935 resultados para Kemppi, Jarkko: Viron suojeluskuntien organisoituminen ja toiminta 1917-1924
Resumo:
Tämän selvityksen tavoitteena on kehittää Itä-Suomen alueen valmiuksia huomioida tämänhetkinen ja tuleva maahanmuuttajaväestö sekä tuottaa tämän pohjalta kehittämissuosituksia, jotka edistävät Itä-Suomen houkuttelevuutta maahanmuuttajaystävällisenä alueena. Selvityksessä on kerätty laadullinen aineisto haastattelemalla alueen maahanmuuttajaväestöä sekä paikallisia viranomaistoimijoita. Kerätyn aineiston pohjalta on laadittu selvitys, joka sisältää sekä vertailua maahanmuuttaja- ja viranomaisvastausten välillä sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia maakunnittain. Tutkimus osoitti, että kotouttamispalvelut ovat onnistuneet viranomaisten näkökulmasta kohtalaisesti. Maahanmuuttajien ovat palveluihin kokonaisuutena tyytyväisinä, byrokratiasta ja monen luukun asioinnista aiheutuvista vaikeuksista huolimatta. Toisaalta maahanmuuttajat ovat asiakaskuntana vaatimattomia, sillä monet vertaavat palveluiden tilaa oman kotimaansa vastaavaan. Oikea-aikainen tiedottaminen on avainasemassa maahanmuuttajan tukemisessa kunnan palveluita hyödynnettäessä. Työllistymispalveluiden osalta tulisi kehittää kaikkien virkailijoiden valmiuksia vastata maahanmuuttajien palvelutarpeisiin. Nyt osaaminen keskittyy liiaksi yksittäisille henkilöille. Maahanmuuttajien suurin hidaste työllistymiselle on edelleen kielitaito, ja tätä koulutusta on tällä hetkellä liian vähän tarjolla. Itä-Suomen oloissa erityishaasteen maahanmuuttajien työllistymiselle asettaa pitkät välimatkat sekä kantaväestön korkea työttömyys. Maahanmuuttajien olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen on vielä heikkoa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarve maahanmuuttajien kulttuuritaustan tuntemiselle korostuu, eikä henkilöstöllä ole vielä tähän liittyvää riittävää osaamista. Toinen, erittäin merkittävä epäkohta on maahanmuuttajien kieliongelman myötä heikentynyt potilassuoja, mikä liittyy perheenjäsenten ja tuttavien käyttämiseen tulkkina. Vaikka muihin kunnan toimialoihin verrattuna erityisesti perusopetus huomioi maahanmuuttajien tarpeet hyvin, on sekä kansalaisten, virkamiesten sekä päättäjien asenteissa parantamisen varaa. Tarvitaan yhä enemmän kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, että jokainen voi osaltaan virkamiehenä ja kansalaisena luoda kohtaamisen ja vuorovaikutustilanteita maahanmuuttajien sopeutumisen tukemiseksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksi keskeinen kehittämiskysymys on maahanmuuttajakoulutuksen liallinen keskittäminen mikä on yhtäältä taloudellista, mutta toisaalta se ei tue suomenkielen oppimista eikä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista. Tämä asettaa myös maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan pidentyneiden koulumatkojen vuoksi, mikä nähtiin erityisesti maahanmuuttajien mielestä ongelmallisena. Maahanmuuttajien vapaa-ajan palvelutarjonta on nykyisellään melko sisäänpäin kääntynyttä. Toiminta keskittyy monikulttuurikeskusten toiminnan ympärille ja monet maahanmuuttajaryhmät ovat itse aktiivisia kulttuuritapahtumien ja kokoontumisten järjestämisessä. Maahanmuuttajia tulisikin integroida vahvemmin kantaväestön kulttuuri- ja harrastustoimintaan. Maahanmuuttajien rooli ja osallisuus yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on hyvin vähäinen. Viranomaisten rooli maahanmuuttajien osallisuutta tai turvallisuutta koskevien kysymysten edistämisessä on nykyisellään hyvin passiivista ja viranomaisten tietoisuus yhdenvertaisuutta edistävien kysymysten edistämisestä vähäistä. Syrjinnänvastaisessa toiminnassa kansalaisjärjestöt, oppilaitokset, työnantajat ja tiedotusvälineet ovat aktivoituneet enemmän.
Resumo:
Työn tavoitteenaan oli selvittää suomalaisen lääkejakeluketjun rakenne sekä saada selkeä kuva ketjun toiminnan tehokkuudesta käyttöpääoman sitoutumisen ja kiertoaikojen osalta. Työn alussa käydään läpi teoriaa ja tutkimusta käyttöpääomasta ja sen erien kiertoajoista sekä erityisesti niiden huomioimisesta arvoketjussa. Lisäksi esitellään Suomen lääkemarkkinoiden toimintaa sekä sen toimijoita. Työn empiirinen osa suoritettiin kahdessa päävaiheessa. Ensin analysoitiin Voitto+ -ohjelmasta saatuja valittujen lääkejakeluketjun yritysten julkisia tilinpäätöstietoja ajalta 2005- 2011. Analysointi perustui käyttöpääoman sekä sen erien myyntisaamisten, ostovelkojen ja vaihto-omaisuuden kiertoaikojen laskemiseen. Ketjun yrityksiä vertailtiin toisiinsa ketjun osien keskimääräisten kiertoaikojen osalta ja saatiin selville niiden suhteellinen sijoittuminen toisiinsa nähden. Työn toisessa päävaiheessa haastateltiin esimerkkitoimijaa käsitellyn lääkejakeluketjun jokaisesta osasta: lääketehdas, tukkujakelija ja apteekki. Työssä huomattiin, että käyttöpääoman kiertoaikaan lääkejakeluketjussa vaikuttaa ensisijaisesti ketjun osan toiminnan luonne ja käyttöpääoman hallinnan tehokkuus lääkejakeluketjun toimijoiden välillä vaihtelee osaamisen ja resurssien mukaan. Ketjun eri osissa painottuvat eri käyttöpääoman erät ja ketjun toiminta on optimoitunut aikojen saatossa hyvin stabiiliin tilaan, jota ketjun jäsenillä ei näytä olevan halua muuttaa. Lääkejakeluketjun käyttöpääomaan hallintaa voitaisiin tehostaa varastonhallintaa parantamalla sekä informaation jakamisella saattamalla kysyntätiedot nopeammin koko ketjun tietoon.
Resumo:
15 x 29 cm
Resumo:
13 x 20 cm
Resumo:
Perinteisen karjatalouden muovaamat perinnebiotoopit, kuten kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat monimuotoisimpia luontoympäristöjämme. Hoidon myötä arvokkaat maisemat säilyvät avoimina. Härkää sarvista on ylimaakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on arvokkaiden kohteiden laidunnushoidon järjestäminen. Pirkkalankylä ja Sionkylä on valittu yhdeksi hankkeen kohdealueista, joille on laadittu maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmassa on määritelty mahdollisia luonnonlaidunkohteita kuten perinnemaisemia, ranta-alueita ja muita laidunnuksesta hyötyviä kohteita sekä muita maatalousalueiden maiseman- ja luonnonhoitokohteita. Mukana on tietoa hoitomenetelmistä ja rahoitusmahdollisuuksista, ja niistä on myös tiedotettu suunnittelun aikana. Tavoitteena on saada kohteita hoidon piiriin, innostaa maanomistajia ja löytää kohteille hoitajiksi karjatilallisia ja paikallisia yhdistyksiä. Mahdolliset hoitotoimenpiteet perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Hankkeen puitteissa voidaan avustaa kohteiden hoidon suunnittelussa ja rahoitusten hakemisessa. Syksyllä 2009 jaettiin alueen asukkaille infokirje ja kysely hoitoa kaipaavista kohteista. Maastotöitä tehtiin syksyllä 2009. Yleissuunnitelmassa on otettu huomioon kyselyssä ilmi tulleita alueita sekä aiemmissa selvityksissä todettuja alueita. Lisäksi on tarkasteltu tärkeissä tiemaisemissa näkyviä kohteita. Härkää sarvista- hankkeen toiminta-aika on 1.6.2009–31.5.2012. Hanketta
Resumo:
Uudenmaan ELY-keskuksen laajennettuun toimialueeseen kirjastoasioissa kuuluivat vuonna 2010 Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Alueen yleisten kirjastojen toimintaa vuonna 2010 esittelevässä tilastojulkaisussa ovat mukana kaikki 67 kirjastolaitosta. Julkaisun tiedot perustuvat ELY-keskuksen seuranta- ja arviointitietoihin alueen yleisten kirjastojen toiminnasta ja kehityksestä. Alueella oli 230 kirjastoa ja 39 kirjastoautoa. Vuoden 2010 alussa tapahtuneet kuntaliitokset vähensivät kirjastolaitosten määrää neljällä. Kokonaan lakkautettuja kirjastoja oli neljä, joista kaksi lähikirjastoa ja kaksi laitoskirjastoa. Kirjastojen aukioloajat kasvoivat vuodessa noin 1,4 %. Kirjastojen kokonaislainauksen ja fyysisten käyntien hidas lasku jatkui edelleen. Lainausten ja kävijöiden määrä asukasta kohden oli silti edelleen kansainvälistä huippua. Verkkokäyntien määrä oli hienoisessa nousussa. Kirjastojen kappalemääräinen aineistohankinta asukaslukuun suhteutettuna kasvoi hieman viime vuoteen verrattuna. Kirjastojen palkkaaman henkilöstön määrä asukaslukuun suhteutettuna pysyi edellisvuoden tasolla. Alueen kirjastojen toimintakulut kasvoivat 3,1 prosenttia vuodesta 2009. Uudenmaan ELY-keskus antoi lausunnot yleisten kirjastojen erityistehtävien valtionavustushakemuksista ja myönsi 49 kirjastolle avustusta kehittämistoimintaan. Ely-keskus tuki alueen kirjastohenkilöstön kansainvälisiin kokouksiin osallistumista ja järjesti yhteensä 13 koulutustilaisuutta kirjastohenkilöstölle.
Resumo:
Työssä tutkittiin tarrapaperikoneen pohjapaperin täyteainepitoisuuden nostamisen vaikutusta koneen ajettavuuteen ja paperin ominaisuuksiin. Työn tavoitteena oli löytää ne prosessitekniset keinot, joilla voitaisiin saavuttaa raskaiden pintapapereiden tavoitetuhkatasot. Lisäksi pyrittiin optimoimaan retentioaineiden annokset ja ajotavat korkeilla tuhkatasoilla. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin pinta- ja kolloidikemian perusteita sekä täyteainepitoisuuden vaikutusta paperin ominaisuuksiin ja prosessoitavuuteen. Lisäk-si syvennyttiin märänpään kemiaan selvittämällä mm. kalsiumkarbonaatin vesiliuoskemiaa ja erilaisten retentioaineiden ominaisuuksia ja niiden reaktiomekanismeja. Työn kokeellinen osa koostui kahdesta koeajosta. Ensimmäisessä koeajossa selvitettiin täyteainesaostumien muodostumismekanismeja ja paperikoneen ajettavuutta täyteainepitoisuutta nostettaessa yli raskaiden pintapapereiden tavoitetasojen. Saadut tulokset osoittivat, että märänpään kemiantila pysyi koeajon aikana muuttumattomana eikä mitään saostumien muodostumista havaittu. Täyteainepitoisuudessa päästiin 3 % yli lajikohtaisen tuhkatavoitteen ilman ajettavuusongelmia. Toisessa koeajossa keskityttiin erityisesti märänpään retentioaineiden määrien optimointiin ja paperin laatuominaisuuksiin. Koeajossa täyteainepitoisuutta nostettiin yli tavoitetasojen. Saadut tulokset osoittivat, että täyteainepitoisuuden nostolla ei ollut vaikutusta paperin laatuun tai paperikoneen ajettavuuteen. Massatärkkelyksen avulla pystyttiin korvaamaan kationisen polymeerin retentiovaste ja kompensoimaan täyteainepitoisuuden noston myötä tullut paperin lujuuksien lasku. Koeajoissa ja prosessin seurannassa tuli ilmi myös useita eri tekijöitä, joilla oli vaikutusta retentioon, retentioaineiden tehoon ja prosessin stabiilisuuteen. Tehdyistä yksittäisistä havainnoista on hyötyä pyrittäessä ymmärtämään märänpään prosessin tilaa ja sen vaikutusta paperikoneen ajettavuuteen. Työ saavutti sille asetetut tavoitteet ja sen ansiosta paperikoneen märänpään raaka-aineiden ja kemikaalien syöttösuhteita pystyttiin muuttamaan tavalla, joka vähensi paperinvalmistuksen kustannuksia ilman että paperin laatuominaisuudet huononivat.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata prosessia, jonka tuloksena henkilöstölle määriteltiin kahdeksan ydinkompetenssia palvelemaan uuden liiketoiminnan arvolupausta. Lisäksi tavoitteena on mitata määriteltyjen ydinkompetenssien nykytaso. Tunnistetusta kompetenssikuilusta johdetaan kehitystoimenpiteitä, joiden avulla henkilöstön osaaminen saatetaan halutulle tasolle. Tutkielman teoreettinen viitekehys kiteytyy liiketoimintamallin arvolupauksen sekä yksilön ydinkompetenssien rajapintaan, jonka taustalla vaikuttavat resurssiperustainen ja tietoperustainen näkemys yrityksestä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta uuden liiketoimintamallin tiimin jäsentä. Tulosten perusteella yksi olennainen ydinkompetenssi ei tuo kestävää kilpailukykyä imitoitavuutensa vuoksi. Muutoin määritellyt ydinkompetenssit vastasivat pääasiassa liiketoimintamallin arvolupausta ja kolmesta ydinkompetenssista voitiin johtaa kehitystoimenpiteet organisaation käyttöön.
Resumo:
Yhtiöoikeus, yhtiöoikeuden reunaehtojen mukainen yhtiöjärjestys ja osakassopimus määrittävät kolme sääntelytasoa osakkeenomistajan irtaantuessa osakeyhtiöstä. Ulkopuolisen pääomasijoittajan liittyminen kohdeyhtiön vähemmistöosakkeenomistajaksi edellyttää monipuolista sopimista ja räätälöityjen määräys- ja sopimuslausekkeiden käyttöä yhtiöjärjestyksessä ja osakassopimuksessa tulevaa etukäteen sovittua irtaantumista varten. Yhtiöoikeudellinen määräystaso yhtiöjärjestyksessä, jota täydennetään osakeyhtiölain tahdonvaltaisella säännöstöllä, luo edellytykset osakkeenomistajien välisen riskienhallinnan toteuttamiseksi osakassopimuksessa. Osakeyhtiölain mukaisilla pakottavilla exit-oikeuksilla ja erikseen määritellyillä irtaantumistavoilla voi olla erilaiset arvonmääritystavat. Erityisen arvonmääritystavan valinta ja sen liittäminen sopimuskokonaisuuteen on syytä tehdä harkitusti niin, että irtaantumistilanteet määritetään tapauskohtaisesti etukäteen. Start-up -vaiheessa tapahtuvan rahoituksen kiertokulkusuunnittelun ja arvonmäärityksen siirryttäessä Venture Capital-arvonmäärityksestä kasvuvaiheen diskontattujen kassavirtojen DCF-arvonmääritysmalliin tulee olla yhteensovitettuja yhtiöoikeudellisesti ja sopimusoikeudellisesti. Erilaisten kauppahintamekanismien vaikutukset lunastushintaan on tunnistettava. Yrityksen rahoituksen eri kehitysvaiheita kuvaavaa yhdistettyä VC-DCF -arvonmääritysmallia on tarpeellista käyttää tietyissä tilanteissa, koska VC-menetelmä ei itse pysty ratkaisemaan kaikkia fundamentaalista tarvetta vaativia arvonmääritysvaiheita. Työssä esitetään erilaiset irtaantumisvaihtoehdot ja tarvittavien DCF-arvonmäärityskomponenttien sisältö ja käyttömahdollisuudet, joilla voidaan pienentää vähemmistöosakkeenomistajan riskiä ja tuottovaatimusta.
Resumo:
Ajanjakso 2000-2010 oli Turun kauppakorkeakoulun historiassa voimakkaan kasvun ja kehityksen aikaa. Vuosituhannen alussa valmistunut lisärakennus sekä vanhan osan muutoskorjaukset paransivat huomattavasti koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden työskentelyolosuhteita. Tämä oli myös omiaan parantamaan koulun muutenkin hyvää toimintailmapiiriä ja työkulttuuria. Rahoitus- ja henkilöstöresurssien kehittyessä toiminta aktivoitui, laajeni – ja monipuolistui. Periodille löi leimansa perusteellinen strategiatyöskentely, jossa keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin kansainvälisesti tunnustetun liiketalouden asiantuntijan aseman saavuttaminen. Turun kauppakorkeakoululle vuosikymmen olikin paitsi kasvavan kansainvälistymisen aikaa myös kehittymistä kohti monialaista tiedeyliopistoa. Entistä tärkeämmiksi tulivat myös aktiivinen vaikuttaminen ja kiinteät vuorovaikutussuhteet ympäröivään yhteiskuntaan ja talouselämään. Tässä koulun tukiorganisaatioilla ja yhteistyökumppaneilla – Kauppakorkeakouluseuralla, tukisäätiöllä ja alumniyhdistyksellä – oli oma merkittävä roolinsa. Turun kauppakorkeakoulun kuudennen vuosikymmenen päättyessä suomalainen yliopistolaitos oli suuressa muutosvaiheessa. Tähän ajoittui myös kauppakorkeakoulun yhdistyminen Turun yliopiston kanssa.
Resumo:
Uudenmaan ELYn alueelta on aiemmin tehty selvityksiä raskaalle liikenteelle soveltuvista pysäköinti- ja levähdysalueista Tiehallinnon (2009) ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (2010) toimesta entisen Uudenmaan alueella. Tässä selvityksessä on aiempia tarkasteluja laajennettu kattamaan kaikki Uudenmaan ELYn laajentuneella toiminta-alueella sijaitsevat tierekisteriin merkityt valta-, kanta- ja seututieverkon pysäköinti- ja levähdysalueet. Pysäköinti- ja levähdysalueita käyttävät raskaan liikenteen kuljettajien ja henkilöautoilijoiden lisäksi myös viranomaiset raskaan liikenteen valvontaan. Paikoin raskas liikenne käyttää alueita myös siirtokuormaukseen tai esimerkiksi perävaunun tilapäiseen pysäköintiin. Selvityksen yhteydessä on kartoitettu erikseen viranomaisvalvonnan tarpeita sekä valvontaan sopivia alueita. Selvityksessä on tarkasteltu valta-, kanta- ja seututeiden varsilla sijaitsevien pysäköinti- ja levähdysalueiden verkoston tiheyttä eri tieosuuksilla sekä alueiden varustelua ja kuntoa. Moottoriväylien varsilla sijaitsevat palvelualueet sekä yksityiset liikenneasemat on rajattu tarkastelun ulkopuolelle, mutta nämä on huomioitu alueverkoston tiheyttä ja kattavuutta arvioitaessa. Selvityksessä esitetyt pienet toimenpide-ehdotukset koskevat pysäköinti- ja levähdysalueiden alueluokan muutoksia, opastusta, näkemäesteitä, jätteiden käsittelyä, alueiden varustelua ja kuntoa sekä mm. puutavaran kuormaus- ja varastointikieltoja. Eräillä tieosuuksilla on esitetty myös harkittavaksi alueverkoston harventamista esimerkiksi tapauksissa, joissa uudet palvelut ovat vähentäneet alueiden käyttöä ja käyttötarpeita. Ehdotetut toimenpiteet on jaoteltu hoidon urakka-aluejaon perusteella. Selvityksessä on lisäksi ehdotettu jatkotoimenpiteitä, kuten levähdysaluekapasiteetin parantamista sekä valvonta- ja kuormauskäyttöön soveltuvien alueiden rakentamista.
Resumo:
IFRS-tilinpäätökseen siirtyminen ei ole yleistynyt listaamattomien yritysten keskuudessa ja syinä tähän pidetään IFRS-standardiston laajoja ja monimutkaisia raportointivaatimuksia. IASB on laatinut erillisen pienille ja keskisuurille, listaamattomille yrityksille suunnatun pk-IFRS-standardin, joka perustuu samalle viitekehykselle kuin IFRS-standardistokin, mutta standardin raportointi- ja liitetietovaatimuksia on kevennetty ja sitä on muokattu pk-yritysten liiketoimintaan sopivaksi. Useissa aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että pk-IFRS-standardin käyttöönotto voisi parantaa pk-yritysten tilinpäätösraportoinnin laatua, informatiivisuutta ja ajantasaisuutta. Standardin käyttöönoton konkreettisimpina etuina on pidetty pk-yritysten lainansaannin helpottumista ja pääomakustannusten alenemista. Nämä olisivat merkittäviä etuja pk-yrityksille, jotka muodostavat yli 99 prosenttia Suomen ja EU:n yrityskannasta, ja joiden rahoituksensaanti on usein ongelmallisempaa kuin suuryritysten tapauksessa. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, voiko pk-IFRS-standardin käyttöönotolla olla vaikutusta yrityksen lainansaantiin ja pääomakustannuksiin. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttista lähestymistapaa, jossa tarkoituksena on muodostaa tutkittavasta aiheesta syvällinen käsitys muutaman case-tapauksen avulla. Tutkielmassa pyritään muodostamaan käsitys siitä, mikä on pk-IFRS-standardi ja mitä hyötyjä tai kustannuksia standardin käyttöönotto voi aikaansaada yritykselle, millainen rooli tilinpäätöksellä on pankkien luotonantopäätöksenteossa ja miten tilinpäätöksessä sovellettu tilinpäätösstandardisto vaikuttaa tilinpäätöksen informatiivisuuteen ja tilinpäätösanalyysiin sekä miten pk-IFRS- ja FAS-standardit eroavat toisistaan ja voiko standardien välisillä eroilla olla vaikutusta tilinpäätöksen antamaan kuvaan yrityksestä. Tutkielman empiirisessä osuudessa haastatellaan seitsemää pk-yritysten luotonatopäätöksenteon ja tilinpäätösanalyysin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Tutkielman tulokset osoittavat, etteivät pk-yrityksiä luotottavat rahoituslaitokset pidä pk-IFRSstandardia tai pk-yritysten tilinpäätössääntelyn kansainvälistä harmonisointia tarpeellisena. Tilinpäätöksellä on erittäin merkittävä ja keskeinen rooli luotonantopäätöksenteossa, mutta tilinpäätösstandardistolla ei uskota olevan vaikutusta tilinpäätöksen informatiivisuuteen tai tilinpäätösanalyysiin. Pk-IFRS- ja FAS-standardien välisiä tilinpäätöseräkohtaisia eroja ei pidetä rahoituslaitoksissa tilinpäätöksen informatiivisuuden kannalta olennaisina. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, ettei pk-IFRS-raportointiin siirtyminen voi helpottaa yrityksen lainansaantia, alentaa sen pääomakustannuksia tai vaikuttaa muihinkaan lainasopimuksen ehtoihin.