Kasveja ja kasvinnimityksiä 1500-luvulta

Kirjallisuusarvostelu

Lähtö ja paluu : inkerinsuomalaisten oloista Inkerissä ja Suomessa 1900-luvulla

Kirjallisuusarvostelu

Kansanlingvistiikkaa itä- ja eteläsuomalaisnuorten murrekäsityksistä

Kirjallisuusarvostelu

Uuden Venäjän koordinaatit

Kirjallisuusarvostelu

Substantiivilausekkeiden määritteet edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa

Tämän tutkielman aiheena on edistyneiden suomenoppijoiden substantiivilausekkeiden käyttö. Tavoitteena on saada selville, miten edistyneet suomen kielen oppijat muodostavat 2- tai useampisanaisia substantiivilausekkeita ja niiden määritteitä. Tutkimus kuuluu suomi toisena kielenä -alaan. Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista analyysia määritteiden käytön tarkasteluun. Informantteina on neljä edistynyttä suomenoppijaa, joilla on kaikilla eri äidinkieli. Informanttien kirjoitetusta kielestä tarkastellaan, mitä eri sanaluokkien määritteitä informantit käyttävät ja miten he niitä käyttävät sekä informanttien tyypillisiä ja epätyypillisiä substantiivilausekkeiden määritteitä. Lisäksi pitkittäistutkimuksessa tarkastellaan, kehittyykö edistyneen oppijan substantiivilausekkeiden ja niiden määritteiden muodostustaito noin puolentoista vuoden aikana. Tutkielma on osa Turun yliopiston suomen kielen laitoksen Edistyneiden suomenoppijoiden korpus -tutkimushanketta. Hankkeen tarkoituksena on lisätä tietoa suomesta akateemisena toisena kielenä. Käytetty vertailuaineisto on myös korpuksesta. Substantiivilausekkeiden määritteiden käyttöä tutkittiin etsimällä ensin informanttien teksteistä määritteelliset substantiivilausekkeet. Määritteet jaettiin etu- ja jälkimääritteisiin sekä näiden ryhmien sisällä vielä pienempiin osiin. Informanttien määritteitä verrattiin verrokkiryhmän vastaaviin. Määritteet jaettiin tyypillisiin ja epätyypillisiin. Pitkittäistutkimuksessa kutakin informanttia tarkasteltiin erikseen. Tulokseksi saatiin, että informantit käyttävät etumääritteitä melko samalla tavalla kuin verrokit, mutta jälkimääritteiden järjestys vaihtelee informanteilla ja verrokeilla. Etumääritteiden järjestys on informanteilla ja verrokeilla sama, mutta määritteiden määrässä on eroja. Informanteilla on odotuksenmukaisesti enemmän epätyypillisiä määritteitä kuin verrokeilla. Pitkittäistutkimuksessa huomattiin, että edistyneiden oppijoiden määritteiden käytössä tapahtuu jonkin verran kehitystä puolentoista vuoden aikana. Etumääritteiden kohdalla informanttien tyypillisten määritteiden sekä useampisanaisten lausekkeiden määrä kasvaa ja epätyypillisten määrä vähenee. Jälkimääritteissä ei ollut yhtenäistä selvää kehitystä, mutta uusia jälkimääritetyyppejä ilmestyy viimeisessä vaiheessa. Substantiivi- ja adjektiivimääritteet ovat käytetyimpiä määritteitä. Tutkimusaineistoissa voi epätyypillisissä ilmauksissa nähdä interferenssin ja skeemakongruenssin vaikutusta. Edistyneillekin oppijoille määritteen ja edussanan kongruenssi aiheuttaa toisinaan vaikeuksia. Tutkimus antaa lisätietoa edistyneiden oppijoiden määritteellisten substantiivilausekkeiden käytöstä.

Rudimenta linguae Finnicae breviter delineata

Suomen kielen alkeiskielioppi, joka on paperin, käsialan ja kielen perusteella ajoitettu 1650-luvulle. Käsikirjoitus on sidottu Eskil Petraeuksen Linguae Finnicae brevis institution’n (1649) ja Laurentius Petrin Ajan-Tiedon (vuoden 1671 laitos) väliin. Sidos on toimitusjohtaja Ilkka Paateron omaisuutta, mutta deponoitu Kansalliskirjaston kokoelmiin. Bibliografia; Rudimenta linguae Finnicae breviter delineata. Suomen kielen varhaiskielioppi ja sen tausta. Toim. Petri Lauerma. SKS 2012 Helsinki.

Venäjän imperiumin paluu

Venäläiset ovat eurooppalainen sivistyskansa, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla maailman kohtaloihin. Kommunismin kukistuttua ja Neuvostoliiton hajottua venäläiset joutuivat hämmennyksen tilaan. Kansakunnan uusi nousu alkoi maantieteellisestä, sivistykselliseltä ja historialliselta pohjalta. Länsimaille oli yllätys, ettei Venäjä seurannut läntisiä demokraattisia esikuvia, vaan lähti luomaan uutta yhteiskuntaa omaa tietään kulkien. Valtion johtoon astuivat turvallisuusmiehet, jotka määrittelivät Venäjän kehitysstrategiat ja poliittiset tavoitteet. Heidän mukaansa Venäjän federaatio on imperiumi, eikä se alistu muiden johdettavaksi. Venäjä ei hyväksy Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa. Venäjän pyrkimyksenä on kohota yhdeksi tärkeäksi maailmanpolitiikan keskukseksi ja haastaa muiden vaikuttajien kuten EU:n, Kiinan, Japanin ja Intian kanssa Yhdysvaltojen johtoasema. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää yhteiskunnan voimavarojen keskittämistä. Vuodesta 1996 lähtien poliittinen valta on keskitetty tiukasti presidentille ja hänen johtamalleen hallintokoneistolle. Vladimir Putinin johdolla yhteiskunta vakautettiin autoritaariseen tyyliin. Vuosina 2008–2012 muodollisena, joskin vaaleilla valittuna, presidenttinä oli Putinin luottomies Dmitri Medvedev. Tuolloin todellisena Venäjän johtajana toimi pääministeri Putin. Medvedevin nelivuotiskauden päätyttyä Putin jatkaa valtion johdossa presidenttinä. Taloudelliset edellytykset harjoitetulle politiikalle ovat Venäjällä itsellään. Maa on maailman ainoa suurvalta, joka on riippumaton ulkomaisista energia- ja raaka-ainelähteistä, ja vuodesta 2002 vuoden 2008 lopulle jatkunut energian ja raaka-aineiden hintojen nousu on tukenut Venäjän talouskehitystä. Lisääntyneillä tuloilla on voitu monipuolisesti kehittää yhteiskuntaa, ja väestön enemmistö on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan. Venäjä selvisi nopeasti vuonna 2009 maailmaa kuristaneesta taloudellisesta kriisistä ja pääsi jälleen kasvu-uralla. Suurena ongelmana on vientiteollisuuden yksipuolinen painottuminen energia- ja raaka-ainesektoreille, jolloin talous on hyvin riippuvainen maailmantalouden kehityksestä. Suurten valtion omistamien yhtiöiden hallitsema elinkeinoelämä ei myöskään ole omiaan edistämään yrittäjyyttä, joka on kaiken innovatiivisuuden perusedellytys. Valtiojohtoinen autoritaarisuus ei ole tyydyttänyt kaikkia, mutta vanhaan venäläiseen tyyliin protestit on tukahdutettu, ja ulkomaisille arvostelijoille venäläiset ovat kertoneet kehittävänsä venäläistä, ”ohjattua” demokratiaa. Imperiumille erittäin tärkeän instrumentin muodostavat vahvat asevoimat, ja valtiojohtoinen autoritaarinen talouselämä antaa mahdollisuudet niiden kehittämiselle. Asevoimien kehityksen esteenä ei ole niinkään talous, vaan teknologinen ja innovatiivinen jälkeenjääneisyys. Vuonna 2003 käynnistetty asevoimien reformi on lähtenyt liikkeelle ja sen tuloksia oli havaittavissa elokuussa 2008 käydyssä Venäjän ja Georgian välisessä sodassa, joka päättyi Venäjän aseille voitokkaasti. Tuolloin kuitenkin todettiin asevoimien tekninen ja taktinen jälkeenjääneisyys, mikä johti asevoimien ja niitä tukevan teollisuuden uudistamiseen tähtäävien uudelleenjärjestelyiden kiirehtimiseen ja kehittämiseen.

From War Pigs to Unsung Heroes: The Criticism and Justification of War in Metal Lyrics

Tässä tutkimuksessa käsitellään heavy metal -kappaleiden sanoitusten sisältöä. Tutkimusmateriaaliin on valittu yksi teema, sota, jonka avulla avataan sanoitusten sisältöä ja merkitystä. Metallimusiikki alakulttuurina on tyylillisesti ja temaattisesti spesifi, ja sillä on omat musiikilliset tavoitteensa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä miten sotaa kritisoidaan tai perustellaan heavy rock -sanoituksissa. Tutkimusmateriaalini koostuu 29 englanninkielisen kappaleen sanoituksesta vuosilta 1970–2012. Edustettuina on useita ajanjaksoja sekä maita. Yhdistävänä tekijänä on englannin kielen lisäksi se, että kaikki sanoitukset käsittelevät modernia länsimaista sodankäyntiä. Tekstit valittiin sen perusteella, että niissä ilmeni positiivinen tai negatiivinen näkökulma sotaan. Tutkimus nojaa Theo van Leeuwenin legitimaatioteoriaan, joka puolestaan pohjautuu diskurssianalyysiin. Legitimaatioteoria käsittää neljä strategiaa, jotka voivat joko kritisoida tai perustella sosiaalisia käytänteitä. Ne ovat auktoriteetteihin vetoaminen, moraalinen arviointi, järkeistäminen ja mytopoeesi. Yksi tavoitteistani tutkimuksessani on selvittää legitimaatioteorian toimivuutta omassa materiaalissani. Käytän metodina lähilukua, joka mahdollistaa niiden sanojen ja ilmaisujen identifioimisen, jotka ovat näkökulmaltaan joko positiivisesti tai negatiivisesti sotaan suhtautuvia. Analyysini kannalta tärkeitä ovat sekä kieli- että kulttuurikonteksti, sillä ne määrittelevät sanojen merkityksen. Analyysin perusteella kävi ilmi, että esimerkit jakautuivat eri strategioiden välille hyvin epätasaisesti. Auktoriteetteihin vetoamisen strategiasta löytyi vain yksi esimerkki, kun taas moraalisen arvioinnin esimerkkejä oli neljätoista. Lisäksi kaikkia legitimaatioteorian alaryhmiä ei löytynyt materiaalista ollenkaan. Osalla alaryhmistä oli useita esiintymiä, mutta osalla vain yksi. Esimerkkien epätasaista jakautumista selittää mm. se, että tutkimuksen materiaalin kannalta kaikki alakategoriat eivät ole relevantteja. Jotta tutkimustuloksista saataisiin edustavampi, laajempi otanta olisi tarpeen. Legitimaatioteorian soveltuvuutta sanoituksien yhteydessä tulisi tutkia laajemmin.

Species och artikelbruk i finskspråkiga grundskoleelevers inlärarsvenska. En longitudinell undersökning i årskurserna 7–9

Denna doktorsavhandling utreder hur finska grundskolelever använder de svenska substantivens bestämdhetsformer och artiklar och hur deras kunskaper utvecklas under årskurserna 7-9. Species och artikelbruk är problematiska för alla andraspråksinlärare i svenska, men de är synnerligen svåra för inlärare vars förstaspråk saknar morfologisk species. Det svenska systemet avviker också kraftigt från det motsvarande systemet i engelskan, varför tidigare kunskaper i engelska inte är till någon stor hjälp i inlärningen, låt vara att bestämdheten som begrepp redan är bekant för inläraren. Den teoretiska referensramen bygger på både grammatiska beskrivningar av den svenska grammatiken och på teorierna om grammatikinlärningen i andraspråk. Bland de sistnämnda är teorierna om tvärspråkligt inflytande, explicit respektive implicit inlärning samt helsekvensinlärning (på engelska formulaic language) av relevans. Undersökningsmaterialet består av korta texter samt inspelat muntligt material som med jämna mellanrum insamlats av finskspråkiga grundskolelever (n=67) som läser B-svenska. Undersökningen är i första hand kvantitativ, om än inmatningen av nominalfraserna i materialet samt deras formella och semantiska aspekter i analysprogrammet Microsoft Access också innebar en omfattande kvalitativ analys. Undersökningen bygger på performansanalysen och analysen av obligatoriska kontexter och beräkningen av frekvenser och korrekthetsprocent för de olika nominalfrastyperna. Informanterna använder komplext språk redan i årskurs 7. Korrekthetsprocenten stiger under undersökningstiden i de flesta frastyperna, men skillnaderna är sällan statistiskt signifikanta. Den normativa analysen visar också, att formfelen är i både det skriftliga och det muntliga materialet signifikant vanligare än speciesfelen. Det är med andra ord lättare för informanterna att välja rätt species än att bilda en korrekt nominalfras. I tidigare undersökningar i Sverige har likadana resultat nåtts. De mest centrala frastyperna i undersökningen bildar i båda typerna av materialet en inlärningsgång som upprepas i alla årskurser och kan förklaras med komplexitetsskillnaderna mellan de olika frastyperna. Informanterna behärskar bäst de frastyper, som varken innehåller artiklar eller ändelser. Näst bäst behärskar de substantivets bestämda form singularis och svagast obestämd form singularis, vars artikel är en klassisk svårighetskälla för finska svenskinlärare. Analysen av informanternas läromedel visar dock att den typiska undervisningsordningen i läromedlen inte motsvarar inlärningsgången som upptäckts i denna undersökning.

Herregud vilket jävla skitsnack du spyr ur dig idag. En deskriptiv studie av språkliga särdrag och ton i fyra svenska forumdiskussioner

Pro gradu -tutkielmassa kuvaillaan kielen erikoispiirteitä ja sävyä neljässä ruotsalaisessa verkkokeskustelussa. Keskustelut on haettu neljältä eri foorumilta: Flashback.org ja Debatthuset.se ovat yleisiä foorumeja, DN.se ja SvD.se ovat päivälehtien mielipidekeskustelusivuja. Keskusteluiden tarkoitus on jakaa mielipiteitä ja argumentoida, millä on vaikutuksensa keskustelun kieleen ja sen sävyyn. Tutkielmani on kvalitatiivinen ja deskriptiivinen tapaustutkimus, joka soveltaa tietokonevälitteisen diskurssianalyysin menetelmiä. Joitakin kvantitatiivisia tietoja käytetään kuitenkin foorumien vertailussa. Aineiston kuvauksessa otetaan huomioon ne tekniset ja tilanteiset tekijät, jotka vaikuttavat keskustelufoorumien kieleen. Analyysin toinen pääpaino on aineistolle tyypillisillä puhekielisillä piirteillä, mutta myös kirjoitettuun kieleen liittyvät piirteet ja tietokonevälitteisen vuorovaikutuksen erikoispiirteet otetaan huomioon. Aineiston puhekieliset piirteet luovat keskusteluun vuorovaikutteisuutta ja epämuodollisuutta. Toinen pääpaino on keskusteluiden sävyllä. Keskusteluille on ominaista ilmaisuvoimainen mielipiteiden ja erimielisyyden ilmaiseminen, kuiva huumori, ironia ja sarkasmi. Viestien sävy on usein epäystävällinen ja jopa aggressiivinen. Tutkimus osoittaa, että aineiston keskustelut ovat ilmaisuvoimaisia ja vivahteikkaita. Niissä yhdistetään luovalla tavalla puhekielen, kirjoitetun kielen ja tietokonevälitteisen vuorovaikutuksen piirteitä. Näitä piirteitä käytetään tavalla, joka luo keskusteluille ominaisen epämuodollisen, eripuraisen ja sarkastisen sävyn.

Suomalais-venäläisten lasten etunimet : valintaperusteet ja rakenne

Tutkimus käsittelee lasten etunimien valintaperusteita ja rakennetta Suomessa asuvissa perheissä, joissa toinen vanhemmista on syntyperäinen suomalainen ja toinen venäläinen maahanmuuttaja. Tutkimuksessa käytetty nimiaineisto koostuu 376 etunimestä, jotka on saatu pääosin 2000-luvulla syntyneiltä 184 lapselta. Analyysiin on otettu ensimmäiset, toiset ja kolmannet etunimet. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella ja haastatteluilla kesällä 2012. Aineistoni lapsista 13 prosentilla on vain yksi etunimi. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Aineiston analyysissa käytän myös omaa natiivin venäjän kielen puhujan kielitajuani. Tässä tutkielmassa nimenvalintaperusteiden luokittelu perustuu Eero Kiviniemen luokitteluun, jonka olen muokannut tutkimukseeni sopivammaksi. Luokittelen nimenvalintaperusteet yhteentoista kategoriaan ja esittelen ne yleisyysjärjestyksessä yleisimmästä harvinaisimpaan. Tulokset osoittavat, että suomalais-venäläisten lasten nimenvalintaperusteista kolme yleisintä ovat käytännöllisyys, mieltymys nimeen ja nimen periytyminen suvusta. Nimen kansainvälisyys on neljänneksi yleisin nimenvalintaperuste. Eniten nimenvalinnassa painottuvat käytännölliset seikat eli nimen toimivuus kummankin vanhemman äidinkielellä. Nimenvalinnassa otetaan huomioon myös nimen semanttinen sisältö niin, ettei nimi synnyttäisi epämiellyttäviä mielikuvia suomen tai venäjän kielellä. Aineistoni harvinaisin nimenvalintaperuste on Venäjän käytännön mukainen patronyymi eli isännimi. Patronyymeja on aineistossani kolme, ja ne on annettu lasten jälkimmäiseksi etunimeksi. Tutkimustulokset osoittavat, että vanhemmat eivät halua antaa lapselleen täysin suomalaista tai venäläistä etunimeä. Syinä siihen ovat sekä nimen lausumisen vaikeus että kiusaamispelko sekä se, ettei nimi kuulosta hyvältä. Nimien äänteellisten ja rakenteellisten piirteiden analyysi osoittaa, että suomalais-venäläisten lasten etunimet eivät paljonkaan eroa täysin suomalaisten lasten etunimistä. Aineistoni nimet ovat pääosin kaksitavuisia ja vokaaliloppuisia. Nimissä on jonkin verran vierasperäisiä äänteitä, mutta niiden osuus ei ole suuri. Monet etunimet ovat muualla maailmassa tunnettuja nimiä, jotka on annettu suomalaisessa kirjoitusasussa.