707 resultados para Otala, Leenamaija: Oppimisen etu - kilpailukykyä muutoksessa
Resumo:
An aging population and increasing rates of diabetes mellitus contribute to a high prevalence of kidney dysfunction – approximately 10 percent of adults in developed countries have chronic kidney disease (CKD). CKD is a progressive loss of kidney function and this remains permanent. Early recognition of this condition is important for prevention or impeding severe adverse cardiac and renal outcomes. Cystatin C is a low molecular weight cysteine protease inhibitor that has emerged as a biomarker of kidney function. The special potential of plasma cystatin C in this setting is related to its independency of muscle mass, which is a remarkable limitation of the traditional marker creatinine. Cystatin C is a sensitive marker in diagnosing mild and moderate CKD, especially in small children, in the elderly and in conditions where muscle mass is affected. Cystatin C is quantified with immunoassays, mainly based on particle-enhanced nephelometry (PENIA) or turbidimetry (PETIA). The aim of this study was to develop a rapid and reliable assay for quantification of human cystatin C in plasma or serum by utilizing time-resolved fluorescence-based immunoassay methods. This was accomplished by utilizing different antibodies, including polyclonal and 7 monoclonal antibodies against cystatin C. Different assay designs were tested and the best assay was further modified to a dry-reagent double monoclonal assay run on an automated immunonalyzer. This assay was evaluated for clinical performance in estimating reduced kidney function and in predicting risk of adverse outcomes in patients with non-ST elevation acute coronary syndrome. Of the tested assay designs, heterogeneous non-competitive assay had the best performace and was chosen to be developed further. As an automated double monoclonal assay, this assay enabled a reliable measurement of clinically relevant cystatin C concentrations. It also showed a stronger concordance with the reference clearance method than the conventional PETIA method in patients with reduced kidney function. Risk of all-cause mortality and combined events, defined by death and myocardial infarction, increased with higher cystatin C and cystatin C remained an independent predictor of death and combined events after adjustment to nonbiochemical baseline factors. In conclusion, the developed dry-reagent double monoclonal assay allows rapid and reliable quantitative measurement of cystatin C. As measured with the developed assay, cystatin C is a potential predictor of adverse outcomes in cardiac patients.
Resumo:
Nykypäivän liiketoimintaympäristö muuttuu nopeasti. Yritysten on pystyttävä jatkuvasti uudistumaan selviytyäkseen ja menestyäkseen kilpailussa. Strategiat liittyvät yritysten päätökseen siitä, millä tavalla ne haluavat kilpailla markkinoilla. Johdon ohjausjärjestelmät ovat yrityksen valitseman strategian toteuttamisen työkaluja. Diagnostisen ohjauksen avulla yritykset mittaavat saavutettuja tuloksia ja vertaavat niitä suunnitelmiin, ennusteisiin ja suorituskykytavoitteisiin. Interaktiivisen ohjauksen avulla yritykset voivat keskittyä toimintaansa liittyviin strategisiin epävarmuustekijöihin. Erilaisia budjetointimenetelmiä pidetään menestyvien yritysten suorituskyvyn mittaamisen ja toiminnan ohjauksen perustana. Aihepiirin aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että yritykset eivät onnistu käyttämään budjetointia strategisen ohjauksen välineenä. Myös tutkimuksen case-yrityksessä on koettu tarpeelliseksi kehittää budjetointiprosessia niin, että sen käyttö johdon ohjausjärjestelmänä on mahdollisimman tehokasta. Tässä tutkimuksessa pohditaan, miten eri budjetointimenetelmät soveltuvat käytettäväksi erilaisten strategioiden yhteydessä ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös budjetointimenetelmien soveltuvuutta diagnostisen ja interaktiivisen ohjauksen välineeksi. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisena case-tutkimuksena. Tutkimusotteeltaan sen voidaan todeta olevan kahden tutkimusotteen, käsiteanalyyttisen ja toiminta-analyyttisen, yhdistelmä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että eri budjetointimenetelmillä on useita toisistaan poikkeavia ominaisuuksia ja niiden soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin voidaan perustellusti vertailla. Kiinteät budjetointimenetelmät soveltuvat vakaisiin ja ennustettavissa oleviin toimintaympäristöihin, joissa kustannustehokkuus ja tavoitteiden asettaminen on merkittävässä roolissa. Joustavampi budjetointi taas soveltuu jatkuvassa muutoksessa olevaan toimintaympäristöön sekä yrityksille, jotka pyrkivät kasvattamaan markkinaosuuttaan ja erottautumaan kilpailijoistaan. Perinteisen budjetoinnin ja toimintoperusteisen budjetoinnin havaittiin soveltuvan paremmin diagnostisen ohjauksen välineeksi, kun taas rullaavan ennustamisen tyyppiset menetelmät soveltuvat paremmin interaktiivisesti käytettäviksi. Case-yrityksen toiminnassa havaittiin tekijöitä, jotka edellyttävät kiinteiden sekä joustavien budjettien käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen on suositeltavaa soveltaa toiminnassaan vähintään kahta erityyppistä budjetointimenetelmää.
Resumo:
Tutkielmassa tarkastellaan pienyritysten brändin rakentamista sosiaalisessa mediassa. Pienyritykset ovat kansantaloudellisesti merkittäviä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Yrittäjyyteen yhdistetään usein innovatiivisuus ja luovuus, jotka näkyvät myös pienyritysten joustavissa toimintamalleissa. Brändin merkitys on pienyrityksille tärkeä mahdollistaen yrityksen erottuvuuden ja parantaen kilpailukykyä. Sosiaalinen media taas tarjoaa mielekkään alustan brändin rakentamiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu pk-yritysten brändin rakentamista käsittelevästä tutkimuksesta, koska pienyrityksistä ei ole erillistä teoriaa. So-siaalisen median tarkastelut rajataan kohdennetusti brändejä käsittelevän tutkimukseen. Tutkimuskysymyk-seksi muodostui, miten pienyritys hyödyntää sosiaalista mediaa brändin rakentamisessa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen monitapaustutkimus, koska ilmiö on vähän tutkittu. Tutkimus-näytteeseen valittiin pienyrityksiä, joilla on vahva brändi ja jotka hyödyntävät laajasti sosiaalista mediaa. Li-säksi näytettä tarkennettiin valitsemalla yrityksiä, jotka suuntaavat tarjoomansa tiedostavalle nykykuluttajalle. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joiden runko muodostettiin viitekehyksestä. Tutkielman tuloksista il-menee, että sosiaalista mediaa hyödynnetään brändin rakentamisessa monin eri tavoin ja se on mahdollista integroida tiiviiksi osaksi brändistrategiaa. Pienyritysten brändin rakentamisessa korostuvat kumppanuuksien ja sidosryhmien merkitys, sekä vahva brändi ja sitä kautta saavutettu brändisuuntautuneisuus. Resurssien merkitys on pienyrityksille suuri, muttei pelkästään negatiivisessa mielessä, sillä pienuus mahdollistaa nope-an reagoimisen uusiin trendeihin ja markkinoiden muutoksiin. Sosiaalisen median osalta korostuu sisällön merkitys ja sitä kautta saavutettava vuorovaikutteisuus. Kehityskohteita ilmenee monikanavaisuuden ja yh-teisöllisyyden hyödyntämisessä. Tutkielma tuo uutta tietoa pienyritysten brändin rakentamisesta ja sosiaalisen median käytöstä brändin ra-kentamisen välineenä. Pienyritysten brändisuuntautuneisuuden tarkastelussa havaittiin eroja aiempaan teo-riaan. Lisäksi ilmeni mahdollisuus tarkastella sosiaalisen median suuntautuneisuutta, mikä käsittää sosiaali-sen median integroituneisuuden liiketoimintaan. Sosiaalisessa mediassa jaetun sisällön ja ansaitun median merkitykset korostuivat. Esitellyt teemat liitetään viestinnän ja markkinoinnin paradigman muutokseen, joka on mahdollistanut myös pienyritysten brändin rakentamisen monipuolistumisen.
Resumo:
Osaamisen kehittämisen merkitys on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Muutostahti on ny-kyään niin nopeaa, että uuden oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä on tullut tärkeä kilpailutekijä yrityksille. Organisaatioissa tarvitaan toimivia ja tehokkaita ratkaisuja kouluttaa ja kasvattaa henkilöstön osaamista, jotta pärjätään tulevaisuudessakin. Teknologian kehittymisen myötä verkko-oppiminen tar-joaa uusia ja monipuolisia tapoja kouluttaa henkilöstöä. Aikaisempien tutkimusten valossa näyttää kui-tenkin, että verkko-oppimista ei osata hyödyntää vielä kunnolla pedagogisesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten verkko-oppimisen muuttaa tapoja kouluttaa ja oppia sekä keskittyä erityisesti siihen, miten oppimista voidaan tukea verkossa ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia se tuo oppimiseen. Lisäksi haluttiin tutkia, miten yksilöt suhtautuvat verkko-oppimiseen. Tutkimuksen viitekehys rakennettiin tarkastelemalla ensiksi eri oppimiskäsityksiä ja sitä, millaisia oppijoita aikuiset yleensä ovat. Seuraavaksi tutkittiin yleisesti verkko-oppimista ja minkälaista sen käyttö on nykyään yri-tyksissä. Sen jälkeen analysoitiin millaista oppimista verkossa voidaan tukea ja mitä asioita pitäisi ottaa huomioon verkko-oppimisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena yhdessä organisaatiossa. Tutkimukseen haas-tateltiin henkilöstön hallinnossa työskenteleviä henkilöitä, joilla oli sekä kokemusta verkko-oppimisen kehittämisestä että verkkokurssien ohjaamisesta. Lisäksi haastateltiin kahdelle eri verkko-kurssille osal-listuneita henkilöitä. Aineistoa kerättiin myös havainnoimalla, tutustumalla kurssimateriaaleihin ja itse-opiskelupakettiin. Verkkokursseja käsiteltiin tutkimuksessa omina erillisinä tapauksinaan. Haastat-teluissa selvisi, että verkko-oppiminen on jo normaali tapa kouluttaa organisaatiossa. Sen avulla pyri-tään sekä syventämään oppimisprosesseja että tuomaan oppiminen kiinteämmäksi osaksi työpäivää. Verkossa pystyttiin opettamaan sekä perusasioita sekä syvällisempiä ja monimutkaisempia asioita. Verkkokursseille osallistuneet kokivat verkko-oppimisen myönteisenä ja toimivana tapana oppia. Op-pimisen kannalta tärkeää heille oli, että verkkokursseilla oli mahdollisuus kommunikoida ja esittää ky-symyksiä. Erityisenä kehityskohteena nähtiin se, että verkkokurssien ohjaajia koulutettaisiin kurssien pitämiseen. Tutkimuksen johtopäätöksissä korostui erityisesti se, että verkko-oppiminen on pidentänyt ja syventänyt oppimisprosesseja, lisännyt tiedon jakamista sekä tuonut oppimisen kiinteämmäksi osaksi työntekoa. Jotta oppimista voidaan tukea verkossa ja verkko-oppimisen hyödyt toteutuisivat, vaati se huolellista suunnittelua ja panostusta sisällön, vuorovaikutuksen ja opetuksen toteutukseen.
Rikkidirektiivin merkitys suomalaisten teollisuusyritysten merikuljetusten ja kilpailukyvyn kannalta
Resumo:
ELY-keskusten toiminta on ollut jatkuvassa muutoksessa aina niiden perustamisesta lähtien, eikä tämäkään vuosi ole tässä suhteessa poikkeus. Kuluvan vuoden yksi merkittävä muutos liittyy EU:n rakennerahastotehtävien hallinnon keskittämiseen neljään ELY-keskukseen suuralueittain. Satakunnan ja samalla viiden muun maakunnan eli Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen osalta uudistus merkitsee sitä, että rakennerahastoasioita johdetaan keskitetysti Keski- Suomen ELY-keskuksesta. Asiakkaiden asiointiin hallinnon uudistamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta, vaan käytännössä hankkeita valmistellaan edelleen alueilla ja asiakkaat saavat palvelua alueen omasta ELY-keskuksesta.
Resumo:
This report summarizes the results of the survey HAVERI – Supply network risks in business. The survey was conducted in Finland during the spring and summer of year 2013. The survey is part of a large two-year research project started in June 2012 in Finland (on-going 06/2012–07/2014). The project is launched and financed by TEKES, the Finnish Funding Agency for Technology and Innovation, and executed together with the researchers from Lappeenranta University of Technology and Tampere University of Technology. The overall goal of this on-going research project is to find out the decision-making practices in the project-oriented companies in their purchasing decisions especially in the mechanical engineering and construction industries in Finland. The objective of the survey was to gain cross-sectional data concerning the challenges, risks and cost factors in Finnish project business companies. The results show that Finnish companies rely on their experience and supplier references in their risk management. In general, the understanding of the total cost structure varies among the industries and companies. The main cost factor in risk management was costs before the actual purchase decision. Overall, it seems that the monetary value of the whole project and capability of purchasing personnel are the main influencing factors on risk management activity in project purchasing.
Resumo:
In recent years, chief information officers (CIOs) around the world have identified Business Intelligence (BI) as their top priority and as the best way to enhance their enterprises competitiveness. Yet, many enterprises are struggling to realize the business value that BI promises. This discrepancy causes important questions, for example: what are the critical success factors of Business Intelligence and, more importantly, how it can be ensured that a Business Intelligence program enhances enterprises competitiveness. The main objective of the study is to find out how it can be ensured that a BI program meets its goals in providing competitive advantage to an enterprise. The objective is approached with a literature review and a qualitative case study. For the literature review the main objective populates three research questions (RQs); RQ1: What is Business Intelligence and why is it important for modern enterprises? RQ2: What are the critical success factors of Business Intelligence programs? RQ3: How it can be ensured that CSFs are met? The qualitative case study covers the BI program of a Finnish global manufacturer company. The research questions for the case study are as follows; RQ4: What is the current state of the case company’s BI program and what are the key areas for improvement? RQ5: In what ways the case company’s Business Intelligence program could be improved? The case company’s BI program is researched using the following methods; action research, semi-structured interviews, maturity assessment and benchmarking. The literature review shows that Business Intelligence is a technology-based information process that contains a series of systematic activities, which are driven by the specific information needs of decision-makers. The objective of BI is to provide accurate, timely, fact-based information, which enables taking actions that lead to achieving competitive advantage. There are many reasons for the importance of Business Intelligence, two of the most important being; 1) It helps to bridge the gap between an enterprise’s current and its desired performance, and 2) It helps enterprises to be in alignment with key performance indicators meaning it helps an enterprise to align towards its key objectives. The literature review also shows that there are known critical success factors (CSFs) for Business Intelligence programs which have to be met if the above mentioned value is wanted to be achieved, for example; committed management support and sponsorship, business-driven development approach and sustainable data quality. The literature review shows that the most common challenges are related to these CSFs and, more importantly, that overcoming these challenges requires a more comprehensive form of BI, called Enterprise Performance Management (EPM). EPM links measurement to strategy by focusing on what is measured and why. The case study shows that many of the challenges faced in the case company’s BI program are related to the above-mentioned CSFs. The main challenges are; lack of support and sponsorship from business, lack of visibility to overall business performance, lack of rigid BI development process, lack of clear purpose for the BI program and poor data quality. To overcome these challenges the case company should define and design an enterprise metrics framework, make sure that BI development requirements are gathered and prioritized by business, focus on data quality and ownership, and finally define clear goals for the BI program and then support and sponsor these goals.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa yritysvastuusta saatavilla olevasta tutkimustiedon, työkalujen ja johtamismenetelmien joukosta ne näkökulmat, jotka selkeimmin palvelevat pk-yrityksen käytännön liiketoimintaa. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksena tehdystä teoriarungosta ja kolmeen case-tutkimukseen pohjautuvasta soveltavasta osasta. Tutkimuksen tuloksena on todettu, että yritysvastuu ei jäsenny tällä hetkellä kovin hyvin pk-yrityksen näkökulmasta. Yritysvastuuta ei nähdä pk-yrityksissä useinkaan mahdollisuutena, vaan rasitteena, ylimääräisenä vaatimuksena. Vastuullisuuden periaate nähdään hyvänä, mutta termien raskaus ja ajattelutavan muodollisuus koetaan vaikeiksi. Johtamisen työkalut ovat byrokraattisia, mikä haittaa suunnitelmallisuutta. Tehokas sidosryhmäanalyysin hyödyntäminen osana järjestelmällistä yritysvastuun johtamista voi kuitenkin tuoda myös pk-yritykselle strategista etua. Yhteisen arvon luominen on mahdollista, jolloin yrityksen etu ja yhteiskunnan etu yhdistyvät tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Resumo:
Kuntaorganisaatioiden muutokset ovat tulleet Suomessa runsaan parinkymmenen vuoden aikana yhä välttämättömämmiksi sekä globaalien että kansallisten toimintaympäristöjen muuttumisen vuoksi. Niitä tehtäessä on kuitenkin kohdattu suuria vaikeuksia jo muutosprosessien alussa, suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa. Keskityttäessä organisaatiomuutosten tavoitteisiin ja lopputulokseen ovat keinot niihin pääsemiseksi jääneet vaille riittävää huomiota. Tämän väitöskirjatutkimuksen päätavoite on selvittää syitä, jotka edistävät ja haittaavat kuntaorganisaation muutosprosessia. Sekundäärisenä tavoitteena on tarkastella motivaation, toimintakulttuurin, poliittisten ja ideologisten eroavaisuuksien sekä arvojen ja asenteiden vaikutusta muutosprosessiin sen eri vaiheissa sekä erilaisissa olosuhteissa. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, joka tukeutuu erään kunnan teknisen toimialan muutosprosessiin. Tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona sekä vakaassa että muuttuvassa toimintaympäristössä ovat tuon kunnan teknisen toimialan organisaatiomuotoina olleet virasto, liikelaitos, osakeyhtiö ja toimintojen ulkoistaminen. Empiirisen aineiston sekä niin kansallisten kuin kansainvälisten tutkimusten perusteella pyritään löytämään muutosprosessia vaikeuttavia tekijöitä sekä keinoja vaikuttaa prosessin onnistumiseen. Tapaustutkimuksen aineistona ovat tarkastellun kunnan organisaatiomuutoksia koskevat dokumentit. Niitä on täydennetty haastattelemalla henkilöitä, jotka ovat joko suoraan vaikuttaneet muutokseen tai ainakin olleet siinä kiinteästi mukana. Muutosprosessiin liittyviä haasteita lähestytään prosessitutkimuksen avulla pyrkien selvittämään erilaiset kriittiset tapahtumat ja käännekohdat, syy-yhteydet sekä mahdolliset muutoksia suuntaavat mallit. Vaikka muutoksiin vaikuttavat tekijät ovat tämän tutkimuksen tulosten perusteella pääosin samat kuin mitä on havaittu kansainvälisissä tutkimuksissa, liittyy niihin kuitenkin tutkimuksen tapauskohteessa kansallisia ja osittain paikallisiakin erityispiirteitä. On havaittavissa sekä kansallisten ominaispiirteiden että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteen vaikutusta ihmisten suhtautumisessa muutosprosessiin sekä käyttäytymiseen sen aikana. Tämän tutkimuksen valossa avoimuus ja oikeudenmukaisuus ovat vahvimmin vaikuttavia tekijöitä kuntaorganisaation muutoksessa. Tämän tutkimuksen teoriatarkastelu pohjautuu tutkimuksiin, jotka ovat kohdistuneet muutosprosesseihin yleensä niin julkishallinnon kuin yksityissektorin organisaatioissa. Vaikka tämän väitöskirjan tutkimuksen fokus on kuntasektorilla, ovat sen tulokset suurelta osin sovellettavissa myös yksityissektorille.
Resumo:
Opinnäytetyö toteutettiin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymälle. Koulutusorganisaatiossa tapahtuu lähitulevaisuudessa rakenteellisia muutoksia. Organisaation pääprosessi (opetusprosessi) muuttuu ryhmäopetuksesta yksilöä valmentavaan suuntaan. Tämä aiheuttaa myös johtamisen ja organisaatiokulttuurin muutoksen, vanhat toimintatavat eivät enää riitä. Organisaation rajapinnoilla toimivien esimiesten asema on muutoksessa avainasemassa. Jotta toiminta voi jatkua ja kilpailuetu pystytään säilyttämään, rakennetaan valmentavan johtamisen ja osallistavan organisaatiokulttuurin avulla tukiprosessit pääprosessin ympärille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena (case). Tutkimuksessa keskityttiin yhden Pohjois-Karjalaisen ammattiopiston nykytilan johtamismallin vertaamista kehitettävään uuteen toimintamalliin. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää esimiestä (koulutusjohtajia ja lähiesimiehiä). Tutkimustulosten mukaan valmentavaa johtamista ja organisaatiokulttuurin muutosta ei ymmärretä selkeästi. Koulutusjohtajilla on selkeämpi käsitys muutoksesta kuin lähiesimiehillä. Lähiesimiehillä esiintyy selkeää muutosvastarintaa. Selkeimmät haasteet muutoksessa liittyvät resurssien käyttöön, hankkeiden ja projektien hallintaan sekä osastojen väliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Tärkeintä on ymmärtää, että valmentama toiminta on jatkuvaa kehittämistä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa saatiin havaintoja, jotka tukevat esitettyä teoriaa.
Resumo:
Tietoyhteiskunnan kehittyminen, tiivistyvä kilpailu sekä jatkuva muutoksen tila luovat osaamiseen ja kouluttamiseen liittyviä paineita yrityksiin. On varmistettava, että tarvittavat tiedot ja taidot ovat käytettävissä avainprosesseissa, ja henkilöstön osaaminen on jatkuvasti ajan tasalla. E-oppimista on esitetty keinoksi vastata osaamiseen ja koulutukseen liittyviin haasteisiin, mutta aiheeseen liittyvän liiketaloustieteellisen ja yrityselämää koskevan tutkimustiedon määrä on hyvin rajallinen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on jäsentää e-oppimisilmiötä henkilöstön osaamisen kehittämisen näkökulmasta ja löytää vastauksia siihen, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia e-oppiminen tuo henkilöstöään kehittäville yrityksille ja miten digitaalisia menetelmiä kannattaisi hyödyntää henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Aihetta lähestytään kvalitatiivisesta näkökulmasta, sillä tutkimuksen kohteena on tuore ja teknologian sekä oppimiskäsitysten kehittymisen myötä muovautuva ilmiö. Tutkimusmetodina on käytetty puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja, ja tutkimuksessa on korostunut koko tutkimusprosessin aikana aiemman tutkimuksen sekä empiirisen tiedon välinen vuoropuhelu. Tutkimuksessa havaittiin, että yritykset voivat saada e-oppimisesta tukea sekä laajan että suppeamman skaalan muutoksissa. E-oppiminen voi myös avustaa johtoa tarjoamalla monipuolisesti tietoa yrityksen osaamistilanteesta ja -tarpeista. E-oppiminen mahdollistaa myös oppimisen ja koulutuksen integroimisen paremmin osaksi työntekoa. Lisäksi e-oppiminen tarjoaa välineitä esimerkiksi yhteisölliseen tiedon tuottamiseen, yhdessä oppimiseen sekä työntekijöiden motivointiin ja sitouttamiseen. Sen myötä koulutuksien päivittäminen ja kehittäminen sekä koulutussisältöjen oikea-aikainen omaksuminen helpottuvat. E-oppimisen tarjoaminen mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää henkilöstöltä nykyistä suurempaa itseohjautuvuutta ja yrityksiltä tätä tukevia käytäntöjä. Työntekijöitä täytyy ottaa mukaan suunnitteluprosessiin, ja asenteisiin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan yrityksen kaikilla tasoilla. E-oppimisen avulla on mahdollista luoda kilpailuetua, jota ei kuitenkaan saavuteta pelkästään yksittäisten kurssien tai järjestelmien avulla vaan rakentamalla kestäviä, strategiatasolla tiedostettuja toimintatapoja. Lisäksi toiminnan täytyy olla tavoitteellista, ja on kehitettävä monipuolisempia tapoja mitata e-oppimisen tehokkuutta ja e-oppimisinvestointien tuottoa.
Resumo:
Organisatorista oppimista tapahtuu kaikissa organisaatioissa. Muuttuvassa toimintaympäristössä ja kovenevassa kilpailussa sellaiset organisaatiot pärjäävät parhaiten, jotka pystyvät oppimaan ja kehittämään toimintaa muita nopeammin. Tämän työn tavoitteena on tunnistaa, miten ja millaista organisatorista oppimista Lahden diakonian instituutissa tapahtuu ja miten se vaikuttaa opetuksen laatuun. Laatua lähestytään kahdesta eri näkökulmasta. Näitä ovat opetusministeriön laatusuositukset ja rahoitukseen vaikuttavat mittarit sekä opettajien itse laadukkaalle työlle määrittelemät kriteerit. Empiirinen osuus toteutetaan puolistrukturoiduin haastatteluin ja tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Haastateltavana on kuusi Lahden diakonian instituutin opettajaa. Tutkimuksen mukaan Lahden diakonian instituutissa tapahtuu organisatorista oppimista, mutta se ei ole riittävää, systemaattista tai tavoitteellista. Suurimmat esteet ovat sille varattujen resurssien puuttuminen, opettajien työn itsenäinen luonne ja yhteistyön vähyys, kiire sekä päätösvallan puuttuminen. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että organisatorisella oppimisella voidaan vaikuttaa parantavasti myös opetuksen laatuun esimerkiksi uusien toimintamallien ja resurssien paremman kohdentamisen kautta.
Resumo:
This applied linguistic study in the field of second language acquisition investigated the assessment practices of class teachers as well as the challenges and visions of language assessment in bilingual content instruction (CLIL) at primary level in Finnish basic education. Furthermore, pupils’ and their parents’ perceptions of language assessment and LangPerform computer simulations as an alternative, modern assessment method in CLIL contexts were examined. The study was conducted for descriptive and developmental purposes in three phases: 1) a CLIL assessment survey; 2) simulation 1; and 3) simulation 2. All phases had a varying number of participants. The population of this mixed methods study were CLIL class teachers, their pupils and the pupils’ parents. The sampling was multi-staged and based on probability and random sampling. The data were triangulated. Altogether 42 CLIL class teachers nationwide, 109 pupils from the 3rd, 4th and 5th grade as well as 99 parents from two research schools in South-Western Finland participated in the CLIL assessment survey followed by an audio-recorded theme interview of volunteers (10 teachers, 20 pupils and 7 parents). The simulation experimentations 1 and 2 produced 146 pupil and 39 parental questionnaires as well as video interviews of volunteered pupils. The data were analysed both quantitatively using percentages and numerical frequencies and qualitatively employing thematic content analysis. Based on the data, language assessment in primary CLIL is not an established practice. It largely appears to be infrequent, incidental, implicit and based on impressions rather than evidence or the curriculum. The most used assessment methods were teacher observation, bilingual tests and dialogic interaction, and the least used were portfolios, simulations and peer assessment. Although language assessment was generally perceived as important by teachers, a fifth of them did not gather assessment information systematically, and 38% scarcely gave linguistic feedback to pupils. Both pupils and parents wished to receive more information on CLIL language issues; 91% of pupils claimed to receive feedback rarely or occasionally, and 63% of them wished to get more information on their linguistic coping in CLIL subjects. Of the parents, 76% wished to receive more information on the English proficiency of their children and their linguistic development. This may be a response to indirect feedback practices identified in this study. There are several challenges related to assessment; the most notable is the lack of a CLIL curriculum, language objectives and common ground principles of assessment. Three diverse approaches to language in CLIL that appear to affect teachers’ views on language assessment were identified: instrumental (language as a tool), dual (language as a tool and object of learning) and eclectic (miscellaneous views, e.g. affective factors prioritised). LangPerform computer simulations seem to be perceived as an appropriate alternative assessment method in CLIL. It is strongly recommended that the fundamentals for assessment (curricula and language objectives) and a mutual assessment scheme should be determined and stakeholders’ knowledge base of CLIL strengthened. The principles of adequate assessment in primary CLIL are identified as well as several appropriate assessment methods suggested.
Resumo:
The goal of the study was to evaluate an e-learning course entitled “Nursing interventions to manage distressed and disturbed patients” and intended for psychiatric nurses, using Kirkpatrick’s evaluation model. The aim was to describe nurses’ reactions, learning, behaviour change and impacts resulting from this e-learning course. This dissertation comprises four papers, and the data were collected 2008-2012 from three different sources; electronic databases, an e-learning platform and psychiatric hospitals. First, a systematic literature review was conducted to understand the effectiveness of e-learning. Second, an RCT study was implemented to investigate the impact of the e-learning course on nurses’ job-satisfaction, knowledge and attitudes (N=158). Third, to complete the picture of nurses views of the e-learning course related to knowledge transfer, the nurses’ perspective was studied (N=33). Lastly, the effects of the e-learning course from nursing managers’ perspective in psychiatric hospital organisations were studied (N=28). The systematic review showed that although the nurses were satisfied with the e-learning, no effects were found in the RCT study of nurses’ job satisfaction. The RCT study showed no effects on nurses’ learning related to knowledge increase, but there was change in attitudes. The managers described the changes in the nurses’ knowledge and attitudes. Among the nurses behaviour changed with knowledge transfer from the e-learning course to practice and they pointed out development issues related to their work. The final impacts of the e-learning course revealed advantages and disadvantages of the e-learning course and its implications for nurses’ work. This dissertation provides new insight into nurses’ reactions, learning, behaviour change and impacts resulting from an e-learning course in their continuing education. In order to improve nurses’ continuing education systematic evaluation is needed, for which Kirkpatrick’s evaluation model is a useful tool.