997 resultados para Nordström, Sixten: Kaikki musiikista
Resumo:
This thesis investigated building information modeling (BIM) from a material supplier’s point of view. The objective was to gain understanding about how a building material supplier could benefit from the growing use of BIM in the AEC (architectural, engineering and construction) industry. Increasing amount of inquiries related to BIM from customers and other interest groups had awoken target company’s interest towards BIM. This thesis acts as a pre-study for the target company related to potential of BIM. First of all BIM and its meaning from a material supplier’s point of view was defined based on a literature review. To reveal the potential benefits of BIM for a material supplier a questionnaire survey and in total of 11 interviews were conducted. Based on the literature review and analyzed results it came clear that BIM offers benefits also for material suppliers. Product libraries and material databases for BIM tools can act as an important marketing channel for material suppliers. Material suppliers could also utilize the information from the BIM models to schedule their deliveries more precisely and potentially even to schedule their own production. All this needs deeper cooperation between material suppliers, contractors and other stakeholders in the AEC industry. Based on the results also first steps for the target company to utilize the growing use of BIM were defined.
Resumo:
Tässä tutkimuksessa on kartoitettu vesiosuuskuntien tilannetta koko Suomessa sekä tarkemmin Pirkanmaan alueella. Kokemuksia toiminnan kehittämisestä on kerätty aiemmin tehdyistä tutkimuksista ja raporteista sekä haastattelemalla henkilöitä, jotka ovat olleet mukana vesiosuuskuntien sulautumisessa ja yhdistymisessä kunnalliseen vesihuoltolaitokseen. Arvokasta tietoa on saatu myös vesihuoltoalan asiantuntijoilta sekä vesiosuuskuntien toiminnan kehittämiseen tähtääviltä aktiiveilta. Näistä tietolähteistä on saatu kattava kuvaus tämän hetken vesiosuuskuntatoiminnasta Suomessa ja ajatuksia siitä, miten toimintaa tulisi kehittää. Erilaisia vaihtoehtoja on löytynyt useita. Raporttiin koottiin toimintaohjeet sekä sopimuspohjaisen toiminnan kehittämiseen, vesiosuuskuntien sulautumiseen että vesiosuuskuntien yhdistymiseen kunnalliseen vesihuoltolaitokseen, sillä tällaisia prosessikuvauksia ei ollut aiemmin tehty. Menettelyihin pyrittiin tunnistamaan kaikki huomioitavat seikat, jotta vesiosuuskuntien, kuntien ja kunnallisten vesihuoltolaitosten edustajille tulisi mahdollisimman kattava kuva prosessin vaatimuksista. Tarkempia ohjeita ja erilaisia asiakirjamalleja tulee edellä mainittujen tahojen käyttöön, kun Kuntaliiton Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -hanke valmistuu.
Resumo:
Kandidaatintutkielman aihe on ”Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan vertailu”. Merkittävin syy aiheen valintaan on se, että toisen maailmansodan panssarisodankäynti on kiinnostanut pitkään allekirjoittanutta. Osasto Lagus oli ainoa suomalainen panssariyhtymä hyökkäysvaiheen aikana. Se eteni nopeasti Itä-Karjalan alueella, ja siihen oli kerätty käytännössä kaikki merkittävät suomalaiset panssarivoimat. Saksan ”salamasota” oli noussut kuuluisaksi termiksi toisen maailmansodan alussa. Siihen keskeisesti kuuluvalla panssarisodankäynnillä oli saavutettu suuria menestyksiä Saksan vuosien 1939-1941 sotaretkillä. Suomi ja Saksa lähentyivät välirauhan aikana ennen jatkosodan alkua. Tänä aikana esimerkiksi Osasto Laguksen komentaja Ruben Lagus matkasi Saksaan tutustumaan saksalaisiin panssariyhtymiin. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan välillä oli. Tutkimuksen pääkysymys on: ”Mitä toiminnallisia ja organisatorisia eroja ja yhtäläisyyksiä on löydettävissä Osasto Laguksen ja saksalaisen panssaridivisioonan välillä?” Saksalaisen panssaridivisioonan organisaatio on rajattu käsittelemään vuoden 1941 panssaridivisioonaa. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa käsitellään julkaistuja teoksia, asiakirjoja ja tutkimuksia. Lähdemateriaalin pääpaino on kirjallisuudessa ja asiakirjoissa. Primäärilähteinä on pidetty aikalaisasiakirjoja, kuten ohjesääntöjä ja hyökkäyskäskyjä. Saksalainen panssarisodankäynti perustui panssaridivisioonien käyttämiseen. Panssaridivisioonat koostuivat useista eri aselajijoukoista, ja ne olivat kykeneviä suorittamaan itsenäisiä tehtäviä. Sen tärkein elementti oli panssarirykmentti, jonka panssarivaunujen toimintaa lähtökohtaisesti muut aselajit tukivat. Panssaridivisioonia kuului käyttää voimat keskittäen siellä, missä sen oli maastollisesti suotavinta toimia. Panssarijoukkojen hajauttaminen oli lähtökohtaisesti kiellettyä. Panssaridivisioonan ohjesäännöissä korostui pyrkimys nopeuden ylläpitoon, yllätyksen aikaansaamiseen ja vihollisen saarrostamiseen. Panssaridivisioonista koottiin vuodesta 1940 lähtien motorisoituja- ja panssariarmeijakuntia, joiden puitteissa ne toimivat. Armeijakuntiin kuului useampia panssari- ja motorisoitujadivisioonia. Organisaatioltaan Osasto Laguksessa oli paljon samankaltaisuutta vuoden 1941 panssaridivisioonaan. Suurimmat erot olivat aselajijoukkojen suhteessa. Kaluston laadultaan organisaatiot olivat hyvin tasavertaisia saksalaisten parempia johtamismahdollisuuksia lukuun ottamatta. Osasto Laguksen jääkärit myös kulkivat panssaridivisioonien jalkaväen käyttämien kuorma-autojen sijaan polkupyörillä, mistä oli hyötyä peitteisessä metsämaastossa toimiessa. Osasto Lagus toimi pääosin saksalaisen panssaridivisioonan käyttöperiaatteiden mukaisesti. Toiminta oli suoraviivaista ja nopeaa, mutta panssarivaunuja käytettiin saksalaisten ohjesääntöjen vastaisesti pienempinä joukkoina. Osasto Laguksen toiminta oli kaikesta huolimatta tehokasta ja menestyksekästä.
Resumo:
Airmanship käsitettä ei ole tähän mennessä hirveästi tutkittu Suomessa. Aiheesta on tehty vain muutama suoraan siihen liittyvä tutkimus. Tämän lisäksi on tehty useita tutkimuksia, jotka ovat pienissä määrin ja osiltaan yhdistettävissä airmanshipiin tai sen eri osa-alueisiin. Tutkimuksessani tulen avaamaan airmanship käsitteen Tony Kernin temppelimallin avulla, omasta näkökulmastani, sekä pohtia airmanshipin opetusta ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli oma haluni tutustua airmanshipin käsitteeseen. Tutkimuksen rajaus tuotti aluksi ongelmia airmanship-käsitteen ollessa hyvin laaja. Aihetta tutkiessani kiinnostus heräsi erityisesti airmanshipin opetukseen liittyen. Tavoitteenani on luoda työ, jossa airmanship aukeaa selkeästi käsitteenä ja jossa pohditaan ennen kaikkea sen opettamista ja oppimista. Tutkimus toteutettiin asiakirjatutkimuksena ja ilmavoimien lennonopettajien kanssa käytyjen keskustelujen avulla saamillani tiedoilla. Asiakirjat olivat suurilta osin aikaisempia airmanshipiin liittyviä tutkielmia, sekä siihen liittyvää kirjallisuutta. Airmanship-käsitteen yleinen suomennos on lentäjyys. Lentäjyyden voidaan katsoa pitävän sisällään muun muassa päätöksentekokyvyn, tilannetietoisuuden, lentokurin, ympäristön, lentokoneen ja riskit. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat omalta osaltaan lentoturvallisuuteen. Pyrittäessä mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen, tulee kaikkien osa-alueiden olla kunnossa. Lennonoppiminen ja sen opetus kulkevat käsi kädessä lentoturvallisuuden kanssa. Airmanshipin laajuuden johdosta sen opettaminen yksiselitteisesti on hankalaa ja suuri osa oppimisesta tapahtuu niin sanottuna piilooppimisena.
Resumo:
Osa aliupseerin ammattitaidon kehittämisestä on työssäoppimista. Hiljaisen tiedon jakaminen työpaikalla nuoremmille kouluttajille on tiiviisti yhteydessä työssäoppimiseen. Tämä tutkielma tarkastelee työssäoppimista Karjalan Prikaatin Esikuntakomppaniassa ja tarkastelun keskiössä ovat nuoret sotilaspoliisiammattialiupseerit. Tutkielman näkökulma on työssäoppimisessa ja hiljaisen tiedon siirtymisessä eteenpäin työyhteisössä. Työssäoppimista ja hiljaista tietoa tarkastellaan yleisellä tasolla käsitteiden määrittelyssä sekä empiirisesti avoimella lomakekyselyllä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka työssäoppiminen tapahtuu Karjalan Prikaatin Esikuntakomppaniassa. Samalla havainnoidaan, kuinka työssäoppiminen on järjestetty Esikuntakomppaniassa ja kuinka sitä voitaisiin kehittää. Kuinka hiljainen tieto välittyy vanhemmalta kouluttajapolvelta nuoremmille sekä kuinka työssäopitut tiedot ja taidot välittyvät varusmieskoulutukseen. Tutkimusaineisto hankittiin kyselyllä, joka toteutettiin komppanian päällikölle, kahdelle sotilaspoliisialiupseerille sekä yksikössä olevalle nuorimmalle upseerille. Tutkittavaan ilmiöön perehdyttiin ja syvennyttiin lisäksi tutustumalla Pääesikunnan ohjeistukseen työssäoppimisen järjestämisestä sekä työssäoppimista ja hiljaista tietoa käsitteleviin julkaisuihin. Tutkimuksessa ilmeni, että työssäoppiminen ja sen kehittäminen ovat tällä hetkellä hyvinkin riippuvaisia resursseista. Resurssien lisäämisellä kyettäisiin tehostamaan aliupseereiden ja nuorien upseereiden työssäoppimista sekä parantamaan työturvallisuutta. Toisaalta työyhteisön ollessa avoin ovat kaikki halukkaita antamaan oman panoksensa nuorten kouluttajien osaamisen kehittämiselle. Hiljaista tietoa välitetään yksikössä niin välillisesti kuin välittömästi. Nuori kouluttaja saa mahdollisuuden seurata vanhemman kouluttajan tekemiä suoritteita sekä oppia lisää kyselemällä ja keskustelemalla. Kysymällä nuori kouluttaja saa vastauksia moniin häntä askarruttaviin ongelmiin.
Resumo:
Tässä tutkielmassa on tutkittu Venäjän federaation psykologisen vaikuttamisen keinoja toi-sessa Tšetšenian sodassa. Tutkimuksessa on selvitetty, miten Venäjän federaatio on käyttänyt psykologisen vaikuttamisen keinoja. Tutkimuksessa on selvitetty, miten psykologinen vai-kuttaminen on muuttunut kriisin aikana vai onko se muuttunut ollenkaan. Tämän lisäksi Ve-näjän federaation käyttämää psykologista vaikuttamista toisessa Tšetšenian sodassa on ver-rattu aikaisemmissa kriiseissä käytettyyn psykologiseen vaikuttamiseen. Tutkimuksessa on käytetty laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia eli tutkimus on tehty analysoimalla aikaisempaa aineistoa ja kirjallisuutta. Kaikki johtopäätökset perustuvat aikai-sempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Venäjän federaation psykologinen sodankäynti toisessa Tšetšenian sodassa oli kehittynyt merkittävästi aikaisempiin kriiseihin verrattuna. Venäjän federaation psykologinen sodan-käynti oli tehokkaampaa ja suunnitelmallisempaa kuin aikaisemmin. Venäjän federaatio ymmärsi toisessa Tšetšenian sodassa psykologisen vaikuttamisen tärkeyden osana sodan-käyntiä. Sota tulee voittaa kaikilla sodankäynnin osa-alueilla, joista yhtenä merkittävänä osa-alueena on psykologinen sodankäynti. Tutkimus jakautuu kuuteen päälukuun. Luvuista kolme ja neljä ovat varsinaisia tutkivia luku-ja ja luvussa viisi on johtopäätökset sekä vastaukset tutkimuskysymykseen ja alakysymyk-seen.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako peruskoulutuskauden tupakavereiden yhdessäolo ja heidän keskinäiset suhteensa eri yksilöiden toimintakyvyn kehittymiseen. Yksilön toimintakyvyn kehittyminen ryhmädynamiikan ja -kiinteyden vaikutuksesta on merkittävää selvittää siksi, että kyetään toteamaan, onko tämän hetkinen koulutusmetodi tehokas ja onko kokemukset ryhmän yhteistyöstä toimintakyvyn kannalta kehittäviä. Tutkijan mielenkiintoa aiheeseen kohotti myös Jarmo Toiskallion (2000, 33) väite siitä, että kaikki sotilaspedagogiikan kysymykset tiivistyvät kysymyksiksi ihmisten toimintakyvystä. Tutkimuksen päätutkimusongelma on: Miten ryhmädynamiikka kehittää peruskoulutuskaudella palvelevan alokkaan toimintakykyä? Päätutkimusongelman lisäksi alakysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä tarkoittaa käsite ryhmädynamiikka ja miten se sopii peruskoulutuskauden tupaan? 2. Mistä muodostuu ryhmädynamiikka ja mitkä osa-alueet siihen vaikuttavat? 3. Mitä on peruskoulutuskaudella palvelevan sotilaan toimintakyky ja mitkä asiat siihen vaikuttavat? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Aineiston valinnassa vallitsevana trendinä oli alallaan tunnustettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten käyttö. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla ryhmädynamiikan ja toimintakyvyn käsitteet, sekä selvitettiin ryhmädynamiikan toimintakykyä kehittäneet metodit. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ryhmädynamiikka kehittää monin eri tavoin alokastuvan muodostaman ryhmän yksittäisen jäsenen eri toimintakyvyn osa-alueita. Merkittävimpänä toimintakyvyn osa-alueena uudessa ryhmässä on alokkaiden sosiaalinen toimintakyky, joka mahdollistaa muiden toimintakyvyn osa-alueiden kehittymisen. Tämä johtuu siitä, että dynaamisen ryhmän perusedellytyksenä on vuorovaikutus, joka luo edellytykset alokasryhmän jäsenien haluun toimia osana ryhmää ja kehittyä ryhmässä. Toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttaa vahvasti positiivinen ja negatiivinen ryhmäpaine, joka saattaa johtaa parempiin suorituksiin ja eheämmän minäkuvan syntymiseen. Dynaamisen, tupakavereista muodostuvan, ryhmän jäsen haluaa ryhmälleen parasta. Tällöin alokas on jo psyykkisesti kasvanut niin, että hän kykenee arvostamaan ryhmää ja asettamaan ryhmän itsensä edelle. Osana tätä alokas mahdollisesti saa virikkeen kehittää itseään, joko kehittämisen halu lähtee alokkaasta itsestään, tai sitten ryhmän muut jäsenet tukevat toisiaan. Kehittymisen lopputuloksena saattaa olla sosiaalisesti lahjakkaampi yksilö, jos kehittymisen halu on ollut sosiaalisen itsensä kehittäminen, esimerkiksi osallistumalla tiiviimmin Sotilaskodissa vierailuun ryhmäläisten kanssa. Lopputuloksena saattaa olla myös fyysisen toimintakyvyn kehittyminen, esimerkiksi yhdessä suoritetun lenkkeilyn seurauksena. Alokkaan toimintakyky kehittyy ryhmädynamiikan vaikutuksesta, jos alokas itse haluaa, ja jos hän saa tukea ryhmältään.
Resumo:
Sotilaan kuormittuminen hyökkäystaistelussa on väistämätöntä. Hyökkäystaistelusta tulisi palautua mahdollisimman nopeasti, jotta kyetään jatkamaan hyökkäystä tai torjumaan vihollisen mahdollinen vastahyökkäys. Palautumismenetelmistä ja niiden tehokkuudesta sotilailla tiedetään vain vähän. Tutkimuksessa selvitetään, miten lihashuolto vaikuttaa hyökkäystaistelusta palautumiseen laktaatin poistumisen kannalta. Sotilaan hyökkäystaistelu on kuvattu mekaanisena suorituksena. Suorituksen energia-aineenvaihdunnan avulla on selvitetty kuormittumisen taso hyökkäyksen päätteeksi. Lihashuoltomenetelmistä tutkimuksessa käsitellään venyttely, hieronta ja aktiivinen palautuminen. Jokaisesta lihashuoltotavasta on esitelty suoritustekniikka tai -tapa sekä vaikutukset laktaatin poistumiseen. Tutkimus on laadullinen. Tutkimus perustuu suomalaisiin ja ulkomaalaisiin kirjallisiin lähteisiin. Tiedonkeruutapana on käytetty kirjallisuuskatsausta, jossa kootaan yhteen kaikki tutkimustieto aihealueesta. Kerätty aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jossa tutkimustieto liitetään liikuntatieteelliseen teoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sotilas on hyvin kuormittunut hyökkäyksen tavoitteessa. Lyhyet ja kovatempoiset suoritukset hyökkäyksen aikana muodostavat laktaattia lihaksiin, mikä rajoittaa sotilaan suorituskykyä. Lihashuoltotavoista venyttelyn vaikutukset laktaatin poistumiseen tunnetaan huonosti. Venyttely ei nopeuta tutkimustiedon perusteella laktaatin poistumista. Hieronnan vaikutukset laktaatin poistumiseen tunnetaan hyvin. Hieronta ei nopeuta laktaatin poistumista. Aktiivista palautumista on tutkittu hyvin paljon ja sen vaikutukset laktaatin poistumiseen tunnetaan hyvin. Aktiivinen palautuminen nopeuttaa laktaatin poistumista lihaksista. Tehokkain aktiivisen palautumisen intensiteetti on hyvin lähellä aerobista kynnystä. Tavoitteessa sotilaan tulisi palautumisen maksimoimiseksi pitää itsensä liikkeessä. Aktiivisen palautumisen avulla taistelun aikana muodostunut laktaatti poistuu mahdollisimman nopeasti. Liikkuminen tulisi olla kevyempää kuin itse hyökkäystaistelu, mutta täysin passiiviseksi ei saa jäädä. Tällaista liikuntaa tavoitteessa voisi olla esimerkiksi tuliaseman kaivaminen ja valmistelu, patruuna täydennyksien kantaminen takamaastosta tai pieni lenkki hölkkää.
Resumo:
Toiseksi yleisimpiä syitä Puolustusvoimissa tapahtuviin varusmiespalveluksen keskeytymisiin ovat tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivat. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvien palveluksen keskeyttämisten määrä on nelinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Suuri osa TULE-vammoista on rasitusperäisiä ja ne kohdistuvat yleisimmin alaraajoihin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää rasitusvammojen esiintyvyyttä varusmiespalveluksessa sekä alaraajojen rasitusvammoilta ennaltaehkäiseviä keinoja. Lisäksi tarkoituksena on selvittää varusmiesten tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumista sekä penikkataudin ja sääriluun rasitusmurtuman syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma on tehty kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuuden aineistona käytettiin liikunta- ja lääketieteellistä kirjallisuutta ja julkaisuja. Lähdeaineisto koostui kirjallisuuden lisäksi kansainvälisistä ja kotimaisista artikkeleista sekä sotilaita ja kestävyysurheilua koskevista tutkimuksista. Myös Puolustusvoimien oppaita ja muita julkaisuja hyödynnettiin tiedon keräämisessä. Tutkielman tuloksia analysoitaessa menetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Varusmiespalveluksen fyysinen kuormittuminen perustuu pääosin taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutukseen, joissa yleisimpiä liikkumistapoja ovat kävely ja juokseminen. Varusmiesten heikentynyt yleiskunto on yksi monista penikkataudin ja rasitusmurtumien syntyyn vaikuttavista riskitekijöistä. Varusmiesten rasitusmurtumien määrä vaihtelee tulosten mukaan 5,5– 25% välillä aselajista, saadusta koulutuksesta ja tutkittavana olleesta joukosta riippuen. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että toimivimpia keinoja ennaltaehkäistä rasitusvammoja ovat harjoitteluun ja sen suunnitteluun liittyvät keinot. Tärkeimpiä harjoitteluun liittyviä keinoja ovat harjoittelumäärän oikeanlainen säännöstely sekä harjoittelun monipuolisuus ja nousujohteisuus. Myös rasitustavan valinnalla ja liikkumistekniikan hallitsemisella on positiivisia vaikutuksia rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi. Venyttelyllä ja hieronnalla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta alaraajojen rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi suositellaan korvaavien harjoitteiden määrän lisäämistä liikuntakoulutuksessa. Alaraajoille iskuja aiheuttavien pallopelien ja juoksuharjoitusten toteuttamista on pyrittävä välttämään raskaiden taistelu- ja marssikoulutusten jälkeen, jotta lihas- ja luukudoksille jäisi riittävästi aikaa palautua aiemmasta rasituksesta. Rasitusvammoja voidaan ennaltaehkäistä huomioimalla riskiryhmiä terveystarkastusten, varusteiden ja liikuntalajien valinnan osalta. Tulosten perusteella päädytään siihen johtopäätökseen, että ennaltaehkäistäkseen rasitusvammoja ei riitä, jos vain yhtä tai muutamaa keinoa käytetään onnistuneesti. Ennaltaehkäisyn onnistumiseksi on kokonaisvaltaisesti otettava huomioon kaikki harjoitteluun ja liikkumiseen, varusteisiin ja valmennukseen liittyvät keinot ja toimenpiteet.
Resumo:
Med prediktion avses att man skattar det framtida värdet på en observerbar storhet. Kännetecknande för det bayesianska paradigmet är att osäkerhet gällande okända storheter uttrycks i form av sannolikheter. En bayesiansk prediktiv modell är således en sannolikhetsfördelning över de möjliga värden som en observerbar, men ännu inte observerad storhet kan anta. I de artiklar som ingår i avhandlingen utvecklas metoder, vilka bl.a. tillämpas i analys av kromatografiska data i brottsutredningar. Med undantag för den första artikeln, bygger samtliga metoder på bayesiansk prediktiv modellering. I artiklarna betraktas i huvudsak tre olika typer av problem relaterade till kromatografiska data: kvantifiering, parvis matchning och klustring. I den första artikeln utvecklas en icke-parametrisk modell för mätfel av kromatografiska analyser av alkoholhalt i blodet. I den andra artikeln utvecklas en prediktiv inferensmetod för jämförelse av två stickprov. Metoden tillämpas i den tredje artik eln för jämförelse av oljeprover i syfte att kunna identifiera den förorenande källan i samband med oljeutsläpp. I den fjärde artikeln härleds en prediktiv modell för klustring av data av blandad diskret och kontinuerlig typ, vilken bl.a. tillämpas i klassificering av amfetaminprover med avseende på produktionsomgångar.
Resumo:
Loviisan kaupunki tuli mukaan Uudenmaan ympäristökeskuksen vetämään järvien kuntakohtaiseen kunnostusohjelmaan vuonna 2007. Kohteeksi valittiin Loviisan Valkon taajamassa sijaitseva Valkolampi. Valkolammelle tehtiin yleisluonteinen kunnostussuunnitelma, jossa suositeltiin tehtäväksi tarkempaa ruoppaussuunnitelmaa ja/tai vesikasvien poistosuunnitelmaa. Tämä työ aloitettiin loppuvuodesta 2009 ja se valmistui vuoden 2010 aikana. Valkolampi on pinta-alaltaan 0,64 ha ja sijaitsee Valkon taajamassa. Järvi on hyvin matala ja rehevä. Kasvillisuus on runsasta, vesisammalet täyttävät lähes koko järven. Lisäksi järveä reunustavat osmankäämikasvustot aiheuttavat umpeenkasvua. Kalasto koostuu ainoastaan ruutanoista. Järvi kärsii hajuhaitoista ja umpeenkasvusta. Valkolampea ympäröivät rannat ovat soistuneet. Ulkoinen kuormitus on hyvin vähäistä, minkä vuoksi kunnostustoimenpiteet voidaan tehdä järvessä. Valkolampea rehevöittää sen huonokuntoinen sedimentti, joka on erittäin vesipitoista. Suunnitelmassa valitaan Valkolammelle sopivat menetelmät sekä ruoppaukseen että vesikasvien poistoon ja arvioidaan menetelmien kustannukset. Suunnitelmassa tarkasteltiin seuraavat vaihtoehdot: osmankäämien poisto (kaikki tai osa) kaivinkoneella, vesisammaleen poisto imuruoppauksella tai nuottauksella ja "lähes koko lammen imuruoppaus". Valkolammen kunnostuksessa ehdotetaan osmankäämikasvuston kaivamista talvella viiden metrin etäisyydeltä rantaviivasta yhden metrin syvyyteen 1:2 kaltevuudella. Jäljelle jäävän alueen sedimenttiä imuruopataan syksyllä yksi metri. Vesisammaleet poistetaan imuruoppauksen yhteydessä. Liete ruopataan geotuubeihin. Valkolammen ympärille rakennetaan pääosin pitkospuista koostuva luontopolku. Järven länsipuolelle voidaan rakentaa lintutorni. Itärannan osmankäämeistä vapaalta alueelta saadaan toinen näkymä Valkolammelle. Ruoppausten vaikutuksia veden laatuun tulee tarkkailla ottamalla vesinäytteitä ennen ja jälkeen toimenpiteen sekä sen aikana. Hankkeelle tulee hakea vesilain mukainen vesitalousasiaa koskeva lupa Etelä-Suomen aluehallintovirastolta. Lisäksi geotuubien sijoittaminen vaatii toimenpideluvan Loviisan kaupungilta.
Resumo:
Etelä-Suomen läänin viimeisenä toimintavuonna alueen kuntien ylläpitämien yleisten kirjastojen toimintaa ja taloutta vuodelta 2009 käsittelevässä tilastojulkaisussa ovat mukana kaikki läänin 71 kirjastolaitosta. Julkaisun tiedot perustuvat lääninhallituksen seuranta- ja arviointitietoihin alueen yleisten kirjastojen toiminnasta ja kehityksestä. Vuoden 2009 alussa tapahtui Etelä-Suomen läänissä useita kuntaliitoksia. Tästä syystä kirjastolaitosten määrä laski huomattavasti. Useista entisistä pääkirjastoista tuli nyt uusissa kunnissa sivukirjastoja. Kokonaan lakkautettuja kirjastoja oli seitsemän,jonka lisäksi kaksi kirjastoautoa lopetti toimintansa. Kirjastojen aukioloajat vähenivät vuodessa noin 10 000 tuntia eli noin 2 %. Kirjastojen kokonaislainauksen ja fyysisten käyntien hidas lasku jatkui edelleen. Lainausten ja kävijöiden määrä asukasta kohden oli silti edelleen kansainvälistä huippua. Verkkokäyntien määrä oli edelleen nousussa. Kirjastojen kappalemääräinen aineistohankinta pysyi edelliseen vuoteen verrattuna asukaslukuun suhteutettuna samana läänin alueella. Aineistohankinnan määrärahakehitys oli myönteinen.
Resumo:
Tuulivoima on Euroopassa nopeimmin kasvava energian tuotantomuoto. Tuulivoimateollisuuden arvioidaan kasvavan Suomessa huomattavasti lähivuosien aikana ennakoidun syöttötariffipäätöksen myötä, jolloin kilpailu alalla tulee kasvamaan. Tavoitteena oli kehittää tuulivoimalan tornin valmistusta Levator Oy:ssä hitsaustuotantoa tehostamalla ja tuotannon ohjattavuutta parantamalla. Kehitystyöhön kuului toisen hitsauslinjan käyttöönoton suunnittelu ja ohjeiston laatiminen työnjohdolle. Toisen hitsauslinjan käyttöönoton suunnittelun tarkoituksena oli suunnitella muutokset nykyiseen tuotantoon uuden linjan käyttöönoton mahdollistamiseksi. Suunnittelu aloitettiin valitsemalla hitsausprosessit, jonka jälkeen suunniteltiin laitetarpeet työvaihe-analyysien pohjalta. Tuotantolayout muutettiin nykyisestä funktionaalisesta tuotannosta tuotantosoluista koostuvaksi tuotantolinjaksi, jolloin materiaalien virtautus parani huomattavasti. Tuotannon ohjaustavaksi valittiin kapeikko-ohjaus. Ohjeiston laatimisen tarkoituksena oli kerätä ja dokumentoida kaikki tuotannossa tarvittava tieto. Ohjeiston sisältää laadunohjaus, materiaalivirtojen ohjaus ja työnohjaus osiot, joiden tarkoituksena on helpottaa työnjohtamista. Ohjeisto määrittelee yhtenäiset tuotannon toimintatavat, jolloin tuotannon ohjattavuus helpottuu. Tavoitteet täyttyivät, kun toisen tuotantolinjan käyttöönoton vaatimat muutokset aloitettiin suunnitelmien mukaisesti syyskuussa 2009. Ohjeiston sisältö saatiin määriteltyä ja eri osioiden pilotit saatiin valmiiksi joulukuun aikana. Tuotannon ohjattavuus kehittyi huomattavasti ja samalla tuottavuus parani merkittävästi.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työn ja työympäristön hallintaan tietoteknisessä työssä: työn hallinta, työn nopeampi tekeminen, työn sisältö, työn tulokset ja vaikutusmahdollisuudet. Näitä tekijöitä tutkittiin suhteessa työntekijän tietoteknisiin taitoihin ja työntekijän ikään. Tutkimuksen viitekehyksenä ovat maailmanlaajuisesti tapahtuneet ja edelleen tapahtuvat muutokset työelämässä sekä tietoyhteiskunnan kehittyminen. Aikaisemmat tutkimukset nostavat esiin yleisiä kehityslinjoja, mutta myös ristiriitaisia tuloksia. Siksi tässä tutkimuksessa nämä kysymykset purettiin hyvin konkreettisiksi, työyhteisössä havaituiksi osakysymyksiksi ja suhteutettiin vastaajia koskeviin taustatietoihin. Tutkimus kohdistui eri ikäisiin työntekijöihin, joista osa on kokenut tietotekniikan tulon työelämään ja sen käytön lisääntymisen useamman viime vuosikymmenen aikana. Tänä aikana yhteiskunnassa on tapahtunut yleisemminkin merkittävää kehitystä, joka on nostanut esille laajemminkin tarpeet tietoteknisen osaamisen ja taitojen kehittymiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tämä tutkimus ajoittuu noihin vuosikymmeniin ja vaikka se kohdistuukin yhden organisaation sisällä koettuihin vaikutuksiin, niin on selvää, että yleisempikin yhteiskunnallinen kehitys heijastuu tuloksiin. Tämä tutkimus on tehty kvantitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä lomakkeella. Tämän tutkimuksen mukaan tietoteknisiltä taidoiltaan hyvät kokivat hallitsevansa työnsä ja työympäristönsä paremmin kuin tietoteknisiltä taidoiltaan heikot. He kokivat myös tietotekniikan helpottaneen työtä, mahdollisuudet itsensä kehittämiseen lisääntyneen ja työn itsenäisyyden lisääntyneen. Tietoteknisiltä taidoiltaan heikot puolestaan kokivat työn ja työnympäristön hallinnan vähentyneen, työn vaativuuden lisääntyneen, työn tauotuksen vähentyneen, sosiaalisen ympäristön heikentyneen, työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen, oman ammattialan arvostuksen vähentyneen ja työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien vähentyneen. Tulosten perusteella kaikki työntekijät kokivat työn tulosten parantuneen tietotekniikan avulla, mutta toisaalta kokivat työn sisällön köyhtyneen tietotekniikan vuoksi – varsinkin iäkkäät työntekijät kokivat näin. Tutkimuksessa selvitettiin myös työn ja työympäristön hallintaa tukevia ja uhkaavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen mukaan pelot tietotekniikkaa kohtaan ja puutteellinen tuki tietoteknisissä ongelmissa uhkaavat työn ja työympäristön hallintaa.
Resumo:
Tutkimukseni aiheena on Suomessa asuvien bosnialaistaustaisten nuorten aikuisten nykyidentiteetti sekä kulttuurisen monimuotoisuuden ja etnisen murroksen näkyminen arjessa. Kotoutumistutkimuksen sijaan olen kiinnostunut ennen kaikkea identiteetin kokemisesta ja muovautumisesta silloin, kun etnisyys on määrittävä tekijä sekä lähtö- että tulomaassa. Tutkimuskysymyksenäni on, kuinka kansallisuus, etnisyys ja kulttuurinen monimuotoisuus näkyvät sekä muovaavat arkea ja identiteettiä pakolaistaustaisten nuorten aikuisten uudessa elinympäristössä, kun lähtösyyt kotimaasta ovat olleet pitkälti etnisyyteen pohjautuvia. Kuinka etninen identiteetti muotoutuu ja mikä on kahden kulttuurin merkitys etnisyyden määrittelyssä? Mikä on kahden eri kotimaan ja kahden eri kulttuurin rooli arjessa ja identiteettipuhunnassa? Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat bosnialaistaustaisten nuorten aikuisten parissa tekemäni teemahaastattelut. Haastateltavani ovat vuosina 1992–1995 käydyn Bosnian sodan vuoksi pakolaisina Suomeen muuttaneita tai heidän jälkeläisiään. Tein kymmenen teemahaastattelua haastatellen viittä naista ja viittä miestä, jotka kaikki asuvat Varsinais-Suomen alueella. Lisäksi vierailin Bosniassa ymmärtääkseni paremmin sekä haastattelemieni nuorten aikuisten taustaa ja lähtökohtia että heidän ylirajaista arkeaan. Olen lähestynyt identiteetin kokemista kulttuurin, etnisyyden, uskonnon, paikan ja paikallisuuden sekä kodin ja kotimaan käsitteiden kautta. Näistä kaikilla on oma merkityksensä identiteetin muovautumisessa, ja identiteetin kokemiseen vaikuttavat sekä entinen että nykyinen kotimaa. Bosnialaisuus vaikuttaa vahvana taustalla identiteetin kokemisessa, mutta myös suomalainen kulttuuri ja arki muovaavat etnistä ja paikallista identiteettiä. Samalla on kuitenkin huomattava, että identiteettiä ei voi nähdä tiukkarajaisena eikä sitä voi asettaa selviin rajoihin. Identiteetti on jatkuvassa prosessissa ja sidoksissa myös muihin arjen tekijöihin kuin etnisyyteen, paikallisuuteen ja yhteisön kulttuuriin. Lopulta kyse on aina ihmisyksilöistä ja heidän persoonallisesta identiteetin kokemuksestaan.