Expert Identity in Development of Core-Task-Oriented Working Practices for Mastering Demanding Situations

The point of departure in this dissertation was the practical safety problem of unanticipated, unfamiliar events and unexpected changes in the environment, the demanding situations which the operators should take care of in the complex socio-technical systems. The aim of this thesis was to increase the understanding of demanding situations and of the resources for coping with these situations by presenting a new construct, a conceptual model called Expert Identity (ExId) as a way to open up new solutions to the problem of demanding situations and by testing the model in empirical studies on operator work. The premises of the Core-Task Analysis (CTA) framework were adopted as a starting point: core-task oriented working practices promote the system efficiency (incl. safety, productivity and well-being targets) and that should be supported. The negative effects of stress were summarised and the possible countermeasures related to the operators' personal resources such as experience, expertise, sense of control, conceptions of work and self etc. were considered. ExId was proposed as a way to bring emotional-energetic depth into the work analysis and to supplement CTA-based practical methods to discover development challenges and to contribute to the development of complex socio-technical systems. The potential of ExId to promote understanding of operator work was demonstrated in the context of the six empirical studies on operator work. Each of these studies had its own practical objectives within the corresponding quite broad focuses of the studies. The concluding research questions were: 1) Are the assumptions made in ExId on the basis of the different theories and previous studies supported by the empirical findings? 2) Does the ExId construct promote understanding of the operator work in empirical studies? 3) What are the strengths and weaknesses of the ExId construct? The layers and the assumptions of the development of expert identity appeared to gain evidence. The new conceptual model worked as a part of an analysis of different kinds of data, as a part of different methods used for different purposes, in different work contexts. The results showed that the operators had problems in taking care of the core task resulting from the discrepancy between the demands and resources (either personal or external). The changes of work, the difficulties in reaching the real content of work in the organisation and the limits of the practical means of support had complicated the problem and limited the possibilities of the development actions within the case organisations. Personal resources seemed to be sensitive to the changes, adaptation is taking place, but not deeply or quickly enough. Furthermore, the results showed several characteristics of the studied contexts that complicated the operators' possibilities to grow into or with the demands and to develop practices, expertise and expert identity matching the core task. They were: discontinuation of the work demands, discrepancy between conceptions of work held in the other parts of organisation, visions and the reality faced by the operators, emphasis on the individual efforts and situational solutions. The potential of ExId to open up new paths to solving the problem of the demanding situations and its ability to enable studies on practices in the field was considered in the discussion. The results were interpreted as promising enough to encourage the conduction of further studies on ExId. This dissertation proposes especially contribution to supporting the workers in recognising the changing demands and their possibilities for growing with them when aiming to support human performance in complex socio-technical systems, both in designing the systems and solving the existing problems.

Studies on the international effects of real shocks

This doctoral thesis addresses the macroeconomic effects of real shocks in open economies in flexible exchange rate regimes. The first study of this thesis analyses the welfare effects of fiscal policy in a small open economy, where private and government consumption are substitutes in terms of private utility. The main findings are as follows: fiscal policy raises output, bringing it closer to its efficient level, but is not welfare-improving even though government spending directly affects private utility. The main reason for this is that the introduction of useful government spending implies a larger crowding-out effect on private consumption, when compared with the `pure waste' case. Utility decreases since one unit of government consumption yields less utility than one unit of private consumption. The second study of this thesis analyses the question of how the macroeconomic effects of fiscal policy in a small open economy depend on optimal intertemporal behaviour. The key result is that the effects of fiscal policy depend on the size of the elasticity of substitution between traded and nontraded goods. In particular, the sign of the current account response to fiscal policy depends on the interplay between the intertemporal elasticity of aggregate consumption and the elasticity of substitution between traded and nontraded goods. The third study analyses the consequences of productive government spending on the international transmission of fiscal policy. A standard result in the New Open Economy Macroeconomics literature is that a fiscal shock depreciates the exchange rate. I demonstrate that the response of the exchange rate depends on the productivity of government spending. If productivity is sufficiently high, a fiscal shock appreciates the exchange rate. It is also shown that the introduction of productive government spending increases both domestic and foreign welfare, when compared with the case where government spending is wasted. The fourth study analyses the question of how the international transmission of technology shocks depends on the specification of nominal rigidities. A growing body of empirical evidence suggests that a positive technology shock leads to a temporary decline in employment. In this study, I demonstrate that the open economy dimension can enhance the ability of sticky price models to account for the evidence. The reasoning is as follows. An improvement in technology appreciates the nominal exchange rate. Under producer-currency pricing, the exchange rate appreciation shifts global demand toward foreign goods away from domestic goods. This causes a temporary decline in domestic employment.

Henkilöstöjohtamisen tehostaminen valtionhallinnossa henkilöstötilinpäätös-informaation avulla. Empiirinen tutkimus Suomen valtionhallinnossa tuotettavan henkilöstötilinpäätösinformaation arvosta johtamisessa

Tutkimuksessa selvitetään, edistääkö Suomen valtionhallinnossa tuotettava henkilöstötilinpäätösinformaatio henkilöstöprosesseihin perustuvan henkilöstöstrategian tehokasta toteuttamista. Tutkimuksen uutuusarvo alan kansainvälisen tutkimuksen kentässä perustuu laaja-alaiseen tarkastelunäkökulmaan. Tämän mahdollisti tutkimuskohteena olevasta ilmiöstä käytössä oleva monipuolinen, yhtenäisiin käsitteisiin perustuva ja useita vuosia koskeva henkilöstötilinpäätöksen tunnuslukuaineisto. Aikaisempien tutkimusten usein yksittäisiin tekijöihin perustuvasta analyysistä poiketen, tutkimuksella selvitettiin henkilöstön johtamiseen ja tuloksellisuuteen sidoksissa olevien tekijöiden vaikutuksia laajoina kokonaisuuksina, koskien kaikkia henkilöstön johtamisprosesseja. Tutkimus avaa uusia näköaloja henkilöstöinformaation hyväksikäytölle henkilöstön eri johtamisprosesseissa, jotka liittyvät saumattomasti organisaation toimintaan ja kokonaisjohtamiseen. Käytetty henkilöstön johtamisprosessikeskeinen tarkastelukulma auttaa ymmärtämään henkilöstön osaamisen, motivaation, työhyvinvoinnin, johtamisen ja palkinnan yhteyksiä sekä toisiinsa että organisaation pitkäjänteiseen toimintaan ja tuloksellisuuteen. Tutkimuksen keskeinen tavoite on motivoida johtoa, esimiehiä ja HR -ammattilaisia entistä enemmän hyväksikäyttämään henkilöstöön liittyvää analysoitua tietoa henkilöstöstrategioiden teon ja käytäntöön viennin, johtamisen ja henkilöstösuunnittelun apuvälineenä.

Hyvät pahat pörssiyhtiöt?

Pörssiyhtiöihin liitetään julkisessa keskustelussa usein väitteitä, että pörssiyhtiöt palvelevat osakkeenomistajien lyhytaikaisia etuja muiden sidosryhmien ja myös pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella. Keskitymme tässä selonteossa tutkimaan onko pörssiyhtiöiden julkisuudessa osalleen saama kritiikki ansaittua. Erityisesti tarkastelemme pörssiyhtiöiden roolia työnantajina ja investoijina 2000- luvulla verrattuna noteeraamattomien yritysten rooliin. Selvitämme myös listattujen ja listaamattomien yritysten eroja sijoituskohteina sekä tutkimme, onko pörssissä ololla vaikutusta yrityksen rahoitusrakenteeseen. Olemme jättäneet vertailun ulkopuolelle nopeasti kasvaneet ja kannattavat tietotekniikka-alan yritykset, joille ei ole olemassa noteeraamattomia vertailukohteita. Lisäksi vertailustamme olemme jättäneet pois yritykset, jotka eivät ole olleet listattuina koko tarkasteluperiodimme aikana. Pois jättämämme kasvuyritykset todennäköisesti parantaisivat pörssiyhtiöiden suhteellista asemaa ainakin kasvu- ja tulosnäkökulmista. Osakkeenomistajien edun lyhytnäköisen valvonnan tulisi johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja pitkäaikaisinvestointien karttamiseen. Tuloksemme kuitenkin kertovat päinvastaista. Pörssiyhtiöiden työntekijäkohtaiset henkilökulut ovat selvästi samoilla aloilla toimivia noteeraamattomia yrityksiä korkeammat. Erot ovat huomattavat: pörssiyhtiöiden vuosittaiset henkilökulut ovat noin 3000–4000 euroa suuremmat per henkilö. Lisäksi pörssiyhtiöt ovat kasvattaneet työntekijämääräänsä huomattavasti, toisin kuin noteeraamattomat vertailuyritykset. Otantamme pörssiyhtiöiden kokonaistyöllisyys on 2000-luvulla kasvanut keskimäärin noin 3 % vuodessa. Pörssiyhtiöt työllistivät vuonna 2007 lähes 87.000 työntekijää enemmän kuin vuonna 2001, kun taas yksityisen vertailuryhmän osalta työpaikat olivat samaan aikaan vähentyneet noin 2 500:lla. Pörssiyhtiöiden investoinnit ovat useina vuosina olleet listaamattomia yrityksiä suuremmat, joskin erot kahden ryhmän välillä eivät tyypillisesti ole tilastollisesti merkittäviä. Sidosryhmien hyväksikäytölle tai lyhytjänteisyydelle ei siis tältä osin löydy minkäänlaisia todisteita. Investointituotoissa ei ole järjestelmällisiä eroja kahden ryhmän välillä, lukuunottamatta aivan viime vuosia, jolloin pörssiyhtiöiden oman pääoman tuotto on ollut selvästi korkeampi kuin noteeraamattomien yritysten. Pörssiyhtiöillä ja noteeraamattomilla vertailuyrityksillä on merkittäviä eroja osingonmaksussa. Pörssiyhtiöt maksavat selvästi korkeampia osinkoja kuin vertailuryhmään kuuluvat yritykset. Pörssiyhtiöt maksavat omistajilleen noin puolet nettotuloksistaan osinkoina, kun taas noteeraamattomat yritykset maksavat ainoastaan 20–30 %. Erot pörssiyhtiöiden hyväksi ovat vielä suurempia, kun mittarina käytetään osinkojen suhdetta liikevaihtoon. Tulostemme mukaan pörssiyhtiöt käyttävät velkarahoitusta vastaavia noteeraamattomia yrityksiä enemmän. Tämä voi johtua kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska osakkeen julkinen kauppa mahdollistaa omistuspohjan laajenemisen ja alkuperäisyrittäjien sijoitusten paremman hajauttamisen, pörssiyrityksellä on suurempi halukkuus riskinottoon lisäämällä velkarahoitusta. Toisaalta pörssilistaus voi toimia signaalina yrityksen laadusta siten, että rahoittajat tarjoavat velkarahoitusta auliimmin ja paremmilla ehdoilla. Pörssiyhtiöiden suurempi velkaisuus ei ole ollenkaan negatiivinen asia, koska velkarahoitus on verohyötyineen tyypillisesti huomattavasti osakerahoitusta edullisempaa. Tämä taas mahdollistaa lisäinvestointeja, joita ei rahoituksen puutteessa muuten tehtäisi. Yleisemmin rahoitusrakenteiden eroja tarkastellessamme huomaamme viitteitä siitä, että koska pörssiyhtiöillä on mahdollisuus saada osakepääomaa helpommin kuin listaamattomien yhtiöiden, ne pystyvät reagoimaan sekä tuote-, että rahoitusmarkkinoiden 3 mahdollisuuksiin. Listaamattomien yritysten rahoitusrakenne ja myös investoinnit sen sijaan näyttäisivät olevan pitkälle sidonnaisia tulorahoituksen tarjoamiin kassavirtoihin. Pörssiyhtiöt investoivat vähintään yhtä paljon kuin vastaavat noteeraamattomat yritykset ja investointien tuottavuus on vähintään yhtä hyvä. Pörssiyhtiöt ovat parempia palkanmaksajia ja työllistäjiä kuin vastaavat yksityiset yritykset. Pörssiyhtiöt pystyvät maksaamaan selkeästi parempia osinkoja investointien ja muun toiminnan siitä kärsimättä, koska velkarahoituksen parempi saatavuus tai pörssiyhtiöiden suurempi halukkuus käyttää velkarahoitusta tuovat rahoitusrakenteeseen tarvittavaa joustavuutta. Tulostemme valossa arvostelu osakkeenomistajien lyhytaikaisten etujen suosimisesta muiden sidosryhmien tai pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella ei ole perusteltavissa.

Työ- ja pääomapanokset maidontuotannon kannattavuustekijöinä - asema- ja automaattilypsytilojen vertailu

Maatalousyrittäjä toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jonka muutokset asettavat yrittäjälle ja yritykselle haasteita ja vaatimuksia. Tuotantoteorian mukaisesti maatalousyrittäjän oletetaan maksimoivan voittoa ja/tai minimoimaan kustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi yrittäjä sopeuttaa tuotosmääriään ja panoskäyttöään vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tuotantoteknologialla voidaan puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia panoksia tuotoksen aikaansaamiseksi tarvitaan. Maidontuotannossa lypsyjärjestelmä on yksi keskeinen teknologiavalinta. Kannattavuus on Suomessa kriittinen tekijä maataloustuotannon kilpailukykyä ja pitkän ajan toimintaedellytyksiä ajatellen. Yhtenä merkittävänä tuotantokustannuksiin vaikuttavana tekijänä maidontuotannossa voidaan pitää keskimäärin korkeaa työkustannusta tuoteyksikköä kohden. Rakennekehityksellä tavoitellaan suurtuotannon etuja ja yksikkökustannusten alentamista. Yrityskoon kasvattamisen yhteyteen liittyy usein uuden tuotantoteknologian käyttöönotto. Uudella teknologialla ja siihen sijoitetulla pääomalla korvataan yhä kallistuvaa työpanosta. Uutta teknologiaa edustavat mm. automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskeisintä kehityksessä on, että viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää työn määrää tuotettua yksikköä kohti. Tämä on helpottanut tilakoon kasvua ja samalla on ollut mahdollista kasvattaa työmenekin silti olennaisesti kasvamatta. Ensimmäiset automaattilypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000 ja vuoden 2009 lopussa niitä oli jo 563 laitetta yhteensä 465 maidontuotantotilalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asema- ja automaattilypsyä käyttävien tilojen tuottavuus- ja kannattavuuseroja ja miten investoinneilla pystytään korvaamaan työtä. Aineistona käytettiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 2005- 2008. Tutkimusaineistossa olivat mukana kaikki tilat, joilla tutkimusjakson alussa oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka siirtyivät siihen ajanjakson aikana. Automaattilypsytilojen vertailuryhmänä olivat maidontuotantoon keskittyneet samaan kokoluokkaan kuuluvat asemalypsytilat. Lypsyjärjestelmän valinnan maidontuottaja tekee omista lähtökohdistaan. Tässä tutkimuksessa tehty lypsyjärjestelmän taloudellinen valintaperusteiden tarkastelu osoittaa, että uuden teknologian käyttöönotto on haasteellista. Valinnan taustalla olevat odotukset eivät välttämättä toteudu ainakaan heti investoinnin jälkeisinä vuosina. Työn tuottavuus, määriteltynä työtuntia kohden tuotettuina maitokiloina, oli automaattilypsytiloilla parempi kuin asematiloilla. Pääoman tuottavuus, määriteltynä lypsykarjatalouden pääomaa (1000 €) kohti tuotettuina maitokiloina oli puolestaan asemalypsytiloilla parempi kuin automaattilypsytiloilla. Asemalypsytiloilla nettotuottavuus, työn sekä pääoman nettotuottavuudet olivat parempia kuin automaattitiloilla. Automaattitilojen kokonaistuottavuuden muutos oli 7,49 %, kun asematiloilla se oli vain 2,30 % tutkimusajanjakson aikana. Lehmää kohti työkustannukset pienenivät ja maksettujen korkojen määrät kasvoivat kummallakin lypsytavalla. Verrattaessa työkustannusten ja maksettujen korkomenojen muutosta voitiin havaita, että työkustannukset eivät automaattilypsytiloilla kuitenkaan pienentyneet niin paljon, että ne olisivat kattaneet maksettujen korkomenojen lisäyksen. Kannattavuuskertoimen perusteella kumpikaan tilaryhmä ei saavuttanut asettamiaan tavoitteita oman työn palkkavaatimuksen eikä oman pääoman korkovaatimuksen suhteen. Asemalypsytiloilla kannattavuus oli parempi ja yrittäjäntappio oli alhaisempi kuin automaattitiloilla.

Porsastuotannon tuottavuuskehitys sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008

Tutkimuksessa mitataan porsastuotannon tuottavuuden kehitystä ProAgrian sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008. Tuottavuutta mitataan Fisher-tuottavuusindeksillä, joka dekomponoidaan tekniseen, allokatiiviseen ja skaalatehokkuuteen sekä teknologiseen kehitykseen ja hintavaikutukseen. Koko aineistosta aggregoidulla tuottavuusindeksillä mitattuna tuottavuus kasvoi viidessä vuodessa yhteensä 14,3 % vuotuisen kasvun ollessa 2,7 %. Tuottajien keskimääräinen tuottavuusindeksi antaa lähes saman tuloksen: sen mukaan tuottavuus kasvaa yhteensä 14,7 %, mikä tekee 2,8 % vuodessa. Skaalatehokkuuden paraneminen havaitaan merkittävimmäksi tuottavuuskasvun lähteeksi. Skaalatehokkuus paranee aggregoidusti mitattuna 1,6 % vuodessa ja tiloilla keskimäärin 2,1 % vuodessa. Teknisen tehokkuuden koheneminen on toinen tuottavuuskasvua edistävä tekijä tutkimusjaksolla. Molemmilla mittaustavoilla nousu on keskimäärin 1,4 % vuodessa. Allokatiivinen tehokkuus laskee hieman: aggregoidusti mitattuna 0,1 % ja keskimäärin 0,4 % vuodessa. Teknologinen kehitys tutkimusjaksolla on lievästi negatiivista, keskimäärin -0,1 % vuodessa. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin voimakkaita. Hintojen muutokset eivät juuri ole vaikuttaneet tuottavuuden tasoon, sillä hintavaikutuksen vuotuiset muutokset jäävät jokaisena vuonna alle puoleen prosenttiin ja keskimääräinen vuotuinen muutos on -0,1 %. Keskeinen tuottavuuskasvua edistänyt tekijä näyttää olleen tilakoon kasvu, joka on parantanut rakenteellista tehokkuutta. Teknologisen kehityksen jääminen negatiiviseksi kuitenkin tarkoittaa, että paras havaittu tuottavuuden taso ei ole noussut lainkaan.

Wood procurement in the pressure of change.

Linear optimization model was used to calculate seven wood procurement scenarios for years 1990, 2000 and 2010. Productivity and cost functions for seven cutting, five terrain transport, three long distance transport and various work supervision and scaling methods were calculated from available work study reports. All method's base on Nordic cut to length system. Finland was divided in three parts for description of harvesting conditions. Twenty imaginary wood processing points and their wood procurement areas were created for these areas. The procurement systems, which consist of the harvesting conditions and work productivity functions, were described as a simulation model. In the LP-model the wood procurement system has to fulfil the volume and wood assortment requirements of processing points by minimizing the procurement cost. The model consists of 862 variables and 560 restrictions. Results show that it is economical to increase the mechanical work in harvesting. Cost increment alternatives effect only little on profitability of manual work. The areas of later thinnings and seed tree- and shelter wood cuttings increase on cost of first thinnings. In mechanized work one method, 10-tonne one grip harvester and forwarder, is gaining advantage among other methods. Working hours of forwarder are decreasing opposite to the harvester. There is only little need to increase the number of harvesters and trucks or their drivers from today's level. Quite large fluctuations in level of procurement and cost can be handled by constant number of machines, by alternating the number of season workers and by driving machines in two shifts. It is possible, if some environmental problems of large scale summer time harvesting can be solved.

Productive coexistence and gain in agroforestry systems.

Productive coexistence and coexistence gain of populations were studied using nine years' data from field experiments of Taxodium ascendens-intercrop systems in Lixiahe, Jiangsu Province, China. A theoretical framework for productive coexistence in agroforestry was developed. Interaction patterns between trees and intercrops were presented within this framework. A model framework was developed to describe the coexistence gain and interaction of populations in T. ascendens-intercrop systems. Facilitation and resource sharing were identified as main contribution to the advantage of species combination in agroforestry. The model of population interaction developed in the present study was accepted for describing the interaction of populations in T. ascendens-intercrop systems, because it explained a high proportion of the variance of experimental data and fitted well the observations in most intercropping types. The model developed in the present study provides flexibility for describing different patterns of intra- and inter-specific interactions. Model coefficients were applied to the determination of the ecological compatibility of species. Managed T. ascendens-intercrop systems were advantageous as compared to a monoculture of trees or arable crops. In T. ascendens stands up to the age of three, arable crops contributed about 50-80 % of the total biomass yield of agroforestry. The diameter or height growth of T. ascendens was not significantly influenced by intercrops, indicating that intercropping under trees produced extra yields but did not depress the tree growth. When the trees were young (during the first three years), T. ascendens did not depress the crop yields, and a land equivalent ratio greater than unity was obtained together with a high yield of both components. The diameter and height of the trees were similar in four spacing configurations with an equal number of trees per hectare up to the age of eight, but wider between-rows open range were beneficial for the intercrops. The relationship between open-ranges and species coexistence was also analysed and the distribution of soil nutrients studied.

Asemakaavoitus Helsingin seudun kasvun hallinnassa

Many Finnish municipalities need to control their growth. In this research growth is understood as developments of land utilisation and also as a wide range of other changes that have mainly ap-peared as a result of a long term growth in population. The development growth control contains four areas: 1. adequate productivity of town planning, 2. stationing the growth to needs led and for sustainable developments, 3. quality of the developing environment, and 4. producing growth with communicative and transparent process. The aim of the research is to represent connection between town planning and development growth control. Research defines the role of town planning in the municipalities development growth control. In addition research focuses on links between town planning and development growth control in history, present and in the development work for the future. According to the hypothesis the extensive examination of town planning enables better growth control and promotes appropriate response to municipal changes regarding housing delivery. As an example there are five outskirt municipalities in the Helsinki region. They are called Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula and Sipoo. The decision was to use examples based on a contingence theory. According to the theory there is no one correct way to operate. Therefore development should be based on individual municipal needs. In the research, municipality s needs were collected by 20 semi- structured interviews from municipal officials. In addition there were group interviews in Uusimaa Regional Council and in Uusimaa Regional Environmental Centre. There was also secondary material collected from official papers and statistics. Operationalisation was the analysis tool between empiric and literature reviews. The role of town planning has evolved during the 20th century from a more simple town plan level to operative stage in town planning hierarchy. Outskirt municipalities town planning was established during the 1960s. Since then one of the most important aims in the town planning has been to produce growth and building possibilities. Currently the challenge is to reach the satisfying rate of productivity and to meet increased housing demand. Other challenges include locating the appropriate geographical areas for growth; and the balance between required developments and planning permission decisions. Findings concluded that town planning should be more viable and it should have better ability to co-operate and operate in the changing operational environment. Municipality s ability to receive growth can increase and growth control can advance by planned and workable town planning. It is essential to take wide perspective of the each municipality's unique needs to improve productivity rather than to focus simply on productivity.