Species och artikelbruk i finskspråkiga grundskoleelevers inlärarsvenska. En longitudinell undersökning i årskurserna 7–9

Denna doktorsavhandling utreder hur finska grundskolelever använder de svenska substantivens bestämdhetsformer och artiklar och hur deras kunskaper utvecklas under årskurserna 7-9. Species och artikelbruk är problematiska för alla andraspråksinlärare i svenska, men de är synnerligen svåra för inlärare vars förstaspråk saknar morfologisk species. Det svenska systemet avviker också kraftigt från det motsvarande systemet i engelskan, varför tidigare kunskaper i engelska inte är till någon stor hjälp i inlärningen, låt vara att bestämdheten som begrepp redan är bekant för inläraren. Den teoretiska referensramen bygger på både grammatiska beskrivningar av den svenska grammatiken och på teorierna om grammatikinlärningen i andraspråk. Bland de sistnämnda är teorierna om tvärspråkligt inflytande, explicit respektive implicit inlärning samt helsekvensinlärning (på engelska formulaic language) av relevans. Undersökningsmaterialet består av korta texter samt inspelat muntligt material som med jämna mellanrum insamlats av finskspråkiga grundskolelever (n=67) som läser B-svenska. Undersökningen är i första hand kvantitativ, om än inmatningen av nominalfraserna i materialet samt deras formella och semantiska aspekter i analysprogrammet Microsoft Access också innebar en omfattande kvalitativ analys. Undersökningen bygger på performansanalysen och analysen av obligatoriska kontexter och beräkningen av frekvenser och korrekthetsprocent för de olika nominalfrastyperna. Informanterna använder komplext språk redan i årskurs 7. Korrekthetsprocenten stiger under undersökningstiden i de flesta frastyperna, men skillnaderna är sällan statistiskt signifikanta. Den normativa analysen visar också, att formfelen är i både det skriftliga och det muntliga materialet signifikant vanligare än speciesfelen. Det är med andra ord lättare för informanterna att välja rätt species än att bilda en korrekt nominalfras. I tidigare undersökningar i Sverige har likadana resultat nåtts. De mest centrala frastyperna i undersökningen bildar i båda typerna av materialet en inlärningsgång som upprepas i alla årskurser och kan förklaras med komplexitetsskillnaderna mellan de olika frastyperna. Informanterna behärskar bäst de frastyper, som varken innehåller artiklar eller ändelser. Näst bäst behärskar de substantivets bestämda form singularis och svagast obestämd form singularis, vars artikel är en klassisk svårighetskälla för finska svenskinlärare. Analysen av informanternas läromedel visar dock att den typiska undervisningsordningen i läromedlen inte motsvarar inlärningsgången som upptäckts i denna undersökning.

Tämä väitöstutkimus selvittää, miten suomenkieliset peruskoululaiset käyttävät ruotsin kielen substantiivien määräysmuotoja ja artikkeleita ja miten heidän taitonsa kehittyvät peruskoulun vuosikursseilla 7-9. Kyseiset kieliopin ilmiöt ovat haastavia kaikille ruotsia toisena kielenä oppiville. Erityisen haastavia ne ovat kuitenkin niille, joiden äidinkieli ei ilmaise määräisyyttä morfologian keinoin. Ruotsin tapa ilmasta määräisyyttä poikkeaa huomattavasti myös esim. englannin vastaavasta, joten aikaisemmin opituista vieraista kielistä ei ole apua oppimisessa muutoin kuin määräisyyden käsitteeseen tutustumisen kannalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sekä ruotsin kieltä koskevista kieliopillisista kuvauksista että kieliopin oppimista käsittelevistä teorioista. Tutkimukseni kannalta keskeisiä ovat teoriat transferista, eksplisiittisestä ja implisiittisestä kielen oppimisesta sekä analysoimattomina kokonaisuuksina opitun kieliaineksen roolista kielen oppimisessa (engl. formulaic language). Tutkimusaineistoni koostuu suomenkielisten, B-ruotsia opiskelevien peruskoululaisten (n=67) vuosikursseilla 7-9 säännöllisin väliajoin kirjoittamista kirjoitelmista ja nauhoitetuista suullisista tehtävistä. Tutkimukseni on pääasiallisesti kvantitatiivinen, mutta tutkimusaineiston sisältämien nominaalilausekkeiden ja niiden semanttisten ja muodollisten aspektien syöttäminen analyysiohjelma Microsoft Accessiin edellytti myös mittavaa kvalitatiivista analyysiä. Tutkimukseni rakentuu performanssianalyysin ja obligatoristen kontekstien analyyseille ja erilaisten nominaalilausekketyyppien frekvensseille ja oikeellisuusprosenteille. Tutkimushenkilöt käyttävät kompleksista kieltä jo 7. luokalla. Oikeellisuusprosentit kohoavat tutkimuksen aikana useimmissa lauseketyypeissä, mutta muutokset ovat vain harvoin tilastollisesti merkittäviä. Normatiivinen analyysi osoittaa myös, että muotovirheet ovat molemmissa aineistoissa tilastollisesti merkittävästi yleisempiä kuin määräisyysvirheet. Tutkimushenkilöiden on siis helpompaa valita oikea määräysmuoto kuin muodostaa nominaalilauseke. Sama havainto on tehty aikaisemmissa tutkimuksissa Ruotsissa. Tutkimuksen keskeisimmät lauseketyypit muodostavat kaikilla vuosikursseilla sekä suullisessa että kirjallisessa aineistossa toistuvan oppimisjärjestyksen, joka on selitettävissä eri lauseketyyppien kompleksisuushierarkialla. Tutkimushenkilöt osaavat parhaiten lauseketyypit, jotka eivät sisällä määräysmuotojen päätteitä tai artikkeleita. Toiseksi parhaiten hallitaan substantiivin määräinen muoto yksikössä ja heikoimmin yksikön epämääräinen muoto, jonka sisältämä artikkeli on suomenkielisille ruotsinoppijoille klassinen ongelmien lähde. Tutkimushenkilöiden käyttämien oppikirjojen analyysi osoittaa kuitenkin, ettei oppikirjojen tyypillinen opetusjärjestys vastaa tutkimuksessa havaittua oppimisjärjestystä.

This doctoral thesis reports how Finnish-speaking schoolchildren use definite and indefinite forms and articles in Swedish and how their ability to use them develops from the 7th to the 9th grade in comprehensive school. These grammatical phenomena have proved to be problematic for everyone learning Swedish as a second language, but they are especially difficult for those whose first language does not express definiteness morphologically. The Swedish way of expressing definiteness is also different from the English one, which means that a previously acquired knowledge of English cannot help in acquisition even though definiteness as a concept is already familiar. The theoretical background is composed of both grammatical descriptions of Swedish and of theories about the acquisition of grammatical competence. The relevant theories in this study are theories about cross-linguistic influence, explicit and implicit learning, and formulaic language. My study material consists of short written texts and audiotaped oral tasks for Finnish-speaking comprehensive school pupils (n=67) who have begun learning Swedish in the 7th grade. The material was collected at regular intervals from the 7th to the 9th grade. My study is above all quantitative, but inputting all noun phrases in the material and coding their formal and semantic aspects into the analysis programme Microsoft Access has also demanded an extensive qualitative analysis. My study is founded on the principles of performance analysis and analysis of obligatory contexts, and on calculation of the frequencies and percentages of correctness of the various types of noun phrases. The pupils in my study produce complex language already in the 7th grade. The percentages of correctness rise from the 7th to 9th grade in most types of noun phrases, but the changes are seldom statistically significant. The normative analysis also shows that formal errors are significantly more common in both materials than errors in the choice of a correct form of definiteness. In other words, the choice of a right form of definiteness is easier than the formal aspects of the Swedish noun phrases. Similar findings have been done in previous research in Sweden. The most central types of noun phrases in the study build an acquisition order which is similar in both written and oral material and can be explained with a complexity hierarchy between the different types of noun phrases. The pupils in my study master best noun phrases without definite endings or articles. The second easiest is definite singular form containing a definite ending and the most difficult is indefinite singular form, which with its indefinite article is notoriously difficult for Finnish-speaking learners of Swedish as a L2. An analysis of the study materials used by the pupils shows, however, that the order of instructing in them does not correspond to the order of acquisition discovered in this study.