Suorituskyvyn mittaaminen yritysverkostoissa - laadullinen tapaustutkimus

Tässä tutkielmassa tutkitaan suorituskyvyn mittaamista yritysverkostoissa. Tutkimusongelmana oli selvittää, miten suorituskykyä tulee mitata erityyppisissä verkostoissa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin kartoittamalla eri verkostotyypin mukanaan tuomia kriittisiä tekijöitä, haasteita sekä mahdollisuuksia. Tutkimusongelmaa lähestyttiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostuu teoreettisen kirjoituspöytätutkimuksen lisäksi teemahaastatteluin kerätystä empiriasta. Tutkimukseen haastateltiin viittä henkilöä, jotka toimivat sekä vertikaalisissa, että horisontaalisissa verkostoissa. Aineiston perusteella verkostotasoista suorituskykyä voidaan mitata samoin periaattein, kuin yksittäisen organisaationkin. Verkostorakenne kuitenkin tuo mukanaan uusia haasteita sekä mahdollisuuksia, jotka tekevät verkostotasoisesta suorituskyvyn mittaamisesta haasteellisemman. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää verkoston rakenteiden, sidosten, strategiaviestinnän sekä palkitsemisjärjestelmien hallintaan.

Johtajan toimintakyvyn merkitys ihmisten johtamisessa

Kriisitilanteissa niin sotilas kuin sotilasjohtajakin joutuu vastakkain omien rajallisuuksiensa kanssa. Sotilasjohtajan on kyettävä yhdistämään fyysinen ja psyykkinen toimintakyky luodakseen itselleen parhaat mahdollisuudet joukkonsa johtamiseen. Taistelutilanteessa hänen on kyettävä tekemään nopeita päätöksiä, joiden seuraukset voivat olla myös traagiset. Johtajan on koottava joukko taisteluiden välissä ja valmisteltava se uusiin koitoksiin. Ihmisten johtaminen ja toimintakyky ovat pitkään olleet tutkimuksen kohteena sotatieteissä. Tämä tutkielma pohjautuu näiden tutkimusten tuloksiin, hyödyntäen niin suomalaisia tutkimuksia, kuin ulkomaalaisiakin. Tutkimuksessa käytetään laadullista kirjallisuusanalyysi metodia, jonka kautta käsitellään eri teorioiden keskeisiä asioita. Tavoite on yhdistää johtamisen ja sotilaspedagogiikan teorioita, joiden loogisella analyysillä tuodaan esiin johtajan kykyä toimia ja johtaa kriisinajan toimintaympäristössä. Ihmisten johtaminen muuttuu toimintaympäristön vaatimusten mukaan. Syväjohtaminen luo onnistuessaan hyvät edellytykset joukkojen johtamiseen. Tämä vaatii kuitenkin johtajalta erityistä paneutumista joukkonsa kouluttamiseen ja johtamiseen ennen kriisitilanteeseen joutumista. Sotilasjohtajan on kyettävä huolehtimaan omasta ja joukkonsa toimintakyvystä. Fyysinen ja psyykkinen toimintakyky ovat avainasemassa, jotta johtaja kykenee johtamaan tehtävänsä vaatimissa olosuhteissa. Johtajan toimintakyvyn alentuessa esimerkiksi taistelustressin seurauksena hänen kykynsä tehdä hyviä päätöksiä laskee. Johtajalla ja hänen kyvyllään johtaa ihmisiä on merkittävä rooli joukon selviämiseen ja kokoamiseen taistelun jälkeen. Syväjohtamisen soveltaminen johtamistoiminnassa helpottaa johtajan tehtävää varsinkin joukon psyykkisen toimintakyvyn palauttamisessa. Tämän tutkimus pohjautuu hyvin tunnettuihin ja laajasti hyväksyttyihin lähteisiin. Ongelman tutkimuksen luotettavuudessa on käytännön kokemuksen puute. Jatkossa tukimusta voi laajentaa sisältämään muita elementtejä ja tuomaan sen lähemmäksi käytännön tasoa. Uusien näkökulmien tuominen tutkimukseen parantaisivat sen kykyä selittää tiettyjä johtamisen ja toimintakyvyn ilmiöitä.

Suonenjoen Lintharjun Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Lintharju kuuluu Euroopan Unionin Natura 2000 – verkoston kohteeseen Lintharju-Kirjosuo sekä Vakkarsuo. Natura-alue on luontodirektiivin mukainen SCI-alue (yhteisön tärkeinä pitämät alueet) ja sen kokonaispinta-ala on 1035 hehtaaria. Suunnittelualue käsittää Lintharjun harjuselännemuodostuman lähilampineen ja soineen (820 ha). Alue sijaitsee Suonenjoen kaupunkikeskustan tuntumassa ja on tärkeää ulkoilu- ja virkistysaluetta. Lintharjun alueen suojeltavia luontotyyppejä ovat mm. harjumetsät, puustoiset suot, keidassuot, vaihettumis- ja rantasuot sekä lähteet ja lähdesuot. Harjuselänteen paahderinteillä on edustavaa harjukasvillisuutta, jota luonnehtivat paahderinteillä viihtyvät harjukasvit, kangasajuruoho, kanervisara ja kalliokielo. Onkilammen suo tervaleppäkorpineen on ravinteinen ja kasvistoltaan arvokas kokonaisuus. Harjumuodostelmalla lähilampineen ja soineen on myös maisemallisia arvoja. Lintharjun ydinharjualueen luonnonarvot turvataan luonnonsuojelulailla. Harjun lievekankailla maankäyttöä ohjataan maaaines- sekä maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Lintharjun alueelle kohdistuu erilaisia käyttöpaineita, maa-ainesten ottoa, metsänhoitoa, virkistyskäyttöä, rakentamista, vesihuoltoa ja luonnonsuojelua. Alueella on myös runsaasti yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä. Hoito- ja käyttösuunnitelman yhtenä tavoitteena on sovittaa yhteen erilaiset maankäyttömuodot ja Naturaarvojen säilyminen. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään Natura-alueen luonnon nykytila, hoidon ja käytön tavoitteet käyttömuodoittain, mahdolliset hoitokohteet ja menetelmät sekä seurantaohjelma. Suunnitelmassa arvioidaan lisäksi eri hankkeiden soveltuvuutta Natura-alueelle.

Turun seudun turvallisen ja kestävän liikkumisen suunnitelma

Turun seudun turvallisen ja kestävän liikkumisen suunnitelma on laadittu seudun kuntien ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelmassa on selvitetty liikenneturvallisuuden, liikkumisen, toimintaympäristön ja liikennejärjestelmän nykytilaa sekä kartoitettu liikenneturvallisuusongelmia erilaisten analyysien ja kyselyiden avulla. Nykytila-analyysin pohjalta on asetettu liikenneturvallisuustyön visio ja tavoitteet sekä määritetty toimenpide-ehdotukset. Tavoitteisiin pääsemistä tukevat liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden ohjelma, liikkumisen ohjauksen toimintaohjelma sekä hallintokuntien liikenneturvallisuustyön toimenpiteistä kootut toimintasuunnitelmat. Onnettomuusanalyysin perusteella liikenneturvallisuuden tila oli Turun seudulla hieman koko Suomen keskiarvoa heikompi. Seudulla tapahtui vuosina 2001-2010 henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia keskimäärin 132 / 100 000 asukasta, kun vastaava luku oli 126 koko maan osalta. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia tapahtui seudulla vähemmän, mutta loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia koko maan keskiarvoa enemmän. Onnettomuuksissa kuoli tai loukkaantui koko maan keskiarvoa enemmän jalankulkijoita ja polkupyöräilijöitä. Lukumäärällisesti eniten onnettomuuksia tapahtui 18–19-vuotiaille, mutta henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia tapahtui selvästi eniten 15–16-vuotiaille. Seudulla tapahtuneista liikenneonnettomuuksista aiheutui vuosittain keskimäärin 127,2 miljoonan euron kustannukset, josta kuntien osuus oli vuosittain noin 22,3 miljoonaa euroa. Asukkaille suunnatun kyselyn mukaan sekä työmatkat että lyhyet vapaa-ajan matkat tehtiin useimmiten henkilöautolla. Koululaisia pidettiin turvattomimpana tienkäyttäjäryhmänä, ja kävelyä sekä pyöräilyä turvattomimpina kulkutapoina. Välinpitämättömyyttä pidettiin merkittävimpänä syynä erilaisiin liikennerikkomuksiin ja tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi nousi liikennekäyttäytyminen. Yhdyskuntarakenteen ja toimintaympäristön analyysin perusteella seudulla on hyvät edellytykset kestävien kulkumuotojen kuten joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiselle sekä kävelyn ja pyöräilyn verkoston kehittämiselle. Onnettomuusanalyysin ja valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta Turun seudulle asetettiin liikenneturvallisuustyön tavoitteet. Tavoitelaskelman mukaan liikennekuolemien ja loukkaantuneiden määrä tulee puolittaa vuosien 2006-2010 keskiarvosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen mukaan liikenteessä kuolee enintään 6 (lähtötaso 12) ja loukkaantuu 236 (lähtötaso 471) vuonna 2020. Vaikutusarvion perusteella voidaan arvioida päästävän tavoitteeseen suunnitelmakauden aikana. Tavoitteiden saavuttaminen on kuitenkin haasteellista ja edellyttää tehokasta yhteistyötä eri tahojen välillä. Tavoitteeseen tulee pyrkiä laajaa keinovalikoimaa käyttäen. Suunnitelmatyön aikana aktivoitiin kuntien turvallisen ja kestävän liikkumisen ryhmät, joiden toiminnan tueksi laadittiin toimintasuunnitelmat sekä vuosikello työn eri vaiheista. Ryhmät vastaavat suunnitelman toteuttamisesta, toteutumisen seurannasta ja tarvittaessa päivittämisestä.

Syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen yhtäläisyydet

Syväjohtaminen on johtamisohjelma joka keskittyy ihmisten eikä niinkään asioiden johtamiseen. Syväjohtamisen mallin ydinsisältö on syväjohtamisen neljä kulmakiveä: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Varusmiespalveluksen aikana syväjohtamisen mallin kouluttamisen avulla pyritään antamaan jokaiselle johtajalle perusteet kasvaa ja kehittyä johtajana. Psyykkinen urheiluvalmennus on valmennusta, joka keskittyy urheilijan henkiseen puoleen. Psyykkisellä urheiluvalmennuksella pyritään parantamaan muun muassa urheilijan paineensietokykyä stressaavissa tilanteissa sekä omien stressitilojen tunnistamista ja hallitsemista. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen yhtäläisyydet sekä mahdollisuudet miten niitä voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin ristiin. Tutkimusaineisto on kerätty aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, aiemmista tutkimuksista sekä puolustusvoimien normeista. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuuteen pohjautuvaa kirjallisuusanalyysia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että syväjohtamisella ja psyykkisellä urheiluvalmennuksella on muutamia yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä ovat muun muassa syväjohtamisen ja psyykkisen urheiluvalmennuksen tavoite; että pystyttäisiin parantamaan sotilaan ja urheilijan suorituskykyä sekä tuloksia. Muita yhtäläisyyksiä ovat psyykkisessä urheiluvalmennuksessa määritetyt henkiset taustatekijät; motivaatio, tahto ja stressi. Syväjohtamisessa edellä mainittuja henkisiä taustatekijöitä motivaatiota ja tahtoa voidaan osittain rinnastaa syväjohtamisen kulmakiveen inspiroivatapa motivoida. Urheilujoukkueen johtamisen ja sotilasjoukkueen johtamisen yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi ryhmädynaamiset ilmiöt, johtajan taidot motivoida johdettaviaan sekä osata asettaa tavoitteita oikealle tasolle. Tutkimuksen johtopäätöksiä on, että varusmiesten johtaja ja kouluttajakoulutuksessa voitaisiin hyötyä psyykkisestä urheiluvalmennuksesta esimerkiksi kouluttamalla ja harjoittelemalla psyykkisiä valmentautumismenetelmiä rentoutumista ja mielikuvaharjoittelua. Urheiluvalmennuksessa voitaisiin hyötyä syväjohtamisen johtamisohjelmasta kouluttamalla johtajille ja valmentajille syväjohtamisen perusteita, jolloin heillä olisi valmiudet johtaa urheilijoitaan jonkin johtamisen mallin avulla, eivätkä toimisi täysin ilman perusteita.

Maahanmuuttajiin suhtautuminen : johtajan vaikutusmahdollisuudet alaistensa asenteisiin

Tämän tutkielman tarkoituksena oli vastata asetettuun päätutkimusongelmaan sekä perehdyttää tutkielman tekijä aihepiiriin ja luoda riittävä kokonaiskuva tutkittavasta aihealueesta. Tutkielman tutkimusongelman ja tutkimuskysymysten asettelulla oli tarkoitus myös edesauttaa aihetta syventävän jatkotutkimuksen tekemistä myöhemmin. Tämän tutkielman päätutkimusongelma oli, miten kadetit suhtautuvat maahanmuuttajiin. Tutkielman alatutkimuskysymykset olivat: Mitä on rasismi ja syrjintä ilmiönä? sekä miten johtaja voi vaikuttaa alaistensa asenteisiin? Tutkielman aineistonkeruumetodina käytettiin systemoitua kirjallisuuskatsausta. Löydettyä aineistoa ja materiaalia on analysoitu tukeutuen sisällönanalyysiin menetelmänä. Kadettien suhtautumisen tutkimisessa pääaineistona on käytetty vuonna 2006 ja 2007 kadeteille suoritettua kyselyä sekä muita asenne tutkimuksia. Syrjintään ja rasismiin perehdyttäessä käytettiin tutkimusaineistona maahanmuuttoa, maahanmuutto vastaisuutta, syrjintää ja rasismia käsitteleviä teoksia ja tutkimuksia. Teokset pyrittiin valitsemaan mahdollisimman kattavasti eri näkökulmia lähestyen. Asennetta ja asennemuutosta tutkittiin erilaisten sosiaalipsykologiaa, johtamista ja asennemuutosta käsittelevien teoreettisten teosten kautta. Kadetteja verrattaessa valtaväestöön on kadettien suhtaut uminen maahanmuuttajiin jonkin verran kielteisempää. Kadettien suhtautuminen asemoitui kielteisyydessään poliisien ja rajavartioiden kanssa samalle tasolle. Verrattaessa kadetteja muihin verrokkiryhmiin, kuten muiden alojen opiskelijoihin, olivat erot suhtautumisessa varsin suuria. Varsinaisia syitä kadettien negatiivisempaan suhtautumiseen ei pystytä osoittamaan. Poliisien ja rajavartijoiden kielteinen suhtautuminen johtui pääsääntöisesti negatiivisista kohtaamiskokemuksista maahanmuuttajan ollessa asiakkaana. Kadettien kohdalla kielteiset asiakaslähtöiset kohtaamiskokemukset eivät yksiselitteisesti selitä kielteisemmän suhtautumisen syytä. Merkillepantavinta oli kuitenkin se, että vajaa neljännes kadeteista uskoi varusmiehen maahanmuuttajataustan vaikuttavan esimerkiksi koulutusvalintoihin varusmiespalveluksen aikana. Syrjinnästä oli saatu myös viitteitä puolustusvoimien sosiaalikuraattoreille teetetyn kyselyn perusteella. Monimuotoisuuden lisääntyessä voi syntyä henkilöstön välille ristiriitoja, joihin johtajan on kyettävä puuttumaan. Arkipäivän esimiestoiminnassa kysymys on ennen kaikkea erilaisuuden hyväksymisestä. Kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan oikeudenmukaisesti ja asiallisesti sotilasorganisaation asettamien rajojen puitteissa.

Pelko taistelussa : ryhmänjohtajan keinoja ylläpitää joukkonsa psyykkistä suorituskykyä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan ryhmänjohtajan keinoja vaikuttaa alaistensa pelon tuntemuksiin taistelutilanteessa ja ylläpitää heidän psyykkistä suorituskykyään. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin taistelustressin ja pelon vaikutuksia ryhmän toimintakykyyn sekä tarjota sen johtajalle keinoja pakokauhun ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen. Tutkimusaineiston keskeisimpänä osana on suomalainen ja yhdysvaltalainen sotilaskirjallisuus sekä muutamat siviilijulkaisut. Pääosa aineistosta käsittelee pelkoa, pakokauhua, taistelustressiä ja ihmisessä tapahtuvia psykologisia ja fysiologisia ilmiöitä stressin vaikutuksen alaisena. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja sen tekemiseen on käytetty kirjallisuusanalyysiä ja tapaustutkimusta. Tutkimuksessa ilmeni, että ryhmänjohtajan pakokauhun ennaltaehkäisy alkaa taistelustressin aiheuttamien indikaattorien havaitsemisesta. Uhka täytyy ensin havaita, jotta siihen voidaan vaikuttaa. Vaikuttamisen keinoja on varsin runsaasti ennen varsinaisen pakokauhun syntymistä, mutta alkaneen pakokauhun torjunta keskittyy muutamaan vahvaan toimenpiteeseen. Verrattaessa tutkimustuloksia Reserviupseeriliiton tutkimukseen viime sotien veteraaneista, kävi ilmi, että hyvät johtajat onnistuvat hillitsemään pakokauhua parhaiten pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, jotka toki kuvastivat myös suuresti heidän johtamiskäyttäytymistään. Tietyn luonteiset ihmiset käyttäytyvät luonteelleen omaisella tavalla, ja useimmat hyvien johtajien ominaisuudet olivat samalla psyykkisiä jännitystiloja helpottavia tekijöitä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pakokauhun ehkäisy sisältää paljon muutakin kuin taistelun aikana tehtyjä toimenpiteitä. Johtajan paras keino kehittää joukkonsa psyykkistä toimintakykyä on hyvän ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen antaminen ja tiiviin ryhmähengen luominen.

Lentueen päällikkö pedagogisena johtajana

Tässä tutkimuksessa arvioidaan, miten lentueen päällikkö kykenee pedagogisen johtamisen keinoin vaikuttamaan lentueessa lentokoulutusta saavien lento-oppilaiden oppimistuloksiin. Tutkimuksessa keskitytään lentokoulutusta Vinka- ja Hawk-kalustolla antaviin lentueisiin. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, millaisia käytännön keinoja lentueen päälliköllä on vaikuttaa oppimistuloksiin pedagogisen johtamisen keinoin. Aihe on ajankohtainen johtuen puolustusvoimiin kohdistuvista säästötoimenpiteistä, jotka aiheuttavat lentotuntien vähenemistä ilmavoimissa. Lento-oppilaiden tulee oppia samat tiedot ja taidot, vaikka aikaa on kuitenkin käytössä vähemmän kuin aikaisemmin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu pedagogisen johtamisen sekä oppivan organisaation mallien ympärille. Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Tutkimalla pedagogisesta johtamisesta sekä oppivasta organisaatiosta laadittuja tutkimuksia kyettiin tekemään johtopäätöksiä, miten lentueen päällikön pedagoginen johtaminen vaikuttaa lentueessa työskenteleviin lento-oppilaisiin. Lisäksi tutkimuksessa laadittiin pedagogisen johtajan keinovalikoima, joka lentueen päälliköllä on käytössä jokapäiväisessä työssään. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että lentueen päälliköllä on mahdollisuus pedagogisen johtamisen keinoin vaikuttaa positiivisesti oppimistuloksiin. Lentueen päälliköllä on mahdollisuus pedagogisen johtamisen keinoin luoda lentueeseen oppimista tukeva ilmapiiri, mikä motivoi lento-oppilaita ja parantaa todennäköisesti oppimistuloksia. Tulevaisuudessa lentueiden päälliköiden tulisi tiedostaa pedagogisen johtamisen mahdollisuus sekä sen vaikutus lentueen toimintaan. Pedagoginen johtaja voi saada lentueeseen aikaan oppimista paremmin tukevan ilmapiirin, joka vaikuttaa positiivisesti toimintaan lentueessa. Pedagogisesti johtamalla lentueen päällikkö voi pedagogisen johtamisen keinoin saada koulutuksessa olevat lentäjät paremmin motivoituneiksi, jolloin he suoriutuvat tehtävistään paremmin ja antavat täyden työpanoksensa. Tällaisessa tilanteessa lento-oppilaiden oppimistulokset todennäköisesti paranevat ja lentokoulutusten keskeytyksiltä voidaan mahdollisesti välttyä.

Enonkosken liikenneturvallisuussuunnitelma : Liikenneturvallisuustyön ja liikenneympäristön kehittämissuunnitelmat

Savonlinnan seudulle laadittiin samanaikaisesti liikenneturvallisuussuunnitelmat Savonlinnan kaupungin ja Kerimäen, Punkaharjun, Sulkavan ja Enonkosken kuntien alueelle Suunnitelmat laadittiin kuntien ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelma sisältää sekä liikenneympäristön parantamissuunnitelman että liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelman. Seudun liikenneturvallisuuden ongelmia kartoitettiin liikkumis-, työmatka-, koululais- ja iäkäskyselyillä, haastatteluilla, onnettomuusanalyysillä sekä maastokäynneillä. Onnettomuusanalyysin perusteella seudun liikenneturvallisuuden tila Savonlinnan seudulla on koko maan keskiarvoa heikompi. Kyselyissä vastaajia huolestutti kevyen liikenteen väylien kunto ja verkoston puutteellisuus, maanteiden kunto sekä autoilijoiden sekä mopoilijoiden piittaamattomuus muista liikkujista. Ongelma-analyysin sekä valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta seudulle määritettiin sekä määrälliset että toiminnalliset liikenneturvallisuustavoitteet. Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisioksi seudulle asetettiin, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän puolittaminen vuoden 2010 arvosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen mukaisesti vuonna 2020 liikenteessä saisi kuolla tai loukkaantua enintään 55 henkeä Savonlinnan seudulla, kun lähtötaso vuoden 2010 oli 77 henkeä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sekä liikenneympäristön turvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteutumista että muutoksia liikennekäyttäytymisessä. Liikenneympäristön parantamisehdotukset tehtiin 112 kohteeseen seudulla. Toimenpiteiden toteuttaminen vaiheistettiin kolmeen ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Lisäksi 1-luokan toimenpiteistä valittiin jokaiseen kuntaan 2-5 pikaparannustoimenpidettä. Suunnitelmatyön aikana kuntiin muodostettiin liikenneturvallisuusryhmät, joissa on edustajat kuntien eri hallintokunnista. Hallintokunnat laativat liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat vuosille 2013–14. Liikenneturvallisuuden sekä kestävän liikkumisen edistämisen tulisi olla osa kunnan työntekijöiden normaaleja työtehtäviä.

Punkaharjun liikenneturvallisuussuunnitelma : Liikenneturvallisuustyön ja liikenneympäristön kehittämissuunnitelmat

Savonlinnan seudulle laadittiin samanaikaisesti liikenneturvallisuussuunnitelmat Savonlinnan kaupungin ja Kerimäen, Punkaharjun, Sulkavan ja Enonkosken kuntien alueelle Suunnitelmat laadittiin kuntien ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelma sisältää sekä liikenneympäristön parantamissuunnitelman että liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelman. Seudun liikenneturvallisuuden ongelmia kartoitettiin liikkumis-, työmatka-, koululais- ja iäkäskyselyillä, haastatteluilla, onnettomuusanalyysillä sekä maastokäynneillä. Onnettomuusanalyysin perusteella seudun liikenneturvallisuuden tila Savonlinnan seudulla on koko maan keskiarvoa heikompi. Kyselyissä vastaajia huolestutti kevyen liikenteen väylien kunto ja verkoston puutteellisuus, maanteiden kunto sekä autoilijoiden sekä mopoilijoiden piittaamattomuus muista liikkujista. Ongelma-analyysin sekä valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta seudulle määritettiin sekä määrälliset että toiminnalliset liikenneturvallisuustavoitteet. Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisioksi seudulle asetettiin, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän puolittaminen vuoden 2010 arvosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen mukaisesti vuonna 2020 liikenteessä saisi kuolla tai loukkaantua enintään 55 henkeä Savonlinnan seudulla, kun lähtötaso vuoden 2010 oli 77 henkeä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sekä liikenneympäristön turvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteutumista että muutoksia liikennekäyttäytymisessä. Liikenneympäristön parantamisehdotukset tehtiin 112 kohteeseen seudulla. Toimenpiteiden toteuttaminen vaiheistettiin kolmeen ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Lisäksi 1-luokan toimenpiteistä valittiin jokaiseen kuntaan 2-5 pikaparannustoimenpidettä. Suunnitelmatyön aikana kuntiin muodostettiin liikenneturvallisuusryhmät, joissa on edustajat kuntien eri hallintokunnista. Hallintokunnat laativat liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat vuosille 2013–14. Liikenneturvallisuuden sekä kestävän liikkumisen edistämisen tulisi olla osa kunnan työntekijöiden normaaleja työtehtäviä.

Sulkavan liikenneturvallisuussuunnitelma : Liikenneturvallisuustyön ja liikenneympäristön kehittämissuunnitelmat

Savonlinnan seudulle laadittiin samanaikaisesti liikenneturvallisuussuunnitelmat Savonlinnan kaupungin ja Kerimäen, Punkaharjun, Sulkavan ja Enonkosken kuntien alueelle Suunnitelmat laadittiin kuntien ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelma sisältää sekä liikenneympäristön parantamissuunnitelman että liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelman. Seudun liikenneturvallisuuden ongelmia kartoitettiin liikkumis-, työmatka-, koululais- ja iäkäskyselyillä, haastatteluilla, onnettomuusanalyysillä sekä maastokäynneillä. Onnettomuusanalyysin perusteella seudun liikenneturvallisuuden tila Savonlinnan seudulla on koko maan keskiarvoa heikompi. Kyselyissä vastaajia huolestutti kevyen liikenteen väylien kunto ja verkoston puutteellisuus, maanteiden kunto sekä autoilijoiden sekä mopoilijoiden piittaamattomuus muista liikkujista. Ongelma-analyysin sekä valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta seudulle määritettiin sekä määrälliset että toiminnalliset liikenneturvallisuustavoitteet. Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisioksi seudulle asetettiin, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän puolittaminen vuoden 2010 arvosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen mukaisesti vuonna 2020 liikenteessä saisi kuolla tai loukkaantua enintään 55 henkeä Savonlinnan seudulla, kun lähtötaso vuoden 2010 oli 77 henkeä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sekä liikenneympäristön turvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteutumista että muutoksia liikennekäyttäytymisessä. Liikenneympäristön parantamisehdotukset tehtiin 112 kohteeseen seudulla. Toimenpiteiden toteuttaminen vaiheistettiin kolmeen ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Lisäksi 1-luokan toimenpiteistä valittiin jokaiseen kuntaan 2-5 pikaparannustoimenpidettä. Suunnitelmatyön aikana kuntiin muodostettiin liikenneturvallisuusryhmät, joissa on edustajat kuntien eri hallintokunnista. Hallintokunnat laativat liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat vuosille 2013–14. Liikenneturvallisuuden sekä kestävän liikkumisen edistämisen tulisi olla osa kunnan työntekijöiden normaaleja työtehtäviä.

Kerimäen liikenneturvallisuussuunnitelma : Liikenneturvallisuustyön ja liikenneympäristön kehittämissuunnitelmat

Savonlinnan seudulle laadittiin samanaikaisesti liikenneturvallisuussuunnitelmat Savonlinnan kaupungin ja Kerimäen, Punkaharjun, Sulkavan ja Enonkosken kuntien alueelle Suunnitelmat laadittiin kuntien ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelma sisältää sekä liikenneympäristön parantamissuunnitelman että liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelman. Seudun liikenneturvallisuuden ongelmia kartoitettiin liikkumis-, työmatka-, koululais- ja iäkäskyselyillä, haastatteluilla, onnettomuusanalyysillä sekä maastokäynneillä. Onnettomuusanalyysin perusteella seudun liikenneturvallisuuden tila Savonlinnan seudulla on koko maan keskiarvoa heikompi. Kyselyissä vastaajia huolestutti kevyen liikenteen väylien kunto ja verkoston puutteellisuus, maanteiden kunto sekä autoilijoiden sekä mopoilijoiden piittaamattomuus muista liikkujista. Ongelma-analyysin sekä valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta seudulle määritettiin sekä määrälliset että toiminnalliset liikenneturvallisuustavoitteet. Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisioksi seudulle asetettiin, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän puolittaminen vuoden 2010 arvosta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen mukaisesti vuonna 2020 liikenteessä saisi kuolla tai loukkaantua enintään 55 henkeä Savonlinnan seudulla, kun lähtötaso vuoden 2010 oli 77 henkeä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sekä liikenneympäristön turvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteutumista että muutoksia liikennekäyttäytymisessä. Liikenneympäristön parantamisehdotukset tehtiin 112 kohteeseen seudulla. Toimenpiteiden toteuttaminen vaiheistettiin kolmeen ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Lisäksi 1-luokan toimenpiteistä valittiin jokaiseen kuntaan 2-5 pikaparannustoimenpidettä. Suunnitelmatyön aikana kuntiin muodostettiin liikenneturvallisuusryhmät, joissa on edustajat kuntien eri hallintokunnista. Hallintokunnat laativat liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat vuosille 2013–14. Liikenneturvallisuuden sekä kestävän liikkumisen edistämisen tulisi olla osa kunnan työntekijöiden normaaleja työtehtäviä.

Kokemäenjoki-LIFE : Sosioekonominen selvitys vuonna 2012

LIFE Luonto-tukea maksetaan hankkeille, joilla ennallistetaan ja suojellaan uhanalaisia luontotyyppejä ja suojellaan kasvi- ja eläinlajeja Euroopan unionin alueella. LIFE Luonto -ohjelman tavoite on edistää lintudirektiivin ja luontodirektiivin täytäntöönpanoa. Siinä keskitytään koko EU:n kattavan Natura 2000 -verkoston alueella esiintyviin luontotyyppeihin ja lajeihin. EU:n LIFE Luonto rahaston puoliksi rahoittama Kokemäenjoki-LIFE on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vetämä Kokemäenjoen varressa sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kunnostus- ja hoitohanke. Hankealueina ovat Satakunnassa sijaitsevat Pirilänkoski, Vanhakoski, Puurijärvi-Isosuo, Preiviikinlahti ja Kokemäenjoen suisto. Hanke keskittyy näiden Natura 2000 –verkostoon kuuluvien alueiden kunnostamiseen, hoitoon ja suojelun suunnitteluun vuosina 2006-2012. Tarkoituksena on edistää alueiden luontoarvojen säilymistä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tässä julkaisussa vertaillaan alueella asuvien ja toimivien henkilöiden vuoden 2007 odotuksia siihen, miten nämä odotukset ovat viiden vuoden aikana toteutuneet. Ensimmäisellä kerralla kyselyyn vastasi 119 henkilöä ja toisella 84 henkilöä. Kysymykset oli suunniteltu ensimmäisellä kerralla siten, että ne voitiin nyt toistaa lähes sellaisinaan. Kysely lähetettiin toisella kerralla samojen intressi- ja harrastusryhmien edustajille kuin vuonna 2007. Vain muutama vastaaja ilmoitti vuoden 2012 kyselyssä hyötyvänsä taloudellisesti jostain Kokemäenjoki-LIFE hankealueesta tai muusta Kokemäenjoen alueella sijaitsevasta suojelualueesta. Vastaajien suosituimmat harrastukset kaikilla alueilla olivat jo aikaisemmassa tutkimuksessa luonnon tarkkailu ja siellä oleilu sekä vesillä ja luonnossa liikkuminen. Suosituimmat harrastukset vuonna 2012 olivat samat kuin vuonna 2007 ja ne voidaan käytännössä jakaa kahteen suurempaan ryhmään, virkistäytyjiin ja hyödyntäjiin. Verrattuna vuoden 2007 kyselyyn on hyödyntäjien prosenttiosuus hieman kasvanut (27 % vuonna 2007 vs. 37% nykyisin). Virkistäytyjät näkivät selvästi hankkeiden parantaneen heidän henkilökohtaisia harrastusmahdollisuuksiakun taas hyödyntäjät olivat sitä mieltä, että hankkeilla oli harrastusmahdollisuuksia rajoittava vaikutus. Hankepaikkakuntien talouteen ja työllisyyteen hankkeella ei juurikaan katsottu olevan sellaista suoraa vaikutusta, joka olisi ollut helposti todennettavissa. Yleisesti ottaen vastaajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että hankkeella oli hankepaikkakunnilla hieman enemmänmyönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei hankkeella ollut juurikaan vaikutusta hankepaikkakuntien yhteishenkeen ja yhteistyöhön. Vastaajien asenteet luonnonsuojelua kohtaan olivat pääsääntöisesti myönteisiä, eikä muutoksia vuoden 2007 näkemyksiin ole juurikaan havaittavissa. Vastauksissa kuvastuu selvästi tiedon ja tiedottamisen tarve, vain vajaa viidesosa vastanneista oli tyytyväinen nykyiseen. Tutkimuksia ei enää katsottu tarpeelliseksi lisätä. Intressiryhmien ja ylemmän tason toimijoiden haastatteluissa korostuu luontoalueiden virkistyskäyttö. Natura-alueet koetaan ensisijaisesti paikallisten virkistäytymisalueina, ei niinkään taloudellista hyötyä tuottavina matkailukohteina. Natura-prosessi on ollut pitkä eikä suojelun syitä ole maanomistajien mukaan selitetty perusteellisesti. Myös ympäristöviranomaisten tapaan olla yhteydessä maanomistajiin kaivataan parannusta. Henkilökohtaista yhteydenottoa ja kontaktia arvostetaan ja pidetään kirjettä parempanalähestymistapana. Kaikkien kunnanjohtajien mukaan yksi tärkeä syy lähteä mukaan Kokemäenjoki-LIFE -hankkeeseen on se, että kuntien varat yksinään eivät riitä suurien hankkeiden toteuttamiseen.

Pysäköinti- ja levähdysalueiden pienet kehittämistoimenpiteet Uudenmaan ELYn alueella

Uudenmaan ELYn alueelta on aiemmin tehty selvityksiä raskaalle liikenteelle soveltuvista pysäköinti- ja levähdysalueista Tiehallinnon (2009) ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (2010) toimesta entisen Uudenmaan alueella. Tässä selvityksessä on aiempia tarkasteluja laajennettu kattamaan kaikki Uudenmaan ELYn laajentuneella toiminta-alueella sijaitsevat tierekisteriin merkityt valta-, kanta- ja seututieverkon pysäköinti- ja levähdysalueet. Pysäköinti- ja levähdysalueita käyttävät raskaan liikenteen kuljettajien ja henkilöautoilijoiden lisäksi myös viranomaiset raskaan liikenteen valvontaan. Paikoin raskas liikenne käyttää alueita myös siirtokuormaukseen tai esimerkiksi perävaunun tilapäiseen pysäköintiin. Selvityksen yhteydessä on kartoitettu erikseen viranomaisvalvonnan tarpeita sekä valvontaan sopivia alueita. Selvityksessä on tarkasteltu valta-, kanta- ja seututeiden varsilla sijaitsevien pysäköinti- ja levähdysalueiden verkoston tiheyttä eri tieosuuksilla sekä alueiden varustelua ja kuntoa. Moottoriväylien varsilla sijaitsevat palvelualueet sekä yksityiset liikenneasemat on rajattu tarkastelun ulkopuolelle, mutta nämä on huomioitu alueverkoston tiheyttä ja kattavuutta arvioitaessa. Selvityksessä esitetyt pienet toimenpide-ehdotukset koskevat pysäköinti- ja levähdysalueiden alueluokan muutoksia, opastusta, näkemäesteitä, jätteiden käsittelyä, alueiden varustelua ja kuntoa sekä mm. puutavaran kuormaus- ja varastointikieltoja. Eräillä tieosuuksilla on esitetty myös harkittavaksi alueverkoston harventamista esimerkiksi tapauksissa, joissa uudet palvelut ovat vähentäneet alueiden käyttöä ja käyttötarpeita. Ehdotetut toimenpiteet on jaoteltu hoidon urakka-aluejaon perusteella. Selvityksessä on lisäksi ehdotettu jatkotoimenpiteitä, kuten levähdysaluekapasiteetin parantamista sekä valvonta- ja kuormauskäyttöön soveltuvien alueiden rakentamista.

Pienten ja keskisuurten yritysten horisontaaliset verkostot ja verkostobrändin rakentaminen: Case Saimaan Charmantit

Tämä tutkielma käsittelee pienten ja keskisuurten yritysten muodostamia horisontaalisia verkostoja ja verkostobrändejä, joiden tavoitteena on tuottaa jäsenilleen lisäarvoa. Tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne kriittiset tekijät, jotka vaikuttavat verkoston toiminnan onnistumiseen sekä verkostobrändin rakentamiseen ja tuoda näin uutta empiiristä tutkimusta horisontaalisista verkostoista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla Mikkelin ja Savonlinnan alueella toimivan matkailualan verkoston Saimaan Charmanttien kuutta jäsentä ja yhtä Mikkelin seudun matkailuorganisaation työntekijää. Tutkimuksen löydökset osoittivat, että pk-yritysten verkostot kaipaavat eri-tyisesti empiiristä tutkimusta verkostoitumiseen liittyvistä toiminnoista sekä näiden toimintojen vaikutuksesta verkostobrändin arvontuottoon.