Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.

Perceptions Towards Adoption of Mobile Self-services: A Case Study (Available in Hanken intranet only)

This thesis is an exploratory case study that aims to understand the attitudes affecting adoption of mobile self-services. This study used a demo mobile self-service that could be used by consumers for making address changes. The service was branded with a large and trusted Finnish brand. The theoretical framework that was used consisted of adoption theories of technology, adoption theories of self-service and literature concerning mobile services. The reviewed adoption theories of both technology and self-service had their foundation in IDT or TRA/TPB. Based on the reviewed theories an initial framework was created. The empirical data collection was done through three computer aided group interview sessions with a total of 32 respondents. The data analysis started from the premises of the initial framework. Based on the empirical data the framework was constantly reviewed and altered and the data recoded accordingly. The result of this thesis was a list of attitudinal factors that affect the adoption of a mobile self-service either positively or negatively. The factors that were found to affect the attitudes towards adoption of mobile self-services positively were: that the service was time & place independent and saved time. Most respondents, but not all, also had a positive attitude towards adoption due to ease of use and being mentally compatible with the service. Factors that affected adoption negatively were lack of technical compatibility, perceived risk for high costs and risk for malicious software. The identified factors were triangulated in respect to existing literature and general attitudes towards mobile services.

Social-class inequalities in ill health - the contribution of physical workload

Tutkimuksen aiheita olivat yhteiskuntaluokkien väliset erot sairastavuudessa ja alentuneessa toimintakyvyssä, sekä fyysisen työkuormituksen ja joidenkin muiden työolojen vaikutus sairastavuuteen. Empiirisestä työstä on raportoitu myös neljässä kansainvälisissä tieteellisissä aikakauskirjoissa julkaistussa artikkelissa. Tässä julkaistu yhteenveto sisältää tulosten yhteenvedon lisäksi myös tutkimusta koskevien käsitteellisten ja teoreettisten kysymysten sekä tutkimustradition kriittisen katsauksen. Työn päätavoitteita olivat 1) tutkia fyysisesti kuormittavan työn, ja jossain määrin muiden työolojen osuutta yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin sairaudessa ja toimintakyvyn alentuneisuudessa; 2) tutkia työn fyysisen kuormittavuuden, työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien ja hallinnan (decision latitude), luokka-aseman, iän ja sukupuolen yhteisvaikutuksia heikentyneeseen terveydentilaan; sekä 3) tutkia missä määrin mekaanisten työaltisteiden ja tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden välinen yhteys voi selittää yhteiskuntaluokkien välisiä eroja heikentyneessä yleisessä terveydentilassa. Tutkittavat olivat keski-ikäisiä Helsingin kaupungin työntekijöitä. Analyysit perustuivat poikittaisasetelmaan, ja käytetty aineisto oli Helsinki Health Studyn vuosien 2000 ja 2002 välillä kerättyä aineistoa. Analyyseihin käytetyssä aineistossa oli 3740:stä 8002:een tutkittavaa. Tulosten perusteella fyysisillä (sekä fysikaalisilla) työoloilla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin yleisessä sairastavuudessa, toimintakyvyn heikentymisessä, tuki- ja liikuntaelinsairastavuudessa sekä itsearvioidussa terveydentilassa. Naisilla lähes puolet heikentyneen toimintakyvyn ja koetun terveydentilan luokkaeroista vaikutti olevan selitettävissä fyysisellä työkuormituksella. Hallintamahdollisuuksien ei havaittu merkittävästi muuttavan fyysisen kuormituksen vaikutusta toimintakykyyn. Fyysisen kuormittavuuden terveysvaikutus voimistui kasvavan iän mukaan enemmän naisilla kuin miehillä. Osa, mutta ei koko fyysisen kuormituksen vaikutus yhteiskuntaluokkien eroihin heikentyneessä terveydessä vaikutti välittyvän tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden kautta. Terveys ja sairaus eivät ole yhtenäisiä tiloja, ja siksi monet eri sosiaalisesti ja rakenteellisesti määräytyvät olosuhteet todennäköisesti vaikuttavat yhteiskunnallisten terveyserojen syntymiseen. Fyysis-materiaalisten olojen vaikutusta terveyserojen syntyyn nyky-yhteiskunnassa on mahdollisesti aliarvioitu. Yhteiskuntaluokkien väliset erot fyysis-materiaalisissa olosuhteissa eivät ole kadonneet, ja nämä erot todennäköisesti vaikuttavat terveyserojen syntyyn.

Trends and Explanations for Socioeconomic Differences in Physical Activity

Very limited scientific knowledge exists on the trends and explanations of socioeconomic differences in physical activity among adults. There is a paucity of studies examining whether determinants vary across socioeconomic position and different life stages. This study examines a) how socioeconomic differences in leisure-time and commuting physical activity have changed in Finland from 1978 to 2002 and b) the contribution of childhood socioeconomic position, adolescence sports and exercise, adulthood socioeconomic position, working conditions and other adulthood health behaviours to socioeconomic differences in leisure-time physical activity. This study utilised three population-based datasets collected by the National Institute for Health and Welfare (THL, formerly National Institute for Public Health): the Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population Study from 1978 to 2002 (N=96 105), the National FINRISK Study 2002 and its physical activity sub-study (N= 9 179), and the Health 2000 Study (N=8 028). Survey information was collected by self-administered questionnaires, interviews at home, and measurements made at the study site. The response rates varied from 69 to 89 per cent. Several socioeconomic measures were linked from the national population registers. Based on the results, those with low income were physically inactive during leisure-time and while commuting from 1978 to 2002. Manual worker women, however, were more physically active commuters compared to their counterparts. Parental socioeconomic position contributed directly to adulthood educational differences in leisure-time physical inactivity but also indirectly through adulthood socioeconomic position (occupation, household income) and other unhealthy behaviours (mainly smoking). Among those with low education participation in competitive sports in youth and among those with high education exercise in late adolescence contributed to leisure-time physical activity in adulthood. Long exposure to physically strenuous working conditions in men and current job strain in women contributed to occupational class differences in leisure-time physical activity. Socioeconomic differences in physical activity have remained similar for twenty years in Finland. Educational career seems to have a strong contribution to physical activity. To adopt a lifelong physically active life-style, one should participate in a range of different sports and exercise in adolescence and in youth, have a low exposure to physically and mentally strenuous working conditions in later life and have other healthy behaviours in later life.

Physical activity, fitness, abdominal obesity, and cardiovascular risk factors in Finnish men and women : The National FINRISK 2002 Study

Physical inactivity, low cardiorespiratory fitness, and abdominal obesity are direct and mediating risk factors for cardiovascular disease (CVD). The results of recent studies suggest that individuals with higher levels of physical activity or cardiorespiratory fitness have lower CVD and all-cause mortality than those with lower activity or fitness levels regardless of their level of obesity. The interrelationships of physical activity, fitness, and abdominal obesity with cardiovascular risk factors have not been studied in detail. The aim of this study was to investigate the associations of different types of leisure time physical activity and aerobic fitness with cardiovascular risk factors in a large population of Finnish adults. In addition, a novel aerobic fitness test was implemented and the distribution of aerobic fitness was explored in men and women across age groups. The interrelationships of physical activity, aerobic fitness and abdominal obesity were examined in relation to cardiovascular risk factors. This study was part of the National FINRISK Study 2002, which monitors cardiovascular risk factors in a Finnish adult population. The sample comprised 13 437 men and women aged 25 to 74 years and was drawn from the Population Register as a stratified random sample according to 10-year age groups, gender and area. A separate physical activity study included 9179 subjects, of whom 5 980 participated (65%) in the study. At the study site, weight, height, waist and hip circumferences, and blood pressure were measured, a blood sample was drawn, and an aerobic fitness test was performed. The fitness test estimated maximal oxygen uptake (VO2max) and was based on a non-exercise method by using a heart rate monitor at rest. Waist-to-hip ratio (WHR) was calculated by dividing waist circumference with hip circumference and was used as a measure of abdominal obesity. Participants filled in a questionnaire on health behavior, a history of diseases, and current health status, and a detailed 12-month leisure time physical activity recall. Based on the recall data, relative energy expenditure was calculated using metabolic equivalents, and physical activity was divided into conditioning, non-conditioning, and commuting physical activity. Participants aged 45 to 74 years were later invited to take part in a 2-hour oral glucose tolerance test with fasting insulin and glucose measurements. Based on the oral glucose tolerance test, undiagnosed impaired glucose tolerance and type 2 diabetes were defined. The estimated aerobic fitness was lower among women and decreased with age. A higher estimated aerobic fitness and a lower WHR were independently associated with lower systolic and diastolic blood pressure, lower total cholesterol and triglyceride levels, and with higher high-density lipoprotein (HDL) cholesterol and HDL to total cholesterol ratio. The associations of the estimated aerobic fitness with diastolic blood pressure, triglycerides, and HDL to total cholesterol ratio were stronger in men with a higher WHR. High levels of conditioning and non-conditioning physical activity were associated with lower high-sensitivity C-reactive protein (CRP) levels. High levels of conditioning and overall physical activities were associated with lower insulin and glucose levels. The associations were stronger among women than men. A better self-rated physical fitness was associated with a higher estimated aerobic fitness, lower CRP levels, and lower insulin and glucose levels in men and women. In each WHR third, the risk of impaired glucose tolerance and type 2 diabetes was higher among physically inactive individuals who did not undertake at least 30 minutes of moderate-intensity physical activity on five days per week. These cross-sectional data show that higher levels of estimated aerobic fitness and regular leisure time physical activity are associated with a favorable cardiovascular risk factor profile and that these associations are present at all levels of abdominal obesity. Most of the associations followed a dose-response manner, suggesting that already low levels of physical activity or fitness are beneficial to health and that larger improvements in risk factor levels may be gained from higher activity and fitness levels. The present findings support the recommendation to engage regularly in leisure time physical activity, to pursue a high level of aerobic fitness, and to prevent abdominal obesity.

Reduced visual function and its association with physical functioning in the Finnish adult population : Prevalence, causes, and need for eye care services

The purpose of this study was to estimate the prevalence and distribution of reduced visual acuity, major chronic eye diseases, and subsequent need for eye care services in the Finnish adult population comprising persons aged 30 years and older. In addition, we analyzed the effect of decreased vision on functioning and need for assistance using the World Health Organization’s (WHO) International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF) as a framework. The study was based on the Health 2000 health examination survey, a nationally representative population-based comprehensive survey of health and functional capacity carried out in 2000 to 2001 in Finland. The study sample representing the Finnish population aged 30 years and older was drawn by a two-stage stratified cluster sampling. The Health 2000 survey included a home interview and a comprehensive health examination conducted at a nearby screening center. If the invited participants did not attend, an abridged examination was conducted at home or in an institution. Based on our finding in participants, the great majority (96%) of Finnish adults had at least moderate visual acuity (VA ≥ 0.5) with current refraction correction, if any. However, in the age group 75–84 years the prevalence decreased to 81%, and after 85 years to 46%. In the population aged 30 years and older, the prevalence of habitual visual impairment (VA ≤ 0.25) was 1.6%, and 0.5% were blind (VA < 0.1). The prevalence of visual impairment increased significantly with age (p < 0.001), and after the age of 65 years the increase was sharp. Visual impairment was equally common for both sexes (OR 1.20, 95% CI 0.82 – 1.74). Based on self-reported and/or register-based data, the estimated total prevalences of cataract, glaucoma, age-related maculopathy (ARM), and diabetic retinopathy (DR) in the study population were 10%, 5%, 4%, and 1%, respectively. The prevalence of all of these chronic eye diseases increased with age (p < 0.001). Cataract and glaucoma were more common in women than in men (OR 1.55, 95% CI 1.26 – 1.91 and OR 1.57, 95% CI 1.24 – 1.98, respectively). The most prevalent eye diseases in people with visual impairment (VA ≤ 0.25) were ARM (37%), unoperated cataract (27%), glaucoma (22%), and DR (7%). One-half (58%) of visually impaired people had had a vision examination during the past five years, and 79% had received some vision rehabilitation services, mainly in the form of spectacles (70%). Only one-third (31%) had received formal low vision rehabilitation (i.e., fitting of low vision aids, receiving patient education, training for orientation and mobility, training for activities of daily living (ADL), or consultation with a social worker). People with low vision (VA 0.1 – 0.25) were less likely to have received formal low vision rehabilitation, magnifying glasses, or other low vision aids than blind people (VA < 0.1). Furthermore, low cognitive capacity and living in an institution were associated with limited use of vision rehabilitation services. Of the visually impaired living in the community, 71% reported a need for assistance and 24% had an unmet need for assistance in everyday activities. Prevalence of ADL, instrumental activities of daily living (IADL), and mobility increased with decreasing VA (p < 0.001). Visually impaired persons (VA ≤ 0.25) were four times more likely to have ADL disabilities than those with good VA (VA ≥ 0.8) after adjustment for sociodemographic and behavioral factors and chronic conditions (OR 4.36, 95% CI 2.44 – 7.78). Limitations in IADL and measured mobility were five times as likely (OR 4.82, 95% CI 2.38 – 9.76 and OR 5.37, 95% CI 2.44 – 7.78, respectively) and self-reported mobility limitations were three times as likely (OR 3.07, 95% CI 1.67 – 9.63) as in persons with good VA. The high prevalence of age-related eye diseases and subsequent visual impairment in the fastest growing segment of the population will result in a substantial increase in the demand for eye care services in the future. Many of the visually impaired, especially older persons with decreased cognitive capacity or living in an institution, have not had a recent vision examination and lack adequate low vision rehabilitation. This highlights the need for regular evaluation of visual function in the elderly and an active dissemination of information about rehabilitation services. Decreased VA is strongly associated with functional limitations, and even a slight decrease in VA was found to be associated with limited functioning. Thus, continuous efforts are needed to identify and treat eye diseases to maintain patients’ quality of life and to alleviate the social and economic burden of serious eye diseases.

Depression in / by / for women : agency, feminism and self-help in groups

Depression in / by / for Women: Agency, Feminism and Self-Help in Groups on ensimmäinen väitöstasoinen tutkimus feministisestä terapiasta Suomessa sijoittuen psykologian, sosiaalitieteellisen mielenterveystutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen alueille. Perinteisen näkemyksen mukaan feministisen tutkimuksen tulee olla ”naisista, naisten tekemää ja naisille kohdistettua”. Naiset ja masennus -projektitutkimus keskittyy naisten kokemaan masennukseen sisältäen mahdollisen miesten sekä patriarkaalisen hyvinvointivaltion osuuden masennukseen. Masennusta kokevat naiset ovat tutkimuksessa sekä tutkimuksen kohteena että aktiivisia osanottajia, mikä tuo heidän äänensä kuuluville. Tutkimus perustuu vuosien 1994-2000 välisenä aikana kerättyyn 11 ryhmän osallistujia koskevaan kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin aineistoon. Irmeli Laitinen on ollut suunnittelemassa, keräämässä ja analysoimassa sitä yhdessä projektin muiden jäsenten kanssa. Tutkimuksessa mitattiin kuinka ryhmiin osallistuvien seka masennuksen tunteet että toiminnat muuttuivat yhden vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli sekä masennuksesta kärsivien naisten osallistuminen feministiseen toimintatutkimukseen että ammatillisesti ohjatun oma-apuryhmämenetelmän kehittäminen suomalaiseen mielenterveyspalveluun. Projektin tutkimustulosten mukaan siihen osallistuneet naiset voimaantuivat ymmärtämään itseään sekä saivat luottamusta sosiaaliisiin taitoihinsa. Pidemmällä aikavälillä naisten tunteet muuttuivat myönteisiksi, heidän suhteensa itseensä positiivisemmaksi ja he aktivoituivat fyysisesti. Lisäksi tutkimustulokset viittaavat siihen, että masennus voi johtua näkymättömästä, sukupuolisesti virittyneestä jännitteestä naisystävällisessä hyvinvointivaltiossa paljastaen ”hyvinvointimasennusoireilun”. Suomalaisen sosiologi Erik Allardtin hyvinvointitypologian - having, loving, being – mukaisesti nämä ryhmään osallistuvat naiset eivät koe puutteita niinkään materiaalisessa hyvinvoinnissa (having) vaan pikeminkin suhteiden, sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin ulottuvuuksilla (loving ja being). Se, että masentuneet naiset pystyvät tuomaan esille pitkään vaiennettuja kokemuksiaan, voi merkitä paljon heidän paranemisessaan ja voimaantumisessaan. Ammatillisesti ohjatut oma-apuryhmät ja naisystävälliset hoitokäytännöt mahdollistivat tämänkaltaisen paranemisprosessin alkamisen tutkimukseen osallistuneissa ryhmissä.

The Physical Strenuousness of Work is Slightly Associated with an Upward Trend in the Body Mass Index

This paper explores the relationship between the physical strenuousness of work and the body mass index in Finland, using individual microdata over the period 1972-2002. The data contain self-reported information about the physical strenuousness of a respondent’s current occupation. Our estimates show that the changes in the physical strenuousness of work can explain around 8% at most of the definite increase in BMI observed over the period. The main reason for this appears to be that the quantitative magnitude of the effect of the physical strenuousness of work on BMI is rather moderate. Hence, according to the point estimates, BMI is only around 1.5% lower when one’s current occupation is physically very demanding and involves lifting and carrying heavy objects compared with sedentary job (reference group of the estimations), other things being equal. Accordingly, the changes in eating habits and the amount of physical activity during leisure time must be the most important contributors to the upward trend in BMI in industrialised countries, but not the changes in the labour market structure.