Ohjelmistotestauksen käytänteet Suomessa

Ohjelmistotestauksen merkitys on kasvanut sen mukaan mitä enemmän ohjelmisto-tuotteet vaikuttavat jokapäiväisesseen elämämme. Tämän vuoksi yritysten investointien ja laadunvarmentamisen yhteys on ilmeinen. Organisaatiot panostavat yhä enemmän ei–funktionaaliseen testaukseen, kuten turvallisuuden, suorituskyvyn ja käytettävyyden testaamiseen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia ohjelmistotestauksen nykytilannetta Suomessa. Syy tähän on uudistaa ja parantaa ohjelmistotestauksen kurssitarjontaa Turun yliopistossa vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla yritysten tarvetta. Opinnäyte on toteutettu replikaatio-tutkimuksena. Pääosa kyselystä sisältää kysymyksiä ohjelmistotestauksen menetelmistä ja työkaluista testausprosessin toimintojen aikana. Lisäksi on yleisiä kysymyksiä yrityksistä ja niiden ohjelmistotestausympäristöistä. Kyselyssä otetaan myös kantaa yritysten käyttämiin monenlaisiin testaus-tasoihin, -tyyppeihin ja testauksessa kohdattuihin haasteisiin. Tämä opinnäyte perustuu testausprosessistandardeihin. Ohjelmistotestausstandardit ovat keskeisessä asemassa tässä työssä, vaikka ne ovat olleet viime aikoina vahvan kritiikin kohteena. Epäilys standardien välttämättömyyteen on syntynyt muutoksista ohjelmistokehityksessä. Tämä työ esittelee tulokset ohjelmistotestauksen käytännöistä. Tuloksia on verrattu aiheeseen liittyvän aiemman kyselyn (Lee, Kang, & Lee, 2011) tuloksiin. Ajanpuutteen havaitaan olevan suuri haaste ohjelmistotestauksessa. Ketterä ohjelmistokehitys on saavuttanut suosiota kaikissa vastaajien yrityksissä. Testauksen menetelmät ja työkalut testauksen arviointiin, suunnitteluun ja raportointiin ovat hyvin vähäisessä käytössä. Toisaalta testauksen menetelmien ja työkalujen käyttö automaattiseen testauksen toteuttamiseen ja virheiden hallintaan on lisääntynyt. Järjestelmä-, hyväksyntä-, yksikkö- ja integraatiotestaus ovat käytössä kaikkien vastaajien edustamissa yrityksissä. Kaikkien vastaajien mielestä regressio- sekä tutkiva- ja ei-funktionaalinen testaus ovat tärkeitä tekniikoita.

Trust Embedded Open Innovation: Human-Centricity in the Financial

Globalization and interconnectedness in the worldwide sphere have changed the existing and prevailing modus operandi of organizations around the globe and have challenged existing practices along with the business as usual mindset. There are no rules in terms of creating a competitive advantage and positioning within an unstable, constantly changing and volatile globalized business environment. The financial industry, the locomotive or the flagship industry of global economy, especially, within the aftermath of the financial crisis, has reached a certain point trying to recover and redefine its strategic orientation and positioning within the global business arena. Innovation has always been a trend and a buzzword and by many has been considered as the ultimate answer to any kind of problem. The mantra Innovate or Die has been prevailing in any organizational entity in a, sometimes, ruthless endeavour to develop cutting-edge products and services and capture a landmark position in the market. The emerging shift from a closed to an open innovation paradigm has been considered as new operational mechanism within the management and leadership of the company of the future. To that respect, open innovation has been experiencing a tremendous growth research trajectory by putting forward a new way of exchanging and using surplus knowledge in order to sustain innovation within organizations and in the level of industry. In the abovementioned reality, there seems to be something missing: the human element. This research, by going beyond the traditional narratives for open innovation, aims at making an innovative theoretical and managerial contribution developed and grounded on the on-going discussion regarding the individual and organizational barriers to open innovation within the financial industry. By functioning across disciplines and researching out to primary data, it debunks the myth that open innovation is solely a knowledge inflow and outflow mechanism and sheds light to the understanding on the why and the how organizational open innovation works by enlightening the broader dynamics and underlying principles of this fascinating paradigm. Little attention has been given to the role of the human element, the foundational pre-requisite of trust encapsulated within the precise and fundamental nature of organizing for open innovation, the organizational capabilities, the individual profiles of open innovation leaders, the definition of open innovation in the realms of the financial industry, the strategic intent of the financial industry and the need for nurturing a societal impact for human development. To that respect, this research introduces the trust-embedded approach to open innovation as a new insightful way of organizing for open innovation. It unveils the peculiarities of the corporate and individual spheres that act as a catalyst towards the creation of productive open innovation activities. The incentive of this research captures the fundamental question revolving around the need for financial institutions to recognise the importance for organizing for open innovation. The overarching question is why and how to create a corporate culture of openness in the financial industry, an organizational environment that can help open innovation excel. This research shares novel and cutting edge outcomes and propositions both under the prism of theory and practice. The trust-embedded open innovation paradigm captures the norms and narratives around the way of leading open innovation within the 21st century by cultivating a human-centricity mindset that leads to the creation of human organizations, leaving behind the dehumanization mindset currently prevailing within the financial industry.

Nettikoulussa – Opettajien käsityksiä nettikasvatuksesta ja nuorten nettikulttuurista

Tutkimuksessa kuvataan opettajien käsityksiä nettikasvatuksesta ja nuorten nettikulttuurista. Tehtävänä on kuvata kuuden opettajan näkemyksiä nuorten nettimaailmasta sekä oppilaan, että kasvattajan näkökulmasta. Tutkimus on lähtökohdiltaan kvalitatiivinen. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä käytetään fenomenografista lähestymistapaa. Tutkimuksen tulosten mukaan opettajien käsitykset nuorten nettikulttuurista olivat hyvin moninaiset. Opettajien käsityksiä nuorten nettikulttuurista kuvasti vahva huoli nuorten arvoista ja suhteestaan mediakriittisyyteen. Nettikulttuuriin liittyen huolenaiheena olivat myös nuorten nettiriippuvuus, sekä huoli liikunnan vähentymisestä. Nämä aiheet heijastuivat vahvasti opettajien omiin nuoruudenajan kokemuksiin nuorisokulttuurista. Toisaalta internet ja sosiaalinen media nähtiin mahdollistavana, yhdistävänä tekijänä, joka heijastui koulun arkeen nuorten avoimuutena ja kokemusten jakamisena. Opettajien käsityksissä heijastui myös kulttuurin kokonaisvaltaisuus; miten Internet ja sosiaalinen media syö kulttuurin itseensä, kun kaikki toiminta siirtyy verkkoon. Nettikasvatuksen opettajat kokivat olevan hyvin harkinnanvaraista ja riippuvan omasta kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Nettikasvattajina opettajat kokivat tärkeäksi mediakasvatuksen ja kriittisen tiedon etsinnän taidot. Vastuu ja sen jakaminen olivat merkittävä tekijä opettajien puhuessa nettikasvatuksestaan ja roolistaan siinä. Opettajat eivät halunneet mennä kodin tehtävien edelle, mutta rajan määrittäminen oli haasteellista. Vastavuoroisuus nettikasvatuksessa ja teknologisessa koulumaail-massa nähtiin hyvin merkittävä.

Tulevaisuuden lähtökohdista kansanvallan kolmiliittoon. Kansallinen Edistyspuolue ja kansallisen eheytymisen politiikka 1919–1939.

Kansallista Edistyspuoluetta ja sen toimijoita maailmansotien välisen Suomen sisäpolitiikassa tarkasteleva väitöstutkimus paneutuu puolueen kansallista eheytymistä ajaneen poliittisen linjan taustoihin, muodostumiseen ja toteutumiseen maailmansotien välisenä aikana vuosina 1919-1939. Vahvasti aineistopohjainen ja lähdekriittinen poliittisen historian tutkimus keskittyy parlamentaarisiin toimijoihin, poliittiseen kenttään ja näiden tuottamiin aineistoihin, kuten edistyspuolueen ja sen toimijoiden arkistoihin, lehdistöön ja valtiopäiväpöytäkirjoihin. Tutkimus selvittää, millainen oli edistyspuolueen kansallisen eheytymisen linja, mihin sillä pyrittiin, miten sitä toteutettiin ja miten se toteutui. Kansainvälisen vertailun kautta tutkimuksessa luodaan myös kuva suomalaisesta liberalismista ja liberalistista. Joulukuussa 1918 perustettu Kansallinen Edistyspuolue oli liberaali puolue, jonka politiikassa korostui erityisesti liberalismin sosiaalinen tulkinta. Puolueen sisäpoliittiseksi linjaksi vastaitsenäistyneessä ja sisällissodan runtelemassa valtiossa muodostui kansallisen eheytymisen edistäminen. Ajatuksen taustalla olivat K. J. Ståhlbergin tulevaisuuden lähtökohtia hahmotelleet artikkelit, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1918 sisällissodan vielä riehuessa. Ståhlbergin mukaan kansalliseen eheytymiseen ei tullut pyrkiä sodan vuoksi vaan siitä huolimatta. Nuorsuomalaiselta puolueelta perityt liberaalit periaatteet täydentyivätkin edistyspuoluelaisessa ajattelussa sisällissodan ja tasavallan puolesta käydyn valtiomuototaistelun avainkokemuksilla. Itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosia hallinneissa keskustahallituksissa kansallista eheytymistä edistettiin sosiaalipoliittisin uudistuksin mm. oppivelvollisuus- ja asutuslakien muodossa. Myös sisällissodan vankien armahdukset olivat osa tätä ohjelmaa. Tutkimus osoittaa, että edistyspuolueen kansallisen eheytymisen politiikan keskeisenä tavoitteena oli poliittisen sovittelun kautta integroida vasemmisto osaksi parlamentaaris-demokraattista järjestelmää. Eheytyspolitiikan todellinen käyttöarvo ja edistyspuolueen poliittiset toimintamahdollisuudet alkoivat kuitenkin heiketä vuoden 1922 eduskuntavaalien jälkeen.Tutkimuksesta käy ilmi, että toteutettu eheytyspolitiikka ja sen osittainen epäonnistuminen näkyivät sekä kommunistien jatkuvana kannatuksena että sisäpoliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisena. Tämä kehitys nosti myös edistyspuolueessa esille voimat, jotka suosivat porvariyhteistyötä ohi keskustavasemmistolaisen eheytyspoliittisen linjan. Alkuvuosien jälkeen valtiomuototaistelun koossapitävä voima heikkeni edistyspuolueen sisällä ja 1920-luvun puolivälissä käydyt linjakiistat osoittivat, että osalle puolueen jäsenistä vuoden 1918 puoluevalinnassa keskeisemmässä roolissa oli ollut tasavaltalaisuus kuin vasemmiston integrointi ja kansallinen eheytyminen. Edistyspuolueen johto ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan eheytyspoliittisesta linjasta ja sen ympärille luodusta puolueidentiteetistä, joten porvariyhteistyötä kannattanut oikeisto-oppositio päätyi suurelta osin eroamaan puolueesta vuonna 1927. Tutkimus osoittaa, että parlamentarismin rapautuminen ja pienelle yleispuolueelle elintärkeiden yhteistyömahdollisuuksien heikkeneminen luokkapuolueiden puristuksessa johtivat edistyspuolueen kannatuksen alamäkeen sotien välisenä aikana. Se kutistui 26 kansanedustajan keskisuuresta puolueesta vain kuuden edustajan pienpuolueeksi. Puolueidentiteetin vahvuus ja keskeisten toimijoiden puolueen kokoa suurempi poliittinen painoarvo pitivät sen lakkauttamispohdinnoista huolimatta kuitenkin koossa ja kiinni politiikan ytimessä. Oikeistoradikalismin vuodet 1920–1930-lukujen taitteessa olivat edistyspuolueellesekä uhka että mahdollisuus. Tutkimuksessa käy ilmi, että vaikka kommunisminvastaisen kansanliikkeen vaatimukset olivat edistyspuoluelaisten mielestä oikeutettuja, oli kansanliikkeen niiden ajamiseksi omaksumia laittomia ja ulkoparlamentaarisia keinoja vaikea hyväksyä. Eheytyspolitiikan kannalta katsottuna melkotoivottamalta näyttänyt tilanne kääntyi kuitenkin lopulta voitoksi: äärivasemmisto eliminoitiin, äärioikeisto ajautui paitsioon ja tie maltillisen vasemmiston ja keskustan yhteistyölle aukesi jälleen. Tämä johti lopulta vuonna 1937 punamultahallitukseen ja kansanvallan kolmiliittoon Kansallisen Edistyspuolueen, SDP:n ja Maalaisliiton kesken. Kokemus siitä, että itsenäisyys oli alati uhattuna, toi suomalaiseen liberalismiin varsin nationalistisia piirteitä, joita eurooppalaisten veljespuolueiden ohjelmista ei löydy. Liberalismiin usein liitetty mielleyhtymä sen kosmopoliittisesta, kansallisvaltioita ylittävästä luonteesta jäi Suomessa sotien välisenä aikana nationalismin ja itäisen naapurin luoman uhan varjoon. Suomen sisäpoliittinen tilanne ja geopoliittinen asema loivat vaatimuksen vahvasta kansallisesta yhtenäisyydestä. Suomalainen liberalismi määrittyikin eurooppalaisia vastineitaan voimakkaammin nuorta valtiota hallinneen kansallisuusajattelun, itsesäilytysvaiston ja kansallisen eheyden vaatimusten kautta. Tutkimuksessa todetaan, että edistyspuolueen eheytyspoliittisen linjan muotoutumista ja toteutumista vuosien 1919‒1939 aikana voi pitää idealismin voittona realismista. Lukuun ottamatta reformipolitiikan vuosia edistyspuolueen pitäytyminen valitulla linjalla näyttäytyi poliittisten toimintamahdollisuuksien kannalta katsottuna ajoittain jopa epärealistiselta. Koko sotien välistä aikaa tarkastellessa voikin todeta, että se, minkä edistyspuolue poliittisten päämäärien saavuttamisen valossa voitti, sen se menetti kannatusluvuissa.

Den Äldsta – livet är ett tillägnande : en vårdvetenskaplig explorativ studie av ett meningsbärande budskap och en innerlig visdom

In the background of the thematic The Eldest – life is acquiring one finds both previews and myths. Wisdom belongs to these myths. The hermeneutical philosophy refers to thinking as o movement from myth to logos in a dialogical oneness. The research uncovers dimensions in the element wisdom as empowered. The experiences of older are saved for further learning and transformation to younger with reference to vulnerable situations where common regulations are no more usefull. The interest goes to an Eldest. The Eldest in the study is pictorial in accordance to the main literature in the study.The Eldest is etymological, fictive and symbolic: – a man who understands higher matters of life, even Gods holy matters. She will set the fulfillment of others as the highest endowment out of an innermost ethos and an innermost wisdom. The innermost is wisdom. The aim is to discover a meaningful message in life is acquiring. In order to see and to learn from the experiences the study aim to uncover the innermost, an innermost wisdom out of a caritative approach. This innermost is anticipated as a longing for unity and health in dayly matters and in a caring ability for the other. The main overstatement is: What will this most meaningfull and innermost by the Eldest out of a living in factual life mirrored in a caring perspective be? Two questions expired; what will the meaningful message in the acquiring be? What will the innermost wisdom in serving the good be? This message and its innermost wisdom will get an expanded meaning out of a caring sentence: Man who dare – seeing back with gratitude, seeing forward in confidence, seeing aside with love and upward in fate wear that dignity, that holiness and that mercy and empathy which belong to life in its basics. The persons attending the research are situated in two contexts. One group has roots in the Lutheran church and the other in a caring profession. The datamaterial is formed out of the usages from these persons, from the spoken (conversation) and the written word (a guestbook). The usages as particular and common are continually integrated in the leading caring sentence from the beginning of the study to the end. The usages stand by the methodological for the final message and wisdom and at the same they form the operative dimension in the study, the evident and the validity. The overarching methodological approach is in the hermeneutic philosophy in accordance with the abductive logic. The usages out of two research groups are most significant in this deductive, inductive and abductive strategy. The usages from the research groups are confronted with the caring sentence in dialogical spaces, halts. The meaning and the innermost searched for will be pictured through the abductive and hermeneutic interpretation and will stand for an articulation of and a successively expansion of meaning. A twine of horizons out of the entire dissemination, the deductive and the inductive, creates the result, as the final message as the ground for an understanding of an even more embracing meaning in an innermost wisdom. The identified bearing movement in the groups in accordance with the caring sentence goes for something higher, something higher than me, to the wellbeing of the other. A conclusion is made and a thesis is identified. This thesis is out from the usages: What can I do in a creating of this caritative? An antithesis is also identified, is a man able to look outside one own and go to something higher, something greater? The synthesis is articulated as a dialogical movement from something … to something higher. The bridge could be maturation, transcendence, the divine or wisdom. The statement finds its root in the attending groups but a difference is also identified. This higher matter is different. The contexts and their meaningfulness decide. A final statement is: learn to see man and her matters hold in life.

Finnish Maritime Personnel's Conceptions on Safety Management and Safety Culture

The purpose of this thesis is to explore Finnish maritime personnel’s conceptions of safety management and its relationship with the concept of safety culture. In addition, the aim is to evaluate the impact of the ISM Code on the prevailing safety culture in the Finnish shipping business. A total of 94 interviewees and seven Finnish shipping companies were involved in this study. Thematic interviews were applied as the main research method for the study. The results were analysed qualitatively. The results indicate that maritime safety culture can simultaneously demonstrate features of integration, differentiation and ambiguity. Basically, maritime personnel have a positive attitude towards safety management systems since they consider safety management beneficial and essential in general. However, the study also found considerable criticism among the interviewees. The interviewed maritime personnel did not criticise the ISM Code as such, yet they criticised the way the ISM Code has been applied in practise. In order to understand the multiple perspectives of safety culture more comprehensively, multiple theoretical perspectives and methodological approaches are needed. This study indicates that safety culture and the impacts of the ISM Code should not be unambiguously studied solely quantitative methods or qualitative methods. By examining safety culture from several methodological and theoretical perspectives, one may gain a more versatile and holistic overview of safety culture.