Trends and Explanations for Socioeconomic Differences in Physical Activity

Very limited scientific knowledge exists on the trends and explanations of socioeconomic differences in physical activity among adults. There is a paucity of studies examining whether determinants vary across socioeconomic position and different life stages. This study examines a) how socioeconomic differences in leisure-time and commuting physical activity have changed in Finland from 1978 to 2002 and b) the contribution of childhood socioeconomic position, adolescence sports and exercise, adulthood socioeconomic position, working conditions and other adulthood health behaviours to socioeconomic differences in leisure-time physical activity. This study utilised three population-based datasets collected by the National Institute for Health and Welfare (THL, formerly National Institute for Public Health): the Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population Study from 1978 to 2002 (N=96 105), the National FINRISK Study 2002 and its physical activity sub-study (N= 9 179), and the Health 2000 Study (N=8 028). Survey information was collected by self-administered questionnaires, interviews at home, and measurements made at the study site. The response rates varied from 69 to 89 per cent. Several socioeconomic measures were linked from the national population registers. Based on the results, those with low income were physically inactive during leisure-time and while commuting from 1978 to 2002. Manual worker women, however, were more physically active commuters compared to their counterparts. Parental socioeconomic position contributed directly to adulthood educational differences in leisure-time physical inactivity but also indirectly through adulthood socioeconomic position (occupation, household income) and other unhealthy behaviours (mainly smoking). Among those with low education participation in competitive sports in youth and among those with high education exercise in late adolescence contributed to leisure-time physical activity in adulthood. Long exposure to physically strenuous working conditions in men and current job strain in women contributed to occupational class differences in leisure-time physical activity. Socioeconomic differences in physical activity have remained similar for twenty years in Finland. Educational career seems to have a strong contribution to physical activity. To adopt a lifelong physically active life-style, one should participate in a range of different sports and exercise in adolescence and in youth, have a low exposure to physically and mentally strenuous working conditions in later life and have other healthy behaviours in later life.

Liikunta-aktiivisuuden sosioekonomisten erojen trendeistä ja eroja selittävistä tekijöistä tiedetään hyvin vähän. Vain harva tutkimus on tarkastellut sitä, vaihtelevatko selittävät tekijät sosioekonomisen aseman ja elämänvaiheen mukaan. Tämä tutkimus tarkastelee a) miten vapaa-ajan liikunnan ja työmatkaliikunnan sosioekonomiset erot ovat kehittyneet suomalaisilla aikuisilla vuosina 1978 2002 ja b) ovatko vapaa-ajan liikunnan sosioekonomiset erot aikuisilla selitettävissä lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä, nuoruuden liikunta-aktiivisuudella, aikuisuuden sosioekonomisilla tekijöillä, työoloilla ja muulla terveyskäyttäytymisellä. Tämä tutkimus hyödynsi kolmea koko Suomen väestöä edustavaa poikkileikkausaineistoa joiden keräämisestä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, aikaisemmin Kansanterveyslaitos KTL) on ollut vastuussa: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus vuodesta 1978 vuoteen 2002 (N=96 105), Kansallinen FINRISKI -tutkimus 2002 ja sen liikunta-alaotos (N=9 179) sekä Terveys 2000 -tutkimus (N=8 028). Tutkimustieto kerättiin joko kyselylomakkeilla ja haastatteluilla kotona tai tutkimuspaikalla. Mittaukset tehtiin tutkimuspaikalla. Tutkimusten vastausaktiivisuus vaihteli 65 %:sta 89 %:iin. Sosioekonomiset tiedot yhdistettiin aineistoihin väestörekistereistä. Pienituloiset pysyivät inaktiivisina niin vapaa-ajallaan kuin työmatkoillaan vuosien 1978 ja 2002 välillä. Poikkeuksena olivat työntekijäammattiasemassa olevat naiset, jotka ovat olleet aktiivisempia työmatkaliikkujia verrattuna muissa ammattiasemissa oleviin. Liikunnan koulutuserot näyttäisivät osittain johtuvan vanhempien sosioekonomisesta asemasta, mutta myös aikuisuuden sosioekonomisella asemalla (ammattiasema, tulotaso) ja muilla elintavoilla (lähinnä tupakoinnilla) oli vaikutuksensa. Matalasti koulutetuilla kilpaurheilun harrastaminen nuoruudessa ja korkeasti koulutetuilla kuntoliikunnan harrastaminen varhaisaikuisuudessa ennusti vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta aikuisuudessa. Myös pitkä altistuminen fyysisesti raskaille työoloille miehillä ja henkisesti raskas nykyinen työ naisilla selittivät osittain ammattiryhmittäisiä eroja vapaa-ajan liikunnassa. Liikunnan sosioekonomiset erot ovat jo pitkään pysyneet samankaltaisina Suomessa. Erityisesti koulutusuralla näyttäisi olevan voimakas yhteys liikuntaan. Tekijät, jotka auttavat omaksumaan elinikäisen liikunnallisen elämäntavan ovat lapsuuden ja nuoruuden liikunta, myöhempien elämänvaiheiden vähäinen altistuminen fyysisesti ja henkisesti raskaille työoloille ja muutenkin terveelliset elintavat.