Elinkautisvankien sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki ja elämänhallinta

Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida elinkautisvankien sosiaalisia verkostoja, sosiaalista tukea ja elämänhallinnan eli koherenssin tunnetta vankilaympäristössä. Tarkoituksena oli kartoittaen ja kuvaillen tutkia kyseisten tekijöiden sisältöjä ja merkityksiä tutkittavien subjektiivisesta näkökulmasta käsin. Toisaalta myös sosiaalisten verkostojen, sosiaalisen tuen ja koherenssin tunteen mahdollisien yhteyksien tutkiminen kuului tutkimuksen päätavoitteisiin. Tutkimusstrategialtaan kyseessä oli monitapaustutkimus. Tutkimuksen kolmentoista (N = 13) tapauksen eli osanottajan sosiaalisia verkostoja tutkittiin Klefbeckin työryhmän kehittämällä verkostokartalla. Sosiaalista tukea lähestyttiin sen itsenäisen merkityksen ohella myös Weissin sosiaalisen yhteisyyden näkökulmasta Social Provision Scale-mittaria käyttäen. Tutkittavien elämänhallinnan tunnetta mitattiin Antonovskyn 13-osaisella koherenssin tunteen mittarilla. Tutkimukseen sisältyi myös erityisesti tutkittavien verkostokartan ympärille rakentuva teemahaastattelu. Tässä tutkimuksessa siis käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä. Laadullisen tutkimusosion analyysi toteutettiin lähinnä kvantifioinnilla sekä teemoittelulla ja määrällisessä osiossa hyödynnettiin tilastollisia analyysejä SPSS-ohjelmaa käyttäen. Tutkimustulokset osoittivat tutkittavien olleen heterogeeninen joukko, mutta kaiken kaikkiaan heidän sosiaaliset verkostonsa olivat pieniä. Sosiaalisen tuen ja koherenssin tunteen suhteen noin puolella tutkittavista meni hyvin ja toisella puolella huonommin. Tutkimustulokset tukivat osittain tutkimushypoteesia sosiaalisten verkostojen yhteydestä sosiaaliseen tukeen, johon myös tutkittavien koherenssin tunne oli yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärryksen lisääminen tärkeästä aihealueesta ja tutkimus tuottikin arvokasta tietoa sekä yksilönäkökulmasta että koko yhteiskunnan kannalta. Laajemmilla otannoilla suoritettavat tämän aihealueen lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeellisia.

De oblectatione et appetitu mentis, de fine in media translato

Invokaatio: D.F.G.

Organisatorisen luovuuden rooli organisaation ostotoiminnassa

Organisatorinen luovuus keskittyy hyödyllisyyden ja käyttökelpoisuuden tavoitteluun sekä luovuuteen organisaation kontekstissa. Useat tutkijat ovat luoneet konseptuaalisia mallinnoksia, joiden kautta ilmiötä on pyritty kuvaamaan kokonaisvaltaisesti. Konseptuaaliset mallinnokset pitävät sisällään komponentteja, joista organisatorinen luovuus muodostuu. Organisaatioiden ostotoimintaa on tutkittu jo pitkään. Tänä päivänä ostotoimintaa tarkastellaan kustannustehokkuuden ohella myös asiakkaille tuotettavan arvon näkökulmasta. Organisatorista luovuutta ei ole aikaisemmin tutkittu kokonaisvaltaisesti organisatorisen luovuuden yhteydessä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millainen rooli organisatorisella luovuudella on organisaation ostotoiminnassa. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuksen tapaus oli TOOLS Finland Oy:n Turun toimipiste. Tutkimus on teorialähtöinen ja perustuu deduktiiviseen logiikkaan. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että organisatorisen luovuuden rooli organisaation ostotoiminnassa pitää sisällään alan taitoja, sisäistä motivaatiota, tietoa, tietoisuuden, luovia taitoja sekä persoonaan liittyviä tekijöitä. Sisäinen yhteistyö, poikkiorganisatorinen yhteistyö, organisaatioiden välinen yhteistyö, sosiaalinen ympäristö ja hyväksyntä, organisaatio ja itse työ ovat myös osa organisatorisen luovuuden roolia organisaation ostotoiminnassa. Tutkimus osoittaa, että organisatorisella luovuudella voi olla merkittävä rooli organisaation ostotoiminnassa. Aiempi tutkimus on komponenttien kautta pyrkinyt löytämään keinoja organisatorisen luovuuden tukemiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että organisatorista luovuutta voidaan eri komponenttien kautta tukea ja hyödyntää myös organisaation ostotoiminnassa. Intensiivinen tapaustutkimus soveltuu hyvin sellaisen ilmiön tarkasteluun, josta ei ole paljon aiempaa tutkimustietoa saatavilla. Tapaustutkimus kuvaa varmuudella vain tutkittavaa kohdetta. Seuraava tutkimusvaihe voisi olla joidenkin uusien tapaustutkimusten toteuttaminen, jotka rikastuttaisivat tietoamme asiasta ja auttaisivat paremmin ymmärtämään ilmiötä. Useampi tapaustutkimus mahdollistaisi myös vertailun ja parantaisi tutkimustulosten yleistettävyyttä.

Yliopiston yrittäjämäisyyden sosiaalinen rakentuminen: case Aalto-yliopisto

Keskustelu yrittäjyyden sijoittumisesta yliopistojen tehtäväkenttään on muodostunut 2000-luvun aikana osaksi yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista korkeakoulutuksen muutosta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä yliopiston yrittäjämäisyyden sosiaalisesta rakentumisesta. Lähestyn yliopiston sisällä tuotettua moniäänistä yrittäjyyspuhetta yliopiston yrittäjämäisyyden todellisuuden representaationa, ja pyrin tekemään siitä selkoa kommunikaatioon kohdistuvan analyysin avulla. Ilmiön empiirinen tarkastelu pohjautuu Aalto-yliopistossa ja sitä edeltäneessä Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 2006–2013 kerättyihin tekstiaineistoihin. Aineistojen tulkinta tuottaa monikerroksellista tietoa ilmiöstä niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Tarkastelen tutkimuksessani millaisia merkityksenantoja yrittäjyydelle ja yrittäjämäisyydelle annetaan yliopiston sisällä eri näkökulmista katsottuna, kun yliopisto käy läpi merkittävää organisaatiorakenteellista ja institutionaalista muutosta. Tutkimusasetelman neljä näkökulmaa perustuvat tekniikan alan jatko-opiskelijoiden puheeseen, TKK:n opetussuunnitelmatekstiin, Aalto-yliopiston opettajien puheeseen ja johdon tuottamaan strategiatekstiaineistoon. Tutkimuksen tulosten mukaan käynnissä on ollut akateemisten arvojen ja arvojärjestelmien laajentumisen aika ja tila, jossa yrittäjämäisyys astuu areenalle, mutta sen suppeat tulkinnat eivät tarjoa mahdollisuuksia ruohonjuuritason kiinnittymiseen akateemisesta kulttuurista käsin. Yrittäjyyden ja yrittäjämäisyyden saamat taloudelliskaupalliset merkitykset koetaan uhkaksi, eikä tilannetta helpota yleisesti uuvuttavaksi koettu rakenteellinen ja yhteiskunnallinen yliopiston muutosvaihe. Hallitsevat tarinalinjat kuten puhe kilpailukyvystä ja kilpailutilanteen kovenemisesta tuottavat odotusten viitekehyksen, joilla yliopiston toimintaa raamitetaan ulkoapäin. Yrittäjyyteen laajassa merkityksessä sisältyvät mahdollisuudet jäävät niin ikään hyödyntämättä, ja lukuisat edistämistoiminnot kilpistyvät sosiaalisesti rakentuviin esteisiin. Tässä tutkimuksessa rakentuva laajennettu yliopiston yrittäjämäisyyden viitekehys pyrkii palvelemaan moniäänistymisen tarkoitusta käsitteellisellä tasolla ja avaamaan uusia mahdollisuuksia yliopiston yrittäjämäisyyden edistämiselle.

Esimiesten muuttuvat osaamistarpeet media- ja kustannusalan murroksessa

Organisaatioiden toimintaympäristö on muuttunut ratkaisevasti ja muutos jatkuu. Muutok-sen kiihtyvä nopeus, asioiden epävarmuus ja kompleksisuus aiheuttavat uudenlaisia haas-teita työelämälle, osaamistarpeiden ennakoinnille ja tulevaisuuden suunnittelulle. Esi-miesosaaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten hyvin organisaatioissa pystytään hyö-dyntämään sen muuta inhimillistä pääomaa ja tämä tutkimus osallistuu keskusteluun siitä, millä tavalla esimiesosaamisen tulisi kehittyä, jotta se pystyy vastaamaan käynnissä ole-vaan yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja teknologiseen muutokseen. Tutkimuksen tavoit-teena on ennakoida digitaalisen murroksen keskellä olevan media- ja kustannusalan orga-nisaation esimiesosaamisessa tarvittavia muutoksia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja primääritutkimusaineisto koostuu kohdeorganisaatiossa esimiesten, toimitusjohtajan ja henkilöstöpäällikön haastatteluista. Tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa tarvittavat esimiesosaamiset eivät merkittävästi eroa tämän päivän paradigman mukaisista osaamisista. Monien osaamisten merkitys kuitenkin korostuu. Esimiesten ja muiden työntekijöiden osaamisten nähdään lähestyvän toisiaan ja tulevaisuudessa rajat esimiesten ja tiimiläisten osaamistarpeiden välillä vähenevät entises-tään. Esimiestyössä monet osaamistarpeet, kuten esimerkiksi epävarmuuden sietokyky, kuitenkin korostuvat. Esimiehen merkittävänä tehtävänä nähdään jatkossa entistä vah-vemmin vastuunkantaminen työyhteisössä.

Poliitikkojen blogit turvallisuuspoliittisena areenana

Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi usein julkisuudessa esillä olevista aiheista, josta suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kiistellään. Työssä tutkitaan millaisena sotilaallinen kriisinhallinta esiintyy poliitikkojen blogeissa ja miten poliitikot muokkaavat todellisuutta blogiteksteillään. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat kansanedustajien vuosien 2008–2011 välisenä aikana kirjoittamat blogitekstit sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jossa yhtenä lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen muodostuminen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa painotetaan kielen käyttöä tekemisenä ja todellisuutta muokkaavana. Diskurssianalyysillä tarkastellaan millaiseksi poliitikot sotilaallisen kriisinhallinnan esittävät ja miten he yrittävät vakuuttaa yleisönsä oman versionsa oikeellisuudesta. Sovellettavaan metodiin kuuluu myös retorinen analyysi. Siihen kuuluu sekä argumentaatiokeinojen, että argumentoinnin oletusten tarkastelu. Analyysin tuloksena lähdeaineistosta tulkittiin kansainvälisyys-, kansallisuus-, vaativuus- ja talousdiskurssit. Tutkimuksen perusteella kansanedustajien blogeista on tulkittavissa selkeää vastakkainasettelua sekä erilaisia käsityksiä sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Teksteistä on myös tulkittavissa ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia. Sotilaallinen kriisinhallinta näyttäytyy blogeissa joko kansainvälisesti sitovaksi velvollisuudeksi, tai kansalliseksi eduksi. Samalla sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tullut myös vaativampaa ja entistä kalliimpaa. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös se, ettei sotilaallinen kriisinhallinta ole suuressa roolissa poliitikkojen blogeissa. Kansanedustajien blogien yhtenä yleisönä toimii havaintojen perusteella media. Blogiteksteissä esiintyy selkeää argumentointia, jolla pyritään rakentamaan omasta näkökulmasta vakuuttavampi.

Flow in porous media of oil-water systems

Fluid flow behaviour in porous media is a conundrum. Therefore, this research is focused on filtration-volumetric characterisation of fractured-carbonate sediments, coupled with their proper simulation. For this reason, at laboratory rock properties such as pore volume, permeability and porosity are measured, later phase permeabilities and oil recovery in function of flow rate are assessed. Furthermore, the rheological properties of three oils are measured and analysed. Finally based on rock and fluid properties, a model using COMSOL Multiphysics is built in order to compare the experimental and simulated results. The rock analyses show linear relation between flow rate and differential pressure, from which phase permeabilities and pressure gradient are determined, eventually the oil recovery under low and high flow rate is established. In addition, the oils reveal thixotropic properties as well as non-Newtonian behaviour described by Bingham model, consequently Carreau viscosity model for the used oil is given. Given these points, the model for oil and water is built in COMSOL Multiphysics, whereupon successfully the reciprocity between experimental and simulated results is analysed and compared. Finally, a two-phase displacement model is elaborated.