Ympäristön tilan seurantaohjelma 2014

Ympäristön tilan seurannan tavoitteena on tuottaa tietoa ympäristön tilasta, sen muutoksista ja muutosten syistä. Seurannasta saatavia tietoja käytetään päätöksenteon sekä ympäristönsuojelutoimien kohdentamisen ja niiden tuloksellisuuden arvioinnin tukena. Tietoja hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja sen ohjauksessa sekä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Seurantatietoja tarvitaan kansainvälisten sopimusten edellyttämiin selvityksiin ja niitä hyödynnetään tutkimuksissa. Hämeen ELY-keskuksen seurantaohjelma vuodelle 2014 perustuu ympäristöhallinnon seurantaohjelmaan vuosille 2014–2016. Se sisältää pintavesien ohella pohjavesien ja maaympäristön seurantaa. Osa seurannassa olevista vesistöistä on vaihtunut toisiin, sillä useimmista vesistöistä ei enää oteta näytteitä vuosittain vaan muutaman vuoden välein. Useimpien vesistöjen seurannassa on mukana jokin biologisen seurannan osa (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet, kalat) vesienhoitolain ja -asetuksen (vesipuitedirektiivin) mukaisesti. Pohjavesien seuranta jatkuu kolmella pohjavesiasemalla ja hydrologinen seuranta sisältää mm. vesistöjen vedenkorkeuksien, virtaamien, lämpötilojen, jäänpaksuuden sekä lumipeitteen paksuuden, haihdunnan ja roudan seurantaa. Maaympäristön seurantaan kuuluu myös useita eri seurantahankkeita. Vesienhoitolaki edellyttää, että vesienhoitoalueille laaditaan seurantaohjelmat. Niiden havaintopaikat on koottu ympäristöhallinnon seurantaohjelmasta sekä velvoitetarkkailuista. Vesienhoitoalueiden ohjelmia ei ole sisällytetty tähän monisteeseen, mutta havaintopaikkataulukoihin on merkitty, mitkä järvet ja joet kuuluvat vesienhoitoalueen seurantaan.

Elämäntyylin vaikutus ideaaliin ikääntyvien asumisratkaisun valintaan

Väestörakenteen muutos luo paineita löytää ratkaisuja ikääntyvien asumisen ongelmaan. Suomalaisessa asuntopolitiikassa on vedetty jo suuntaviivoja ongelman taltuttamiseksi. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan syvempää tietoa ikääntyvistä kuluttajista. Kaiken lähtökohta on ymmärrys siitä, että ikääntyvät eivät ole homogeeninen asiakasryhmä, vaan he ovat hyvin erilaisia tarpeineen. Myös ikääntyvien kulutuskäyttäytyminen on melko radikaalisti muuttunut. Nämä haasteet tuntuvat ikääntyvien asumisen kehittämisessä, mutta myös ikääntyville suunnatun markkinoinnin kohdentamisessa ja tuottamisessa. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui ikääntyvien elämäntyyleihin. Tutkimusongelmaksi muodostui, millä tavalla ikääntyvien elämäntyyli vaikuttaa ideaalin asumismuodon valintaan? Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi elämäntyylin käsitettä sekä psykografisen tutkimuksen menetelmiä. Elämäntyylin käsite on pyritty rakentamaan huolella ikääntyvien asumisen konteksti huomioiden. Elämäntyyli tässä tutkimuksessa määriteltiin terveyden, sosio-demografisten ja psykografisten tekijöiden vaikutuksesta syntyneeksi aktiviteetiksi ja käyttäytymiseksi. Tässä tutkimuksessa elämäntyyliä tutkittiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen. Tutkimus toteutettiin linkittämällä kysely ET-lehden nettisivuille, josta saatiin kaikkiaan 365 käyttökelpoista vastausta. Aineiston analyysissä käytettiin faktorianalyysia ja edelleen ryhmittelyanalyysia, joiden perusteella muodostettiin lopulliset elämäntyyliryhmittymät. Tutkimuksessa löydettiin neljä elämäntyyliryhmittymää, jotka nimettiin passiivisiksi, aktiivisiksi, rennoiksi ja välinpitämättömiksi. Elämäntyyliryhmän ja valitun ideaalin asumisratkaisun välillä ei havaittu tilastollista merkitsevyyttä.

Mikroyrityksen pitkäaikaisen pankkisuhteen vaikutukset luotonantoon

Mikroyritykset kohtaavat luotonannossa erityisiä haasteita epäsymmetrisen informaation takia. Mikroyritysten tulisi pystyä välittämään rahoittajille informaatiota omasta luotonhoitokyvystään ja aikaisempi tutkimus on havainnut pienten yritysten hyötyvän pitkästä pankkisuhteesta, sillä siinä rahoittaja oppii tuntemaan yrityksen toimintaympäristön ja yrityksen menestystekijät. Tämä helpottaa rahoittajan päätöksentekoa ja menestyvä pienyritys saa paremmin rahoitusta hankkeisiin. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia pankkien mikroyrityksiin kohdistamaa luotonantoprosessia ja pitkäaikaisen pankkisuhteen hyötyjä ja haittoja, joita pankit ja mikroyritykset kohtaavat pitkäaikaisessa pankkisuhteessa. Mikroyritysten luotottamisen tutkiminen on perusteltua, sillä Suomessa mikroyritykset muodostavat merkittävän osan yrityskannasta ja monet mikroyritykset toimivat rahoituksellisesti niukassa tilanteessa, ja on ilmeisen olennaista tunnistaa toimivan pankkisuhteen edellytykset niillä mikroyrityksillä, jotka saavat toistuvasti rahoitusta pankeista. Tutkielman metodiksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, joka valikoitui tutkielman tavoitteiden perusteella. Empiria kerättiin haastattelemalla pienehkön paikkakunnan pankinjohtajia, joilla on useiden vuosien kokemus yritysrahoituksesta ja eritoten mikroyritysten rahoittamisesta. Haastattelut osoittivat mikroyritysten olevan paikallisten pankkien näkökulmasta kiinnostavia rahoituskohteita ja tarjoavan pankeille mahdollisuuden kasvattaa liiketoimintaa. Mikroyrityksen pitkäaikaisella pankkisuhteella ei havaittu olevan pankin luotonantoprosessiin suuria vaikutuksia, ainoa huomattava muutos on prosessin tehostuminen, kun mahdollinen vakuus on pankille tuttu ja liiketoiminnan riskit ovat pankin tiedossa. Hyötynä mikroyrityksille ilmeni lainarahan edullisempi hinta ja pienempi vakuustarve, kun taas pankille asiakassuhteen pitkäaikaisuus tuo pääomalle tuottoa. Pitkäaikaisesta pankkisuhteesta ei havaittu aiheutuvan merkittäviä haittoja kummallekaan osapuolelle.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelma

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteena on jalkauttaa valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteita ja toimenpiteitä Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksoon. Suunnitelma täsmentää ja konkretisoi valtakunnallisia toimenpiteitä alueen liikenneturvallisuustilanteen ja toimintaympäristön erityispiirteet huomioiden. Suunnitelmassa kuvataan myös alueellisen liikenneturvallisuusyhteistyön toimintamalli. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on kuvattu laajasti liikenneturvallisuustyön nykytilaa ja haasteita Kaakkois-Suomessa. Nykytilan analyysien pohjalta ja valtakunnalliset linjaukset huomioiden liikenneturvallisuustyölle on asetettu visio, tavoitteet ja painopistealueet. Kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien osalta tavoitteena on, että vuonna 2020 alueen liikenteessä menehtyy korkeintaan 9 henkeä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu monipuolinen toimenpideohjelma vuosille 2014–2020. Suunnitelmaan sisältyy toimenpide-ehdotuksia mm. liikennekasvatusta ja -tiedotusta, liikenneympäristön parantamista, liikenteen valvontaa sekä liikenteen ja maankäytön suunnitteluperiaatteita koskien. Tiiviillä yhteistyöllä ja monipuolisilla toimenpiteillä lisätään työn laaja-alaisuutta ja vaikuttavuutta. Kaakkois-Suomen liikenneturvallisuustyö ehdotetaan organisoitavan siten, että koko ELY-keskuksen tasolla liikenneturvallisuustyön koordinoinnista ja seurannasta vastaa ELY-keskuksen vetämä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson liikenneturvallisuusyhteistyöryhmä. Poikkihallinnollista liikenneturvallisuustyötä ja vuorovaikutusta tukemaan perustetaan Kaakkois-Suomen liikenneturvallisuusfoorumi. Maakunta- ja seututasolla liikenneturvallisuustyö sisällytetään osaksi jatkuvaa liikennejärjestelmätyötä maakunnallisten liikennejärjestelmätyöryhmien kautta. Paikallistason toiminnan koordinoinnin lähtökohtana ovat kunnalliset poikkihallinnolliset liikenneturvallisuustyöryhmät. Lisäksi ELY-keskuksen alueella otetaan laajamittaisesti käyttöön liikenneturvallisuustoimijamalli. Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ja toimintatapoihin kohdistuvat linjaukset tukevat toteutuessaan tavoitteiden saavuttamista, mutta niiden saavuttamiseen vaikuttavat myös monet toimintaympäristötekijät, kuten kansantalouden kehitys ja veropolitiikka, itäliikenteen kehittyminen ja ajoneuvokannan uudistuminen. Keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin olemassa. Suurimpia haasteita ovat liikennekäyttäytymisen merkittävä parantaminen, kestävien liikkumismuotojen tukeminen ja liikenneinfrastruktuurin investointien rahoituksen voimakas lisääminen. Liikenneonnettomuuksista aiheutuu vuosittain Kaakkois-Suomen alueella 250 miljoonan euron kustannukset. Liikenneonnettomuuksien vähentyminen suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti tarkoittaisi karkeastikin arvioiden 60 miljoonan euron vuosittaisia kustannussäästöjä tavoitevuonna 2020. Vähintään yhtä tärkeänä tavoitteena on koetun liikenneturvallisuuden parantuminen, joka vaikuttaa keskeisesti ihmisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin, elinympäristöjen viihtyisyyteen ja liikkumisvalintoihin.

Me palvelemme! Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2014

ELY-keskusten toiminta on ollut jatkuvassa muutoksessa aina niiden perustamisesta lähtien, eikä tämäkään vuosi ole tässä suhteessa poikkeus. Kuluvan vuoden yksi merkittävä muutos liittyy EU:n rakennerahastotehtävien hallinnon keskittämiseen neljään ELY-keskukseen suuralueittain. Satakunnan ja samalla viiden muun maakunnan eli Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen osalta uudistus merkitsee sitä, että rakennerahastoasioita johdetaan keskitetysti Keski- Suomen ELY-keskuksesta. Asiakkaiden asiointiin hallinnon uudistamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta, vaan käytännössä hankkeita valmistellaan edelleen alueilla ja asiakkaat saavat palvelua alueen omasta ELY-keskuksesta.

Tyrnävän liikennesuunnitelma

Työn tavoitteena on ollut määritellä Tyrnävän kunnan liikenneverkon lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet. Suunnittelualue on käsittänyt osa-yleiskaavojen rajaaman alueen. Keskeisinä suunnittelukohteina ovat olleet Tyrnävän kirkonkylän ja Murron asemakaava-alueet. Tarkastelussa on otettu huomioon myös suunnitteilla oleva maankäytön laajeneminen ja uusien alueiden rakentuminen. Suunnittelualueen tieverkon rungon muodostavat maantiet; Seututie 827 (Vanhatie - Muhostie) kulkee Tyrnävän kirkonkylän läpi ja yhdistää valtatiet 4 ja 22 toisiinsa. Yhdystie 8240 (Tupostie - Kirkkotie) välittää liikennettä Oulun suuntaan. Tiet risteävät kirkonkylän pääliittymässä, Kirkkoristeyksessä. Suurin liikennemäärä (KVL2012) oli kirkonkylässä Vanhatiellä 4 200 ajon/vrk. Tupostien liikennemäärä oli vuonna 2012 suurimmillaan 2 600 ajon/vrk ja Muhostien 1900 ajon/vrk. Vuosina 2008 - 2012 suunnittelualueella maantie-, katu- ja yksityistieverkolla tapahtui 57 liikenneonnettomuutta, joista kahdessatoista tapahtui henkilövahinkoja. Yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta ei tapahtunut. Suunnittelualueen tieverkolla ei ole merkittäviä onnettomuuskasaumakohtia. Kirkonkylässä on kevyen liikenteen yhteyspuutteita ydinkeskustan ja asuntoalueiden välillä. Merkittävimmäksi liikenteelliseksi ongelmaksi koetaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden huono liikenneturvallisuus. Kevyen liikenteen järjestelyt Kirkkoristeyksessä ja myös muulla keskustaa halkovilla maanteillä koetaan turvattomiksi. Keskustan kaduista erityisesti Ketolantie koetaan turvattomaksi. Maantieverkon osalta kuntalaiset kokevat erityiseksi ongelmaksi Tupostien liikenneturvallisuuden. Autoliikenteen verkon lähiajan parantamistoimenpiteenä suunnitelmassa on tarkasteltu Eskolanpellon liikenneyhteyksien parantamista Oulun suuntaan. Eskolanpellon uuden katuyhteyden ohella tärkeimmät suunnittelua ja parantamista vaativia kohteita kirkonkylässä ovat Kirkkoristeys ja Ketolantie. Ketolantiellä tulee parantaa jalankulun ja pyöräilyn olosuhteita. Pitkällä aikavälillä kirkonkylän katuverkkoa voidaan kehittää ja Kirkkoristeyksen kuormitusta vähentää rakentamalla uusia kehämäisiä katuyhteyksiä taajaman pohjoispuolelle. Suunnittelun yhteydessä on tehty kevyen liikenteen verkon luokittelu. Väylät on luokiteltu pääreitteihin, aluereitteihin ja lähireitteihin. Asemakaava-alueilla on esitetty sisäisen kevyen liikenteen verkon täydentämistä. Maanteiden varsilla olevia nykyisiä väyliä on esitetty jatkettavaksi. Asemakaava-alueiden ulkopuolella kevyen liikenteen väyliä on esitetty rakennettavaksi Ängeslevällä ja Markkuulla. Linja-autoliikenteen osalta suunnitelmassa on esitetty Oulun seudun joukkoliikenteen palvelutaso- ja linjastosuunnitelmassa määritellyt linja-autoliikenteen palvelutasotavoitteet ja palvelutasoalueet Oulun seudulla. Kirkonkylän pysäkkijärjestelyjä on esitetty parannettavaksi.

Valtatien 4 parantaminen Vaajakosken kohdalla, Jyväskylä : Yleissuunnitelma

Valtatie 4 on eräs Suomen tärkeimmistä päätieyhteyksistä. Vaajakosken kohdalla tien palvelutaso ja välityskyky on liikennemäärään nähden puutteellinen. Kiertoliittymät ja 50–60 km/h rajoitukset sijoittuvat kahden moottoritieosuuden väliin. Häiriötilanteessa lyhin kiertotie on yli 40 km pitkä. Nykytilanteessa valtatien 4 liikennemäärä suunnittelualueella on noin 17 000 – 21 000 ajon./vrk ja valtatien 9 liikennemäärä noin 10 300 ajon./vrk. Vuonna 2030 valtatien 4 liikennemäärän ennustetaan olevan 22 000 – 26 000 ajon./vrk ja valtatien 9 liikennemäärän 12 400 ajon./vrk. Suunnitteluosuudella valtatie 4 rakennetaan uuteen, Varassaaren kautta kulkevaan maastokäytävään. Rakennettavan osuuden pituus on noin 5 kilometriä. Nykyinen valtatie jää rinnakkaistieksi. Haapalahden nykyinen suuntaisliittymä parannetaan rakentamalla rampit Vaajakosken suuntaan. Kanavuoreen rakennetaan uusi eritasoliittymä. Valtatie 9 rakennetaan uuteen maastokäytävään noin 500 m matkalla. Nykyinen valtatie muuttuu kaduksi. Mustaniemeen rakennetaan uusi eritasoliittymä ennen Leppäveden vesistöpengertä. Uusia siltoja rakennetaan yhteensä 26. Kyseessä on ensisijaisesti sujuvuushanke. Valtatien 4 sujuvuus paraneekin huomattavasti, kun 85 % liikenteestä siirtyy uudelle tielinjalle. Myös paikallisen liikennöinnin sujuvuus ja turvallisuus paranevat. Liikenteen sujuvuuden parantamisen lisäksi hankkeella pyritään luomaan edellytyksiä Vaajakosken keskustan kehittämiselle. Uusi tielinjaus muuttaa maisemaa, mutta luo myös uusia maankäytön kehittämismahdollisuuksia. Valtatien varteen rakennetaan mittavat meluntorjuntarakenteet asuinrakennusten suojaamiseksi liikenteen melulta. Hankkeen kustannusarvio on 119,1 miljoonaa euroa (maku-ind. 157,4, 2000=100). Hankkeen hyöty–kustannus-suhde on 1,2. Suurimmat hyödyt muodostuvat aikakustannus- ja onnettomuuskustannussäästöistä. Hankkeen toteuttaminen vähentää henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia laskennallisesti noin 35 %.

Kartongin käyristymiseen vaikuttavat tekijät ja niiden hallinta valmistusprosessissa

Työssä selvitettiin uuden kostutuslaitteen toimivuutta kartongin käyristymisen hallinnassa. Työn tavoitteena oli löytää kostutuslaitteelle energiatehokas ja käyttäjäystävällinen ajotapa. Lisäksi pyrittiin etsimään tärkeimmät kartongin käyristymiseen vaikuttavat prosessimuuttujat ja selvittämään voidaanko niitä hyödyntää käyryyden hallinnassa. Työssä tutkittiin myös kostutuslaitteen käytön vaikutuksia kartongin muihin tärkeisiin ominaisuuksiin, jotta saataisiin selville miten uusi tuote eroaisi referenssituotteesta. Kirjallisuusosassa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat kartongin käyristymiseen ja miten käyristymistä pystytään hallitsemaan. Kirjallisuusosassa käsitellään myös, miten kartongin käyristymiseen tarvittavat epäsymmetriset mittamuutokset kartongin rakenteessa syntyvät lähtien kosteuden vaikutuksista aina yksittäisten kuitujen tasolta koko kartongin rakenteeseen asti. Kokeellisessa osassa selvitetään Inkeroisten Kartonkitehtaan kartonkikoneella ajettujen koeajojen avulla toimivaa ajotapaa kostutuslaitteelle ja eri prosessimuuttujien vaikutusta käyristymiseen. Koeajoissa tutkittiin epäsymmetrisen kostutuksen, kuivatuksen, sitoutuneisuuden, sekä kuituorientaation vaikutuksia kartongin käyristymiseen. Koeajojen perusteella merkittävimmiksi tekijöiksi kartongin käyristymiseen osoittautuivat epäsymmetrinen kostutus sekä kuivatus. Muiden tekijöiden vaikutus kartongin käyristymiseen jäi vähäiseksi tai liian epäselväksi, jotta olisi voitu osoittaa, että muutos kartongin käyryydessä johtuisi nimenomaan kyseisen tekijän muutoksesta. Verrattaessa uutta tuotetta referenssituotteeseen kartongin pinta- tai lujuusominaisuuksissa ei havaittu tapahtuvan merkittävää muutosta, kun selkäkerroksen pintaliimaus korvattiin sumukostutuksella.

Organisaatiokulttuurin muutosjohtaminen yritysostotilanteessa: kulttuuri-integraation johtamisen keinot

Yritysostot ovat nousseet tärkeiksi strategisen kasvun välineiksi viime vuosikymmenten aikana. Niiden toteuttamiseen liittyy kuitenkin huomattava määrä epäonnistumisia. Kauppojen suunnittelussa on useimmissa tapauksissa huomioitu hyvin taloudelliset ja lailliset näkökulmat. Voidaan siis päätellä, että heikko suoriutuminen johtuu monesti puutteellisesta organisaatiokulttuurin muutosjohtamisesta. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan niitä keinoja, joiden avulla organisaatiokulttuurin muutosta ja integraatiota voidaan johtaa yritysostotilanteessa. Tarkoituksena on selvittää, mitä näistä keinoista on käytetty hyväksi tutkimuksen kohteena olevassa liiketoimintakaupassa, ja toisaalta, mitä niistä on jätetty hyödyntämättä. Aihetta tarkastellaan sekä ostavan organisaation johdon että oston kohteena olevan henkilöstön näkökulmista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta osa-alueesta. Nämä ovat yritysostot ja niiden prosessit, organisaatiokulttuurin erityispiirteet sekä organisaatiokulttuurin muutosjohtaminen ja siinä apuna käytetyt keinot. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin tutkimuksen kohteena olevasta keskisuuresta IT-palvelualan organisaatiosta teemahaastatteluiden avulla. Kerätyn aineiston perusteella kyseisessä liiketoimintakaupassa käytettiin apuna useita kulttuurin muutosjohtamisen keinoja. Johdolla oli selkeä visio tavoiteltavasta kulttuurista ja sitä viestittiin myös muulle organisaatiolle. Johdon näyttämä esimerkki, tuki muutokselle sekä viestintä ja kommunikaatio olivat myös osaltaan apuna kulttuurimuutoksen toteuttamisessa. Lisäksi käytössä oli tiettyjä epämuodollisen kontrolloinnin sekä muodollisen johtamisen keinoja. Johtoa myös pidettiin luotettavana ja yhtenäisenä osapuolena, sekä kaupan ilmapiiriä ja työntekijöiden suhteita hyvinä. Kulttuurin muutosjohtamisen keinoista jätettiin sen sijaan hyödyntämättä ostettavan organisaation kulttuuriin ennalta tutustuminen, muutostavoitteiden asettaminen sekä työntekijöiden epävarmuuden lieventäminen. Myöskään palkitsemisen tai rekrytoinnin keinoja ei käytetty apuna. Tiettyjen keinojen käytöstä oli johdon ja henkilöstön välillä havaittavissa selkeitä näkemyseroja. Näitä olivat työntekijöiden osallistaminen, sosiaalistumisen keinot sekä HR-osaston apu muutoksen toteuttamisessa. Nämä näkemyserot ja väärinymmärryksen vaara asetavat omat haasteensa kulttuurin muutosjohtamiselle. Koska ihmisten käyttäytymisen ennustaminen on vaikeaa ja toteutetuilla toimenpiteillä ei aina saavuteta haluttua lopputulosta, voidaan kyseenalaistaa se, onko kulttuurin suunnitelmallinen muutos edes mahdollista. Kulttuurin muutokseen ja sen suuntaan voidaan pikemminkin pyrkiä vaikuttamaan eri keinojen avulla. Lisäksi johdon on pystyttävä arvioimaan, mitkä keinot ovat oleellisimpia kyseisen kulttuurimuutoksen onnistumisen kannalta.

Valmentava johtaminen ja sen kehittäminen koulutusorganisaatiossa

Opinnäytetyö toteutettiin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymälle. Koulutusorganisaatiossa tapahtuu lähitulevaisuudessa rakenteellisia muutoksia. Organisaation pääprosessi (opetusprosessi) muuttuu ryhmäopetuksesta yksilöä valmentavaan suuntaan. Tämä aiheuttaa myös johtamisen ja organisaatiokulttuurin muutoksen, vanhat toimintatavat eivät enää riitä. Organisaation rajapinnoilla toimivien esimiesten asema on muutoksessa avainasemassa. Jotta toiminta voi jatkua ja kilpailuetu pystytään säilyttämään, rakennetaan valmentavan johtamisen ja osallistavan organisaatiokulttuurin avulla tukiprosessit pääprosessin ympärille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena (case). Tutkimuksessa keskityttiin yhden Pohjois-Karjalaisen ammattiopiston nykytilan johtamismallin vertaamista kehitettävään uuteen toimintamalliin. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää esimiestä (koulutusjohtajia ja lähiesimiehiä). Tutkimustulosten mukaan valmentavaa johtamista ja organisaatiokulttuurin muutosta ei ymmärretä selkeästi. Koulutusjohtajilla on selkeämpi käsitys muutoksesta kuin lähiesimiehillä. Lähiesimiehillä esiintyy selkeää muutosvastarintaa. Selkeimmät haasteet muutoksessa liittyvät resurssien käyttöön, hankkeiden ja projektien hallintaan sekä osastojen väliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Tärkeintä on ymmärtää, että valmentama toiminta on jatkuvaa kehittämistä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa saatiin havaintoja, jotka tukevat esitettyä teoriaa.

Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö

Tutkimus käsittelee viranomaisten ja asukkaiden välistä vuorovaikutusta kaavaprosessin aikana. Tutkimusalueena on valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Porin Kuudes osa, joka on yksi laajimmista yhtenäisenä säilyneistä 1800-luvun lopun puukaupunkialueista Suomessa. Hermeneuttis-fenomenologista otetta soveltava tutkimus perustuu muistitietoaineistoon, joka avaa näkökulman paikallisen kulttuuriperinnön syntymiseen, periytymiseen ja muutokseen. Kuudennen osan vuonna 2012 voimaan tulleessa asemakaavamuutoksessa suojeltiin 405 rakennusta. Sekä viranomaiset että asukkaat haluavat säilyttää arvokkaan ympäristön jälkipolville. Asukkaiden ja viranomaisten lähtökohdat arvottamiselle ovat kuitenkin erilaiset. Asiantuntijoiden näkemys kulttuuriympäristön arvoista perustuu eksplisiittiseen viralliseen tietoon, joka heijastaa positivistista käsitystä maailmasta mitattavista objekteista koostuvana kokonaisuutena. Asukkaiden arvostus asuinaluetta ja sen rakennuksia kohtaan puolestaan nousee sukupolvelta toiselle siirretyn aineettoman perinnön yhteisöllisestä merkityksestä. Heidän kokemuksensa kiteytyy kodin ja kotiseudun käsitteissä ja se tuodaan esiin rakennuksiin liittyvissä tarinoissa. Tulkinta on virallista tietoa haastavaa ja täydentävää. Kestäviä suojelupäätöksiä voidaan tehdä vain viranomaisten ja asukkaiden väliseen tasa-arvoiseen vuoropuheluun perustuen. Tutkimus nostaa asukkaiden kokemuksellisen, paikkaan sitoutuneen hiljaisen tiedon virallisen tiedon rinnalle, kulttuurisesti kestävän maankäytön suunnittelun perustaksi. Koska ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, jotka hän kokee arvokkaaksi, asukaslähtöinen rakennussuojelu on lähtökohtaisesti yhteisön omakseen kokeman aineettoman kulttuuriperinnön suojelua.

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance

Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance This thesis deals with enabling change in universities, more explicitly enhancing education for sustainable development with tools for quality assurance. Change management is a discipline within management that was developed in the 1980s because business changed from being predictable to unpredictable. The PEST mnemonic is a method to categorize factors enabling change; such as political, economic, socio-cultural and technological factors, which all affect higher education. A classification of a change, in either hard or soft, can help understanding the type of change that an organization is facing. Hard changes are more applied to problems that have clear objectives and indicators, with a known cause of the problem. Soft changes are applied to larger problems that affect the entire organization or beyond it. The basic definition for sustainable development is: the future generations should have similar opportunities as the previous. The UN has set as a global goal an integration of education for sustainable development (ESD) at all levels of education during 2005- 2014. The goal is set also in universities, the graduates of which are future leaders for all labor markets. The objective for ESD in higher education is that graduates obtain the competence to take economic, social and environmental costs and benefits into account when making decisions. Knowledge outcomes should aim for systematic and holistic thinking, which requires cross disciplinary education. So far, the development of ESD has not achieved its goals. The UN has identified a need for more transdisclipnary research in ESD. A joint global requirement for universities is quality assurance, the aim of which is to secure and improve teaching and learning. Quality, environmental and integrated management systems are used by some universities for filling the quality assurance requirements. The goal of this thesis is to open up new ways for enhancing ESD in universities, beyond the forerunners; by exploring how management systems could be used as tools for promoting ESD. The thesis is based on five studies. In the first study, I focus on if and how tools for quality assurance could be benefitted for promoting ESD. It is written from a new perspective, the memetic, for reaching a diversity of faculty. A meme is an idea that diffuses from brain to brain. It can be applied for cultural evolution. It is a theory that is based on the evolutionary theory by Darwin, applied for social sciences. In the second Paper, I present the results from the development of the pilot process model for enhancing ESD with management systems. The development of the model is based on a study that includes earlier studies, a survey in academia and an analysis of the practice in 11 universities in the Nordic countries. In the third study, I explore if the change depends on national culture or if it is global. It is a comparative study on both policy and implementation level, between the Nordic countries and China. The fourth study is a single case study based on change management. In this study, I identify what to consider in order to enable the change: enhancing ESD with tools for quality assurance in universities. In the fifth Paper, I present the results of the process model for enhancing ESD with management systems. The model was compared with identified drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems. Finally, the process model was piloted and applied for identifying sustainability aspects in curricula. Action research was chosen as methodology because there are not already implemented approaches using quality management for promoting ESD, why the only way to study this is to make it happen. Another reason for choosing action research is since it is essential to involve students and faculty for enhancing ESD. Action based research consists of the following phases: a) diagnosing, b) planning action, c) taking action and d) evaluating action. This research was made possible by a project called Education for Sustainable Development in Academia in the Nordic countries, ESDAN, in which activities were divided into these four phases. Each phase ended with an open seminar, where the results of the study were presented. The objective for the research project was to develop a process for including knowledge in sustainable development in curricula, which could be used in the quality assurance work. Eleven universities from the Nordic countries cooperated in the project. The aim was, by applying the process, to identify and publish examples of relevant sustainability aspects in different degree programs in universities in the Nordic countries. The project was partly financed by the Nordic Council of Ministers and partly by the participating pilot universities. Based on the results of my studies, I consider that quality, environmental and integrated management systems can be used for promoting ESD in universities. Relevant sustainability aspects have been identified in different fields of studies by applying the final process model. The final process model was compared with drivers and barriers for enhancing ESD and for implementing management systems in universities and with succeeding with management systems in industry. It corresponds with these, meaning that drivers are taken into account and barriers tackled. Both ESD and management systems in universities could be considered successful memes, which can reflect an effective way of communication among individuals. I have identified that management systems could be used as tools for hard changes and to support the soft change of enhancing ESD in universities with management system. Based on the change management study I have summarized recommendations on what to consider in order to enable the studied change. The main practical implications of the results are that the process model could be applied for assessment, benchmarking and communication of ESD, connected to quality assurance, when applied. This is possible because the information can be assembled in one picture, which facilitates comparison. The memetic approach can be applied for structuring. It is viable to make comparative studies between cultures, for getting insight in special characteristics of the own culture. Action based research is suitable for involving faculty. Change management can be applied for planning a change, which both enhancing ESD and developing management systems are identified to be.

Valtatien 10 kehittäminen välillä Hattelmala (vt 3) – Velssi, Hämeenlinna : Aluevaraussuunnitelma

Valtatiet 10 ja 12 muodostavat valtakunnallisesti merkittävän itä–länsisuuntaisen poikittaisen päätieyhteyden Turusta Hämeenlinnan ja Lahden kautta Kouvolaan. Hämeenlinnan ja Lahden välillä valtatiet kuuluvat maan tärkeimpien pääteiden verkkoon. Valtatiet 10 ja 12 Hämeenlinnasta Lahteen kuuluvat EU:n päättämään kattavaan (TEN-T) verkkoon. Suunnitelmassa on käsitelty valtatien 10 (Turku–Hämeenlinna–Tuulos) kehittämistä Hämeenlinnan kaupunkiseudun kohdalla. Työ rajautuu lännessä valtateiden 3 ja 10 eritasoliittymän itäpuolelle (2+2-kaistaisen osuuden loppuun) ja idässä Velssiin. Tarkasteltavan alueen pituus on noin kahdeksan kilometriä. Aluevaraussuunnitelmassa on määritelty tiejakson kehittämisen tavoitetilanne ja tärkeimmät 1.vaiheen kehittämistoimenpiteet jatkosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun pohjaksi. Aluevaraussuunnitelma toimii alueen kaavoituksen lähtöaineistona ja kaavoituksen yhteydessä on joitakin vaikutuksia tarkennettava. Suunnitelman varsinainen käsittely tapahtuu pääosin kaavoituksen tai yksittäisten kohteiden tiesuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Valtatien 10 tavoitetilassa tie parannetaan nykyisessä maastokäytävässä Hattelmalasta Ruununmyllyyn 2+2-kaistaiseksi kaupunkipääväyläksi, jolla on vain eritasoliittymiä ja nopeusrajoitus 80 km/h lukuun ottamatta Vanajan eritasoliittymän ja Katisten–Viipurintien liittymien välistä osuutta, jossa nopeusrajoitus on vähintään 60 km/h, mutta mielellään 70 km/h. Ruununmyllystä itään tavoitetilana on jatkuva ohituskaistatie, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h. Tielle tehdään Katuman, Katisten ja Kahiliston eritasoliittymät. Vanajan eritasoliittymään parannetaan. Viipurintien liittymä muutetaan suuntaisliittymäksi. Kahiliston ja Siirin välille jää kaksi tasoliittymää. Rinnakkaista katuverkkoa täydennetään. Myös Paasikiventien jatkeeseen on varauduttu. Jalankulun ja pyöräilyn yhteyksiä parannetaan ja tehdään melutorjuntaa. Tavoitetilanteen kustannusennuste on 49,8 miljoonaa euroa (MAKU2005; 137,0). Ensimmäisen vaiheen parantamistoimenpiteet kohdistuvat Katuman ja Katisten liittymiin sekä osuudelle Kahilisto–Velssi. Kaikissa kohteissa on esitetty vaihtoehtoisia ratkaisuja, joiden valintaan vaikuttavat maankäytön kehittyminen sekä saatava rahoitus.

Esimiestyön haasteet liikelaitoksen yhtiöittämisessä

Tämän työn tarkoituksena on tutkia esimiestoiminnan haasteita, joita syntyy liikelaitoksen yhtiöittämisessä. Yhtiöittämisen perusteet kumpuavat juridisesta toimintakentästä, joka muodostaa pakon muutokselle. Työn teoriaosassa käydään läpi lyhyesti liikkeen luovutuksen merkitys työsuhteen sääntelyn kannalta ja perehdytään johtamiseen, esimiestyöhön sekä muutoksen aiheuttamien tunteiden huomioimiseen. Tätä teoriaviitekehystä tutkitaan konkreettisen case-yrityksen avulla. Case-yrityksenä on Helsingin Satama, jonka esimiehiä on haastateltu empiirisen aineiston saamiseksi. Tutkimuskysymyksenä tässä työssä on, miten suurta muutosta tulisi johtaa yksilön tunteet huomioiden. Työssä havaittiin, että vaikka viestintävälineet ovat kunnossa ja vaikka niiden käyttö on vähintäänkin kohtalaisella tasolla, ei viestin omaksuminen silti ole niin helppoa. Syitä tähän löydettiin mm. viestimiskulttuurin epämääräisyydestä ja työntekijätason haluttomuudesta käsitellä muutosta. Muutosvastarinta on yrityksessä erittäin vahvaa, mikä kielii epäonnistumisesta edellisen muutoksen johtamisessa. Onnistuneen muutoksen johtaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa henkilöstön kanssa. Yhtiöittämismuutos on pyritty viestimään paremmin kuin edellinen suuri muutos. Yhtiöittämisen koettiin tuovan pääasiassa positiivisia asioita, kuten byrokratian vähenemistä. Positiivisiin asioihin keskittyminen parantaa muutoksen onnistumista.

Iso-Britannian panssarijoukkojen käyttöperiaatteiden kehittyminen kylmän sodan aikana

Tutkimus käsittelee Iso-Britannian asevoimien panssarijoukkojen käyttöperiaatteiden kehittymistä kylmän sodan aikana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten Iso-Britannian doktriinin muutos kylmän sodan aikana on vaikuttanut panssarijoukkojen käyttöperiaatteiden kehittymiseen. Perushypoteesina tutkimuksessa on, että uhkakuvien muutos on saanut aikaan muutostarpeen doktriiniin. Tämä taas on asettanut uudet vaatimukset panssarijoukkojen käyttöperiaatteille osana maavoimien suunniteltua käyttöä. Aihetta lähestytään asiakirja- ja kirjallisuustutkimuksen menetelmin vertailemalla Iso-Britannian ja Naton doktriinin muutoksia käsitteleviä teoksia sekä panssarijoukkoja ja niiden käyttöä käsittelevää kirjallisuutta. Tutkimuksessa ilmeni, että Naton ja Iso-Britannian doktriinin muutos on muuttanut panssarijoukkojen käyttöperiaatteita. Toisen maailmansodan jälkeen brittien kahtiajakautunut ajattelutapa panssarivaunujen käyttöperiaatteista hidasti panssarijoukkojen kootun tai liikesodankäyntiin perustuvan käytön kehittämistä. 1950- ja 1960-luvuilla doktriini asetti panssarijoukoille vaatimuksen kyvystä toimia ydinsodassa. Selkeimmin tämä näkyi panssarivaunun teknisessä kehityksessä. 1970-luvulla panssarijoukkojen käyttöperiaatteet päivittyivät uuden doktriinin vaatimuksista entistä liikkuvimmiksi. 1980-luvulle sijoittuivat merkittävimmät kylmän sodan aikaiset panssarijoukkojen käyttöperiaatteiden muutokset. Uusi doktriini perustui liikesodankäynnin periaatteisiin ja asetti joukkojen joustavan käytön etusijalle. Käytännössä tämä näkyi panssaridivisioonien muodostamien taisteluryhmien ja -osastoiden käytössä. Panssarijoukkojen joustavammalla käytöllä Keski-Euroopassa uskottiin vastattavan paremmin Neuvostoliiton syvän taistelun periaatteisiin perustuvaan hyökkäykseen.