Sopeutuva suunnittelu : sosiaalisen median suunnitteluprosessi yritysympäristössä: tapaus Alissa

Opinnäytetyö käsittelee sosiaalisen median palvelun suunnittelua yritysympäristössä. Työ perustuu todelliseen projektiin, joka toteutui kevään 2007 aikana Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Itella Oyj:n välillä. Projekti toteutettiin käyttämällä perinteistä multimediatuotannon suunnitteluprosessia, joka ei sellaisenaan vastannut projektin erityistarpeisiin. Sosiaalinen media muodostuu internet-sovelluksista, jotka mahdollistavat yhteistoiminnallisia tapoja tuottaa erilaisia sisältöjä, kuten tekstejä, kuvia ja videoita, ja reagoida niihin. Osallistumiseen ja sosiaalisuuteen liittyvien ominaisuuksien vuoksi on vaikeaa suunnitella sosiaalisen median sovellusta noudattamalla perinteistä suunnitteluprosessia, joka perustuu laajamittaiseen alkusuunnitteluun ja käsikirjoittamiseen. Työ tarkastelee vaihtoehtoista suunnittelumallia Getting Realia, joka perustuu pienen ohjelmistoyrityksen 37signalsin työskentelytapoihin. Getting Real soveltaa toistuviin kehitysjaksoihin perustuvaa prosessia, joka suosii pientä mutta monipuolista työryhmää ja dokumentoinnin minimoimista. Työ vertaa perinteistä suunnitteluprosessia ja Getting Realia toteutuneeseen projektiin. Analyysin lopputuloksena on ehdotus suunnitteluprosessiksi, joka yhdistää joustavan sovelluskehityksen ja systemaattisen prosessin, joka syntyy toimeksiantajan tarpeista.

Peli on elämää. Etnografiaa roolipelaamisesta

Tämä tutkimus on etnografinen kuvaus roolipeliharrastuksesta ja yritys määritellä tätä harrastusta. Tutkimuksen keskeinen aineisto on koottu teemakirjoituksin, joista suurin osa on saatu sähköpostin välityksellä eri puolelta Suomea. Paradigmaltaan tämä työ on lähinnä antropologista folkloristiikkaa, jossa ei keskitytä yksittäisiin perinnetuotteisiin, vaan tarkastelukohteena on roolipelaaminen kokonaisuutena, roolipelin käyttö ja merkitys harrastusyhteisössä. Roolipelaaminen on jotakin sellaista, mitä ei ole ollut olemassa ennen 1970-lukua ja mitä ei voi täysin palauttaa mihinkään muuhun toimintaan. Roolipeleissä, varsinkin sen pöytäpelimuodossa, ovat yleensä selvästi mukana pelaamisen tunnusmerkit, kun taas livepelaaminen voi muisttuttaa enemmän leikkimistä tai improvisoitua näyttelemistä. Roolipelaamisen eri muodoissa leikin ja pelin osuus vaihtelee, mutta useimmiten molemmat ovat läsnä. Tutkimuksen rakenteellisena viitekehyksenä olen käyttänyt Gary Alan Finen muotoilemaa roolipelaajan identiteetin kolmijakoa, joka perustuu Erving Goffmanin rooliteorioihin. Tämän mukaisesti olen tarkastellut roolipelaamista roolipelaajan kolmella minuustasolla, nimittäin henkilön, pelaajan ja pelihahmon tasoilla. Kussakin tasossa omia erityispiirteitään, mutta ne kaikki vaikuttavat jatkuvasti myös toinen toisiinsa. Henkilön ja pelaajan tasot ovat aina tavallaan läsnä pelihahmossa, sillä pelihahmo ei pysty kokonaan sulkemaan pois tietoja ympäröivästä maailmasta ja pelikontekstista. Toisaalta pelihahmon toiminta antaa yksilölle henkilökohtaisia kokemuksia ja elämyksiä tietyissä tilanteissa olemisesta, vaikka tämä oleminen onkin kuvitteellista. Roolipeliharrastus koostuu neljästä keskeisestä osa-alueesta, jotka ovat roolin vaihtaminen, pelimaailma, vuorovaikutus ja pelin sosiaalinen aspekti. Roolin vaihtamiseen kuuluvat sekä pelihahmo että samastumisprosessi. Pelimaailma on kokonaisuus, joka sisältää sekä pelin kuvitteellisen maailman että seikkailun, pelin ”juonen”. Vuorovaikutus on keskeinen osa roolipelin rakennetta. Siihen kuuluvat pelin viralliset säännöt, muut peliä varten sovitut säännöt ja ne säännöt, jotka lausumattomina ohjaavat toimintaa. Tähän kuuluu sekä pelihahmon että pelaajan toiminta pelin aikana. Tärkeä osa roolipeliharrastusta on myös roolipelaamisen sosiaalinen konteksti, mitä ilman tätä harrastusta ei voi kuvata ja ymmärtää täysin. Kaiken kaikkiaan roolipeli voidaan nähdä lähes karnevaalin tapaisena kokonaisuutena, jossa yhdessä irrottaudutaan tavallisesta arkisesta olotilasta ja siirrytään vähäksi aikaa toisenlaiseen maailmaan, jossa vallitsevat aivan erilaiset säännöt.

Knowledge creation and transfer in an iterative project environment

This Master’s Thesis examines knowledge creation and transfer processes in an iterative project environment. The aim is to understand how knowledge is created and transferred during an actual iterative implementation project which takes place in International Business Machines (IBM). The second aim is to create and develop new working methods that support more effective knowledge creation and transfer for future iterative implementation projects. The research methodology in this thesis is qualitative. Using focus group interviews as a research method provides qualitative information and introduces the experiences of the individuals participating in the project. This study found that the following factors affect knowledge creation and transfer in an iterative, multinational, and multi-organizational implementation project: shared vision and common goal, trust, open communication, social capital, and network density. All of these received both theoretical and empirical support. As for future projects, strengthening these factors was found to be the key for more effective knowledge creation and transfer.

Sosiaalisen verkkosivun liiketoimintasuunnitelma ja toteutus

Tässä insinöörityössä tutustuttiin sosiaalisen median liiketoimintamahdollisuuksiin ja toteutettiin kokonaisuus uuden liiketoimintamallin avulla. Ajatus sosiaalisesta liikuntasivustosta lähti omasta mielenkiinnosta liikuntaa sekä tehokkaasti verkostoituvaa wwwmaailmaa kohti. Lisäksi yrittäjyys on kiinnostanut minua suuresti, jonka takia innostuin tekemään insinöörityöni yrittäjän näkökulmasta, enkä pelkästään teknisen toteuttajan näkökulmasta. Web 2.0 eli sosiaalinen media on tehnyt tuloaan muutaman vuoden ajan ja yritysten suuri kiinnostus menestystarinoita kohtaan on saanut aikaan kiinnostuksen, jolle ei näy loppua. Hyvin toteutettu sosiaalinen verkkosivu voi olla tehokas ansaintakeino sivun ylläpitäjälle, mutta usein unohdetaan syy, miksi palveluita tehdään. Ensin pitää olla ongelma, johon toteutettu palvelu tarjoaa ratkaisun. Sporttiklubi tarjoaa ratkaisun hyvien liikuntakurssien löytämiseen, liikuntatietouden jakeluun sekä liikuntaystävien kanssa toimimiseen verkossa. Työssä toteutettu verkkosivu rakennettiin käyttämällä seuraavia ohjelmointitekniikoita ja -kieliä: Ajaxia, PHP:ta, JavaScriptiä sekä tietokantana MySQL:ää. Lisäksi verkkosivulla käytettiin mahdollisimman paljon avoimen lähdekoodin toteutuksia pienentääkseni omaa työmäärää itse toteutuksessa. Liiketoimintasuunnitelma toteutettiin käyttäen valmiita ja hyväksi todettuja sisällysluettelopohjia. Suunnitelman taustatyönä tutustuin muihin samalla alalla toimiviin yrityksiin ja verkkosivuihin, joista pyrin analysoimaan työlleni tärkeät työtavat ja menetelmät. Sivusto on nähtävissä verkossa osoitteessa www.sporttiklubi.net ja on täysin toiminnallinen kokonaisuus, jonka kehitystyö tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Jääkin nähtäväksi, tuleeko projektini tuottamaan yhtään euroa tulevaisuudessa, mutta oppimisnäkökulmasta tämä projekti on ollut minulle lottovoitto.

Kasvatuskumppanuus somalinkielisten äitien kokemana : Moniku-hankkeen päiväkodeissa Helsingissä

Opinnäytetyömme liittyy MONIKU -Sosiaalinen vahvistaminen pääkaupunkiseudun monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa- hankkeeseen. Työmme käsittelee kasvatuskumppanuutta somalinkielisten äitien kokemana. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta somalinkielistä äitiä kolmesta Helsingin päiväkodista. Käytimme haastattelumenetelmänä yksilöhaastattelua. Kaikki haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joiden teemat käsittelivät Davis Hiltonin kumppanuusmallia. Tuloksien mukaan somalinkieliset äidit olivat tyytyväisiä suomalaiseen päivähoitoon. Kumppanuusmal-liin liittyvät ominaisuudet, kuten avoin ja rehellinen vuorovaikutus sekä luottamus, olivat sujuvan yhteistyön perusedellytyksiä. Äidit pitivät tärkeänä, että heidän kulttuuria ja uskontoa kunnioitetaan ottamalla heidän toiveensa huomioon lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa. Monikulttuurisessa päivähoidossa kieliongelmat luovat haasteita kommunikaatiolle ja tätä kautta myös kumppanuussuh-teelle. Päiväkodin työntekijöiden ja äitien välinen kumppanuussuhde toteutui kuitenkin hyvin ottaen huomioon yhteisen kielen puuttumisen. Äidit kokivat tulkin käytön tärkeäksi varsinkin päivähoidon aloitus- ja kasvatuskeskusteluissa. Tulosten perusteella äidit toivoivatkin enemmän tulkin avulla käytäviä keskusteluita. Äitien mukaan hyvän yhteistyön perusedellytykset ovat yhteisymmärrys ja kunnioitus. Yhteistyön laatua voidaan parantaa muun muassa lisäämällä tulkin käyttöä, somalinkielisiä työntekijöitä ja koulutusta. Lähes jokaisen haastateltavan päiväkodissa on somalinkielinen työntekijä, joka lisää luottamusta ja tukee maahanmuuttajataustaisen lapsen omaa kulttuuri-identiteettiä ja äidinkieltä. Myös henkilökunnan monikulttuuriseen koulutukseen tulisi kiinnittää huomiota aikaisempaa enemmän.

Oppilaan oikeat hakusanat : oppilaslähtöisyyden ja asiantuntijuuden yhteennivoutuminen rytmimusiikin kitaraopetuksessa ja opetussuunnitelman uudistamisessa

Tämä opinnäyte on tutkielma rytmimusiikin kitaraopetuksesta. Tutkielman taustalla oli kitaransoiton opetussuunnitelman uudistamisprojekti Pop & Jazz Konservatoriossa, jonka työryhmään allekirjoittanut kuuluu. Tavoittena oli tarkastella rytmimusiikin kitaransoitonopetuksen erityisiä kysymyksiä, jotta uuden opetussuunnitelman taustalla olevia näkemyksiä voitaisiin ymmärtää paremmin. Erityisesti oli tarkoitus pohtia oppilaslähtöisyyden ja opettajan asiantuntijuuden välistä suhdetta, eli miten ne voivat täydentää toisiaan eikä olla ristiriidassa keskenään. Työn toteuttamismenetelmät olivat alan kirjallisuuden lukeminen, opetuskokemusten analysointi eli itsereflektio, sekä opetussuunnitelman uudistamisprojektin tarkasteleminen. Teoreettisen osuuden keskeisin sisältö oli, että koska musiikki on erittäin abstrakti taidemuoto ja itseilmaisun keino, on myös kitaransoiton oppiminen hyvin yksilöllisesti etenevä prosessi. Opettamisen näkökulmasta katsottuna tämä tukee oppilaslähtöisyyttä eli oppilaan huomioimista varsinkin opetusmateriaalin valitsemisessa, ja tälle löydettiin perusteita musiikkipedagogiikkaa, sähkökitaransoittoa ja psykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Tärkeimmiksi käsitteiksi muodostuivat sisäinen motivaatio, musiikki ns. self-objektina, sisäinen kuuleminen ja konstruktivismi. Todettiin, että tehokkaassa soitonopetuksessa oppilaslähtöisyyden rinnalle tarvitaan aina opettajan luotettavaa musiikkillista ammattitaitoa. Teoreettisen osuuden lopussa esitettiin toimintamalli, jossa oppilaslähtöisyys ja asiantuntijuus toteutuvat yhdessä, toisiaan täydentäen vailla ristiriitaa. Tiedonhakua internetistä käytettiin opetusprosessin metaforana, jossa oikea hakusana on oppilaalle elämyksiä tuottava musiikki, hakuohjelma on opettaja, internet on opettajan musiikillinen ammattitaito, hakutulos on opettajan ammatillinen näkemys oppilaalle elämyksiä tuottavasta mu-siikista ja eteneminen materiaalista toiseen tapahtuu linkkien avulla eli musiikillisten yhteyksien kautta, eikä välttämättä ennaltamäärätyssä järjestyksessä. Yhdeksästä tapauskertomuksesta kävi ilmi, miten oppilaslähtöisyys ja asiantuntijuus toteutuivat yhdessä. Yhteinen havainto oli, että kyseinen toiminta on edellyttänyt oppilaalta aktiivisuutta ja kovaa työtä sekä tuottanut tyydyttäviä tuloksia hyvän edistymisen ja opintosuoritusten muodossa. Oppilaat pystyivät täyttämään musiikin perusopetuksen vaatimukset opintotasonsa mukaisesti ja saamaan heiltä edellytettävät valmiudet samalla kun he toteuttivat omia musiikillisia mieltymyksiään. Opetussuunnitelman uudistamisessa tämä lähestymistapa ilmeni siten, että työryhmä laati listan kitaransoitossa esiintyvistä ilmiöistä, jotka kaikilta oppilailta vaaditaan. Tämä edusti asiantuntijuutta. Oppilaslähtöisyys mahdollistettiin ensinnäkin päättämällä, että ohjelmisto, jossa ilmiöitä opiskellaan ja sovelletaan on täysin vapaavalintainen, ja toiseksi sillä, että opiskelun eteneminen voi tapahtua vapaassa järjestyksessä soitettavan ohjelmiston mukaisesti. Lopuksi todettiin, että oppilaslähtöisyyden ja asiantuntijuuden välinen vuorovaikutus on kitaransoiton opetuksessa mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

Leikki, laulu ja luovuus

Työn tavoitteena oli määritellä mistä pop/jazz-laulajan luovuus saa alkunsa ja miten laulun opettaja voi omalla tekemisellään ja olemisensa tavalla kasvatettua oppilasta luovuuteen. Luovuus nähdään työssä laajemmassa merkityksessä ns. luovana asenteena. Niin ikään tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään musiikin tekemisen ja erityisesti laulamisen teknis-instrumentillisen puolen ja persoonallis-emotionaalisen puolen välisiä yhdistäviä tekijöitä ja selvittää, miten molemmat kehittyvät laulun opetuksessa tasapainoisesti. Työssä nähdään pedagogisena riskinä laulunopetuksen liiallinen painottuminen pelkästään tiedostamista, kontrollia ja analyyttisyyttä korostavaan teknis-instrumentilliseen osaamiseen. Työ on toteutettu tutkimalla aiempaa kirjallisuutta luovuudesta ja musiikinopetuksesta, pyrkimällä ymmärtämään asioiden yhteyksiä, ja soveltamalla tuloksia pop/jazz laulunopetukseen. Keskiössä on psykoanalyyttinen musiikin tutkimus. Näkökulma on osittain kasvatusfilosofinen ja tutkimusmenetelmä on enemmänkin pohtiva kuin tiukan totuudellinen. Pyrkimyksenä on ollut erilaisia näkemyksiä ja käytännön kokemuksia yhdistelemällä luoda lukijaa koskettava ja ajattelemaan herättävä uusi kokonaisuus, joka mahdollisesti johtaa parempaan oman toiminnan tiedostamiseen tai toimintatapojen muutokseen. Työn filosofinen luonne johtaa siihen, että tutkimustulosten totuudellisuus on puhtaasti subjektiivinen ja pragmatistinen kysymys.Työn tulokset liittyvät musiikin ja luovuuden psykodynaamisen luonteen ymmärtämiseen ja tiedostamiseen laulajan ja laulunopettajan näkökulmasta. Tuloksena on leikkiä, vapautta, intuitiivisuutta ja spontaaniutta korostavia toimintatapoja, sekä johtopäätöksiä koskien laulunopettajan roolia, toimintaa ja arvomaailmaa. Sekä teknis-instrumentillista, että persoonallis-emotionaalista puolta on mahdollista pitää esillä laulunopetuksessa alusta alkaen, eikä luovuuteen kasvattaminen ole ristiriidassa teknisen edistymisen kanssa. Myös laulutekniikan oppiminen on luova ja tunne-elämään kytkeytyvä prosessi. Kun opetuksesta välittyy luova asenne, oppilaan mielen dynamiikka pääsee vapaasti tekemään työtään ja motivaatiosta tulee sisäistä. Tekemistä eivät silloin kahlitse ulkoiset tai sisäiset pakot, vaan musiikki saa heijastella vapaasti persoonan eri puolia ja kuvia mielen sisäisestä todellisuudesta. Leikki tai peli nähdään ihanteellisena musiikillisen tekemisen ideana. Tällöin soittamisessa ja laulamisessa on sopivassa suhteessa kurinalaisuutta ja vapautta.

Tyypin I diabetesta sairastavan nuoren ohjausmenetelmät ja niiden vaikuttavuus : kirjallisuuskatsaus

Diabeetikkojen määrä on lisääntynyt viime vuosina ja sairastuvuus on edelleen nousussa. Ohjaus on tämän päivän hoitotyössä yksi sairaanhoitajan tärkeimmistä taidoista. Tätä aihetta on siis ajankohtaista käsitellä. Työ kuuluu osana Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia. Tarkoituksena on ollut selvittää mitä eri ohjausmenetelmiä on käytössä kun ohjataan tyypin I diabetekseen sairastunutta nuorta ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet nuorten voimaantumiseen ja omahoitoon sitoutumiseen. Työ on rajattu käsittelemään 13-18 vuotiaiden nuorten ohjausta. Työ on tehty soveltaen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuushaut tehtiin Helka, Kurre, Ovid (CINAHL ja MEDLINE) sekä Medic tietokannoista. Työhön on koottu mahdollisimman kattavasti aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 17 tieteellisestä artikkelista, pro graduista ja väitöskirjoista. Kirjallisuuden mukaan tyypin I diabeteksen ohjausmenetelmiä ovat: yksilö- ja ryhmäohjaus, suullinen ja kirjallinen ohjaus, diabetesleirit ja sopeutumisvalmennuskurssit, puhelin- ja sähköpostiohjaus, demonstraatio ja käytännönharjoittelu, audiovisuaalinen ohjaus, ongelmaperustainen oppiminen eli PBL (problem based learning) sekä empowerment-ajattelutapaan perustuva viiden askeleen ohjausmalli. Tutkimusten mukaan potilaat arvostavat enemmän yksilöohjausta. Sairauden hyväksymisen ja sopeutumisen kannalta erityisen tärkeää nuorille on ryhmältä saatu tuki, jota on mahdollista saada muun muassa sopeutumisvalmennuskursseilla. Kirjallisen ohjausmateriaalin on todettu olevan vaikuttava ja taloudellinen menetelmä, kun se on tukemassa suullista ohjausta. Puhelinohjaus on varteenotettava tapa antaa ohjausta diabeetikoille, varsinkin niille jotka eivät ole lähellä terveyspalveluita. Tutkimuksista tuli myös esille, että potilaat halusivat ohjausmateriaalia myös videoina, koska se auttaa heitä havainnollistamisessa. Verrattaessa PBL-ohjausta saaneita nuoria yksilöohjausta saaneisiin diabeetikoihin, oli PBL-ohjauksessa olevat nuoret sitoutuneempia hoitoon. Nuorten hoitoon sitoutumiseen vaikuttaa myös perheeltä ja kavereilta saatu tuki sekä hoitohenkilökunnalta saatu tuki. Diabetesohjausta voidaan toteuttaa monella eri menetelmällä. Ohjausmenetelmistä löytyy vaihtelevasti syventävää tietoa. Tutkimuksellista tietoa tarvitaan lisää ohjausmenetelmien käytännön toteutuksesta ja niiden vaikutuksesta nuoren omahoitoon sitoutumiseen.

Loneliness of Older People and Elements of an Intervention for its Alleviation

Ikääntyneiden yksinäisyys ja intervention elementit sen lievittämisessä Ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä ja hoitotyöntekijöillä on vähän keinoja sen lievittämiseen. Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan tavoitteena oli saada tietoa yksinäisyyden käsitteestä, sen yhteydestä sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen sekä kotona asuvien ikääntyneiden (≥75 v.) yksinäisyyden yleisyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä sekä selvittää ikääntyneiden itsensä kokemia yksinäisyyden syitä. Toisessa osassa tavoitteena oli tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän psykososiaalisen ryhmäkuntoutus (PRK) –intervention elementit sekä kuvata ryhmiin osallistuneiden kokemuksia interventiosta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineosto kerättiin postikyselyllä, joka lähetettiin eri puolilla Suomea kotona tai palvelutalossa asuville satunnaisotannalla valituille ikääntyneille henkilöille (N=6 786). Vastausprosentti oli 72 % (n=4113). Vastaajien keski-ikä oli 81 vuotta. Tutkimuksen toisessa osassa aineisto koostui PRK intervention ryhmänvetäjien (N=14) kirjoittamista päiväkirjoista, tutkijoiden vapaista muistiinpanoista ryhmätoiminnasta (N=32) sekä ryhmäläisten intervention jälkeen täyttämistä palautekyselystä (n=103). Tulosten mukaan yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyneisyys ja yleinen turvattomuuden tunne näyttävät olevan eri asioita. Vastanneista 39 % kärsi yksinäisyydestä vähintään joskus. Useat demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät, psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudet kuten myös sosiaalisiin suhteisiin kohdistetut odotukset olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Vanhempien menettäminen lapsuudessa ei ollut yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Yksinäisyyden kokemuksiin oli useita syitä. Aineistosta tunnistettiin elementtejä, joiden katsottiin olevan tärkeitä yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän PRK-intervention toteutuksessa. Nämä voitiin jakaa ennalta määriteltyihin elementteihin, ryhmäläisten sisäisiin ja välisiin suosiollisiin prosesseihin sekä välittäviin tekijöihin. Ennalta määritellyt elementit liittyivät ryhmäläisiin, ryhmän vetäjiin ja ryhmätoimintaan. Ryhmäläiset kokivat ryhmät erittäin merkityksellisiksi, ja 95 % koki, että yksinäisyys oli lievittynyt ryhmän aikana. Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyys on haaste hoitotyön tekijöille. Tutkimuksessa kuvattu PRK-interventio auttaa hoitajia tunnistamaan ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseen liittyviä elementtejä.

Yrittäjyys ja innovaatiot metsäklusterissa

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia metsäklusterissa toimivaa pk-yritystoimintaa. Työssä on pyritty etsimään yrittäjyyttä edistäviä tekijöitä pk-yrityksien liiketoimintaympäristössä ja innovaatiotoiminnassa metsäklusterin lähi/tukitoimijoina. Keskeisenä sisältönä on pk-yrittäjien verkostoituminen sekä ydintoimijoihin että julkisluonteisiin osaamiskeskuksiin ja muihin klusterin toimijoihin. Työssä käsitellään myös sosiaalisen pääoman merkitystä uuden innovatiivisen yritystoiminnan syntymiseen metsäklusterissa. Keskeisenä tuloksena on yrittäjyyden osalta todettu metsäklusterissa tapahtuvan yrittäjyyden samat pelisäännöt kuten muillakin toimialoilla. Yrittäjyyden keskeiset menestystekijät klusterissa kumuloituvat dynaamisen liiketoimintaympäristön reagointiin ja sosiaalisen sekä muiden pääomatyyppien omaamiseen ja hallintaan yritystä perustettaessa sekä niiden hyödyntämiseen yritystoimintaa harjoittaessa.

Yritysten sosiaalisen vastuun tarkastelua vuosina 2000 ja 2006/Corporate Social Responsibility year 2000 and 2006

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten yritysten ajattelutapa sosiaalisesta vastuusta on muuttunut vuodesta 2000 vuoteen 2006. Lisäksi vastataan kysymyksiin, mistä osa-alueista sosiaalinen vastuu muodostuu, miten kirjoittelu sosiaalisesta vastuusta on muuttunut määrällisesti ja sisällöllisesti. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Tutkimusaineisto koostuu johtavien talousalan lehtien Talouselämä ja Kauppalehden artikkeleista vuosilta 2000 ja 2006. Artikkeleista saatua tietoa peilataan teoriatietoon ja näin pyritään hahmottamaan tutkimuksen tulokset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vuonna 2000 lehdet ovat kirjoittaneet jonkin verran enemmän sosiaalisesta vastuusta kuin vuonna 2006. Molempina vuosina sijoittavat arvostavat vastuullista toimintaa. Yrityksen arvot ovat usein määritelty ”ylhäältä-alas”. Työntekijöiden pahoinvointi on lisääntynyt entisestään vuodesta 2000 vuoteen 2006. Syynä tähän kirjoitusten mukaan ovat esimerkiksi huono johtaminen ja työtehtävien organisointi. Sosiaalisen vastuun mittaaminen on hankalaa ja ikääntyviä työntekijöitä yritetään pitää yrityksissä mahdollisimman pitkään. Tulospalkkausjärjestelmät ovat käytössä muutamassa yrityksessä. Työn, perheen ja vapaa-ajan sovittaminen yhteen on vuodesta 2000 muuttunut entistäkin tärkeämmäksi vuonna 2006. Lopputulos on, että sosiaalisen vastuun kanto on huonontunut vuodesta 2000 vuoteen 2006.

Sosiaalipsykologia

Sosiaalipsykologiassa tutkitaan, miten sosiaalinen maailma ja yksittäiset ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja muovaavat toisiaan. Tieteenalana se sijoittuu sosiologian ja psykologian välimaastoon. Tiedekuntaan oppiaineen laitos perustettiin vuonna 1962. Tehtävänsä mukaisesti tiedekunnan kirjasto on aineistohankinnoillaan tukenut siitä pitäen alalla harjoitettavaa tutkimustyötä sekä opetusta perusopinnoista väitöskirjan tekoon, joten kokoelmassa on sosiaalipsykologian eri suuntautumisvaihtoehtojen kirjallisuutta harjoitetun tutkimuksen ja opetuksen painopisteiden mukaisesti. Osa kokoelman nimekkeistä on pikemminkin psykologian kuin sosiaalipsykologian alaan kuuluvia. Ajan kuluessa tutkimuksen painopisteet ovat tiedekunnassa vaihdelleet, mikä näkyy kokoelman sisällössä ja rakenteessa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkiminen on keskeinen teema alusta alkaen. Siihen sisältyen on tutkittu sosiaalisia suhtautumistapoja, keskustelua ja emootioita. 1970-luvulla kiinnostuksen kohteeksi nousivat sosialisaatio ja moraalinen sosialisaatio erityisesti, etninen identiteetti ja ryhmien väliset suhteet sekä terveyden sosiaalipsykologia. 1990-luvun alussa laitos koordinoi laajaa pohjoismaista ja poikkitieteellistä tutkimushanketta energiankäytöstä. Uusimpia aihealueita on maaseutututkimus. Helsingin yliopiston valtiotieteellisen kirjaston kokoelmassa on kaikkiaan 2800 nimekettä (26.6.2008 tehdyn Access-haun mukaan). Systemaattisella satunnaisotannalla kokoelmaa läpikäytäessä kävi ilmi, että noin 2/3 kirjoista on luokiteltavissa tieteellisiksi tutkimuksiksi, noin 15% oppikirjoiksi ja loput ns. yleisteoksiksi. Kirjoista 1173 eli 42% on julkaistu vuonna 1990 tai jälkeen. Mediaani on 1988. Vuosikategorioittain tarkasteltuna kokoelma on karttunut eniten 1980-luvulla ilmestyneistä nimikkeistä (35%). Nimekkeistä valtaosa on englanninkielisiä eli 78%. Suomeksi julkaistuja on 429 eli 15%.

Customer-Related Internal Communication in a Global Matrix Organization

The objective of the thesis was to explore the nature and characteristics of customer-related internal communication in a global industrial matrix organization during a specific customer relationship, and how it could be improved. The theoretical part of the study views the field of the concepts of intra-organizational information and knowledge sharing. The theoretical part also views the internal communications influences to customer relationships, its problematic, and the suggestions to improve internal communication in literature. The empirical part of the study was conducted with the Content Analysis and the Social Network Analysis as research methods. The data was collected by interviews and a questionnaire. Internal communication was observed first generally within the organization from the point of view of a certain business, and secondly, during a specific customer relationship at personal level and at departmental level. The results of the study describe the nature and characteristics of internal communication in the organization. The results give 13 suggestions for improving internal communication in the organization. Although the study has been done in one specific organization, it also offers insights for other organizations as well as managers to improve their internal communication.