Att tala om det osägbara : Nicolaus Cusanus cirkulära filosofi i verket De coniecturis med särskild hänsyn till Nelson Pikes tankar om unio mystica

In my dissertation called Speaking of the unsayable: The circular philosophy of Nicholas of Cusa in his work De coniecturis, I presuppose an internal (conceptual) relation between the personal experience of God of Nicholas of Cusa (1401-64) in 1438 and, on the other hand, his philosophy. I hence try to describe the precise character of this relation. Referring to the Norwegian scholars Egil Wyller and Viggo Rossvær, I assume that there is a circularity in Cusanus’ philosophy which appears as self-references (= a sentence refers to itself: A is explained by B and B is explained by A). Wyller finds three phases in the thought of Cusanus (1. De docta ignorantia I-III, 2. De coniecturis I-II, 3. all subsequent works). Rossvær finds it impossible to presuppose certain phases, as the philosophy of Cusanus continuously proceeds and remains open to new ideas. As Cusanus however treats his experience of God far more consciously in his second work De coniecturis than in De docta ignorantia, I find it possible to distinguish between the earlier Cusanus (De docta ignorantia including his earlier works) and the later Cusanus (De coniecturis, about 1444, as well as the following works). Cusanus creates a philosophy of language in outline expressed in De coniecturis, in which he presents two concepts of necessity, i.e. absolute necessity and logical, or reasonable, necessity. These are interrelated in the sense that the mind, or the self, logically affirms the absolute, or unsayable, necessity, which shows itself in the mind and which the mind affirms conjecturally. The endeavour conceptually to understand absolute necessity implies intuitive (or intellectual) contemplation, or vision (investigatio symbolica), in which the four mental unities (the absolute, the intellectual, the rational and the sensuous) work together according to the rules described in De coniecturis. In De coniecturis Cusanus obviously turns from a negative concept of the unsayable to a paradigmatic, which implies that he looks for principles of speaking of the unsayable and presents the idea of a divine language (divinaliter). However, he leaves this idea behind after De coniecturis, although he continues to create new concepts of the unsayable and incomprehensible. The intellectual language of absolute seeing is expressed in the subjunctive, i.e. conditionally. In order to describe the unsayable, Cusanus uses tautologies, the primary one of which is a concept of God, i.e. non aliud est non aliud quam non aliud (the non-other is non-other than the nonother). Wyller considers this the crucial point of the philosophy of Cusanus (De non aliud), described by the latter as the definition of definitions, i.e. the absolute definition. However, this definition is empty regarding its content. It demonstrates that God surpasses the coincidence of opposites (coincidentia oppositorum) and that he is “superunsayable” (superineffabilis), i.e. he is beyond what can be conceived or said. Nothing hence prevents us from speaking of him, provided that he is described as unsayable (= the paradigmatic concept of the unsayable). Here the mode of seeing is decisive. Cusanus in this context (and especially in his later literary production) uses modalities which concern possibility and necessity. His aim is to conduct any willing reader ahead on the way of life (philosophia mentalis). In De coniecturis II he describes the notion of human self-consciousness as the basis of spiritual mutuality in accordance with the humanistic tradition of his time. I mainly oppose the negatively determined concept of Christian mysticism presented by the German philosopher Kurt Flasch and prefer the presentation of Burkhard Mojsisch of the translogical and conjectural use of language in De coniecturis. In particular, I take account of the Scandinavian research, basically that of Johannes Sløk, Birgit H. Helander, Egil Wyller and Viggo Rossvær, who all consider the personal experience of God described by Cusanus a tacit precondition of his philosophy.

Christlich-religiöse Textwelt als translatorisch-hermeneutischer Gegenstand Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen

Tämä teorialähtöinen, hermeneuttinen tutkimus sijoittuu käännöstieteen sekä uskonnon- ja kielifilosofian rajapintaan. Tutkimuksessa kuvataan kristinuskon tekstimaailmaa relevantin tulkintakehyksen kautta sekä esitetään tekstimaailman tulkintaan soveltuva lähestymistapa ammattikääntäjän eli välittävän vastaanottajan näkökulmasta. Tutkimus pureutuu käännösprosessin hermeneutiikkaan eli lähdetekstin ja sen maailman tulkintaan, ymmärtämiseen ja selittämiseen liittyviin aspekteihin. Tutkimuksessa ei esitetä käännösratkaisuja. Tutkimus nostaa esiin filosofisen ja teologisen hermeneutiikan peruskysymyksiä. Niitä ovat Raamatun tekstien vaikutushistoria, erilaiset todellisuus- ja kielikäsitykset, kirkon oppi, teologian pääsuuntaukset, uskonnolliset yhteisöt ja niiden perinteet, inhimillinen kulttuuri ja aika. Ne ovat ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat kääntäjän tekstin- ja maailmantulkintaan ja vaativat laajojen kontekstien huomioonottamista sekä lähestymistä monista eri näkökulmista. Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan liittyvän kielipelin idea tarjoaa ajatusmallin, jonka avulla uskonnon käsite-, merkki- ja tekstimaailmalle voidaan luoda moninäkökulmainen tulkintakehys. Kielipelin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa tekstien samankaltaisuutta ja erilaisuutta kokoavana järjestelmänä, joka toimii intratekstuaalisesti eli sillä on omat pelisääntönsä, tulkinnan lähteensä sekä tunnistettava identiteetti. Järjestelmän keskiössä ovat uskonnon konstituioivat käsitteet ja kertomukset, jotka ovat muiden tulkintojen eli metatekstien lähde. Kääntäjän varsinaisina tulkintakohteina ovat metatekstit, eivät raamatunkääntämiseen liittyvät kysymykset suoranaisesti. Tutkimuksessa luodaan kuitenkin tulkintamalli, jonka mukaan metatekstejä ja raamatun tekstejä luetaan rinnakkain. Ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu rakentuvat tekstuaalisen kommunikaation pohjalta. Tekstejä luetaan sekä sääntöteorian että narratiivisen teorian valossa. Kertomus puhuttelee vastaanottajaa eri tavalla kuin sääntö. Tulkintamallissa yhdistyvät sekä analyyttinen että luovan mielikuvituksen sallima lukutapa. Molemmat toimivat yhdessä kääntäjän tekstin- merkin- ja maailmantulkinnan apuna. Tutkimuksessa pohditaan myös tekstiteorettisia kysymyksiä, tekstin ja merkin käsitteitä sekä niiden toimintadynamiikkaa. Tulkinnan mekanismi esitetään semioosin käsitteen avulla. Teksti määritellään heuristiseksi ja eksemplaariseksi kuvaukseksi maailmasta, ja se edustaa vain osaa tulkintakokonaisuudesta. Kääntäjän hermeneuttinen kenttä ulotetaan tekstinulkoiseen maailmaan, käytäntöön ja elämänmuotoon.

The multicultural moment : the history of the idea and politics of multiculturalism in Sweden in comparative, transnational and biographical context, 1964–1975

The emergence of the idea of multiculturalism in Swedish public discourse and social science in the latter half of the 1960s and introduction of official multiculturalism in 1975 constituted a major intellectual and political shift in the post-war history of Sweden. The ambition of the 1975 immigrant and minority policy to enable the preservation of ethno-cultural minorities and to create a positive attitude towards the new multicultural society among the majority population was also incorporated into Swedish cultural, educational and media policies. The rejection of assimilationism and the new commitment to ethno-cultural diversity, the multicultural moment, has earned Sweden a place on the list of the early adopters of official multiculturalism, together with Canada and Australia. This compilation thesis examines the origins and early post-war history of the idea of multiculturalism as well as the interplay between idea and politics in the shift from a public ideal of homogeneity to an ideal of multiculturalism in Sweden. It does so from a range of conceptual, comparative, transnational, and biographical perspectives. The thesis consists of an introduction (Part I) and four previously published studies (Part II). The primary research result of the thesis concerns the agency involved in the break-through and formal establishment of the idea of multiculturalism in Sweden. Actors such as ethnic activists, experts and officials were instrumental in the introduction and establishment of multiculturalism in Sweden, as they also had been in Canada and in Australia. These actors have, however, not previously been recognized and analysed as significant idea-makers and political agents in the case of Sweden. The intertwined connections between activists, social scientists, linguists, and officials facilitated the transfer of the idea of multiculturalism from a publically contested idea to public policy via the way of The Swedish Trade Union Confederation, academia and the Royal Commission of Immigration. The thesis furthermore shows that the political success of the idea of multiculturalism, such as it was within the limits of the universalist social democratic welfare state, was dependent on whom the claims-makers were, the status and positions they held, and the way the idea of multiculturalism was conceptualised and used. It was also dependent on the migratory context of labour immigration in the 1960s and 1970s and on whose behalf the advocates of multiculturalism made their claims. The majority of the labour immigrants were Finnish citizens from the former eastern half of the kingdom of Sweden who were net contributors to the Swedish welfare state. This facilitated the recognition of their ethno-cultural difference, and, following the logic of universalism, the ethno-cultural difference of other minority groups in Sweden. The historical significance of the multicultural moment is still evident in the contemporary immigration and integration policies of Sweden. The affirmation of diversity continues to set Sweden apart from the rest of Europe, now more so than in the 1970s, even though the migratory context has changed radically in the last 40 years.

Suomessa ja Itävallassa toimivien liiketoimintamallien siirrettävyys puupohjaisen uusiutuvan energian tuotantoon Puolaan, Romaniaan ja Slovakiaan

Tutkimus kuvaa tiedon, osaamisen ja teknologian siirtoa Suomesta ja Itävallasta Puolaan, Romaniaan ja Slovakiaan hajautetussa puupohjaisessa sähkö- ja lämpöenergian tuotannossa. Metsävaroiltaan rikas ja bioenergia-asioissa toimintatavoiltaan edistynyt Suomi toimi Metsäntutkimuslaitoksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) johdolla tutkimuksen empiirisen aineiston tuottaneen kehittäjäverkostohankkeen pääkoordinaattorina vuosina 2011-2014. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hankkeen dokumentaation sisällönanalyysiä. Itävalta on tunnettu edistyksellisistä bioenergia-alan tuki- ja ohjausjärjestelmistä. Suomi ja Itävalta kuuluvat EU:n viiden edistyneimmän maan joukkoon uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, miten Suomessa ja Itävallassa hyvin toimivia liiketoimintamalleja voidaan siirtää kohdemaihin puupohjaisen uusiutuvan energian tuotannossa hyödynnettäviksi. Työssä kuvataan tiedonsiirtäjämaiden eli Suomen ja Itävallan ydinosaaminen kiinteän biomassan energiantuotannossa politiikkatasolta käytännön liiketoiminnan tasolle. Lisäksi työssä analysoidaan poliittisen ohjauksen merkitystä alan kehittämisessä, missä käydään läpi maakohtaiset uusiutuvan energian toimintasuunnitelmat vuodelta 2010. Lopuksi arvioidaan tiedonsiirtäjä- ja tiedonhyödyntäjämaiden välisiä eroavaisuuksia kyseisellä liiketoiminta-alueella, ja onko olemassa sellaisia tekijöitä, mitkä estävät tiedonsiirtoa tai hyväksi todettujen liiketoimintamallien soveltamista kohdemaissa. Kussakin maassa metsänomistusolosuhteet ratkaisevat kiinteän biomassan tarjonnan toimivuuden eli tilanteen toimitusketjun alkupäässä. Tuotannon ohjauksen pyrkimys on myös hyödyntää mekaanisen puunjalostuksen sivutuotevirrat mahdollisimman tarkoin energiantuotannon tarpeisiin. Yleiset taloudelliset suhdanteet vaikuttavat ketjun toimivuuteen ja tehokkuuteen. Yksin energiantuotannon tarpeisiin puunkorjuuta ei kannata suunnitella, koska se harvemmin erikseen toteutettuna on kannattavaa liiketoimintaa. Puun käyttö energiantuotantoon tarvitsee hyvin suunniteltua tuki- ja ohjausjärjestelmää, joista kansalliset hallitukset vastaavat. Suomalainen tuotannon suunnittelun ja ohjauksen ajattelutapa sekä itävaltalainen energiapuun varastointi biomassan logistiikkakeskuksiin koettiin kohdemaiden yrittäjäkunnassa varteenotettavimpina liiketoiminnan kehittämisvaihtoehtoina paikallisissa toimintaympäristöissä. Lean-tuotantoajatteluun kuuluva hukan poistaminen toimitusketjusta liittyy mm. varastonhallinnan järjestelyihin ja sivutuotevirtojen hyödyntämiseen. Näitä piirteitä oli myös löydettävissä tiedonhyödyntäjämaiden yritysten toiminnassa hankkeen toteutuksen aikana.

Pelien idea : katsaus pelioppimiseen

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pelien soveltumista oppimiseen tutkimuksen kohteena olevien lähteiden perusteella, sekä sitä minkälaisina tarkastelun tuloksen näyttäytyvät sotilaspedagogiikan toimintakyvyn näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimus on rajattu käsittelemään pelejä ainoastaan niiden yleisellä tasolla. Tutkimus jakaantuu kolmeen osioon, joista kaksi ensimmäistä luovat teoreettisen taustan kolmannelle. Ensimmäisessä osassa esitellään tutkimuksen taustalla vaikuttavat oppimisteoreettiset asiat. Toisessa osassa pohditaan peliä käsitteenä ja pelien teoriaa. Kolmannessa osassa määritellään pelioppiminen ja tarkastellaan sitä lähteiden perusteella. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että peleissä on suurta oppimispotentiaalia. Analysoitu aineisto lähes poikkeuksetta myöntää pelien käyttämisen tuottavan jonkinasteista oppimista. Biologisesta näkökulmasta pelien nähdään olevan eräs alkukantaisimmista keinoista oppia elämälle välttämättömiä taitoja. Sotilaspedagogista teoriaa vasten suoritettu tarkastelu osoittaa pelien soveltuvan ominaisuuksiensa puolesta hyvin myös sotilaiden toimintakyvyn kehittämiseen. Pelien hyödyntäminen opetuksessa on kuitenkin haasteellista. Pelit eivät tuota helposti ennalta määrättyjä oppimistavoitteita. Nykyaikaista tieteellistä tutkimusta aiheesta on tehty suhteellisen vähän ja näin ollen pelejä hyödyntävien toimivien opetusmenetelmien löytäminen on työlästä.

Abstracta disputationis idea

Invokaatio: In nomine Jesu!

Idea panegyrios satanicae

Variantti B.

Tulospalkkausjärjestelmän kehittäminen startup-yrityksen näkökulmasta Case: Idea Roof

Työssä tutkitaan tulospalkkausjärjestelmän kehittämistä kohdeyritykselle.

Climate Change and Ethics of Geoengineering -- Implications Of Climate Emergency Ethics

Global climate change and intentional climate modification, i.e. geoengineering include various ethical problems which are entangled as a complex ensemble of questions regarding the future of the biosphere. The possibilities of catastrophic effects of climate change which are also called “climate emergency” have led to the emergence of the idea of modifying the atmospheric conditions in the form of geoengineering. The novel issue of weather ethics is a subdivision of climate ethics, and it is interested in ethical and political questions surrounding weather and climate control and modification in a restricted spatio-temporal scale. The objective of geoengineering is to counterbalance the adverse effects of climate change and its diverse corollaries in various ways on a large scale. The claim of this dissertation is that there are ethical justifications to claim that currently large-scale interventions to the climate system are ethically questionable. The justification to pursue geoengineering on the basis of considering its pros and cons, is inadequate. Moral judgement can still be elaborated in cases where decisions have to be made urgently and the selection of desirable choices is severely limited. The changes needed to avoid severe negative impacts of climate change requires commitment to mitigation as well as social changes because technical solutions cannot address the issue of climate change altogether. The quantitative emphasis of consumerism should shift to qualitative focus on the aspiration for simplicity in order to a move towards the objective of the continuation of the existence of humankind and a flourishing, vital biosphere.

Spurring innovation through idea contests : data analysis and process improvements

This research concerns the Urban Living Idea Contest conducted by Creator Space™ of BASF SE during its 150th anniversary in 2015. The main objectives of the thesis are to provide a comprehensive analysis of the Urban Living Idea Contest (ULIC) and propose a number of improvement suggestions for future years. More than 4,000 data points were collected and analyzed to investigate the functionality of different elements of the contest. Furthermore, a set of improvement suggestions were proposed to BASF SE. Novelty of this thesis lies in the data collection and the original analysis of the contest, which identified its critical elements, as well as the areas that could be improved. The author of this research was a member of the organizing team and involved in the decision making process from the beginning until the end of the ULIC.

Animal Experience in Kant’s Philosophy

The role of animals in the philosophy of mind is primarily to help understand the human mind by serving as practical examples of cognition that differs from ours either in kind or in degree. Kant regarded animals as beings that only have the faculty of sensibility. By examining what Kant writes about animal experience we gain knowledge concerning the role of sensibility in experience, free from the influence of understanding and reason. I look at Kant’s view of animals in the historical context of alternative views presented by Descartes’ and Hume’s views. Kant’s view can be seen as a counterargument against Descartes’ doctrine of animal machines according to which animals do not have minds and they do not think. I suggest that while it can be argued that some kind of elementary experience could be possible in the physiological level, this only makes sense when it is possible to become conscious of the unconscious sensation, and this requires a mind. A further option is to claim that there is only a difference in degree between human and animal cognitive capacities. This is Hume’s view. I argue that even though Kant’s and Hume’s view on the cognitive capacities of animals seems to depart from each other to a considerable extent, the differences between them diminish when the focus is on the experience these capacities enable. I also briefly discuss the relation of the metaphysics of animal minds to animal ethics.