Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

Screening Cycles

We demonstrate how endogenous information acquisition in credit markets creates lending cycles when competing banks undertake their screening decisions in an uncoordinated way, thereby highlighting the role of intertemporal screening externalities induced by lending market competition as a structural source of instability. We show that uncoordinated screening behavior of competing banks may be not only the source of an important financial multiplier, but also an independent source of fluctuations inducing business cycles. The screening cycle mechanism is robust to generalizations along many dimensions such as the lending market structure, the lending rate determination and the imperfections in the screening technology.

Sedimentary zooplankton remains as indicators of lake ecological quality and trophic structure

To protect and restore lake ecosystems under threats posed by the increasing human population, information on their ecological quality is needed. Lake sediments provide a data rich archive that allows identification of various biological components present prior to anthropogenic alterations as well as a constant record of changes. By providing a longer dimension of time than any ongoing monitoring programme, palaeolimnological methods can help in understanding natural variability and long-term ecological changes in lakes. As zooplankton have a central role in the lake food web, their remains can potentially provide versatile information on past trophic structure. However, various taphonomic processes operating in the lakes still raise questions concerning how subfossil assemblages reflect living communities. This thesis work aimed at improving the use of sedimentary zooplankton remains in the reconstruction of past zooplankton communities and the trophic structure in lakes. To quantify interspecific differences in the accumulation of remains, the subfossils of nine pelagic zooplankton taxa in annually laminated sediments were compared with monitoring results for live zooplankton in Lake Vesijärvi. This lake has a known history of eutrophication and recovery, which resulted from reduced external loading and effective fishing of plankti-benthivorous fish. The response of zooplankton assemblages to these known changes was resolved using annually laminated sediments. The generality of the responses observed in Lake Vesijärvi were further tested with a set of 31 lakes in Southern Finland, relating subfossils in surface sediments to contemporary water quality and fish density, as well as to lake morphometry. The results demonstrated differential preservation and retention of cladoceran species in the sediment. Daphnia, Diaphanosoma and Ceriodaphnia were clearly underrepresented in the sediment samples in comparison to well-preserved Bosmina species, Chydorus, Limnosida and Leptodora. For well-preserved species, the annual net accumulation rate was similar to or above the expected values, reflecting effective sediment focusing and accumulation in the deepest part of the lake. The decreased fish density and improved water quality led to subtle changes in zooplankton community composition. The abundance of Diaphanosoma and Limnosida increased after the reduction in fish density, while Ceriodaphnia and rotifers decreased. The most sensitive indicator of fish density was the mean size of Daphnia ephippia and Bosmina (E.) crassicornis ephippia and carapaces. The concentration of plant-associated species increased, reflecting expanding littoral vegetation along with increasing transparency. Several of the patterns observed in Lake Vesijärvi could also be found within the set of 31 lakes. According to this thesis work, the most useful cladoceran-based indices for nutrient status and planktivorous fish density in Finnish lakes were the relative abundances of certain pelagic taxa, and the mean size of Bosmina spp. carapaces, especially those of Bosmina (E.) cf. coregoni. The abundance of plant-associated species reflected the potential area for aquatic plants. Lake morphometry and sediment organic content, however, explained a relatively high proportion of the variance in the species data, and more studies are needed to quantify lake-specific differences in the accumulation and preservation of remains. Commonly occurring multicollinearity between environmental variables obstructs the cladoceran-based reconstruction of single environmental variables. As taphonomic factors and several direct and indirect structuring forces in lake ecosystems simultaneously affect zooplankton, the subfossil assemblages should be studied in a holistic way before making final conclusions about the trophic structure and the change in lake ecological quality.