenneviraston museokohdekokoelmassa vuoden 1927 tielain vuoden 1946 uudistuksessa mainittua polkutietä. Lainuudistuksen taustalla oli toisen maailmansodan jälkeiset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi, joiden osana oli myös maan asukkaiden liikenteellinen tasa-arvo. Tierekisteriotteen mukaan se otettiin vuonna 1951 valtion hoidettavaksi paikallistieksi. Samalla kerralla valtion hoitoon siirtyi noin 1 000 kilometriä polkuja, jotka muodostivat noin kolmas osan Lapin tiepiirin tiepituudesta. Seitajärven polkutie oli tie numero 50003. Käytännössä Tie- ja vesirakennushallituksen hoitoon siirtyi polkujen määrittelemä maakaistale ja polkua parannettiin aluksi polkupyörällä ja hevosajoneuvoilla ajettavaksi. Ensimmäisten polkuteiden joukossa Seitajärventie kunnostettiin autolla ajettavaksi vuonna 1961. Myöhemmin parannetut polkutiet muodostivat Lapin paikallistieverkon. Seitajärven polun linjaus on toiminut luontaisena kulkureittinä jo esihistoriallisella ajalla. Seitajärvi on saanut nimensä palvomuspaikasta, seitakivistä, joita kylässä on kaksi. Siellä on pitkäaikaisia kulttuurikerrostumia kivikaudelta alkaen. Niihin liittyy myös sotahistoria, kun partisaanit tuhosivat kylän ja surmasivat sen asukkaat 7.7.1944. Seitajärvellä on kolme partisaaniuhrien muistomerkkiä ja se on koko Lapin viime sodan partisaanituhojen muistopaikka. Seitajärventie noudattaa maastossa luontevaa ja helppokulkuista uraa. Se on säilyttänyt hyvin rakennusaikansa tuntomerkit. Tien kunto museointihetkellä on voitu tallentaa maastokatselmuksissa valokuvaamalla ja mittaamalla poikkeuksellisen hyvin Liikenneviraston museokohdekokoelmassa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Seitajärven museotie todisteena valtakunnallisen maantieverkon Lapin alueelle tyypillisestä alueellisesta erikoisuudesta, mikä liittyy koko valtakunnan tasa-arvoistumispyrkimyksiin. Maankäytön kehittäminen tai mikään muukaan ei uhkaa selvästi museotien säilymistä. Kuitenkin tien poikkeuksellisen hyvä säilyneisyys edellyttävät hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin kunnostustoimenpiteitä.

Yksilöllinen johtamisviestintä vanhusten hoivakodissa

Yksilöllisyyttä korostetaan kaikilla elämän osa-alueilla 2000-luvun yhteiskunnassa. Työyhteisöt eivät ole poikkeus tässä suhteessa muusta yhteiskunnasta. Työntekijän osuutta ja merkitystä korostetaan yrityksissä ja työntekijöitä pyritään aktivoimaan osaksi kehittämisprosesseja. Tällaisessa organisaatiokulttuurissa on kuitenkin mahdollista, ettei yksittäinen työntekijä koe tulevansa kohdatuksi työyhteisössään yksilönä, henkilökohtaisesti. Erityisesti lähiesimiehet ovat avainasemassa työntekijöitten työmotivaatioon vaikuttavien tekijöiden havaitsijoina ja aktiivisina toimijoina motivaation parantamisen suhteen. Onnistunut motivointi vaatii kuitenkin esimieheltä työkaluja, joiden avulla hän voi toisaalta analysoida niin toimintaympäristöään, omaa toimintaansa kuin alaistensa toimintaa. Erilaiset johtamisteoriat tarjoavat apua johtamisen vaikutuksen arviointiin. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Herseyn ja Blanchardin tilannejohtamisen teoriaa mallina johtamisen tehokkuuden kasvamisesta sen ollessa henkilökohtaisempaa. Lähiesimiehillä on vastuu viestinnän toteuttamisesta ja kehittämisestä työntekijöitten ja hallinnon rajapinnassa. Työnohjauksen tehokkuus ja työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät viestinnän tehoa. Esimiehen tulee pystyä arvioimaan omaa viestintäänsä ja lisäämään tarpeen mukaan sen tehoa ja vaikuttavuutta, muuttamalla viestinnän muotoa tai sisältöä vastaamaan paremmin vastaanottajan ominaisuuksia ja kykyjä. Tässä tutkimuksessa on tutkittu vanhusten hoivakotien esimiesten ja työntekijöiden välisen viestinnän vaikutusta työmotivaatioon. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena haastattelututkimuksena jota varten on teemahaastattelujen avulla kerätty informaatiota kolmesta eri hoivakodista yhteensä yhdeksältä eri haastateltavalta. Vastausten perusteella on voitu esittää, että yksilöllisellä huomioimisella esimies-alaisviestinnässä on merkittävä positiivinen vaikutus työmotivaatioon. Työssä pysymiseen tällä ei ollut suurta vaikutusta, sillä haastateltujen hoiva-alan ammattilaisten vastuuntunto ja kutsumus ammattiin on niin vahva, ettei viihtyvyystekijöillä ollut suurtakaan merkitystä. Työssä viihtymiseen viestinnällä oli suuri vaikutus. Hyvässä viestintäsuhteessa esimiehen kanssa oleminen osaltaan lisäsi mielikuvaa oman työn positiivisesta vaikutuksesta asukkaitten viihtymiseen. Hyvällä viestinnällä oli siis haastateltavien mielestä suora vaikutus asiakkaiden viihtyvyyteen, ja koska kaikki haastateltavat kokivat asiakaspalautteen merkityksen kaikesta palautteesta suurimmaksi, oli tämän asiakaspalautteen vaikutus omaan motivaatioon ja työssä jaksamiseen merkittävä.

Kohti monialaista tiedeyliopistoa. Turun kauppakorkeakoulun kasvun ja muutoksen vuodet 2000—2010

Ajanjakso 2000-2010 oli Turun kauppakorkeakoulun historiassa voimakkaan kasvun ja kehityksen aikaa. Vuosituhannen alussa valmistunut lisärakennus sekä vanhan osan muutoskorjaukset paransivat huomattavasti koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden työskentelyolosuhteita. Tämä oli myös omiaan parantamaan koulun muutenkin hyvää toimintailmapiiriä ja työkulttuuria. Rahoitus- ja henkilöstöresurssien kehittyessä toiminta aktivoitui, laajeni – ja monipuolistui. Periodille löi leimansa perusteellinen strategiatyöskentely, jossa keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin kansainvälisesti tunnustetun liiketalouden asiantuntijan aseman saavuttaminen. Turun kauppakorkeakoululle vuosikymmen olikin paitsi kasvavan kansainvälistymisen aikaa myös kehittymistä kohti monialaista tiedeyliopistoa. Entistä tärkeämmiksi tulivat myös aktiivinen vaikuttaminen ja kiinteät vuorovaikutussuhteet ympäröivään yhteiskuntaan ja talouselämään. Tässä koulun tukiorganisaatioilla ja yhteistyökumppaneilla – Kauppakorkeakouluseuralla, tukisäätiöllä ja alumniyhdistyksellä – oli oma merkittävä roolinsa. Turun kauppakorkeakoulun kuudennen vuosikymmenen päättyessä suomalainen yliopistolaitos oli suuressa muutosvaiheessa. Tähän ajoittui myös kauppakorkeakoulun yhdistyminen Turun yliopiston kanssa.

Kokemäenjoki-LIFE : Sosioekonominen selvitys vuonna 2012

LIFE Luonto-tukea maksetaan hankkeille, joilla ennallistetaan ja suojellaan uhanalaisia luontotyyppejä ja suojellaan kasvi- ja eläinlajeja Euroopan unionin alueella. LIFE Luonto -ohjelman tavoite on edistää lintudirektiivin ja luontodirektiivin täytäntöönpanoa. Siinä keskitytään koko EU:n kattavan Natura 2000 -verkoston alueella esiintyviin luontotyyppeihin ja lajeihin. EU:n LIFE Luonto rahaston puoliksi rahoittama Kokemäenjoki-LIFE on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vetämä Kokemäenjoen varressa sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kunnostus- ja hoitohanke. Hankealueina ovat Satakunnassa sijaitsevat Pirilänkoski, Vanhakoski, Puurijärvi-Isosuo, Preiviikinlahti ja Kokemäenjoen suisto. Hanke keskittyy näiden Natura 2000 –verkostoon kuuluvien alueiden kunnostamiseen, hoitoon ja suojelun suunnitteluun vuosina 2006-2012. Tarkoituksena on edistää alueiden luontoarvojen säilymistä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tässä julkaisussa vertaillaan alueella asuvien ja toimivien henkilöiden vuoden 2007 odotuksia siihen, miten nämä odotukset ovat viiden vuoden aikana toteutuneet. Ensimmäisellä kerralla kyselyyn vastasi 119 henkilöä ja toisella 84 henkilöä. Kysymykset oli suunniteltu ensimmäisellä kerralla siten, että ne voitiin nyt toistaa lähes sellaisinaan. Kysely lähetettiin toisella kerralla samojen intressi- ja harrastusryhmien edustajille kuin vuonna 2007. Vain muutama vastaaja ilmoitti vuoden 2012 kyselyssä hyötyvänsä taloudellisesti jostain Kokemäenjoki-LIFE hankealueesta tai muusta Kokemäenjoen alueella sijaitsevasta suojelualueesta. Vastaajien suosituimmat harrastukset kaikilla alueilla olivat jo aikaisemmassa tutkimuksessa luonnon tarkkailu ja siellä oleilu sekä vesillä ja luonnossa liikkuminen. Suosituimmat harrastukset vuonna 2012 olivat samat kuin vuonna 2007 ja ne voidaan käytännössä jakaa kahteen suurempaan ryhmään, virkistäytyjiin ja hyödyntäjiin. Verrattuna vuoden 2007 kyselyyn on hyödyntäjien prosenttiosuus hieman kasvanut (27 % vuonna 2007 vs. 37% nykyisin). Virkistäytyjät näkivät selvästi hankkeiden parantaneen heidän henkilökohtaisia harrastusmahdollisuuksiakun taas hyödyntäjät olivat sitä mieltä, että hankkeilla oli harrastusmahdollisuuksia rajoittava vaikutus. Hankepaikkakuntien talouteen ja työllisyyteen hankkeella ei juurikaan katsottu olevan sellaista suoraa vaikutusta, joka olisi ollut helposti todennettavissa. Yleisesti ottaen vastaajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että hankkeella oli hankepaikkakunnilla hieman enemmänmyönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei hankkeella ollut juurikaan vaikutusta hankepaikkakuntien yhteishenkeen ja yhteistyöhön. Vastaajien asenteet luonnonsuojelua kohtaan olivat pääsääntöisesti myönteisiä, eikä muutoksia vuoden 2007 näkemyksiin ole juurikaan havaittavissa. Vastauksissa kuvastuu selvästi tiedon ja tiedottamisen tarve, vain vajaa viidesosa vastanneista oli tyytyväinen nykyiseen. Tutkimuksia ei enää katsottu tarpeelliseksi lisätä. Intressiryhmien ja ylemmän tason toimijoiden haastatteluissa korostuu luontoalueiden virkistyskäyttö. Natura-alueet koetaan ensisijaisesti paikallisten virkistäytymisalueina, ei niinkään taloudellista hyötyä tuottavina matkailukohteina. Natura-prosessi on ollut pitkä eikä suojelun syitä ole maanomistajien mukaan selitetty perusteellisesti. Myös ympäristöviranomaisten tapaan olla yhteydessä maanomistajiin kaivataan parannusta. Henkilökohtaista yhteydenottoa ja kontaktia arvostetaan ja pidetään kirjettä parempanalähestymistapana. Kaikkien kunnanjohtajien mukaan yksi tärkeä syy lähteä mukaan Kokemäenjoki-LIFE -hankkeeseen on se, että kuntien varat yksinään eivät riitä suurien hankkeiden toteuttamiseen.

Toimitusvalvonnan toteuttaminen ja kehittäminen osana hankintatoimea

Tämä kandidaatintyö on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena on määritellä kuinka toimitusvalvontaa voidaan toteuttaa ja kuinka sitä voitaisiin kehittää. Työssä tutkitaan case-yrityksen toimitusvalvonnan toteuttamista ja kehittämistä. Teoriaosuudessa määritellään mitä on toimitusvalvonta, sen sisältö ja milloin se on tarpeellista. Työn teoriaosuudessa selvitetään olemassa olevia toimitusvalvonnan valvontamenetelmiä, työkaluja ja tekniikoita sekä määritellään toimitusvalvojan rooli. Työssä tarkastellaan toimitusvalvonnan kehittämistä kehitysmenetelmämallin näkökulmasta ja keskitytään toimitusvalvonnan nykytilan määrittämiseen analysoimalla toimitusvalvonnan kehitystarpeita ja -ehdotuksia. Työn lopputuloksena voidaan todeta toimitusvalvonnan toteuttamisen ja kehittämisen olevan hyvin tapauskohtaista. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa yritys, valvottava tuote sekä toimittaja. Case-yrityksessä käytettävät valvontamenetelmät sekä työkalut ja tekniikat ovat tunnistettavissa teoriaosuudesta. Yhteneväisyyksiä teoriaosuuden ja case-yrityksen yrityksen kehitystarpeissa ja -ehdotuksissa ei juuri ilmene.

Suomen 1990-luvun lama verrattuna vastaaviin kriiseihin Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa sekä finanssikriisiin 2008–2009

Suomi koki pahan laman 1990-luvun alussa. Tämä lama oli yksi pahimpia, mitä teollisuusmaissa on koskaan ollut. Suomen lama ei kuitenkaan ole yksittäistapaus, vaan vastaavanlaisia lamoja on ollut Etelä-Amerikassa 1980-luvulla, Aasiassa 1990-luvun lopussa sekä Euroopassa 1990-luvulla. Myös finanssikriisi 2008–2009 on verrattavissa 1990-luvun lamaan. Koska samanlaisia lamoja on ollut eri puolilla maailmaa, on niitä hyvä verrata Suomen lamaan. Erityisen tärkeää on kuitenkin nähdä, mi-ten Suomen lama eroaa muun maailman vastaavista lamoista. Lamojen vertailu perustuu kirjallisuuteen, joista tärkeimpiä ovat Reinhartin ja Rogoffin, Kianderin, Kianderin ja Vartian, Barron ja Ursúan, Gorodnichenkon, Mendozan ja Tesarin teokset sekä Finans-sikriisin reaalitaloudelliset vaikutukset Suomessa. Jotta lamoja pystytään vertaamaan toisiinsa, on ensin kuitenkin selvitettävä lamojen yhteiset piirteet. Näitä piirteitä ovat: maailmanlaajuisuus, sykli-syys, voimakas ulkoinen ja sisäinen velkaantuminen, korkea inflaatio, rahoituskeskusten kriisit, valuuttakriisi, rahoitusmarkkinoiden säätelyn purkaminen sekä kokonaistuottavuuden ja tuotannon-tekijöiden käytön väheneminen. Nämä piirteet esiintyivät myös Suomen 1990-luvun lamassa, joka aiheutti vakavia ongelmia taloudelle. Laman seurauksena julkinen talous joutui kriisiin ja julkinen velka sekä työttömyys nousivat ennätyksellisen suuriksi. Lisäksi seurauksena oli paha pankkikriisi, joka vaikeutti tilannetta entisestään. Vakavista ongelmista huolimatta Suomen lama oli lievempi kuin Etelä-Amerikan, Aasian ja Euroopan lamat Ruotsia lukuun ottamatta. Eroa oli myös siinä, että Etelä-Amerikan ja Aasian lamat olivat luonteeltaan alueellisia kriisejä, jotka levisivät maasta toi-seen, mutta Suomen lama oli paikallinen kriisi, joka koski vain Suomea. Sen sijaan finanssikriisi ei ollut kaikilta osin lievempi kuin 1990-luvun lama, mutta suurimmaksi osaksi finanssikriisin vaiku-tukset olivat vähäisempiä kuin 1990-luvulla. Suomen 1990-luvun lama ja finanssikriisi osoittivat, että teollisuusmaatkin voivat joutua pahaan lamaan. Toisaalta finanssikriisi osoitti myös, että 1930-luvun tapainen maailmanlaajuinen lama on edelleen mahdollinen. Lamoista onkin syytä oppia, jotta pystytään varautumaan tuleviin kriiseihin. Erityisesti suuria institutionaalisia muutoksia on hyvä ennakoida, koska pahat lamat usein seuraavat niitä. Tämä koskee etenkin rahoitusmarkkinoiden säätelyn purkamista, joka johtaa usein vaikeisiin ongelmiin. Lisäksi suurista maista ei kannata olla liian riippuvainen, koska näiden maiden taloudel-liset ongelmat voivat pahentaa jo alkanutta lamaa.

Sosiaalinen media kulttuuripääkaupunkihankkeiden markkinoinnin ja viestinnän apuna

Turku toimi vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Tallinnan kanssa nostaen esiin yhteistä teemaansa Itämerta. Turussa vuoden toteutukseen osallistui 160 ohjelmahanketta aina pienistä paikallisista suuriin kansainvälisiin työryhmiin asti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin näiden ohjelmahankkeiden sosiaalisen median käyttöä viestinnän ja markkinoinnin apuvälineenä. Yleisen kiinnostavuuden lisäksi aihe on minulle läheinen työskenneltyäni kulttuuripääkaupunkisäätiöllä. Pro gradussa tutkin, millaiseksi kulttuuripääkaupunkihankkeet sosiaalisen median käsittivät ja miten he sitä käyttivät. Saatujen vastausten perusteella selvitän, mikä oli sosiaalisen median merkitys ohjelmahankkeiden markkinointiviestinnässä, millaisissa genreissä sitä kannattaa pyrkiä hyödyntämän sekä miten kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmahankkeiden tapa hyödyntää sosiaalista mediaa eroaa mediatutkimuksen tai markkinointiviestinnän käsittämästä sosiaalisesta mediasta. Toteutin työn empiirisen osuuden kahdessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetin kaikille ohjelmahankkeille sähköisen kyselylomakkeen, jonka vastausten perusteella valitsin hankkeet jatkohaastatteluihin sekä muotoilin haastattelukysymykset. Suurin osa vastanneista oli hyödyntänyt sosiaalista mediaa markkinointiviestinnässään, mutta sitä oli käytetty hyvin yksipuolisesti informaation levityskanavana. Vastauksissa korostui sosiaalisen median kokeminen trendikkäänä, mutta kulttuurialalle vielä varsin vieraana markkinointivälineenä. Haastatteluissa ilmeni, ettei sosiaalista mediaa voida käyttää ainoana mainontakanavana kulttuuritapahtumissa, mutta sitä ei kannata enää myöskään täysin sivuuttaa.

Tila osana luovaa organisaatiokulttuuria

Organisaation fyysiset tilat ovat osa luovaa organisaatiokulttuuria, ja niillä on keskeinen merkitysluovissa organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, millainen merkitys fyysisillä tiloillaon luovaan organisaatiokulttuuriin ja miten luovaa organisaatiokulttuuria voidaan tukea fyysisten tilojenavulla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan viittä tapausorganisaatiotaja niiden toimitiloja. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua ja havainnointia yrityksien luonnollisissa ympäristöissä eli fyysisissä toimitiloissa. Aineistoa kerättiin seuraavista case-yrityksistä: Fondia Oy, TBWA Helsinki, Vincit Oy, Rovio Entertainment Oy ja Microsoft Oy. Lisäksi tutkimusta täydennettiin neljällä asiantuntijahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin dSign Oy:n, Workspace Oy:n, Nelostuote Oy:n ja Great Place to Work-instituutin asiantuntijoita. Haastattelu- ja havaintoaineiston perusteella voidaan todeta, että tapausorganisaatioilla on edistykselliset työtilat, jotka ilmentävät niiden organisaatiokulttuuria. Tapausyrityksissä fyysiset tilat on huomioitu merkityksellisenä osana luovaa organisaatiokulttuuria. Tiloihin on kaikissa tapauksissa panostettu kulttuurilähtöisesti persoonallisin tila- ja sisustusratkaisuin. Keskeisiä yhteisiä piirteitä tapausyrityksien tiloissa on avoin työskentelytila tai projektitiimi kohtainen tila. Sillä sosiaalinen vuorovaikutus koettiin tärkeänä osana organisaatiokulttuuria, ja sen koettiin edistävän tiedon ja osaamisen jakamista, motivaatiota ja sitoutumista. Tiimin jäsenten läheisyys on usein tilajaon perusteena työtiloissa. Sisustuksellisesti näyttävämpiä tiloja tapausorganisaatioissa olivat yhteiset kokoontumis-ja asiakastilat, joiden sisustus oli usein värikkäämpää, yllätyksellisempää ja leikkisämpää ja joissakin tapauksissa jopa kodinomaista. Tilojen sisustuksen tarkoituksena oli luoda viihtyvyyttä ja rentoa ilmapiiriä välittömään kanssakäymiseen sekä inspiroida uusia ajatuksia. Tutkimuksen perusteella tilat ovat merkityksellisiä organisaatiorakenteelle ja -kulttuurille, ihmisten viihtyvyydelle, sitoutumiselle, motivoituneisuudelle, sosiaalisuudelle sekä sitä kautta välillisesti myös luovuudelle ja innovaatioille. Tilat ilmentävät aineellisesti organisaatiokulttuuria, ja niillä voidaan vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti työntekijöiden ja muiden sidosryhmien tunteisiin ja mielikuviin yrityksestä. Tilat voivat olla viestintäväline ja osa markkinointistrategiaa, niiden avulla profiloidutaan sidosryhmille ja erottaudutaan muista yrityksistä. Tilarajauksilla voidaan vaikuttaa organisaatiorakenteeseen joko hierarkkisesti tai matalaa hierarkiatasoa ilmentäen. Tilaratkaisuilla ilmennetään organisaation arvoja, visiota ja missiota sekä niiden avulla voidaan konkreettisesti johtaa ihmisiä yhteen tai eristää toisistaan. Tilojen avoimuudella ja läpinäkyvyydellä on edistävä vaikutus organisaation informaation kulkuun, sattumanvaraisiin kohtaamisiin ja yhteisöllisyyteen ja negatiivinen vaikutus organisaation alakulttuureiden voimakkuuteen.

Pohjanlahden fladojen matalakuvaukset, syvyys- ja kasvillisuuskartoitukset

Pohjanlahden rannikkoalueella on mm. huomattavaa teollisuutta, energiantuotantoa, satamatoimintoja ja asutusta. Lisäksi Pohjanlahden rantoja rehevöittävät jokien tuomat ravinteet. Samaan aikaan alueella on merkittäviä ja valtakunnallisestikin huomattavia luontoarvoja ja -kohteita kuten Merenkurkun saariston maailmanperintöalue, Perämeren kansallispuisto sekä Selkämeren kansallispuiston kohteet. Huolimatta Pohjanlahden luonto- ja kulttuurikohteista sekä merialueeseen kohdistuvista paineista, vedenalaisesta luonnosta on Pohjanlahden rannikolla kerätty varsin vähän tietoa. Merialueella pätevät samat suunnittelun periaatteet kuin maalla. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, ml. yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Vedenalaisen luonnon osalta ei ole käytettävissä sellaisia luonnonvarojen ja -arvojen inventointeja, jotka vastaisivat maa-alueella tehtyjä valtakunnallisia tai maakunnallisia selvityksiä. Käytännön tietoa ja kokemusta vedenalaisten inventointien suorittamisesta tarvitaan, jotta elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksilla olisi paremmat edellytykset ohjeistaa ja analysoida vedenalaiseen luontoon liittyviä tutkimuksia sidosryhmätyössään ja mm. ympäristövaikutusten arviointien (YVA) yhteydessä. Tämä työ oli osa POLMU-hanketta ja sen tarkoituksena oli arvioida VELMU-ohjeistuksen mukaisten maastomenetelmien ja ilmakuvausten yhdistelmän soveltuvuutta fladojen kasvillisuuden kartoittamisessa. Työn lähtökohtana oli menetelmäkehitys ja viranomaisten sekä tutkimuslaitosten välisen yhteistyön kehittäminen. Työ tehtiin vuonna 2012 yhteistyössä Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten, Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen sekä Geodeettisen laitoksen kanssa.

Nuorena vanhemmaksi tulemista ja raskaudenkeskeytystä ennustavat lapsuusiän tekijät

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kahdeksan vuoden iässä arvioitujen perhetekijöiden, psyykkisten oireiden ja kiusaamiskäyttäytymisen yhteyttä äidiksi tulemiseen alle 20-vuotiaana, isäksi tulemiseen alle 22-vuotiaana ja raskaudenkeskeytyksen tekemiseen alle 29-vuotiaana. Tutkimus perustui suomalaiseen LAPSET-kohorttiin, joka on yleisväestöotos (n=5813) vuonna 1981 syntyneistä henkilöistä. Vuonna 1989 tutkittavat sekä heidän vanhempansa ja opettajansa vastasivat psyykkistä oireilua ja kiusaamista koskeviin kyselyihin. Vanhemmat antoivat tietoa myös perhetekijöistä ja opettajat koulumenestyksestä. Tiedot tyttöjen (n=2694, 94 % osallistuneista tytöistä) synnytyksistä ja raskaudenkeskeytyksistä kerättiin hoitoilmoitusrekisteristä ja raskaudenkeskeyttämisrekisteristä. Poikien (n=2721, 92 % osallistuneista pojista) osalta nuorena isäksi tuleminen selvitettiin väestötietojärjestelmästä. Nuorten äitien tyttäret tulivat vanhempien äitien tyttäriä todennäköisemmin nuorena äidiksi ja nuorten isien pojat nuorena isäksi. Matalasti koulutettujen äitien pojilla oli kohonnut todennäköisyys nuorena isäksi tulemiseen ja tyttärillä raskaudenkeskeytykseen. Muu kuin kahden biologisen vanhemman muodostama perherakenne oli yhteydessä nuorena äidiksi tulemiseen ja raskaudenkeskeytykseen. Lapsuuden käytösongelmat olivat yhteydessä nuorena vanhemmaksi tulemiseen sekä raskaudenkeskeytykseen. Ylivilkkaus oli yhteydessä nuorena äidiksi tulemiseen. Tytöistä ne, jotka olivat kiusaajia tai kiusaaja-kiusattuja, tulivat todennäköisimmin nuorena äidiksi ja pojista kiusaaja-kiusatut nuorena isäksi. Kiusaaminen ei ollut yhteydessä raskaudenkeskeytyksen tekemiseen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa kohdattaessa nuoria vanhempia ja muita nuoria. Lisäksi niillä voi olla merkitystä esimerkiksi suunniteltaessa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on nuorten epätoivottujen raskauksien ehkäiseminen.

Työterveyshuolto ikääntyvän työntekijän työkyvyn tukijana

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työterveyshuolto tukee nykyisellä toiminnallaan ikääntyvien (45–54-vuotiaat) työntekijöiden työkykyä ja mitä työkyvyn tukemiseen liittyviä odotuksia ikääntyvillä työntekijöillä on työterveyshuollolle. Tutkimuskysymykset olivat ”Miten ikääntyvän työntekijän mielestä työterveyshuolto tukee ikääntyvän työntekijän työkykyä?” ja ”Millaista tukea työkyvyn ylläpitämiseksi ikääntyvät työntekijät odottavat työterveyshuollolta?”. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat pääkaupunkiseudulla toimivan yksityisen lääkäriasemaketjun yli 10 hengen asiakasyritysten ikääntyvät työntekijät, jotka tekevät toimistotyöhön rinnastettavaa työtä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä kesäkuussa 2011. Tutkimukseen osallistui 21 yritystä, joissa oli ikääntyviä työntekijöitä yhteensä 422. Kyselyyn vastasi 93 työntekijää. Vastausprosentti oli 22. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja avoimien vastausten tuottama aineisto induktiivisella sisällön analyysillä. Työntekijöistä kaksi kolmasosaa oli samaa mieltä siitä, että työterveyshuollon palvelut yleisesti ottaen tukevat ikääntyvän työntekijän työkykyä. Kuitenkin työntekijöistä vain hieman yli yksi viidesosaa oli samaa mieltä siitä, että työterveyshuollon toimintatavat ikääntyvän työntekijän työkyvyn tukemiseksi ovat riittävät. Syitä sille, miksi työterveyshuollon toimintaa ei pidetty työkykyä tukevana, olivat riittämätön aktiivisuus ja seuranta, asiakasorganisaation tuntemuksen puute ja näkemys siitä, että työterveyshuollon vaikutusmahdollisuudet yrityksen sisäisissä asioissa ovat riittämättömät. Työterveyshuollon arvioitiin tukevan enemmän fyysistä kuin psyykkistä työkykyä. Työterveyshuollon eri toimintojen osa-alueista ikääntyvät työntekijät arvioivat työterveyshuollon ohjaus- ja neuvontatoiminnan ja sairaanhoidon tukevan eniten työkykyään. Työterveyshuollon yleisen toiminnan arvioitiin tukevan työkykyä toiseksi eniten. Jaksamisessa ja muutoksissa tukeminen ja kuntoutustoiminta arvioitiin työkykyä vähiten tukevaksi toiminnaksi. Työntekijät odottivat työterveyshuollon toiminnalta aktiivisuutta, toiminnan ja seurannan säännöllisyyttä ja yksilöllisyyden huomioimista. Keskeisinä osaalueina, joihin työterveyshuollon tulisi panostaa, pidettiin psyykkisen jaksamisen, terveellisten elämäntapojen ja fyysisen jaksamisen tukemista sekä terveystarkastuksia ja ryhmätoimintaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteutettaessa työterveyshuollon ennaltaehkäisevää ikääntyville suunnattua pysyvän työkyvyn tukemiseen tähtäävää toimintaa. Tulokset auttavat suuntaamaan työterveyshuollon resurssit ja voimavarat oikeisiin kohteisiin.

Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2012 : Terveys- ja sosiaalipalvelut

Kainuun ELY-keskus ja alueen TE-toimistot kartoittivat yhdessä Kainuun ammattiopiston, Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Aikuis- ja täydennyspalvelut AIKOPA:n kanssa terveys- ja sosiaalipalvelut -toimialan työnantajien työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeita sekä alan kehitysnäkymiä. Syksyn 2012 aikana haastateltiin yhteensä 46 työnantajaa. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tullaan lähivuosina tarvitsemaan runsaasti uutta työvoimaa etenkin eläkkeelle jäävien tilalle. Haastateltujen työnantajien palveluksesta arvioitiin seuraavan kahden vuoden aikana jäävän eläkkeelle yhteensä 56 henkeä, mikä on 4,7 % niiden koko henkilöstöstä. Seuraavan vuoden aikana yhteenlasketun henkilöstömäärän arvioitiin kasvavan 44 hengellä (3,7 %). Pidemmällä tähtäimellä työnantajat arvioivat työvoiman tarpeensa useimmiten joko pysyvän ennallaan tai kasvavan jonkin verran. Haastatelluilla työnantajilla oli tarkempia työvoiman lisäystarpeita yhteensä 40 henkilön verran. Selvästi eniten oli tarvetta palkata lähihoitajia. Monissa terveydenhuollon ja sosiaalialan ammateissa on jo pidemmän aikaa ollut työvoiman saatavuusongelmia. Työnantajat ilmoittivat rekrytointiongelmia koetun etenkin sijaisuuksien täyttämisessä. Rekrytointitarpeiden lisäksi oli myös suunnitelmia vähentää työntekijöitä, yhteensä 14 henkilön verran. Yksi sosiaali- ja terveyspalvelualaa muuttava asia on ollut suurten valtakunnallisten toimijoiden ja yritysketjujen toiminnan laajentuminen ja niiden tulo paikallisille markkinoille. Haastatellut yritykset suhtautuivat tähän kehitykseen pääosin varauksellisesti peläten etenkin sitä, etteivät pienet paikallisesti toimivat yritykset pärjää tarjouskilpailuissa isojen valtakunnallisten ketjujen kanssa. Myös vanhuspalveluiden mahdolliset henkilöstömitoitukset puhututtivat. Työnantajat edellyttivät niiden työntekijöiltä sekä nyt että tulevaisuudessa etenkin hoitotyön perusosaamiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Tämän lisäksi sosiaali- ja terveysalan työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja ja asiakkaan kohtaamiseen liittyvää ammatillista osaamista. Työntekijöiltä odotettiin myös ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä. Tulevaisuudessa tarvitaan nykyistä enemmän esimerkiksi saattohoitotaitoja. Haastatelluilla työnantajilla oli niiden nykyiselle henkilöstölle runsaasti koulutustarpeita tutkintotavoitteisista koulutuksista erilaisiin lyhytkoulutuksiin. Yhteistyöhön oppilaitosten kanssa ja varsinkin opiskelijoiden työharjoitteluihin oltiin pääasiassa tyytyväisiä. Täydennyskoulutustarjonnan osalta toivottiin enemmän etenkin lyhytkoulutusten järjestämistä.

Sellutehtaiden vuosihuoltoseisokkiprosessin hallinta - toimintaohjeen luominen

Päätavoitteena tässä diplomityössä oli löytää parhaat käytännöt vuosihuoltoseisokkien suunnitteluun ja toteutukseen. Parhaita käytäntöjä selvitettiin teorian, yrityksessä aiemmin tuotetun materiaalin, haastatteluiden ja kenttähavaintojen kautta. Niiden pohjalta luotiin yritykselle toimintaohje, jossa on aikataulutettu tarvittavat toimenpiteet sekä näiden toimenpiteiden vastuuhenkilöt vuosihuoltoseisokkiprosessin eri vaiheissa. Diplomityön teoriaosuudessa käsitellään kunnossapitoa, projekteja ja seisokkiteoriaa. Kunnossapidon näkökulmasta suunnitelmallisuus nousee esiin tärkeimpänä, niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen suunnittelu. Toinen keskeinen kokonaisuus on tuotanto-omaisuuden hallinta. Projekteja käsitellään kevyesti, sillä seisokkiteoria nojautuu vahvasti projektimaiseen työskentelyyn. Seisokkiteoriassa esitellään erityisesti eri prosessin vaiheiden tehtäviä. Synteesiosuudessa esitellään yritykseen jääneen toimintaohjeen sisältö sallituin osin. Toimintaohjeen vaiheet ovat alullepano, suunnittelu, toteutus sekä lopettaminen ja jälkityöt. Toimintaohjetta hyödyntäen vuosihuoltoseisokit voidaan viedä läpi projektinomaisesti, kuitenkin ajatellen vuosihuoltoseisokkiprosessin jatkuva prosessina, jossa edellisen projektin lopettaminen on uuden aloittamista.