Ulkoinen palveluntuotanto puolustusvoimien ruokahuollossa : tarkastelussa case Hamina

Puolustusvoimille asetettiin 2000-luvun alussa merkittäviä säästövelvoitteita. Säästövelvoitteiden seurauksena puolustusvoimissa käynnistyi rakennemuutos, jonka tavoitteena on saavuttaa 1200 miestyövuoden säästöt henkilöstön käytössä yhtä kalenterivuotta kohti. Osana rakennemuutosta toteutetaan puolustusvoimien entistä voimakkaampi integroiminen siviiliyhteiskuntaan. Palveluiden ulkoistaminen sekä kumppanuushankkeet ovat keskeisiä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi Haminan varuskunnassa aloitettiin ruokahuollon kumppanuushanke vuonna 2005. Kumppanuushankkeessa on ollut mukana puolustusvoimat, Haminan kaupunki sekä Fazer Amica. Tämän opinnäytetyön päämääränä on tutkia Haminan varuskunnan ruokahuollon kumppanuushankkeessa ilmenneitä haasteita. Tutkimusongelmana on: voidaanko Haminan varuskunnan ruokahuollon ulkoisen palveluntuotannon hankkeesta oppia jotakin uutta? Tutkittavasta kumppanuushankkeesta on pyritty löytämään keskeiset haasteet sekä oppimaan uutta silmälläpitäen tulevia kumppanuushankkeita. Tämä tutkimus on luonteeltaan empiirinen kartoittava tapaustutkimus. Tutkimus perustuu kvalitatiivisen aineiston analysointiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu aiemmista tutkimuksista, kirjallisuudesta, asiakirjoista sekä aiheesta tehdyistä haastatteluista. Kerätyn tutkimusaineiston tulkinnassa on käytetty tutkimusmenetelmänä hermeneutiikkaa. Menetelmää hyväksikäyttäen on tutkittavasta aiheesta muodostettu esiymmärrys yleisellä tasolla. Tutkimuksen edetessä pyrittiin tulkitsemalla ja asiakokonaisuuksia ymmärtämällä luomaan Haminan kumppanuushankkeesta uusia päätelmiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kumppanuus on toimiva yhteistyömalli puolustusvoimien ruokahuollossa. Kumppanuuden kautta voidaan tehosta a tuotantoa antamalla kumppanille mahdollisuus valmistaa ruokaa myös puolustusvoimien ulkopuoliselle taholle, tässä tapauksessa Haminan kaupungille. Puolustusvoimien sisäisenä palveluntuotantona ulkopuolelle myyminen ei ole mahdollista. Merkittävien kustannussäästöjen aikaansaaminen kumppanuuteen siirtymisen myötä näyttää saatujen kokemusten perusteella mahdottomalta. Ruokahuollon kumppanuushakkeesta on ollut suurta hyötyä ruokahuollon todellisen kulurakenteen selvittämisessä. Kustannustietoisuus on kumppanuushankkeen myötä lisääntynyt merkittävästi. Tutkimuksessa todettiin kumppanuuteen liittyvän osaamisen olevan tärkeää hankeen onnistumisen kannalta. Kumppanuusosaamista tulee olla tilaajan saatavilla koko kumppanuushankeen elinkaaren ajan. Ruokahuollon kehittämisen kannalta on tärkeää, että pilottihankkeista saatuja kokemuksia kyetään jatkossakin hyödyntämään. Kumppanuushankkeen kokemuksien hyödyntäminen ei saisi katketa henkilöiden urakierron tai muihin tehtäviin siirtymisen yhteydessä. Pilottihankkeessa tehtyjä virheitä ei kannata tehdä toiseen kertaan.

Velvoitevarastoinnin kustannukset lääkeyhtiöille

Suomessa on käytössä laaja lakisääteinen lääkkeiden velvoitevarastointijärjestelmä, jonka tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus toimituskatkojen, vakavan kriisin tai muun vastaavan uhkakuvan varalta. Velvoitevarastoja ylläpitävät lääkeyhtiöiden lisäksi terveydenhuollon toimintayksiköt sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Velvoitevarastoinnin järjestäminen on kuitenkin suurimmaksi osaksi lääketeollisuuden vastuulla. Lääkeyhtiöiden tulee varastoida normaalin liiketoiminnallisen varmuusvaraston lisäksi laissa määrättyjä lääkeaineita- ja valmisteita 3, 6 tai 10 kuukauden kysyntää vastaava määrä. Suuret varastot yhdistettynä velvoitevarastointijärjestelmän jäykkyyteen vaikeuttavat lääkeyhtiöiden varastonhallintaa ja aiheuttavat lisäkustannuksia. Viime vuosina lainsäädäntöä on pyritty kehittämään paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Todellisuudessa velvoitevarastoihin sitoutuneen pääoman määrä on kuitenkin kasvanut, mikä on nostanut keskustelua velvoitevarastoinnin laajuudesta ja kustannustehokkuudesta. Tutkimuksen tarkoitus on määritellä velvoitevarastoinnin aiheuttamia kustannuksia toimialatasolla. Tutkimuksessa selvitetään minkä tyyppisiä kustannuksia velvoitevarastointi aiheuttaa lääkeyhtiöille ja kuinka suuria kustannukset ovat. Tutkimuksessa verrataan velvoitevarastoinnin aiheuttamia kustannuksia Huoltovarmuuskeskuksen lääkeyhtiöille maksamiin korvausmaksuihin sekä tarkastellaan velvoitemäärien muutosten vaikutusta kustannusten määrään. Tutkimusotteena käytetään konstruktiivista tutkimusta. Konstruktiivisessa tutkimuksessa kehitetään ratkaisu käytännön ongelmaan, minkä kautta myös luodaan teoreettista uutuusarvoa. Tutkimuksessa kehitettävä konstruktio pohjautuu toimiala-analyysiin, kirjallisuuskatsaukseen ja asiantuntijahaastatteluihin, joiden kautta määritellään velvoitevarastoinnin kustannuskomponentit ja kustannusmallin perusteet. Kehitetyn kustannusmallin avulla lasketaan Suomen Lääkedatan markkinatietoihin pohjautuva arvio velvoitevarastoinnin kustannuksista vuonna 2012. Kustannusanalyysin mukaan vuoden 2012 kokonaiskustannukset toimialatasolla ovat 13,9 milj. €, mikä on viisinkertainen määrä Huoltovarmuuskeskuksen korvauksiin verrattuna. Suurimmat velvoitevarastoinnin kustannuskomponentit ovat sitoutuneen pääoman kustannukset sekä säilytys- ja hävikkikustannukset. Tutkimuksessa esitetään, että velvoitemäärien pienilläkin muutoksilla voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Velvoitevarastoinnin kustannuksista ei ole aikaisemmin esitetty arviota, joten tutkimus tuottaa tärkeää lisäinformaatiota käynnissä olevaa velvoitevarastointijärjestelmän kehittämistyötä varten.

Georgian sodan tarkastelu strategisen iskun toteutusperiaatteiden ja torjunnan näkökulmasta

Georgian sota elokuussa 2008 oli Venäjän ja Georgian välinen sotatoimi, jossa Venäjän joukot kukistivat Georgian armeijan nopealla hyökkäyksellä ja tulenkäytöllä. Strateginen isku, suomalainen uhkamalli, on yllätykseen pyrkivä, vahvennetuilla normaaliolojen joukoilla toteutettava sotatoimi, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin. Tutkimuksen tavoitteena oli suomalaisen uhkamallin analysointi Georgian sodan ja siitä saatujen oppien perusteella. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tapauksena käsiteltiin Georgian sotaa ja tutkimuksen kohteina taistelutilassa esiintyviä ilmiöitä. Ilmiöitä ja niiden toteutumista tutkittiin strategisen iskun toteutuksen ja torjunnan näkökulmasta. Venäjän operaatiolla ja suomalaisen strategisen iskun uhkamallin teorialla on paljon yhtäläisyyksiä. Kuvaavampi nimi Venäjän asevoimien operaatiolle uhkamallina olisi ”välittömästi alkava ajallisesti synkronoitu operaatio”. Operaatio aloitettaisiin korkean valmiuden joukoilla ilman vaatimusten esittämistä kohdemaalle. Tällä saavutettaisiin yllätysmomentti ja maksimoitaisiin iskun strateginen vaikutus. Georgian sodan oppien perusteella hyökkäysoperaation menestystekijöitä ovat joukkojen koulutustason ja valmiuden kehittäminen, tilannekuvan muodostaminen ja kohteiden maalittaminen, kyberulottuvuuden hyödyntäminen operaation kaikissa vaiheissa, ajallinen ja alueellinen ilmanherruus, kahden operaatiosuunnan hyökkäys, voiman nopea kasvattaminen taistelutilassa sekä operaatiotempo, jolla kyetään hyökkäämään puolustajan suunnitelmia vastaan. Puolustussuunnittelun tulee perustua realistisille uhka-arvioille. Suunnittelussa on varauduttava myös suunnitellusta poikkeavaan tilannekehitykseen. Epäedullisessa tilanteessa vastustaja on vallannut alueita Suomen valtakunnanrajan sisältä jo siinä vaiheessa, kun joukkoja aletaan ryhmittää puolustukseen. Hyökkäyksen torjunnan menestystekijöitä ovat ennakkovaroitus tulevasta hyökkäyksestä, realistinen arvio siihen käytettävästä voimasta, joukkojen perustaminen ja koulutus, puolustusvalmistelut keskeisillä alueilla, hyökkääjän pysäyttäminen ja kuluttaminen, reservien operatiivinen liikkuvuus ja oikea-aikainen käyttö, merenherruuden ja ilmanherruuden kiistäminen sekä kyky turvata oma toiminta ja vaikuttaa vastustajan toimintaan myös kyberulottuvuudessa. Merkittäviksi tekijöiksi voidaan nostaa myös vihollisen ja omien suorituskykyjen tunteminen, ylimmän sotilaallisen ja poliittisen johdon harjoittelu sekä suurien joukkokokonaisuuksien johtamisen harjoittelu. Tämä tutkimus on hyödynnettävissä sotataidon opetuksessa käsiteltäessä nykyaikaisen sodan ja taistelun kuvaa, taistelutilan ilmiöitä sekä puolustussuunnittelussa käytettäviä uhkamalleja. Johtopäätöksiä hyödynnettäessä on huomioitava, että tutkimuksessa laadittu tarkastelu perustuu erilaisissa olosuhteissa toimeenpantuun operaatioon.

Potential benefits of building information modeling for building material supplier

This thesis investigated building information modeling (BIM) from a material supplier’s point of view. The objective was to gain understanding about how a building material supplier could benefit from the growing use of BIM in the AEC (architectural, engineering and construction) industry. Increasing amount of inquiries related to BIM from customers and other interest groups had awoken target company’s interest towards BIM. This thesis acts as a pre-study for the target company related to potential of BIM. First of all BIM and its meaning from a material supplier’s point of view was defined based on a literature review. To reveal the potential benefits of BIM for a material supplier a questionnaire survey and in total of 11 interviews were conducted. Based on the literature review and analyzed results it came clear that BIM offers benefits also for material suppliers. Product libraries and material databases for BIM tools can act as an important marketing channel for material suppliers. Material suppliers could also utilize the information from the BIM models to schedule their deliveries more precisely and potentially even to schedule their own production. All this needs deeper cooperation between material suppliers, contractors and other stakeholders in the AEC industry. Based on the results also first steps for the target company to utilize the growing use of BIM were defined.

Johtoryhmän riskienhallinta ja yritysten yhteiskuntavastuu – Vastuullinen johtaminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana

Yrityksen johtoryhmän tavoitteena ja strategisen johtamisen lähtökohtana on yrityksen tärkeimpien tavoitteiden saavuttaminen. Johtoryhmät työskentelevät erilaisten sidosryhmien ristipaineessa pyrkien tavoitteiden saavuttamiseen. Keskeisessä osassa johtoryhmän työtä on tällöinkokonaisvaltainen riskienhallinta. Tällä tarkoitetaan kaikkien sellaisten riskien tunnistamista, joilla voi olla negatiivinen vaikutus yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkielman oletuksena oli, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet voivat laajentaa johtoryhmän riskienhallinnan näkemystä ja siten auttaa johtoryhmää saavuttamaan yrityksen tavoitteet paremmin niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäyksellä. Vastuullisesti toimiva yritys havainnoi yritystä uhkaavia mahdollisia riskejä kaikkien sidosryhmien taholta ja mahdollisimman laajasti. Lisäksi tällainen kokonaisvaltainen riskienhallinta mahdollistaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien laajemman tunnistamisen. Tutkielman tutkimusongelmana oli selvittää hyödynnetäänkö yhteiskuntavastuuta johtoryhmän riskienhallinnassa. Tutkimuskohteena olivat kolmen suomalaisen suuryrityksen johtoryhmien jäsenten käsitykset strategisesta johtamisesta, yritysten yhteiskuntavastuusta sekä riskienhallinnasta ja omasta työstään yrityksen ylimmässä johdossa. Kohdeyritykset olivat HOK-Elanto, Outokumpu ja Tapiola. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kymmenen henkilöä. Tutkimuksessa ei tutkittu kyseisten yritysten tai niiden johtoryhmien toimintaa sinänsä, vaan yleisesti johtoryhmien jäsenten käsitystä omasta työstään ja siihen liittyvästä riskienhallinnasta. Tutkielman keskeiset käsitteet olivat strateginen johtaminen, yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta. Tutkielman tutkimusstrategiana käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimustyyppinä käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii sitä, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu ihmisen tietoisuudessa ja samaa ilmiötä koskevat käsitykset vaihtelevat henkilöstä toiseen, koska heillä on erilainen viitetausta. Tutkimuksesta ilmeni, että yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta olivat hyvin tuttuja asioita, mutta niiden yhdistäminen oli vierasta kaikille tutkimushenkilöille. Yhteiskuntavastuun periaatteiden hyödyntäminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana koettiin realistiseksi. Aikaisemmassa kirjallisuudessa oli esimerkkejä yhteiskuntavastuun ja riskienhallinnan yhdistämisestä saavutettavista hyödyistä. Myös tutkimushenkilöt pystyivät heti esittämään esimerkkejä hyödyistä. Parhaiten yhteiskuntavastuun näkökulmien yhdistäminen riskienhallintaan toimii, jos ne yhdistetään yrityskulttuurin jokapäiväiseen strategiseen johtamiseen.

Käyttövesivaraajan ekosuunnitteluvaatimusten merkityksen arvioiminen rakennusten energianhallinnassa

Työn lähtökohtana ovat veden lämmittimiä koskeva ekosuunnittelulainsäädäntö ja sen vaatiman testausjärjestelmän laatiminen. Työn tavoitteena on arvioida ekosuunnittelulainsäädännön vaikutusta varaajan toimintaan osana rakennusten energianhallintaa. Työssä laaditaan käyttövesivaraajalle tuoteryhmäkohtaisen ekosuunnittelulainsäädännön mukainen mittausjärjestelmä energiatehokkuuden, lämpimän veden saannon, vuosittaisen sähkönkulutuksen sekä energiamerkinnän määrittämiseksi. Lisäksi tarkastellaan ekosuunnittelulainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta, selvitetään varaajan toimintaperiaatteet sekä keinoja käyttöveden tarvitseman energian vähentämiseksi. Testattu käyttövesivaraaja täyttää ekosuunnitteluvaatimukset. Lämmitysenergian vähentäminen käyttövesivaraajan toimintaa tehostamalla on kuitenkin vaikeaa. Hybridijärjestelmien hyödyntäminen sähkölämmityksen ohella muita energianlähteitä ja esim. käyttöveden lämmöntalteenottoa käyttäen on toimivin keino vähentää käyttöveden energiankulutusta sekä parantaa varaajan energiatehokkuutta. Lämpimän käyttöveden energiankulutuksen osuus rakennuksen energiankulutuksesta kasvaa lainsäädännön pakottamana rakennusten kokonaisenergiankäytön vähentyessä. Ekosuunnittelulainsäädännön suora merkitys rakennusten energianhallintaan on Suomessa vähäistä nykyisen energiatehokkuustason ollessa suhteellisen korkea, jolloin käyttöveden tarvitseman energian vähentämiskeinoina on hyödynnettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Sotatieteiden kandidaatin tutkinnon opetussuunnitelmien vastaavuus rajavartiolaitoksen henkilöstösuunnitteluun

Monen organisaation tärkein voimavara on henkilöstö. Oikeanlaisen henkilöstön hyödyntäminen oikeassa tehtävässä on edellytys sille, että organisaatio toimii siltä odotetulla tavalla. Suuri osa Rajavartiolaitoksen vuosittaisesta budjetista on varattu henkilöstön palkkauskuluihin. Tästä syystä on hyvin tärkeää että henkilöstöresurssien laatua ja niiden hyödyntämistä suunnitellaan ja kehitetään jatkuvasti. Tutkimuksessa käsitellään vastavalmistuneen sotatieteiden kandidaatin työtehtäviä varusmiesyksikössä sekä rajavartio- ja rajatarkastusasemalla. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Maanpuolustuskorkeakoulun pedagogisista käsikirjoituksista sekä Raja- ja merivartiokoulun sotatieteiden kandidaatin tutkinnon opintojen opintojaksokuvauksista ja koskee kadettikurssilla 97 opiskelleita kandidaatteja. Tutkimuksen teoria on koottu Rajavartiolaitoksen henkilöstösuunnittelua käsittelevistä asiakirjoista ja muista henkilöstösuunnittelua käsittelevistä julkaisuista. Tutkimusmenetelmäksi sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa valittu teoria-aineisto ohjasi empiria-aineiston analyysiä. Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää, kuinka hyvin tämänhetkiset opetussuunnitelmien mukaiset opinnot antavat Rajavartiolaitoksen edellyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet vasta valmistuneille upseereille. Tässä tutkimuksessa käsitellään vastavalmistuneen kandidaatin ensimmäisiä työtehtäviä ja niitä tukevia opintoja sekä tavoitteita maavoimien upseereiden osalta. Tulokset-kappaleessa tarkastellaan vastavalmistuneiden upseereiden ensimmäisiä työtehtäviä työskentely-ympäristönä varusmiesyksikkö sekä rajavartio- ja rajatarkastusasema. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tämänhetkinen kandidaatin tutkinto ja sen opetussuunnittelun mukaiset opinnot antavat hyvät valmiudet Rajavartiolaitoksen palvelukseen astuvalle kandidaatille. Erityisesti opintojen aikana annettava palvelusturvallisuuden koulutus huomioidaan sekä varusmieskoulutuksessa että rajavartio- ja rajatarkastusasemaympäristössä. Mahdollisiksi opetuksen kehittämiskohteiksi ja painotuksen suuntaamiseksi nousivat joukkueen taisteluammuntojen johtamisoikeuksien käskyttäminen, rajajoukkojen taktiikan opetuksen lisääminen sekä painopisteen muuttaminen rajojen valvonnasta rajatarkastuksiin. Puolustusvoimien tavoitetaksonomiaa voitaisiin käyttää myös Raja- ja merivartiokoulun opetussuunnitelmien tavoitteiden kirjaamisessa. Tutkimustoiminnan kehittämistä rajavartioopintosuunnan osalta on syytä edelleen jatkaa.

Rajavartiolaitoksen henkilöstön osallistuminen siviilikriisinhallintaan

Siviilikriisinhallintatehtävät kuuluvat sisäasiainministeriön ydintehtäviin Suomessa. Kriisinhallintakeskus toteutti vuonna 2012 yhdessä Raja- ja merivartiokoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun kanssa tutkimushankkeen sisäasiainministeriön hallinnonalojen asiantuntijoiden mahdollisuuksista ja haasteista kansainvälisiin tehtäviin hakeutumiseen ja niistä kotiutumiseen liittyen. Tämä kandidaatintutkielma on toteutettu osana edellä mainittua tutkimushanketta. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa tutkimushankkeeseen kansainvälisiin tehtäviin hakeutumiseen liittyen ja tehtävänä tutkia rajavartiolaitoksen henkilöstön siviilikriisinhallintatehtäviin hakeutumisen mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimus suoritettiin pääosin laadullisena tutkimuksena, jossa keskityttiin päätöksenteon ja prosessien tämänhetkisiin ongelmiin. Tutkimuksen aineisto koostui haastattelusta sekä tutkimushankkeesta saaduista valmiista haastatteluaineistosta ja kyselyiden määrällisistä tuloksista. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Siviilikriisinhallintatehtäviin hakeneiden ja lähteneiden määrä rajavartiolaitoksessa on vähentynyt, mutta selkeisiin rajavartiolaitoksen tehtäviin liittyviin siviilikriisinhallintatehtäviin on ollut enemmän hakijoita. Siviilikriisinhallintatehtäviin hakeneiden ja lähteneiden joukossa on kaikkia rajavartiolaitoksen henkilöstöryhmiä, mutta eniten rajavartijoita. Tehtäviin lähteneistä suurin osa on kokeneita ja lähtökohtaisesti kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua ja päästä kansainvälisiin tehtäviin. Tiedon saaminen tehtävistä on pääasiassa yksilön omalla vastuulla. Prosessi jolla päätetään henkilöstön lähtemisestä siviilikriisinhallintatehtäviin sisältää seitsemän eri tasoa. Siviilikriisinhallintatehtävistä saatua kokemusta pyritään hyödyntämään ja kartoittamaan, mutta täysimääräinen kokemuksen hyödyntäminen ja kartoittaminen on haastavaa. Kansainvälisistä tehtävistä palanneista suurin osa ei ole keskustellut esimiehen kanssa kokemuksien hyödyntämisestä ja suurimman osan mielestä taustaorganisaatio voisi hyödyntää kansainvälistä kokemusta paremmin. Valintaprosessin tasojen määrän perusteella lähtevä henkilöstö valikoituu huolellisesti. Kokemuksen hyödyntämisestä tulisi avoimesti keskustella esimiehen ja alaisen välillä myös silloin, kun kokemusta ei voida hyödyntää. Informaation jakamista siviilikriisinhallintatehtävistä tulisi parantaa rajavartiolaitoksen osalta. Esimiehen ja alaisen tulisi avoimesti keskustella aikeista hakea kansainvälisiin tehtäviin. Kaikkiin operaatioihin myönnetään ja on myönnetty virkavapaus, mutta samalla on todettu että esimiesasemassa olevilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hakeutua ja päästä kansainvälisiin tehtäviin. Rajavartiolaitoksen organisaatiorakenne vaikeuttaa yhtenäisten linjausten antamista esimerkiksi kokemuksen hyödyntämisestä ja kartoittamisesta.

Ad hoc -viestijärjestelmät tulenjohtamisessa

Epäsuora tuli on edelleen tärkeä osa sodankäyntiä ja tarkka epäsuoran tulen käyttö vaatii tulenjohtamista. Tulenjohtamisen tulee perustua havaintoihin eturintamasta, mutta tuliyksiköt sijoitetaan eturintaman joukoista erilleen. Syntyy tarve johtamisjärjestelmälle. Nykyinen YVI-järjestelmä vaikuttaa jäykältä ja suurelta osin vanhanaikaiselta kaapeleineen ja modeemeineen. Yhteysvälit kasvavat joskus suuriksi ottaen huomioon maastonmuodot ja kasvillisuuden, jolloin radiolla lähetetyt viestit eivät mene perille. Ad hoc -teknologian hyödyntäminen vaikuttaa intuitiivisesti hyvältä idealta radioilla tapahtuvassa viestinnässä. Tutkielman päätutkimuskysymys on, mitä etuja ja haittoja Ad hoc -verkoilla on tulenjohdolle ja miten vihollinen voisia toimia ad hoc -verkkoa vastaan? Alatutkimuskysymyksinä selvitetään: Miten tulenjohtosanoma etenee eri verkoissa? Luoko ad hoc -verkon rakenne ongelmia? Lisäksi tarkastellaan ad hoc -verkkoratkaisua teknisestä näkökulmasta ja sen vaikutusta verkkotopologiaan. Ad hoc -ratkaisu sopii hyvin datan välittämiseen taistelukentällä. Sen suurimpia etuja ovat lyhyemmät yhteysvälit suuri reittimäärä. Tulenjohtamisen kannalta verkkoon muodostuu pullonkaula siirryttäessä pataljoonan ulkopuolelle, sillä yhteysvälit kasvavat jolloin ratkaisu ei juuri eroa nykyisestä YVI2-järjestelmästä. Suurimpia ongelmia ovat radioiden virransaanti ja reititys, erityisesti solmujen määrän kasvaessa äkillisesti. Myös reaaliaikainen puheen välittäminen on ongelmallista, mutta se ei vaikuta suorasti tulenjohtosanomiin.

Kaupallisten komponenttien käyttö taktisen tiedustelulennokin rakentamisessa

Miehittämättömät lavetit nähdään tärkeänä ja nopeasti kehittyvänä taistelukentän elementtinä. Sotilaallisista lähtökohdista suunnitellut miehittämättömät lennokkijärjestelmät ovat arvokkaita, ja puolustusteknologian hinta on edelleen ollut kasvussa. Kaupallisen teknologian hinta sen sijaan on laskenut samalla kun suorituskyky on noussut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, minkälaisia kaupallisesti saatavilla olevia miehittämättömässä lennokkijärjestelmässä käytettäviä komponentteja on olemassa. Tutkimuskysymykset alakysymyksineen ovat: · Minkälaisia taktisen tiedustelulennokin rakentamisessa hyödynnettävissä olevia komponentteja markkinoilla on? o Minkälaisia ovat taktisen tiedustelulennokin rakentamiseen hyödynnettäväksi soveltuvat komponentit? · Mikä on kaupallisista komponenteista kootun lennokin teoreettinen suorituskyky verrattuna olemassa olevien sotilaallisten järjestelmien suorituskykyihin? o Mikä on sotilaallisen lennokkijärjestelmän suorituskyky? Työn mahdollistamiseksi on selvitetty tärkeimpiä vaatimuksia komponenteille sekä valmiille järjestelmille tekstianalyysillä aiemman tutkimuksen pohjalta. Vaatimuksiksi osoittautuivat noin tunnin toiminta-aika, lennokin noin 60 kilometrin tuntivauhti, noin kymmenen kilometrin toimintasäde sekä kyky tuottaa yksinkertaista, mieluiten paikkatiedollista kuvamateriaalia. Myös valaistusolosuhteista ja ulkolämpötiloista aiheutuvia vaatimuksia tutkittiin. Itse komponenttien kartoitus on toteutettu lennokkiharrastajille tarkoitettuihin nettisivuihin tutustumalla. Kerätyn aineiston luotettavuuden arvioimiseksi toteutettiin koelento, jossa mitattiin kaupallisen lennokkikokoonpanon massa ja sillä saavutettavaa lentoaikaa, -matkaa ja - vauhtia. Samalla tutkijalle on syntynyt käsitys siitä, mitä toimivan lennokkijärjestelmän rakentaminen kaupallisista komponenteista vaatii ilman aikaisempaa tietoa aiheesta. Tutkimuksessa käsitellään vain kiinteäsiipisen, taktiseen tiedusteluun soveltuvan lennokin välttämättömiä komponentteja. Maa-aseman komponentit on rajattu työn ulkopuolelle tiedustelutiedon vastaanottamiseen tarkoitettua videovastaanotinta lukuun ottamatta. Johtopäätöksinä todetaan, että markkinoilla on teoriassa taktisen tiedustelulennokin vaatimuksia vaihtelevasti täyttävän lennokin rakentamiseen vaadittavat COTS-komponentit, mutta käytännössä niiden hyödyntäminen autonomiseen toimintaan kykenevän lennokin rakentamisessa saattaa aiheuttaa arvaamattomia ongelmia, ja esimerkiksi elektronista taistelunkestävyyttä ei pystytty toteamaan. Tutkija sai laskeutumisen jälkeen analysoitavaa videokuvaa COTS-komponenteista kootulla lennokilla, mutta koelennon aikainen tihkusade aiheutti sen, että videokuva ei ollut tiedustelutarkoitukseen käyttökelpoista.

Tutkimustulosten jalkauttamismenettelyjen kehittäminen pk-yrityksille

Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämisen merkitys on kasvanut viime vuosina Suomessa erityisesti yliopistolakimuutosten myötä. Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia teoreettisesti kirjallisuuden avulla yliopiston tutkimustulosten jalkauttamista ja jalkauttamismenetelmiä sekä perehtyä erilaisiin yliopiston tutkimusprojekteihin. Tässä työssä muodostetaan käsitys erilaisista yliopiston tutkimusprojekteista ja luodaan tutkimusprojektikategoriat erilaisten rahoittajatahojen, kuten EU:n, Tekesin ja Suomen Akatemian, strategisiin linjauksiin perustuen. Lisäksi tässä diplomityössä selvitetään kuhunkin tutkimusprojektikategoriaan soveltuvat jalkauttamismenetelmät kirjallisuuden havaintojen avulla ja muodostetaan näin viitekehys tutkimustulosten jalkauttamiselle. Muodostettua viitekehystä sovelletaan tutkittavassa tapauksessa, jonka tutkimustulosten jalkauttamisprosessiin ja menettelyyn perehdytään tapaustutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että erityisesti epämuodolliset jalkauttamismenetelmät eli menetelmät, jotka eivät vaadi virallisia sopimussuhteita, kuten verkostojen hyödyntäminen, seminaarit, julkaisut ja tutkimustulosten tiivistelmät, ovat sovellettavissa lähes kaikissa yliopiston tutkimusprojekteissa. Lisäksi epämuodollisia jalkauttamismenetelmiä suositellaan käytettäväksi yhtäaikaisesti muodollisten jalkauttamismenetelmien kanssa, kuten esimerkiksi yhteistoimintatutkimuksen, lisensoinnin ja sopimustutkimuksen, jotta tutkimustulokset voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Epämuodollisten menetelmien merkitys korostuu erityisesti, kun hyödyntävänä tahona on pk-yritys. Pk-yritykset asettavat vaatimuksia jalkauttamismenetelmille sekä kokonsa ja resurssiensa puolesta että haavoittuvuudellaan toimintaympäristön äkkinäisille muutoksille, mikä havaittiin myös tutkitussa tapauksessa. Tutkittu tapaus vahvisti teoreettista viitekehystä. Huomionarvoista tutkitussa tapauksessa oli niin sanotun välittäjäorganisaation käyttö yliopiston ja yritysten välillä, mitä voidaan suositella käytettäväksi erityisesti, kun tavoitteena on jalkauttaa yliopiston tutkimustuloksia pk-yrityksille. Välittäjäorganisaatio kuroo umpeen yliopiston ja pk-yritysten välillä havaittavaa kuilua.

Lapin liikenneturvallisuussuunnitelma

Lapin liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2011 – 2014 tukee alueella tehtävää liikenneturvallisuustyötä. Suunnitelman eettinen perusta on ajatus, että kenenkään Lapin teillä liikkuvan ei tarvitse joutua vakavan liikenneonnettomuuden uhriksi. Tavoite on yhtenevä jokaisen liikkujan omien tavoitteiden kanssa. Tilastojen mukaan piittaamattomuus liikennesäännöistä on merkittävin taustatekijä Lapissa tapahtuneissa vakavissa liikenneonnettomuuksissa. Kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan selvitysten mukaan onnettomuuksien taustalta löytyy mm. laiminlyöntejä nopeusrajoitusten noudattamisessa ja turvavyön käyttämisessä sekä päihteiden vaikutuksen alaisena ajamista. Lapille ja koko Pohjois-Suomelle ominaisia muusta maasta poikkeavia piirteitä ovat maastoajoneuvoliikenteen onnettomuuksien ja porokolareiden suuri määrä. Lapin liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetyt lyhyemmän aikavälin toimenpiteet kohdistuvat valtakunnallisen suunnitelman tavoin ajokuntoon, liikennekäyttäytymiseen sekä taajamien ja maanteiden liikenneturvallisuuden parantamiseen. Lisäksi toimenpiteitä kohdistetaan maastoajoneuvoliikenne- ja porokolarionnettomuuksien vähentämiseen. Yhteistyötä liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehdään myös Barentsin alueen maiden kesken. Työhön kuuluu parhaiden käytäntöjen vertailu ja hyödyntäminen, liikenneturvallisuusongelmien analysointi ja esitysten tekeminen niiden ratkaisemiseksi. Lapin nykyinen liikennejärjestelmä perustuu vahvasti maantieyhteyksiin. Matkailun volyymin kasvaminen, kaivostoiminnan laajeneminen, energiaa tuottavien voimaloiden rakentaminen sekä Koillisväylän avautuminen synnyttävät tulevaisuudessa uutta liikennettä, mikä vaatii panostamista liikenneturvallisuuteen myös pidemmällä aikavälillä liikennejärjestelmäsuunnittelun tasolla.

Lääkeaineiden vesiliukoisuuden parantaminen

Monien potentiaalisten lääkeainekandidaattien vesiliukoisuus on huono. Tämä on merkittävä ongelma pyrittäessä kehittämään niistä valmiita lääkkeitä. Lääkeainekandidaattien vesiliukoisuus riippuu niiden kemiallisesta rakenteesta. Tutkielmassa esitetään erilaisia menetelmiä kiinteiden lääkeaineiden vesiliukoisuuden parantamiseksi. Kemiallisia menetelmiä ovat suolanmuodostus, pH:n muuttaminen ja aihiolääkkeen (engl. prodrug) valmistaminen. Aihiolääke on farmakologisesti inaktiivinen yhdiste, joka metaboloituu elimistössä aktiiviseksi lääkeaineeksi. Aihiolääkettä valmistettaessa muokataan lääkeaineen kemiallista rakennetta liittämällä siihen vesiliukoisuutta lisäävä rakenne. Vesiliukoisuutta lisäävänä rakenteena voi toimia fosfaatti tai sokeri, ionisoituva orgaaninen happo tai emäs tai neutraali ryhmä. Yksi yleisimmistä menetelmistä aihiolääkkeen valmistamiseksi on käyttää aihio-osana fosforihapon estereitä tai amideja. Fysikaalisia ja muita menetelmiä ovat esimerkiksi kiinteiden dispersioiden,nanopartikkeleiden tai nanosuspensioiden valmistaminen, kiderakenteen muokkaaminen ja syklodekstriinien hyödyntäminen inkluusiokompleksien muodostamiseksi. Tutkielman kokeellisessa osassa tutkittiin lääkeainekandidaatti DPMBA:n (N-(4,6- dimetyylipyrimidin-2-yyli)-4-[(2-metyylibentsyyli)amino]bentseenisulfonamidi) fosfaattimonoesterin valmistusta. DPMBA on selektiivinen alpha2-antagonisti eli adrenoseptorien salpaaja. Kyseistä lääkeainekandidaattia voisi mahdollisesti hyödyntää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien hoidossa. DPMBA:n ongelmana on sen huono vesiliukoisuus fysiologisessa pH:ssa, joten sen farmakologiset ominaisuudet ovat huonot. Kokeellisen osan tavoitteena oli parantaa DPMBA:n vesiliukoisuutta valmistamalla siitä aihiolääke. Aihiolääkkeen valmistus sisälsi DPMBA:n synteesin kehitystä ja aihiolääkkeen valmistuksessa tarvittavien kloorimetyylifosfaattien synteesit. Aihio-osien liittämistä DPMBA:han kokeiltiin erilaisin menetelmin. Lisäksi tutkittiin kloorimetyylifosfaattien liittämistä DPMBA:n lähtöaineisiin sekä muihin samankaltaisiin primaarisiin ja sekundaarisiin amiineihin. DPMBA:n kemiallinen rakenne on haastava, eikä kokeiltuja fosfaattiaihio-osia saatu liitettyä siihen. DPMBA:n rakenteessa oleva sulfonyyliryhmä, elektroneja puoleensavetävänä ryhmänä, heikentää rakenteessa olevien sekundaaristen typpiatomien nukleofiilisyyttä. Aihiolääkkeen valmistamisen sijaan kyseeseen voisi tulla jokin fysikaalinen menetelmä DPMBA:n vesiliukoisuuden parantamiseksi.

Ikäihmisten kotona asumista tukeva osaaminen : ideoita koulutuksen kehittämiseen

Ilm. v. 2013

Dynaamiset kyvykkyydet tulevaisuussuuntautuneessa innovaatiotoiminnassa

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia dynaamisten kyvykkyyksien ja tulevaisuussuuntautuneen innovaatiotoiminnan yhteyttä. Dynaamiset kyvykkyydet luokiteltiin tutkielmassa sensing-, seizing- ja reconfiguring-kyvykkyyksiin. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena toisen asteen ammatillisen aikuiskoulutuksen toimialalla. Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin, joita toteutettiin kahdeksan. Tärkein tutkimustulos oli, että dynaamisia kyvykkyyksiä hyödynnetään erityisesti mahdollisuuksien ja uhkien tunnistamisessa. Lisäksi niitä hyödynnettiin jatkuvassa kehittämisessä. Haasteeksi koettiin puolestaan ideoiden hyödyntämiseen liittyvien dynaamisten kyvykkyyksien hyödyntäminen. Lisäksi tutkimus lisäsi yleistä ymmärrystä ammatillisen aikuiskoulutuksen innovaatiotoiminnasta ja dynaamisten kyvykkyyksistä.