”Sanalla sanoen tunsin tulleeni aivan toisenlaiseen maailmaan”. Romantiikka ja säätyläisyys osana taiteilija Mathilda Rotkirchin Euroopan matkaa 1840–1841

Tutkielmani aiheina ovat romantiikka ja säätyläisyys suomalaisen taiteilijan Mathilda Rotkirchin (1813–1842) Euroopan matkalla vuosina 1840–1841. Keskityn siihen, miten romantiikka, säätyläisyys, sukupuoli ja Rotkirchin taiteilijatausta näkyvät hänen matkassaan ja toimissaan matkan aikana. Lähdeaineistonani on Rotkirchin matkan kulusta ja tapahtumista kirjoittama matkapäiväkirja. Mathilda kirjoitti matkapäiväkirjaansa säännöllisesti matkan aikana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Useat merkinnät ovat lyhyitä mainintoja tai fragmentteja, jotka ovat vaatineet tarkkaa lähilukua. Matkapäiväkirja on tarjonnut ginzburglaisittain johtolankoja, joita seuraamalla matkan laajempi kontekstointi on ollut mahdollista. Mathilda Rotkirchin matkaa tarkastelen työssäni kolmen teeman kautta. Rotkirchin matkan varrella esiin nousevat taiteilijuus, romantiikka ja säätyläisyys. Luku kolme keskittyy Rotkirchin matkan motiivien ja kulun analysointiin. Taiteilijana hänen pääasiallinen motiivinsa matkustaa erilaisin kulkuneuvoin ympäri Eurooppaa oli halu nähdä tunnettujen mestareiden maalauksia ja veistoksia sekä kehittyä paremmaksi taiteilijaksi. Rotkirch matkusti yhdessä Sophie ja Carl Reuterskiöldin kanssa ja heidän ehdoillaan, mutta pyrki hyödyntämään mahdollisimman paljon matkan tarjoamia mahdollisuuksia oppimiseen. Luku neljä keskittyy romantiikan teemoihin, jotka kulkevat mukana koko Rotkirchin matkan ajan. Rotkirch noudatti matkallaan samoja romantiikan konventioita, joita hänen mannermaiset aikalaisensakin olivat toteuttaneet. Hän ihmettelee pittoreskejä linnoja ja raunioita Reininjokilaaksossa, kiipeää Sveitsin korkeille vuorille ihailemaan luontoa ja kokee ihmisen kädenjäljen kauneuden italialaisissa kirkoissa. Viimeisessä käsittelyluvussa pohdin säätyläisyyttä ja sen ilmenemistä Rotkirchin matkalla. Rotkirch oli aatelinen ja siten etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun matkustajaan nähden. Säätyläistausta ohjasi hänen päivittäistä matkaohjelmaansa, joka täyttyi ooppera- ja teatteriesityksistä, promenadeista, taidenäyttelyistä ja illanvietoista. Rotkirch nautti seurapiirien välkkeestä Emsin kylpyläkaupungissa ja taiteen pääkaupungissa Pariisissa. Suomeen palasi taiteellisesti kehittynyt romantikko, jolle Eurooppa oli tarjonnut uusia ajatuksia ja virikkeitä tulevaisuutta varten.

Julkisten hankintojen kilpailutusprosessi

Tämän tutkielman tarkoituksena on julkisten hankintojen kilpailutusprosessin tarkastelu sitä säätele-vän lainsäädännön valossa. Työn tarkoituksena on löytää vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millainen on hankintalainsäädännön mukainen julkisten hankintojen kilpailutusprosessi? Mitä muutoksia vireillä oleva direktiiviuudistus tuo hankintalakiin ja näin ollen käytännön hankintaprosessiin? Miten julkisten hankintojen kilpailutusprosessin kehittämisellä voidaan edesauttaa tehokkaampien eurooppalaisten hankintamarkkinoiden syntyä ja direktiiviehdotuksen tavoitteiden toteuttamista? Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pääasiallisina lähteinä työssä käytetään oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa, viranomaisohjeita, oikeustieteellisiä julkaisuja sekä oikeuskäytäntöä. Suurimassa roolissa työssä on tämänhetkisen hankintalainsäädännön tulkinta ja sen vertailu lain uudistusesityksiin. Hankintalainsäädännön sovellusalaan kuuluvat lain määrittelemät hankintayksiköt ja niiden tekemät hankintasopimukset. Hankintalainsäädäntö määrittelee viitekehykset toiminnoille, joita lainmukais-ten hankintayksiköiden tulee noudattaa tehdessään hankintoja. Hankintalainsäädännössä säädetään hankintamenettelyistä, joita hankintayksiköt voivat käyttää. Lisäksi hankintalaki sisältää sääntelyä hankintojen ilmoitusvelvollisuudesta, tarjouspyynnön tekemisestä ja tarjousten vertailemisesta aina hankintapäätöksen tekemiseen, siitä ilmoittamiseen sekä hankintasopimuksen tekemiseen asti. Lisäksi hankintalaissa säädetään julkisten hankintojen kilpailutusprosessiin osallistuvien osapuolten käytössä olevista oikeusturvakeinoista. Nykyiset hankintalakimme ovat olleet voimassa vuodesta 2007 alkaen ja ne pohjautuvat vuonna 2004 voimaan astuneisiin EU:n hankintadirektiiveihin. Parhaillaan vireillä olevaa hankintadirektiiviuudistusta tarkastellaan tässä työssä nykyisen lainsäädännön rinnalla. Direktiiviuudistuksen tavoitteet lainsäädännön modernisoimisesta ja yksinkertaistamisesta tuodaan esiin tutkielman eri vaiheissa. Direktiiviuudistuksella on selkeä yhteys EU:n laajemman politiikan tavoitteisiin. Julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa Eurooppa 2020- strategiassa, jolla pyritään luomaan ympäristöystävällisempää, resurssitehokkaampaa ja innovatiivisempaa Eurooppaa. Hankintaprosessi on nykyisellään melko yksityiskohtainen ja jäykkä prosessi. Se miten direktiivi-uudistuksen tavoitteet tulevat toteutumaan, selviää vasta vuosien kuluessa. Kiistanalaista kuitenkin on se, onko ulkoa asetetut tavoitteet oikea keino lainsäädännön ja hankintaprosessien uudistamiselle vai pitäisikö lainsäädännön tukeutua enemmän toteutuneeseen oikeuskäytäntöön.

Interdependence of International Stock Markets, European Government Bond Market and Gold Market

This thesis examines the interdependence of international stock markets (the USA, Europe, Japan, emerging markets, and frontier markets), European government bond market, and gold market during the 21st century. Special focus is on the dynamics of the correlations between the markets, as well as on, spillovers in mean returns and volatility. The mean return spillovers are examined on the basis of the bivariate VAR(1) model, whereas the bivariate BEKK-GARCH(1, 1) model is employed for the analysis of the volatility spillovers. In order to analyze the spillover effects in different market conditions, the full sample period from 2000 to 2013 is divided into the pre-crisis period (2000–2006) and the crisis period (2007–2013). The results indicate an increasing interdependence especially within international stock markets during the periods of financial turbulence, and are thus consistent with the existing literature. Hence, bond and gold markets provide the best diversification benefits for equity investors, particularly during the periods of market turmoil.

Eteläisten merirajojen vaikutus Euroopan unionin rajaturvallisuuden kehitykselle

Euroopan unionin keskeisimpiä tavoitteita on ollut luoda sisärajaton alue, jossa kansalaiset voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän turvallisuutensa on taattu. Vuonna 1985 viisi Eurooppalaista valtiota allekirjoitti Schengen-sopimuksen, jolla poistettiin rajatarkastukset sopimusmaiden välisiltä rajoilta. Schengen-sopimus liitettiin osaksi Euroopan unionin perussopimusta vuonna 1999 allekirjoitetulla Amsterdamin sopi-muksella. Oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan sisärajattoman Schengen-alueen turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa yhteistyötä ja solidaarista vastuun-jakoa sopimusvaltioiden kesken. Sisärajattoman alueen muodostaminen johti uudentyyppisiin valtioiden sisäisen turvalli-suuden uhkiin. Erityisesti EU:n eteläisiin merirajoihin rajoittuvissa jäsenvaltioissa modernit rajaturvallisuuden uhkakuvat konkretisoituvat jatkuvina laajamittaisina maahantulovirtoina. Vastatakseen lisääntyneeseen turvallisuusvajeeseen EU perusti vuonna 2004 jäsenvaltioi-densa operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex). Frontexin pääteh-tävänä on tukea EU:n ulkorajojen valvontaa toteuttamalla riskianalyysiin perustuvia yhteis-operaatioita. Yhteisoperaation järjestävä jäsenvaltio vastaa rajavalvontatehtävien johtami-sesta ja Frontex jäsenvaltioiden yhteistoiminnan koordinoinnista. Frontexin koordinoimien merellisten yhteisoperaatioiden merkitys on korostunut unionin poliittisella agendalla eri-tyisesti Italian Lampedusan traagisten tapahtumien johdosta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen tarkoitus on deduktiivisen analyysin kautta selvittää Frontexin toimintaa unionin eteläisillä merirajoilla. Tutkimukses-sa selvitetään uusfunktionalistisen teorian spill over –mekanismin ilmentymistä eurooppa-laisen rajaturvallisuuden integraatiossa. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi EU:n rajaturvallisuuden kehittymistä ja arvioidaan Fron-texin koordinoimien merellisten yhteisoperaatioiden vaikutusta unionin jäsenvaltioille. Tutkimuksen primääriaineisto muodostuu Eurooppa-neuvoston, Euroopan komission ja Frontexin asiakirjoista ja vuosiraporteista.

Valtatien 4 parantaminen Äänekosken kohdalla : Ympäristövaikutusten arviointiselostus

Tämä YVA-selostus koskee valtatie 4:n parantamista Äänekosken kohdalla. Suunnittelualue käsittää Huutomäen (valtatien 13 risteys) ja Mämmen kylän välisen alueen. YVA-menettelyn tavoitteena on, että menettelyn avulla valtatielle 4 Äänekosken kohdalla löydetään mahdollisimman hyvä kokonaisratkaisu. YVA-menettelyn yhteydessä on myös laadittu alustava yleissuunnitelma ja hankearviointi. Valtatie 4 on osa kansainvälistä Eurooppa-teiden verkkoa (Trans-European-Network). Valtatie 4:lle Äänekosken kohdalla on asetettu tavoitetila valtatie 4 Jyväskylä–Oulu-yhteysvälin kehittämisselvityksessä. Selvityksen mukaan valtatie 4 on tavoitetilassa kapea nelikaistainen keskikaiteellinen tie välillä valtatie 13 (Huutomäki)–Äänekoski. Keski-Suomen maakuntakaavassa valtatie 4 on esitetty Vehniän ja Äänekosken välillä ohjeellisena moottoritienä. Valtatien 4 parantaminen on lähtenyt liikkeelle Äänekosken kaupungin tarpeesta laatia kaupungin kehittämistarpeita tukeva tilavaraus valtatielle. Lisäksi tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta suunnittelualueella. YVA-selostusvaiheessa on arvioitu kolmea eri toteutusvaihtoehtoa, vaihtoehdot 0, 1 ja 2. Vaihtoehto 0 on nykyinen valtatie 4:n pääosin yksiajoratainen linjaus nykyisen tieverkon mukaisesti. Vaihtoehtoon ei ole suunniteltu toimenpiteitä. Vaihtoehto 1 on kaksiajoratainen, moottoritietasoinen tie, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h ja liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehto 2 on pääosin nykyisen tien maastokäytävää noudattava kaksiajoratainen tie, jonka nopeusrajoitus on 80 km/h–100 km/h ja jonka liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehdoille 1 ja 2 on laadittu alustavat yleissuunnitelmat. Ympäristövaikutusten arviointi on tehty YVA-lain ja laaditun ympäristövaikutusten arviointiohjelman mukaisesti huomioiden yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossaan esittämät täydennykset ja täydennyksiä varten laaditut vastineet. Selostusvaiheessa on arvioitu hankkeen vaikutukset aluerakenteeseen ja maankäyttöön; luonnonoloihin ja suojelualueisiin; pinta- ja pohjavesiin; maa- ja kallioperään sekä luonnonvarojen käyttöön; maisemaan ja kulttuuriympäristöön; melu- ja päästövaikutukset sekä ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Vaikutuksia arvioitaessa huomioitiin sekä tien käytön että rakentamisen aikaiset vaikutukset. Lisäksi arvioitiin hankkeen liikenteelliset vaikutukset. Jatkosuunnitteluun valittavasta vaihtoehdosta voidaan tehdä päätös yhteysviranomaisen lausunnon antamisen jälkeen. Valitusta vaihtoehdosta laaditaan maantielain mukaiset yleissuunnitelma ja tiesuunnitelma. Tiesuunnitteluvaiheen arvioidaan alkavan aikaisintaan vuonna 2016. Rakentaminen edellyttää hyväksyttyä tiesuunnitelmaa ja alkaa siten aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen. Rakentaminen kestää alustavien arvioiden mukaan 2-3 vuotta.

Valtatien 4 parantaminen Äänekosken kohdalla : Hankearviointi

Tämä hankearviointi koskee valtatie 4:n parantamista Äänekosken kohdalla. Suunnittelualue käsittää Huutomäen (valtatien 13 liittymä) ja Mämmen kylän välisen alueen. Hankearviointi on tehty kiinteässä yhteistyössä YVA-menettelyn ja sen yhteydessä tehdyn alustavan yleissuunnitelman laatimisen kanssa. Hankearviointi tukee päätöksentekoa suunnitelmavaihtoehtojen arviointivaiheessa. Valtatie 4 on osa kansainvälistä Eurooppa-teiden verkkoa (Trans-European-Network). Valtatie 4:lle Äänekosken kohdalla on asetettu tavoitetila valtatie 4 Jyväskylä–Oulu-yhteysvälin kehittämisselvityksessä. Selvityksen mukaan valtatie 4 on tavoitetilassa kapea nelikaistainen keskikaiteellinen tie välillä valtatie 13 (Huutomäki)–Äänekoski. Keski-Suomen maakuntakaavassa valtatie 4 on esitetty Vehniän ja Äänekosken välillä ohjeellisena moottoritienä. Valtatien 4 parantaminen on lähtenyt liikkeelle Äänekosken kaupungin tarpeesta laatia kaupungin kehittämistarpeita tukeva tilavaraus valtatielle. Lisäksi tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta suunnittelualueella. Hankearvioinnissa on arvioitu kolmea eri toteutusvaihtoehtoa, vaihtoehdot 0, 1 ja 2. Vaihtoehto 0 on nykyinen valtatie 4:n pääosin yksiajoratainen linjaus nykyisen tieverkon mukaisesti. Vaihtoehtoon ei ole suunniteltu toimenpiteitä. Vaihtoehto 1 on kaksiajoratainen, moottoritietasoinen tie, jonka nopeusrajoitus on 100 km/h ja liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehto 2 on pääosin nykyisen tien maastokäytävää noudattava kaksiajoratainen tie, jonka nopeusrajoitus on 80 km/h–100 km/h ja jonka liittymät ovat eritasoliittymiä. Vaihtoehto 1 on kannattavuudeltaan paras (H/K=1,8). Vaihtoehto 2 ei ole kannattava (H/K=0,8). Jatkosuunnitteluun valittavasta vaihtoehdosta voidaan tehdä päätös yhteysviranomaisen lausunnon antamisen jälkeen. Valitusta vaihtoehdosta laaditaan maantielain mukaiset yleissuunnitelma ja tiesuunnitelma. Tiesuunnitteluvaiheen arvioidaan alkavan aikaisintaan vuonna 2016. Rakentaminen edellyttää hyväksyttyä tiesuunnitelmaa ja alkaa siten aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen. Rakentaminen kestää alustavien arvioiden mukaan 2-3 vuotta.

Scandinavia and its confines, in which are the Kingdoms of Sweden, Denmark, and Norway, divided into their principall provinces viz. Under the crown of Sweden, those of Gothland, Sweden, Lapland, Finland, Ingria, and Livonia; Under the crown of Denmark, those of Jutland, Sleswick, Zealand, Fyonie, &c. In Denmark those of Agger, Dronthem, and Wardhous, in Norway /

1 kartta :, käsinvär. ;, 56,4 x 86,7 cm, lehti 62,5 x 91,5 cm

Moldova ja Valko-Venäjä rajatussa liikkumatilassa

Ukrainan tapahtumat vuonna 2014 ovat osoittaneet, kuinka Itä-Eurooppa on edelleen geopoliittisen kilpailun näyttämö. Ukrainan lisäksi Valko-Venäjä ja Moldova ovat viimeisiä entisen Neuvostoliiton maita, jotka eivät ole EU:n tai Naton jäseniä. Tämä artikkeli selvittää, mitkä voimat vetävät näitä maita länteen ja itään. Kansallisilla identiteeteillä, taloussuhteilla, separatistisilla kiistoilla, EU:n laajenemisella ja Venäjän valtapyrkimyksillä on kaikilla roolinsa. Valko-Venäjä tasapainoilee Venäjään tukeutuen. Moldova on ottanut haparoivia askelia kohti länttä, mutta marraskuun 2014 vaalit saattavat kääntää suunnan.

Susanna vaimon ja naisen kuvana 1500-luvun Venetsiassa - siveellisyyden ihanteita ja uhkia Tintoretton Susanna-maalauksissa

Tässä tutkielmassa selvitän Jacopo Tintoretton Susanna-aiheisten maalausten ilmentämää kuvaa naisesta ja vaimosta ja heihin liitettyjä siveellisyyden ihanteita ja uhkia venetsialaisessa 1500-luvun kontekstissa. Maalausten aihe liittyy Vanhan Testamentin apokryfikirjan kertomukseen kauniista ja siveellisestä Susannasta, joka joutui vanhojen miesten ahdistelemaksi miehensä puutarhassa. Aiheesta on tehty historian saatossa useiden eri tekijöiden toimesta monia maalauksia. Tarkasteluni kohteena on neljä maa-lausta, jotka Tintoretto on tehnyt 1550—1575 välisenä aikana. Apokryfikirjan kertomuksen lisäksi olen käyttänyt aikalaiskirjallisuutta, kuten Castiglionen Hovimies-teosta ja Leon Battista Albertin teosta Maalaustaiteesta. Näen maalaukset osana aikakauden visuaalista kulttuuria ja niiden avulla pyrittiin ilmentämään ja kertomaan katsojalle, lähinnä naiselle ja vaimolle, siveellisen ja hyveellisen elämän merkityksiä. Toisaalta teokset on nähtävä myös viihteellisenä ja osin eroottisina maalauksina. Osaltaan eroottisuuteen vaikuttaa teosten alastoman naisen kuvaus. Alastomuus on myös tulkittavissa ilmaukseksi puhtaasta synnittömästä hyveen kuvauksesta. Alastomuus on kuin sielu ja kristillinen usko, jotka ovat kaiken paljastavana ja puhtaina Jumalan edessä. Teosten tilaajat ja tilausten tarkoitus eivät ole tiedossa, joten tulkitsen niiden olleen myös osana avioliiton solmimista, avioliittoteoksina. Teoksissa esiintyy miehiä ja naisia, joten sukupuolella on merkityksensä maalausten sanomassa. Teokset olivat tulkintani mukaan tarkoitettu naisille esimerkiksi ja opastukseksi, joten ne ovat sukupuolittuneet aiheensa perusteella. Susanna yhdistyy myös Venetsian kaupunkivaltioon kuvaten sen sekä siveellistä että siveetöntä puolta. Teokset loivat ja muokkasivat osaltaan naisille, kuten myös miehille, tarkoitettuja käytösmalleja. Metodologisena lähtökohtana olen käyttänyt maalausten tulkitsemista suhteutettuna kertomuksessa ilmeneviin teemoihin. Kertomus on toiminut taustana maalausten tulkin-nalle. Taustalla on ollut myös aikalaiskirjallisuutta. Tutkimuksen kannalta on tärkeää kysyä, miten maalaukset ilmentävät vaimoon ja naiseen liitettyjä siveellisyyden ihanteita ja uhkia? Kysymyksiä tarkastellaan maalausten ja kertomuksen pohjalta jakaen ne maalauksen tarkoituksen ja käytön, avioliiton ja aviovaimon hyveen ja siveellisen nai-sen ihanteiden ja uhkien tarkasteluun. Tarkastelun tuloksena luodaan kulttuurihistoriallinen näkökulma venetsialaiseen 1500-luvun ylhäisönaisen elämään ja hänen siveellisyytensä määrittelyyn. Maalaukset kulttuurisina tuotteina mahdollistavat kulttuurihistoriallisen lähestymistavan. Tutkielmassa yhdistellään kulttuurihistoria, kuvantutkimusta, kerronnallisuudentutkimusta ja sukupuolentutkimusta siveellisyyden merkityksen selvittämiseksi 1500-luvun venetsialaisessa kulttuurissa.

Eurooppalaisten Muhammad-kuvien vaiheita

Kirjallisuusarvostelu

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Russian and Eastern European Dynamic Conditional Correlations in light of the Russian crisis of 2014-2015

This thesis studies the impact of the latest Russian crisis on global markets, and especially Central and Eastern Europe. The results are compared to other shocks and crises over the last twenty years to see how significant they have been. The cointegration process of Central and Eastern European financial markets is also reviewed and updated. Using three separate conditional correlation GARCH models, the latest crisis is not found to have initiated similar surges in conditional correlations to previous crises over the last two decades. Market cointegration for Central and Eastern Europe is found to have stalled somewhat after initial correlation increases post EU accession.