Very preterm infants in Finland - Use of health care services and economic consequences during the first five years of life

The aim of this thesis was to study the health, the hospitalisations, and the use of communal health care services in very preterm children during the first five years of life. In addition, the effect of very preterm birth and prematurity-related morbidities on the costs of hospitalisations, other health care services and the cost per quality adjusted life years (QALY) were studied. This population-based study included all very preterm children (gestational age (GA) <32 weeks or birth weight<1501g, N=2 064) and full-term controls (GA 37+0−41+6, N=200 609) born in Finland during 2000-2003. The data sources included national register data, costing data from the participating hospitals and parental questionnaires. This study showed that most very preterm infants born in Finland survived without prematurity-related morbidities diagnosed during the first years of life. They required relatively little hospital care after the initial discharge, which accounted for the vast majority of the total four-year hospitalisation costs. However, a minority of children born very preterm later developing morbidities had a long initial length of stay and more re-admissions and outpatient visits during the five-year follow-up period. In particular, the number and costs of non-emergency outpatient visits were considerable in individuals with prematurity-related morbidities. The need and costs of hospitalisations decreased clearly with each follow-up year, even in individuals with morbidities. The health-care related costs during the fifth year of life in children born very preterm without prematurity-related morbidities were close to the costs in infants born healthy at term. The cost per QALY of 19,245 € was at an acceptable level already by four years of age in the very preterm population as a whole. Prematurity-related later morbidities and decreasing GA increased the costs per QALY. As the initial hospital stay accounted for a great majority of the total four-year costs, and the costs of hospitalisation decreased with each follow-up year, the cost per QALY is likely to decrease with age. In conclusion, the majority of costs arising after the initial hospitalisation were associated with morbidities related to prematurity. Therefore offering high-quality neonatal care to prevent later morbidities in very preterm survivors has a long-term impact on the cost per QALY. In addition, this study indicates that when estimating the costs of prematurity after the first year of life, one should calculate not only the hospitalisation costs, but also other costs for social welfare services, primary care, and therapies, as these exceed the hospitalisation costs in very preterm infants during the fifth year of life.

Täyteaineen dispergoinnin vaikutus paperin ominaisuuksiin

Kuljetettaessa täyteainetta pidempiä matkoja voidaan aikaan saada säästöjä, mikäli täyteaineliete valmistetaan korkeaan kuiva-ainepitoisuuteen. Dispergointiaineen avulla täyteainelietteen kuiva-ainepitoisuutta voidaan nostaa ilman, että menetetään täyteainelietteen virtausominaisuuksia. Dispergointiaineen tehtävänä on stabiloida täyteaineliete niin, että täyteainepartikkelit pysyvät lietteessä erillään, jolloin lietteen kuiva-ainepitoisuuden kasvattaminen on mahdollista. Täyteainepartikkelien agglomeroituminen estyy, kun dispergointiaine kiinnittyy täyteainepartikkelin pinnalle lisäten partikkelin sähkövarausta ja vahvistaen näin partikkeleiden välisiä repulsiovoimia. Dispergointi on mahdollista tehdä myös steerisellä stabiloinnilla. Yleisimmät käytössä olevat dispergointiaineet ovat polyakryylaatteja. Työssä tutkittiin MBF- laitteella valmistettujen arkkien avulla dispergoinnin vaikutusta täyteaineiden käyttäytymiseen ja paperin ominaisuuksiin. Dispergointiaineen todettiin heikentävän täyteaineen retentiota paperiin, sillä dispergointiaineen aiheuttama täyteaineen anionisuuden kasvu lisää kuidun ja täyteaineen välistä repulsiota. Dispergoitujen täyteaineiden käyttö vaatii retentioaineannoksen kasvattamista, mikä voi johtaa puolestaan formaation heikkenemiseen. Dispergointiaineen todettiin alentavan hienopaperin bulkkia, sillä paksuutta lisääviä agglomeraatteja esiintyi todennäköisesti vähemmän. Lisäksi dispergointiaineen havaittiin heikentävän hienopaperin ja TMP:stä valmistetun paperin optisia ominaisuuksia. Hienopaperilla dispergointiaineen käyttö puolestaan paransi paperin lujuusominaisuuksia. TMP- arkeilla bulkki ja lujuusominaisuudet muuttuivat dispergointiaineannostuksen myötä. 5 ‰:n dispergointiaineannostuksella päästiin samaan bulkkiin sekä lujuusominaisuuksiin kuin ei-dispergoidulla täyteaineella.

Väkivalta ja aggressio parisuhteessa

Kirjallisuusarvostelu

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2009

Ilmanlaatua on seurattu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueen kunnissa käyttäen ilmentäjinä havupuita ja niiden rungoilla kasvavia jäkäliä 1980-luvulta lähtien. Seuranta on toteutettu uusitun, yhteisen seurantaohjelman mukaisesti vuodesta 2000 lähtien. Ensimmäisellä kierroksella 2000 – 2001 osa Itä-Uudenmaan kunnista jäi yhteisen hankkeen ulkopuolelle mutta seuraavilla seurantakierroksilla 2004 – 2005 sekä 2009 osanotto on ollut kattavaa. Vuonna 2009 arvioitiin ilmanlaatua männyn epifyyttijäkälien esiintymisen ja kunnon perusteella. Tutkimusalueen päästömäärät ovat laskeneet selvästi 1980- ja 1990-luvuilta, mutta 2000-luvulla päästökehitys on ollut aaltomaista. Myös ilmasta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuudet sekä laskeumat ovat laskeneet 2000-luvulle tultaessa selvästi verrattuna 1980- ja 1990-lukuihin. 2000-luvun alkupuoliskolla lupavelvollisten laitosten päästöt ovat kasvaneet, mutta vähentyneet vuosien 2003 ja 2004 jälkeen. Rikkidioksidipäästöt olivat 2000-luvulla suurimmillaan vuonna 2003, jonka jälkeen vuosittaiset päästömäärät ovat vaihdelleet. Tutkimusalueen suurimmat päästölähteet sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, Porvoossa ja Inkoossa. Selvin jäkälämuutosalue sijoittui Helsinkiin, jossa kuitenkin jäkälälajisto oli elpynyt ja pahimmat sormipaisukarpeen vauriot lieventyneet edellisiin tutkimusvuosiin verrattuna. Muita lajistoltaan ja jäkälien kunnolta selvästi muuttuneita alueita ovat olleet Porvoo (Kilpilahti-Porvoon keskusta), Lohjan-Inkoon alue sekä Hanko. Hangossa vauriot ovat selvästi lieventyneet, samoin Lohjan-Inkoon alueella. Pienempiä vaurioituneita alueita on havaittu myös muissa osissa tutkimusaluetta, mutta vaurioiden voimakkuudessa ja vyöhykkeiden sijoittumisessa on ollut jonkin verran vaihtelua vuosien välillä. Lajistoltaan luonnontilaisinta aluetta oli Itä-Uusimaa, ja sormipaisukarpeen vaurioiden osalta terveintä aluetta Länsi-Uudenmaan pohjoisosat. Tausta-alojen jäkälälajisto oli kaikkinensa monipuolisempaa ja vauriot vähäisempiä kuin taajama-aloilla. Sormipaisukarpeen vauriot olivat kasvaneet Itä-Uudellamaalla verrattuna aiempaan seurantavuoteen 2004, mutta lajistossa ei ollut juuri tapahtunut muutoksia. Tervehtynyttä sormipaisukarvetta oli erityisesti Länsi-Uudenmaan pohjoisosissa. Länsi-Uudellamaalla selvimmät muutokset liittyvät jäkälälajistoon, joka on köyhtynyt vuodesta 1998 vuoteen 2004, mutta oli vuonna 2009 hieman monipuolistunut edelliseen seurantaan nähden. Ilman epäpuhtauksista kärsivien jäkälälajien lajilukumäärä olikin kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2009 useilla tutkimusaloilla tutkimusalueen länsiosassa. Lajiston köyhtyminen erityisesti vuonna 2004 johtunee alueen päästökehityksestä, sillä sekä rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt kasvoivat 2000-luvun alusta vuosiin 2003 ja 2004 asti, vähentyen taas sen jälkeen. Jäkälät reagoivat ilman epäpuhtauksien kuormitustasoissa tapahtuviin muutoksiin hitaasti ja voivat ilmentää kohonnutta kuormitustasoa vielä vuosia kuormituksen päättymisen jälkeenkin. Tämän vuoksi jäkälämuuttujat ilmensivät päästöjen kohoamista selvästi vuonna 2004, eivätkä ne olleet vuonna 2009 kaikilta osin vielä palautuneet 2000-luvun alun tasolle.

Pohjois-Karjalan maakunnan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2010

Ilmanlaatua on seurattu Pohjois-Karjalan alueen kunnissa 1980-luvulta lähtien käyttäen ilmentäjinä havupuita ja niiden rungoilla kasvavia jäkäliä. Vuonna 1998 seuranta toteutettiin ensimmäisen kerran koko maakunnan laajuisena. Vuonna 2010 ilmanlaatua arvioitiin männyn epifyyttijäkälien esiintymisen ja kunnon sekä sammalten ja neulasten alkuainepitoisuuksien perusteella koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueella. Tutkimusalueen päästömäärät ovat laskeneet selvästi 1980- ja 1990-luvuilta 2000-luvulle tultaessa, mutta 2000-luvulla etenkin rikkidioksidien ja hiukkasten päästökehitys on ollut aaltomaista. Myös liikenteen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet selvästi tarkasteluajanjaksolla. Ilmasta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuudet ovat pääasiassa laskeneet 2000-luvulle tultaessa verrattuna 1980- ja 1990-lukuihin. Tutkimusalueen suurimmat päästölähteet sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa ja Kiteellä. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ilmanlaatua kuvaaviin jäkälämuuttujiin olivat koko Pohjois-Karjalan maakunnan mittakaavassa lieviä ja erityisesti taustaalueilla vaikutukset olivat hyvin vähäisiä. Päästölähteiden ympäristössä vaikutukset olivat selvempiä, mutta laajuudeltaan melko pieniä. Terveintä sormipaisukarvetta tutkimusalueella kasvoi Kesälahdella, paikoin Kiteellä, Joensuun kaupungin alueella Tuupovaarassa ja Kiihtelysvaarassa, Ilomantsissa sekä Valtimon ja Nurmeksen pohjoisosissa. Vaurioituneinta sormipaisukarve oli Joensuun keskustaajamasta Hammaslahteen ulottuvalla vyöhykkeellä, Juuan kunnan keskiosassa ja Nurmeksen keskustaajamasta Valtimon kunnan eteläosaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Tutkimusalueen pohjoisosissa jäkälälajisto oli laajalti luonnontilaista ja etelä- ja keskiosassa lievästi köyhtynyttä. Monipuolisin ja luonnontilaisin jäkäläyhteisö tutkimusalueella oli Kesälahden, Kontiolahden ja Valtimon kuntien alueella ja köyhtynein puolestaan Joensuun, Kiteen ja Rääkkylän alueella. Korkeimmat sammalten alkuainepitoisuudet tutkimusalueella määritettiin päästölähteiden läheisyydestä. Tilastollisten analyysien perusteella tutkimusalueelta löydettiin merkittävimmät raskasmetallien ja muiden alkuaineiden päästölähteet, joita olivat lämpölaitokset sekä kaivokset ja kaivostuotteiden jatkojalostuslaitokset. Tulosten perusteella sammalten raskasmetallipitoisuudet Pohjois-Karjalassa edustavat suhteellisen puhtaan tausta-alueen pitoisuuksia. Kuusen harsuuntuminen oli Pohjois-Karjalassa tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää kuin muualla maan eteläosissa. Männyn harsuuntuminen ei poikennut muun Etelä-Suomen arvoista. Erilaiset tuhot ja puiden ikä selittävät suuren osan havupuiden harsuuntumisen vaihtelusta. Neulasten rikkipitoisuuksissa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta tutkimusalueen merkittävimpien päästölähteiden läheisyydessä vuoden 1998 tutkimukseen verrattuna, kun otetaan huomioon neulashavaintoalojen toisistaan poikkeava sijoittelu eri tutkimusvuosina. Verrattuna vuonna 1998 toteutettuun tutkimukseen, sormipaisukarpeen vauriot olivat hieman kasvaneet, levä yleistynyt ja ilman epäpuhtauksille herkät lajit harvinaistuneet tutkimusalueella, mutta kokonaisuudessaan muutokset vuosien välillä olivat lieviä. Vaurioituneimman sormipaisukarpeen ja köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet sijoittuivat pääosin samoille alueille molempina tutkimusvuosina eli Joensuun-Hammaslahden väliselle alueelle, Uimaharjuun, Kiteelle ja Nurmeksen ja Lieksan keskusta-alueille, mutta vuonna 2010 köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet olivat hieman laajempia. Päästömäärien lievä kasvu 2000-luvun loppuvuosina on todennäköisesti vaikuttanut jäkäliin ja vaikutus näkyi vielä tässä tutkimuksessa, vaikka päästömäärät ovatkin 2000-luvulla olleet pienempiä kuin 1990-luvulla. Hajapäästöjä aiheuttavan toiminnan (esim. kaivostoiminta, turvetuotanto ja maatalous) lisääntyminen tutkimusalueella voi myös osittain selittää tutkimusvuosien välisiä lieviä muutoksia jäkälälajistossa ja jäkälien kunnossa tausta-alueilla.

Työvoimatarpeiden ja toimialojen kehitys Pirkanmaalla

Työvoimatarpeiden ja toimialojen kehitys Pirkanmaalla -raportti on Pirkanmaan ennakointipalvelun laatima selvitys toimialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä. Raportti on suunnattu työvoimakoulutuksen suunnittelun tueksi ja se sisältää ennakointitiedon lisäksi seurantatietoa Pirkanmaalla järjestetystä työvoimakoulutuksesta sekä sen vaikuttavuudesta ja laadusta. Tässä raportissa on myös ensimmäistä kertaa otettu huomioon Pirkanmaalla järjestetyn työvoimakoulutuksen hakijat taustoineen. Työvoimakoulutusta koskevan osuuden ohella raportissa käydään läpi työmarkkinatilanteen kehitystä sekä toimialojen tulevaisuuden näkymiä. Toimialojen kohdalla on pyritty huomioimaan niin työvoimatarpeen kehitys, eläkepoistuma kuin muuttuvat osaamistarpeet. Lisäksi on nostettu esiin toimialoilla vaikuttavia muutostrendejä ja kehityskulkuja.

Pirkanmaan Yritysharava

Yritysharava on työmalli, jossa puhelinhaastatteluilla tiedustellaan yrityksistä merkittäviksi huomattuja tarpeita. 2000-luvun alkupuolella erillisissä hankkeissa kehitelty malli on jatkunut vuoden 2009 alusta työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamana valtakunnallisena KOTTI-hankkeena. Pirkanmaan ennakointipalvelu on selvittänyt Pirkanmaalla 2009–2010 tehtyjen Yritysharavahaastattelujen toteutusprosessin eri vaiheita ja niiden sujuvuutta sekä Yritysharavahaastattelujen tuloksia. Selvitys jakautuu kahteen osaa, joista ensimmäisessä mielenkiinnon kohteena on Yritysharavan toteutuksen käyttöönotto- ja jälkihoitoprosessin kuvaus sekä prosessin arviointia ja kehitysehdotuksia. Selvityksen toinen osa keskittyy haastattelujen tulosten analyysiin. Selvityksen aineistona on käytetty toteutusprosessin kuvauksen osalta asiantuntijahaastatteluja ja tilasto-osuuden osalta Yritysharavan Pirkanmaan tietoja. Tässä selvityksessä käytetään 3.9.2010 tilannetta, jolloin Yritysharavassa oli haastateltu 18 026 pirkanmaalaista yritystä. Selvityksen aineistona olevasta yrityskannasta pääosa oli pieniä yrityksiä. Yli puolet yrityksistä oli alle kahden hengen yrityksiä, 81 prosenttia alle viiden hengen yrityksiä ja alle kymmenen hengen yritysten osuus oli 91 prosenttia. Pirkanmaalaisten yritysten kehitysnäkymissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Suurimmat yritykset arvioivat tulevan 12 kuukauden kehityksensä positiivisemmaksi kuin pienet yritykset. Noin 10 prosenttia yrityksistä harjoitti joko tuontia tai vientiä, ja nämä yritykset toimivat yleisimmin teollisuuden toimialoilla. Noin kaksi prosenttia yrityksistä arvioi myös suunnittelevansa vientitoiminnan aloittamista. Sekä ilmoitetut työvoiman lisäys- että vähentämistarpeet olivat vähäisiä. Kaksi prosenttia yrityksistä ilmoitti välittömästä työvoimatarpeesta ja yksi prosentti vähentämistarpeesta. Noin viidesosa yrityksistä arvioi henkilöstömääränsä kasvavan kahden vuoden sisällä. Koko Pirkanmaan osalta henkilöstön kasvuksi arvioitiin yhteensä hieman alle 10 000 henkilöä. Yritysharavan toteutusprosessin palautteen perusteella kyselyä pidettiin toimivana tapana lähestyä yrityksiä, tutustua yrityskantaan ja markkinoida palveluja. Konkreettisten toimeksiantojen lisäämiseksi ja palveluvasteen turvaamiseksi esitettiin kyselyn kohdentamista kysymysten asettelua tarkentamalla ja kohderyhmää rajaamalla. Lisäksi korostettiin ennakkovalmistautumisen tärkeyttä ja riittävien resurssien varaamista haastattelujen jälkihoidon ja yritysten palvelemisen tehostamiseksi. Työn sujuvuuden edistämisessä ratkaisevaksi koettiin monipuolinen ja avoin tiedon jakaminen.

Kansainvälisen konsernin sisäisten lainojen siirtohinnoittelu ja siihen liittyvät ongelmakohdat : Asiantuntijan käsityksiä lainojen siirtohinnoittelusta, siihen liittyvistä käytännöistä ja ongelmakohdista

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan etuyhteysyritysten välillä tehtyjen liiketoimien hinnoittelua. Tässä hinnoittelussa tulee noudattaa markkinaehtoperiaatetta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että sisäisten transaktioiden ehdot vastaavat niitä ehtoja, joita myös toisistaan riippumattomat yritykset vastaavissa transaktioissa käyttäisivät. Markkinaehtoperiaatteen noudattamisvelvoite sisältyy useissa valtioissa kansalliseen sääntelyyn, mikä osaltaan varmistaa, että tulot kertyvät oikeille konserniyrityksille ja oikeisiin maihin verotettavaksi. Ilman sääntelyä olisi mahdollista, että tulot siirtyisivät esimerkiksi verosuunnittelun seurauksena alhaisten verokantojen maihin, mikä vääristäisi valtioiden verokertymiä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan konsernin rajat ylittävien sisäisten lainojen siirtohinnoittelua kotimaisen kansainvälisen konsernin näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata, miten lainan siirtohinnoittelu ja markkinaehtoisuuden osoittaminen voi tapahtua, sekä minkälaisia käytäntöjä ja ongelmakohtia näihin voi liittyä. Näitä asioita tarkastellaan sekä teoreettiseen lähdeaineiston näkökulmasta että asiantuntijahaastattelun kautta saatujen käytännön näkemysten avulla. Keskeisenä tavoitteena on myös kuvata minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä käytännön näkökulman ja teorian välillä mahdollisesti on. Tutkimusotteena käytetään toiminta-analyyttistä tutkimusotetta, joten tutkimus on luonteeltaan kuvaileva, syvempään ymmärtämiseen tähtäävä sekä osin myös normatiivinen. Teoreettisen aineiston, kuten aiheeseen liittyvän kirjallisuuden, artikkeleiden, sääntelyn ja ohjeistuksen lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty empiiristä aineistoa, joka on hankittu laajan puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastateltavana tutkimuksessa on ollut rahoitustransaktioiden siirtohinnoitteluun erikoistunut asiantuntija. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että lainan siirtohinnoitteluprosessi etenee usein teorian esittämällä tavalla myös käytännössä. Teoriassa esitetyt merkittävimmät ongelmakohdat liittyvät yleensä rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelun vähäiseen ohjeistukseen, sekä sääntelyn ja sen tulkinnan kansainvälisiin eroihin. Käytännön tasolla kohdattavat ongelmat liittyvät puolestaan usein konsernin omiin menettelytapoihin sekä tietämättömyyteen siirtohinnoitteluasioissa. Kiinnittämällä huomiota lainasopimuksiin, normipohjan tuntemukseen sekä sisäisen lainan hinnoittelussa käytettäviin menetelmiin voidaan konserneissa ennaltaehkäistä monien ongelmien syntymistä.

Julkisten hankintojen kilpailutusprosessi

Tämän tutkielman tarkoituksena on julkisten hankintojen kilpailutusprosessin tarkastelu sitä säätele-vän lainsäädännön valossa. Työn tarkoituksena on löytää vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millainen on hankintalainsäädännön mukainen julkisten hankintojen kilpailutusprosessi? Mitä muutoksia vireillä oleva direktiiviuudistus tuo hankintalakiin ja näin ollen käytännön hankintaprosessiin? Miten julkisten hankintojen kilpailutusprosessin kehittämisellä voidaan edesauttaa tehokkaampien eurooppalaisten hankintamarkkinoiden syntyä ja direktiiviehdotuksen tavoitteiden toteuttamista? Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pääasiallisina lähteinä työssä käytetään oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa, viranomaisohjeita, oikeustieteellisiä julkaisuja sekä oikeuskäytäntöä. Suurimassa roolissa työssä on tämänhetkisen hankintalainsäädännön tulkinta ja sen vertailu lain uudistusesityksiin. Hankintalainsäädännön sovellusalaan kuuluvat lain määrittelemät hankintayksiköt ja niiden tekemät hankintasopimukset. Hankintalainsäädäntö määrittelee viitekehykset toiminnoille, joita lainmukais-ten hankintayksiköiden tulee noudattaa tehdessään hankintoja. Hankintalainsäädännössä säädetään hankintamenettelyistä, joita hankintayksiköt voivat käyttää. Lisäksi hankintalaki sisältää sääntelyä hankintojen ilmoitusvelvollisuudesta, tarjouspyynnön tekemisestä ja tarjousten vertailemisesta aina hankintapäätöksen tekemiseen, siitä ilmoittamiseen sekä hankintasopimuksen tekemiseen asti. Lisäksi hankintalaissa säädetään julkisten hankintojen kilpailutusprosessiin osallistuvien osapuolten käytössä olevista oikeusturvakeinoista. Nykyiset hankintalakimme ovat olleet voimassa vuodesta 2007 alkaen ja ne pohjautuvat vuonna 2004 voimaan astuneisiin EU:n hankintadirektiiveihin. Parhaillaan vireillä olevaa hankintadirektiiviuudistusta tarkastellaan tässä työssä nykyisen lainsäädännön rinnalla. Direktiiviuudistuksen tavoitteet lainsäädännön modernisoimisesta ja yksinkertaistamisesta tuodaan esiin tutkielman eri vaiheissa. Direktiiviuudistuksella on selkeä yhteys EU:n laajemman politiikan tavoitteisiin. Julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa Eurooppa 2020- strategiassa, jolla pyritään luomaan ympäristöystävällisempää, resurssitehokkaampaa ja innovatiivisempaa Eurooppaa. Hankintaprosessi on nykyisellään melko yksityiskohtainen ja jäykkä prosessi. Se miten direktiivi-uudistuksen tavoitteet tulevat toteutumaan, selviää vasta vuosien kuluessa. Kiistanalaista kuitenkin on se, onko ulkoa asetetut tavoitteet oikea keino lainsäädännön ja hankintaprosessien uudistamiselle vai pitäisikö lainsäädännön tukeutua enemmän toteutuneeseen oikeuskäytäntöön.

The role of network externalities in value creating process of the commercial web service for two-sided international markets

Network externalities and two-sided markets in the context of web services and value creation is not very well discussed topic in academic literature. The explosive rise of the Internet users has created a strong base for many successful web services and pushed many firms towards e-business and online service based business models. Thus the subject of this thesis, the role of network externalities in value creating process of the commer-cial web service for two-sided international markets is very current and interesting topic to examine. The objective of this Master’s Thesis is to advance the study of network externalities from the viewpoint of two-sided markets and network effects as well as describe the value creation & value co-creation process in commercial web service business models. The main proposition suggests that the larger network of customers and the bigger number of users the web service is able to attract, the more value and stronger positive net-work externalities the service is able to create for each customer group. The empirical research of this study was implemented for commercial web service, targeted to Russian consumers and Finnish business users. The findings suggest that the size of the network is highly related to the experi-enced value of the customers and the whole value creation process of commercial web targeted for two-sided international markets varies from the value creation for one-sided or pure domestic markets.