Globaalin hankintastrategian komponentit, case: Joptek Oy Composites

Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet voimakasta kansainvälistymisen aikaa liiketoiminnassa, jonka myötä globaalista hankinnasta on tullut yhä enenevässä määrin hyvin merkittävä osa yritysten hankintastrategiaa. Kansainvälisten hankintapäätösten tekeminen vaatii yritykseltä kansainvälistymisen asteesta riippuen taloudellisia-, ajallisia- ja henkilöresursseja. Suhteessa näihin panoksiin nähden kansainvälisestä hankinnasta on saavutettavissa merkittäviä etuja, joista tärkeimpiä ovat kustannussäästöt, kilpailuetu sekä laatu- ja teknologiaedut. Projektiluontoisessa liiketoiminnassa hankintastrategian muodostamiseen ja hankintaprosesseihin vaikuttavat yksittäisten projektien ominaisuudet ja niille asetetut tavoitteet. Projektitoiminnassa hankintastrategian mukauttaminen kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin, tavoitteisiin ja asiakkaiden tarpeisiin on projektien onnistumisen kannalta tärkeää. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin projektihankintaprosesseja sekä projekteihin perustuvan liiketoiminnan ominaispiirteitä ja niiden vaikutuksia hankintaan. Teorian keskeisimpänä asiakokonaisuutena on kansain-välinen hankintastrategia osana yrityksen kokonaisvaltaista hankinta-strategiaa. Globaalia hankintastrategiaa on tarkasteltu investointien, kilpailuedun, strategian muodostuksen, motiivien ja esteiden sekä sen eri komponenttien osalta. Empiiriaosassa tutkittiin tutkielman case –yrityksen ja toimeksiantajan, Joptek Oy Compositesin hankinnan nykytilaa sekä kansainvälisen hankintastrategian eri osa-alueita. Haastattelun avulla suoritetun tutkimuksen mukaan Joptek Oy:n liiketoimintaympäristö edellyttää yrityksen entistä aktiivisempaa panostamista kansainväliseen hankintaan. Projektiliiketoiminnassa kansainvälisen hankintastrategian muodostamisessa on pyrittävä yrityksen tarpeisiin vastaaviin räätälöityihin ratkaisuihin, huomioiden erillisten projektien muutokset ja riskitekijät.

Nummisuutarit

Aleksis Kiven näytelmä Nummisuutarit lienee edelleen Suomen suosituin puhenäytelmä, ja siitä tehdään teattereissa yhä uusia sovituksia. Kirjailijan ystävä Robert Svanström on muistellut Kiven kirjoittaneen (n. 1856) näytelmän varhaisena versiona tunnetun "Bröllopsdansen på ljungheden" hänen ilokseen. Kiven yliopisto-opettajista ainakin Fredrik Cygnaeus ja Zachris Topelius, mahdollisesti myös J. V. Snellman ovat lukeneet tätä versiota, joka kuitenkaan ei ole jälkipolville säilynyt. Aleksis Kivi päätti ottaa Nummisuutareillaan osaa Senaatin 1863 julistamaan kirjoituskilpailuun, jossa yhtenä sarjana oli kaunokirjallinen teos. Kivi oli muokannut näytelmää suomeksi ja erityisen intensiivisesti Siuntiossa kesästä 1863 lähtien. Hän julkaisi sen omalla kustannuksellaan 500 kappaleen painoksena seuraavana vuonna. Rahat lainasi Suomalaisen teatterin tuleva johtaja Kaarlo Bergbom. Kilpailun tulokset julkistettiin keväällä 1865 ja voittajaksi julistettiin ylioppilas Aleksis Stenvall teoksellaan Nummisuutarit. Lisäansiona oli saman kirjoittajan Kullervo-näytelmä, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli julkaissut. Kilpailuun osallistuivat myös J. L. Runeberg "Kungarne på Salamis" -näytelmällään, Johan Julius Wecksell "Daniel Hjort" -näytelmällään sekä A. Oksanen (August Ahlqvist) "Säkeniä" -runokokoelmallaan. Huolimatta Nummisuutarien menestyksestä oli sen ensi-ilta näyttämöllä vasta 24.9.1875 Oulussa, jossa Suomalainen teatteri vieraili. Helsingissä Nummisuutarit esitettiin ensi kerran 1.1.1876.

Höyryn käyttö suodinkakun pesussa ja kuivauksessa

Työssä käsitellään suodinkakkujen kuivapitoisuuksien muuttumista, kun kuivauksessa käytetään paineilman sijasta kylläistä höyryä.

Rikostutkinta Kaakkois-Suomen rajavartiostossa ja siihen liittyvä erityispiirteet

Tutkielmassa tarkastellaan Kaakkois-Suomen rajavartioston näkökulmasta rajavartiolaitoksen esitutkintaan liittyviä toimivaltuuksia sekä esitutkinnan ja ulkomaalaislain mukaisten toimenpiteiden vaikutuksia rikosprosessiin. Lisäksi selvitetään uuden hallituksen esityksen vaikutuksia rajavartiointia koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Tutkielma täydentää aikaisempia tutkimuksia tuomalla esiin systemaattiseen tarkasteluun koko rikosprosessin vaiheet nykyisen esitutkinnan aloittamisesta aina ulkomaalain mukaisiin hallinnollisiin toimenpiteisiin saakka. Luonteeltaan tutkielma on rikosoikeustieteellinen. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on lainoppi. Tutkielmaa varten haastateltiin yhteistyöviranomaisten edustajia Kaakkois-Suomen rajavartioston koko rikosprosessin toimittamiseen liittyen. Työn tuloksissa esitetään keskeiset esitutkintatoimintaan ja rikosprosessiin vaikuttavat tekijät, tutkintaan liittyvät eri-tyispiirteet ja yhteistyöviranomaisten näkemys Kaakkois-Suomen rajavartioston tutkintatoiminnasta.

Viulukonsertto

Soitinnus: viulu, orkesteri.

Olevaisen olemus : Paavo Pylkkänen David Bohmin ideoiden tulkkina ja kehittäjänä

Kirjallisuusarvostelu

Tietojärjestelmät palvelutuotannon tukena

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Imatran kaupungin teknisen toimen nykyinen tietojärjestelmäarkkitehtuuri, sekä selvittää, kuinka hyvin käytettävät tietojärjestelmät tukevat teknisen toimen tuottamaa omakotirakentajan palveluprosessia. Työn teoriaosassa syvennyttiin palvelujen hallintaan, tietojärjestelmiin ja paikkatietojärjestelmiin. Työn empiirisessä osassa tutkittiin, kuinka toimiva käytössä oleva järjestelmäkokonaisuus on. Tutkimus osoitti, että käytössä olevat tietojärjestelmät ja ohjelmistot ovat tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia. Teknologian kehittämisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota työskentelytapojen kehittämiseen ja yhtenäistämiseen esimerkiksi sähköisen prosessin seurantalomakkeen, tietokantojen päivittämisen, sekä paperisten aineistojen digitoimisen avulla. Tietojärjestelmäarkkitehtuurin tulee olla yksinkertainen ja päällekkäisiä toimintoja kannattaa välttää. Paikkatietojärjestelmien muuttaminen selainpohjaisiksi tehostaa eri tietolähteiden hyödyntämistä. Henkilöstön riittävä tietojärjestelmäkoulutus on tärkeää.

Sarjakuvat

2. laaj. p.

Kirjallisuudentutkija vierailla vesillä

Kirjallisuusarvostelu

Yritysten teknologisen keskittymisen tutkiminen patenttianalyysin avulla Case: Apple, HTC, Nokia, Samsung

Työssä tutkitaan neljän matkapuhelinvalmistajan teknologista keskittymistä patenttianalyysin avulla. Tavoitteena on tutkia, onko yritysten patentoinnissa eroja sekä mihin eri teknologian osa-alueisiin yritykset patentoivat ja mihin eivät. Tavoitteen taustalla on selvittää, voidaanko patenttiaineistosta saada viitteitä yrityksen ydinosaamisesta. Työ koostuu kolmesta rakenteellisesta osiosta. Teoria esittelee patentit ja patenttiviittaukset. Patenttiaineisto on kerätty Lappeenrannan teknillisen yliopiston patenttipalvelimelta ja sitä on analysoitu tietokanta- sekä tilastollisen käsittelyn ohjelmalla. Tuloksista tehdyt analyysit yhdistetään teoriaan, jonka pohjalta tehdään johtopäätöksiä sekä suoritetaan vertailua yritysten kesken liittyen tutkimuskysymyksiin. Lopuksi arvioidaan aineiston ja tulosten luotettavuutta sekä esitetään mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

Tiestön kunnossapito Pohjois-Suomessa, Pohjois-Ruotsissa, Pohjois-Norjassa ja Luoteis-Venäjällä 2010-2011

Tällä tutkimuksella haettiin tietoa tienkäyttäjien tyytyväisyydestä pohjoiseen tieverkostoon Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän alueilla. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin kymmenellä eri rajanylityspaikalla ja keruumenetelmänä käytettiin informoitua kyselyä, eli haastattelija jakoi kyselylomakkeen vastaajalle ja oli mukana opastamassa vastaajaa tarvittaessa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat sekä ammattimaiset että yksityiset tienkäyttäjät, joista kesätutkimukseen vastasi 827 henkilöä ja talvitutkimukseen 862 henkilöä eli tutkimuksen kokonaisotos oli 1689 henkilöä. Kesäkunnossapidon kohdalla maakohtaiset erot olivat säilyneet selvinä ja osin jopa lisääntyneet entisestä. Suomen osalta asiakastyytyväisyyden taso on hienoisessa laskussa ja ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden aikana Suomi jäi keskiarvolla mitattuna hieman Ruotsia heikommaksi. Kriittisimpiä olivat suomalaiset ja ruotsalaiset tienkäyttäjät, jotka arvioivat kokonaisuutena Suomen pohjoisen tieverkon kesäkunnossapitoa arvosanalla 3,0. Positiivisimmin kesäkunnossapitoa arvioivat venäläiset, jotka antoivat kokonaisuudelle arvosanan 4,6. Norjalaiset arvioivat Suomen pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon hyvälle tasolle (3,3). Ruotsin pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon tasoa koskevat arviot ovat jatkaneet positiivista kehitystä ja kokonaisuudessaan Ruotsin tieverkkoa koskevat arviot ohittivat nyt ensimmäistä kertaa Suomen vastaavat arviot. Ruotsin kunnossapitoa pidetään kohtalaisen hyvänä. Norjan pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon taso on kohtalainen ollen samalla tasolla kuin vuosien 2000 ja 2005 tutkimuksissa. Venäjän pohjoisen tieverkon kesäkunnossapito arvioitiin kokonaisuutena edelleen huonohkoksi. Talvikunnossapidon tasossa muutokset ovat kokonaisuutena varsin pieniä ja pitkälti samansuuntaisia kuin kesäkunnossapidon osalta. Käytännössä tyytyväisyys Suomen talvikunnossapitoon on heikentynyt eniten, mutta Suomi on pysynyt edelleen kärkisijalla. Suomen pohjoisen tieverkon talvikunnossapitoa koskeva kokonaisarvosana on pudonnut hieman vuosien 2001 ja 2005 tasoilta. Eniten ovat pudonneet ruotsalaisten ja norjalaisten antamat arviot, mutta talvikunnossapitoa pidetään edelleen hyvänä (3,4 ja 3,7). Venäläiset pitävät Suomen pohjoista tieverkkoa aikaisempien tutkimusvuosien tapaan erittäin hyvin hoidettuna (4,6). Heikoimmaksi tilanteen kokivat itse suomalaiset (2,9). Arvio Ruotsin pohjoisen tieverkon talvikunnossapidon tasosta on parantunut selvästi vuodesta 2001 ja erityisesti vuodesta 2005. Ruotsi onkin noussut talvihoidon tasossa Suomen rinnalle. Ruotsin kokonaisarvosana nousi tasaisesti kaikkien kansalaisuuksien mielestä. Norjassa ja Venäjällä tieverkon talvikunnossapitoa koskeva kokonaisarvosana on pysynyt suunnilleen vuosien 2001 ja 2005 tasolla. Norjan heikoimpina talvihoidon osa-alueina pidetään edelleen liukkaudentorjuntaa ja polanteen höyläämistä, joissa se saa selvästi huonommat arviot kuin Suomi ja Ruotsi. Venäjän talvihoidon taso on kokonaisuutena edelleen kohdemaiden huonoin, mutta pääteiden osalta ero on kaventunut selvästi. Venäjällä päätieverkon talvikunnossapito arvioitiin aikaisempia vuosia paremmin hoidetuksi ja sitä pidettiin jopa hieman parempana kuin Norjassa.